Bloggerkin on kansainvälistyny. Enää ei oo lukijoita. Nykyään on followers (joo, oli luntattava miten se kirjotetaan) Sitä en tiedä miks ihmeessä noi on muuttunu tollasiks. Tykkäsin kyllä lukijoista enemmän, toivottavasti korjaantuu pian
Tallille tässä ihanassa ilmassa, vastatuuli, pilvipeite (hyvin raskas peite) ja pienoinen tihkusade. Syksy on saapunut, jes! Tai ei. Muuten kirjoitanpa tähän. En ole järin toiveikas juuri nyt minkään kisaloiden suhteen. Tai yritän olla, mutta pessimistisyys on vallan mukavaa. Nyt on kumminkin jo syyskuu. Kisojen olis jo pitäny olla. Ei oo ollu. Mun on ERITTÄIN vaikea uskoa, että tapahtuis ihme ja ne ehtis olemaan vielä syksyn aikana. Tai joo, kyllähän Marianne vielä viime kuussa kuulosti siltä että ne kerkii ihan mainiosti järjestään. Mut joo. Oon melkeen miettiny että kysyisinkö, ihan piruuttaan vaan. En oo vielä uskaltanut. Ehkä sit joskus. Tai sit vaan odotan, tää on tällanen hieno juttu, ei tarvi kysyä vaan voi vaan odottaa :)
Toivon parasta kuitenkin. Ois kiva jos ne olis nyt syksyn aikana. Tai niin. Ku jos jotain keväällä pidetään niin oon taas ihan surkee ja sit ei oo kyllä minkään maan intoa tehä yhtään mitään, ku oon taas ihan surkea. Luuseri.
Ajelin sitten tosiaan tallille. Luin taulun. Sallissa on jotain samaa kuin Pomossa. Se on haaste, vaan ei jotenkaan mukava haaste. Liian vaikea haaste. En järin ilahtunut kun luin taulusta että mulla on Salli. Se nyt on vaan niin maan perusteellisen vaikeeta aina. Tai aina ja aina, oon menny sillä kai kolmesti, mutta silti! (; Periaatteen vuoksi, ja sitä paitsi, mä halun mennä poneilla. Oon jo ihan liikaa menny hepohummilla d;
Mutta mulla oli Salli, halusin tai en ja tunnilla myös Roosa, Nikkis, Kaisa, Sulo ja Pomo. Salli oli tokalla tunnilla, joten istuin siellä kattomassa tunteja ja jäätymässä.
Lopulta pääsin sitten kipsuttelemaan Sallin luo. Loikkasin vaan kyytiin ja Sallilla oli vallan mahdoton kiire. Millään ei voinut seistä hetkeä paikallaan, että mä olisin voinut säätää itseni kunnolla kyytiin. Lopulta lähdettiin kävelemään.
En ollut järin toiveikas. En oikeastaan lainkaan. Ajattelin että hommasta ei tuu yhtään mitään, kaikki menee ihan pieleen ja sitä rataa. Tästä syystä tein helpoimman kautta ja annoin Sallin valua uralle. Tosin sittemmin sekin muuttui muotoon "paukutin Sallia uralle" kun ponin mielestä olisi ollut niin kiva oikoa kulmat ja tunkea keskelle.
Kävelin uraa pitkin aika kauan ja olin jo aika tyytyväinen siihen että poni pysyi uralla, eikä tunkenut sinne keskelle. Sitten uskaltauduin tekemään vähän voltteja, ja nekin onnistuivat! Jippia jei. Vähän pieniä ja hätäsiä, mutta voltteja yhtä kaikki. Ainoa ongelma oli se, ettei Salli liikkunut piiruakaan eteenpäin. Se mateli kuin mato matala, koitin saada sitä eteenpäin, mutta ei, ei niin mitään tapahtunut.
Ja muuten, tänään uskalsin jo käyttää kättäkin lähes normaalisti, koitin vaan koko ajan rämplätä enemmän ulko- kuin sisäkädellä, ja Sallikin pysyi sen verran tyytyväisenä, ettei se koko aikaa kulkenut kaula linkussa.
Jäätiin puolikkaille kentille, mä, Kaisa ja Roosa porttipuolelle (en oo siellä päässä ikinä, wuhuu :D) ponit peltopäähän. Käynnissä piti tulla pois uralta, ja tehdä kulmat, hyvät ja kivat kulmat. Mä uskaltauduin vihdoin ja viimein ottamaan Sallin pois uralta, ja poni pysyi ihan mielettömän kivasti oikeassa kohdassa, eikä liirannut oikeen mihinkään suuntaan. Ei se vieläkään liikkunut, muttamutta.
Meidän piti tehdä niin, että kulman jälkeen väistätetään parin askeleen ajan peppua ulospäin. Mä tajusin ensin ihan väärin, joten ei onnistunut. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että Salli pysyi reitillä ihan kivasti.
Kun lopulta ymmärsin, että ensin kulma, sitten väistätys niin alkoi jopa sujua. Välillä tuntui tosi hyvältä ja Mariannekin oli tyytyväinen :) Ainoa pikkanen pulma oli se, että Salli meni ihan venkurassa, eikä liikkunut. Se oli vallan turhauttavaa kun koittaa väistää takaosaa ja poni menee jo valmiiksi ihan vempura vimpulassa eikä liiku. Eihän se voi silloin onnistua. Ja aina välillä oli vähän ongelmia kääntymisessä, kun Salli koitti kääntyäkin toisten kentän puolelle. Kertaakaan ei päässyt, jes :D
Kun oltiin tehty tätä kumpaankin suuntaan, siirryttiin kevyt raviin. Alkuun kulmat sai olla vähän loivempia ja näin. Sallilla oli hirveitä vaikeuksia siirtyä raviin, ja ravin tahti oli täysin tuntematon käsite. Aina kun pitkä suora avautui, iski ravigeenit läpi ja mentiin oikeen kunnon liitoa, hyvä kun itse pysyi perässä. Sitten kaikkialla muualla löntysteltiin vanhan muulin lailla, en jaksa en jaksa. Vaan kerrankin itse osasin keventää, jalustimetkin pysyi kivasti jaloissa. Ja Salli kääntyi ihan kivasti. Voltit onnistui, alkuun olivat vaan vähän ison puoleisia. Ja joo, kenttämme avoimella sivulla se meni aina ihan venkurassa ja koitti kääntyä väärään suuntaan, mutta sain sen pidettyä oikeassa kierroksessa. Ja kun koitin, niin sain Sallin jopa ravaamaan uran sisäpuolella, heh (:
Saatiin kevyt ravissa tulla yhtä yksinäistä puomia, joka oli siellä lyhyen sivun vieressä. Tulin sitä joitain kertoja. Sallilla vaan oli sellanen paha tapa, että ruvettiin ennakoimaan. Kun ei puomille mentykään, niin koitti silti kääntyä sinne, ja jos uraa piti mennä niin estekalustojen takana loikki pienet vihreät jääkarhut. Käski tarpeeksi, niin ponikin kulki ihan hienosti siellä missä halusin.
Lähdettiin sitten ottamaan käyntiin siirtymä kentän avoimelle sivulla. Se oli muuten hivenen hankalaa. Salli ei ravannut eteen, sitten se lähti kaahamaan kun pitkä sivu aukeni. Sitten piti kääntyä, Salli venkuroi. Siirtymä onnistui, mutta takaisin raviin olikin tosi hankalaa kun ponia vallan laiskotti. Välillä oli vaan skipattava siirtymä kun tultiin niin julmetun vinossa.
Seuraavaksi istuttiin sitten alas. Ensin ravin tahti kuntoon, sitten taas siirtymät. Salli oli niin löllö ettei mitään rajaa. Joo, mun oli helppo istua, mutta se oli huijausta, joten ei voida laskea.
Kun Salli kaahasi, niin pompin jonkin verran, muualla istuin hyvin, tietenkin. Voltit onnistui, tosin huomasin että jalat jännittyy tosi helposti. Mulla pysyi jalustimet ihan tosi hyvin jaloissa, mutta heti jos koitin kääntää, eikä kääntynyt, niin jalat jännistys ja melkeen pudotin jalustimet.
Siirtymät oli ihan hyviä.
Mutta eniten jäi kyrsimään kädet. Siis ne meni silleen eteen-taakse, ne oli liian ylhäällä. Ne vammasi ja heilu ja vispas ja vatkas. Sit kirosin siellä itteni, että nyt kädet paikalleen, mutta ei vaan niinku millään. Sallikin heilutti päätään y-akselin ympäri ja mun käsien vispaus auttoi. Sen jälkeen kun Marianne huomautti että kädet on liian korkeella, niin aloin vähän väliä laskemaan niitä. Vaan ne nousi itestään, ei voi mitään (;
Ravailtiin toiseenkin suuntaan (tai joo, meijän ois pitäny kävellä hetki, mut en jaksanut) ja sitten laukan vuoro. Nostettiin avoimen sivun jälkeen ja sai tehdä pääty-ympyrää ja silleen.
Alotettiin laukat oikeeseen kierrokseen. Ensin nousi vasta puolen kierroksen yrittämisen jälkeen, sitten alkoi nousta paremmin, lukuun ottamatta paria kohtaa jolloin sain nousemaan vasta pitkän sivun jälkeen..
Laukka sujui tosi kivasti kyllä. Nousi ihan ookoosti, ja mulla oli mielettömän vakaa olo. Yleensä tuntuu että pompin ylös alas laukan mukana, tuntuu kun olisi merihädässä tai jotain :D Tänään tuntui tosi vakaalta ja muutenkin hyvältä se laukka. Pompin kyllä aina välillä, mutta sain myös istuttua alas vallan mukavasti.
Ja koska laukka tuntui niin hyvältä, niin uskaltauduin jopa kääntämään. Pari ekaa kertaa meni niin että päästiin laukkaamaan vain aitaa päin, mutta kunnollisemmalla käskemisellä onnistuttiin tekemään kokonaisia ympyröitä ilman että laukka tippui alas :) Mäkin jopa nostin laukkaa takasin jos se putosi.
Yksi suuri ongelma tässä kääntämisessä oli vaan se, kun Salli aina intoutui esittämään kunnon laukkalisäyksiä siinä pitkällä sivulla. Muualla taaperrettiin kauniisti, mutta siinä piti irrotella, ja sitten piti siitä reippaasta laukasta vielä kääntääkin, heh.
Vasemman kierroksen laukat oli ihan surkeita. Laukka ei noussut kunnolla ja Salli tunki pari kertaa toisten kentän puoliskolle. Enkä saanut laukassa käännettyä lainkaan.
Onnistuin parit laukat nostamaan, sitten jäätiin loppuraveihin.
Salli ravasi aika kivasti ja se kääntyi nätisti. Kerran puskettiin toisten kentän puoliskolle, mutta muuten hyvin. Sitten loppukäynnit.
Marianne tuli jutteleen, kysy mitä mieltä mä oon. Mä olin ihan tyytyväinen.
Mariannekin oli :D Kuulemma aina välillä oli jotain ongelmia ja sit rupesin ite korjaamaan niitä ihan oikein, esim jos se tunki ulos niin korjasin oikein ja nopeasti. Wouh :o
Ja sit keskustelimme siitä kuinka helppo Sallilla oli nyt mennä kun menin viimeks Vinskillä. Yleensä Sallilla on ollut hirveen hankala mennä, nyt tuntu että vähän pohjetta ja johan kääntyy. Huomaatteko miten kiva Vinskillä onkaan mennä ;) Ja Vinskin ansiosta mä ajattelin koko ajan sitä etten tunge jalkoja taakse, ja keventelykin oli helppoa. Ihan Vinskin ansiota
Mä olin ihan tyytyväinen. Totesin Sallillekin että tää on ihan kivaa tänään.
Oli hyvin ja ihmeen helppoa. Ja joo, tää meni jo ihan kivasti. Vähän venkuroi, eikä liikkunut. Neljäs kerta kumminkin vasta
Käveltyämme mentiin keskelle ja alas selästä. Sitten Salli ulkokarsinaan. Harjailin sen nopeasti ja kävin kuuntelemassa kun juteltiin sairas ponista. :( Harmi.
Lopulta kuitenkin kotiin, ihanassa, piiskaavassa tihkusateessa. Heh
Saapa nähdä miten mukavaa huomenna onkaan. Hmm..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti