Eliii. Tallille ja pyysin Jonnankin kuvaamaan. Ja ihme kyllä, sadekin pysyi taas kaukana jossain. Mulla on merkillinen tuuri, kun pyydän kuvaajan on ilma aina oikein kiva. Vaikka olisi luvattu sadettakin, heh (;
Lukasin taulun ja mulla oli Vinski, tunnilla myös Evita, Pomo, Roosa, Salli, Laki. Vinski on aina vallan kiva, heh. Vaikka ei sitä aina uskoisi kun kattoo ku rageilen siellä selässä. Trol.
Vinski oli sitten tokalla tunnilla, joten kattelin tunteja. Tai pikemminkin juoksin siellä kentällä ensin Roosan ja sitten Elviksen vieressä, mutta ne on melkein synonyymejä. Hauska se toinen pieni jota talutin, heh.
Jonnan saavuttua, keskustelimme Kolumbialaisista elämän tavoista, ja sitten kentälle ja selkään. Vaikeaa :D No, puolustan, mulla oli kaks reikää liian lyhyet jalustimet. Jotka sitten siis pidensin, tietysti. Kunhan olin ensin kiivennyt vaivalloisesti selkään.
Jonna ei myöskään arvostanut vaatevalintojani. Kuka nyt oikeasti jaksaa mennä joku pitkähihanen päällä ratsastaan? Siellä oli niin kuumakin (;
(sori lapset, en muista mitä oon jo pistäny :( )
Lähdin sitten kävelemään. Vinski oli laiskan pulskea ja plääh. Otin hevosen pois uralta ja koitin ratsastaa sitä eteen. Kääntelin myös vähän.
Jäätiin sitten alkukäynneissä keskelle neliölle, joka oli siis merkitty puomeilla ja tötsillä. Siinä piti pysyä ja tehdä hyviä kulmia. Koitin keskittyä oikeasti hyviin kulmiin ja se menikin aika kivasti. Ja tiiättekö, siinä kävellessäni mä ihan mietin et jes, nyt tää onnistuu jeejee.
Videoltakin katsottuna näytti aika hyvältä. Mä istuin ihmeen hyvin :o Ainoa ropleemi oli sit se, ku Vinski käveli kuin etana :D Puolustaudun, siellä tuuli ja Vinski oli mato. Ja en uskaltanut, uhups.
Pysyttiin tosiaan aika kivasti neliöllä. Välillä tungettiin uralle ja välillä pamauttelin vähän turhankin pontevasti pohkeella, mutta periaatteessa ihan hyvin me onnistuttiin.
Sitten pitikin siirtyä kevyt raviin ja pysyä neliöllä. Tai suorakaiteella, mut joka tapauksessa.
Tässä kohdassa kaikki meni pieleen ja mun ajatusmaailma vaihtui ruusunpunaisesta näkemyksestä "saatana ku mistään ei tuu mitään" -ideologiaksi.
Ensin Vinski tunki aitoihin. Mä olin aivan paniikissa kun iso valtamerihöyry tunki aitoihin ja pelkäsin että koska on mun pikku jalkani välissä. Sain Vinskin onnekseni kauemmas ja jopa raviinkin.
Ravin positiivisia puolia oli se, että keventäminen tuntui kauhean helpolta ja yksinkertaiselta. Ihan alusta asti se onnistui hyvin ja muumit tanssivat juhannussalon ympärillä.
Mutta mikään muu ei sitten oikein sujunut. Vinski jumputti uraa pitkin tasaisen tappavasti, eikä kääntynyt, ei niin millään. Meillä oli jos jonkinlaisia yhteyskatkoksia.
Siirtäessäni käyntiin jouduin jälleen tappelemaan. Tai siis käyntisiirtymä oli aika hyvä, ja jopa yritin istua vielä näin alkutunnista. Mutta käännös ei tullut edes käynnistä, ei niin millään. Vinski vaan koitti siirtyä raviin ja meni uraa pitkin kuin mukiloitu banaani. Ärh. Kun sitten sain sen uralta pois, ja siirsin raviin, alkoi homma jopa sujua edes hetken aikaa. Me pysyttiin neliöllä (okei, mentiin metrejä ennen neliön sivuja, mutta anyway) ja jee. Mutta sitten taas jossain vaiheessa tuli yhteyskatkos ja Vinski päätti että hänen on ihan pakko seurailla Evitaa. Ja sitten me taas vaan humputeltiin laardipyllyn takana. Ah, ihana päivä
Kun oltiin kevennelty kummatkin suunnat, piti ilmeisesti istua harjoitusraviin. No en tiedä, kuulin vaan ku Marianne puhu harjotusravista ja huomasin että yks istu alhaalla. Ok, istuin minäkin. Ajattelin että ehkä reitti onnistuisi paremmin jos istun alhaalla.
Mä istuin hyvin, heehee. Tosin Vinski mateli, mikä ehkä helpotti. Mutta ei se mitään. Tosin joo, videolta mun istuminen näyttää toosi mielenkiintoselta, ku joka ruuminosa on banaanina, mutta joo. En pomppinu hirveästi, onnistuin pitämään välillä käsiäkin kulman tapasessa. Jee :D
Harjoitusravissakin me välillä onnistuttiin ja Vinski meni melkeen silleen ku aattelin. Mutta sitten se vaan välillä puksutti ja seuraili ja äh. Mulla myös meni kädet ihan kipeiksi. Joo, yleensäkin se on niin että Vinski kulke kilsan pitusena, mä pidän ohjia tuntumalla -> mun kädet on aivan kipeät. Vaan tänään kun lisättiin vielä upeahko vetokilpailumme -> mulla meinas kädet pudota kesken kaiken. Sitten vielä alko mahaki tekemään kuolemaa. Olen vanha ja raihnainen, ärh.
Ja kun saatiin sitten tehtävä. Ensin neliölle, siinä pääty-ympyrä, käyntisiirtymä pitkällä sivulla. Alkuun se sujui. Tein sen ympyrän ja jee. Mutta auta armias ku sen ympyrän jälkeen koni puski uralle. Jeah. Sitten mä koitin vaan kääntää ja kääntää ja keventää ja kävellä ja ei, ei millään. Me mentiin koko kierros uraa pitkin ja Marianne huuteli että pitäis mennä. Mun teki taas kerran (se onkin kauhean yleistä tälleen Vinskin kanssa ;) ) juosta seinää päin, tulla alas ja itkeä loppupäivä elämän surkeutta. Jotenkin sain sen kiskottua naurettavan oloisena sinne keskemmälle ja sitten se tehtäväkin melkein onnistui. No joo, mentiin melkeen aitaa päin kun kaakki ei käänny, vaan ei se mitään. Huh hei. Ja Mariannekin kehtasi väittää että mä saan sen kääntymään. Ei, en saa. Kai mä sen nyt huomasin kun paahdettiin uraa pitkin koko saamarin kierros, joka on tätä nykyä melkeen kilometrin mittanen?
Kun sitten ravityöskentely oli saatu päätökseen, oli laukan vuoro. Nostettiin vaan, laukkaa jotenkin. Mä nostin pitkälle sivulle.
No laukat on positiivisia. Nousi kauhean hyvin, ihan käynnistä nostelin kun en jaksanut mitään ravia. Vinski pysyi käsissä ja laukkasi rauhallista mummelilaukkaansa. Mä istuin sikamageesti, ohjatkaan ei löystyneet kun ihan vähän. Raviinkin poni siirtyi niin nätisti.
Muutamat nostot ehdin ottaa ja olin oikein tyytyväinen. Vaan mitäs sitten?
Kävelimme ja sitten Pomo paahtoi peräämme. Ok, ei siinä mitään. Vaan sitten, se Pomo meni ja säikähti ja lähti tuli hännän alla Vinskin ohi. Itse epärauhallisuus Vinski, sitten lähti tietenkin myös. Se oli aika kamala hetki, Vinski meni sen lyhyen sivun ja mä pelkäsin että nyt mä tipun, nyt mä tipun. Pomolta tiputtiinkin ja Vinski joutui tekemään sellasen 90 asteen kulman ja sitten se hiljensikin. Hyvä heppa, hieno Vinski ;)
Vaihdettiin suunta ja laukka toiseen suuntaan. Joo, kyllä mua jännitti. Vinski on kuitenkin jännittävä. En usko että pysyn sen kyydissä ja jos se lähtee. No, sen pääkin painaa sata kiloa (melkeen) Jos se lähtee, niin mä oon vaan sellanen pieni ja märkä rätti siellä kyydissä. Ja kun sieltä putookin niin korkealta. Hmm.
Vastoin järjen ääntä, kävelin porttipäähän ja nostin laukan sieltä. Vinski kyttäili kaikkea mahdollista portin takana ja iiks. Pysyi kuitenkin rauhallisena, joten nostin sieltä sen laukan. Eikä siinä mennyt kun pari askelta, kun Vinski lähti. Se meni niin täysillä ku pieni valtameriproomu nyt tähän hätään pääsee. Mä olin siellä silleen että ei jumantsuikka, hiljennä, hiljennä. Mä en nyt halu tippuu.
Sit tietenkin seisoin jalustimilla (P.S. Se näyttää tyhmältä) Hiljentelin Vinskiä. Pitkä sivu me vaan baanattiin, sitten se vaivautui hiljentämään. Ei hirvitys :D Aika traagista. Marianne oli sitä mieltä ettei me laukata enää, tossakin oli niin hirveesti vauhtia että sitä hirvitti. Hirvitys :D
Käveltiin siis. Sitten vähän loppuraveja. Mä ravailin loppuravit aika omalaatuisesti. En oikeestaan ravannut juurikaan, vaan pikemminkin kävelin ja tein pysähdyksiä. Sitten aina välillä ravasin pikkasen. Kun Vinski kiskoi päätään (tökstöks) niin mä ikään kuin koitin vähän rauhottaa kättä tässä näin. Juu ja näin.
Sitten loppukäynnit.
No sinäänsä. Mä tykkään ratsastaa Vinskillä. Sinäänsä koomista, Vinski kun on oikeasti ainoa hevonen jonka selässä tekee yhä välillä mieli itkeä ja naulata vaan hanskat tiskiin kun ei siitä tuu mitään. Sillä on silti jotenkin kiva ratsastaa.
Vaikka se onkin niin, että yks tunti saattaa mennä ihan täydellisesti ja seuraava voikin mennä just niin huonosti ettei oo tosikaan.
On siinä silti jotain. Ehkä se, että Vinskillä on tunnearvoa ;) En mä tiedä.
Tämän tunnin miinuspuolia olivat ainakin mun käden yletön kiskominen, ugh. Vinskin ohjalla lojuminen, ugh.
Jaaa.. Kääntymättömyys. Ja mun tuska :D Tai ehkei se oo miinusta..
Plussia olikin vähemmän. Mutta olen tyytyväinen siihen kuinka hyvältä toi ratsastus noilla videoilla näyttää. Tai ku mä pelkäsin että oon koko ajan silleen kädet ihan ojossa, ite etukenossa. Vaan mähän istun välillä aika kivasti.
Kevennys, ravissa ja laukassa istuminen oli toosi loistavaa :)
Ja mikä upeinta. Tättätäättäätäääärää!! Mä en pudonnut! En pudonnut vaikka Vinski meni kahesti, omg!
Jotain kummaa on tapahtunut, mä oon alkanut näin viime aikoina pysymään selässä. En pudonnut silloinkaan kun Sulo paineli täysillä. Hmm. Olen supernainen!
Heh (:
Sitten keskelle ja alas selästä. Vinski kopperoonsa, josta sain kauniit jäljet itseeni. Yh. Vinski oli niin kiltisti siellä, möllötteli vain tyytyväisenä. Nojaa. Ehkei se nyt vihaa mua ikuisesti ;)
Kirjailin kortin ja juteltiin Jonnan kanssa tosi syvällisiä. Ja lähdettiin ihanasti kun se rankkasade alkoi. Järjenjättiläiset :)
Teen jossain kohassa videon, linkkaan sitten. Nyt tsaudi ja hei. Ehkä, uskotaan yhdessä, huomenna menee paremmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti