Mulla on tänään ollut nilkat ihan kipeät koko päivän. Tajusin siinä ratsastellessani että mistä se johtuu: Katsokaas, kun jalustimet on lyhyet ja Sulo on reipas -> minä pompin ylös turhankin pontevasti, jolloin jalustimet valuu kengän korkoihin. Sitten Sulo kilttinä ponina kiskoo päänsä alas -> minä lojun kaulalla, jalat menee taaksepäin. Ja kun ne jalat on siellä takana ja jalustimet väärin, niin silloin ne jalustinten yläosat painaa nilkkoja. Ja se muuten sattuu, toinen jalka on näemmä mustelmilla. Sarjassamme Yksi syy lisää miksen halua mennä Sulolla ;)
Tosiaan, tallille ja kuten ehkä kaikki tajusivat, menin Sulolla. Ei oikein innostanut. Toisaalta mä olin arvannut. Mun vuoroni mennä sillä nyt, tietenkin. Toivon vaan sormet ristissä etten joudu enää ens viikolla menemään sillä... Kerta meni, mutta mutta. Ja varsinkin kun vielä honasin tuon nilkan tappaja jutunkin. Ei oikein innosta miniponilla meno. Ennen se oli ihan kivaa, mutta nykyään ei. Korkeintaan kerran joskus.
Jos nyt lopettaisin tämän saman asian jankkaamisen :D Sorisori.
Eli tunnilla oli myös Roosa, Vinski, Salli ja Elvis. Sulo oli tietenkin vain mun kanssani. Hetken katselin tunteja, sitten poni matkaan. Sieltä se tuli oikeen vastaan kun menin tarhaan ja niin nätisti kulki kanssani talliin. Harjailin ponisen puhtaaksi ja kiiltäväksi ja sitten heitin sen varusteisiin. Tänään meillä ei tuo harjaaminen ollut niin hauskaa. Toisaalta, tänään ei myöskään varustus ollut niin ankeeta. 50-50 siis.
Lähdimme sitten vallan reippaasti kentälle ja nousin Sulo-ponin kyytiin. Epäilen vahvasti että ne jalustimet oli eri pituset. Sama juttu kuin eilen. Vaan maasta käsin ne näytti saman mittasilta. Njääh.
Käveltiin siis ja Sulo oli niin mato. Ilmeisesti hän veti itseltään mehut eilen, joten tänään ei jaksettu kävellä, ei niin millään. Yritin hienovaraisesti ratsastaa ponia eteen, pitää käden rauhallisena ja sitten pidin ponin tietenkin poissa uralta ja kääntelin vähän. Poni kääntyi ihan hyvin, vähän se oli hankalaa. Enkä mä paljon voinut käännellä, aivan tarpeeksi oli tekemistä jo siinä eteenpäin ratsastamisessa ja uralta pois pysymisessä.
Ja sitten ärsytti kun tuntui että olin itse jatkuvasti ihan vinossa, ärh.
Mariannen palattua lähdettiin keventelemään. Aloitimme tähän vaativaan vasempaan kierrokseen. Sulo ei meinannut edes raviin siirtyä kun oli niin raskasta. Kun sain sen raviin, tunki poni välittömästi uralle. Voi perskules.
Hetken aikaa mä taistelin ja tahkosin. Ei se ravissa kääntynyt lainkaan. Käynnissäkin oli kääntyminen vaikeaa. Lopulta keksin keinon. Käänsin käynnissä pois uralta, siirsin ponin raviin ja kun se punki uralle, otin sen välittömästi käyntiin ja jumputin pois uralta. Jouduttiin me jokunen käyntisiirtymä tekemään, vaan sitten alkoi jo syntyä tulosta! Sulo alkoi pysyä oikein nätisti myös ravissa uran sisäpuolella, sain käänneltyä kentän poikki tai ympyröille ilman että poni tunki pohjetta vasten uralle. Jes :D
Joo, ja sitten se alkoi kyllä myös kiskoa sitä päätään. Yritykseni oli kova, mutta silti jäin liikaa kädellä kiinni. Käsi jännittyi kun poni ei kääntynyt, vallan loogista? Mutta ainakin käsi oli tänään vakaampi kuin eilen. Ja mystistä oli myös se, että eilen poni kiskoi päätään lähinnä vain alas. Tänään, se veti alaskin, mutta useimmiten se heitteli jotain propelli liikkeitä pää taivaissa. Hmm?
Oikea kierros sujui aika hyvin. Välillä säikähdin että Sulo tunkee uralle, mutta kuunteli pohjetta kivasti ja pysyi siellä missä pyysin :)
Vauhtia vaan piisasi vähän turhankin paljon, tikiteltiin vähän reippaan puoleisesti menemään aina välillä.
Sitten vähän käveltiin. Laukkatehtävämme oli tällainen hassun hauska juttu. Käynnissä keskihalkaisijalle, väistätettiin melkein uralle ja siitä laukannosto ;) Väistöt piti tulla kummastakin päästä, joten ei mitään pitkiä baanoja tänään.
Aloitettiin väistöllä vasempaan, laukalla oikeaan, ainakin jos nyt oikein muistan.
Väistöt sujui ihmeellisesti. Tai siis aika hyvin. Välillä tuntui että Sulo meni ihan kunnolla sivulle, tosin nekin kerrat oli vähän liiallisesti ja vinosti meneviä. Tai jotenkin.
Mutta väistöt sujui tähän suuntaan aika kivasti. Vähän se pääsi aina välillä valahtamaan, koitin pitää ponin vaan suorassa ja pidättää sillä ulko-ohjalla, kun aina oon enempikin kiinni siinä väistön puoleisessa ohjassa. Aika kivasti poni väisti, heh.
Laukat sitten. No ensin ei oikein noussut. Lopulta sain sitten laukankin nousemaan ja kun poni tajusi idean, nousi oikein nätisti väistön jälkeen. Laukkakin pysyi tänään jopa rauhallisena ja hallittuna, emme siis kaahailleet pää viidentenä jalkana ympäri järkälemäistä kenttää. Mitä nyt ihan pari kertaa mentiin vähän turhan kovaa, kun laukkasinkin tehtävän ohi ja niin.
Siirtymät pois laukasta oli aika huonoja. Sulo siirtyi raviin heti kun pyysin, joten pystyttiin kyllä suorittamaan tehtävää molemmista suunnista. Mutta aina niissä siirtymissä mä pompin holtittomasti ja Sulo kiskoi päätä niin että lojuin kaulalla ja ravista käyntiin siirtymä kesti ja kesti. Ärsyttävää. Tosin istuin mä sentään laukassa ihan mielettömän hyvin vieläkin, jee. :)
Toiseen suuntaan sitten olikin harvinaisen hankalaa. Sulo ennakoi väistöissä, joten se kulki ihan lapa karanneena. Enkä oikeen saanut pidettyä sitä lapaa missään. Ja ku Sulo heitteli päätään ihan koko ajan, Mariannekin lopulta totes etten saa suuttua sille. Jep, ei saa ei. Mutta se on harvinaisen tuskallista lojua kaulalla jalustinten painaessa ja jeah. Kyllä mä oon oikeasti pelännyt sisäisesti kummallakin kerralla että nyin kuitenkin liikaa kädellä, ja Sulo suuttuu ja sit se pudottaa mut sieltä ja ääks ;) Ei se kuitenkaan ole niin tehnyt. Ainakaan vielä.
Laukatkin oli tosi huonoja. Ensinnäkään laukka ei noussut millään. Pari kertaa nousi väistön jälkeen, muuten ei noussut millään. Jouduin aina käveleen toiseen päähän, sieltä sitten saatto hyvällä tuurilla jopa nousta. Väärää laukkaa nousi varmaan taas useemmin ku laki sallii (mut hei, mä kerran otin jopa laukan alas, kun olin lähes 101% varma että se oli väärää, edistystä :D) Ja olen mä hyvin varma että kyllä sieltä ainakin pari kertaa tuli sitä vasenta laukkaa.
Periaattessahan laukassa olis pitänyt pysyä uran sisäpuolella. En edes yrittänyt. Ensinnäkään vasen laukka ei meinannut nousta edes uralta, ja oikeessa kierroksessa Sulo niin pontevasti pyrki sinne uralle, etten vaan jaksanut alkaa mäjäyttelemään sitä poiskaan. Laiskuus iski (;
Ja muuten, mä onnistuin jo pikku hiljaa istumaan siinä ravissakin. Siitä se taas lähtee.
Sitten vähän kevenneltiin loppuun. Sulo oli hyvin reipas. Vähän turhankin reipas jos multa kysytään. Heh.
Pari kertaa se punki uralle, välillä sain sen ravissa kääntymään, välillä otin vaan raa'asti käyntiin ja käänsin. Pian kuitenkin alkoi taas pohje mennä vallan kivasti läpi ja onnistuin kääntelemään ponia mieleni mukaan. Ja toiseen suuntaan se kääntyi taas miljoona kertaa paremmin (:
Sitten käveltiin hieman loppuun.
Ehken mä edes sano mitä olin mieltä, muuten alotan varmaan taas tän romaanin siitä kuinka en nyt jaksaisi mennä Sulolla kun se on niin pieni. Toivon parasta, heh.
Ja sinäänsä, ponihan meni paljon paremmin kuin eilen. Kääntyi kivasti... Ja no, muuten se meni varsin saman kaltaisesti kuin eilen, hitaammin vaan :D Että niin, ihan hyvinhän tää nyt kumminkin meni. Mua vaan kyrsii niin paljon kun se kiskoo sitä päätä. Mä en pysty parempaan tällä hetkellä. Sehän se on, musta ei ole parempaan, nyyhky (; Ei mut oikeestikin. Toi kiskominen on ärsyttävää ja ku en mä vaan pyge nyt pitää tota kättä tän paremmin. Tai ehkä kykenisinkin. Vai kykenisinkö? Kas siinä vasta pulma...
Käveltiin ja keskelle. Poni talliin ja harjailin hänet siellä. Sain taas oikeen kehuja joltain naiselta, heh :D
Sitten hihhuloin vaan tallissa jotain harvinaisen turhan päivästä, ja sain jopa hakea kivan ison-Elviksen sisälle. Vaan oli se ongelmallista. Vein sen talliin, sit jouduttiin takas ulos ja sit mentiin taas takas talliin kun hänen karsinansa oli varattu. Ei suuri musta oikeen tajunnut, mutta tulipahan ainakin kiltisti mukanani minne ikinä häntä keksinkään kuljettaa :) Lopulta sain Elviksen karsinaansa, riisuin takin hältä ja sitten hän sai jäädä omiin oloihinsa. Tölläilin kun Marianne harjaili sitä.. No.. Kyllä mä sen nimen kuulin ja muistan. Tiedättekö mikä on suuri ongelma? Nyt kun sain kuulla sen lehmän nimen, niin herran jumala, mä oon alkanut kutsua sitä päässäni Molliksi. Ihan kamalaa, oikeasti :D Yleensä opin hevosten nimet ja karsinapaikatkin niin hyvin ja nyt mä kutsun tota koko ajan Molliksi. Ärsytys.
No joo. Jutustelin vielä Mariannen kanssa pimeyden laskeutuessa laakson ylle. Sitten lähdin kotiin, kylmässä ja pimeässä syysillassa.
Koska tämä postaus on ollut täynnä kaikkea mikä ei kiinnosta ketään ja mitä kukaan ei halua lukea, niin lisäänpä tänne loppuun vielä yhden hirvityksen:
Tämä postaus oli kamala. Antakaa anteeksi :D Lyhyt, epäselvä ja kaikin tavoin surkea.
Kootut selitykset: tunti oli niin ankea etten osaa kirjoittaa siitä kunnolla, nyt väsyttää (aina väsyttää, trol) ja vaikka ja mitä.
Päivä oli kuitenkin kiva. Tunti ei. Tai oli. Poni ei. Tai oli sekin. Mutta poni oli tympeä. Aivan kuten Elvis yleensä. Tympeä. Tosin Sulo ei sentään ollut tylsä. Tympeä vain, sekin vain miniatyyrisyyden takia.
Okei, hei hei nyt vaan. Kuviakin oli noin vähän ja ne on kaikki olleet täällä miljoona kertaa. En jaksanut ladata enempää kun tää lataa niin hitaasti.
Hei nyt, nähdään taas joskus, tai jotain :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti