Mulla oli hauskaa. Ponilla oli hauskempaa. Kerrankin meillä oli kummallakin hauskaa (; Ainakin ajoittain
Tallille sitten vaan ja taulua lukemaan. Sain hoiviini nyt tuon Sulon, tunnilla myös Sakari, Salli, Vinski, Roosa ja Laki. Sulo oli vain mun kanssani.
Katsoin hetken tunteja ja hihhuloin ympyrää, sitten lähdin hakemaan Suloa.
Aika eeppistä. Kävelin tarhan portille, sitten moikkasin pientä paksua Sulo-ponia. Ja mitä tekee poni? No, se hörisi. Täh? Kiva kun siitä on noin hauskaa nähdä mut :D
Sulo narun perään ja lähdettiin menemään. Poni pikkasen koitti kasvattaa mahaansa, mutta jostain kumman syystä se luopui toivosta aina hyvin nopeasti? Yleensä sinne on menty vaikka mä roikun koko painolla vastassa, nyt se oli jo puolessa välissä ruohikkoa ja silti tuli kiltisti matkassani. Hmm.. Poni oli huumattu.
Ja olin suosittu. Että oonko mä oikeesti amiksessa. Joo, olenhan minä :D Sama tyttönen ku viime viikolla kysy että oonko mä yläasteella vai missä. En näytä amislaiselta, olen kuulemma niin pieni. Suuria puheita ;)
Sulo käppäili ihan mielettömän innokkaana tallille ja karsinaansa. Olin sillee wou :o
Harjailin ponin. Ja meillä oli niin lystikästä :D Sulo oli niin karvainen, oikeen kunnon talviturkki. Ja oli niin hauska harjata sen päätä, kun mä hinkkaan harjalla ja poni nostaa päätään ja ylähuulta ja silläkin oli niin kivaa. Tajuatteko miten mukavaa.
Ainoa ei niin mukava hetki oli kavioiden puhdistus. Sulolla oli kamala nälkä ja sen takia sen oli suorastaan seistävä mun päällä. Pidin kaviota ylhäällä ja poni vaan kävelee eteen, sekoaa jaloissaan ja lojuu koko painolla mun kädellä. JES.
Samoin varustus oli ankeeta. Ponilla ei enää ollut niin kivaa, ja siksi se oli vallan tyhmää (;
Ja heh, juttelin muidenkin pienten tyttösten kanssa. Kaikkien mielestä oon ihan liian pieni ollakseni ammattikoulussa, eikä meinanneet uskoa että oon seittemäntoista. :D Joo, oonhan mä pieni, meijänkin luokan keskipituus on varmaan kaksi metriä ja risat (melkeen) mut silti d:
Sitten lähdettiin kentälle. Se oli säälittävää. Lähdettiin menemään. Sitten siinä on niinkuin ovi ja oven vasemmalla puolella on syvennys, jossa on loimia ja pesukone. Mä painelin innoissani ulos ovesta, mutta poni ei ihan tajunnut. Se tunki sinne syvennykseen ja alkoi tutkailla loimia. Valkkasi varmaan parhaat päältä, tuon hän haluaa kun tulee talvi.
Se tutki niitä ja mä tuijotin ponia vähäjärkisenä. Kun sitten valot sammuivat (loimien takana oli katkaisin ja Sulo painoi sitä :D) kiskasin ponin mukaani ja lähdimme nopeasti kentälle pitäen matalaa profiilia. Sulo nyt tökki mua/tunki ruohikoille/jämähteli/mateli, mutta lopulta päästiin sitten kentällekin.
Mä säätelin jalustimet ja nousin sitten kyytiin. Sulo oli mahdollisimman kamala, ja lähti heti kävelemään kun pääsin selkään. Ja sitten iski se hirveä ongelma :D Kun pistin oikean jalustimen jalkaan, niin tuntui siltä ku olisin sellanen laukkaratsastaja jockey. Oikeasti, ne oli niin lyhyen tuntuset, polvet oli varmaan kyynerpäiden tasalla. Ääk.
Mentiin keskelle, koitin pidentää vähän (ei niitä nyt paljon voinu pidentää kun ponin maha loppus kesken) mut silti ne tuntu niin lyhyiltä, että lopulta iski epätoivo. Märisin sitten Mariannen apuun "voiks sä laittaa nää?" Noloa, heh :D Marianne sääteli sitten mun jalustimet, kun en itse osannut. Ja sitten lähdettiin kävelemään.
Mainitsenkin heti tähän, että tuntimme aiheena oli.. No.. Vapaus. Miten sen sanoisi. Aika vapaasti tehtiin koko ajan. Saatiin siis alkukäynteihin ohjeeksi, että teette jotain, mietitte mitä tarttee tehdä, voitte vaihtaa suuntaa. Sitten kun palaan, kyselen
Lähdettiin siis kävelemään. Sulo oli hyvin reipas, mukavan reipas. Se käveli koko ajan aivan tarpeeksi, ainakin mun mielestäni. Kääntelin sitten vähän, hivenen ongelmallistahan tuo oli. Tai kun kääntyminen oli vähän vaikeaa. Kyllä se vielä jotenkin onnistui.
Vaihdoin aika nopeasti suunnan, ja tämä suunta sujuikin paremmin, mitä nyt Sulo pelkäsi Simoa, joka seisoi tarhassa (se on melkein täysijärkinen)
Alkuun tein vaan voltteja, kävelin uran sisäpuolella. Katsoin että pysytään hyvässä käynnissä ja tein pysähdyksiä. Mahdollisimman keveitä pysähdyksiä.
Lopulta uskaltauduin jopa hieman väistättämään. Yllätyksekseni Sulo jopa ehkä väisti. Ainakin mentiin sivulle päin, eikä edes nenä johtanut liikettämme.
Vaihdoin taas suuntaa, ja oli taas niin vaikeaa. Yritin tähänkin suuntaan väistää (eli väistätin siis vasemmalle) mutta Sulo ei mennyt millään tyylillä sivulle.
Marianne palasi ja kysyi mitä mä oon tehnyt. Selitin ja sain käskyksi tehdä sitä väistöä, niin että siitä tulisi jotain. Sainkin sitten lopulta Sulon siirtymään edes vähän pohkeesta sivulle. Ei sitä nyt välttämättä voi kyllä väistöksi sanoa, pikemminkin käännökseksi. Tapahtui edes jotain.
Sitten siirryttiin raviin. Edelleen suhteellisen vapaata toimintaa, suuntaa sai vaihdella kun halusi.
Lähdin sitten raviin ja voi herran jestas kun se poni paineli menemään. Siinä se tikitti ja mulla oli syviä vaikeuksia. Lyhyet jalustimet, mielettömän nopea poni = vaikeaa. Ja kun Sulo ei kääntynyt. Mentiin tohon vasempaan kierrokseen, joka on kyllä joka suhteessa vaikeampi Sulon kanssa.
Jouduin siirtämään ponin käyntiin, ja kääntämään sitten. Ei se kyllä aina käynnissäkään kääntynyt. Huoh.
Vaihdoin aika nopeasti suuntaa ja oli muuten niin paljon helpompaa. Ei se uralta kääntynyt pois tähänkään suuntaan, mutta jos otin sen käynnissä uralta, ja sitten siirryin raviin, niin noi käännökset onnistuivat ja meni hyvin.
Tein siirtymiä, koska Sulo kaahaili sen verran vauhdikkaasti. Koitin lisäksi itse keventää hitaammin, joka oli kyllä hankalaa :D Yritin pysyä suorana, könöilin koko ajan kunnon etukenossa ja Sulo nyki ohjia ja jnejne.
Tein ympyröitä ja voltteja ja toivoin ettei Sulo tunkis uralle.
Lopulta uskaltauduin vaihtamaan suuntaa uudestaan, mutta vaikea kierros oli yhä erittäin haasteellinen. Poni valui uralle, ei millään tullut sieltä pois. Ja kaahaili vain.
Siirtymätkin oli karseita, mä pompin ihan jumalattomasti ja poni ei siirtynyt. Toisaalta heti kun rentouduin niin onnistuin istumaankin. Hmm...
Sitten vähän välikäyntiä. Marianne kävi kyselemässä millasta laukkatehtävää kunkin pitäisi tehdä. Mä pohdin mielessäni että kunhan poni pysyis hallinnassa, laukka nousis, mä pysyisin kyydissä ja laukka pysyis yllä niin olisin tyytyväinen. Marianne kysyi että oliko pikkasen hankaluuksia kääntää. Joo, vasempaan kierrokseen. Oli huomannut sen kuulemma. Tosin ei siihen paljon vaadittu, mä lojuin vähän väliä puolessa välissä kaulaa ja roikuin sisäohjassa ku muuten oltais ravattu täysillä toisten päälle. Aijai (; ei yhtään hyvä.
Ja laukkatehtävästä puhuttiin vaan että nyt alotetaan haasteesta ku vasen laukka on vaikeempaa. Ja sitten sovittiin vaan että nostan laukkaa ja se on ihan tarpeeksi haastava tehtävä mulle :D
Alotettiin sitten laukkaaminen. Ensin ei noussut. Käynnistä ei lähtenyt, ravissa pompin niin holtittomasti ettei Sulo nostanut piruuttaankaan. Tän jälkeen alettiinkin saada sitä laukkaa nousemaan. Nostin lähinnä käynnistä, pari kertaa kokeilin ravista, ja se onnistui kyllä, mutta oli niin julmetun vaikeeta että nostin vaan siitä käynnistä. Ensin nostelin vähän, lyhyitä pätkiä. Kun aina oli joku edessä, ei mahduttu laukkaamaan sen pidempään. Ja sitä paitsi, olin koko ajan lähes varma että ponilla oli väärä laukka. Toisaalta en uskaltanut ottaa alas -> en ollut ihan varma oliko laukka väärä. Ja ku se laukan takaisin nosto oli niin hankalaa, senkään takia en viittiny ottaa alas ja nostaa takas. Laukattiin tosiaan muutamat tällaiset lyhyet rauhalliset pätkät, aika varmasti väärää laukkaa.
Marianne kysyi multa sitten jotain, vastasin ja sanoin vaan että ku oon aika varma että se menee väärää laukkaa koko ajan. Marianne käski sitten nostaa jotta se voisi kattoa.
Nostin, tuli väärä. Alas. Sitten meni hetki ennen kuin sain ponin nostamaan uudelleen. Oikea laukka jopa, ja tilaakin oli vaikka muille jakaa. Niinpä sitten lähdettiin menemään. Istuin vaan rauhassa ja Sulo paineli niin innoissaan eteenpäin reipasta laukkaa. Kun päästiin toiselle pitkälle sivulle uskaltauduin jopa nousemaan vähän jalustimille. Positiivinen yllätys, pysyin jalustimilla tosi hyvin, kiinni pitämättä. Jee :D Olen epäillyt asiaa, nyt todistin pystyväni siihen, ainakin minijalustimilla.
Laukattiin vielä jokunen pätkä. Poni oli vallan innoissaan ja laukkasi reippaasti, mutta hallinnassa. Mä nousin välillä vähän jalustimille ja nautiskelin vauhdista. Huomatkaa toki, kerrankin mäkin osasin ottaa huumorin kannalta tän irrottelun. Yleensä en oikein välitä tehtävästä "antakaa niiden mennä"
Vaan toisaalta, mulla oli kerrankin hevonen joka innostui myös. On tylsää "antaa mennä" jos poni puskuttaa rauhaisaa laukkaa eteenpäin. Sulo meni sen verran vauhdikkaasti, että oli järkeä "antaa sen mennä"
Ja joo, mä istuin ihan tosi hyvin, pomppimatta. Jes :)
Ainoa minimaalinen ongelma olikin siirtymät alaspäin. Kun mä lojusin kaulalla kun Sulo kisko. Ja sitten se ei oikein siirtynyt käyntiin. Ja kaikki oli vaikeeta. No jaa
Vaihdettiin suunta ja jatkoimme villiä laukkaamme. Laukat nousi tähänkin suuntaan aivan tosi kivasti, tällä kertaa jopa oikeaa laukkaa (: Poni paineli niin ilosen oloisena, ja mullakin oli kivaa. Paitsi silloin kun paineltiin iloista laukkaa jonkun persuksiin ja sitten vielä ravatiin siinä kun poni ei jaksanut siirtyä käyntiin. No jaa, ei se niin nuukaa :D
Kävelimme tyytyväisinä ja lähdin valmistelemaan nostoa. Laukka nousi oikein hienosti. Sulo laukkasi aika kovaa, sillä oli kivaa. Ei siinä mitään, poni oli kuitenkin hallinnassa, joten mä vaan ihkuttelin itsekseni kuinka loistavasti istunkaan vaikka poni menee kovaa.
Laukattiin se lyhyt sivu, käännyttiin pitkälle sivulle. Pari metriä ja sillon läks. Jännittävä se tunne kun poni oikeasti lähtee. Se muuttui jotenkin virtaviivaisemmaksi. Takapää tuntui jotenkin ilmavalta ja pomppivalta, vaikkei se nyt mitään pukkikiitolaukkaa esittänytkään. Ja pää tietenkin lähti vajoamaan kun poni päästeli.
Kun se lähti menemään, olin ensin aika järkyttynyt. Sitten lähdin pidättelemään, kiskoin vähän sisäohjaa, jos se vaikka kääntyisi. Sulo paineli täysiä, tuli uralta jopa pois (kuunteli mua, jee :'D) Ja sitten se kiskoi päätään alas -> mä melkeen makasin kaulalla aina välillä.
Tilanne oli siis mitä upein. Kuski lojuu kaulalla, baanaa riittää silmänkantamattomiin. Ja sitä paitsi, vasta talvella mä tipahtelin kun poni esitteli samanlaista liikettä itsestään.
Silti mulla oli erittäin vakaa ja hyvä olo. Ei käynyt mielessäkään ajatus "nyt mä putoan" Tuntui siltä että tässä me painetaan täysillä, kyllä se kohta hiljentää.
Poni ei pidätteitä oikein noteeranut, mutta ei se mitään. Jatkoin ankaraa taisteluani ja koitin pysyä edes melkein suorassa jotten vallan könöttäisi kaulalla. Aikuiset siellä huuteli että pidä sen pää ylhäällä. Mua huvitti pienessä päässäni että juu, arvatkaa mitä tässä yritän tehdä. (; Ei se ole niin helppoa kuin voisi olettaa.
Kun lähestyttiin porttipäätä, mielessä käväisi huoli, että jos. Jos se nyt kaahaa täysillä aitaa päin, siitä äkkipysähdys/uukkari, niin mä saatan jopa pudota. Lähdin sitten varautumaan siihen, että kohta saattaa jotain tapahtua.
Onnekseni Sulo kaarsi loivalla kaarteella lyhyen sivun ohi, pysyin siis loistavasti kyydissä. Sitten se jatkoi pitkää sivua hallitsemattomasti, mutta jo paljon rauhallisemmin. Siinä pitkällä sivulla sitten vaan pidättelin ja tuumailin että pakko tää ois saada pysähtymään, eihän tästä tuu muuten yhtään mitään.
Pian sainkin ponin raviin ja siitä käyntiin. Hyvä poni ja sitten jäimme Sulon kanssa kävelemään.
Joo, jäin käyntiin lähinnä sen takia etten jaksanut kokeilla olisko siinä vielä virtaa. Ei kuitenkaan huvittanut tulla sieltä satasen vauhdista alas. Toisaalta mua ei myöskään pelottanut. Jeah.
Kävelin, toiset loppuravaili (Marianne totes mulle että poni on ihan hikinen, joten voisin kävellä. Ei ihme, sellanen talvikarva sillä jo on)
Sitten loppukäynnit. Sulo kerkes pelästyä jotain, pikku hyppy ja pari laukka-askelta. Ironista kyllä, tämä alkoikin sitten jännittää mua vallan kamalasti, joten lopputunnin lauleskelin jotain vanhoista viiksekkäistä pojista (;
Tää oli kuitenkin tosi kiva tunti. Omalla tavallaan hirveän kiva kun paineltiin vaan ilman sen kummempaa tehtävää. Näin välillä.
Ja joo, mulla oli kivaa. Sulollakin oli kivaa. Ainakin välillä (: Ja jee, mä pysyin selässä vaikka se meni. Mä pystyin siihen!
Tosin. Tää on naurettavaa että just mä tänne kirjotan etten erityisemmin välittäis miniponeilla mennä ja sit meen heti sellasella (; Kiva sillä oli nyt mennä (nyt oon silläkin menny uudella kentällä :) ) mutta kyllä noi jalustimet oli ihan järkyttävän lyhyet. Hyi hyi.
Toivottavasti en nyt joudu sillä sitten menemään enempää. Ei kuitenkaan voi tietää kun kuitenkin.. Niin.
Mutta joo, ei sillä oo niin innostavaa mennä kun tarttee olla niin minijalustimet ja sitten kun sen kanssa on tympeetä harjotella kun tietää että joskus meni niin hyvin ja sit ku jos nyt alkais sujuu niin tietää että ei sillä kuitenkaan kovin paljon voi enää mennä. Sillee.
Käveltiin ja sitten keskelle. Kyllä oli paksu poni ihan hikinen. Johtui varmaan kyllä lähinnä hänen omasta irrottelustaan, kannattaisi harkita että onko mitään järkeä painella täysillä sellanen karvapehkon kanssa.
Sulo sitten talliin ja karsinastaankin se puski ulos ja kolisi sitten päin karsinan seiniä. Jes.
Joo, ja sitten kortin kirjailut, kuolainten pesut ja muutamien suitsien ristitykset. Ja sitten kotiin.
Kohta on pimeetä. Yh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti