Ensinnäkin maanantaina alkaa työssäoppiminen. Iiks, miten mä pärjään :D Mä munasen siellä niin pahasti ja sit ne häätää mut pois sieltä ja apuva sentään. Enhän mä osaa mitään. Ääks :D Kamalaakamalaakamalaa.
En mä voi olla ihan niin huono, toivottavasti?
P.S Voitin tässä ilmeisesti sen arvonnan jonka tännekin linkkasin. Olenko edes vähän pro tai mitään :'D
Mutta jos nyt vetäisin tässä mysliä naamaan ja kirjoittelisin nopeasti, kun kellokin on jo noin hirmusen paljon :)
Joo, eli tallille. Päätin kerrankin varustautua talvisesti, ihan villapaidalla ja kaikella. Hurratkaa nyt minulle. Lukasin taulun ja mulla oli edelleen Elvis (mä sanon edelleen, se oli toinen kerta putkeen. Olenpa hupaisa) Tunnilla sitten myös Evita, Pomo, Nikkis, Vinski ja Salli. Elvis oli tokalla tunnilla, joten mä vaan kattelin tunteja ja koitin olla jäätymättä kuoliaaksi. Sitten ei muuta kuin Elviksen luo ja ponin kyytiin.
Lähdettiin kävelemään. Meillä oli valmiina jo puomit rajaamassa, eli ei saatu mennä kummallekkaan lyhyelle sivulle. Mä pidin Elviksen poissa uralta, ja koitin alusta asti ratsastaa sen hyvin kulmiin. Poni oli varsin reipas ja käveli ihan mukavasti. Tosin pikkasen sillä oli possuja tapoja, esimerkiksi Vinski, Evita ja oikeastaan myös Nikkis oli TOSI pelottavia. Sitten sen oli välillä ihan PAKKO tunkea uralle ja koittaa löllötellä siellä. Onnekseni Elviksen saa sieltä niin helposti pois, ja aina kun sain sen uralta pois niin koitin pitää sen ulko-ohjan tuntumalla, jottei poni valuisi enää. Kyllä se jossain vaiheessa alkoi toimiakin.
((c) Iina)
Koitin keskittyä itse siihen, että pohkeet olisivat kyljen tuntumassa, että nyrkki pysyisi kiinni ja ohjatkin saman mittaisina.
Ruvettiin sitten tulemaan aina pitkillä sivuilla loivaa kolmikaarista. Kulmat piti ratsastaa aina hyvin, ja sitten kolmikaarisella saada se poni asettumaan oikein ja hyvin. Yritinkin parhaani. Elviksessä oli sellanen jännä juttu, että tallin puoleiset kulmat oli hyviä, poni meni kulmaan ja asettuikin välillä. Mutta tien puoleiset kulmat ei vaan onnistuneet. Elvis vaan tunki ja oikoi ne kulmat. Välillä sain sen melkeen kulmaan asti, mutta puh huh.
Loivat kolmikaaretkin oli harvinaisen hankalia. Kun Elvis ei millään voinut kääntyä niinkuin mä halusin. Aina joku oli siellä ja sit Elviksen oli kuljettava kaula kaksinkerroin ja mulkoiltava huikean pelottavaa ratsua järkyttyneesti puhisten (ainaki melkeen) Jos edessä ei ollut ketään, niin silloin ei sitten mennyt vaan pohje läpi, ja poni ei kääntynyt tarpeeksi. Aikani katsoin tätä vähän läpi sormien, lopulta päätin vaan laittaa sen ponin reitille vaikka väkisin. Jo alkoi kolmikaarinenkin sujua, asetukset oli vaan vaikeita. Kulmasta löytyi jonkunlainen asetus, joka jatkui kyllä tötsille, mutta sitten kun olisi pitänyt vaihtaa asetus ja lähteä takaisin uralle, niin ei. Ei asetusta ja Elvis vaan tunki uralla monta metriä liian aikaisin.
Jotta ei tuo nyt kovin hyvin mennyt. (Nyt on yhdyssanat ihan hukassa :D En tiedä kuuluko noi nyt yhteen vai ei, apua)
Kun oltiin tehty tätä käynnissä tarpeeksi, siirryttiin kevyt raviin, jossa oli tarkoitus tehdä ihan samaa. Loivat kolmikaaret ja hyvät kulmat.
Kun siirryttiin raviin, niin Elvis senkun kipitteli innoissaan eteenpäin. Eikä se siis rauhoittunut niin millään! Kaahailtiin tyylivapaasti siellä turhan kovaa. Sitten poni valui koko ajan uralle, eikä kääntynyt pois sieltä ja voi jumantsuikka. Pari kierrosta me vaan seilattiin hulluina ympäriinsä, mä koitin saada jotain tatsia poniin joka halus vaan purkaa höyryjä. Jeah.
Lopulta alettiin päästä jo reitille. Me siis melkeen mentiin poissa uralta ja suurin piirtein käännyttiin loivalle kolmikaarelle. Jes!
Ne pienet viat eivät merkinneet paljon... Elvis näin esimerkiksi oikoi joka kulmassa, enkä oikeen millään saanut sitä kunnolla kulmaan. Jos sain sen kulmaan, niin eikös poni tuijotellut korvat hörössä ulospäin. Ei oo niin vaikeeta!
Loivat kolmikaaret olivat asetusten suhteen ihan naurettavia. Mitä mä asetan kun poni puski just lapa edellä karkuun kulmaa ja sitten se kaahaa ykkönen silmässä loivalla kaarella ja plääplää. Ei tuu niin mistään mitään.
Lohdutuksen sana, ei tainnu muillakaan sujua. Ainakin Marianne oli kovin tyytymätön suoritukseemme (;
((c) Henna, P.S Huomatkaa että mähän sopisin armeijaan aika hyvin :) )
Sitten käveltiin pikkasen. Saatiin nostaa jalustimet ylös "jos uskalletaan ratsastaa kunnolla myös ilman niitä" Mä tietenkin nostin jalustimet aivan riemusta kiljuen ja jee. Tosiaan, jatkoimme tätä samaa tehtävää, nyt vain harjoitusravissa ilman jalustimia, heh :D
Siirryttiin sitten raviin. Elviksellä oli välillä vähän turhankin kiire. Onnekseni yleisesti ottaen poni viisaasti tajusi ottaa suht lunkisti, eikä yrittänyt rikkoa satasen ennätystä. Mä koitin pysyä rentona ja pitää sen käden ihan paikoillaan. Tuntui että alkuun se liikkui vähän liikaakin. Ja kun loppua kohti sain sen käden todella vakaan tuntuiseksi, alkoi Elviskin toimia jokseenkin paremmin :)
Alkuun oli harjotusravissa pikkasen ongelmia. Mä en pysynyt vielä niin vakaasti kyydissä ja Elvis koitti vähän kiihdytellä. Sitten se vähän kyttäili ja oikoili. Aloin kuitenkin vaan ratsastaa sitä kulmiin ja koitin saada ponin asettumaan ja alkoi sujua varsin hyvin. Välillä kyllä tuntui että mä matkustan ja poni kulkee etumaisen perässä, mutten sitten tiedä :D
Elvis rauhoittui ja kulki ihan ookoosti. Vähän oikoiltiin ja pikkasen oli toi asettelu vaikeeta ku en osannut käyttää kumpaakin pohjetta, jolloin mä kulmassa joko käänsin ulkopohkeella ja koitin asettaa pelkällä sisäohjalla, tai sitten mä asettelin sisäohjalla ja sisäpohkeella ja loppujen lopuksi unohdin kääntää ulkopohkeella. Hups. Muistin mä sentään muutamissa kulmissa käyttää kaikkea tarvittavaa.
Harjotusravissa oli ihastuttavan helppo istua, vaan kyllä musta tuntuu että musta tulee iso ja lihava. Kun lopulta siirryttiin käyntiin niin tuntu siltä että kuolen sinne selkään (; Vaan helpotti kun sai jalustimet jalkaan ja kun käveli hetken.
((c) Iina)
Me oltiin tuhlattu aikaa sen verran paljon tohon kulma- ja kaarreratsastukseen ettei oikein keritty laukkaamaan. Otettiin vaan yks nosto per kierros. Mä nostin heti ekaks, siirsin ponin vaan raviin ja sitten laukka. Elvis nosti tosi hienosti ja innokkaasti. Laukkaltiin puolisen kierrosta ja laukka alas. Kävelin hetken kun muut laukkas. Sitten toiseen suuntaan. Nostin vikaks kun ei ollut oikeen tilaa. Poni odotteli laukkaa niin ettei meinannut pöksyissään pysyä. Aina jos koitin vähän asetella sitä -> painoin pikkasen sisäpohjetta, niin johan oli toinen ihan laukkaan lähdössä. Voi poni parkaa (:
Vasempaankin kierrokseen nousi tosi hienosti, Elvis vaan innostui turhankin paljon ja kaahaili pitkiä suoria niin reippaasti. Tein yhden ympyrän ja sitten laukka alas ja loppukäynnit.
On siellä muuten jo pimeetä, valot sytytettiin. Voi voi :(
Mä olin ihan tyytyväinen. No en nyt niin kovin, olis Elviksen pitänyt paremmin mennä. Mutta ihan ookoo. Ja oli ainakin kiva mennä ilman jalustimia ravia, hehe :D
Mutta ihan ookoo, ei kuitenkaan yhtään niin hyvä mitä nyt esim viime keskiviikkona. Mut se olikin aika kiva tunti muutenkin.
Sitten keskelle ja alas selästä. Elvis yritti niin päättäväisesti juosta Pomon ylitse ja mun syliin. Poni vaan pois ja tänäänkin sain älypeleillä martingaalin kanssa. Tosin tänään se ei ollut mikään älypeli, vaan ihan yksinkertainen juttu. Joka tapauksessa :)
Keskustelimme syvällisiä.
Ja arvatkaas mitä. Mä sorruin taas D:
Toivoin kuulkaas hevosta. TAAS!!?!? Varmaan kolmas kerta koko elämäni aikana, aijai, tästä tulee tapa kohta.
Mutta joo. Mä kysyin voisinko mennä Roosalla (; Siitä on ikuisuus ku oon viimeksi rakkaalla aasimuksella päässyt, enkä oo vieläkään menny sillä uudella kentällä ja kaikkee :(
Ja saan :D Kheh, Marianne taas oikein kiiruhti kirjalleen ja merkkasi sen mulle huomiseksi :'D Katsotaan. Mutta ainakin mun pitäisi huomenna mennä Roosalla. Vaan koskaan ei voi tietää, tiedä vaikka mä jäisin huomenna auton alle ja kuolisin.
Olenkin oikeasti kehitellyt tuosta moton itselleni "Toivotaan parasta, epäillään pahinta"
Heips nyt vaan teillekin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti