Tänään siis tallille ja lukasin taulun, ja kyllä kyllä, mulla oli Roosa :) Tunnilla myös Laki, Pomo, Evita ja Nikkis. Roosa oli tokalla tunnilla, joten vaan kattelin tunteja siinä.
Mariannekin jälleen mahtavana opettaja väitti ettei Roosa jatka viimiselle tunnille. Alan uskoa ettei se tykkää musta, kun vähän väliä mä en ookkaan tulossa ;) No joo, ei se vaan muista, ihan normaalia. Ja sitä paitsi, eilen se oli taas sitä mieltä et oon niin kehittyny ja oon suorastaan loistava ja kaikkea.
No jaa, mä kävin hakkaamassa Mariannea raipalla että kyllä Roosa vaan jatkaa, ja sitten nousin muuliponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään.
Edelleen oli ne puomit rajaamassa, ettei mentäisi ihan lyhyille sivuille.
Pidin Roosan ihan alusta asti pois uralta ja tunnustelin. Mähän oon silläkin menny viimeksi kesäkuussa, hirmuisen pitkä väli.
Roosa oli pikkasen laiskamato. Yritin vaan pitää sen edes liikkeessä, en jaksanut stressata siitä että käveleekö poni reippaasti vai vähän laiskemmin. Ratsastin kulmat mahdollisimman tarkasti, välillä onnistuikin oikein hyvin, mutta useimmiten tungettiin sisälle pohjetta vasten. Voltitkin onnistuivat varsin kivasti, vähän koitettiin liirata toisten perään, mutta varsin hyvin poni oli kuitenkin kuulolla. Ja huomasin että heti jos otti siihen ulko-ohjaan tuntuman, niin Roosakin kääntyi. Mähän alan tässä jo oppiakin jotain, en ensimmäisenä aloita sisäohjalla kiskomisella, vaan käytänkin sitä ulko-ohjaa, aijai (;
Oikeaan kierrokseen oli jotenkin vaikeampaa. Roosa liikkui hitusen reippaammin eteen ja kulmat olivat parempia, poni ei oikonut vaan odotti kiltisti että mä käänsin hänet. Mutta voltit ja ympyrät meni vaikeiksi, kun ulko-ohja ei enää pysynytkään niin kivasti tuntumalla. Yritin taistella, mutta aina oli poni banaanina ja plääh. Kyllä se kuitenkin jossain määrin kääntyi. Tai siis, kääntyi se oikein hyvin ainakin joihinkin tunteihin verraten, vaan ei yhtä jouhevasti kuin vasempaan kierrokseen.
Sitten siirryttiin keventelemään. Ponilla vähän kesti, ja ravikin oli sellasta hirveetä :D Se tunne kun poni liikkuu kuin täi tervassa ja keventäminen on niin raskasta kun hevonen ei liiku ja ääks. Koitin vaan ratsastaa eteen, jotta kummankin meijän elämä helpottuisi ja pidin edelleen ponisen poissa uralta. Ihmeen hyvin se muuten pysyi uralta pois. Voltit ja ympyrät olivat alkuun hieman haastavia, kun poni koitti tunkea sinne minne hän halusi. Suhteellisen helposti sain sen kuitenkin kääntymään minun suuntiini.
Joo, ja kyllä mä lopulta sain sen ponin ravaamaan edes sellatti laiskasti eteenpäin. Mutta parempi edes se laiskasti ravaaminen, kun tuo "yritä arvata ravaanko vai kävelenkö" -tahdissa ravaaminen.
Vaan on Roosa varsinainen hyvänmielenponi. Siellä oli vallan hauska hömpsötellä kyydissä ja mennä vaan pienen pullaponin kanssa. Niin oli helppoa, mutta toisaalta taas vaikeeta. Onnistumiset tuntuivat mahtavilta ja taivaalta satoi tähtipölyä ja kaikki oli kaunista ja ihanaa (: Vaikkakin meinasi mennä hermot sen ponin mateluun, heh
Siirryttiin käyntiin ja tehtävänä olivat vastakaarrot.
Selkeä vai mitä? Kummallekin sivulle vastakaarrot, toisella puolella oli tötsät merkkinä. Aloitimme siis käynnillä, haimme reitin selväksi.
Tehtävä sujui oikein hyvin. Roosa mateli, mikä oli se suurin ongelma. Muuten poni kääntyi kaarroille tosi kivasti, onnistuttiin ohittamaan ihmiset ilman mitään yhteen törmäyksiä ja kaikki sujui ihan näppärästi. Vähän oli asetukset puutteelliset ja tuntui että kaarron loppuosa oli niin pieni että ponikin menee ihan vimpulaan, mutta ainakin reitit pysyivät.
Siirryttiin sitten harjoitusraviin, ja sanottiin taas että jalustimet saa ottaa pois. Tietenkin otin, vaikka moinen tuntui Roosan kanssa ihan turhalta. Poni on niin mato, että sehän on ku ilmapatjalla istuis.
Ensin Roosa koitti ravissa vähän juosta alta ja tunkea keskelle. Se luuli että laukataan, ja suoritti siis laukan vaikeutus-rituaalinsa. Kun se tajusi että mennään vaan harjotusravia, alkoi poni toimia varsin hyvin. Ravi oli hyvinkin laiskaa ja poni koitti siirtyillä käyntiin. Välillä se onnistui siirtymään, välillä onnistuin ja olin nopeampi kuin poni. Mariannekin jaksoi hehkutella "kuinka olin tämän kerran ponia nopeampi, jippia jee vaan ja hallelujaa!"
Alkuun oli vastakaarroissa vähän ongelmana, kun Roosa koitti tunkea keskelle, ja meidän kaarrokset levisivät ihan mielettömän isoiksi. Saatuani pohkeen läpi ja ulko-ohjan edes jonkun asteiselle tuntumalle, alkoi kääntäminen jo helpottua. Roosa tosin melkeen joka kerta koitti siirtyä käyntiin tuolla vastakaarron viimeisellä kaarteella, ja välillä sen oli aivan välttämätön pakko tunkea päin aitaa, jotta hän olisi saanut vaihtaa suunnan itsekseen. Ei se saanut kertaakaan suuntaa vaihdettua, jee. Tosin siihen aitaan otettiin kontaktia vähän turhankin monta kertaa. No jaa (:
Että kyllä tuo tehtävä parani koko ajan. Loppua kohden poni kulki mukavan pehmeästi, välillä jopa reippaasti, yritti vain välillä siirtyillä käyntiin. Se kääntyi koko ajan tosi kivasti. Ja Marianne oli vallan innoissaan että nyt on poni pohkeen ja ohjan välissä, nyt se kulkee oikein päin ja nyt se varmaan tuntuu kivalta. Mä olin vallan tyytyväinen pieneen ja karvaiseen hörökorvaan.
(joo, koitan käyttää julkasemattomia kuvia, siksi ne on näin upeita :) )
Sitten käyntiä taas vähän. Otin jalustimet takaisin, sillä oli laukan vuoro. Nostettiin vaan harjotusravista, jostain lyhyen sivun keskeltä. Päästin taas ohjaa vähän pidemmäksi, jottei ainakaan siitä jäisi laukan nouseminen kiinni, heh.
Ja sitten eikun laukkaa nostamaan. Alkuun Roosa ei lainkaan tykännyt ideasta. Kun koitin nostaa, niin neitonen heitteli takapuoltaan mielenosoituksellisesti ja laukkasi ehkä kaksi askelta aina perän heittelynsä jälkeen. Ratsastin ponia vain armottomasti (tai jotain :'D) eteen ja pian se sitten jo kyllästyikin mokomaan pukitteluun. Ja poni oikeastaan vallan innostui. Jos siirsin ponin raviin, oli se jo nostamassa laukkaa ja sitten se vaan meni varsin reippaasti.
Laukat nousivat oikein hyvin. Laukka kyllä putosi alas aika nopeasti, joko sen takia että mä horjahdin eteen, tai sitten Roosa vaan kyllästyi ja pudotti. Koitin vaan istua suorassa ja ratsastaa eteen, kyllä sieltä sentään pari pidempääkin pätkää tuli. Me otettiin aika rauhassa. Nosteltiin, sitten vähän käveltiin keskemmällä pois toisten edestä ja taas vähän nostettiin. Poni laukkaili varsin reippaasti ja oman mielensä mukaan. Hieno poni kuitenkin :)
Tosin se oli hivenen rasittavaa kun siirsin ponin raviin niin se joko a) koitti nostaa laukkaa tai b) tunki kentän keskelle ja yritti jyrätä kaiken eteen tulevan.
Se muuten tuntui tosi siistiltä kun ravattiin reipasta ravia uraa pitkin, poni meni siinä missä halusin ja mä istuin niin vakaasti. Sellanen olo että se näyttää samalta kun niitten olympiaratsastajien meno (nekin varmaan ratsastaa pienillä karvaisilla aaseilla ;) )
Kun oltiin laukkailtu tarpeeksi, jäätiin ihan kävelemään. Edelleen poni kulki niin nätisti uran sisäpuolella, löntysteli menemään oikein kiltisti. (P.S Toi otsikko siis siitä, kun Mariannen mielestä ei ponia saa päästää valumaan uralle ku jotain räkää, tai jotain :D)
Hih :) Niin kiva vaan mennä pienellä Roosalla niin hirveen pitkästä aikaa. On se vaan niin mainio poni, niin kiva ja hassu.
Tää meni varsin mutkattomasti, ja olin oikein tyytyväinen. Vähän olisi poni voinut edetä reippaamminkin ja vähän olisi voinut vastakaarrot mennä kivemminkin. Mutta oikein hyvä. Ja Roosa meni oikein hienosti ;)
Tai joo, laukkakin ois voinut säilyä aina pidempiä pätkiä ja vaikka mitä. Mut joo
Käveltiin sitten ja keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Harjailin söpön aasimuksen nopeasti ja kirjailin kortin. Siinä on enää yks kerta :/ Ens viikolla viiminen kaks kertaa viikkoon ratsastus, sit alkaa elämän surkeus. Mä toivon että nyt sitten on aina keskiviikkosin joku karmee ilma et voin miettiä että toisaalta on ihan hyvä ettei ratsastusta oo nyt (ja sit samalla mietin kaihoisasti, että kyllä mä tonne ihan keveesti menisin jos olis ratsastus ;) )
Joo. Sitten sain viedä Roosan tallista ulkokarsinaan :) Ja sitten kun Marianne haki heposia sisään, niin mä ihan taktisesti kipitin sen perässä ja sitten sain käskyksi hakea Elviksen sisään (sitä mun pitikin kysyä, jeah :D) Elvis ihan järkyttyi kun puikahdin sen tarhaan. Kun koitin ottaa sen kiinni, niin poni suorastaan hyppäsi järkyttyneenä kauemmas, puhisi siinä että nyt on varkaat ja ryövärit tulleet hänet kidnappaamaan. Kun otin sitten riimusta kiinni ja pölötin ponille vähän lisää niin se oikeen huokas että huh hei, ei häntä sittenkään ryöstetä täältä. Taluttelin Elviksen pois sieltä ällöttävästä sateesta ja sen jälkeen lähdin itse kärsimään siitä ällöttävästä sateesta. Hyihyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti