Sivuttaisliikkeitä

Tallille, ja aivan ihana ilma. Aijai, kesä tulee kesä tulee :) Heh
Lukasin taulun, ja mulla oli Elvis. Ei kovinkaan mukavaa näin suoraan sanoen, näin sieluni silmin kuinka se menee tänään ihan yhtä huonosti kuin eilenkin. Tunnilla myös Evita, Pomo, Laki, Nikkis ja Salli ja Elvis oli siis jo ensimmäisellä tunnilla.

Katselin siinä sitten tunteja ja pohdiskelin. Välillä pohdin kuinka surkeasti se menee taas, ihan varmasti ja möksmöks. Sitten aloin ajatella että ehkä sittenkin, jos se meni eilen huonosti jotta voisi tänään mennä hyvin tai jotain.
Kävin harjailemassa Elvistä ja nakkasin sen varusteisiin. Kentälle ja nousin selkään.

Odottelin pientä Mariannea vyötä kiristämään. Elvis tuijotteli korvat hörössä pelottavaa porttipäätyä, ja kun vyötä kiristettiin meinasi ponipoika hypätä Mariannen syliin. Juu, tosiaan. Lakihan se siinä taapersi vierestämme, tokihan nyt sen takia kannattaakin jyrätä täti alle.

Lähdettiin sitten kävelemään. Peltopää oli rajattu pois käytöstä. Käveltiin ihan muutama kerta tuolla porttipäässä ennen kuin sekin rajattiin pois. Ja iloisia uutisia, Elvis jopa ymmärsi kävellä ihan rauhassa siellä! Vähän se mulkoili pahasti ja vähän koitti sisälle valua, mutta käveli kuitenkin sätkymättä ja sekoamatta siellä porttipäässä, jee :)
Samoin Elvis oli erittäin rauhallinen. Siis suoraan sanottuna laiska. Se mateli eteenpäin erittäin rauhaisaa käyntiä, koitin ratsastaa eteenpäin mutta emme vain löytäneet sellaista hyvää ja etenevää tahtia, kun aina se poni sitten hiipui matelun puolelle. Ainoa pienen pieni juttu, joka oli edelleen huono, oli se että yhä edelleen Elviksen mielestä kaikki muut pollet olivat tosi pelottavia. Ei se kyllä juossut karkuun tuli hännän alla, ainoastaan tunki aitoihin ja hidasteli jos toiset tulivat viiden metrin säteelle.
Joka tapauksessa poni oli paljon parempi kuin eilen.

Lähdettiin sitten käynnissä väistelemään. Tultiin keskihalkaisijalle ja siitä sitten väistettiin uralle. Alkuun väistettiin pari kertaa oikealle, sen jälkeen sai itse valita kumpaan suuntaan väistää. Vaikeaa oli. Tai mä yritin kyllä parhaani mukaan, mutta aina se poni vain käveli sinne uralle. Mä koitin ja yritin, koitin saada vasemman pohkeen väistättämään ja vasen ohjakaan ei saanut kiskoa ja oikea ohja vois olla tuntumalla. Mutta siltikin se poni vain käveli uralle, ei väistänyt. Mariannekin asiasta sanoi, ja mä epätoivon partaalla mietin että mikä on tää suurin ongelma nyt tällä hetkellä.
Kun sitten saatiin väistää kumpaan suuntaan haluttiin, niin kokeilin väistää sinne vasemmalle. Helpompi suunta väistää kun saan väistättää oikealla pohkeella. Ja halleluja vaan, ponihan jopa väisti! No okei, olihan se sellasta että väistöaskelia ja sitten poni meni ihan kieroon ja asento lähenteli mukiloitua banaania, mutta ei sen niin väliä. Pääasia oli se, että poni oikeasti väisti. Siis oikeasti, väistöaskelia, wuhuu. Vaikka väistö ei esteettisesti kaunis ollutkaan, niin oli toi silti parempaa väistöä mitä nyt yleensä on tullut. Kun nyt se oikeasti astui ristiin

Tän ensimmäisen vasempaan suuntaan väistön jälkeen alkoi sujua myös toiseen suuntaan. Mä sain ilmeisesti ideasta taas kiinni ja onnistuin siirtämään sen myös vasemmalle jalalle. Tän jälkeen väistöt oikeaan sujuivat ihan ookoosti. Poni otti joitain ristiaskelia ja kulki ihan vimppelissä. Väisti kumminkin ja alkoi se aina oikein hyvin. Ja väistöt vasempaan sujuivat sitten vähän paremmin. Poni kulki pidempään suorana, sain sen suoristettuakin välillä ja oli muutenkin helpompaa. Mutta voi vitsit kun olin sitten tyytyväinen :) Poni hei VÄISTI!! Koska ees ollaan viimeksi väistelty?

Tän jälkeen siirryttiin kevyt raviin ja jatkettiin samaa hommaa. Väistöjä, kumpaan suuntaan vaan. Elviskin jopa ravasi rauhassa, eikä vaan juosta kipitellyt alta pois. Vähän sen oli kyyläiltävä porttipäätä, onhan sitä ravissa toki paljon enemmän aikaa tuijotella kaikkea (eiku hetkinen)
Ja väistöt. No alkuun oli todella haasteellista. Ku piti keventää ja koittaa väistää ja en oikein tiennyt paljon pitää pidättää ja kääks. Yrityksen kautta se alkoi kuitenkin jotenkin sujuakin. Tai tuli sieltä joitain väistöaskelia, ja nekin oli ihmeen hyviä. Ei nyt mitään "liu'utaan hienossa ravissa sivulle" mutta ainakin sellasta "ravataan tosi hitaasti ja otetaan pari askelta sivulle" ;) Olin kuitenkin oikein tyytyväinen.
Poni kääntyi myös ihan nätisti, välillä sen oli tietenkin leikittävä aivokuollutta ja tosi järkyttynyttä. Tai eihän siinä oo mitään järkeä että poni pelkää henkensä edestä ja silti juoksee näitä pelon aiheuttajia kohti?

Istuttiin sitten alas ja jatkettiin harjotusravissa samaa hommaa. Elvis muuten ravasi ihmeen tasaisesti, ei aloittanut sitä juoksen-kävelen säätämistään. Se ravaili sellasta mummoravia, jouduin ratsastamaan arvon matoa jopa eteenpäin. Välillä se sitten järkyttyi ties mistä ja otti sitten jokusen reippaamman raviaskeleen, mutta muutoin tosi rauhassa ja hyvin. Vaihteen vuoksi.
Väistöt onnistuivat taas varsin kivasti. Mun oli helpompi keskittyä tähän väistelyyn kun sai istua alas ja niin. Kyllä sieltä niitä askelia tuli taas. Tietenkin välillä vaan ravattiin sinne ja välillä mentiin vimpulaan, mutta jokunen hyvä askel tuli, ja se oli oikein hyvin.
Marianne totesi että mulla alkaa se väistö hyvin, mutta sitten se menee pieleen. (ei se nyt pieleen sanonut, näyttää niin järkyttävältä tossa :D) Mm-m. Mä menetän ponin siinä keskellä ja sitten se on vinossa ja en saa suoraksi. Ongelma voi olla ihan hyvin tyyliin pohje- tai ohjastuntumassa tai jossain vähän syvällisemmässä.
Heh, ja kerran Elvis väisti ihan täydellisesti ;) Se väisti nätisti ja suorassa. Ainoo vaan kun se väisti niin sen takia että se pakeni Nikkistä sivu suunnassa. Marianne ei sitä tietenkään uskonut, sen mielestä poni tietenkin väisti ihan mun pyynnöstä. Ja paksat mä sitä ponia saan noin suorana ja lennokkaasti väistämään itekseni, heh.
Tehtiin tuolla välissä jokunen kerta väistöjä myös käynnissä. Sujuivat aina vaan paremmin.

Homma jatkui niin että nostettiin laukka heti väistön jälkeen. Väisteltiin ensin vasemmalle ja nostettiin siis oikeaa laukkaa.
Tein aina välillä väistöt käynnissä, useimmiten koitin ihan ravista. Aina ei mahtunut (:
Joo, Elvis intoutui. Se alkoi ravissa juosta vähän alta pois. Kyllä se ihan hyvin ravaili, mutta sitten se aina välillä innostui ja juoksi alta. Tai silleen.

Väistöt sujuivat ihan nätisti. Tosin loppua kohden meni vaikeaksi kun poni vaan juoksi alta ja koitti ennakoida nostoa. Tämän takia oli välillä ihan kivakin ottaa väistöt käynnissä, ravissa kun oli hieman vaikeaa koittaa väistää kun ponin elämäntehtävänä on vaan juosta alta pois.
Laukkoihin olen myös tosi tyytyväinen. Oikeasti. Laukat nousivat tosi hyvin, ensimmäinen nosto epäonnistui ja sen jälkeen nousivat ekalla pyynnöllä, ravista ja käynnistä ihan yhtä hyvin. Ja ponikin oli ihan lapasessa. Siis kun yleensä se laukan nostaminen on sitä tykinsuusta lähtemistä, tänään poni oikeasti nosti rauhallisesti sen laukan ja laukkasikin ihmeen rauhassa.
Ja mä istuin laukassa tosi hyvin. Ihan älyttömän hienosti. Raviin siirtymissä pompin vähän ja välillä nousin jalustimillekin. Ja jos keskittyminen herpaantui niin aloin pomppia. Mutta kun ajattelin niin mä istuin oikeasti aivan mielettömän hyvin siellä laukassa, täysin pomppimatta :) Jes. Ponin sai siirrettyä laukasta raviin tosi hyvin, ilman muttailuja siirryttiin hitaampaan askellajiin (melkein) heti kun vain pyysin. Ja sain mä käännettyäkin, tosin toiseen suuntaan vaan. Oikeessa kierroksessa poni vain juoksi kuuntelematta mun kainoja pyyntöjä, vasempaan kierrokseen se kääntyi oikein mallikkaasti.

Tosi hyvää laukkaa kaikin tavoin.
Sitten loppukeventelyt. Ne olivatkin jo vähän vauhdikkaammat. Elviksen mielestä porttipää oli peloittava ja laukkaakin olisi pitänyt jatkaa. No, vedeltiin liitoraveja siellä, välillä sain ponin rauhottumaan ja sitten taas lähdettiin reippaampaan menoon. Ihan asiallisesti se kuitenkin kulki, joten ei se sitten mitään.
Loppukäynnit, todella ärsyttävät. Poni teki koko ajan niitä raivostuttavia hytkähdyksiä eteenpäin (;

Mä olin oikein tyytyväinen. Eilen huonompi ku aikoihin ja nyt näin yllättävän hyvä. Väistöt sujuivat tänään ihan tosi kivasti, en olis uskonut. Ja laukka oli mieletöntä, oijoi. Siis se laukkaaminen oli niin pehmeetä, kun mä kerrankin osasin ihan tosissaan istua siellä :D

Tjoo. Käveltiin ja sitten keskelle. Alas selästä ja poninen talliin. Kaikki kuntoon ja kohti kotia. Vielä on kolme kertaa jäljellä. Tai enää. Joka tapauksessa. Ensi viikkoon. :)

Suuri säikky pienen miehen ruumiissa

Vasta tiistai. Tai ehkä jo tiistai. Musta tuntuu että viikonloppu meni tosi nopeasti ohi ja kaikki vaan mataa sellasta tylsää rataa eteenpäin.
Olipa mukavaa koko päivän ajan katsella sitä ihanaa hirmumyrskyä ja mietiskellä kuinka ihanaa tuo pyöräily voi olla. Onnekseni kaikki ne huonot mielikuvat olivat ihan turhia, siellä oli oikein mukava keli. Tiet ei ollu umpijäässä eikä edes tuullut viittä kilometriä sekunnissa. Mutta oikeasti, mä tykkään näistä myrskypäivistä. Se on ihanaa kun tuulee niin kovaa ettei saa henkeä. Ja sataa vaakatasossa. Ja puut huojuu 90 asteen kulmassa. Ihanaa. Tuuli on ihanaa :)

Nojoo, tallille siis ja lukemaan taulua. Mulla oli Elvis, joka tuntui taas pitkästä aikaa tosi tympeältä. Tympäsee :D Mutta ei se viime aikoina oo ollut lainkaan tylsän oloinen, oikeastaan varsin hauskanen. Nyt vaan taas näemmä. Tai ehkä tää päivä oli jotenki tällane, en tiedä.
Elvis oli ekalla tunnilla, ja meidän tunnilla oli meidän lisäksi Evita, Pomo, Salli, Vinski, Roosa ja Nikkis. Täyttä, nöyh (;
Seisoilin viisaasti vähän missä vaan. Ja oli kylmää ja oli pimeetä ja nyyhkistä. Harjasin Elvistä ihan pikkasen ja satuloin sen. Ja taas pitkästä aikaa ponin vyökin meni ilman sahaa ja kirvestä, mikä autuus.
Kentälle vaan.

Äh. Äääh. Sanon tähän heti että Elvis oli tosi huono tänään. En oikeasti muista koska se olisi ollut näin huono.
Parkkeerasin ponin keskelle ja se oli jo ihan lentoon lähdössä. "ihihihk Vinski, iihihiik se varmasti syö minut!" Ja kiivettyäni kyytiin lähdettiin kävelemään. Ja siis Elvis oli täysin ja sata prosenttisen varma että porttipäässä oli jotain todella pelottavaa. Käveltiin sinne ihan normaalisti ja ei, poni tunkee sisälle. Tein jonku pienen ravilyllerövoltin. Taas poni koittaa karata, ja taas tehdään minivoltti. Ja siis vielä senkin jälkeen siellä oli aivan kamalaa. Lähdettiinkin railakasta laukkaa karkuun, mä pudotin toisen jalustimen heti kärkeen. Istuin siellä kyydissä silleen et perskules, en tipu. Ei käyny mielessäkään, tajuatteko että mä istuin siellä todella hyvin? Siis en pomppinu siellä laukassa ja jeah. Saattoi johtua osittain siitä että puristin jaloilla sitä ponia niinku joku cowboy ainaki, mut joka tapauksessa :D
Ponin laukatessa ja istuessa kyydissä aloin sitten vaan kerätä ohjia jotka tietenkin roikkuivat vähän löysinä (alkukäynnit hei) Kun ne sain sieltä, niin ponikin pysähtyi ihan nätisti.
Ja edelleen se porttipääty oli tosi tosi paha paikka, sinne ne pienet ponit viedään kuolemaan. Ja sitten Marianne kielsi meitä menemästä sinne, ja pah :D

Marianne oli pistänyt puomeja, silleen lyhyen sivun suuntasina. Keskellä kenttää ne olivat, jokanen sai taas oman puomin. Mä olin siellä peltopäässä Sallin ja Pomon välissä. No joo, sanotaanko että siinä piti tehdä jotain. Onnistuin ohittamaan jokasen ohjeistuksen tosi taktisesti. Tosin sen verran tajusin että pitää työstää käyntiä ja kattoa onko ratsu vino.
Ensin kävelin hieman siinä puomin ympärillä. En kuitenkaan nähnyt siinä mitään järkeä, joten tein jotain kahdeksikon tapasta yli puomin. Ja en keskittynyt yhtään mihinkään, plääh. Tai en oikeastaan saanut lainkaan Elvistä toimimaan niinkuin ajattelin ja sitten hukkasin sen punaisen langan. Joten me oikeastaan vaan käveltiin jollain kahdeksikon tapasella, mä yritin tehdä jotain mutten osannut. Ja sitten ärsyttelin kun poni päätti että toiset hevoset ovat vähintään salamurhaajia. Kuinka raivostuttavaa kun keltainen salama tunkee sisälle "ei, en voi kävellä tuosta. Aivan ja ihan takuuvarmasti Salli iskee hampaansa kankkuuni jos siitä vierestä kuljen, ihan varmasti" Sydän sinullekin Elvis.

Mariannen palattua se kysyi miten hevonen oli vino. Vastaukseni oli tänään yleispätevä: ihan yhtä huono kumpaankin suuntaan (:
Kävelin vielä hetken oikeaan kierrokseen mahdollisimman symmetrisellä ympyrällä ja työskentelin asetuksen kanssa. En millään meinannut saada ponia taipumaan tai asettumaan ympyrän malliseksi. Onneksi sitten lopulta tajusin tehdä vähän isommin ja pyytää enemmän, ja Elviskin alkoi kääntyä vähän ympyrän suuntaiseksi.
Sitten meidän piti tehdä kahdeksikkoa siinä puomilla. Nyt sain keskityttyä ja päätin sitten että otan tän asetuksen tavoitteeksi. Ponin täytyy kulkea oikeaan suuntaan taipuneena, ihan pakko. Se olikin vaikeaa. Oikeaan kierrokseen poni taipui niin paljon kuin halusin, mutta se vasen. Elvis kulki suorana pökkelönä ja vaikka kuinka olevinas koitin, niin ei mitään. Yhtä suora pökkelö edelleen.

Lopulta tajusin että oikeaan kierrokseen pyysin enemmän, mitä jos tekisin saman vasempaan. Vein kättä sisemmälle, pohjetta enemmän. Se toimi, hetken. Sitten Elvis alkoi kuunnella sisäpohjetta liikaa ja livahti ulos. Ärh. Lopulta keksin keinon. Ulko-ohja pysyi tuella. Ulkopohje oli kiinni kyljessä (ei siis lepatellut metrin päässä kuten yleensä ;) )ja muodosti "muurin". Ulkopohkeen ei tarvinnut tehdä mitään, välillä vähän ehkä kääntää jos tuntui ettei poni käänny. Mutta tärkeintä oli toimia muurina. Ja sisäohja ja -pohje sitten työstivät asetusta. Ja se toimi! Wuhuu, olen hyvä :D Sain siis lopulta sen pään sieltä sisälle, ja olin oikein tyytyväinen. Vaikka oli se vaikeaa, ja hyvin nopeasti Elviskin pääsi liukenemaan suoraksi/karkaamaan ulos jos vain lopetin. Ja muistilista, muista pitää ne typerät koivet kyljissä kiinni, se helpottaa monia asioita.

Tämän jälkeen siirryttiin kevyt raviin ja jatkettiin uraa pitkin. Puomit siirrettiin uran lähelle ja piti tehdä jokasen puomin ympärille pieni voltti.
Elvis jatkoi kamalaa linjaa. Siis se porttipää nyt oli vaan yksinkertaisesti tosi pelottava. Samoin kaikki hevoset. Siis se oli säälittävää kun poni hyppää sivulle kun Roosa tulee hiukankaan häntä kohti. Siis ROOSA ihan oikeasti poni, joku roti tähän touhuun. Noin tossun alla ole kukaan :/
Vakavasti ottaen se oli aika kamalaa. Musta tuntui etten saa mitään tatsia koko poniin ja oli jännittävää kun se vaan säikkyili. Onhan se muutenkin ollut energinen ja säikähdellyt, mutta silti se tuntui tänään erityisen huonolta ja epäluotettavalta. Just siltä että lainkaan ei voi rauhottua kun just sillon se taatusti lähtee menemään.
Ravi oli useimmiten aika reipasta. Mä ite olin ihan liian jännittynyt, poni säikkyi tota päätyä ja kertaakaan ei päästy siellä menemään rauhassa tai edes melkein rennosti. Aina sieltä oli tultava tuli hännän alla ja pää ulos kyyläillen. Sain ponin ajoittain ravaamaan vähän rauhallisemmin, se sitten vaihtui siihen kipittelyyn kyllä melko nopeasti. Voltit onnistuivat ihan hyvin, ärsyttävää vaan kun poni ei voinut kulkea missään kun joku paikassa oli näitä hänen kiusaajiaan jotka olisivat toki voineet vaikka syödä Elvis-paran suihinsa.

Sitten istuttiin harjotusraviin ja jatkettiin volteilla. Ponin oli kauhean vaikea alkuun päättää että pitäiskö nyt juosta täysillä vaiko kenties kävellä kuin mato matala. Se valitsi lopulta ekan vaihtoehdon. Paitsi silloin kun pahat pojat tulivat jostain, silloin oli käveltävä.
Anyway. Poni kaahaili ja mä könöttelin hirveessä etukenossa ja jännitin. Lopulta tajusin siinä että perhana kun tästä ei tule mitään. Mun pitää olla tasaisen varma johtaja, ei mikään könötän-kaulallasi-poni tyylinen luuseri. Pakotin itseni rentoutumaan ja ihan oikeasti istumaan. Onnistui, tosin etukeno vaihtui takakenoon. Parempi kai sekin. Tosin Elvistä ei tämä tuntunut auttavan, reipas se oli silti. Lohduttauduin sillä että näin mä ainakin pysyn kyydissä paremmin jos poni lähtee menemään ja koitin vaan taistella jotten jännittyisi takasin.
Voltit onnistuivat ihan hyvin, ärsyttävää vaan se käyntiin siirtyily kun oli niin pelottavaa. Puh huh vaan. Vinskiltä muuten tiputtiin. Se oli oikeasti pelottavaa, näin sieluni silmin sen hyökkäävän Elviksen kimppuun ja kääks :D Onnekseni Vinski kävi vain puhumassa hävyttömyyksiä leideille. Elvis tuskin olisi mokomaa kuunnellut niin nätisti.

Sitten kevenneltiin vielä. Alkuun mun kevennys oli jotenkin ihmeellistä. Hyvällä tavalla, niin pientä ja vaivatonta ja pehmeetä. Wau.
Saatiin loppuraveissa ylitellä noita puomeja. Ja tota noin. En paljon pystynyt ylittelemään kun se lähenteli itsemurhaa. Poni siis paineli siellä vähän väliä kuin pikajuna Meksikon ja karauteltiin reipasta ravia karkuun ties mitä metsänpeikkoa milloinkin. Päästiin kuitenkin jokunen kerta yli puomien, ja näistä muutama jopa niin ettei vauhtia ollut kuin pienessä kylässä.
Loppukäynnit, eikä vieläkään kyetty kävelemään porttipäässä nätisti. Luovun toivosta ponin suhteen (;

No jaa. Huonosti meni. Elvis oli niin huono tänään, en edes tiedä.
Positiivista kuitenkin, en edes pudonnut. Jee :D

Keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja harjailin sen. Sitten vaan suitset nätisti ja kotia kohti.
Päätin että tämä oli viimeinen "jos siellä vaikka olisi kesä" -kokeilu. Tästä lähin laitetaan enemmän toppausta päälle kun lähdetään. Ja piste.
Vaan katsotaan kun tietenkin huomenna "paistaa aurinko ja on niin lämmintä ja ihanaa"

Talvi koettu, siirrytään kesään

Se on jännää. Eilen illalla sato lunta ja mä aattelin että se ois sellasta että lunta tulee pari milliä ja sit se sulaa täks päiväks pois. Mitä vielä, tuollahan on ainaki metrikaupal nilkkoihin asti tota lunta. Yök.
Tänään on koettu jo kaikki nämä talven ihanuudet, olen jo saanut niin tarpeekseni.
Tallille pyöräileminen oli sellasta sokean puuhaa kun lunta tuli ja tuiskusi. Tallilla oli kylmä. No tulipahan keskusteltua syvällisiä. Ja sain sen kortinkin, jeah :)
Ja se takaisin kotiin pyöräileminen. Se oli elämäni hirvein kokemus. Kaikki niin kipeenä vaan, auts.

Mua vaan huvittaa nyt tää porukka joka ei osannut varautua tähän lumen tuloon. Tai herranen aika, kyllähän säätiedotuksessa sanottiin että to ja pe sataa lunta. Kyseenalaistuksen tarve vai mikä siinä on, että on sitten pakko rymistellä ne autot ojaan kun ei oo vaihdettu renkaita, heh (; Mä haluan sellasen kauheen maasturipyörän, joka kulkis mieluusti sähköllä, jossa olis sellaset metrin mittaset naulat ja jonka pyörät ois pari metriä leveät. Ja mieluusti lämmitys myös. Sitten voin harkita tätä talvesta nauttimista.
Niin kauan kun tämä touhu hoituu tällä tavalla, en ole yhtään suruissani vaikka lumi sulaisi kokonaan pois ja tulisi takas, sanotaanko vaikka tammikuussa?

Eipä tässä sen suurempia ihmeellisyyksiä olekaan kerrottavana :) Kolmas viikko työssäoppimisessakin on jo mennyt, huih. Kohta se jo loppuu. Tai ei :D Varsin hauskaa.
Adios vaan, nähdään tiistaina.

Nyt vain
Hey Cheetah(?kirjoitusasu:D) get banana
Hey monkey, get funky (seuraava kirjoitustapa, ei hajuakaan :D Ei se niin tarkkaa, toivottavasti)

Kyllä poni nyt liikkua osaa

Tänään oli oikein hauska päivä :D Mulla on ollut kovin mukavaa, heh. Mikäs siinä, rallitella ympäri Turkua pitkin kävelykatuja ja kuunnella järjellistä keskustelua päivän polttavasti puheenaiheesta, siis Lady Gagasta.
Sitten vielä tallille. Varsin mukavaa, tosin olihan se vähän masentavaa katsoa sitä kamalaa tuulta ja hyihyi. Ei se kesä tullutkaan :( Ja kylmäki ku mikäki.

Saavuttuani tallille menin lukemaan taulun ja mullahan oli Roosa. Mikäs siinä, sillä mä oikeestaan halusinkin mennä. Johan tässä on Elviksellä menty ihan tarpeeksi ja Roosahan on aina niin mukava rouva :) Tunnillamme myös Pomo, Vinski, Elvis ja Salli. Roosa oli tokalla tunnilla, joten kattelin hieman tunteja ja leikin keskustelevani ihmisten kanssa (yritys oli hyvä, joten olen iloinen :D) Ja tein tietysti myös jäätymiskuolemaa.
Pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen että Roosa on joko laiska kuin kastemato Saharassa tai sekaisin kuin perussuomalainen juhannuksena. En oikein edes tiedä kumpi kuulosti miellyttävämmältä (se kulki sillä tokalla tunnilla niin ällöttävän löllön näkösenä. Toisaalta sillä oli taluttaja ja eilen se oli leikkinyt tunneilla tummaa ja tulsita ja heikkohermoista. Hmm) Ja huomatkaa että olin jopa oikeassa. Tai ainakin pian huomaatte, musta tulee hevoskuiskaaja, luen niiden ajatuksia ja buahah.

Käppäilin sitten kentälle ja Roosan luo. Kiipesin ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Ja poni oli niin löllykkä, kauheeta :D
Käveltiin poissa uralta, annoin Roosan vähän madella ja katoin vaan alkuun ettei se pääse säikkymään kulmia. Emmehän toki halua mitään hermoheikkoa kulmia säikkyvää ponia, emmehän? Roosa meni oikein nätisti, hieman hän sivusilmällä vilkuili kulmia ja vähän koitti puskea sisälle, mutta totteli minua vallan mainiosti ja pysyi reitillä oikein hyvin. Lähdinkin siis hieman ratsastamaan ponista myös eteen ja käänsinkin sen muutamalle voltille. Roosa kääntyi oikein hyvin ja mä olin jo ihan että jee, kuinka hienosti poni kuuntelee minua! Eteenpäin ei rouva lihava oikein jaksanut kävellä, välillä saimme aikaiseksi vähän liikkuvampaa käyntiä, emme oikein sen enempää. Ei sillä oikeastaan niin väliäkään ollut, keskityin lähinnä vaan siihen ettei poni vedä kilareita mistään.
Meidän piti tulla kertaalleen kolmen puomin yli käynnissä, Marianne vahti ja sitten piti kertoa sille että oliko hevonen vinossa puomeilla ja millä tavalla. Mä tulin sitten puomien yli heti ekana. Roosa jälleen true esteponina löntysteli puomeille ja käveli niiden yli kolautellen jalkansa puomeihin ja heh. Ei oikein edennyt.
Sitten kun yliteltiin niitä puomeja, niin mä koitin panikoida siellä että "MITEN TÄÄ PONI ON VINO?!? Siis en mä tunne mitään, omgomg, onko tää nyt vino, en mä huomaa. Oon ihan huono, tän on pakko olla vino, miksen mä huomaa. Ääk, tän korvat on ainaki ihan vinot, ei, en halu kattoa sen korvia, vie ne pois!!" Hirveetä. Marianne sitten puomit ylitettyämme kysyi multa että oliko poni suora. Mä sieltä piipitin että en mä ainakaan huomannut että se olisi vino ja odotin jo pitkää litanjaa siitä kuinka ponin turpakarvatkin olivat vinossa. Yllätys olikin suuri kun Marianne suorastaan tyytyväisenä toteaa sieltä että joo-o, poni oli suorassa. Jeah, onnistuin kummassakin asiassa :)

(huomatkaa toki, ettei näissä kuvissa oo tarkotus kattoa ponia, vaan noita autoja :) )

No sitten, sitten pitikin siirtyä kevyt raviin. Mä annoin ponille pohjetta ja koitin innostaa rouvaa raviin. Roosa ei viitsinyt kuitenkaan totella, vaan hän tunki erittäin mielivaltaisesti keskemmälle. Mä sitten ajattelin että ookoo, pakko sun on ravata vaikka sitten täällä keskellä. Lätkäsin siis raipalla takamuksille, että nyt raviin. Roosa ei tykännyt moisesta lainkaan, ja alkoikin pukitella. Muutama pukki kera pyörimisen. Mä olin hyvin hämmentynyt kun poni nyt takapuoltaan alkoi heitellä, mähän pyysin mokomaa karvamatoa vain raviin. Siirsin Roosan uralle ja uudestaan pyysin ravia, kun ei noussut niin taas näppäsin taakse. Roosa alkoi jälleen pukitella ja minä siellä salamannopeasti pohdiskelin että piru vie, pakko kai nyt vaan laittaa tää eteenpäin, eihän se nyt voi tässä pomppia pukittelemassakaan. Hetken aikaa poni jaksoi hyppiä takajaloilla tasajalkaa, sen jälkeen se siirtyi jonkin näköiseen reippaampaan askellukseen.
Siitä alkoi se pitkä ja synkkä alamäki. (;

Roosalla oli tänään hirttänyt kaasu kiinni, ilmiselvästi. Kun me ravattiin niin siinä oli jokunen vaihde. Joko ravailtiin ihan täysillä, kunnes tuli jonkun peppu eteen ja mun oli pakko siirtää poni käyntiin. Eihän se sellaisesta pikapossujonoilusta mihinkään kääntynyt, enkä mä uskaltanut ravata sellasta kyytiä kenenkään takapuolessa kiinni, murhatekohan se olisi. Toinen vaihtoehto oli se, että ravattiin täysillä kunnes poni keksi että iik, tuo kulma, tuo puu, tuo lehti, tuo hiekanjyvänen on TODELLA pelottava. Sitten tehtiin jonkinmoinen sivuloikka ja karautettiin kohti auringonlaskua. Kolmas vaihtoehto oli ehkä sama asia kuin tuo edellinenkin, tosin sanon sen näin, että ensin ravailtiin täysillä, kunnes poni päätti ihan urheilun riemusta lähteä menemään ja sitten laukkaltiin täysiä ympäriinsä. Vallan mukavaa :D
Joo, tosiaan alkuun me vaan kaahailtiin täyttä ravia. Mä koitin keikkua kyydissä ja pitää Roosan edes jotenkin käsissä. Aina jos jäätiin jonkun taakse, siirsin käyntiin ja käänsin sieltä. Mutta kun sitten Roosan päässä alkoi raksuttaa jokin ja sitten olikin jatkuvasti säikkyiltävä ja purettava pöllöenergiaa. Ei siinä toki mitään, kovinkaan vakavasti otettavasti ei poni mihinkään lähtenyt.

Paitsi ehkä siinä lopussa. Me käveltiin tuolla porttipäässä, vähän uran sisäpuolella. Vinski oli uralla. Sitten tähtien asento siirtyi ja Roosan maailma romahti. Sieltä se poni lähti, kiihtyi nollasta sataan ja juoksi niin kovaa kuin vain kavioista pääsi. Ja Vinski tietysti lähti mukaan.
Roosa laukkasi täysillä porttipäästä kohti peltopäätä. Mä istuin kyydissä suorastaan järkyttyneenä, ei voi oikeasti tämä elukka liikkua näin kovaa. Sitten vaan (erittäin oikeaoppisesti, eiku) roikuin ohjissa että pysähdy pysähdy, mä kun en todellakaan halua pudota tällasesta vauhdista. Niin ja koitin vaan istua kyydissä mahdollisimman rauhassa ja rentona, jotten ainakaan oman jännityksen takia lentäisi sieltä maata kiertävälle radalle.
Roosa laukkasi kentän päästä melkein sinne toiseen päähän. Sitten se pysähtyi ja jäi tuijottamaan kauhistuneena tuota pelottavaa peltopään kulmaa, jota Elviskin eilen kauhisteli. Mä vaan istuin kyydissä ja silittelin Roosaa "elä nyt lähe menemään vaikka siellä oliskin ihmissyöjä mörköjä ja vaikka toi Vinski vielä irrotteleekin"

Vinskinkin rauhoituttua Marianne käski hakea Roosa-porsaalle liinan. Saisi ponikin sitten juosta niin paljon kuin huvittaa (ja mielellään enemmänkin) Mua nauratti :D Koomista, se oli niin koomista. En oikein osannut sanoa onko se nyt kovin soveliasta seistä siellä ponin kanssa naureskelemassa mutta joo. En mä edes tiedä. Sinäänsä ei jännittänyt, tietenkin hieman. Lähinnä vaan huvitti koko juttu, johtunee siitä ettei tollasta pientä karvamatoa voi ottaa tosissaan. Rassukka, toinen ihan tosissaan koitti mut pudottaa kyydistä :(
Seisoin Roosan kanssa siinä vaan paikallaan, odoteltiin sitä liinaa. En halunnut ruveta kävelemään, en jaksanut kokeilla riittääkö huumorintaju jos poni vielä päättää kilahtaa jostain olemattomasta. Ja sitten alettiin harjoitella oikein laukkapiruetteja. Roosa tosiaan tuijotti sitä pelottavaa kulmaa. Sitten aina välillä se totesi että nyt on aivan pakko päästä karkuun. Se koitti lähteä, mutta pidin sen verran vastaan, ettei poni päässyt eteenpäin. Pakko sen oli kuitenkin johonkin liikkua, joten poni vetäisi sitten siistejä pyörähdyksiä akselinsa ympäri ja jäi sitten taas tuijottelemaan. Eli laukkapiruetteja, aivan selvästi ;)

Saimme liinan, se kiinnitettiin pieneen paksuun ja sitten saatiin Mariannekin liinan toiseen päähän. Me menimme tietysti tuonne peltopäähän katselemaan pelottavia kulmia, muut menivät porttipäähän pois meidän arvoisuutemme tieltä.
Marianne selitti tämän idean mulle, eli piti vaan pysyä kyydissä ja laitetaan poni liikkumaan jos sillä ei ole muuta tekemistä kuin pöllöillä. Eli tarkoitushan varmaan oli ravata nättiä ympyrää, mutta jos poni päätti kaahailla niin sitten kaahaili, ja sitten sai myös ratsastaa eteenpäin. Yhtään se ei saisi jäädä kyttäilemään ja sitä rataa :) Ja se ei kuulemma kelvannut kun Roosa esitti heti hienon sivuloikka pomppusen, minun piti kuulemma pistää paksukainen liikkeelle.

Alkuun se meni näin: Roosa kyttäili tuota kulmaa (mentiin siis oikeaan kierrokseen, kulma on tossa kuvassa tuolla ylävasemmalla) sitten se päätti että murhamiehet ovat siellä ja lähti laukkaamaan. Se laukkasi vähän miniatyyristä reittiä, olihan ponin pakko päästä mahdollisimman kauas peltopäästä. Sitten se koitti jatkaa tätä reipasta laukkaa porttipäähän ja kavereiden luo. Sitten Marianne sai ponin kiskaistua raiteille, jolloin tuli töksahdys, pysähdys ja Roosa aloitti koko jutun alusta. Mua vähän jännitti, nimittäin se pysynkö mä kyydissä :D Tiedättekö kun poni kaahaa parhaansa mukaan ja laukkaa niin pientä ympyrää, että tuntuu koko ajan siltä että se vaan kaatuu. Ja sitten vielä tuli jotain sivupomppuja ja töksähdyksiä. Aijai. Kyllä mä välillä pystyin istumaa oikein hyvin, mutta välillä kun pompin ja Roosa meneekin ihan omituisesti niin kyllä siinä piti vähän itsekin miettiä että millä tavalla täällä oikein pysytään.
Kerran sitten se oli todella lähellä etten lentänyt tantereeseen. Roosa tuli sellasta laukkaa taas ja liina otti vastaan ja tuli töksähtävä pysähdys. Ja ilmeisesti olin just ollu silleen sopivasti ilmassa, että Roosan töksähtäessä mä jatkoinkin matkaani sinne vasemmalle. Fiilis oli sellanen "olen Buzz Lightyear ja lennän kohti ääretöntä" vaikka loppujen lopuksi mä vaan pikkasen valahdin vasemmalle ja menetin vain oikean jalustimen. Roosa onneksi antoi mun nousta kyytiin takaisin ja koukkia jalustimen jalkaan, reilu tapaus ;)

Jonkun aikaa säädettyämme tuli mullekin se selvä ajatus että pakko tän on liikkua. Ku mulla oli jo sellanen tunne etten heti ehkä tipu täältä. Koitin siis jo itse vähän ohjata, jottei tulisi sellasta töksähdystä ja jos Roosa hidastui niin sitten pistin sen ihan kunnolla eteenpäin vain. Jonkin aikaa poni jaksoi juosta kauhistuneena, mutta sitten se alkoikin rauhoittua. Ainakin hieman. No, ainakin se siirtyi käyntiin kun pyysin eikä enää juossut tuulen lailla. Vaihdettiinkin sitten suuntaa, jotta Roosa saisi ajatella pelkonsa läpi myös toiseen suuntaan.
Roosa oli tähänkin suuntaan edelleen kovinkin virrakas ja mentiin taas reipasta tahtia. Koitin istua rauhassa ja pysyä kyydissä. Vaan kyllä se lopulta taas rauhottui ja tehtiin jonkun verran siirtymiä liinan päässä. Sitten Marianne uskaltautui päästämään meidät irti ja lähdettiin Roosan kanssa porttipäähän kun muita otettiin liinan päähän.

Ensin mua vähän jännitti. Jos tää nyt kumminkin jaksaa yhä sekoilla. Ja kun Roosa kulki alkuun niin kovin reippaastikin ;) Kävelin ihan rauhassa, otin vaan lyhyitä harjotusravi pätkiä ja siirsin heti käyntiin kun tuntui että poni menee liian kovaa. Sitten tajusin että voi luoja mun kanssa, kun ei se poni edes alta juossut tai mitään, liioittelun makua taas. Vaihdettiinkin suuntaa ja mä päätin että nyt syteen tai saveen niin mä alan nyt ravailla ihan kunnolla.
Ravailtiin rauhassa, pidin Roosaa vähän poissa uralta. Annoin sen kulkea omaa tahtiaan ja koitin olla ite ihan rauhassa. En halunnut tehdä mitään ylimääräistä jottei poni vetäisi enää herneitä nenukkaansa. Poni meni sellasta oikein Roosamaista mummeliravia, eikä oikein kääntynyt vaan seuraili mieluummin kavereita. Plääh.

Kun oltiin haettu varmuutta takaisin (ja kun mä kyllästyin mokomaan possuun joka vaan seuraili ja siirtyili käyntiin) niin uskaltauduin jo vähän käskemäänkin. Uskalsin vähän käskeä jos ei raviin siirrytty ja ponnekkaammin komensin ponia myös kääntymään. Roosa alkoi kääntyä sitten jo paljon paremmin. Ongelmana oli nyt tuo ravin tahti. Tai kun poni meni niin mummoravia, niin mummoravia. En kuitenkaan viitsinyt alkaa sitä lätkimään eteenpäinkään, toinen jo väsynyt tuollaisesta riehumisesta. Mentiin siis sitä kamalaa mummoravia, Roosa siirtyili käyntiin pienestäkin merkistä. Sitä ei sentään saanut tehdä.

Aloitin loppukäynnit vähän aikaisemmin kun kyllästyin ponin eteenpäin työntämiseen (: Loppukäynnit käveltiinkin sitten oikein fiksusti.
Tää tuntihan oli varsin hupaisa :'D Tiedättekö, mähän oon Maskussa ollut liinan päässä niinku kolmesti. Ja kaks kertaa Roosan kanssa. Ja kummatki kerrat ku oon ollu Roosan kanssa liinan päässä, on ollut tollasia että Roosa on juoksennellut niin hulluna ettei hommasta oo tullut mitään. Paha, paha nainen (;
Ei kai tästä nyt voi muuta sanoa kuin että pysyin kyydissä, olen tyytyväinen.

Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Heh, ei Roosakaan jaksanut enää kipitellä talliin ja säikähdellä olemattomia ;) Varusteet pois ja harjailin rouvasen nopeasti. Sitten kävinkin heivaamassa arvon karvamadon omaan kopperoonsa :) Vallan söpö tapaushan se.
Joo, ja sitten Marianne selitteli innoissaan Ernolle että niin me näytettiin Roosa-ponille ja oon oikee kova jätkä ja jeah :'D Tai jotain.
Ja sitten pääsin taas assistentiksi kun piikiteltiin. Tänään se sujuikin paljon jouhevammin.
Pesin vaan kuolaimet ja kotia kohti, nää assistenttailu-päivät kun ovat jotenkin venähtäneet sitten pidemmiksi, tai silleen.

No joo. Poni oli vallan koominen, synnynnäinen koomikko (; Perjantaina ois tarkotus mennä tallille. Meen kertoo Hennalle kauhutarinoita. Ja saan sen kortin, jeah :)

Syyshuppeli-päivä

Tjoo-o. Tänään oli kyllä aika kiva päivä. Tai lämmintä ja aurinkoista, vähän satoi muttei kyllä kylmä ollut. Jee :) Kesä tulee takaisin ja sillee.
Tallille sitten taas vaan. Piitkästä aikaa :b

Saavuin sinne ja kävin lukemassa taulun. Siellä oli nyt kato käynyt, ihan tyhjää kaikilla tunneilla. Rauhallisuus on kyllä ihan positiivista. Mulla oli sitten Elvis ja tunnilla myös Evita, Kaisa ja Pomo. Elvis oli vain mun kanssani, heh.
Tuli niin suosittu olo, olen suorastaan tarpeellinen. Tai ku mua oikeen etittiin. Täti tuli selittämään että "oot sä siellä, hienoa hienoa ku mä aattelinkin että sä jo tulit. Marianne tarvii kai apua jonkun kanssa, meetkö sä taluttaan?" Tietenkin minä menin :D Hei mua oikeen haettiin, eihän silloin voi kieltäytyä. Marianne käskytti mut Roosa-neidin viereen ja oli taas niin neitimäistä touhua silläkin ponilla että hurlumhei. Se oli ihan varma että vanhat papat sapelihammastiikereineen kykkii siellä puskassa ja vaanii pieniä aasin näköisiä otuksia. Siellä se vallan kauhistuneena hyppeli ja otti muutamia laukka-askelia ja mä roikun siellä ponin poskessa kiinni että soojaa vaan. Ei siinä mitään, pelkäsin vaan että a) katkon sormeni ja b) se ratsastaja mennä molskahtaa sieltä alas. Se olisi ollut kamalaa. Roosa oli oikein sika koko tunnin ajan ;) Se oli oikeasti ihan karmea, ja enkä oikein tienny itkenkö vai luovutanko koko homman suhteen ja plääh. Noo, selvittiin elossa. Vaikka vähän meinasi meitä kaikkia jännittää kun Salli ja Nikkis kirmailivat vapaina ympäri kenttää.

Sen jälkeen jouduinkin pitämään Nikkistä. Marianne päätti että se pitää seuraavalle tunnille ottaa liinan päähän, pienten ponien ei sovi käyttäytyä noin pöljästi. Vaan mikäs siinä, seisoimme pienen karvaisen ponin kanssa asennossa, Nikkis katseli erittäin kaihoisasti kun kaverit lähtivät talliin ja olis tämäkin pieni karvamato mennyt niin mielellään sinne tallin puolelle.
Seuraavaksi päädyinkin Simppelin viereen, heh. Se oli erittäin outoa ja todella vaikeaa. Onneksi pääsinkin pian pois, tällä kertaa Nikkiksen liinan päähän. Arvatkaa ku olin iha sillee et OMG pääsenkö mä oikeesti pitää Nikkistä liinan päähän, vähän siistiä :D (me vaihdeltiin siellä koko ajan Mariannen kanssa, ensin Marianne hoitaa jotain ja sit sen täytyy tulla hoitaa jotain ja sit vaihdeltiin poneja siellä :D)
Joo, tosiaan. Sain pitää Nikkistä siellä liinan päässä, eka kerta. Vähän oli niin hauskaa, ja se jopa onnistui miljoona kertaa paremmin kuin oisin uskonut. Lopulta mun oli pakko lähteä sieltä, pakkohan mun oli hakea rasvattu salama sieltä tarhastaan. Surullista, tosin venytin sitä ponin hakemista mahdollisimman pitkään ku oli niin mahdottoman mukavaa seistä liinan perässä siellä :'D Hulluilla halvat huvit ja sillee

(tosiaan, nää kesäkuvat on taas näitä Iinan ottamia. En oo vielä päättänyt mitä laitan jatkoon :) )

Hain Elviksen sieltä tarhasta ja mentiin talliin. Harjailin ponin nopeasti ja heitin sen varusteisiin. Ja joo, onhan se Elviksen vyön kiinni laittaminen ollut jo aika kauan hyvin vaikeaa. Tänään se oli vielä vaikeampaa ja mun oli todellakin pakko hakea täti pistämään se vyö kiinni. Ärsytys :D Mokomakin paksu poni.
Sitten lähdettiin kohti kenttää. Viimeksihän hehkuttelin kuinka viisas ja aikuismainen poni olikaan. Tänään se oli sitten erittäin kakaramainen ilmestys. Elvis aloitti heti kun käveltiin ulos tallista. Se koitti ravailla kauhuissaan karkuun ja sitten tehtiin ties mitä ympyröitä kun oli niin kiire. Sen jälkeen mentiin jotain pohkeenväistön tapaista kun oli muka pakko ravata eikä niin millään voinut käyntiin siirtyä. Onnekseni poni rauhoittui pian ja käveli ihan kohtalaisesti kentälle.
Sitten kiipesin kyytiin ja koitin vähän säädellä jalustimia. Sekin meni varsin hankalaksi kun ponilla oli muka joku hirveä kiire. Siinä mä koitan säätää ja poni koittaa vaan hiippailla ja hiihdellä kohti uraa.

Lähdettiin sitten kävelemään. Ja poni tuntui aika.. Karmealta :D Se hiihteli niin reipasta käyntiä ku vaan pystyi, ja koko ajan se tuntui siltä että se räjähtää. Koko ajan sai miettiä että koska se nyt päättää jotain säikähtää ja lennättää mut maata kiertävälle radalle. Ja löytyihän se pelottava kohta lopulta, Elviksen mielestä peltopää oli erittäin hirmuinen. Ensin se koitti skipata koko lyhyen sivun, kun tein siihen voltin niin poni siirtyi raviin ja tehtiin joku ravisekasikiövolttipylpyrä. Päästiin eka kulma nätisti, sitten se koitti taas tunkea sisään siinä lyhyen sivun keskellä. Ja taas miniravivoltti ku poni koittaa kauhistuneena vetästä toiseen päähän kenttää. Ja se viimeinen kulmakin oli vielä ihan hirveä. Siellä tehtiin varmaan kolme volttia kunnes viimein päästiin edes kohtalaisesti ohi. Ensin pari kertaa tungettiin sisälle ja lapa edellä kauhistuneena puhistiin sille pahalle kulmalle. Ja molemmilla kerroilla kun poni siirtyi raviin niin mä nousin jalustimille ja koitin kirota itseni sinne penkkiin kiinni. Kolmannella kerralla sain jo istuttua vaikka poni vähän ravasikin ja lopulta päästiin tän poninsyöjäkulman ohi, vaikkakin edelleen vähän lapa ulos pullottaen ja pääkin oli ihan vinossa.
Ja auta armias kun poni keksi että tietenkin myös tuo portti pää on aika pelottava. Sielläkin tuijoteltiin ja koitettiin hiihdellä vähän reippaammin ja jännittyneemmin karkuun. Mun teki vaan mieli hakata päätä seinään että pliis poni, yrittäisit edes.

Ei siinä mitään. Jäätiin sitten jollekin suorakaiteen tapaiselle. Siinä oli tötsät kulmina, eikä siis menty lyhyille sivuille asti. Piti tehdä vähän hienoja kulmia. Alotin ihan vaan kävelemällä kulmat mahdollisimman hyvin. Poni oli ihan jännittynyt ja kauhuissaan vähän niinkuin koko ajan. Se tuijotteli lyhyitä sivuja tosi pahasti ja koitti oikoa kulmia ja sitten hiihdeltiin taas alta pois.
Piti sitten ottaa pysähdykset ennen kulmia. Pysähdykset oli alkuun vähän sellasia hätäsiä. Elviksellä kun oli hirmuinen kiire. Pian kuitenkin alkoi sujua ja Elviskin rauhottui, eikä siis enää kytännyt jokaista muurahaisen kompastumista. Pysähdykset oli ihan hyviä, hieman pysähdyttiin vinoon kun Elvis ennakoi käännöstä. Poni kääntyi hyvin ja kävelikin jo paremmin.
Vaan herranisä ku vaihdettiin suuntaa. Elvis varmaan näki paremmin tolla vasemmalla silmällä nuo kaikki murhamiehet jotka siellä pusikossa pomppi ja oli tämän johdosta täysin varma että se yksi kulma on pahuuden alkulähde. Ensin ei meinattu edes mennä sen tötsän luo. Kun sain ponin sinne ja pysäytin, niin johan tämä eläin tuijotti erittäin pahaenteisesti jonnekkin kaukaisuuteen. Ja kun koitin sitten kääntää ponia niin johan se riemu repes. Siinä me pompittiin tasajalkaa, peruuteltiin ja koitettiin vetästä jotain laukkapiruettia jotta päästäis mahdollisimman kovaa karkuun. Mä koitin pysyä ihan rauhassa ja pitää sen ponin vaan siellä kulmassa kun ei siellä nyt aikaisemminkaan mitään poninsyöjä mörköjä ollut. Vaan se kulma oli vaikea. Elvis oli koko ajan vallan kauhistunut tämän kulman takia, aina oli tuijoteltava, aina sen piti koittaa karata paikalta. Ja sitten ku se vielä tämän jälkeen keksi pelätä kaikkia muitakin kulmia, tuli vaan sellanen olo että hallelujaa ku lähetään tästä vaikka raviinkin ku poni on aivan lapsi tänään. Lopulta päästiin läpi tämän mörkökulmankin ilman ylimääräisiä säpsyilyjä, toisaalta oltiin me sitä siihen mennessä jo kymmeneen kertaan pelättykin.
Ja Marianne valitti että tarttee olla niin rentona, ei saa nousta jalustimille. Mä oon sillee että yritys on kova, tän parempaan en nyt kykene ;)

Sitten piti siirtyä kevyt raviin. Pikkasen pisti jännittämään kun tiesin että poni aivan varmasti tekee taas kipittelyn maailmanennätystä. Ja niinhän se tekikin. Kaahailtiin pikku pikku askelia eteenpäin niin kovaa kuin pieni massava poni vaan voi päästä. Mä koitin pysyä rauhassa, keventää hitaasti ja rauhotella poniakin. Siitä huolimatta alkuravit oli sellasta viuh tohon päähän ja kaks kertaa nopeemmin toiseen. Elvis pelkäsi joka kulmaa vuorotellen, ainakin välillä.
Meidän piti ravissa tulla alkuun ihan vaan tötsien sisäpuolelta, tehdä vaan loivia kulmia. Sitten myöhemmin sai alkaa mennä tötsien ulkopuolelta parempia kulmia.
Niin että joo. Elvis kaahaili ja oli aika karmea. Marianne hoki ja huuteli että kevennä rauhassa, matalammin, liimaudu. Mä yritin parhaani, vaan on se vaikeeta. Koitinkin aina niin että tein voltin, jolloin Elvis ainakin välillä rauhottui. Sitten kun se meni rauhallisesti niin koitin vaan painaa mieleen sitä kevennystä jotta osaisin jatkaa sitä myös ponin kaahaillessa. Vaikeeta se oli, mutta työ tuotti tulosta ja Elvis alkoi välillä ravata rauhassa! Jeah.
Se tosiaan meni välillä tosi rauhassa ja rennosti ja kivasti ja olin tyytyväinen. Sitten se keksi että hui, olipa kamalaa ja alkoi taas kaahailla ja sitten mulla meni taas jonkin aikaa kunnes löysin sen rauhallisen kevennyksen ja kun sen löysin niin ponikin rauhottui taas.

Kun tein niitä parempia kulmia niin Elviksen maailma järkkyi taas. Niin hän oli sitä mieltä että jos tötsät kiertää ulkokautta tarkoittaa se varmaa kuolemaa, mennäänhän siinä pari kymmentä senttiä lähempänä lyhyitä sivuja. Ja sitten piti taas kaahailla. Poni meni kuitenkin ajoittain varsin hyvin, vaikkakin mä tein pian jo kuolemaa, on se niin raskasta yrittää keventää hitaammin kuin poni, aijai (;

(P.S. Tajuan itsekin että tästä tulee aika pitkä. Hups :D)

Käveltiin vähän ja harjoitusravin vuoro. Marianne selitti että mun pitää siirtää se rauhassa raviin, ei saa yhtään tuuppasta ettei se juokse alta. Nojoo. Mä siirsin sen erittäin keveästi raviin ja poni ravasikin kaks askelta ihan hyvin. Sen jälkeen se totes että nyt olikin laukan vuoro ja pisti napin lautaan vaan. Siellä me juostiin kuin ravurit eteenpäin ja poni odotteli kieli pitkällä että koska oikein teen jonkin tyyppisen heilahduksen jonka voisi tulkita laukannostoksi. Kierroksen jälkeen se totesi että ei me laukatakaan, nyyhQ ja sitten siirryttiin siihen ärsyttävään mummoraviin. Se oli oikeasti todella ärsyttävää, aina kun tultiin johonkin kohtaan joka Elviksestä näytti joko laukannosto paikalta tai vaihtoehtoisesti pelottavalta niin sitten kaahailtiin eteenpäin hullun tavalla. Sitten kun mentiin sellasessa kohdassa josta ei ponin mielestä voi laukkaa nostaa, niin mammailtiin niin hitaasti että johan siinä kuollaan jo vanhuuden höperyyteen.

Ravissahan piti siis tehdä kulmia vaan. Mä koitin siis työskennellä parhaani mukaan tämän jojoilevan ponin kanssa jonka ajatusmaailma ei vain tuntunut istuvan yhteen omani kanssa. Ja voi luoja sitä kun koitan tehdä kulmia ja Elvis kyllä menee ihan nätisti, mutta sitten se päättääkin kesken kulman että ei voi, pelottaa liikaa ja sitten se koittaa vaan juosta yli tötsän. Tämän asian kanssa taisteltiin aikamme, lopulta tuli jokunen kulma joissa ei meinattu juosta kesken kaiken Mariannen tötteröiden yli. Piti myös tehdä siirtymiä mahdollisimman pitkälti istunnalla. Alkuunhan ei se istunta-osio auttanut mitään kun poni juoksi vain kiireissään. Muutamien siirtymien jälkeen ponikin alkoi kuunnella minua (tai ennakoimaan tulevaa) ja sain sen jopa hidastamaan ravia sillä istunnalla. Ohjaa tarvittiin siihen että ponin sai käyntiin asti, mutta se nyt on pikku juttu.
Poni kääntyi ihan mallikkaasti. Tai okei, silloin kun se juoksi alta pois vaan niin oli kääntyminenkin tosi hankalaa. Ja kerran se lähti ihan laukkaan asti ja siinä sitten koitan puoli kierrosta vaan pysäyttää sitä ponia, heh. Marianne ei onneksi nähnyt, se ei meinaan olisi tykännyt lainkaan :D

Sitten olikin laukan vuoro, Elviksen lempikohta koko tunnissa ;) Käynnistä nosteltiin ja laukattiin vaan tota tallipitkää sivua. Ja edelleen siis pysyttiin tötsien muodostamalla alueella.
Elvis oli niin innoissaan ettei meinannut kengissään pysyä. Laukka nousi oikein hyvin ja se vauhti oli taas luokkaa hävittäjäohjus. Ja raviin siirtymisessäkin meni monta metriä kun ponilla oli meno päällä. Mutta hei, mä istuin tosi hyvin siellä :D Toiseen suuntaan oli ihan sama juttu. Kerran poni heitteli takamustaan laukan kunniaksi, ja vauhtia oli enemmän kuin kymmenessä muussa yhteensä. Ja mä istuin vielä paremmin, oujeah :D
Heh, Marianne kyseli että sanoinko mä jotain dippidappiduu siellä ku laukkasin :D En mä edes tiedä, tai siis jotain didididiid juttua mä siellä mölötin kun Elvis paineli eteenpäin. Nauratti vaan se kuinka hallitun näköstä menoa meillä on, ihan tällasta koulurata nostoa ja koottua laukkaa, aijai ;) Tosin kun sanoin että tää vaan näyttää niin hallitulta että on ihan hauskaa, niin Marianne vastas siihen jotain että niin, mutta sä istut siellä kyllä tosi hyvin. Ja ponikin menee niin hyvin.
"Ihan kohtalaisesti"

Loppukäynnit sitten. Elviskin malttoi kävellä melkein ihan ilman säpsähtelyjä. Tän tunnin aikana oli muuten yksi kohta jossa oikeasti tuli sellanen olo että mä putoan ja se oli silloin kun Pompeli laukkasi meitä kohti ja Elvis sitten otti jotain sivuloikkaa että hui kauhistus. Siinä oikeasti tuntui että putoan sieltä. Vaikkei se kyllä käynyt lähelläkään, silti :D Mutta kun en oo oikeasti pudonnut Elvikseltä niinku ikuisuuksiin. Eikä oo ollu lähelläkään (en nyt tähän laske sitä kaatumista sillä tavalla. Se oli eri juttu, putoaminen joo, mutta Elvis ei pudottanut mua ns. tahallaan tai sillee :D) Se on omalla tavallaan outoa. Mä olen niin hyvä, en putoa Elvikseltä enää (arvatkaa mitä huomenna teen ku näin kirjotan, heh)

Mutta joo, tunti meni.. Kuitenkin ihan kivasti. Elvis nyt oli erittäin reipas ja vainoharhainen, mutta kuitenkin ihan hyvinhän tää meni. Pysyin kyydissä ja Elviskin rauhottui. Laukka oli vähän tollasta, tykin suusta ammuttua. No jaa. Oon mä kuitenkin ihan tyytyväinen :D Varsinkin kun miettii millasta sillon joskus. Tai nyt oon vaan tyytyväinen että onneksi se on sentään Elvis jonka kanssa tapahtuu tällasia hirveyksiä. Jännittäähän ne Elviksenkin kanssa, mutta Elvikseen silti mä luotan parhaiten. Tai parhaiten ja parhaiten, enhän mä voi uskoa että Roosakaan vois mitään pahaa tehdä. Mutta Elvikseen sinäänsä parhaiten, se on kehittynyt siihen. Se on niin tuttu ja turvallinen pullaponi, siihen luottaa niin paljon paremmin kuin noihin muihin. Joten olen aina iloinen kun tulee jotain säpsyilyjä ja lähtöjä, ku voin vaan miettiä että onneksi tää on nyt Elvis. Sen saa pysähtyy, sieltä ei putoo. Sitä osaa käsitellä paremmin kun noita muita. Vaikka ei nyt sillä, enhän mä nyt enää usko että mä aina putoan jos Pomokaan lähtee. Mutta on sieltä silti suurempi todennäköisyys tulla alas kuin Elviksen selästä, you know. Elvis kun on pieni pullamössö poni (;

Toisaalta mua tänään kyllä hieman ärsytti kun menin Elviksellä. Se on niin yksinkertaista :D Liian yksinkertaista. Tai siinä kohdassa kun poni kääntyy ajatuksen voimalla niin tulee sellanen olo että tän jälkeen ei muiden kanssa tuu mistään mitään ku en osaa enää ees kääntää. Ja tänäänkin mun laukannostot oli varsin kauniita, oikeeseen kierrokseen vähän paino sisäpohjetta, vasempaan kierrokseen mä vaan hieman heiluin selässä ja ajattelin laukkaa. Ei yhtään hyvä, Elvishän nyt nostaa (varsinkin nyt ku sillä on energiaa) noista mun ihme heilumisistakin, mutta eipä taida ihan ketään muu nostaa. No, ehken mä nyt täysin unohda miten laukka kuuluu nostaa. Tosin eihän sitä tiedä, laukka on aina ollut niin vaikeaa.

Okei, mutta tosiaan me käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Teimme taas kauniita piruetteja ja muita kevätjuhlaliikkeitä. Varusteet pois ja kortti kirjaamaan.
Uutta ja jännää tämäkin. Pääsin nimittäin assistentiksi kun piikiteltiin hevoista. Joo, eli pidin sellasia ihme penisilliini juttuja jotka sitten iskettiin siihen hevoloiseen. Hyvin mielenkiintoista. Olen valaistunut (:
Kotia kohti tuossa ihanan lämpimässä säässä. Ja nyt heihei, tästä postauksesta tuli sanalla sanoen ylipitkä ja vähän ehkä tuollainen. Herää kysymys miten joku jaksaa selostaa noin tarkasti ponin jokaisen säikkymisen. Olenkin ihan omaa luokkaani ;)

Pienet ilot on parhaita

Koska elämä on oikeasti aika surkeaa, niin nää pienen pienet ilot on vaan ihania :) Tänään ajeli pihaan postitäti ja se antoi mulle paketin. Mitäs sieltä paljastuikaan?

Hih :3 Eli kuten silloin joskus mainitsin, niin minähän tosiaan voitin sen arvonnan jota täälläkin silloin mainostin. Jo se että mä voitin oli ihan mieletöntä, eihän sitä itse koskaan mitään voita. Ja tänään tuo voitto sitten saapui ja mä olin niin innoissani kun avasin kädet täristen sitä postipakettia, heh. Ja tosiaan, tuollaiset sukat ja tuo pullo. Joita sitten tietty ihastelin silleen että wau ku nättejä, ihan täydellisiä. Sama se kai mitä sieltä olis tullu, silti olisi ollut niin hienoa ja täydellistä, mähän voitin ne (;

Sitten pyöräilin tallille, tietenkin uusi hieno pullo mukana ja uudet nätit sukat jalassa, heh. Luin taulun ja mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita, Kaisa, Laki, Nikkis ja Salli. Elvis oli ekalla tunnilla. Kattelin sitten tunteja, etsin Mariannelle sadetakin (ei se sit ees tarvinnu sitä :D) ja sitten juoksin Roosa-pullan vieressä. Olin muuten tyytyväinen itseeni, mä sain Roosan ravaamaan ja jopa oikein hyvin. Ohoh, mähän oon hyvä. Sit olin hirveen ilonen ku mietin että mun palkinto saapui, jeejee :D
Kävin pikkasen harjailemassa Elvistä ja nakkasin varusteet ponille. Sitten lähdettiin kentälle varsin rauhaisasti.

Nousin Elviksen kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Elvistä hieman jänskätti. Se tuijotteli porttipäätä kauhistuneena ja joka paikassa vallan kuhisi mörköjä. Välillä piti tunkea sisälle kun oli vallan kamalan pelottavaa mennä siellä uran tuntumassa. Se on Elviksen kanssa vaan sata kertaa helpompaa, kun poni tunkee keskelle niin sitten motkotetaan selässä ja pakotetaan se uralle ja se vaan menee. Se on niin paljon yksinkertaisempaa.
Kävelin Elviksen kanssa vähän poissa uralta ja kääntelin hieman voltteja. Koitin saada sen rauhottumaan myös noissa pelottavissa kohdissa ja koitin hieman saada sen asettumaan kulmissa. Poni kun harjoitti sellaista "lapa edellä kaarteissa, pää ulospäin kyyläillen" kulkua. Ja näin btw se on tosi jännittävää kun välillä hevonen hytkähtää eteenpäin. Se ikään kuin ottaa sellasen nopean hytkähdyksen eteenpäin, niin kuin se meinaisi lähteä menemään, muttei kuitenkaan lähde. Aina kun käy niin, niin mä jännityn, heilahdan eteenpäin ja nykäsen ohjilla taaksepäin. Marianne motkotti siitä tänään. Se on refleksi :D

Lähdettiin tekemään nelikaarista kiemurauraa. Kiemuraura ja sitten täyskaarto peltopäässä jottei suunta vaihtuisi. Mä yritin tehdä tän hienosti, koitin saada ponin asettumaan ja suoristumaan. Kuuntelemaan mua. Mutta oli jotenkin vaikeaa tänään. Poni tosiaan himmaili lapa edellä tuijotellen pelottavuuksia, asetukset oli hieman vajaita, poni ei tuntunut oikein edes suoristuvan. Marianne valitti koko ajan että poni on niin vetelä ja käynti on löysää. Niin se olikin, alkuun poni oli kipsutellut ihan kohtuu reipasta käyntiä, mutta tehtävää suorittaessa se romahti, ja Elvis oli vaan niin löllö että hyi kamala. Koitin ratsastaa ponia eteenpäin, jotenkin se ei vaan onnistunut kun poni vaan matoili.
En oikein tiedä, pysyttiin me reitillä, mutta poni ei asettunut, suoristunut, liikkunut eikä toisaalta myöskään kuunnellut kovinkaan kivasti. Meni siis varmaan aika huonosti ;)

Siirryttiin kevyt raviin ja se vasta oli mielenkiintoista. Tuntui että ponilla on niin pieni ja tikittävä ravi, keventelykin meni hirveän vaikeaksi. Tosiaan, Elvis korvasi käyntilöllöilynsä juoksemalla ravissa pois alta. Se kipsutti aivan liian kovaa, koitti tunkea välillä keskelle kun oli muka niin hirveetä. Saatuani itseni jotenkin hallintaan ja poninkin uran tuntumille meni jo paremmin. Tehtävä sujui tosi surkeasti alkuun. Me pysyttiin reitillä, ihan kivaa raviakin irtosi ponista. Vaan se tapa jolla me siellä mentiin, sydän itki verta. Ja kun mä koitin saada sen ponin kulkemaan nätisti. Se oli oikeasti hirveää kun mä koitin asettaa, koitin suoristaa ja koitin ohjata, mutta ponin elämän tehtävä näyttää olevan nelikaarisesta suoriutuminen mahdollisimman nopeasti. Siellä se kaahaili oikoen kulmat, tuijotellen ulos ja kulkien kuin lapamato. Plääh. Yritin ajatella välillä positiivisesti: pysytään me reitillä ainakin. Ei se oikein auttanut, Elviksen pitäisi kulkea vähän paremmin.
Lopulta sitten sainkin hommaan jotain tolkkua, aloin nimittäin ratsastaa ponia määrätietoisemmin kulmiin. Kun saatiin hyvä kulma, Elvis hieman rauhoittui ja vaivautui hieman jopa kääntymään kaarteen suuntaiseksi ja sitten kaikki näytti hyvin paljon valoisammalta.
Himppasen otettiin lähtöjä tunnin aikana "ku noi muutkin" mutta poni käyttäytyi kyllä vallan aikuismaisesti. Ei se tainnut kertaakaan ensimmäisenä lähteä, ei se karannut käsistä kun Nikkis kaahasi meidän perässämme ja se jatkoi tehtävän suoritusta kiltisti vaikka joku toinen vähän menikin jossain. Vallan viisas poni siis.

(se näyttää aika karmivalta :D Ihan ku muumio)

Käveltiin sitten vähän ja mä koitin vähän saada ponin kuuntelemaan minua kun otti päähän se ettei se toiminut lainkaan. Koitin ratsastaa kulmat hyvin, tehdä voltteja ja asetella ponia. Ja koitin vähän saada sen jopa väistämään, poni ei aina aivan tajunnut mitä pyysin, mutta kyllä me pari kertaa mentiin melkeen sivulle. Tosin useimmiten ihan vinossa, mutta joka tapauksessa :)

Jatkettiin harjoitusravissa. Nyt tehtiin vaan kolmikaarista ja sitten toinen pitkä sivu tultiin sitten laukassa. Elviksellä oli taas tämä syvällinen ongelma. Sillä oli siis niinkuin kaksi vaihdetta: joko me laukataan tai sitten me kävellään. Ärsyttävää sinäänsä kun ensin se kaahaa tuli hännän alla, sitten se tajuaa ettei nyt vielä laukatakaan ja sitten se himmaa ja himmaa ja siirtyy melkeenpä käyntiinkin asti. Mä otin nyt tavoitteeksi että poni pysyy ravilla koko ajan (paitsi silloin kun laukataan. Ja päätin myös ettei se laukassa juokse kuin nato-ohjus) Ku aika usein sitä kauheen mielellään laukan jälkeen hidastaa ponin käyntiin asti, tiäkste, ku se kaahaa niin kovaa että on mukavampi ottaa se käyntiin, ku vähän jännittää että jos se vaikka sitten lähteeki taas laukkaan ja onhan siinä kiitelyravissa aika epämiellyttävä ollakin. Epäselvyyden multihuipentuma.

Otin siis tehtävän siltä kannalta, että koitan saada ponin ravaamaan hyvin, kulkemaan kolmikaarisella nätisti ja laukkaamaankin edes melkein hallitun oloisesti.
Kun siirryttiin harjoitusraviin oli Elvis ihan täpinöissään, se oli täysin sata prosenttisen varma että nyt laukataan. Poni kaahaili täysillä hetken aikaa, ja pettyi kun mä vaan ilkeästi käänsin sen kolmikaariselle. Kun sinne käännyttiin ei pienellä ponilla enää ollutkaan mikään kiire. Vauhti hidastui ensin sellaiseen hyvään raviin, pian se kuitenkin himmasi ihan liikaa ja jopa käyntiin asti. Millainen porsas tuo poni onkaan ;) Sain juuri ja juuri potkittua paksukaisen ravissa kolmikaarisen läpi ja auta armias kun päästiin porttipäähän josta laukka piti nostaa.. Johan tuli poniin eloa. Siellä se taas pomppi ilmaan tasajalkaa ja koitti vaan päästä laukkaamaan ja jee. Ja kun laukan sitten nostin niin poni ampaisi kuin ohjus ja sitten mentiin. Koitin istua parhaani mukaan ja pidätellä, laukanhan ei ollut tarkoitus olla mitään täyttä kiitoa ympäri kenttää. Itse asiassa poni hidasti ihmeen hyvin, yleensä se on vain kaahannut täysiä kunnes oon ottanut sen raville, nyt se taisi jopa hiljentää.

Tosiaan. Kolmikaarinen sujui aina ihan ookoosti. Poni aloitti sen tuli hännän alla ja sitten vain himmaili ja himmaili ja etsi syitä karahtaa täyteen laukkaan muiden mukana. Kun laukan nosto paikkaa lähestyttiin oli poni niin innoissaan niin innoissaan, vaan se odotti kuitenkin tosi kiltisti mun pyyntöä, eikä vaan kaahannut omin luvin laukkaan. Laukat nousivat oikein nätisti ja Elvis jopa hidasti sitä laukkaa. Tai ekalla kerralla mentiin vähän kovaa alkuun, sitten sain sen vähän hidastamaan. Muilla kerroilla se meni melkeen alusta asti sitä vähän hitaampaa laukkaa. Mä istuin laukassa oikein hyvin, välillä pompin. Vähän se riippui vauhdistakin, kun poni kaahasi niin mäkin pompin. Onnistuttiin jopa tekemään jotain ympyröitä sinne peltopäähän, jee :)
Raviin poni siirtyi tosi hienosti, ja mä taistelin etten hiljentelis sitä ravia käyntiin asti. Alkuun mentiin aina vähän kovaa ja mä pompin kyydissä, mutta siitä se aina tasoittui.

Vaihdettiin suunta ja tähänkin parit laukat. Tehtävä sujui edelleen ihan hyvin, poni pysyi reiteillä ja himmaili liikaa. Koitin vähän saada sen asettumaankin, tiedä häntä onnistuinko. Laukat sitten tähän suuntaan olivat vähän vauhdikkaita, enkä oikein saanut ponia hiljentämäänkään. Se ajatteli että toinen suunta on eri asia.
Sitten loppukevyt raviin. Elvis oli oikein jojo. Ensin se meni nätisti, sitten huonosti, sitten nätisti ja taas huonosti. Poni tosiaan hieman kaahaili. Aina kun oltiin lyhyillä sivuilla se innostui ja ryhtyi tarjoamaan laukkaa ja sitten taas kun sen sai rauhottumaan se meni vallan nätisti.
Päästin ohjaa vähän ja sen jälkeen meidän loppuravit olivat tasan sitä, että poni kaahasi ympäri kenttää niin kovaa kuin kintuista lähtee (melkein ainakin) ja aina kun mä käänsin voltille se rauhottui, ravasi nätisti ja rauhassa, ja kun taas palattiin suoralle niin johan läks. Aina porttipäässä oli mulkoiltava kaikkia pelottavuuksia mahdollisimman pahasti jottei ne vaan hyökkää kimppuun. No, ainakaan poni ei kertaakaan lähtenyt menemään ja minä uskaltauduin ravaamaan hieman pidemmällä ohjalla vaikka poni olikin syyshumalassa (:

Sitten loppukäynnit, joista Elvis suoriutui oikein aikuismaisesti.
Mä olin nyt sinäänsä joo ihan tyytyväinen. Tai sain sen hiljentämään laukassa, se oli tosi hyvä. Ja pakotin itseni tekemään kaikkea, sekin on hyvä. Ja ponihan meni välillä oikein hyvin. Mutta kun se nelikaarinen kevyt ravissa oli kyllä niin pirun säälittävää :D

Käveltiin ja sitten keskelle, parkkeerasin Elviksen puomien väliin oikein hienosti. Alas selästä ja poni talliin. Vähän se meinasi hermostua, mutta käveli lopulta niin nätisti kanssani.
Varusteet pois ja itse sitten lopulta kohti kotia.

Tää oli nyt eka kerta, vielä viisi. Katotaan koska saan sen kortin, siihen asti pidän tässä itse kirjaa. Jooh, hellurei taas vaan (:

Wild Wild West

Tää on vallan naurettavaa. Selitänkin tähän heti. Eli Henna ja Oona olivat tänään, Henna ratsasti, Oona oli muuten vain. Oonahan kävi ja lopetti melkein samantien. Ja sillä oli kortti.
No, se sitten kysäsi Mariannelta voiko antaa sen kortin lopun mulle, ja se kävi. Eli kuten ehkä tajuatte, minä ratsastan nyt sitten taas kahesti viikossa :D Täähän meni hyvin, ratsastin kerran viikossa... niinku viime viikolla :D Ku tosiaan, huomenna meen taas, jatkan nyt seuraavat kuusi viikkoa mun vanhalla keskiviikko tunnilla :D Hehehehh. Heh :D

Koomista.

Tosiaan, pyöräilin tallille ja lukasin taulun. Mulla oli Salli ja tunnilla myös Vinski, Kaisa, Sakari, Nikkis ja Pomo. Hennaa ei taulussa ollut, mutta lopulta se saatiin tunnille ja hevoseksi se sai sitten Elviksen. Salli oli tokalla tunnilla, joten kattelin vaan tunteja ja keskustelin syvällisiä porukan kanssa. Sitten kentälle vaan. Jätin raipan Oonalle, koska en ollut yhtään varma otanko sen mukaan vai en. No, olisi pitänyt ottaa mukaan heti vaan, jälkiviisaus on parasta.

Kiipesin Salli-neidin kyytiin ja johan oli ponilla hirmuinen kiirus. Mä koitin säätää jalustimia ja Salli koitti vaan kipsutella reippaana ponina uralle ja kävelemään. Lopulta päästiin liikkeellekin. Otin Sallin vähän pois uralta ja tunnustelin. Tuntui että huojuin ja heiluin siellä ihan hallitsemattomasti, heh.
Jäätiin kentän puoliskoille, mä, Sakari ja Kaisa porttipäähän. Piti vaan kävellä, pysyä vähän poissa uralta ja tunnustella ratsuja. Salli pysyi hyvin poissa uralta, kääntyi kivasti ja mä olin jo aivan hämääntynyt että meneepä poni nyt hyvin. Sain Sallin kulkemaan kohtuu kivasti eteenpäinkin ja kädetkään eivät vammailleet. Mutta sitten, vasen kierros ja Salli oli ihan sitä mieltä että se ei voi kulkea suorana tiepitkällä sivulla. Siis aina sillä sivulla se tunki sisälle, tunki ja tunki. Mä en millään saanut sitä uralle. Teinkin sitten aina voltin, ja tadaa Salli meni kiltisti takaisin uralle ja kulki siinä kuin possu. Mutta silti seuraavalla kerralla sen oli taas puskettava sisään, ja voltin jälkeen mentiin taas niin kiltisti sitä uraa pitkin että hallelujaa. Samoin jos kaveri meni edeltä, silloin uskallettiin kulkea nätisti uralla. Muuten ei, ei niin millään. Taidettiin huimat kaks kertaa päästä uraa pitkin, ilman minkäänlaista sisälle tunkemista. Koitin vaan ite ajatella pohkeet kylkiin kiinni ja koitin olla kiskomatta ohjalla ja niin. No, Salli ei oikein uskonut että minä tiedän paremmin onko siellä jotain pelättävää vai ei (:

Oikea kierros meni sitten sinäänsä paremmin. Muutaman kerran Salli hyytyi tallisivulla ja tunki sitten uralle asti, ja pari voltin tapaista jouduttiin avoimelle sivulle tekemään kun hevonen koitti puskea ponien (ja Vinskin) kentän puoliskolle. Muuten paremmin, pysyttiin reitillä eikä kylkimyyrytty ties missä.
Sitten saatiin lähteä keventelemään.
No tota noin. Mentiin niinkuin oikeaan kierrokseen ja niin. Sinäänsä meni vallan hyvin, sain Sallin raviin ja keventelykin onnistui aika kivasti. Salli oli hirmuisen reipas ja tikitettiin menemään jotenkin tosi kovaa :D Kaikki meni muuten hyvin. Mutta kun tuo ponien pääty veti Sallia turhan paljon puoleensa. Avoimella sivulle tungettiin ponien päätyyn ja mä koitin ja ääks. Jouduin sitten aina pysäyttämään koko otuksen ja kääntämään siitä sitten. Muutaman epäonnistumisen jälkeen aloin tehdä tosi pientä ympyrää, huomasin että jos käännän Sallin reippaasti vaan heti kulman jälkeen niin se kääntyy hyvin. Kun sitten alkoi tuntua pieni ympyrä helpolta, lähdin taas suurentamaan. Välillä hevonen koitti taas karata reitiltä, mutta kun sain käytettyä pohjetta kunnolla, niin Sallikin kääntyi vallan kivasti (vähän aitaa päin välillä, mut joka tapauksessa) Huomasin että jos otan pohjetta eteenpäin (nii-i, mitäs se siellä takana teki..) ja käytän sitä silleen napakasti, niin se menee aika hienosti läpi, heh. (; (joka toinen kohta: niin se tekee sitä, niin se tekee tätä. Ärsyttävää :D)

Sitten vaihdettiin suunta, käveltiin kierros ja harjoitusravia. Piti ottaa lyhyillä sivuilla lyhyet käyntisiirtymät. Sallille palasi tuo ongelma, että on muka niin pelottava tuo toinen sivu ja ääks. Se oli hivenen ärsyttävää, eikä homma oikein toiminut kun jouduttiin aina joko vääntämään joku typerä voltti siihen, tai sitten vaan taisteltiin ja tahkottiin kunnes sain Salli-neidin uralle takaisin. Samoin se välillä halusi mennä ponien päätyyn. Ärsyttävää sekin.
Muuten ravi meni kuitenkin niin hyvin, ettei nuo epäonnistumiset mitään. Mä istuin ravissa ihan mystisen hyvin, välillä pompin, mutta muuten. Oikein tosi hyvin. Jalustimet pysyivät melkein jaloissa, aika pitkälti ne kyllä olivat kengän koroissa.
Salli ravasi ihan kivasti, siirtymät onnistuivat välillä tosi hienosti. Välillä eivät niin hienosti kun Salli kiemurteli niin paljon. Sain ponin kääntymään ihan hyvin. Ja en mä tiedä, olin omalla tavallaan oikein tyytyväinen harjoitusraviin, vaikka näin kirjoitettuna se näyttääkin siltä että oikeasti kaikki meni päin männikköä :D Noh, pysyttiin suunnilleen reitillä, siirtymät onnistui ja mä pysyin kyydissä. Eli hyvä.

Sitten laukan vuoro. Piti vaan nostaa avoimelta sivulta. Ongelmamme oli se kun Salli koitti aina tunkea ponien puolelle. Tämän ongelman kanssa tahkosimme ja taistelimme. Mutta laukat nousikin sitten tosi hyvin. (niin ja ilman raippaa, wuhuu :D) Joka kerta nousi laukka, ainakin kerran oli väärä laukka. Mä istuin laukassa ihan tosi hyvin. Välillä pompin niin että meinasin tipahtaa kyydistä, mutta useimmiten onnistuin istumaan tosi hyvin. Tai ainakin siihen nähden, etten ois uskonu että osaan istua siellä enää ku viime Salli kerrasta on niin hirveesti aikaa. Laukasta raviin siirtymät tuntuivat tosi hyviltä. Tai mä istuin ihmeellisen hyvin myös siirtymissä ja Salli siirtyi niin nätisti. Ihan kahteen viimeiseen nostoon otin raipan mukaan, turhaa sinäänsä mutta mutta.

Sen jälkeen sitten vaan käveltiin loppukäynnit.
Marianne kävi juttelees, että meni muuten paremmin Sallin kanssa ku ennen. Ja sit mä olin tietty kanssa että joo ku meni ihmeen hyvin :D Sitten vaan keskusteltiin kuinka paljon se auttaa kun käy kaks kertaa viikossa, heh.
Mä olin varsin tyytyväinen. Pärjäsin ilman raippaa, mikä on jo paljon. Tosin nyt tuli taas todettua että parempi se on vaan mukaan ottaa, se on yksinkertaisempaa.
Laukat nousi, mä istuin hirveen hyvin. Sallikin jopa suunnilleen toimi niinkuin ajattelin (miljoona kertaa paremmin jos verrataan niihin "hihhuloin keskellä kenttää jos mua huvittaa enkä taatusti käänny vaikka päälläs rukoilisit" tyyppisiin tunteihin :D) Mutta joo. Mä olin vallan tyytyväinen tänään. Ja huomenna taas, buaahhah.
Meijän tuntikin oli nyt jotenkin niin ihmeen rauhallinen, kaikki puksuttivat kiltisti, ei mitään sellaista hulluna ympäri juoksemista. Joo, talvi tulee (:

Käveltiin ja keskelle sitten. Alas selästä ja poni karsinaansa. Harjailin sen Oona henkisenä tukena ja sitten kävin naureskelemassa Hennan säälittävälle ristitysyritykselle :D Njoo, nyt se osaa. Ehkä. Tai sit käyn joka kerta nauramassa että millä tyylillä tuo oikein ristittää, buahah.
Ja sain muuten uuden kortinkin. Ja vaikka mitä (:
Sitten vaan kotiin. Nyt hei hei, ja huomiseen taas. Heh, tää on kivaa :D Vielä kuus kertaa. Ei se näemmä ihan työssäoppimisen loppuun riitä. Yks viikko jää vajaaks.
Heips (:

Laatukuvat viime viikolta:

Hmm, olen täysin sitä mieltä etten saanut niitä kaikkia. Meinaan oli kyllä kuvia ihan hypyistäki ja meijän kaatumisen alusta. Mut en jaksa valittaa ku tosiaan, laatu on mitä on, joten ei sillä niin väliä :D

Jotta hienojahan ne on :D Jätän pieneksi, kun se antaa anteeksi. Poni ei meinaa pöksyissään pysyä, sillä on näemmä vähintään kuusi jalkaa ja vaikka mitä.
Kuitenkin, kuvat on siis Hennan ottamia ja sillee (:

Oikee kuvapostaus

Hei, olin siis serkulla ja käytiin kuvailemassa jotain :D Jos kiinnostaa niin katso toki

Onnistuneita, muuten vain kivoja, tunnelmallisia ja söpöjä kuvia. Muuten, mun lempikuva on toi tikan kuva, aika mieletön, ainakin omasta mielestäni ;)

Turhake myös tämä

Tein Marisallekin bannerin :D Tää onnistui lopulta ihan hyvin, teksti oli vähän mössö ja blää, mutta nyt näyttää jo paremmalta.

Haaste o-o

HAH :D Joo, kinusin ihan oman haasteen. Jeah ;)

Ja huomio; koska tämä postaus on turha, niin olkaa niin ihania ja vilkaiskaa tuota aiempaa postausta jonka tänään kirjoitin :D 

1. onko muita harrastuksia kuin ratsastus ?
-Ei enää, olen kyllä harrastanut vapaa palokuntaa varmaan ainakin kuusi vuotta(?)
2. oletko omasta mielestäsi hyvä koulussa ?
-Loistava :D 
3. mikä kamera sulla on ?
-En tiedä, ei kiinnosta. Joku romu, josta opin salamankin ottamaan pois vasta viime kesänä d:
4. lempielokuva ?
-Dupaduu.. Mä vaan aina rakastun johonkin elokuvaan, katon sen miljoona kertaa putkeen ja kyllästyn. Että en oikein osaa sanoa :D
5. millaista musiikkia kuuntelet ?
-Tämmöstä <3  Joo, kyllä muutakin, mutta toi on lempimusiikkia (:
6. mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus hevosessa ?
-Hmm.. Se, että se on luotettava. Jollain sellasella mysteerisellä tunnetasolla sen pitää tuntua luotettavalta. Ei siltä ku Pomo :') Vaikkakin kyllä mä siitäkin oon jo oppinu pitämään
7. entä kavereissa ?
-Se, että ne kestää mua :D 
8. paras sijoitus estekisoissa ?
-Ei olee 
9. paras sijoitus koulukisoissa ?
-Ei olee :D
10. onko sinulla lemmikkejä ?
-Tällä hetkellä meillä on kissa.

Me laottiin ku vehnät pellossa

Että hellurei taas. Tänään Henna tuli käymään, ja se itse asiassa kuvasi. Niinkuin kuvia :D 

Mutta saan ne vasta tiistaina, joten odotellaan rauhassa. Voitte muuten viikon ajan miettiä "en järkyty kun näen kuvien laaduttomuuden", olen nimittäin järkyttynyt jo puolestanne ;)

Pyöräilin tallille, hui kun on jo kylmä. Lukasin taulun, mulla Elvis, tunnilla myös Pomo, Sulo ja Vinski. Plus että Kalifornia tuli sinne myös. Elvis oli ekalla tunnilla, joten kattelin tunteja.

Hennan tultua käytiin nopeasti harjailemassa Elvis paksukainen. Täti keskusteli ponin kanssa siitä kuinka pitää olla rauhassa ja minä keskustelin että en mä putoa kun ei Elvis mua voi pudottaa. Et sillee (:

Lähdettiin kentälle päin ja Elvis osoitti kuunnelleensa. Se veti kilareita heti kun ulos päästiin ja kaikki oli ihan puhistavan pelottavaa että piti ihan heitellä volttia mun ympärillä ja jeah! Poni rauhottui nopeasti ja päästiin kentälle. Siinä kävellessä mä katoin sillee "o-o" sinne kentälle, nimittäin puomien ympärille oli ilmaantunut tolppia, estetolppia. Mä mietin siellä että ethän sä nyt oo tosissas, pliis. Mä en kestä :D Oonhan mä miettinyt että hyppääkö nuo jotkut ennen talven tuloa. En kuitenkaan tarkoittanut että meidän pitäisi ylittää mitään puomia korkeampaa. Ei, ei, ei, ei. Ei tosiaan.

Elvis kentälle ja kiipesin kyytiin, lopulta lähdettiin sitten kävelemään. Poni oli vallan reipas ja tolppia kannettiin kentälle yhä enemmän. Mulla oli sellanen järkyttynyt ja suorastaan epätoivoinen fiilis koko jutun suhteen. Koitin sitten vaan rauhottua, mikä oli harvinaisen hankalaa kun kenttä täynnä estetavaroita ja ponikin oli niin reipas ja pellollakin ajeli joku traktori ja oli pimeetäkin ja kaikki oli niin jännää ja kamalaa.

Tälleen siis. Ja olivat alkuun siis puomeina, kun ne esteiksi nostettiin niin ne olivat jotain korkeintaan parikymmentä senttisiä pikkuristikoita. Ja aivokuolio, toi kolmonen oli koko ajan puomina, sori :D 

Käveltiin siis hetki ja meni ihan kivasti. Mä koitin vaan rauhottua, poni vähän pelkäsi mitä milloinkin, mutta se kulki kuitenkin sinäänsä oikein nätisti. Sitten lähdettiinkin raviin ja tultiin heti tätä rataa puomeina. Mä menin sitten hienosti mallia näyttämään kun tajusin mitä piti tehdä. (ja tietenkin ohitin ton kakkosen, heh :D) 

Elvis oli vallan.. Reipas. Mulla oli vähän vaikeuksia kun poni oli niin reipas. Me kipsuteltiin ykkösen yli, sitten tultiin porttipäähän ja Elvis oli aina IHAN varma että siellä on mörkösiä, joten tultiin tuolta aika vauhdilla. Välillä pyörinkin kolmosen ympärillä jollain voltilla jotta poni vähän rauhottuisi. Välillä en, ja silloin laseteltiin koko pitkä sivu reipasta laukkaa jota en sitten millään saanut alas, ja Marianne menetti uskonsa tähän touhuun ;)

Kakkosen yli päästiin ihan kivasti, kolmosella jopa vähän ehkä rauhotuttiin (ehkä se kyyläsi traktoria, eikä siksi voinut kaahailla?) ja nelosenkin yli päästiin ihan osaavasti. 

Sitten meillä oli asiaan kuuluvasti pikkasen ongelmia. Tai ei Elviksellä. Mutta poneilla oli taas muurahaisia pöksyissä ja siellä toteutettiin taas itseään. Me oltiin onneksi silloin aina niin kaukana ettei Elvis kerinnyt toisten mukana pelästyä mitään (: Mutta joo, Sulolta pudottiin ja vähän tän jälkeen Marianne sitten kiipesi Sulon kyytiin.

Sitten ravailtiin edelleen puomien yli, Marianne ja Sulo johdattivat meitä :D Ja joka kerta rata meni miten meni. Tai ihan hyvin, mutta mutta. Vähän oli hankalaa kun Elviksellä oli liikaa vauhtia, mutta yritys on tärkein (;

Sitten nosteltiin puomit ylös maasta ja jatkettiin. Mentiin vähän ristiin rastiin, ravista piti aina hypätä (eikä edes törmätty kehenkään ;) ) Ensin ravailin Elviksen kanssa pari ympyrää tuolla peltopäässä, ku aina oli joku edessä joten en viittinyt. Sitten lopulta ohjasin Elviksen kohti hurjan suurta ykkösestettä. Mentiin sinne ihan kohtalaista ravia, tai ei ainakaan poni juossut hulluna alta. 

Sitten, tietenkin ihan pikkasen ennen estettä Pomo alkoi pomppia. Pomo oli siis siinä nelosesteen kohilla. Mä mietin jo että perskules, pakko kääntää taas, en viitti hypätä jos sit Elvis päättäki vaikka kiidättää mua ympäri kenttää jos toi Pomo tossa nyt pomppii. Sit ajattelin että njää, tuskin mä putoan :D 

Leiskautettiin tän uskomattoman suuren esteen yli ja miten käy? Poni oli ilmeisesti tsiikaillut Pomoa kovinkin intensiivisesti, nimittäin siltä meni jalat alta ja me kaaduttiin! 

Siinä kun kaaduttiin niin pohdin että jahas, nyt kaadutaan. Se tuntui ihan siltä ku oltais vajottu maan sisään. Mulla jäi reisi vähän ponin alle, ja ohjatkin käteen. Elvis loikkasi melkoista kyytiä ylös maasta ja mä sitten perässä. Wauh, hyvin mielenkiintoista :D Elvistä taluteltiin, katottiin roikkuuko nyt jalka irtonaisena ja sillä välin mä suurinpiirtein räkätän mielessäni että olipas mielenkiintoista. 

Elvis oli elossa, joten kiipesin takaisin kyytiin. Marianne sanoi että voin hypätä jos tuntuu siltä. Tietenkin. Taatusti. Ei tähän nyt voi jättää (ja ku mua mietitytti että pelottaako) Hetken lölläilin peltopäässä, sitten vaan poniotus raviin ja menoksi. Elvis taisi säikähtää mua enemmän, raviin se siirtyi viiveellä, ravissa kaahasi ja kun lähestyttiin estettä poni tuntui kauhean epäröivältä ja mutkaselta. Yli päästiin ja jatkettiin homma loppuun. Tosiaan, menin tässä tän radan kahdesti peräkkäin.

Eka este ylittyi ihan ookoosti. Poni aina vähän oli sen tyylinen että mua aina jännitti että mennäänkö yli vai ei. Esteen jälkeen poni siirtyi laukkaan, mulla meni aikaa ennen kuin se siirtyi raville. Kakkosen ylitys oli aina jotenkin vaikeaa, tein sinne ihan naurettavia minikäännöksiä, lohduttauduin sillä että este on minimaalinen. Senkin jälkeen hieman laukkaa. Sitten puomille, tässä Elvis aina rauhottui niin kivasti eikä enää vaan juossut alta pois. Tämän ansiosta neloseste ylittyi aika kivasti, Elvis kun ravasi sille rauhallisemmin joten muakaan ei jänskättänyt tämä homma niin hirveästi. Ja nelosenkin jälkeen Elvis siirtyi laukkaan ja siinä meni taas aikaa ennen kuin sen sai alas.

Kävelin hetken kun ajattelin kellon olevan hirveän paljon. Marianne kuitenkin kysy että menenkö vielä, joten päätin mennä. Tämäkin rata sujui aika samaan tapaan. Poni vähän kaahaili ja mä koitin vaan pysyä kyydissä ;) 

Sitten loppukäynnit.

Joka tapauksessa mä olin ihan tyytyväinen. Tai kaikkeen nähden. Pimeää, ponit hypänny ties kuinka "paljon" sitten kenttärempan, Mariannekin vielä alotti tunnin selittämällä että "ne voi innostua ja blaa blaa", mä oon hypännyt niinkin vähän, ja Elviskin kaahaili. 

Kaikkeen nähden oon ihan tyytyväinen. Mä pysyin kyydissä (paitsi kaatumisessa :D), uskaltauduin tekemään vaikka jännittikin vallan kamalasti. Hei, mä hyppäsin oikeasti ponilla pimeässä, kylmässä ja ponikin hypännyt montahan kertaa sitten heinäkuun! Wou, vähänkö ylitin itseni ;) Tosin kyllä mä siellä mietin että luojan kiitos mä menen sitten edes Elviksellä. Elvis on kiltti paksu pullamössö-poni. 

Joo. Ja katsokaa, nyt elämäni "pisin" rata on kolmen esteen ja yhden puomin rata :'D Tätä sietää juhlia.

Okei, se esteiden ylitys itessään oli... Aika karmean näköistä varmastikin :D En mä nyt olettanut että poni hyppää niin korkealta, enkä osannut edes hypätä ravista, ja kaikki on huonosti :D No, ainakin jalustimet pysyi, enkä mä nyt ihan täysin kaulalla lojunut? Vaan kyllä mun esteen ylitykset oli aika etupainoisia, ja älyttömiä, hehe :D

Ja miettikääs, viimeks hyppäsin Elviksellä sillon ku hyppäsin ekaa kertaa. Tätä voi jo kutsua kehitykseksi, me hypättiin ravista ja mä pysyin jotenki mukana ja noin monta estettäkin. Eikä juostu siis ympäri kenttää tukka putkella, eikä siis ohitettu esteitä miljoonaa kertaa ja sillee :D Hyvä minä!

Vaikkakaan en mä vieläkään löytänyt sitä jotain. Ehkä sit joskus, tai sit ei. Mutta nyt osasin jopa ajatella tätä esteiden hyppäämistä hyötymielellä: Poni kävi kuumana, nyt pärjätään paremmin taas jos se joskus taas haluaa olla noin reipas ja iiks. Tosin sekin taisi liittyä esteisiin lähinnä aasinsillan kautta. Hyvä yritys silti :)

Joo, sitten keskelle ja alas selästä. Poni talliin, jonne tultiin hyvinkin sopuisasti. Kun sitten harjasin Elvistä niin huomattiin Hennasen kanssa että poni ihan vuotaa kuiviin (tai sitten pikemminkin sieltä tuli pari milliä verta :D) Kävin sitten Mariannelle kauhistelees että nyt Elviksestä tulee verta ja pääsinkin sitten kylmäämään ponin jalkaa. Toisin sanoen kykin Elviksen jalan vieressä parikymmentä minuuttia vesiletkun kanssa :'D Poni tuskasteli siinä yläpuolellani että niin on tylsää. 

Kortin kirjaus vaan ja Hennakin tulee ens viikolla. Kaikki kaverit käy tälleen vuoronperään, katsotaan viihtyykö tämä yhtään kauemmin ;)

Ensi viikkoon, jos saisin sitten niitä laadukkaita otoksiakin :D Tosin oli siellä oikeasti tosi hienojakin :)