Hih :3 Eli kuten silloin joskus mainitsin, niin minähän tosiaan voitin sen arvonnan jota täälläkin silloin mainostin. Jo se että mä voitin oli ihan mieletöntä, eihän sitä itse koskaan mitään voita. Ja tänään tuo voitto sitten saapui ja mä olin niin innoissani kun avasin kädet täristen sitä postipakettia, heh. Ja tosiaan, tuollaiset sukat ja tuo pullo. Joita sitten tietty ihastelin silleen että wau ku nättejä, ihan täydellisiä. Sama se kai mitä sieltä olis tullu, silti olisi ollut niin hienoa ja täydellistä, mähän voitin ne (;
Sitten pyöräilin tallille, tietenkin uusi hieno pullo mukana ja uudet nätit sukat jalassa, heh. Luin taulun ja mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita, Kaisa, Laki, Nikkis ja Salli. Elvis oli ekalla tunnilla. Kattelin sitten tunteja, etsin Mariannelle sadetakin (ei se sit ees tarvinnu sitä :D) ja sitten juoksin Roosa-pullan vieressä. Olin muuten tyytyväinen itseeni, mä sain Roosan ravaamaan ja jopa oikein hyvin. Ohoh, mähän oon hyvä. Sit olin hirveen ilonen ku mietin että mun palkinto saapui, jeejee :D
Kävin pikkasen harjailemassa Elvistä ja nakkasin varusteet ponille. Sitten lähdettiin kentälle varsin rauhaisasti.
Nousin Elviksen kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Elvistä hieman jänskätti. Se tuijotteli porttipäätä kauhistuneena ja joka paikassa vallan kuhisi mörköjä. Välillä piti tunkea sisälle kun oli vallan kamalan pelottavaa mennä siellä uran tuntumassa. Se on Elviksen kanssa vaan sata kertaa helpompaa, kun poni tunkee keskelle niin sitten motkotetaan selässä ja pakotetaan se uralle ja se vaan menee. Se on niin paljon yksinkertaisempaa.
Kävelin Elviksen kanssa vähän poissa uralta ja kääntelin hieman voltteja. Koitin saada sen rauhottumaan myös noissa pelottavissa kohdissa ja koitin hieman saada sen asettumaan kulmissa. Poni kun harjoitti sellaista "lapa edellä kaarteissa, pää ulospäin kyyläillen" kulkua. Ja näin btw se on tosi jännittävää kun välillä hevonen hytkähtää eteenpäin. Se ikään kuin ottaa sellasen nopean hytkähdyksen eteenpäin, niin kuin se meinaisi lähteä menemään, muttei kuitenkaan lähde. Aina kun käy niin, niin mä jännityn, heilahdan eteenpäin ja nykäsen ohjilla taaksepäin. Marianne motkotti siitä tänään. Se on refleksi :D
Lähdettiin tekemään nelikaarista kiemurauraa. Kiemuraura ja sitten täyskaarto peltopäässä jottei suunta vaihtuisi. Mä yritin tehdä tän hienosti, koitin saada ponin asettumaan ja suoristumaan. Kuuntelemaan mua. Mutta oli jotenkin vaikeaa tänään. Poni tosiaan himmaili lapa edellä tuijotellen pelottavuuksia, asetukset oli hieman vajaita, poni ei tuntunut oikein edes suoristuvan. Marianne valitti koko ajan että poni on niin vetelä ja käynti on löysää. Niin se olikin, alkuun poni oli kipsutellut ihan kohtuu reipasta käyntiä, mutta tehtävää suorittaessa se romahti, ja Elvis oli vaan niin löllö että hyi kamala. Koitin ratsastaa ponia eteenpäin, jotenkin se ei vaan onnistunut kun poni vaan matoili.
En oikein tiedä, pysyttiin me reitillä, mutta poni ei asettunut, suoristunut, liikkunut eikä toisaalta myöskään kuunnellut kovinkaan kivasti. Meni siis varmaan aika huonosti ;)
Siirryttiin kevyt raviin ja se vasta oli mielenkiintoista. Tuntui että ponilla on niin pieni ja tikittävä ravi, keventelykin meni hirveän vaikeaksi. Tosiaan, Elvis korvasi käyntilöllöilynsä juoksemalla ravissa pois alta. Se kipsutti aivan liian kovaa, koitti tunkea välillä keskelle kun oli muka niin hirveetä. Saatuani itseni jotenkin hallintaan ja poninkin uran tuntumille meni jo paremmin. Tehtävä sujui tosi surkeasti alkuun. Me pysyttiin reitillä, ihan kivaa raviakin irtosi ponista. Vaan se tapa jolla me siellä mentiin, sydän itki verta. Ja kun mä koitin saada sen ponin kulkemaan nätisti. Se oli oikeasti hirveää kun mä koitin asettaa, koitin suoristaa ja koitin ohjata, mutta ponin elämän tehtävä näyttää olevan nelikaarisesta suoriutuminen mahdollisimman nopeasti. Siellä se kaahaili oikoen kulmat, tuijotellen ulos ja kulkien kuin lapamato. Plääh. Yritin ajatella välillä positiivisesti: pysytään me reitillä ainakin. Ei se oikein auttanut, Elviksen pitäisi kulkea vähän paremmin.
Lopulta sitten sainkin hommaan jotain tolkkua, aloin nimittäin ratsastaa ponia määrätietoisemmin kulmiin. Kun saatiin hyvä kulma, Elvis hieman rauhoittui ja vaivautui hieman jopa kääntymään kaarteen suuntaiseksi ja sitten kaikki näytti hyvin paljon valoisammalta.
Himppasen otettiin lähtöjä tunnin aikana "ku noi muutkin" mutta poni käyttäytyi kyllä vallan aikuismaisesti. Ei se tainnut kertaakaan ensimmäisenä lähteä, ei se karannut käsistä kun Nikkis kaahasi meidän perässämme ja se jatkoi tehtävän suoritusta kiltisti vaikka joku toinen vähän menikin jossain. Vallan viisas poni siis.
Käveltiin sitten vähän ja mä koitin vähän saada ponin kuuntelemaan minua kun otti päähän se ettei se toiminut lainkaan. Koitin ratsastaa kulmat hyvin, tehdä voltteja ja asetella ponia. Ja koitin vähän saada sen jopa väistämään, poni ei aina aivan tajunnut mitä pyysin, mutta kyllä me pari kertaa mentiin melkeen sivulle. Tosin useimmiten ihan vinossa, mutta joka tapauksessa :)
Jatkettiin harjoitusravissa. Nyt tehtiin vaan kolmikaarista ja sitten toinen pitkä sivu tultiin sitten laukassa. Elviksellä oli taas tämä syvällinen ongelma. Sillä oli siis niinkuin kaksi vaihdetta: joko me laukataan tai sitten me kävellään. Ärsyttävää sinäänsä kun ensin se kaahaa tuli hännän alla, sitten se tajuaa ettei nyt vielä laukatakaan ja sitten se himmaa ja himmaa ja siirtyy melkeenpä käyntiinkin asti. Mä otin nyt tavoitteeksi että poni pysyy ravilla koko ajan (paitsi silloin kun laukataan. Ja päätin myös ettei se laukassa juokse kuin nato-ohjus) Ku aika usein sitä kauheen mielellään laukan jälkeen hidastaa ponin käyntiin asti, tiäkste, ku se kaahaa niin kovaa että on mukavampi ottaa se käyntiin, ku vähän jännittää että jos se vaikka sitten lähteeki taas laukkaan ja onhan siinä kiitelyravissa aika epämiellyttävä ollakin. Epäselvyyden multihuipentuma.
Otin siis tehtävän siltä kannalta, että koitan saada ponin ravaamaan hyvin, kulkemaan kolmikaarisella nätisti ja laukkaamaankin edes melkein hallitun oloisesti.
Kun siirryttiin harjoitusraviin oli Elvis ihan täpinöissään, se oli täysin sata prosenttisen varma että nyt laukataan. Poni kaahaili täysillä hetken aikaa, ja pettyi kun mä vaan ilkeästi käänsin sen kolmikaariselle. Kun sinne käännyttiin ei pienellä ponilla enää ollutkaan mikään kiire. Vauhti hidastui ensin sellaiseen hyvään raviin, pian se kuitenkin himmasi ihan liikaa ja jopa käyntiin asti. Millainen porsas tuo poni onkaan ;) Sain juuri ja juuri potkittua paksukaisen ravissa kolmikaarisen läpi ja auta armias kun päästiin porttipäähän josta laukka piti nostaa.. Johan tuli poniin eloa. Siellä se taas pomppi ilmaan tasajalkaa ja koitti vaan päästä laukkaamaan ja jee. Ja kun laukan sitten nostin niin poni ampaisi kuin ohjus ja sitten mentiin. Koitin istua parhaani mukaan ja pidätellä, laukanhan ei ollut tarkoitus olla mitään täyttä kiitoa ympäri kenttää. Itse asiassa poni hidasti ihmeen hyvin, yleensä se on vain kaahannut täysiä kunnes oon ottanut sen raville, nyt se taisi jopa hiljentää.
Tosiaan. Kolmikaarinen sujui aina ihan ookoosti. Poni aloitti sen tuli hännän alla ja sitten vain himmaili ja himmaili ja etsi syitä karahtaa täyteen laukkaan muiden mukana. Kun laukan nosto paikkaa lähestyttiin oli poni niin innoissaan niin innoissaan, vaan se odotti kuitenkin tosi kiltisti mun pyyntöä, eikä vaan kaahannut omin luvin laukkaan. Laukat nousivat oikein nätisti ja Elvis jopa hidasti sitä laukkaa. Tai ekalla kerralla mentiin vähän kovaa alkuun, sitten sain sen vähän hidastamaan. Muilla kerroilla se meni melkeen alusta asti sitä vähän hitaampaa laukkaa. Mä istuin laukassa oikein hyvin, välillä pompin. Vähän se riippui vauhdistakin, kun poni kaahasi niin mäkin pompin. Onnistuttiin jopa tekemään jotain ympyröitä sinne peltopäähän, jee :)
Raviin poni siirtyi tosi hienosti, ja mä taistelin etten hiljentelis sitä ravia käyntiin asti. Alkuun mentiin aina vähän kovaa ja mä pompin kyydissä, mutta siitä se aina tasoittui.
Vaihdettiin suunta ja tähänkin parit laukat. Tehtävä sujui edelleen ihan hyvin, poni pysyi reiteillä ja himmaili liikaa. Koitin vähän saada sen asettumaankin, tiedä häntä onnistuinko. Laukat sitten tähän suuntaan olivat vähän vauhdikkaita, enkä oikein saanut ponia hiljentämäänkään. Se ajatteli että toinen suunta on eri asia.
Sitten loppukevyt raviin. Elvis oli oikein jojo. Ensin se meni nätisti, sitten huonosti, sitten nätisti ja taas huonosti. Poni tosiaan hieman kaahaili. Aina kun oltiin lyhyillä sivuilla se innostui ja ryhtyi tarjoamaan laukkaa ja sitten taas kun sen sai rauhottumaan se meni vallan nätisti.
Päästin ohjaa vähän ja sen jälkeen meidän loppuravit olivat tasan sitä, että poni kaahasi ympäri kenttää niin kovaa kuin kintuista lähtee (melkein ainakin) ja aina kun mä käänsin voltille se rauhottui, ravasi nätisti ja rauhassa, ja kun taas palattiin suoralle niin johan läks. Aina porttipäässä oli mulkoiltava kaikkia pelottavuuksia mahdollisimman pahasti jottei ne vaan hyökkää kimppuun. No, ainakaan poni ei kertaakaan lähtenyt menemään ja minä uskaltauduin ravaamaan hieman pidemmällä ohjalla vaikka poni olikin syyshumalassa (:
Sitten loppukäynnit, joista Elvis suoriutui oikein aikuismaisesti.
Mä olin nyt sinäänsä joo ihan tyytyväinen. Tai sain sen hiljentämään laukassa, se oli tosi hyvä. Ja pakotin itseni tekemään kaikkea, sekin on hyvä. Ja ponihan meni välillä oikein hyvin. Mutta kun se nelikaarinen kevyt ravissa oli kyllä niin pirun säälittävää :D
Käveltiin ja sitten keskelle, parkkeerasin Elviksen puomien väliin oikein hienosti. Alas selästä ja poni talliin. Vähän se meinasi hermostua, mutta käveli lopulta niin nätisti kanssani.
Varusteet pois ja itse sitten lopulta kohti kotia.
Tää oli nyt eka kerta, vielä viisi. Katotaan koska saan sen kortin, siihen asti pidän tässä itse kirjaa. Jooh, hellurei taas vaan (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti