Olipa mukavaa koko päivän ajan katsella sitä ihanaa hirmumyrskyä ja mietiskellä kuinka ihanaa tuo pyöräily voi olla. Onnekseni kaikki ne huonot mielikuvat olivat ihan turhia, siellä oli oikein mukava keli. Tiet ei ollu umpijäässä eikä edes tuullut viittä kilometriä sekunnissa. Mutta oikeasti, mä tykkään näistä myrskypäivistä. Se on ihanaa kun tuulee niin kovaa ettei saa henkeä. Ja sataa vaakatasossa. Ja puut huojuu 90 asteen kulmassa. Ihanaa. Tuuli on ihanaa :)
Nojoo, tallille siis ja lukemaan taulua. Mulla oli Elvis, joka tuntui taas pitkästä aikaa tosi tympeältä. Tympäsee :D Mutta ei se viime aikoina oo ollut lainkaan tylsän oloinen, oikeastaan varsin hauskanen. Nyt vaan taas näemmä. Tai ehkä tää päivä oli jotenki tällane, en tiedä.
Elvis oli ekalla tunnilla, ja meidän tunnilla oli meidän lisäksi Evita, Pomo, Salli, Vinski, Roosa ja Nikkis. Täyttä, nöyh (;
Seisoilin viisaasti vähän missä vaan. Ja oli kylmää ja oli pimeetä ja nyyhkistä. Harjasin Elvistä ihan pikkasen ja satuloin sen. Ja taas pitkästä aikaa ponin vyökin meni ilman sahaa ja kirvestä, mikä autuus.
Kentälle vaan.
Äh. Äääh. Sanon tähän heti että Elvis oli tosi huono tänään. En oikeasti muista koska se olisi ollut näin huono.
Parkkeerasin ponin keskelle ja se oli jo ihan lentoon lähdössä. "ihihihk Vinski, iihihiik se varmasti syö minut!" Ja kiivettyäni kyytiin lähdettiin kävelemään. Ja siis Elvis oli täysin ja sata prosenttisen varma että porttipäässä oli jotain todella pelottavaa. Käveltiin sinne ihan normaalisti ja ei, poni tunkee sisälle. Tein jonku pienen ravilyllerövoltin. Taas poni koittaa karata, ja taas tehdään minivoltti. Ja siis vielä senkin jälkeen siellä oli aivan kamalaa. Lähdettiinkin railakasta laukkaa karkuun, mä pudotin toisen jalustimen heti kärkeen. Istuin siellä kyydissä silleen et perskules, en tipu. Ei käyny mielessäkään, tajuatteko että mä istuin siellä todella hyvin? Siis en pomppinu siellä laukassa ja jeah. Saattoi johtua osittain siitä että puristin jaloilla sitä ponia niinku joku cowboy ainaki, mut joka tapauksessa :D
Ponin laukatessa ja istuessa kyydissä aloin sitten vaan kerätä ohjia jotka tietenkin roikkuivat vähän löysinä (alkukäynnit hei) Kun ne sain sieltä, niin ponikin pysähtyi ihan nätisti.
Ja edelleen se porttipääty oli tosi tosi paha paikka, sinne ne pienet ponit viedään kuolemaan. Ja sitten Marianne kielsi meitä menemästä sinne, ja pah :D
Marianne oli pistänyt puomeja, silleen lyhyen sivun suuntasina. Keskellä kenttää ne olivat, jokanen sai taas oman puomin. Mä olin siellä peltopäässä Sallin ja Pomon välissä. No joo, sanotaanko että siinä piti tehdä jotain. Onnistuin ohittamaan jokasen ohjeistuksen tosi taktisesti. Tosin sen verran tajusin että pitää työstää käyntiä ja kattoa onko ratsu vino.
Ensin kävelin hieman siinä puomin ympärillä. En kuitenkaan nähnyt siinä mitään järkeä, joten tein jotain kahdeksikon tapasta yli puomin. Ja en keskittynyt yhtään mihinkään, plääh. Tai en oikeastaan saanut lainkaan Elvistä toimimaan niinkuin ajattelin ja sitten hukkasin sen punaisen langan. Joten me oikeastaan vaan käveltiin jollain kahdeksikon tapasella, mä yritin tehdä jotain mutten osannut. Ja sitten ärsyttelin kun poni päätti että toiset hevoset ovat vähintään salamurhaajia. Kuinka raivostuttavaa kun keltainen salama tunkee sisälle "ei, en voi kävellä tuosta. Aivan ja ihan takuuvarmasti Salli iskee hampaansa kankkuuni jos siitä vierestä kuljen, ihan varmasti" Sydän sinullekin Elvis.
Mariannen palattua se kysyi miten hevonen oli vino. Vastaukseni oli tänään yleispätevä: ihan yhtä huono kumpaankin suuntaan (:
Kävelin vielä hetken oikeaan kierrokseen mahdollisimman symmetrisellä ympyrällä ja työskentelin asetuksen kanssa. En millään meinannut saada ponia taipumaan tai asettumaan ympyrän malliseksi. Onneksi sitten lopulta tajusin tehdä vähän isommin ja pyytää enemmän, ja Elviskin alkoi kääntyä vähän ympyrän suuntaiseksi.
Sitten meidän piti tehdä kahdeksikkoa siinä puomilla. Nyt sain keskityttyä ja päätin sitten että otan tän asetuksen tavoitteeksi. Ponin täytyy kulkea oikeaan suuntaan taipuneena, ihan pakko. Se olikin vaikeaa. Oikeaan kierrokseen poni taipui niin paljon kuin halusin, mutta se vasen. Elvis kulki suorana pökkelönä ja vaikka kuinka olevinas koitin, niin ei mitään. Yhtä suora pökkelö edelleen.
Lopulta tajusin että oikeaan kierrokseen pyysin enemmän, mitä jos tekisin saman vasempaan. Vein kättä sisemmälle, pohjetta enemmän. Se toimi, hetken. Sitten Elvis alkoi kuunnella sisäpohjetta liikaa ja livahti ulos. Ärh. Lopulta keksin keinon. Ulko-ohja pysyi tuella. Ulkopohje oli kiinni kyljessä (ei siis lepatellut metrin päässä kuten yleensä ;) )ja muodosti "muurin". Ulkopohkeen ei tarvinnut tehdä mitään, välillä vähän ehkä kääntää jos tuntui ettei poni käänny. Mutta tärkeintä oli toimia muurina. Ja sisäohja ja -pohje sitten työstivät asetusta. Ja se toimi! Wuhuu, olen hyvä :D Sain siis lopulta sen pään sieltä sisälle, ja olin oikein tyytyväinen. Vaikka oli se vaikeaa, ja hyvin nopeasti Elviskin pääsi liukenemaan suoraksi/karkaamaan ulos jos vain lopetin. Ja muistilista, muista pitää ne typerät koivet kyljissä kiinni, se helpottaa monia asioita.
Tämän jälkeen siirryttiin kevyt raviin ja jatkettiin uraa pitkin. Puomit siirrettiin uran lähelle ja piti tehdä jokasen puomin ympärille pieni voltti.
Elvis jatkoi kamalaa linjaa. Siis se porttipää nyt oli vaan yksinkertaisesti tosi pelottava. Samoin kaikki hevoset. Siis se oli säälittävää kun poni hyppää sivulle kun Roosa tulee hiukankaan häntä kohti. Siis ROOSA ihan oikeasti poni, joku roti tähän touhuun. Noin tossun alla ole kukaan :/
Vakavasti ottaen se oli aika kamalaa. Musta tuntui etten saa mitään tatsia koko poniin ja oli jännittävää kun se vaan säikkyili. Onhan se muutenkin ollut energinen ja säikähdellyt, mutta silti se tuntui tänään erityisen huonolta ja epäluotettavalta. Just siltä että lainkaan ei voi rauhottua kun just sillon se taatusti lähtee menemään.
Ravi oli useimmiten aika reipasta. Mä ite olin ihan liian jännittynyt, poni säikkyi tota päätyä ja kertaakaan ei päästy siellä menemään rauhassa tai edes melkein rennosti. Aina sieltä oli tultava tuli hännän alla ja pää ulos kyyläillen. Sain ponin ajoittain ravaamaan vähän rauhallisemmin, se sitten vaihtui siihen kipittelyyn kyllä melko nopeasti. Voltit onnistuivat ihan hyvin, ärsyttävää vaan kun poni ei voinut kulkea missään kun joku paikassa oli näitä hänen kiusaajiaan jotka olisivat toki voineet vaikka syödä Elvis-paran suihinsa.
Sitten istuttiin harjotusraviin ja jatkettiin volteilla. Ponin oli kauhean vaikea alkuun päättää että pitäiskö nyt juosta täysillä vaiko kenties kävellä kuin mato matala. Se valitsi lopulta ekan vaihtoehdon. Paitsi silloin kun pahat pojat tulivat jostain, silloin oli käveltävä.
Anyway. Poni kaahaili ja mä könöttelin hirveessä etukenossa ja jännitin. Lopulta tajusin siinä että perhana kun tästä ei tule mitään. Mun pitää olla tasaisen varma johtaja, ei mikään könötän-kaulallasi-poni tyylinen luuseri. Pakotin itseni rentoutumaan ja ihan oikeasti istumaan. Onnistui, tosin etukeno vaihtui takakenoon. Parempi kai sekin. Tosin Elvistä ei tämä tuntunut auttavan, reipas se oli silti. Lohduttauduin sillä että näin mä ainakin pysyn kyydissä paremmin jos poni lähtee menemään ja koitin vaan taistella jotten jännittyisi takasin.
Voltit onnistuivat ihan hyvin, ärsyttävää vaan se käyntiin siirtyily kun oli niin pelottavaa. Puh huh vaan. Vinskiltä muuten tiputtiin. Se oli oikeasti pelottavaa, näin sieluni silmin sen hyökkäävän Elviksen kimppuun ja kääks :D Onnekseni Vinski kävi vain puhumassa hävyttömyyksiä leideille. Elvis tuskin olisi mokomaa kuunnellut niin nätisti.
Sitten kevenneltiin vielä. Alkuun mun kevennys oli jotenkin ihmeellistä. Hyvällä tavalla, niin pientä ja vaivatonta ja pehmeetä. Wau.
Saatiin loppuraveissa ylitellä noita puomeja. Ja tota noin. En paljon pystynyt ylittelemään kun se lähenteli itsemurhaa. Poni siis paineli siellä vähän väliä kuin pikajuna Meksikon ja karauteltiin reipasta ravia karkuun ties mitä metsänpeikkoa milloinkin. Päästiin kuitenkin jokunen kerta yli puomien, ja näistä muutama jopa niin ettei vauhtia ollut kuin pienessä kylässä.
Loppukäynnit, eikä vieläkään kyetty kävelemään porttipäässä nätisti. Luovun toivosta ponin suhteen (;
No jaa. Huonosti meni. Elvis oli niin huono tänään, en edes tiedä.
Positiivista kuitenkin, en edes pudonnut. Jee :D
Keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja harjailin sen. Sitten vaan suitset nätisti ja kotia kohti.
Päätin että tämä oli viimeinen "jos siellä vaikka olisi kesä" -kokeilu. Tästä lähin laitetaan enemmän toppausta päälle kun lähdetään. Ja piste.
Vaan katsotaan kun tietenkin huomenna "paistaa aurinko ja on niin lämmintä ja ihanaa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti