Sitten vielä tallille. Varsin mukavaa, tosin olihan se vähän masentavaa katsoa sitä kamalaa tuulta ja hyihyi. Ei se kesä tullutkaan :( Ja kylmäki ku mikäki.
Saavuttuani tallille menin lukemaan taulun ja mullahan oli Roosa. Mikäs siinä, sillä mä oikeestaan halusinkin mennä. Johan tässä on Elviksellä menty ihan tarpeeksi ja Roosahan on aina niin mukava rouva :) Tunnillamme myös Pomo, Vinski, Elvis ja Salli. Roosa oli tokalla tunnilla, joten kattelin hieman tunteja ja leikin keskustelevani ihmisten kanssa (yritys oli hyvä, joten olen iloinen :D) Ja tein tietysti myös jäätymiskuolemaa.
Pohdin asiaa ja tulin siihen tulokseen että Roosa on joko laiska kuin kastemato Saharassa tai sekaisin kuin perussuomalainen juhannuksena. En oikein edes tiedä kumpi kuulosti miellyttävämmältä (se kulki sillä tokalla tunnilla niin ällöttävän löllön näkösenä. Toisaalta sillä oli taluttaja ja eilen se oli leikkinyt tunneilla tummaa ja tulsita ja heikkohermoista. Hmm) Ja huomatkaa että olin jopa oikeassa. Tai ainakin pian huomaatte, musta tulee hevoskuiskaaja, luen niiden ajatuksia ja buahah.
Käppäilin sitten kentälle ja Roosan luo. Kiipesin ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Ja poni oli niin löllykkä, kauheeta :D
Käveltiin poissa uralta, annoin Roosan vähän madella ja katoin vaan alkuun ettei se pääse säikkymään kulmia. Emmehän toki halua mitään hermoheikkoa kulmia säikkyvää ponia, emmehän? Roosa meni oikein nätisti, hieman hän sivusilmällä vilkuili kulmia ja vähän koitti puskea sisälle, mutta totteli minua vallan mainiosti ja pysyi reitillä oikein hyvin. Lähdinkin siis hieman ratsastamaan ponista myös eteen ja käänsinkin sen muutamalle voltille. Roosa kääntyi oikein hyvin ja mä olin jo ihan että jee, kuinka hienosti poni kuuntelee minua! Eteenpäin ei rouva lihava oikein jaksanut kävellä, välillä saimme aikaiseksi vähän liikkuvampaa käyntiä, emme oikein sen enempää. Ei sillä oikeastaan niin väliäkään ollut, keskityin lähinnä vaan siihen ettei poni vedä kilareita mistään.
Meidän piti tulla kertaalleen kolmen puomin yli käynnissä, Marianne vahti ja sitten piti kertoa sille että oliko hevonen vinossa puomeilla ja millä tavalla. Mä tulin sitten puomien yli heti ekana. Roosa jälleen true esteponina löntysteli puomeille ja käveli niiden yli kolautellen jalkansa puomeihin ja heh. Ei oikein edennyt.
Sitten kun yliteltiin niitä puomeja, niin mä koitin panikoida siellä että "MITEN TÄÄ PONI ON VINO?!? Siis en mä tunne mitään, omgomg, onko tää nyt vino, en mä huomaa. Oon ihan huono, tän on pakko olla vino, miksen mä huomaa. Ääk, tän korvat on ainaki ihan vinot, ei, en halu kattoa sen korvia, vie ne pois!!" Hirveetä. Marianne sitten puomit ylitettyämme kysyi multa että oliko poni suora. Mä sieltä piipitin että en mä ainakaan huomannut että se olisi vino ja odotin jo pitkää litanjaa siitä kuinka ponin turpakarvatkin olivat vinossa. Yllätys olikin suuri kun Marianne suorastaan tyytyväisenä toteaa sieltä että joo-o, poni oli suorassa. Jeah, onnistuin kummassakin asiassa :)
(huomatkaa toki, ettei näissä kuvissa oo tarkotus kattoa ponia, vaan noita autoja :) )
No sitten, sitten pitikin siirtyä kevyt raviin. Mä annoin ponille pohjetta ja koitin innostaa rouvaa raviin. Roosa ei viitsinyt kuitenkaan totella, vaan hän tunki erittäin mielivaltaisesti keskemmälle. Mä sitten ajattelin että ookoo, pakko sun on ravata vaikka sitten täällä keskellä. Lätkäsin siis raipalla takamuksille, että nyt raviin. Roosa ei tykännyt moisesta lainkaan, ja alkoikin pukitella. Muutama pukki kera pyörimisen. Mä olin hyvin hämmentynyt kun poni nyt takapuoltaan alkoi heitellä, mähän pyysin mokomaa karvamatoa vain raviin. Siirsin Roosan uralle ja uudestaan pyysin ravia, kun ei noussut niin taas näppäsin taakse. Roosa alkoi jälleen pukitella ja minä siellä salamannopeasti pohdiskelin että piru vie, pakko kai nyt vaan laittaa tää eteenpäin, eihän se nyt voi tässä pomppia pukittelemassakaan. Hetken aikaa poni jaksoi hyppiä takajaloilla tasajalkaa, sen jälkeen se siirtyi jonkin näköiseen reippaampaan askellukseen.
Siitä alkoi se pitkä ja synkkä alamäki. (;
Roosalla oli tänään hirttänyt kaasu kiinni, ilmiselvästi. Kun me ravattiin niin siinä oli jokunen vaihde. Joko ravailtiin ihan täysillä, kunnes tuli jonkun peppu eteen ja mun oli pakko siirtää poni käyntiin. Eihän se sellaisesta pikapossujonoilusta mihinkään kääntynyt, enkä mä uskaltanut ravata sellasta kyytiä kenenkään takapuolessa kiinni, murhatekohan se olisi. Toinen vaihtoehto oli se, että ravattiin täysillä kunnes poni keksi että iik, tuo kulma, tuo puu, tuo lehti, tuo hiekanjyvänen on TODELLA pelottava. Sitten tehtiin jonkinmoinen sivuloikka ja karautettiin kohti auringonlaskua. Kolmas vaihtoehto oli ehkä sama asia kuin tuo edellinenkin, tosin sanon sen näin, että ensin ravailtiin täysillä, kunnes poni päätti ihan urheilun riemusta lähteä menemään ja sitten laukkaltiin täysiä ympäriinsä. Vallan mukavaa :D
Joo, tosiaan alkuun me vaan kaahailtiin täyttä ravia. Mä koitin keikkua kyydissä ja pitää Roosan edes jotenkin käsissä. Aina jos jäätiin jonkun taakse, siirsin käyntiin ja käänsin sieltä. Mutta kun sitten Roosan päässä alkoi raksuttaa jokin ja sitten olikin jatkuvasti säikkyiltävä ja purettava pöllöenergiaa. Ei siinä toki mitään, kovinkaan vakavasti otettavasti ei poni mihinkään lähtenyt.
Paitsi ehkä siinä lopussa. Me käveltiin tuolla porttipäässä, vähän uran sisäpuolella. Vinski oli uralla. Sitten tähtien asento siirtyi ja Roosan maailma romahti. Sieltä se poni lähti, kiihtyi nollasta sataan ja juoksi niin kovaa kuin vain kavioista pääsi. Ja Vinski tietysti lähti mukaan.
Roosa laukkasi täysillä porttipäästä kohti peltopäätä. Mä istuin kyydissä suorastaan järkyttyneenä, ei voi oikeasti tämä elukka liikkua näin kovaa. Sitten vaan (erittäin oikeaoppisesti, eiku) roikuin ohjissa että pysähdy pysähdy, mä kun en todellakaan halua pudota tällasesta vauhdista. Niin ja koitin vaan istua kyydissä mahdollisimman rauhassa ja rentona, jotten ainakaan oman jännityksen takia lentäisi sieltä maata kiertävälle radalle.
Roosa laukkasi kentän päästä melkein sinne toiseen päähän. Sitten se pysähtyi ja jäi tuijottamaan kauhistuneena tuota pelottavaa peltopään kulmaa, jota Elviskin eilen kauhisteli. Mä vaan istuin kyydissä ja silittelin Roosaa "elä nyt lähe menemään vaikka siellä oliskin ihmissyöjä mörköjä ja vaikka toi Vinski vielä irrotteleekin"
Vinskinkin rauhoituttua Marianne käski hakea Roosa-porsaalle liinan. Saisi ponikin sitten juosta niin paljon kuin huvittaa (ja mielellään enemmänkin) Mua nauratti :D Koomista, se oli niin koomista. En oikein osannut sanoa onko se nyt kovin soveliasta seistä siellä ponin kanssa naureskelemassa mutta joo. En mä edes tiedä. Sinäänsä ei jännittänyt, tietenkin hieman. Lähinnä vaan huvitti koko juttu, johtunee siitä ettei tollasta pientä karvamatoa voi ottaa tosissaan. Rassukka, toinen ihan tosissaan koitti mut pudottaa kyydistä :(
Seisoin Roosan kanssa siinä vaan paikallaan, odoteltiin sitä liinaa. En halunnut ruveta kävelemään, en jaksanut kokeilla riittääkö huumorintaju jos poni vielä päättää kilahtaa jostain olemattomasta. Ja sitten alettiin harjoitella oikein laukkapiruetteja. Roosa tosiaan tuijotti sitä pelottavaa kulmaa. Sitten aina välillä se totesi että nyt on aivan pakko päästä karkuun. Se koitti lähteä, mutta pidin sen verran vastaan, ettei poni päässyt eteenpäin. Pakko sen oli kuitenkin johonkin liikkua, joten poni vetäisi sitten siistejä pyörähdyksiä akselinsa ympäri ja jäi sitten taas tuijottelemaan. Eli laukkapiruetteja, aivan selvästi ;)
Saimme liinan, se kiinnitettiin pieneen paksuun ja sitten saatiin Mariannekin liinan toiseen päähän. Me menimme tietysti tuonne peltopäähän katselemaan pelottavia kulmia, muut menivät porttipäähän pois meidän arvoisuutemme tieltä.
Marianne selitti tämän idean mulle, eli piti vaan pysyä kyydissä ja laitetaan poni liikkumaan jos sillä ei ole muuta tekemistä kuin pöllöillä. Eli tarkoitushan varmaan oli ravata nättiä ympyrää, mutta jos poni päätti kaahailla niin sitten kaahaili, ja sitten sai myös ratsastaa eteenpäin. Yhtään se ei saisi jäädä kyttäilemään ja sitä rataa :) Ja se ei kuulemma kelvannut kun Roosa esitti heti hienon sivuloikka pomppusen, minun piti kuulemma pistää paksukainen liikkeelle.
Alkuun se meni näin: Roosa kyttäili tuota kulmaa (mentiin siis oikeaan kierrokseen, kulma on tossa kuvassa tuolla ylävasemmalla) sitten se päätti että murhamiehet ovat siellä ja lähti laukkaamaan. Se laukkasi vähän miniatyyristä reittiä, olihan ponin pakko päästä mahdollisimman kauas peltopäästä. Sitten se koitti jatkaa tätä reipasta laukkaa porttipäähän ja kavereiden luo. Sitten Marianne sai ponin kiskaistua raiteille, jolloin tuli töksahdys, pysähdys ja Roosa aloitti koko jutun alusta. Mua vähän jännitti, nimittäin se pysynkö mä kyydissä :D Tiedättekö kun poni kaahaa parhaansa mukaan ja laukkaa niin pientä ympyrää, että tuntuu koko ajan siltä että se vaan kaatuu. Ja sitten vielä tuli jotain sivupomppuja ja töksähdyksiä. Aijai. Kyllä mä välillä pystyin istumaa oikein hyvin, mutta välillä kun pompin ja Roosa meneekin ihan omituisesti niin kyllä siinä piti vähän itsekin miettiä että millä tavalla täällä oikein pysytään.
Kerran sitten se oli todella lähellä etten lentänyt tantereeseen. Roosa tuli sellasta laukkaa taas ja liina otti vastaan ja tuli töksähtävä pysähdys. Ja ilmeisesti olin just ollu silleen sopivasti ilmassa, että Roosan töksähtäessä mä jatkoinkin matkaani sinne vasemmalle. Fiilis oli sellanen "olen Buzz Lightyear ja lennän kohti ääretöntä" vaikka loppujen lopuksi mä vaan pikkasen valahdin vasemmalle ja menetin vain oikean jalustimen. Roosa onneksi antoi mun nousta kyytiin takaisin ja koukkia jalustimen jalkaan, reilu tapaus ;)
Jonkun aikaa säädettyämme tuli mullekin se selvä ajatus että pakko tän on liikkua. Ku mulla oli jo sellanen tunne etten heti ehkä tipu täältä. Koitin siis jo itse vähän ohjata, jottei tulisi sellasta töksähdystä ja jos Roosa hidastui niin sitten pistin sen ihan kunnolla eteenpäin vain. Jonkin aikaa poni jaksoi juosta kauhistuneena, mutta sitten se alkoikin rauhoittua. Ainakin hieman. No, ainakin se siirtyi käyntiin kun pyysin eikä enää juossut tuulen lailla. Vaihdettiinkin sitten suuntaa, jotta Roosa saisi ajatella pelkonsa läpi myös toiseen suuntaan.
Roosa oli tähänkin suuntaan edelleen kovinkin virrakas ja mentiin taas reipasta tahtia. Koitin istua rauhassa ja pysyä kyydissä. Vaan kyllä se lopulta taas rauhottui ja tehtiin jonkun verran siirtymiä liinan päässä. Sitten Marianne uskaltautui päästämään meidät irti ja lähdettiin Roosan kanssa porttipäähän kun muita otettiin liinan päähän.
Ensin mua vähän jännitti. Jos tää nyt kumminkin jaksaa yhä sekoilla. Ja kun Roosa kulki alkuun niin kovin reippaastikin ;) Kävelin ihan rauhassa, otin vaan lyhyitä harjotusravi pätkiä ja siirsin heti käyntiin kun tuntui että poni menee liian kovaa. Sitten tajusin että voi luoja mun kanssa, kun ei se poni edes alta juossut tai mitään, liioittelun makua taas. Vaihdettiinkin suuntaa ja mä päätin että nyt syteen tai saveen niin mä alan nyt ravailla ihan kunnolla.
Ravailtiin rauhassa, pidin Roosaa vähän poissa uralta. Annoin sen kulkea omaa tahtiaan ja koitin olla ite ihan rauhassa. En halunnut tehdä mitään ylimääräistä jottei poni vetäisi enää herneitä nenukkaansa. Poni meni sellasta oikein Roosamaista mummeliravia, eikä oikein kääntynyt vaan seuraili mieluummin kavereita. Plääh.
Kun oltiin haettu varmuutta takaisin (ja kun mä kyllästyin mokomaan possuun joka vaan seuraili ja siirtyili käyntiin) niin uskaltauduin jo vähän käskemäänkin. Uskalsin vähän käskeä jos ei raviin siirrytty ja ponnekkaammin komensin ponia myös kääntymään. Roosa alkoi kääntyä sitten jo paljon paremmin. Ongelmana oli nyt tuo ravin tahti. Tai kun poni meni niin mummoravia, niin mummoravia. En kuitenkaan viitsinyt alkaa sitä lätkimään eteenpäinkään, toinen jo väsynyt tuollaisesta riehumisesta. Mentiin siis sitä kamalaa mummoravia, Roosa siirtyili käyntiin pienestäkin merkistä. Sitä ei sentään saanut tehdä.
Aloitin loppukäynnit vähän aikaisemmin kun kyllästyin ponin eteenpäin työntämiseen (: Loppukäynnit käveltiinkin sitten oikein fiksusti.
Tää tuntihan oli varsin hupaisa :'D Tiedättekö, mähän oon Maskussa ollut liinan päässä niinku kolmesti. Ja kaks kertaa Roosan kanssa. Ja kummatki kerrat ku oon ollu Roosan kanssa liinan päässä, on ollut tollasia että Roosa on juoksennellut niin hulluna ettei hommasta oo tullut mitään. Paha, paha nainen (;
Ei kai tästä nyt voi muuta sanoa kuin että pysyin kyydissä, olen tyytyväinen.
Käveltiin ja keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Heh, ei Roosakaan jaksanut enää kipitellä talliin ja säikähdellä olemattomia ;) Varusteet pois ja harjailin rouvasen nopeasti. Sitten kävinkin heivaamassa arvon karvamadon omaan kopperoonsa :) Vallan söpö tapaushan se.
Joo, ja sitten Marianne selitteli innoissaan Ernolle että niin me näytettiin Roosa-ponille ja oon oikee kova jätkä ja jeah :'D Tai jotain.
Ja sitten pääsin taas assistentiksi kun piikiteltiin. Tänään se sujuikin paljon jouhevammin.
Pesin vaan kuolaimet ja kotia kohti, nää assistenttailu-päivät kun ovat jotenkin venähtäneet sitten pidemmiksi, tai silleen.
No joo. Poni oli vallan koominen, synnynnäinen koomikko (; Perjantaina ois tarkotus mennä tallille. Meen kertoo Hennalle kauhutarinoita. Ja saan sen kortin, jeah :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti