Tänään tallille :) Ajelin sinne ihanassa vesisateessa ja luin taulun. Mä menin Roosalla :) On se aina mukavaa. Tunnilla oli sitten myös Sakari, Pomo, Kaisa ja Vinski. Ihan kiva kun menin Roosalla, tosin se ei ollut niin kivaa kun luin järkytyksekseni että Roosa on kaikilla tunneilla :D Ou nou. Olin ihan varma että poni on kamala ja laiska.
Kattelin tunteja pikkasen ja jouduin Nikkiksen viereen. Ihan oikeasti mulla oli jotenkin tämä.. ulkoreippailu kiintiö jo täynnä. Tai silleen. Ku meillä nyt alkoi tämä uuras työnteko tässä maanantaina, ja ollaan nyt näinä kahtena päivänä pompittu pihalla ja opeteltu "hirveän vaikeita ja kamalan uusia asioita" niin niin. Jotenkin ei jaksanut enää innostuu mikään ponin vieressä ravailu ku jalat on jotenkin niin kipeet ja lonkat on jumissa seisomisesta ja kuumakin on ja pääkin on täynnä viisautta (:D) ja sit ku viel vähän väsyttääkin.
No jaa, ravailin Nikkiksen vieressä ihan hetken, karkasin sieltä sitten, buahah. Sitten seisoin tallissa harjoja putsaamassa ja kun vielä erehdyin tunteja katsomaan, niin enkös joutunut vielä Lakin viereen ravailemaan :D Onneksi se oli pieni poni, joten saattoi kävellä ihan rauhassa.
Asiasta kolmanteen, olen selvinnyt tähän asti tästä rankasta työssäoppimisesta ihan hyvin. No joo, olen säälittävä, minkäs teet :D Säälittää oma surkeuteni. Noo, ei se mitään, vaan mun henkinen syvällisyys kärsii, tosi pahasti.
Ja hei, mä onnistuin tänäänkin eksymään vain.. kolmesti. Aika hyvin. Mutta se talo on aika iso, sinne voi hyvin helposti eksyä :)
Raatteen Raatteen raja sekä puomi, siihen oli kirjoitettu "tästä alkaa Suomi".
Hoitamaton talvitie ja ympärillä mettää, tämä maa me vallataan, tääl ei asu ketään :D Toi on niin hauska, aivan ihana)
Lopetetaan tällaisten.. hmm.. vanhoollisten laulujen hoilailu ja jatketaan (:
Tosiaan. Häivyin Lakin viereltä, hain kamat ja odottelemaan. Marianne yritti olla ovela. Keskiviikkonahan siltä kysyttiin et jatkaako Roosa? "Ei" Mä hakkasin Mariannen ja se totesi että jatkaa se sittenkin.
Tänään sitten siltä kysyttiin kai että meneekö Roosa talliin? Marianne katto mua silleen ovelasti hymyillen, ilmeellä että nyt mä sanon oikein. Sit se vastaa "joo"
Katsoin Marianne pientä tosi hitaasti ja sydämeni itki verta. Totesin vaan Mariannelle että nyt sä niinku sanoit että Roosa menee talliin. Outs ;) Vielä jonain päivänä se onnistuu.
Menin Roosan luo ja kyllä oli poni niin raivostuttava. Roosa oli täysin sitä mieltä että hommat on nyt hoidettu ja seuraavaksi mennään talliin. Eikä niin millään mennyt perille että vielä on jaksettava yksi tunti. Poni aivan hädissään koitti hivuttautua mun ylitte portille, ja vaikka kuinka koitin ystävällismielisesti selittää että tänne ollaan jäämässä niin eikös hetken kuluttua ollut poni lähössä. Lopulta sain remeleet kuntoon ja loikkasin kyytiin, jalustimetkin jäi jotenkin ihan hirveen pitkiksi. Parempi niinkin, ehkä.
Lähdettiin sitten kävelemään ja Roosakin ihan yllätti. Se oikeasti käveli reippaasti eteenpäin! En olisi uskonut, vaan ehkä se kuvitteli että tästä kun vähän kävelee niin kotiinkin pääsee nopeammin. Käveltiin uran sisäpuolella, mä intoilin kun poni käveli niin kivasti eteenpäin ja koitin vähän käännelläkin. Oikeastaan jo alkukäynnit sen kertoivat mitä tuleman pitää. Siis kyllähän poni kääntyi, mutta.. Se niinkuin liiraili, ei oikein kuunnellut ja koitti tehdä jotain omalaatuisia reittejä. Toisaalta se kyllä meni minne piti, mutta tuntui siltä ettei se kuuntele yhtään mitä mä yritän siltä pyytää, tai jos kuunteli, niin se kuuli vain puolet. Keräsinkin sitten ohjaa vähän käteen, mikä helpotti ja koitin ajatella mokomaa ulkokättä. Ei se silti mennyt kovinkaan kivasti.
Sitten jäätiin omille puomeille. Kentällä oli puomeja, pituushalkaisijalla pitkien sivujen suuntaisina. Jokaisen piti valita oma puomi (olin porttipäässä Pomon ja Vinskin välissä) ja tehdä pienen pientä kahdeksikkoa, niin että puomilla aina suoristus ja kaarteissa tuli asettua ja taipua.
Alkuun mä tein aika isoa kahdeksikkoa, mikä onnistui ihan hyvin. Tai oikeastaan aika surkeasti, riippui suunnasta. Oikealle kun käännyttiin niin poni vaan liirasi ja tunki sinne Vinskiä kohti. Vasemmalle kääntyminen sujui paremmin, vaan oltiin me sillonkin vähän lähellä Pomoa. Plääh. Johtui ihan jo siitä ettei ulko-ohjat ollu tuntumalla. Kun keräsin ohjaa ja koitin hakea oikeasti pieniä kaarteita niin alkoi sujua vielä vaihtelevammin. Vasen kaarre sujui melkein aina oikein hyvin. Pari kertaa kaarre vähän lösähti johtuen siitä kun tultiin puomille jo huonosti, mutta muuten, pieni kaarre, poni pysyi reitillä.
Vaan se oikea. Ei millään tullut pientä kaarretta, vaan aina se poni liirasi ja valui ärsyttävästi Vinskin luo. Vasta ihan lopussa sain muutamat pienet kaarteet, tosin jos tämä kaarre onnistui niin toisen suunnan kaarre lösähti. Ärsytys.
Ja sitä paitsi, tää tehtävä oli hirmusen ahdistava :D Niin pieniä kaarteita, poni ei liikkunut yhtään. Kamalaa, ensin aina jankataan liikkeestä ja sit pitääkin mennä ihan hitaasti ja kerrankin poni oli energinen niin eikös just sillon pidä lillua kahdeksikolla :D
Aivan ja asetukset oli vähän vajaita. Tai se kyllä asettui, välillä tosin liian vähän. Mutta ei se taipunut ja asettunut tarpeeksi, pienet kaarteet -> oltaisiin voitu mennä vähän enempi taipuneena. Nojaa, reittikin oli jo tarpeeksi hankala meidän hitaille piuhoille (:
Sitten kevyt raviin. Meille pistettiin ympyrä, jolla oli kaksi puomia. Mä, Pomo ja Vinski jäätiin porttipäähän, ja piti ravata ja ylitellä puomejakin.
Roosa siirtyi raviin vähän laiskasti ja koitin sitten ravissa ratsastaa muulia eteen. Itse asiassa se loppua kohden liikkui jo varsin kivasti, ei silleen madellen kuin yleensä. Mikään muu ei sujunutkaan.
Roosalla oli joku kummallinen mielleyhtymä, että nyt hän voi ihan itse päättää mitä tehdään. Ja se siis vain possuili toisten perässä. Mä yritin kääntää ja kaikkeni tein, ja rouvamus vain puksuttaa etummaisen hännässä kiinni. Itse asiassa, en saanut ponia pois edes uralta jos se sinne lösähti. Periaatteessa reitti onnistui, päästiin puomien ylitse, mutta päästiin niiden yli vain sen takia kun Roosa halusi. Jos en olis ohjannut, olisi se löntystellyt verkkaiseen tahtiin yli puomien ja jeejee. Ei toimi niin, joten mua kyrsis.
Kauheella vaivalla onnistuin välillä pitämään sen uralla kauemmin, jolloin ei siis ylitetty puomia. Ja käyntiin kun siirsin niin onnistuin jopa kääntämään. Vaan ei ravissa, ei millään voinut kääntyä. Ärsyttävää sinäänsä kun se keskiviikkona kääntyi ajatuksen voimalla ja blaablaa. Toisaalta keskiviikkona se ei liikkunut mihinkään. Ehkä seuraavalla kerralla se sekä liikkuu että kääntyy ;)
Mä nyt en muuta tehny ku kevennellyt määrättyyn suuntaan ja koittanut taistella ponin kanssa. Ei onnistunut mikään. Ironista sinäänsä, Marianne alkoi hehkuttaa miten kivasti poni menee. Se on ohjalla, tuntumalla, tuntuu varmaan ohjan päähän hyvältä. Siinä kohdassa oli mun myönnettävä että niin on. Itse asiassa silloin mä tajusin että poni kulkee aika mukavasti ohjalla, pehmeästi ja suu tuntuu. Eikä se Mariannen mielestä näyttänyt siltä ettei se alkuunkaan toimi. Mariannen mielestä ei hevoset taida koskaan näyttää siltä ettei ne toimi :D
Mutta tosiaan. Roosa oli ohjalla oikein kivasti ja pehmeästi ja olin varsin tyytyväinen siihen. Siksi tuntuukin typerältä ettei se muka millään voinut kääntyä.
Voidaan tietty kehitellä syitä, ehkä neiti-hevosen takamusta kutitti kun satoi vettä ja olihan se kolmas tunti. Tai sit oon vaan niin surkea. Mut ei se tietenkään voi pitää paikkaansa.
Siirryttiin hetkeks käyntiin.
Jatkettiin harjoitusravissa. Piti vaan ravata, ei saanut ylittää puomeja ja kai olisi pitäny ravata puomien sisäpuolella (mä luovuin toivosta yrittämättäkin, mut joo :D) Ja sitten kun ravin sai kuntoon sai alkaa nostaa laukkaa.
Ensin Roosa koitti taas tunkea keskelle ja heitteli takamustaan kun se luuli että laukataan. Kun sain sen raviin ja tajuamaan että nyt ei laukata (se rassukka nosteli laukkaa sieltä, voivoi :) ) niin ravi oli ihan kivaa. Ei se vieläkään oikein kääntynyt ihan niinkuin halusin, mutta oli enemmän sellanen olo että mä ohjaan ja poni tottelee. Ja ylipäänsä harjotusravi tuntui ihan kivalta.
Mutta auta armias kun koitin lähteä nostamaan laukkaa. Ensinnäkin meidän ympyrän hevoset oli sitä mieltä että pienet koirat/ihmiset/muut öttimönkiäiset syö pienet ponit. Pompeli veteli showta, Roosa säikähteli sen mukana ja Vinski kanssa. Muutaman kerran Roosa säikähti ihan kunnolla ja juoksikin vähän matkaa kauhistuneena, muulloin se tyytyi vaan kulkemaan kylkimyyryä pelottavien kohtien ohitte ja tuijottelemaan järkyttyneenä muita. Tämä oli siis yksi vaikeutus. Totesin että ei todellakaan vaan voi juosta missään Pomon perässä laukkaamassa ja sit ku Roosa tosiaan ei suostunut aina menemään porttipäähän.
Sitten, kääntyminen oli yhäkin ongelmana.
Ja tietenkin yhdistettynä normaaleihin laukkaongelmiin ja vielä siihen että piti laukata ympyrällä. Eihän siitä tosiaan mitään tullut.
Alkuun laukkamme oli lähinnä sellasta "pukitan mahdollisimman hienosti, otan pari askelta jotain reipasta ja siirryn sitten käyntiin. Sä et saa mua enää raviin ku juoksen toisia päin ja haha" Ei tullut raviakaan, saati sitten mitään laukkaa.
Vaihdettuamme suunnan mä onnistuin yhdessä nostossa. Tuli yksi varsin hyvä nosto, laukka tosin loppui lyhyeen. Nousi ainakin ja laukkasikin pari askelta. Sen jälkeen Pomon piti nostaa, joten kohteliaana ihmisenä ajattelin että ookoo, jätetään tähän. Ja jos oisin menny sinne niin ei siitä ois tullu mitään, kun Roosa ei suostunut edes ravaamaan ja näin.
Käveltiin siis ja lopulta jäätiin ihan kaikki kävelemään. Roosa käveli ihan nätisti, kääntyikin hyvin, kaikki oli ihan hyvin.
Marianne kävi sitten valittamassa kun lopetin sen laukkaamisen :D Mutta ku mä ajattelin etten oo tiellä, snif.
Ja joo. En ollut tyytyväinen, en lainkaan. Jotenkin ei vaan sujunut, en tiedä mikä nyt oli se suurin ongelma. Mutta joo. No, positiivista oli se, että poni kulki ainakin kevyt ravissa kivasti ohjalla ja liikkui eteenpäin. Kyllä se vielä joskus menee ne laukkapiruetit, ihan taatusti (;
Käveltiin sitten loppukäynnit ja keskelle. Alas pölvästi-pelle-ilkimys-ponisen selästä ja sitten lähdettiin kohti kotia. Se vasta oli näytös. Mentiin Pomon perässä ja se teki hienot ympyrät heti portin ulkopuolella. Me oltiin vielä kentällä ja Roosa vaan katteli että täh, mitä tuo nyt.
Sitten mekin asteltiin ulos kentältä ja lähdettiin kohti tallia. Voi pienen ponin maailma järistä. Se oli ihan kauhuissaan. Vähän väliä oli jotain olevinas niin kamalaa ja sit koitettiin juosta ja sit mä en TIETENKÄÄN jaksanut juosta ponin kanssa täyttä laukkaa talliin ja poni parka joutui pyörähtämään ihan väärin päin ennen kuin pääsi jatkamaan juoksuaan kohti tallia. Varsinainen noidankehä. Poni koittaa juosta Pomon perään, mä en suostu juoksemaan, poni kääntyy ympäri, pylly tallia kohti ja nokka kohti ihanaa Vinskiä. Sit käännytään, poni kässää et Pomo on tosi kaukana ja paniikkipaniikki. Mielenkiintoistahan tämäkin. Eniten pelotti että on joku liukas kohta ja vesihiihdän ponin matkassa tallille tai jotain :D No, poni rauhottui kun päästiin ulkokarsinoiden kohdalle, vaan oli se alkumatka jo niin karmiva että jes.
Harjailin kiltin aasimuksen nopeasti ja kirjailin kortinkin. Ja kotiin. Jäips.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti