Kävin muuten ostamassa saappaat. Ihan oikeat ratsastussaappaat. Kai mun alunperin piti ostaa ne "silloin kun olen rikas", mutta nyt taidan olla vain entistä köyhempi. Samapa tuo, näytän ainakin stylemmältä kuin ennen.
Samaan syssyyn tuli uusittua raippavalikoimakin. Äidin vanha kasariraippa sai jäädä eläkkeelle ja ostin kouluraipan, sekä sellaisen lyhyemmän. Olen meinaan ajatellut sitä "vakavasti otettavaa kouluratsastajaa" ja todennut, että voisin kuitenkin opetella käyttämään sitä pitkää raippaa. Toki en minkään Elviksen kanssa, mutta you get the point.
Menin siitä harjaamaan Elvistä. Keltuainen odotteli jälleen malttamattomana, harjasin sen reippaasti ja sitten heitettiin varusteet selkään. Lopulta lähdimme yhteistuumin käppäilemään kentälle.
Jee, Henna otti uusia kuvia! Eli nyt voitte huomata uudet saappaat ja suloisen, sinisen raipan.
.. Mulla oli tänään selkeästi joku juttu. Suorassa istuminen oli mahdotonta.
Mutta poni on magea :)
Poni kentälle ja kiipeilin selkään, jonka jälkeen aloitettiin alkukäynnit.
Tänään olin jotenkin laiska ja alkukäyntimme olivat pelkkää suoraan kävelemistä. Hain vain käyntiä eteen, Pullaa reagoimaan pohkeeseen. Poni oli oikeastaan varsin laiska, sitä sai koko ajan käskeä liikkeelle. Toki se saattoi johtua osin myös siitä, että saappaat ovat uutuuden jäykät ja muutenkin erilaiset - mulla oli vähän tatsi hukassa jalkoihin.
Käveli keltainen ajoittain silti eteen, se tuntui ihan pyörivältä ja mukavalta. Koitin välillä pyytää myös nimenomaan niitä takajalkoja liikkeelle, mutta tänään en uskaltanut käskeä yhtä voimakkaasti kuin viimeksi ja kun se Elvis oli niin laiska muutenkin.. Kyllä sieltä ajoittain tuntui tulevan jotain moottoria peräpäähän, mutta ei se ollut yhtään niin mageeta kuin viime kerralla.
Aloitimme pian tehtävämme. Tarkoituksena oli tehdä kokorataleikkaa, sen keskellä pysähdys ja toisella pitkällä sivulla täyskaarto, jotta pääsemme tekemään lävistäjän koko ajan samasta kulmasta. Yritin oikein saada ponin kävelemään, takapään liikkeelle. Joo, kyllä se välillä, mutta aika usein meinasi naurattaa kun Elvis mennä sipsuttaa kuin vanhempikin ukko, eikä etene niin millään.
Pysähdykset olivat aika hyviä. Pulla pysähtyi oikein keveästi ja nätisti, sain valmisteltua rauhassa. Istunnalla en taaskaan oikein kyennyt vaikuttamaan, joka on tietenkin suuri miinus. Voidaan kuitenkin sanoa, että ainoa huono juttu näissä pysähdyksissä oli se, että Pulla ei malttanut seistä. Aina se koitti muutamaan otteeseen lähteä hiihtämään eteenpäin, ei saatu koskaan sellaista tasaista pysähdystä.
Sen lisäksi tietenkin ponia järkytti suuresti kun kuljettiin siellä vähän sekalaisesti, hevosia tuli vastaan ja kaikkea kamalaa. Meinasi pienen keltaisen maailma mennä ihan nurin, kun Vinskikin tuli vastaan ja olisi muka nätisti pitänyt kävellä. Hui kamala!
Kuten kuvista näkyy, oli seuraavana vuorossa kevyt ravi. Keskellä oli puomineliö ja tultiin siis kokorataleikkaata molemmista suunnista. Puomien ylityksen aikana piti työntää käsi kunnolla eteen, oikein myödätä ohjaa (joten siksi saatan osassa kuvista näyttää vähän nuijalta. Ihan tarkoituksella tällä kertaa).
Ravi lähti oikein hyvin ja ruvettiin siitä ylittelemään puomeja. Sanotaanko että taas oli ehkä hiukan laiskanpuoleista se ravi, lähdin taas pyytämään eteenpäin ja ajattelemaan hammastahnatuubia. Näin ravissa sain ihan mukaviakin pätkiä, joissa Elvis tuntui ihan polkevan enemmän alleen ja käyttävän niitä peräpuolen jalkojakin. Tosin, hetkiä vain nekin olivat, eivätkä edes niin suuria kuin viime kerralla. Olin kuitenkin tyytyväinen.
Puomit ylittyivät oikein mallikkaasti, varsinkin silloin kun sain sitä vauhtia kaivettua ponista. Muutamalla kerralla mulla oli lieviä vaikeuksia pysyä suorassa ja työntää kättä eteen, mutta kyllä tuo kuitenkin meni aika hienosti. Itse olin ainakin tyytyväinen ylityksiin, ei tullut ihan sellainen olo, että lojun ponin kaulalla käsineni.
Siirryttiin siitä sitten käyntiin ja käveltiin ennen kuin alettiin nostella laukkoja.
Maailman derpeimmät ilmeet
Keskityn jalkoihin... Unohdan, että takapuolen voisi istuttaa penkkiin.
Ja tämän kuvan jälkeen Elvis räjähtää :D
Laukatkin nostettiin kokorataleikkaalta. Meille jätettiin yksi puomi jonka yli tultiin käynnissä ja sen jälkeen sitten nostettiin se laukka. Hevosen piti siis olla suorassa, jotta saadaan nosto onnistumaan. Aloitimme oikealla laukalla ja minä lähdin Elviksen kanssa innosta puhkuen suorittamaan. Yritin oikein saada keltaisen kävelemään, se kun taas alkoi sipsutella sen ensimmäisen noston jälkeen. Vähän se on hankalaa edelleen, mutta mennään jo parempaan suuntaan.
Tähän oikeaan kierrokseen ne nostot olivat hyperupeita. Oikeasti. Minä istuin nostossa, poni nosti pienellä pyynnöllä. Nostot olivat oikeasti nostoja, sellaisia mukavan lennokkaita, eivät sortumisia. Saappaiden ansiosta mun jalat pysyivät asteen paremmin, tai ainakaan jalustimet eivät hilluneet kengänkoroissa. Ja voi, minä jopa kuvittelin istuneeni laukassa hyvin, mutta kun katson noita kuvia, niin esteratsastajaahan minä selvästi leikin. Perhana!
Laukka oli aika hyvää, poni eteni ihan omatoimisesti ja laukkasi mukavasti. Tosin oikeaan kierrokseen ei ympyrän puolikastakaan onnistuttu tekemään.. En mä pahemmin edes yrittänyt, vain sen verran että tiesin ettei Elvis tule kääntymään. Enkä viitsinyt alkaa vääntämään, kun tilaa kuitenkin oli niukanlaisesti.
No, kääntymistä lukuunottamatta oikea laukka oli vallan mainiota. Siirsin itse aina meidät käyntiin ja joo, niissä siirtymissä oli sellainen pikku probleema että meikäläinen könähti aina eteen, istuminen oli mahdoton ajatuskin. Ehkä se siitä.
Lopulta vaihdettiin suunta ja nosteltiin vasentakin laukkaa. Nostot vaikeutuivat huomattavasti. Elvis käveli ihan nätisti sen lävistäjän, kulki suoraan ja kaikkea, mutta auta armias kun meikäläinen lähti vääntämään sitä laukannostoa. Poikkeuksetta poni hidastui ja lähti kaatumaan vasemmalle. En tiedä olenko itse vino vai onko poni vain porsas, mutta aina kaaduttiin ja laukannosto oli aika kaukaa haettua. Ei siinä muu auttanut, suoristin ponin kaulan ja potkaisin vähän molemmilla pohkeilla keltuaiseen liikettä. Kyllä sieltä laukka sitten nousi, oikea laukkakin joka kerta.
Vasempaan kierrokseen tehtiin joka kerta ympyrä, kun se kääntäminen on niin helppoa ja mukavaa. Oikein kivoja ympyröitä tuli, mitä nyt minä ilmeisesti kökin koko ajan etukönössä.
Muuten laukka meni ihan rutiinilla ja onnistuneesti, mutta sitten sieltä tuli jokin mönkijä ja Elvis päätti kauhistua kun se pörinä tulikin hänen takapuoleltaan. Siis minähän en oikeasti edes ajatellut, että Pulla enää vetäisi herneitä nenäänsä siitä mönkijästä - me oltiin tehty jo ympyräkin ja kuunneltu aika kauan sitä mönkijän ääntä. Vaan ei, olihan se tosi kauhistuttavaa kun se mönkijä tuli sieltä meidän ohi ja kaikkea, joten poni tietenkin pisti vähän hanaa ja kaahaili reippaampaa laukkaa karkuun. Selvittiin toki hengissä, eikä siinä mitään ongelmaa ollut. Poni vain oli hassu.
Hui, sieltä se hurja mönkijä tulee!
Mutta olin oikein tyytyväinen :)
Loppuraveja
Laukkojen jälkeen kevenneltiin hiukan loppuun. Se alkoi tosi surkeasti, ensin Elvis kävi turhan kuumana laukoista ja sitten vielä kaiken huipuksi minä onnistuin pudottamaan jalustimen, jonka takia ponirukka vallan pelästyi :D Meillä meni siinä alussa jonkin verran aikaa, ennen kuin sain Pullaponin rauhoittumaan ja kuuntelemaan.
Kyllä se kuitenkin aika pian lähti lutviintumaan ja saatoin lähteä pikkuhiljaa syöttämään ohjaa pidemmäksi. Pyörittiin vähän ympyrällä, asettelin sisälle ja ajattelin rauhallisia ajatuksia. Oikeastihan keltsu oli tosi hyvä noissa loppuraveissa. Se rentoutui ja päästiin ravailemaan hyvinkin pitkällä ohjalla. Poni myös pysyi siellä edessä ja ehkä alhaallakin, eikä pamahdellut ylös oikeastaan kertaakaan. Minä vähän kutittelin ja maiskuttelin Elvistä suurempaan ja reippaampaan raviin, ja ponihan teki työtä käskettyä, pysyen silti alhaalla ja rennon rauhallisena. Olin varsin tyytyväinen tähän suoritukseen, keltainen oli todella mukavantuntuinen.
Siitä käyntiin ja loppukäynnit.
Olin minä tyytyväinen. Loppuraveihin etenkin, todella mageeta ja hyvää ravia. Ja poni oli noin rauhallinen ja mukava, vitsit :) Pysyi tuntumalla vaikka ohja olikin varsin pitkä ja kaikkea. Laukka oli varsin hyvää myös, olin ihan tyytyväinen. Olin toki myös omaan suoritukseeni tyytyväinen. Oikein hyvä päivä yhtä kaikki. Vaikka poni olisikin voinut edetä enemmänkin.
Käveltiin ja keskelle. Oli se outoa jättää poni kentälle, ei sitä hirveän usein ole päässyt tapahtumaan. Siirryinkin hiukan kuvailemaan ja päädyin tänäänkin auttamaan Laki-ponia viimeisellä tunnilla. Vakituinen autettavani oli poissa, mutta menin sitten yksityisopettamaan yhtä toista lapsosta. Heh. Kyllä sitä nyt varmaan pitää ryhtyä ratsastuksenopettajaksi. Voin opettaa kaikkia pieniä lapsia, jotka eivät osaa vielä mitään (;
Tuntien loputtua kävin kauppaamassa Mariannelle mun satulahuovan. En tajua mitä tapahtui, mutta minä voitin taas blogiarvonnassa, jo kolmas kerta! En ollut lainkaan budjetoinut tätä voittoa, enkä todellakaan tee satulahuovalla yhtään mitään, joten päätin lahjoittaa sen Mariannelle (ei, minä en säilytä huopaa kotonani niin kauan, kunnes mahdollisesti ostan ponin).
Alunperin epäilin ettei se edes Elvikselle mahdu ja samahan se sinäänsä on kenelle sen huovan laittaa. Mutta Marianne totesi että tietenkin se mahtuu Elvikselle, joten kävin ihan saman tien vaihtamassa ponille upouuden huovan.
Ja se saattaa jopa sopia, niinkuin väriltään. Liila huopa. Liilahan on keltaisen vastaväri, joten miksi ei? Toivottavasti poni vain on keskiviikkona edes yhdellä tunnilla, jotta näen ominkin silmin miltä mahtaa tuo väririitely näyttää :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti