Harjasin ponin nopeasti ja järkytin sen maailmaa.. Voi että, hän on niin raukkaparka. Elvis sai sähköiskun minusta ja sen jälkeen poni hyppi melkein seinille:
"Ei herranjumala, nyt mut sähkötetään kuoliaaksi, auttakaa nyt joku mua!!!1" Olenko koskaan maininnut ponin olevan säälittävä? En tiedä itkenkö vai nauranko, heh.
Varustin tämän maailman murheita kantavan hevoseläimen ja sitten tepsuttelimme kentälle. Vähän myöhässä tosin, olimme hitaita.
Kiipesin Pullan kyytiin ja jouduin sähläämään jalustinten kanssa. Jalustinhihnat oli vaihdettu, törkeää. Jalustimet jäivät liian pitkiksi sen takia, olin aivan hukassa koko homman kanssa :D
Lähdimme kävelemään, poni oli varsin reipas. Ei meinannut edes keskellä seistä, kun oli niin kiire marssimaan uraa pitkin. Otettiin mukavaa käyntiä, etsittiin taas suoraa ja etenevää liikettä. Tehtiin kai pari volttiakin ja Pulla oli varsin hyvä. Kuunteleva ja kiva, liikkui itse, mitä nyt välillä joutui hiukan tuuppimaan liikettä. Mulla tosin kädet seilasivat kaukomailla, mutta yritin pitää nekin aisoissa ja alhaalla.
Luovuuden kukka, nimesin sen sudenkorennoksi. Kun tällä on pidemmät siivet kuin perhoskuviolla :) Tätä tosiaan väännettiin koko tunti, jälleen teemana oli taivuttelu ja suoruus. Ja väri vaihtuu vain selkeyden vuoksi.
Aloitimme pian väkertämään yllä näkyvää kuviota. Täyskaarrot pitkien sivujen lopussa, voltti lyhyelle sivulle. Täyskaarroilla sai taas vähän väistättää ja tärkeintä oli taivuttelu ja eteenpäinratsastus suorilla.
Käynnissä homma meni mallikkaasti. Elvis kulki ja käveli varsin nätisti - toki välillä se hyytyi kaarteisiin, mutta muuten edettiin hyvin. Tänään keskityin siihen asetukseen ja taivutukseen, ei se parhaimmistoa ollut, mutta uskon ponin asettuneen kuitenkin paremmin verrattuna muutamiin viime kertoihin. Tai tänään nenä näkyi olevan oikeassa suunnassa suurimman osan ajasta.
Hommaa kuitenkin pikkaisen hankaloitti Elviksen melodramaattisuus
"IIK en mä niinku voi nyt kävellä tai mennä tonne, kun tuo Laki-poni katsoo mua pahalla ilmeellä!" Hiukan meinasi asettelut jäädä puolitiehen, kun ponin eteneminen vaihtui kauhunsekaiseen toisten hevosten väistämiseen.
No hei, reitti pysyi sentään suurimman osan ajasta ja käynnissä pysyttiin kai kohtuu hyvin puuroutumattakin. Joten no worries.
Väistöistä on pakko puhua vielä erikseen, ne olivat niin kivoja! Väistöt eivät olleet se suurin juttu, tehtiin vähän omaan tahtiin ja niitä pikemminkin sai tehdä, kuin että olisi ollut pakko. Kenties tämä sai minut tsemppaamaan (tai sitten Elvis vain oli niin skitso ja toimi sen takia niin hyvin) mutta tänään oikeasti väistöt tuntuivat todella kivoilta. Pitkästä aikaa näin kivoilta.
Oli siellä jokunen "kaadutaan lapa edellä, väistöä ei tule askeltakaan"-tyylistä väkerrystä, mutta kun oikein keskityin, pidin pohkeet lähellä ja hidastin, niin sieltä tuli ihan oikeita väistöaskelia. Meitsi oli ihan fiiliksissä, varsinkin siinä kohdassa kun Mariannekin antoi niille siunauksensa. Jee!
Toki väistömme oli hyperloivaa ja käytimme lähes koko pitkän sivun väistöön. Mutta ei sen niin väliä, Mariannekin totesi että ne ovat hyviä ja loivia "lämmittelyväistöjä" (joita tehtiin koko tunti, heh).
Tehtiin ihan pari askelta kerrallaan, sitten Elvis kaatui ja jouduin suoristamaan. Joskus en onnistunut suoristamaan, joskus onnistuin. Tärkeintä on kuitenkin se fiilis - musta tuntui että tajuan mitä teen ja poni risti kinttujaan. Olimme niin supereita :)
Siirryttiin sitten kevyt raviin ja jatkettiin samaa kuviota. Väistöjen jatkamisesta ei ollut puhetta, mutta mä olin niin liekeissä että tietenkin tein niitä yhä. Alkuun meni vähän mönkään kun ne jalustimet olivat liian pitkät ja mun koipeni heiluivat valtoimenaan. Lyhentämisen jälkeen sain jalkani aisoihin ja homma lähti luistamaan huomattavan paljon paremmin.
Ensin meidän ravi oli hitusen hidasta ja sellaista sipsuttelua. Kun saatiin hiukan liikettä lisää, niin ravi oli oikeastaan varsin hyvää tähän tehtävään. Keskityin jälleen asetuksiin, yritin välillä boostata takajalkoja, mutta jätin ne nyt tänään pienemmälle huomiolle kuitenkin. Kun nyt pitäisi saada taas se pää hallintaan näin vaihteeksi.
Väistöt sujuivat ravissakin yllättävän kivasti. Ensin vain kaaduttiin ja valuttiin, mutta kun sain jalat vähän lähemmäs, niin johan tuli jonkinmoista ristiaskeltakin. Välillä me vain ravattiin takaisin uralle, mutta oli paljon niitä hyviä hetkiä, jolloin saatettiin jo puhua ihan väistöstäkin.
Näin kevyt ravissa tuli vähän sumaa aina välillä ja jouduttiin hyytymään käyntiin. Eihän pieni poni voi ravata jos Laki on vähänkään edessä. Se pieni kirjava paholainen kun voi käydä minä hetkenä hyvänsä kimppuun!
Heh, Elvistä muuten järkytettiin vähän lisääkin. Voi rassukkaa.
Marianne yritti kannustaa Lakia liikkeelle ja Pulla nyt otti tietenkin tämän vinkin ihan henkilökohtaisesti. Aina kun Lakia patisteltiin, niin Elvis vilkaisi Mariannea silmät lautasen kokoisina, vetäisi uukkarin ja yritti ampaista karkuun :D Yritä nyt toiselle kertoa että hei, ei se sulle puhunut, et sä ole tehnyt mitään väärää. Raukkaparka, kaikki paha kerääntyy hänen niskaansa samana päivänä.
Kun kevyt ravia oltiin jumputeltu kyllin kauan, saatettiin istua alas ja jatkaa vielä harjoitusravia. Tehtiin niin, että nostettiin laukka joustavasti sen täyskaarron jälkeen ja laukattiin sitten pääty-ympyrä, loppukuvio tultiin oletettavasti harjoitusravissa.
Harjoitusravi oli aika hyvää. Välillä meinasi hyytyä, mutta ylipäänsä poni pysyi ravissa kyllä niin paljon paremmin liikkeessä kuin käynnissä. Tai se ravi ei mennyt "wnb-piaffeksi", vaan pysyi ihan ravina.
Jatkoin väistöjä, mutta aika usein jouduin vain tekemään epämääräisen täyskaarron kun poneja oli edessä. Kuitenkin ne väistöt jotka pääsin tekemään, olivat oikein hyviä. Alkuun meinasin kaatua aina suuntaan x, mutta kun tajusin istua suorassa niin väistötkin olivat todella kivoja. Yhtä kivoja kuin koko tunnin ajan muutenkin. Me olimme aivan kouluratsukko tänään, eheh.
Laukat olivat ihan hyviä myöskin. Nostot olivat hyviä, osa nyt hiukan huonompia. Välillä Elvis vähän meinasi kaatua vasemmalle (jos yritin nostaa ilman aidan tukea, kröhkröh) ja jotkut nostot olivat niin löysiä. Mutta ne muutamat nostot jotka sain tehtyä suoraan sen väistön ja suoristuksen jälkeen, olivat todella hyviä. Niissä oli ihan erilainen boosti kuin niissä, jotka nostettiin ilman väistöä. Taisin ensimmäistä kertaa tajuta mitä se tarkoittaa, että on hyvä tehdä nostoja heti väistön jälkeen.
Laukka eteni ja oli muutenkin mukavaa. Minä istuin hyvin, lukuunottamatta niitä samperin jalkoja, jotka kuvittelivat että epämääräinen mukana roikkuminen on ihan ookoo asia. Ja no, vasempaan kierrokseen tehtiin oikein hienoja ympyröitä. Poni kääntyi ihan ongelmitta, pystyttiin säätämään jos tuli ruuhkaa. Olin muuten superylpeä, kun pystyttiin myös jatkamaan laukkaa kentän rajauksen "yli". Siis että mä sain ponin ohjattua sen rajan ohi, hieman pidemmälle. Siinä olisi voinut käydä myös niin, että poni ei suostu laukkaamaan sinne yksin tai että se kilaroi siellä "uudessa" osassa kenttää ja tulee täyttä kiitoa takaisin turvaan.
Oikea kierros ei taaskaan ollut ihan niin hohdokas. Pari kertaa tultiin kauniisti ohi, vaikka kuinka yritin kääntää ja rukoilla. *Muikea virnistys*
No, ei se mitään. Onnistuin mä pari kertaa kääntämään. Ne ympyrät olivat jotain puolikkaan kentän kokoisia soikioita, mutta ainakin Elvis kääntyi.
Ja lopuksi sain yhden hyvän ympyrän. Se oli oikea työvoitto, jouduin oikeasti kääntämään ja paukuttamaan sitä vasenta pohjetta läpi. Mutta me tehtiin pieni, siisti ja pyöreä ympyrä oikeaan kierrokseen. U-pe-aa!
Kävelimme hetken ennen loppukeventelyjä. Loppuravit olivat oikein hauskat. Pulla oli mukava ja rento, se venyi ihan nätisti alas. Hiukan pyysin välillä liikettä, muutoin keskityin vain asettelemaan ponia hiukan sisälle. Vähän tuo keltainen katosi tuntumalta välillä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen ja päästiin pidemmin ohjin ravaamaan, joten sanoisin sitä onnistumiseksi.
Jäätiin käyntiin ja loppukäynnit.
Marianne tosiaan tykkäsi meidän väistöistä. Se oli muutenkin iloinen tänään, jee :D
Minä olin tositosi tyytyväinen. Jotenkin, tämä oli hyvä päivä ja hommat onnistuivat. Väistöt sujuivat, se on tärkeintä.
Käveltiin, keskelle. Ponille ei tullutkaan ketään, joten kävin harjaamassa keltaisen salaman kauniiksi. Sen jälkeen auttelin taas, jälleen Laki-ponia kävin taluttamassa. Taisin ekaa kertaa elämässäni juosta vieressä kun poni laukkaa. Täytyy sanoa että kyllä olin kuollut kyseisen tunnin jälkeen, ei herranen aika.
Lopulta lähdin sitten taas kotiin ja nyt heipä hei, ensi kertaan (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti