Meitsi oli ihan jäässä koko illan, en todellakaan ajatellut että sinne olisi pitänyt vetäistä toppakuteet päälle :D
Minulla oli Evita, tunnilla myös Vinski, Jack, Pomo ja Nikkis. Evita oli toisella tunnilla.
Sanotaan vaikka, että ei mua ihan tuskastuttanut. Olin melkein hyvillä fiiliksillä, vaikka toki mieluummin menisin millä vain muulla kuin kirjavalla möhkäleellä. Autoin siinä itse kutakin laittamaan poninsa kuntoon ja katselin hetken tuntejakin. Tule pian kesä takaisin!
Tuntimme alettua menin Evitan luo ja olin kuolla kylmyyteen. Ihan järkyttävää! Kiipesin mamman kyytiin ja jätin tällä kertaa jalustimet sitten niin lyhyiksi, että söin polviani. Siten saa jalkoihin edes jotain kontrollia, joten parempi kai niin.
Lähdimme kävelemään ja Evita oli ihan okei. Se eteni mukavasti, pysyi poissa uralta. Sitten tehtiin hiukan voltteja ja koitin vain istua edes jollain tasolla. Tosin samaan aikaan koitin myös olla vittuuntumatta siihen tosiasiaan, että istumisesta ei tule mitään. No, se meni ihan hyvin. En minä vaipunut epätoivoon, vaikka vähän meinasikin turhauttaa.
Pyysin Muumimammaa hiukan eteenpäin ja tehtiin nättejä kulmia. Ihan hyvää tuo käynti oli kuitenkin.
Mariannen tultua siirryttiin kevyt raviin. Toisessa päädyssä tehtiin voltti, toisessa päädyssä muutaman askeleen hidastus.
Nämä ravin hidastukset olivat tosi kehnoja. Useimmiten oikein mitään ei tuntunut tapahtuvan, vaan mummeli vain puksutti tasaisen varmaa ravia eteenpäin. Välillä tuli siirtymä käyntiin asti. Saatiin me jokunen onnistuminenkin, jolloin tuntui että ravi hidastui. Vaan ei se hyvää ollut. Ja pitkillä sivuilla Evita liikkui vähän turhankin reippaasti eteenpäin, sellaista alta kaahaamista. Ei se mua haitannut, mutta Mariannea ilmeisesti. Mua nyt ei tosin kauheasti taaskaan kiinnostanut kuunnella Mariannen sanomisia - itseasiassa totesin tänään, että me tehdään Evitan kanssa mun tasolla ja yritetään olla kiehumatta. Esimerkiksi mä en edes yritä ratsastaa laukkaa "hyväksi", koska tiedän ettei se onnistu. Enkä tosiaankaan halua ruveta väkisin vääntämään sen laukan kanssa, kun lopputulos on vain se, että mulla palaa käämit ja hommasta menee viimeinenkin maku.
Käytännössähän tämä päätös tarkoittaa sitä, että aina kun Marianne antaa korjausehdotuksia, niin meitsi kilahtelee sisäisesti
"No en varmasti edes yritä." Suurinosa niistä ehdotuksista kun kuitenkin on niitä, jotka menevät mun mukavuusrajan yli. Esimerkiksi jotain "älä anna sen kaatua laukassa" tai "älä puske". Jos Evita haluaa kaatua, niin kaatukoot. Jos se juoksee alta, niin aivan vapaasti. Ne ovat niitä asioita, jotka eivät välttämättä onnistu edes muiden hevosten kanssa ja aivan viimeksi mä alan niitä hiomaan jonkun Evitan kanssa, kun sen selässä mä en saa edes pieniä onnistumisen tunteita mistään. En aio kaivaa niitä epäonnistumisia väkisin.
Ja kuten olen jo todennut - ei mua kiinnosta osaanko ratsastaa Evitalla vai en. Se on ihan yksi lysti. En halua että se menee huonosti, mutten toisaalta halua myöskään että se menee hyvin. Koska ei kiinnosta.
Ravista jatkaakseni.. Tosiaan, askeleen hidastukset olivat köykäisiä, suorilla sentään edettiin ja kuljettiin ihan kivasti.
Mutta hei, voltti meni tosi kivasti. Muutamaan otteeseen Muumimamma meinasi lähteä harhapoluille, mutta sain sen aina hallintaan ja kääntymään. Tehtiin nättejä, pieniä voltteja, Mariannen mukaan jopa asettuneena (epäilen vahvasti..)
Sen lisäksi kokeiltiin pariin otteeseen tätä "epäsuoraa ohjasotetta". Käytän sitä pienimuotoisesti aina silloin tällöin, mutten oikein koskaan noin äärimmilleen vietynä. Meidän piti siis sillä ympyrällä viedä sisäkäsi rintakehää kohti. Varsinkin ensimmäisellä kerralla kun Marianne vahti vierestä, niin tämä onnistui tosi hienosti ja ekaa kertaa tunnin aikana tuntui, että kirjava oikeasti asettui. Se oli oikein hyvä ja se voltti onnistui. Myöhemmin kun koitin, niin ei sujunut aivan yhtä hyvin - kenties en uskaltanut viedä kättä kyllin ylös tai jotain.
Istuttiin alas harjoitusraviin ja jatkettiin nopeilla käyntisiirtymillä pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla tehtiin voltit. Harjoitusravi oli ihan kivaa myös, ei siinä. Evita toimi ja kipsutteli varsin kiltisti. Voltit onnistuivat ja saatiin välistä tosi kivoja käyntisiirtymiä. Muutamat ihan istunnalla ja raviinkin siirryttiin nopeasti. Sen lisäksi onnistuin välillä pitämään sen käynnin reippaana ja aktiivisena, jee!
Toki oli muutamia ongelmiakin, mamma kun välillä kiihtyi vähän liikaakin ja siirtymät venähtivät kun heppa juoksee alta kuin vanha ravuri. Suurimmaksi osaksi kuitenkin oikein kivasti tuo meni, meitsikin istui hyvin (lukuunottamatta jalkoja, jotka lepattivat kuin aivovammaisella).
Ja vaikka pariin kertaan siltä jo tuntuikin, niin kertaakaan paksukainen ei sinkaissut suuntaan x. Se meinasi välillä lähteä liitämään kun käänsin volttia, mutta saatiin aina yhteisymmärrys takaisin ja käännyttiin sille voltille - ei juostu kuin päättömät kanat toiseen päähän kenttää.
Seuraavaksi alettiin nostella laukkaa. Nostettiin pitkän sivun puolivälistä, tehtiin päätyyn ympyrä ja laukka otettiin alas toisen pitkän sivun puolessa välissä. Tosin minä nyt tietenkin vain nostelin jotain omaa suunnilleen maarätystä pisteestä..
Ei voi sanoa, että tämä olisi ollut lainkaan hyvää. Evita kaatui ennen nostoa sisälle, se oli aina ihan kiharalla koko hevonen. Meitsi sitten yritti suoristella, kun karvajalka lähinnä hiihtää alta. Laukka nousi jonkun kiitoravin kautta, nostettiin sitten käynnistä tai ravista ja laukka itsessään oli sen sortin kaahailua, että oksat pois. Sen lisäksi kaaduttiin ja oiottiin koko pääty, eikä Marianne pitänyt siitä. En kiinnittänyt asiaan huomiota, tehtävänämme kun oli vain laukata, ei sillä suunnalla niin väliä.
Sen lisäksi siirtymät alas olivat surkeita, Evita kaahasi niin kauheasti että meitsi hyppäsi aina jalustimille ja etukenoon. Että juu. Muutamat nostot otettiin molempiin suuntiin, enkä ollut lainkaan tyytyväinen.
Nostojen välissä me pyörittiin toisessa päässä kenttää. Muut kävelivät, itse otin aika paljon ravia ja yllätyin siitä, että mamma ei kertaakaan lähtenyt kuskaamaan toiseen päähän. Oli kuitenkin pakko ravata, mä olin niin jäässä (vaikka päällä oli villapaitaa, takkia ja hupparia. Hah, ehkä laitan ensi kerralla toppakuteet).
Loppuun vielä kevenneltiin. Siinä kohdassa mulla katosi kaikki inspiraatio koko touhuun, jalkakin sattui ja selkä sanoi sopimuksen irti. Taisin tapattaa itseni kun juoksin sen Lakin vieressä, on meinaan ollut sen jälkeen selkä ihan poikki ja nyt se meni vähän huonommaksi taas. Ehkä se siitä, ainahan se sattuu.
Joo, ei mua oikein kiinnostanut tämä loppuravailu Evitan kanssa. Muiden kanssa on tavoite - saa hevonen rentoutumaan ja ohjat pitkiksi ja jnejne. En todellakaan tiedä miten se edes onnistuisi kirjavan kanssa. Sitä paitsi, ei siinä ole mitään haettavaa kun voi heittää ohjat jorpakkoon ja mummeli mennä puksuttaa vailla huolen häivää..
Otettiin ravi siis vain siltä kannalta, että ohjat roikkuivat ja meitsi kiikkui kyydissä. Ruoskin tosin heppaa eteenpäin, sillä oli turhankin löysä askellus tässä vaiheessa. Kai se siinä meni, homma sujui joo ja niin. En vain jaksanut enää hakea mitään, mitä turhia.
Sitten käyntiin ja käveltiin.
Mariannehan oli nyt tietenkin tyytyväinen, kun minä en harkinnut rekan alle juoksemista. Trol. No ei, se oli tyytyväinen kun minä en itkenyt ja sain edes jotain aikaiseksi. Ja tietenkin sen mielestä Evita nyt meni muutenkin hyvin, jippii..
Jaa-a, en tiedä. Eihän Evita ole nyt viime kertoina edes huonosti mennyt, ongelma on ollut vain siinä mun omassa kyllästymisessä. Tämä oli sen puolesta parempi tunti, laukkoihin asti mä olin melkein mukana ja yritin edes jotenkin ratsastaa kunnolla. En mä silti tykkää, en vaan yhtään. Olen luopunut toivosta, ihan täysin.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Vein kirjavan talliin, harjasin sen nopeasti ja kävin kääntämässä jalustimet. Mystisesti ne olivat väärinpäin ja se ahdisti tosi paljon.
Lopulta sitten kotiin ja lämpimään. Nukkumaan tässä pikku hiljaa (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti