Siis oikeasti :D Ei näin voi käydä, ei oikeasti. Onnellisesti herään puoli kymmeneltä silleen, että "tämähän ei ole todellista!" En mä koskaan ajoissa ole, mutta tämä oli jo liian myöhässä.
Eipä siinä, hirveellä rytinällä kamat kasaan ja menoksi. Matkalla soittelin Mariannelle oikein onnellisesti:
"Kun taktisesti pääsi käymään niin, että meitsi nukkui pikkasen liikaa. Kyllä mä sinne ehdin, mutta hevosta en kuntoon saa." :D
Marianne lupautui kunnostamaan ratsun minulle, joten ei kun hanat kaakossa tallille. Lasitkin unohdin kotiin, mutten onneksi keilannut mummoja matkalla (enkä mä ihan niin sokea kuitenkaan ole).
Saavuttuani tallille, näin Mariannen-näköisen hahmon taluttelevan Elvistä pitkin kenttää, joten oletin pääseväni Pullan selkään jälleen. Olin kuin olinkin oikeassa ja tunnillamme olivat myös Vinski, Evita, Laki, Kitty ja Pomo. Elvis meni vielä viimeiselle tunnille, mutta meillä toki oli martingaali ja jätettiin raippakin pois. Ei voitu tuhlata sekuntiakaan ylimääräistä yhtään mihinkään.
Ei vitsi, käytetään välillä näitä vanhoja Iinan-kuvia ;)
Marianne ilmoitti taluttaneensa ponia hiukan ja harjanneensa sen niin hyvin kuin osasi. Kelpuutin lopputuloksen juuri ja juuri, heh.
Kiipesin siitä sitten selkään ja lähdimme kävelemään ponin kanssa. Kenttä oli hiukan märänpuoleinen, joten Elviksellä oli taas pieniä ongelmia siinä kävelemisessä kun "kaviot kastuu!"
Aloitimme siedättämällä ponin vesilutakoihin. Ensin hän jaksoi vängertää ja möngertää, mutta pian pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että miehiset ponit eivät huku vaikka kenttä hiukan kosteampi olisikin. Sen jälkeen tehtiin vähän voltteja, koitin taas oikein hakea sitä asetusta. Nyt se tuntui jo löytyvän, ponin nenä kääntyi ja homma tuntui ihan toimivalta. Ei vieläkään tosin sitä ihan täydellisintä, mun kädet eivät taida toimia yhtä hyvin kuin jokin aika sitten.
Ja siis Pullava oli hirmuisen laiska! Ihan kamalaa, poni ei suurimmaksi osaksi tuntunut liikkuvan mihinkään. Koitin tuuppia keltaista takapuolta vähän reippaampaan menoon, mutta ei herra syttynyt niin millään. Ehkä lammikoissa kauhominen tuntui liian kamalalta idealta tai jotain.
Aloitimme käynnissä ihan vain sillä, että käytimme koko kenttää, teimme päätyihin ympyrät ja pitkille sivuille voltit (tai no, minä tein voltit, en tiedä mikä ohjeistuksena oli. Reikäpäisenä se meni vähän ohi).
Elvis oli tietenkin ihan sitä mieltä, että porttipää vähintään syö hänet. Huih. Ensin se yritti harrastaa jotain kevätjuhlaliikkeitä ja liueta paikalta huomaamattomasti. Taisin kuitenkin aika hyvin saada ponin ajatukset pois karkaamisesta ja saatiin jopa tehtyä sitä ympyrää ilman mahdotonta sähläämistä. Ympyröillä yritin keskittyä suureen, pyöreään reittiin ja pieneen asetukseen. Volteilla otin nenää enemmän sisälle ja hain oikein ponia asettumaan ja taipumaan sisäpohkeen ympärille. Taka-ajatuksena oli kai se, että saataisiin se vasen pohje hiukan paremmin läpi, ettei poni vallan porsastelisi. No, kuten alkukäynneissäkin, olin asetuksiin varsin tyytyväinen, ne paranevat kyllä. Sen sijaan eteenpäin liikkuminen oli vain kaukainen haave, hah. Poni oli hirveä mato :D
Seuraavaksi siirryttiin raviin ja jatkettiin samalla lämmittelytehtävällä. Ravissa poni jopa hiukan eteni, tuli ihan kivaa ravia kun prinsessaponi kauhoi vesilätäköiden yli. Sen lisäksi vedettiin mukavia kilareita kun se porttipää oli vaan niin hirveän pelottava! Pulla ei meinannut sinne asti edes mennä, kertaalleen pieni keltainen otti peräti jalat alleen kun ei vaan uskalla. On se rankkaa tuo ponin elämä :(
Mariannen muistuttaessa sisäänpäin asetuksen voimasta, sain tämän saman vanhan ahaa-elämyksen
"niin joo, jos asettaa reilusti sisälle, niin poni ei voi kyylätä ulos ja kaatua lapa edellä sisälle". Välillä hämmennyn järkevyydestäni - tai pikemminkin sen puutteesta, miten voin koko ajan unohtaa nämä asiat, jotka olen jo muka "täysin sisäistänyt".
Suorilla asettelin kunnolla sisälle, tein ylimääräisiä voltteja sinne porttipäähän. Yllättäen Elvis alkoi rentoutua, eikä enää ollut mitään ongelmaa päästä sinne päähän. Kai se on sitten niin, että asiat pitää moneen kertaan ymmärtää ja tajuta, kunnes niistä sitten lopulta tulee automaatio. Kaikkihan menee aina vuoronperään ylä- ja alamäkeen, mutta kyllä ne lopulta lähtevät sujumaan.
Ravissakin haettiin kivaa asetusta ja pyöristymistä. Ihan mukavasti tuo meni, keltsu säilyi reiteillä ja pysyi hanskassa. Vauhtia nyt ei loppujen lopuksi kyllä mitenkään turhan paljon ollut, olisi voinut olla enemmänkin. Oh well, ehkä otetaan taikasauva sitten seuraavalla kerralla mukaan, niin ponikin voi taas skitsoilla oikein urakalla.
Käveltiin hetkinen, sitten lähdettiin vääntämään niitä voltteja ja laukkaa. Pitkille sivuille piti tehdä runsaasti voltteja, ensin käynnissä ja myöhemmin harjoitusravissa. Pääty-ympyröille nostettiin laukkaa, jota sai sitten pyörittää useammankin ympyrän verran.
Aloitimme helppoon vasempaan kierrokseen, joten saatoimme lähteä ihan innolla suorittamaan tehtävää.
Sanoakseni niistä käynti-/ravivolteista.. No.. Poni oli kuin eläväkuollut. Joo. Ihan hirveä siis :D Se ei liikkunut käynnissä mihinkään, lyön vetoa että etanat kaahasivat ohitsemme! Ravia ei niin paljon edes harrastettu ja jätettiin voltitkin aika vähiin, mutta tahdiltaan ravi oli hitusen parempaa. Ainakin poni suunnilleen ehkä liikkui, eikä vain madellut.
Laukka oli vasempaan kierrokseen varsin kivaakin jopa. Ensin nostot olivat aikamoista puskemista, mutta loppua kohden tuli jokunen siisti ja kevytkin laukannosto. Ympyrät nyt onnistuivat ammattitaidolla ja kaikella muullakin, ei oikein mitään vikaa. Alkuun pääsin laukkaamaan vähän Mariannen vahtiessa, saatiin monta ympyrää, poni laukkasi kivasti ja yritin oikein pyörittää ja taivuttaa paksua keltaista sille pyöreälle reitille. Marianne ainakin tuntui olevan tyytyväinen, joten ehkä mä pikkuhiljaa saan jotain tatsia tuohon laukan ratsastamiseenkin.
Ja siis meidän ympyrät olivat varsin kivoja ylipäänsä. Laukka pysyi yllä, poni kääntyi ja saatiin ihan hyviä reittivalintoja. Välillä ympyrät muuttuivat epämääräisiksi soikioiksi ja Elviskin otti ferrarivaihteensa eteen, kun joku huikean pelottava (Laki-poni :D) tuli meidän eteen, mutta kun tilaa oli, niin ei siinä ympyrän laukkaamisessa ollut mitään vikaa.
Paitsi ne mun jalat. Plääh, leikkaan ne irti :D Tajusin kyllä jossain vaiheessa, että voisin oikeasti taas keskittyä siihen, että jalat valuvat, kantapäät ovat alhaalla ja jalustimet jaloissa. Sen lisäksi koitin vähän korjailla jalustimia paremmin jalkaan.
Se vaan, kun mun pitäisi muistaa tehdä tuota alusta asti - ei tule mitään kun meitsin laukat alkaa aina sillä, että jalat heiluvat kuin tuulimyllyt.
Sen lisäksi koin että mun istuminen oli tänään vähän kökköä. Jotenkin kökötin vähän liikaa ja istuin ihan irti siirtymissä. Istuminen on hankalaa.
Vaihdettiin siitä vielä suunta ja laukkailtiin oikealle. Vaikea oikea kierros, heh.
Laukannostot menivät entistä kökömmäksi, se poninpirulainen ei liikkunut ja kaiken huipuksi se lähti aina kaatumaan suuntaan x kun yritin nostaa. En todella tiedä vinoilinko itse niin paljon, vai johtuiko tuo kaatuminen vain vauhdin puutteesta, köhköh.
Jouduttiin siis aina vähän kaivelemaan sitä kolmatta askellajia.
Laukka itsessään oli sitä samaa tuskastelua. Meni silti jo paremmin, vain pariin otteeseen Pulla pisteli hanaa ja kaahasi suoraan mun kääntämisestä välittämättä. Mutta oli se kääntely silti ihan hypervaikeaa, en mä tiedä. Siis kiskon liikaa sisäohjalla ja lykkään ulko-ohjaa eteenpäin, sen myönnän ja tiedän.
Hmm. Tosiaan, saatiin jokunen erittäin hyvä ympyrä tähän vaikeaan kierrokseen. Sitten tuli jokunen isompi ja hankalampikin käännös. Tehtiin välillä jopa pari ympyrää putkeen ja onnistuttiin - tosin laukka kuoli vähän kesken, taisin kiskoa sillä sisäohjalla laukan alas.
Tarkoitan kuitenkin vain sitä, että vaikka se kääntyi tänään varsin hyvin ja kaikkea, niin mua tuskastuttaa se, kuinka hankalaa ja tökerönnäköistä se kääntäminen aina on. Meitsi oikein hullunkiilto silmissä joutuu jumputtamaan vasemmalla pohkeella että nyt herra Pulla on hyvä ja kääntyy, kun poni vain yrittää pistellä täysillä menemään.
Sitä se on, poni on vasenta pohjetta vasten ja meitsille oikea kierros on hankalampi. On tämä kuitenkin edistystä, en mä sitä sano. (Josta päästään kysymykseen: miksi silloin Karkin pitäessä tuntia Elvis kääntyi ihan hyperupeasti molempiin suuntiin :D Ollaanko me Elviksen kanssa aina silleen "lol joku Marianne", mutta Karkille esitettiin parhaimmat puolemme? Luoja tietää.)
Loppuun otettiin taas hiukan kevyt ravia, jee! Jätettiin Pullan kanssa ne pelottavimmat paikat käymättä, muuten yritettiin ratsastaa suoraa uraa sen ainaisen ympyrällä pyörimisen lisäksi. Asettelin sieltä taas, koitin vähän tuuppia keltuaista liikkeelle ja sitten syötin rauhaksiin ohjaa. Ihan ookoo se oli taas, voidaan kuitenkin sanoa, että fiiliksen puolesta poni ei tuntunut yhtä hyvältä ja rennolta kuin useimmiten. Se kyllä venyi ja pysyi rennonrauhallisena, mutta jotenkin. Tai kenties se oli tuo ankea ilma, kaikki tuntuu karseammalta kun ilma on sateinen.
Lopuksi jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Olin hyvinkin tyytyväinen, lähinnä omat pelleilyni häiritsevät :D Ei hitsi, pitää oikein petrata, istua paremmin ja muistaa nämä ahaa-elämykset. Kuitenkin, poniin olin tyytyväinen, käännyttiin laukassa jo aika kivasti ja ravattiinkin pitkin ohjin. Oikein hyvä.
Keskelle ja alas selästä. Pullaponin vein talliin ja harjasin sen siistiksi. Sitten vain avustelemaan kaikenmaailman ponien kuntoonlaitossa. Laki-ponia kävin taas taluttamassa, siellä vaan joutuu tällainen rapakuntoinen avustaja koville, kun pitää viilettää pienen lihapullan vieressä täyttä laukkaa ;)
Lopulta kotiin päin, enkä vieläkään keilannut mummoja. Aikamoinen saavutus, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti