En tiedä mitä tapahtui, mutta olin taas vaihteeksi ajoissa! Oli melkeinpä liikaa aikaa kun Elviskin odotteli karsinassa. Tunnillamme myös Kitty, Nikkis, Vinski ja Evita. Elvis jatkoi kaikille tunneille.
Harjailin pienen ponin kauniiksi ja karvattomaksi, heitin hänet varusteisiin ja pääsin näinollen ensimmäistä kertaa itsekin räpeltämään "omaa" huopaani ponin päälle. Oli siinä tietynlainen fiilis, heh.
Käpsyteltiin sen jälkeen kentälle, raippa mukana ja martingaali päällä. Kauhean vetistä oli edelleen, onneksi toisessa päässä oli jokusen metrin verran ihan kuivaakin hiekkaa, joten emme aivan valtameressä joutuneet uiskentelemaan. Kiipesin keltaisen kyytiin ja lähdimme kävelemään.
Näitä viime viikkoisia, joten joudumme taas ihailemaan ihme kökkimistäni.. Itseasiassa tuumailin, että ehkä mun kuitenkin pitäisi kaivaa jaksamista ja yrittää istua Evitankin selässä kunnolla.. No, katsotaan onko se hyvä idea vielä silloinkin, kun oikeasti sinne joudun.
Oli siinä omaa sovitteluaan kun tilaa ei ihan hirmuisesti ollut. Sen takia harrastettiin taas aika pitkälti sitä "suoraan ja eteenpäin"-ajattelua. Elvis oli hiukan löysä, kenties kentän märkyydenkin takia. Kuivemmalla osalla saatiin välillä oikein mukavaa liikettä, mutta se parhain takajalkojen boosti jäi kyllä uupumaan käynnissä ihan täysin. No, se onnistui kerran, joten ei kai se voi enää ikinä uudestaan onnistua :D
Pyöritin pari volttia, mulla on ihan jäänyt se asetuksen ajatuskin taka-alalle. Pitäisi oikeasti ryhtyä taas panostamaan asiaan, Marianne kun valitti tänäänkin ettei poni asetu tarpeeksi. Olen nyt vain liian innostunut niistä takajaloista, joten unohdan sen pään ihan täysin - tosin luulen että aika harva pitää tätä huonona asiana, joten..
Käynti oli kuitenkin ihan kivaa, ei siinä. Sain Elviksen ihan mukavasti keskittymään, keltsu kun oli ensin sitä mieltä että kulmien tsiikailu on hurjan mielenkiintoista.
Aloitimme käynnissä pyörimään ympyrällä. Ympyrällä oli kaksi puomiparia, joiden yli muotoiltiin sitä reittiä. Piti vain kävellä, katsoa että heppa asettuu ihan minimaalisesti ympyrän suuntaan ja sitten ylitettiin niitä kaksoispuomeja. Minä tosiaan keskityin eniten siihen liikkeeseen ja hammastahnatuubiin. Ponia eteen, takajalkoja eteen. Saimme pätkittäin ihan kivaakin liikettä, mutta ei sellaista kunnon työntöä kuitenkaan. Sen lisäksi yritin toki pitää Pullan naaman oikeassa suunnassa, mutta kuten Marianne sanoi, niin eipä se onnistunut lainkaan.
Kun reitti oli hallussa otettiin mukaan pientä väistönpoikasta. Ympyrän kaarilla, joilla puomeja ei ollut, piti hiukan töniä sitä hevosen takapäätä ulospäin. Hurjan vaikeaa, mun ajatus ei vieläkään riitä siihen "väistääkö se takamus nyt vai kävelläänkö vain ympyrällä". En siis tunne tapahtuuko siellä mitään vai ei, joten hankalaahan se oli. Yritimme kuitenkin parhaamme - kerran minäkin tunsin että takapää siirtyi ulospäin ja muutamaan otteeseen Marianne kehui ja meitsi yritti näytti siltä että "juu, tietenkin tämä onnistuu".
Siirryimme siitä kevyt raviin ja jatkoimme ympyrällä. Ravissa lähdin määrätietoisemmin pyytämään Pullaa eteenpäin - jos pohje ei mennyt läpi, uskalsin peräti hiukan potkaista. Jännittävää, kuinka en sitten käynnissä muka uskaltanut sitä tehdä.
Keltainen lähti etenemään todella kivasti ja saatiin myös sellaista pienimuotoista työntyä sinne taakse. Että joo, meikäläinenhän siitä käynnistä vain teki niin suuren ongelman, jos kerran ravissa lähtee heti sujumaan näin paljon paremmin.
Tepsuteltiin ravia, ylitettiin puomeja. Poni oli hyvä ja kiva, se liikkui ja pysyi reitillä. Vähän juututtiin välillä sumaan ja Elvis joutui venymään kun patistin hänet luikertelemaan pienistä väleistä, mutta hengissä selvittiin joka tapauksessa.
Seuraavaksi istuttiin alas harjoitusraviin. Tämä alkoi sillä, että ratsastaja pomppi kuin perunasäkki ja puomeja ylittäessä pompin vain kahta kauheammin. Nojailin vähän taaksepäin ja pakkorentoutin itseni, ei kuitenkaan sovi ryskiä selässä kun kerran puomeillakaan ei ilmeisesti ollut tarkoitus nousta ylös.
Saatuani ruhoni hallintaan, meni homma kovin mallikkaasti. Tai no, Elvis nyt oli alkuun vähän jännittynyt ja meinasi kipitellä altakin. Kun ponikin saatiin odottamaan ja rentoutumaan, meni homma tosi hienosti. Pullava eteni hienosti, pysyi reitillä. Väkerrettiin hiukan asetuksen kanssa ja musta tuntui että istuin itse varsin hyvin ja oikeinpäin siellä kyydissä.
Tosin kädet sattuivat. Pitänee alkaa jumppaamaan kun menee lihakset ihan jumiin tästä kokoaikaisesti lanituksesta, kheh.
Lopuksi otettiin laukkaa. Puomit siirrettiin, jätettiin vain yksi puomi ympyrälle ja meidän piti nostaa laukka ympyrän avoimelta sivulta, laukata ja mieluusti ennen sitä yksittäistä puomia siirtyä raviin. Tosin ei siitä niin kauheasti rokotettu vaikka välillä hiukan pompittiin sen puomin yli laukassakin.
Aloitettiin laukat vasempaan kierrokseen ja jälleen se vasemman noston vaikeus kävi ilmi. Siis Elvis kaatuu vasemmalle, kun yritän nostaa vasenta laukkaa. Ja sitten se ei myöskään käänny oikealle, mikä tarkoittaa sitä, että keltainen porsas on koko ajan vasenta pohjetta vasten. (Kyllä, tämä älynväläys saavutti mieleni vasta tänään.)
Vasempaan kierrokseen laukannostot olivat hankalia ja vähän kehnoja. Kun se poni tosiaan tunki sisälle. Sain sen aina potkaistua reitille, eikä kaaduttu kuin pari askelta, mutta ne pari askeltakin jo häiritsivät ja veivät mahdollisuuden hyvään ja sujuvaan nostoon. Saatiin me silti ihan kohtuullisia nostoja, eivät ne olleet romahtamisia laukkaan ja nousivat kevyesti ja kaikkea. Mutta nostettiin ne vähän vimpulalla ponilla, kun en ehtinyt suoristaa Elvistä kunnolla sen kaatumisen jälkeen.
Laukka oli aika kivaa. Se eteni ja pyöri ihan mukavasti, minä istuin hyvin ja varsinkin alkuun siirtymät tulivat ennen sitä puomia, kuten käsky kävi. Myöhemmin Elvis ei enää ihan niin hyvin ottanutkaan mun hidastuksia vastaan, joten leiskautettiin jokunen kerta laukassa ylikin, mutta mentiin edes jollain tavalla sujuvasti. Ja minä taistelin, yritin istua siirtymät läpi ja silti könähdin välillä. Oli siellä jokunen ihan onnistunutkin siirtymä.
Nostettiin laukkaa tosiaan käynnistä, se tuntui kivemmalta idealta. Täytyy sanoa, että tänään poni oli laukkojen välilläkin todella kiva - se yritti kyllä sipsutella pikkukäyntiä, mutta kerrankin sain sen liikkeen vähän aukeamaan ja me peräti edettiin siinä välissä. Sen lisäksi kyettiin laukkaamaan raippa kädessä, Pulla ei kilaroinut laukasta liiaksi :D
Ihan Mariannen inspiroimana yritin tässä vasemmassa laukassa keskittyä siihen, että poni ei kanttaisi, vaan pikemminkin asettuisi ja taipuisi sisäpohkeen ympärille. Jotta se sitten toiseen suuntaan kääntyisi ja silleen. Vaikeaa se oli, välillä me vain valuttiin suuntaan jos toiseen, mutta joissain laukoissa tuntui, että keltainen peräti asettui vähän ja pyöristyi pohkeen ympärille.
Tai kenties vain kuvittelin.
Oikeaan kierrokseen sain haasteen - poni ei saisi vajota uralle, vaan sen pitäisi pysyä selkeästi sisemmällä. Jaajaa. Se alkoi hyvin ja Pulla vain kynti sitä uraa pitkin. Dääm! Eihän sillä reitin suhteen ollut tietenkään väliä, kun aita piti meidät reitillä, mutta mun piti treenata niitä ulkoapuja ja vasemman pohkeen läpivientiä.
Kyllä sieltä sitten tuli onnistumisiakin. Kun minä oikein keskityin istumaan oikein, pidin oikein ulko-ohjan kädessä ja käänsin vasemmalla pohkeella, niin me pysyttiin poissa uralta ja sain tehtyä hiukan laukkaympyrääkin. Mutta heti jos minä unohdin keskittyä istuntaan joka solullani, niin Pulla valahti saman tien sinne uralle. Auts.
Koitin vähän viedä ulkopohjetta raipallakin läpi ja saatiin sen ansiosta tosi mageeta laukkaa. Käännyttiin myös, joten ehkä siitä oli senkin puolesta apua. Mutta ainakin poni laukkasi kunnolla sen hetken.
Laukannostot tähän oikeaan kierrokseen olivat tosi hyviä. Nousivat tosi pienellä pyynnöllä, välillä istunnallakin vain. Kaiken lisäksi minä osasin taas istua ne nostot kunnolla läpi, tuntui kuin olisin lähes vajonnut ponin sisään siinä laukannostohetkellä :D
Sen jälkeen jäimme käyntiin ja kävelimme loppukäynnit.
Olin minä tyytyväinen. Siinä oli onnistumisia, mutta ei niitä huikeimpia suorituksia. Voisi sanoa että tasapaksua, mutta ei kuitenkaan sillä negatiivisella tavalla. Olin minä kumminkin tyytyväinen :)
Keskelle, alas selästä ja poni jatkoi raatamistaan. Itsekin tosin jäin jälleen sitä Laki-ponia auttelemaan, joten ei keltainen joutunut yksin raatamaan.
Vein vielä unohdetun Kitty-ponin ulos, ennen kuin lähdin kotimatkalle.
Aivan muuten, olen huomattavan kyllästynyt blogin ulkoasuun, en vain ole vielä jaksanut ruveta vääntämään uutta. Odottakaa kärsivällisesti - kyllä minäkin haluan uudet kuvat jo käyttöön!
Ja toinen asia on se, että olen ollut laiska taggaamisen suhteen, joten päätin pyörtää päätökseni ja alan nyt jo taggaamaan näitä uusia tekstejä. Laitan ne vanhat kuntoon kun ehdin ja jaksan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti