Positiivarit

Heissuli vei taas!

Menin tallille siis tänään, iso-Artsikin oli saapunut. Vallan viehättävä otus ja näemmä tallin akatkin olivat samaa mieltä - sekä Lellukki että Fantsu olivat aivan pyörällä päästään kun saatiin noinkin komea mies talliin ;)

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Kaisa, Evita, Elvis ja Kitty, Vinski jatkoi toiselle tunnille. Harjailin humman, heitin sen varusteisiin ja sitten valuimme kentälle. Voitaisiin nyt heittää pienet hurraa-huudot ilmoille, kenttä oli meinaan ihan täydellisessä kunnossa. On se aikamoinen autuus sen kaiken vesisateen ja jäätikön jälkeen, nyt se oli kuiva ja hiekalla. Tilaakin oli suorastaan ruhtinaallisesti. Saatettiin vuodattaa Vinskin kanssa muutama miehinen kyynel, ennen kuin kiipesin satulaan ja lähdimme kävelemään.

Ah, ihanaihana kunnossa oleva kenttä! Heti alusta alkaen päätin, että hyvän pohjan kunniaksi meidän ratsumme etenee kuin ralliauto. Siispä tuumasta toimeen: Vinski oli sitä mieltä että pohjan kunnolla ei ole väliä, vaan mukavampaa on lyllertää kuin kolme jalkaa haudassa. Vaadittiinkin siis aikamoista puskemista ja raipalla lätkimistä ennen kuin herra valkoinen jaksoi edes etäisesti liikkua eteenpäin - ja silloin se kyllä lösähteli joka toinen hetki. Meikäläinen oli kovin väsähtänyt jo alkukäynneissä kun aktiivisen liikkumisen ylläpitäminen tuntui olevan täysin mun harteillani, eihän Vinskiä joka reippaus jaksanut kiinnostaa oikein pätkän vertaa. Saatiin kuitenkin oikein kivaakin käyntiä, herra jaksoi raahata sitä isoa takapuoltaan eteenpäin kun tarpeeksi vaadin ja rukoilin. Sen lisäksi pyörittelimme voltteja ja haimme hiukan asetusta. Jälleen heppa kääntyi superisti, asetukset olivat vaan siellä puolitiessä, kun sinne ne taaskin jätin. Hmm..

Meille laitettiin toiseen päähän neljä puomia tasaisin välein ympyrälle ja toisella lyhyellä sivulla oli kaksi puomia pitkällä välillä. Tultiin näitä kerta-pari käynnissä, mutta sitten sirryttiinkin jo kevyt raviin ja alettiin kunnolla hyrryytellä puomien yli. Ravi meni jälleen aika muikeasti, ensin meitsi vähän koikkelehti ylös satulasta kuin idiootti, mutta kun sain kevennyksen hallintaan, niin hölkkämme alkoi muistuttaa jopa hallittua ja siivoa ravia, ei niinkään sitä "Mikki Hiiri merihädässä"-farssia. Tehtiin niitä voltteja puomien yli, joka sujuikin oikein hyvin. Hain kevyttä asetusta, koitin aina ennen puomia hiukan tökkäistä sisätakajalkaa alle ja yritin muistaa hiukan myödätä puomin päällä. Oli siellä muutamia kertoja, joissa töksäytettiin puomin yli kuin puupalikat, mutta suurimmaksi osaksi voltilla oli hyvä fiilis, heppa eteni ja ympyrä tuntui pyöreältä, ei esimerkiksi neliskanttiselta.
Toisessa päässä olevat puomit ylittyivät myös oikein mukavasti. Pari kertaa tultiin kuin täit tervassa ja muutamaan otteeseen kulma pääsi leviämään, jolloin ekalle puomille tuli liian jyrkkä käännös. Kun korjattiin virheemme, alkoivat ylitykset olla oikein asiallisia.

Sain siinä Mariannelta käskyksi herättää ravia aina pitkille sivuille. Ensin se oli vähän avutonta "kyllä tää pikkaisen kovempaa menee", mutta lopulta täräytin hiukan moottoria käyntiin. Kyllä Vinskistäkin löytyi liitoa kun se pidensi ravia, samalla kun täti koitti epätoivoisesti pysyä menossa mukana ja pitää vielä pakkaakin kasassa ;)

Oikein kivaa ravia saatiin, poni tuli takaisin lyhyillä sivuilla ja lähti näpsäkästi liikkeelle pitkillä. Tuntui hyvältä ja mulle tuli lämmin kun herättelin valtaisaa valtamerilaivaa. Siksipä pieni käyntitauko oli paikallaan.
Ja sitä seuraava laukkatuokio oli vielä enemmän paikallaan! Jes!

Kaikki muut tulivat keskelle, yksi kerrallaan pyöritettiin laukkaa uraa pitkin. Hetken aikaa saimme Vinskin kanssa huilata, ennen kuin pääsimme vähän baanaamaan. Aloitettiin vasempaan kierrokseen ja polkaistiin ukko vauhtiin!
Laukka nousi oikein hyvin ja sitten vain annettiin palaa. Minä koitin istua parhaani mukaan ja vain työnsin ja kannustin ratsuani reippaaseen menoon. Vähän sellaista ja tällaista se tietenkin oli, mutta olihan tuo oletettavaa - pääasia kuitenkin on se, että laukka pysyi yllä ja heppa eteni kiltisti. Tähän vasempaan kierrokseen hommassamme oli yksi pikku ongelma, joka oli nimeltään uralle valuminen. Ulkoavut eivät vaan pitäneet vastaan, jotan proomu laukkasi käytännössä koko ajan uraa pitkin, mitä nyt hetkittäin sain sen kiskottua ylös sieltä. Samaten mun istunta vammaili. Muuten istuin ihan ookoo, takamus nyt irtoili hiukan satulasta ja silleen, mutta ne jalat! Oi jalkoja, oi jalustimia - on se sitten vaikeaa pitää ne jalat alhaalla ja jalustimet jalassa. Koko ajan jalustimet olivat kengänkoroissa, hetkittäin laukkailin ilman toista jalustinta... Samoin mun jalat harittivat ilmansuuntiin x ja y, tehden samalla kierteitä vastapäivään ja taivutuksia vasemmalle. Pitänee sitoa ne jalat paikoilleen tai jotain?

Otin käyntiin, vaihdoin suunnan ja täräytin heppasen laukkaan myös oikeaan kierrokseen. Tässä vaiheessa me joko väsyttiin yhteistuumin tai sitten oikeassa laukassa oli muuta vikaa, sillä Vinski sortui aika useastikin raviin kesken kaiken. Saatiin silti ylläpidettyä kierroksiakin putkeen, joten ehkä nuo erinäiset lösähdykset olivat vain kannustuksen puutteesta johtuvia. Muuten oikea kierros oli parempi - Vinski, pysyi poissa uralta ja meitsikin istui ehkä paremmin. Mutta nimenomaan ehkä, jalat olivat yhtä huonosti edelleen, mutta tässä kierroksessa päätin siinä loppuvaiheessa että voisin nyt edes hetken aikaa istua kunnolla, keskittyä vain siihen istumiseen. Heitin ohjaa hiukan löysemmälle jotten joutuisi keskittymään tuntumaan ja hain sen suoran, rennon ja jäntevän istunnan. Tuli aika hyvä fiilis kun istuin oikeasti suorana ja pysyin satulassa täydellisesti. Jalatkin ehkä rauhoittuivat vähän siinä vaiheessa. Sen jälkeen Vinski käyntiin ja mentiin keskemmälle kävelemään.

Kun kaikki olivat laukanneet jäätiin vain loppukäynteihin. Marianne kyseli kaikilta viittä positiivista ja yhtä negatiivista asiaa, koska positiivisuus on kuulemma se juttu. Oikeastaan se jo alkutunnista varoitti kyselevänsä positiivisia juttuja ja mä vaan mietin että toivottavasti tulee onnistunut tunti - ihan oikeasti niistä kamalista tunneista ei erkkikään keksi viittä hyvää puolta!
Pyyntöihini tosiaan vastattiin, oli helppo sanoa ne viisi asiaa. Tai oikeastaan se oli aika vaikeaa, sillä oli hankala eritellä asioita, kun kaikki vaan meni niin hirveän hyvin! Ja harvoin käy näin, mutta mulla oli oikeasti hankaluuksia keksiä sitä negatiivista puolta ;) Alkutunnista ajattelin että se on helppo, sanon vaan että "kun tää kiskoo ja painaa ohjalle". Sitten vaan kävikin niin hassusti, että just tänään Vinski nimenomaan ei maannut ohjalla, joten jouduin keksimään jotain muuta.
Taisin loppuviimeksi sanoa jotain sellaista kuin:
- Se ei kiskonut tai painanut ohjalle
- Se liikkui kivasti
- Se kääntyi
- Laukka oli kivaa
- Ja oikeastaan kaikki meni kovin kivasti
Negatiiviseksi sanoin sitten sen "mun jalat vammaavat laukassa", jonka jälkeen kaikki vastustivat että "eihän niissä mitään vikaa ole" :D
On niissä. Älkääkä muutenkaan, jos meitsi sanoo että kaikki meni hyvin paitsi tämä, niin älkää sitten sortako sitä mun ajatusta.

Käveltiin ja keskelle. Hyppäsin alas proomun selästä ja jätin sen pakertamaan. Kävin hiukan harjailemassa Kaisa-mammaa ja sitten menin auttelemaan taas Laki-ponia. Ponikin pääsi karvanpoistotalkoisiin, pitäähän meidän valmistautua kesää varten.
Sen jälkeen vain kotia kohti.

Ja huomenna minä olenkin jo aikuinen! Olen ihan varma että tässä yön aikana tulee joku merkillinen muutos ja huomenna minä vallan hehkun sellaista aikuisuuden loistoa.