Harjailin häseltäjän reippaasti ja kiskaisin ukkelin varusteisiin, jonka jälkeen lyllersimme kentälle. Tällä kertaa päästiin Artsin kanssa oikein fiksusti penkin viereen seisomaan, vaikka päädyttiinkin pelottelemaan piskuista hauvaa. Hetken jouduin miettimään että uskallanko kiivetä selkään, kun koira räksytti parin metrin päässä ja Artsi katseli minimaalista otusta kovinkin kummastuneena. Heppa ei kuitenkaan näyttänyt välittävän, päätin hypätä selkään jotta pääsisimme koiraa häiritsemästä.
Kuvia by Henna ja Tiia. Ja kyllä, jouduin peräti laittamaan jotain muuta kun ne normaalit vaatteet.
Lähdimme kävelemään. Yhä edelleen kenttä oli hitusen märkä (kuten kuvista näkyy) mutta ilma oli muuten varsin mukava ja peräti aurinkoinen! Käynnissä aloitettiin ihan pelkällä eteenpäin kävelemisellä ja istunnan fiksailulla. Piti heittää jalustimet jaloista, antaa jalkojen valua, etsiä istuinluut satulaan ja ryhtiä suoraksi + kyynerpäät kulmaan. Samalla törkkäilin Artsia kunnon käyntiin, jotta saataisiin selkä liikkeelle ja hevonen tuntumalle. Iso järkäle tuntui todella hyvältä, sain käyntiä hienosti eteen ja herra oli oikeastaan jopa todella reipas. Hetkittäin meinasin jo kauhistua kun hevoseni lähtikin harppomaan oikein todella tomerasti eteenpäin, mutta annoin sen mennä kun kerrankin oli mennäkseen. Kun oltiin jokunen hetki venkslattu istunnan kanssa, kerättiin jalustimet takaisin ja katsottiin että istunta pysyy kunnon kuosissa myös jalustimien kanssa.
Sen jälkeen aloitimmekin joogaamaan. Ehkä jooga on vähän hienosteleva nimitys, mutta keskityttiin tunnilla hevosen jumppaamiseen. Lähdettiin kävelemään omala voltilla ja siitä sitten taivuteltiin oikein kunnolla hevosen otsaa kohti voltin keskustaa. Ympyrä sai pienentyä, tärkeintä oli vain se, että kaula taipuu ja hevonen joutuu venyttämään. Samalla piti sitten hiukkasen tökkiä sisätakajalkaa hiukan astumaan rungon alle ja ristiin.
Näin käynnissä tämä sujui ihan mukavasti. Sen huomaa että vasen kierros on meille selvästi hankalampi. Jo eilen se laukka sujui kehnommin ja tänään huomasin vielä paremmin, että vasemmalle jouduin tekemään enemmän töitä. Oikealle Artsi taipui oikein kauniisti, pää tuli sisälle ja kaula taipui. Sain vähän tökittyä aktiivisuutta siihen takajalkaankin, vaikken ihan ollut koskaan varma tuleeko sinne kunnolla sitä "ristimistä" (kysehän ei ollut minkäänlaisesta väistöstä, vaan pelkästä pienestä aktivoinnista). Vasemmalle jouduin oikeasti hakemaan. Alkuun se taivutus jäi vain normaaliksi asetukseksi kun heppa ei halunnut kääntää kaulaansa ja vasta kunnon pyytämisen ja rukoilun jälkeen aloin saada edes pätkittäin päätä kunnolla sisälle. Samalla Artsikin painui oikein kivasti alemmas ja tuli pyöreämmäksi, hevonen tuntui oikein hyvältä noiden kunnollisten taivuttelujen jälkeen.
Siitä jatkettiin hetki ihan vain suoraa uraa ja tunnusteltiin miltä hevoset tuntuvatkaan tämän joogaamisen jäljiltä. Mulla ainakin oli paljon parempi fiilis herra Artemikseen, alkutunnista se oli tuntunut vielä hiukan raskaammalta, enkä ollut saanut sitä kaulaa lyhenemään, kun taas taivutusten jälkeen hevonen tuntui heti paljon helpommin lyhenevältä ja kevyemmältä. Yritin nyt myös oikeasti keskittyä siihen, että pitäisin mieluummin kyynerpäät kyljissä ja ohjan vaikka hiukan pidempänä, kuin kädet suorina ja ohjat lyhyinä. Se onnistui joo, mutta edelleen saisin pitää ne kädet paremmassa kulmassa.
Kun taivutukset sujuivat käynnissä, oli aika siirtyä kevyt raviin joogajumppaa jatkamaan. Ravailtiin ihan rauhaksiin ympäri kenttää ja omaan tahtiin ympyröitä, joilla piti samaan tapaan ylitaivuttaa sisälle. Ravissa koko homma olikin hankalampaa, kun Artsikin meinasi lösähtää aina tilaisuuden tullen (ja ratsastajan könähtäessä) käyntiin, joten jouduin hieman keskittymään tahdinkin säilymiseen. Onneksi tänään se epätasapainoisuus oli sentään poissa, nyt tuntui ehkä ensimmäistä kertaa jo hieman kotoisammalta tuon tankkerin selässä. Keventely oli helppoa, enkä horjunut epämääräisesti menemään.
Oikea kierros oli taivuttelujen osalta jälleen suunnattoman paljon parempi, mutta kyllä me vasempaankin saatiin jotain tapahtumaan. Koko ajan kuitenkin olin sitä mieltä että olisi pitänyt saada tapahtumaan vielä vähän enemmän, mutta jotenkin se käynnin selkeys vaan ei jatkunut raviin ja vaikka kuinka koitin pyytää ohjalla, niin poni ei vain oikein tahtonut taipua. Tuo ylläoleva kuva varmaan havainnollistaa parhaimpia onnistumisia.
Käytin puolet keskittymisestäni myös siihen omaan istuntaani, tai lähinnä siis käsiin. Olen sen kyllä huomannut että mulla ranteet menevät ties mihin suuntaan kun teen jotain, joten nyt otin oikein urakaksi aina suoristaa kädet kun taivutan. Osassa kuvissa näkyykin kun mun kädet ovat vimpulassa, mutta aika hyvin sain ranteet suoriksi ja kädet muutenkin rennoiksi, joka helpotti paljon tuota asettelua. Jännittyneillä käsillä kun, yllätysyllätys, sai hevosenkin vain jännittymään.
Heh, Artsin kylmähermoisuus oli parantunut sitten eilisen :D Kun ravattiin kohti sitä koiraa, niin sehän hyppäsi just pystyyn ja alkoi haukkua pelottavalle Artsille. Minä olin saada sydärin koiran nopeiden refleksien ansiosta, kun taas Artsi vain vilkaisi hupsua koiraa ja jatkoi matkaansa tyynenrauhallisesti. Ja eilen vielä maassa kykkivä tätikin oli mitä hurjin juttu!
Ja sitten tällainen upea Youtuben muokkaajalla tehty videonpätkä...
Kun taivutukset alkoivat toimia ravissa, siirryttiin käyntiin ja tehtiin vielä hieman jumppaavia pohkeenväistöjä. Ihan vaan keskihalkaisijalta kohti uraa, erittäin yksinkertaista.
Tässä välissä herra Artemis aivan lösähti ja väsähti, eikä yksikään niistä lapiojaloista tuntunut liikkuvan mihinkään. Sen ansiosta meidän ensimmäiset väistöt olivat suunnilleen sitä luokkaa, että Artsi aina yhden askeleen jälkeen pysähtyi ja sitten teki seuraavan oikein liioitellun hitaasti. Täräytin sieltä moottoria jälleen päälle, jotta päästäisiin edes etäisesti liikkumaan tuollaisen etanoinnin sijaan.
Väistöt nyt olivat ihan ookoo. Ne olivat hitaita ihan koko ajan ja todella loivia - tosin niiden ei pitänytkään olla "rataväistöjä", joten en lähtenyt edes kokeilemaan jyrkempää tietä. Musta ainakin tuntui sinäänsä ihan hyvältä, takapää ei lähtenyt johtamaan ja hevonen oli aika suurelta osin suoranakin. Saatiin ristiaskelia ja homma sujui oikein hyvin. Ongelmana oli vain se mieletön hitaus ja se, että tasaisin väliajoin Artsi pääsi karkaamaan lapa edellä ja sitten yritin epätoivoisesti sitä korjailla.
Kun mukaan kuitenkin mahtui muutamia oikein hyviäkin pätkiä, niin olin pohjimmiltaan oikein tyytyväinen. Otettiin väistöjen välissä harjoitusravia, joka oli suunnattoman mukavaa! Artsi oli reipas ja siirtymät olivat todella kivoja ja suhteellisen ripeitäkin. Minä istuin varsin hyvin, keskityin vain siihen kyynerpääkulman keräämiseen. Siitä ravista tuli oikein hyvä fiilis, eikä se tuossa pätkässäkään aivan hirveältä näytä.
Siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.
Heh, videollakin näkyy kuinka Marianne selittää, että on näääin lähellä että se menisi aivan loistavasti. Puuttuu vain pikkuisen.
Jep, olin mä tyytyväinen. Artsuka asettui ja kulki kivasti, paremmin kuin ennen, ihan selvästi. Edelleen sen hehtaarikaulan lyhentely on hirveän vaikeaa ja väistöt olisivat voineet olla huomattavan paljon nopeampia, mutta nuo nyt ovat pikku vikoja. Oikein hyvä se oli.
Keskelle, alas selästä ja ruuna talliin. Harjailin sen pois fanieni kanssa ja heitin öttimönkiäisen pihalle. Kävin vähän kuvailemassa ja viimeisellä tunnilla pääsinkin taluttelemaan Nikkis-ponia, hih! Lopulta vaan kotiin, tätä ihanaa auringonpaistetta fiilistelemään! Kyllä taas jaksaa lähteä keskiviikon räntäsateeseen tarpomaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti