Mutta tästä keskustelusta tuli mieleeni, että haluan tosiaan päästä taas jo Pullaponin selkään! Nyt alkaa olla jo liian pitkä aika, joten ehkäpä pitää käydä kysymässä että "saanko mä mennä Elviksellä just nyt heti ja tällä sekunnilla kun mä niinku haluun!!" Kuka ties Mariannekin heltyy säälittävän ponilapsen tahdon alla.
Keskiviikko alkoi kamalan sateisena, selkeästi kohtalo vihaa sitä päivää.. Onneksi sade rajoittui tihkuun, joka laantui iltaan mennessä eikä kenttäkään ollut lainkaan märkä. Olisin saattanut alkaa jo kapinoida, jos ihan oikeasti tälläkin viikolla olisi keskiviikkona ollut kamala ilma kun muina päivinä aurinko paistaa ja lämmintä riittää prkl!
Mulla oli Pomo, tunnilla myös Vinski, Evita, Artsi ja Nikkis, Pomo vain mun kanssani. Olin muuten tiistainakin tallilla, Kitty-ponia harjaamassa ja nyt sitten eilen jatkoin karvanirrotustalkoita Laki-ponin parissa. Olen varma että pian saamme kaivettua kesäkarvan myös pienille otuksille.
Myöhemmin vaivauduin myös kapinoivaa Pomoa harjaamaan ja lopulta heitin herran varusteisiin, jonka jälkeen lähdimme kentälle ja saimme jäätävät sävärit Seppo-ponista.. Urhea ratsuni, viime viikolla se sai melkein sydänkohtauksen koiran takia :D Pomon miehisyys ihan varisee maahan tällä menolla.
Kentälle päästyämme loikin selkään ja sähläsin itseni kanssa, samalla kun mafiaponi yritti luikerrella jo hirveää kyytiä kävelemään. Kun lopulta päästiin alkukäynteihin, tuntui Pompeli harppovan aivan hurjaa vauhtia eteenpäin, hän oli selvästi odottanut tätä ihanaa työntekoa jo täydestä sydämestään.
Käynnissä meidän ainoa tehtävä oli marssittaa käyntiä kunnolla eteen, mieluusti hevosen nokkaa alas ja selkää pyöreäksi, samalla kun takajalat liikkuvat. Pääsin siis minäkin ratsastamaan Pomoa eteenpäin, vaikka poni meinasikin välillä tulkita vauhditukseni ravipyynnöiksi. Pysyttiin kuitenkin kivasti käynnissä ja sain hummaa eteenpäin, mitä nyt odotin koko ajan sen räjähtävän kappaleiksi. Ponihan oli reipas ja silleen!
Siirryttiin pian isolle ovaaliympyrälle, jolla oli tarkoitus tehdä takapään väistätyksiä ulospäin. Nelisen askelta, neljässä kohdassa ympyrää. Mulla oli meininki kohdallaan heti alussa, olen innostunut nyt siitä Tiinan ohjeesta, se kun näkyi viime viikollakin toimivan ihan loistavasti. Siis ajatelkaa, minä olin onnistumisfiiliksillä tekemässä väistöjä Pomolla! Nyt on kyllä taivaankappaleet siirtyneet radaltaan.
Väistöt myös onnistuivat ihan supermageasti! Toki ratsastaja nyt harrasti jännittymistä, rusettisolmuja ja ranteiden vääntelyä, mutta väistötpä onnistuivat siitä huolimatta. Aina sen pienen nykäyksen avulla sain pidätteen läpi ja Pomon oikeasti hidastamaan, jonka jälkeen väistöt olivat ihan heinäntekoa. Poni siirsi pyllyä ulos ja itse vain asettelin sisälle ja fiilistelin. Tehtiin oikeastaan aika jyrkkiäkin askelia, sillä mä jotenkin pelkäsin että siinä ei kuitenkaan tapahdu mitään mikäli poni ei poikita jossain 45 asteen kulmassa menemään. Ponikin oli aika herkkänä ja nopeana tottelemaan, sillä Marianne oli ratsastanut sen maanantaina, jonka takia olisin varmasti voinut pyytää vähän vähemmänkin. Vaan nyt on pääasia että onnistuu, muulla ei ole mitään väliä.
Marianne sitten vaan käski mun rentouttaa käsiä, rentoutua toki muutenkin. Jäin siinä keskittymiseni tiimellyksessä aina jännittyneeksi, käsi jäi jäkittämään kun mulla oli niin kiire tehdä kaikkea muuta. Kun sain muutamaan otteeseen rentoutettua käden ja pienennettyä otteita, tuli Pompeli niskastaan selvästi rennommaksi sen hirveilyn sijaan. Aina on parannettavaa ja sentään ratsuni pysyi tällä kertaa kevyenä läpi tehtävän, en siis ainakaan niin staattisesti kiskonut kuin yleensä.
Jatkettiin uraa pitkin ja siirryttiin kevyt raviin. Pompeli jatkoi varsin reipasta linjaansa, ei sitä ainakaan eteen tarvinnut ratsastaa kun poni hönkäsi menemään. Minä hain vaan ensin sitä suoruutta, ponia ohjalle ja sitten väkerrettiin voltteja. Käskettiin oikein ottamaan asetus läpi ja niin vain minäkin vaivauduin sen oikeasti tekemään heti ensimmäisellä voltilla. Poni tuli kivasti läpi ja lähti asettumaan paljon paremmin. Ravissa oli hieman hommaa ihan siinä Pomon uralle valumisessa. Sinne me aina välillä eksyttiin ja jouduin oikein tahkomaan ennen kuin mafioso jaksoi nousta ylös. Samoin välillä kääntäminen jäi vähän takeltelemaan, mutta pärjättiin ihan raippa sisäkädessä, nuo olivat pelkkiä hetkellisiä mielenhäiriöitä.
Istuttiin siitä alas, humputettiin harjoitusravia sisuskalut rytkyen ja väännettiin voltteja, aseteltiin hevosia. Pomo oli ihan loistava, varsinkin alkuun! Tahti ei kiihtynyt, poni pysyi rentona ja minä istuin hyvin, ilman sitä lantiolla tuuppimista. Jes. Samoin mulla oli muutenkin niin paljon parempi olo siellä ponin selässä, ei ollut sitä jännittämistä ja irtonaisuuden tunnetta, vaan löydettiin ainakin jossain määrin toisemme herra ponin kanssa.
Käänneltiin, väänneltiin ja minä nautin siitä harjoitusravin veivaamisesta. Yritin oikein etsiä sellaista hyvää istuntaa ja pohkeita kyljen tuntumaan, käsiä kyynerpää kulmaan ja päätä ylös. Jään niin kauhean helposti tsekkailemaan kentän pohjaa kauniin auringonpaisteen ja lintujen lennon sijaan. Muutamat kääntöongelmat tuli tässä harjoitusravissakin, jolloin multa katosi se istunta jotenkin ihan täysin, lähdin hyppimään etukenoon ja jalustimille ja vaikka mitä.. Yritin istua, joskus peräti onnistuin.
Jonkin ajan kuluttua sain käskyn nostaa laukka keskiympyrälle. Se laukannosto oli niin löysä kuin olla ja voi, huomaa muutenkin että nostot ovat aivan ruosteessa talven jälkeen - pelkkää hutilointia, eikä sisäistuinluu pyörähdä eteenpäin sitten millään. Laukkakin katkesi hyvin nopeasti, sillä vaikeampi oikea kierros näytti hankaluutensa ja Pomo jatkoi tyynenrauhallisesti suoraan jonkin tylsän ympyrälle kääntymisen sijaan. Käyntiin siirtymisen jälkeen en saanut ponia enää ylös uralta, joten heitin kepin ulkokäteen ja yllättäen kääntyminenkin lähti taas toimimaan ilman ongelmaa. On se sitten helppoa.
Keppi ulkokädessä sujui laukkakin huomattavan paljon paremmin, Pomo kääntyi kevyesti ja minä saatoin vain nautiskella kyydistä. Otettiin useampi ympyrä putkeen, Pompom vain mennä puksutti ja mulla oli hauskaa. Hain sitä istuntaa, jalustimet pysyivät jo hieman paremmin jalassa ja peräti päkiällä!
Kerran se laukka pääsi katkeamaan, joka korjattiin nopeasti ja jatkettiin sitten ponin kanssa harjoitusravityöskentelyä uralla muiden laukatessa vuorostaan.
Tässä vaiheessa Pomon meininki lähti vallan lapasesta ja jokainen maiskutus, pohkeenpuristus ja laukka-askel oli tietenkin mitä selvin pyyntö lähteä laukkaan. Mulla oli ihan hirveä työ koittaa saada se ravi kuntoon ja tahdikkaaksi kun ponin suurin päämäärä oli vain laukata heti kun käsky käy. Tein voltteja ja pidättelin ponia, jolloin saatiin ainakin ajoittain jotain rauhallisuutta siihen hölkkäämiseen. Ihan tasaista suoritusta siitä ei tainnut missään vaiheessa tulla, vaikka loppua kohden tietysti paranikin.
Suunnan vaihduttua pääsin taas aloittamaan laukkaamisen. Helppo vasen kierros oli nimensä veroinen ja löllön laukannoston jälkeen mun tehtäväkseni jäi vain keskittyä istumaan ja ratsastamaan laukkaa aktiivisemmaksi. Yllättävää kyllä, tällä kertaa tuo edellä mainittu taisi jopa onnistua paremmin. Keskityin oikein istumaan suorassa, nojaamaan vähän taaemmas. Rentouduin ja vaan istuin kyydissä. Poni puksutti kuin juna, kääntyi ihan suunnattoman helposti ja kaikki oli niin yksinkertaista että!
Lopulta siirsin ponin käyntiin ja annoin sen kävellä muiden laukatessa.
Sen jälkeen hieman taivuteltiin käynnissä. Se ei oikein sujunut, Pompeli ei hirveän hyvin taipunut, mutta en tainnut itsekään oikein keskittyä pyytämään mitään. Lopulta annoin asian olla ja käveltiin vain pitkin ohjin loppukäynnit.
Marianne oli tyytyväinen ja kentän laidalta tuli kommenttia että mä osaan ratsastaa eteenpäin! Jees!
Mä olin myös varsin tyytyväinen tähän. Se oli parempi, hieman kyllä katoilee edelleen se istunta tuon mafiaponin kanssa. Ehkä se siitä taas. Mutta hei - me tehtiin loistavia väistöjä! Ja laukka sujui hienosti, minäkin jopa istuin ja jalustimet pysyivät jo hieman paremmin! Harjoitusravikin oli alkuun ihan loistavaa!
Oikein hyvä. Käveltiin ja mentiin keskelle, jonka jälkeen alas selästä ja poni talliin. Harjailin toisen nopeasti ja lähdin kohti kotia.
Olen muuten suunnattoman fiiliksissä myös siitä faktasta, että tuollahan on valoisaa vielä yhdeksältäkin! Ihanaa, ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti