Olinkin toivonut lehmäotusta, sillä siitä ei ole lainkaan videota. Oli oikein mielenkiintoista nähdä Jackietäkin liikkuvana. (Mikäli kiinnostaa, niin videokooste on tässä.)
Hilluttelin rauhassa ja lopulta hain Jackin tarhasta. Harjailin herraskan siistiksi, kiskoin sen varusteisiin ja sitten astelimme kentälle. Meikäläinen pomppasi kyytiin ja lähdettiin kävelemään alkukäyntejä.
Jack lähti taas sillä samalla tarmolla liikkeelle kuin viimeksikin. Se harppoi reippaasti eteenpäin ja tuntui lähinnä ruutitynnyriltä. Käveltiin rauhassa, lähdin hiljalleen taivuttelemaan voltteja ja ottamaan tuntumaa poniin. Pian Jack rauhoittui ja alkoi tuntua enemmän sellaiselta normaalilta hevoselta kuin yliherkältä dynamiittipötköltä.
Jatkettiin tällä kertaa jokusen tunnin takaisella teemalla, nimittäin jumppaamisella. Jäätiin kukin omille volteille käynnissä ja lähdettiin ylitaivuttelemaan kaulaa sisällepäin. Tämä oli toisaalta helppoa, toisaalta hankalaa. Jack kyllä seurasi ohjaa todella kevyesti ja herkästi, ei siinä mitään ongelmaa ollut. Kun pyysin tarpeeksi, niin hepalta kääntyi se pää oikeinkin paljon (tosin huomasin kyllä että pyysin näemmä liian vähän suurimmaksi osaksi).
Ongelma oli ehkä vähän siinä, että hevonen ei oikein missään vaiheessa tuntunut saavan punaisesta langasta kiinni. Loppuun asti Jackie tuntui kummastelevan sitä mitä minä siltä pyydän, se yritti karata sisälle ohjan perässä ja sitä rataa. Ja kun meidän piti taas sisäpohkeella tökkiä sitä sisätakajalkaa ulospäin, niin sekään ei oikein tuntunut onnistuvan, vaan hevonen oli koko ajan jotenkin.. Suorantuntuinen? En oikein edes tiedä, mutta tuntui että taivutus ei mennyt oikealla tavalla läpi, vaan että kuljeskeltiin vähän pökkelönä, pelkkää kaulaa käännellen.
Ihan ookoo suoritus siis, mutta ei erityisen loistokas. En tosin ihan tainnut uskaltaa pyytää Jackiä tekemään, jotenkin kai pelkäsin säikyttäväni ponin pois tolaltaan jos lähden liikaa väkertämään.
Oikeaan kierrokseen poni taipui mun mielestäni paremmin. Saatiin isompia taivutuksia ja homma oli jokseenkin sujuvampaa. Vasempaan kierrokseen heppa meinasi karkailla ulospäin ja se oli jotenkin jäykempää.
Otettiin sen jälkeen hieman takapäänväistätystä ulospäin, edelleen siis voltilla pysyen. Tässä vaiheessa multa meni yli hilseen koko touhu ja väistöistä ei tullut yhtään mitään. Se ympyräreitti on mulle vaan niin yksinkertaisen vaikea ja sitten kun alla oli Jackie Chan, jota en oikein uskaltanut käskeä tarpeeksi. Muita tuntiponeja uskallankin käskeä, vaikken ole ihan sataprosenttisen varma siitä teenkö asian x tällä hetkellä oikein. En kuitenkaan halunnut käskeä Jackiä tekemään, jos en itse tiennyt pyydänkö oikein ja saanko asian onnistumaan, joten koitin vain puoliteholla ja epäonnistumisten jälkeen tyydyin kävelemään rauhassa volttia. Ainoa reaktio jonka lehmästä sain irti oli se, että vasempaan kierrokseen se kaatui ulos reitiltä. Saattoi tulla joku yksittäinen oikea askelkin jossain välissä, mutten ole yhtään varma.
Väistöt ovat hankalia. Koska väännettiin käyntiä sen verran hartaasti, jätettiin tänään ravit sikseen ja otettiin vain laukkaa uraa pitkin yksi kerrallaan. Saimme aloittaa Jackin kanssa, joten innosta puhkuen nostamaan vain! (Ja huomioikaa tämä: mua ei jännittänyt taaskaan! Ihan mahtavaa.)
Pelkkä pyyntö istunnalla ei riittänyt, vaan jouduin muutaman kertaan väkertämään sillä pohkeella, mikä kertonee vain siitä että lantio on edelleen ihan jumissa. Laukka nousi kuitenkin ihan ookoosti ja sitten heppa räjähti! Se läksi reipasta laukkaa, samalla kun meikäläinen roikkui mukana kuin märkä lapanen.
Tosin tuo oli huono vertauskuva, sillä reippaasta vauhdista huolimatta heppa tuntui olevan ihan hallinnassa koko ajan ja Mariannekin vain huusi mua istumaan alas, jotten tuuppaisi Jackiä eteenpäin. Kun minä istutin takapuoleni penkkiin, juttelin rauhoittavia ja hieman pidättelin, hidastui ratsun vauhti lähes välittömästi ja sen jälkeen päästiin kulkemaan jo hieman paremmin kouluradoille sopivaa laukkaa.
Laukkailtiin siinä useampi kierros putkeen, se oli oikeasti todella helppoa ja kivaa. Tähän oikeaan kierrokseen en oikeastaan tehnyt muuta kuin keskittynyt istumaan. Jalustimet vammasivat koko ajan mutta aloin lopulta istua jokseenkin vakaampana, jolloin hevonenkin pysyi rauhallisessa vauhdissa. Ja siis se oli vain yksinkertaisesti todella hauskaa. Laukkailtiin kevyesti eteenpäin, laukka pysyi hienosti yllä (lukuunottamatta paria raviaskelta yhdessä välissä) ja musta tuntui että kerrankin oikeasti kontrolloin meidän tahtia. Aika loistavaa!
Laukasta alaspäin siirtyminenkin sujui todella nätisti. Se oli hieman hidas ja minä keikahdin etukenoon, mutta Jack oli vetäisemässä lähes pysähdykseen asti kun kunnolla pyysin sitä siirtymään hitaampaan askellajiin.
Vasempaan kierrokseen nosto epäonnistui ja sain vain ravia. Koska muutamalla pyynnöllä ei noussut, annoin Jackin vain ravata sen muutaman metrin ja nostin valmistellusti ravista. Tämä laukka meni todella kivasti myöskin. Mun oli helpompi jo istua kun olin saanut tahdista kiinni, Jack pysyi kuulolla koko ajan. Mä aloin keskittyä kunnolla siihen, että laukataan kulmiin asti ja oikein inspiroituneena yritin jopa vähän hakea asetusta niihin kulmiin. Se oli vaikeampaa, mutta jostakin on aloitettava.
Hieman meinasi hevonen jo hyytyäkin, mutta hienosti herra jaksoi loppuun asti. Tällä kertaa siirtymä raviin oli ihan kökkö, minä keikuin etukenoon ja jalustimille ja blääh, mutta siirtyipä alas kun niin halusin.
Käveltiin Jackin kanssa siinä keskemmällä muiden laukatessa ja heppa oli saada sydänhalvauksen kun pelottava Kitty ahdisteli meitä koko ajan :D
Lopulta sitten vaan loppukäynnit.
Jack on niin hirmuisen sympaattinen kaveri! Ja niin hirveän kiva, voi että. Mä olin tyytyväinen, enemmän olisin saanut vaatia ja väistöt ovat hankalia. Laukka oli kuitenkin kivaa, eikä tuo nyt pahalta näyttänyt. Yllättävän asiantuntevalta mä muuten näytän laukassa ;)
Käveltiin, keskelle ja poni talliin. Harjailtiin sen pois ja juoruilujen kautta kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti