Saavuttuani tallille (niin myöhään) kävin katsomassa taulua. Koko ajan olin ajatellut että menen Vinskillä, mutta enpäs vaan mennytkään. Olin kyllä ajatellut etten välttämättä ihan heti sillä pääse kun jos on isoja ihmisiä tunnilla niin hevoset on varattu. Minä odotan, kunhan joskus pääsisin.
Mutta nyt rakkaat lukijani haluavat tietysti tietää kenellä minä menin. Täydellinen yllätys kun siellä taulussa luki: Milla - Roosa. Wau.
Jonnan piti tulla tänään kuvaamaan ja se jo vähän vaikutti siltä ettei tule, kun sataa, mutta heti kun luin nimen taulusta niin Jonnan oli aivan pakko tulla :D
Harjasin vähän aasinnäköistä kummajaista ja se teki hommasta oikein turhauttavaa. Se oli ollut ekalla tunnilla, seissyt karsinassa vähän aikaa. Minä kävin vähän ponia harjaamassa. Sitten lähden odottamaan Jonnaa ja kun takaisin tulen niin poni olikin piehtaroinut. Julma se on jos mikä.
Sitten oli kauhea ongelma kun Pomo ja Roosa oli samalla tunnilla. Ongelma satuloiden kanssa siis. (ja aloin miettiä kuinka epäkohtelias Roosa on. Vie Pomon karsinan ja Pomon satulan.)
Tosiaan, harjailin Roosaa ja teimme jonkin asteista tuttavuutta. Ja oli niin jännää.
Varustin ponin ja sitten mentiin kentälle. Ja koko matkan vaan mietin että toivottavasti tämä ei nyt jummaa tänne tai muuta vastaavaa. Niin useasti olen todistanut kun Roosa seisoo ja ihminen koittaa epätoivoisesti saada sitä liikkeelle :D Kerran jummattiin koska sateenvarjo oli hirmu pelottava. Lopulta pääsimme hienosti kentälle ja nousin jopa selkään. (ja tunnilla mukana muuten Pomo, Kaisa, Elvis ja Vinski.)
Näiden kaikkien tuntien perusteella jotka olen nähnyt (ja sen takia kun en halunnut pettyä) olin luonut seuraavanlaisen kuvan ponista ja tunnin kulusta: Roosa jumittelee, ei liiku tai kävelee vaan ylilaiskasti eteenpäin, se pyörii portilla koko ajan, se seurailee Elvistä, se ei käänny jos haluan, kääntyy jos en halua. Siis yksinkertaisesti ei tee mitään mitä haluan.
Siksi yllätys oli täydellinen kun poni harppookin reippaasti eteenpäin.
Alkukäynneissä totuttelin siihen että poni oikeasti kulkee näinkin reippaasti. Vähän kääntelin ja se sujui hirmu hyvin. Ja huomasin että aina välillä Roosa käänsi päänsä sisäänpäin, ikään kuin aikoi kääntyä. Mutta hyvin pysyi uralla kun pyysin.
Yksi säikähdys tuli kun Vinski pelästyi jotain ja Roosa otti sitten pari raviaskelta :D
Alkuun poni siis kulki tosi kivasti, mitä nyt pari kertaa pyörittiin portilla. Se on pientä.
Sitten siirryttiin kevyt raviin. Vähän sai naputella ensin että moottori saatiin käyntiin ja sitten Roosalla olikin oikein kiva ravi. Ihanat askeleet istua siellä ja ravi oli mukavan rauhaisaa. Tosin kun tein jotain käännöksiä niin poni hieman meni sitten kovaa niissä kurveissa.
Halutessaan se poni kääntyi aika pirun hyvin, oikeasti. Mutta välillä sitten olikin vähän vaikeampaa. Välillä mentiin vähän imussa ja vaihdeltiin suuntaa. Ja vesilammikoissa ei voinut kulkea. Mutta välillä Roosa kulki kyllä tosi kivasti.
Kun oltiin ravailtu, siirryttiin käyntiin ja pysähdyttiin. Otettiin takaosakäännöksiä. Ja mukavaa oli kun minä en ollut ikinä sellaisia tehnyt ja kuulemma poni ei oikein tajua niitä :D Kuitenkin meidän eka takaosakäännös onnistu tosi hyvin, ainakin omasta mielestäni.
Alkuun noi käännökset sujui paremmin, loppua kohden vaan huononi. Lopulta poni tympääntyi ja me ei enää oikein liikuttu mihinkään suuntaan. Sitä seurasi kauheat ongelmat. Poni ei tehnyt mitään mitä pyysin, se vaan kulki minne halusi. Mistään ei tullut mitään. Sen takia jätinkin takaosakäännökset ja lähdin vaan kävelemään. Otin jotain pysähdyksiä ja vähän käännöksiäkin. Ja totesin että toi aasin kuvatushan pysähtyy ajatuksella. Välillä horjahdin eteenpäin kun poni olikin jo pysähtynyt, aika kiva.
Jatkettiin laukalla. Harjotusravista piti nostaa. Joo, ja meillä oli yhä edelleen ongelmat päällä. Niinpä ekaan suuntaan ei laukkaa noussut lainkaan ja suurin osa siitä ajasta meni siinä kun pyörittiin portilla. Koitin pitää ohjat tuntumalla ja johtaa, antaa pohjetta ja raippaa ja olla kiskomatta suusta. Mutta ei niin ei. Lopulta mentiin sitten Vinskiä päin ja potku. Osui pikkaisen mun jalkaan mutta ei se menoa haitannut :D Lopulta pitkällisten tappeluiden jälkeen sain ponin kulkemaan uraa pitkin. Sitten tein voltin ja Marianne alkoi motkottaa mulle. Onneksi sentään poni teki siistin voltin ja päästiin jatkamaan uraa pitkin, muuten olisin hävennyt silmät päästäni enkä olisi enää ikinä päässyt Roosalla.
Laukka tosiaan jäi välistä vasempaan kierrokseen, mutta oikeaan sainkin jo nostettua. Ja se oli oikeasti hyvin mielenkiintoista. Ekan kerran kun koitin nostaa niin tuloksena oli jotain kiitoravia vaan (tajuatte pointin) Ja mä olin ihan järkyttynyt :D En olisi uskonut että se poni kulkee ihan noin kovaa. Lopulta vaan sopeuduin siihen että joo, tässä ponissa on vähän vauhtia kun laukkaa nostetaan. Sitten jouduin myös sopeutumaan siihen että ponissa on vauhtia myös laukatessa.
Laukka oli vaan jotain aika avutonta räpellystä. En edes koittanut kääntää, nostin vaan jostain enkä oikein uskaltanut koittaa uudestaan jos ei laukka noussut. Ja jos laukka tippui niin en oikein uskaltanut nostaa takaisin. Jäi laukka vähän.. Miten sen sanoisi.. Aloittelijamaiseksi kun poni oli niin vieras :D Ja vauhtia oli enemmän kuin laki sallii. Oltaisiin voitu osallistua kyllä laukka- ja ravikisoihin.
Vähän mä pompin laukassa kun se oli niin nopeeta :D Mutta kun oikeasti koitin istua niin tuli siitä sentään jotain.
Mutta aika jännää. Noi nostot oli kaukana niistä hallituista ja kivoista nostoista.
Sitten loppuravit jotka meni oikein hyvin. Vähän käänsin ja poni oli niin nöyrää että. Lopuksi käynnit ja Marianne tuli taas jutustelemaan pikkaisen.
Meni meillä kuitenkin aika hyvin ja kun poni on uusi ja kaikkea. Ja kysyi haluisinko mennä sillä vielä uudestaankin :D Joo tietenkin haluan.
Tosiaan, kyllä mä mietin että täytyy mennä hyvin, muuten en ikinä pääse enää Roosalla. Ja kyllä se oli tosi kiva, semmoinen ihana. Vaikka vähän menikin hermot kun kymmenennen kerran mennään sinne portille :D
Mutta kauhean kiva silti. Se oli ainakin nyt kivan reipas (välillä se vähän hyytyili) ja kuitenkin se kääntyi tosi kivasti, pysähtyi hyvin. Vaikka se välillä juntteili. Mutta se oli hirmusen kiva. Onhan ne sellaiset helpot hevoset tosi kivoja kanssa, kun ei tarvi koko ajan vääntää kättä ihan yksinkertasista asioista, mutta toisaalta tuollaiset vähän haasteellisemmat on kanssa kivoja. Kun onnistuminen on tosi upeaa niiden kanssa. Roosa oli haasteellinen kun se juntteili :D
Ja heh, mulla oli tosi kiva tunti. Melkein koko tunnin mä jopa näytin iloselta :D Ainoastaan kun tuli se portilla pyöriminen ja potkut niin oli hermot mennä, mutta muuten mä loistan siellä niin tyytyväisenä. Ihanaa kun mä pääsin Roosalla :)
Mariannekin totesi että taisin tykästyä Roosaan. Ja nyt mä haluan mennä sillä taas ja taas ja vaikka vielä taas. Se on ihana.
Ja Jonna varasi tuntinsa. Mä odotan sitä innokkaammin kuin Jonna itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti