Olipa jännää kun tallille mennessä saattoi miettiä että voin mennä ihan kenellä vaan. Mukavaa :) Ei voi sinäänsä ennustella mitä taulussa lukee.
Saavuin tallille ja menin katsomaan taulua. Pari järkytystä, menin Sulolla (se ei ollut järkytys), meidän tunnilla oli kaiken kaikkiaan kuusi heppua, joista yksi oli pelottava, jäiks. Niin ja pelkäsin syttyväni tuleen koska tallissa hitsattiin?
Koska Sulo meni tokalle tunnille, ei mulla ollut oikein tekemistä. Niinpä hengailin tallissa. Pian sainkin tehtävän. Yksi tyyppi tuli kysymään onko mulla voimaa ja pääsin putsaamaan Sulon kavioita. Oikein ruuhkaisaa ja hakivat vielä Ernonkin sinne :D Mä puhdistin ne kaviot sitten kauheiden paineiden alla. (ja näin välihuomautuksena, minkä helkutan takia Ernokin tietää mun nimen?)
Tämän jälkeen kyyläilin tuntia ja sitten olikin meidän tunti.
(Olin ajatellut että olisi kauhean ahdasta, mutta ei kyllä ollut. Ainoastaan laukoissa tuntui ettei ole tilaa)
Kiipesin pikku Sulon selkään ja totesin taas että sen satula on kamala. Sitten käyntiä eteenpäin ja ponikin tajusi jutun jujun. Tunnilla oli muuten Roosa, Vinski, Kaisa, Pomo ja Simo.
Käveltiin siellä pitkin kenttää, koitin ohjailla Suloa pois uralta, otin jotain voltteja ja pysähdyksiä. Sulohan jopa toimi aika hyvin. Kulki eteenpäin ja kääntyi hyvin. Muutama seurailukohtaus tuli, mutta muuten. Tosi hyvin meni poni.
Pian siirryttiin raviin ja raviin siirtyminen oli taas vähän vino kun Sulo lähti kiemurtamaan. Sen jälkeen sain ponin hallintaani ja mentiin oikein nätisti. Kääntelin ja otin pari siirtymistäkin ja poni kulki kuin unelma, ihanaa. Ainoa ongelma oli se kun mun jalka vammasi. Se sattui hirveästi. En tiedä jännitinkö sitä jotenkin että otti painoa enemmän vastaan tai jotain, mutta varsinkin toiseen suuntaan voltit oli ihan kamalia, tuntui että jalka lähtee irti. No, hammasta purren vaan eteenpäin, tämä ei ole mikään huviretki!
Tosiaan, poni kulki hyvin, ihan yhtä hienosti kuin käynnissäkin sanoisin. Sitten sekunnin käyntitauko jonka jälkeen jäätiin ympyröille. Minä ja Simo toisella, Roosa, Pomo ja Kaisa toisella. Vinski pomppi vähän missä sattui. Tarkoituksena oli siirtyä harjotusraviin ja piti saada hevonen ottamaan isompia askelia välillä (niin ja tunnilla myös höpötettiin jotain rentoutumisesta, hevosen rentoutumisesta)
Siirryin pahaa-aavistamattomana harjoitusraviin. Sulo oli sitten "jee laukataan" -tuulella, joten pari kertaa mentiin toiselle ympyrälle ja pari kertaa oltiin just menossa sinne :D Ei se vaan kääntynyt, se halusi mennä eteenpäin.
Siksi ravasin pari kierrosta keventäen, jonka jälkeen istuin alas ja Sulokin palasi hallintaani.
Mä en oikein alkuun edes muistanut että piti pidentää askelta ravissa. Mä vaan keskityin siihen että pysyttäisiin ympyrällä, käännyttäisiin hyvin (eikä juostaisi kenenkään perään) ja että mä istuisin rauhassa siellä. Alkuun meinaan pompin hirveästi. Hoettuani aikani "Rentoudu, rentoudu" -mantraa sain itseni rauhalliseksi ja pomppiminen lakkasi.
Kun lopulta Sulo oli hallinnassa ja mä istuin siellä ravissa kuin liimattu (ah, mikä tunne jälleen kerran) aloin vähän kokeilemaan tuota askeleen pidennystä. En nyt tiedä toimiko se, mutta sain mä vähän lisää vauhtia :D Ja pystyin jopa istumaan kun nojasin vähän taaksepäin. Se on toinen juttu saiko niin tehdä vai ei. Kun oltiin pidennelty tarpeeksi, piti alkaa ottaa käynti-ravi siirtymiä jotka sujuivat jotenkin. Vähän Sulo hiljensi kättä vasten, ei olisi halunnut hiljentää.
Toiseen suuntaan mennessä tapahtui jotain kun Sulo ikään kuin lukitsi itsensä aina välillä. Se kyllä kääntyi, mutta tuntui kuin olisi purrut tyyliin kuolaimeen tai jotain. Oli tosi jäykkää se kääntäminen? Ja kerran ajauduttiin toisen ympyrän puolelle. En edes tiedä miksi.
Ja en tiedä teinkö oikein, mutta yhdessä vaiheessa Marianne käski istua takajalkojen päälle, ja mä sitten koitin tunnustella takajalkoja ja jotenkin mä tunsin ne. Wau.
Kun oltiin ravailtu itsemme henkihieveriin niin käveltiin hetki ja sen jälkeen vuorossa nopea laukkailu. Sai nostaa miten halusi ja näin. Mä nostin ravista ja heti ekassa nostossa olin ihan yllättynyt kun Sulo paineli kuin raketti :D Ja vielä oudompaa oli kun en pomppinut. Nojasin niin paljon taaksepäin. Mutta joo, Sulo tykkäsi laukata.
Laukat nousi useimmiten silloin kun halusin, kerran Sulo vähän ennakoi. Istuin ihan hyvin, hiljennyksissä välillä nousin jalustimille ja kaarteissa aloin pomppia. En oikein käännellyt kun tila oli mitä oli ja kun Sulo paineli siellä kuin veturi niin.. Mutta pari kertaa käänsin toisen ohitse ja.. No, kyllä se poni jotenkin kääntyi. Ei uhreja tullut kun ohi mentiin, eli kai se ihan hyvin kääntyi. Ja nyt ei ainakaan ollut vauhdista pulaa, kertaakaan ei aiheetta hiljentänyt laukkaa. Jeah. Mutta ihan kivasti meni mun nähdäkseni, ihan hyvin istuin ja sain harjoitella pidättämistä. Ja hei, mä jopa muistin päästää käden mukaan laukkaan! Se oli kanssa hieno juttu. Ja kääntyi se poni jopa vähän.
Kun oltiin laukattu siirryttiin kevyt raviin. Sulo kulki taas kuin kello. Kääntyi vaikka ohjaa päästikin vähän pidemmäksi ja liikkui eteen. Sitten loppukäynnit. Ja kun Marianne tuli juttelemaan niin se selitti jotain että sen oli pakko laittaa mulle Sulo tai jotain. Joo siis ei se haittaa, vaihtelu on mukavaa. Mielelläni menen millä vain määrätään. Mutta.. Tietty erityisen mielelläni menen vaikka Roosalla ;)
Ja kuulemma Mariannen pitää keksiä mulle uusi hevonen jonka kanssa voidaan aloittaa alusta kun Sulon kanssa sujuu jo kaikki niin hyvin :D Ja mä kun luulin että aloin Sulolla menemään koska Elviksen kanssa meni niin huonosti. Hmm, mikä onkaan totuus?
Mutta joo, mä olen oikein tyytyväinen. Pitäisi lukea kaikki Sulo-merkinnät, mutta silti sanon että tämä oli varmaan paras Sulo-tunti. Kun yleensä tyyliin puolet tunnista menee tappeluun. Nyt meillä oli ihan pari kääntymisongelmaa ja muuten Sulo kulki kuin ajatus. Olen niin tyytyväinen, ainoa mikä ottaa päähän oli se ympyräsekoilu. Eli hyvin se meni.
Ja kun kuuntelin Mariannen juttelua niin aloin miettimään paria asiaa. Ensinnäkin se tuntuu kauhean jännältä kun kaikilla muilla mun tunnilla olevilla on oma vakkariheppa jolla ne menee koko ajan ja on suorastaan ihme jos ne menee jollain muulla. Sen sijaan mä menen hyvin vaihtelevasti vähän kaikilla. Joo olihan mullakin Elvis-kausi kun en millään muulla mennytkään mutta ei ole enää.
Ja toiseksikin, totesin että Pomo on sellainen etten jaksaisi mennä sillä jatkuvasti. Tykkään siitä ja leirillä oli tosi kiva mennä sillä joka päivä ja näin. Mutta se on turhan haastava :D En jaksaisi joka tunti mennä Pomolla. Vaikka onhan se vaikeus ihan kivaa, niin Pomo on jo turhan vaikea mulle. En saa siihen mitään kontrollia. En mä tiedä, se ei ole niin mun tyylinen.
Tosiaan, käveltiin loppukäynnit ja Sulo ei olisi oikein malttanut kävellä kun keskellä olisi ollut kivaa. Sitten vein ponin karsinaan ja huolsin sen nopeasti. Ja oli se lievästi hionnut. Rankkaa hommaa se juoksentelu on joo.
Ja sitten uskokaa tai älkää, vein Sulon tarhaan! Se vasta oli jännää.
Sen ekan langan kohdalle se pysähtyi pelkäämään, sain sen kuitenkin langan sisäpuolelle. Hyvä vaan kun mulla on toisessa kädessä poni, toisessa sähkölanka ja sitten poni ei oikein tahtonut totella mua :D Hyvä miettiä siinä että mitä teen kun poni ei suostu liikkumaan ja näyttää siltä että peruuttaa kohta sähkölankoihin. Lopulta sain sen langan heitettyä johonkin ja lopun matkaa Sulo tuli hienosti. Jollei lasketa mukaan sitä kun se suoraan sanottuna käveli mun päältä. Mutta mutta.
Tämä oli tällainen onnistumispäivä, onnistun kaikessa, upeaa eikö?
Nyt on hyvä odotella perjantaita >:D Voi miettiä että mikä luuseri toi Jonnakin on, mäki osaisin 10 000 kertaa paremmin <3
Ja arvatkaa kuka söi eilen Vares-aterian ja olisi voinut vielä syödä lisääkin :D Läski tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti