Jooh, tänään oli muuten eka koulupäivä. Musta tuntui että olen tosi pikkuinen :D Ja meillä oli lievästi sanoen viisas koulupäivä. Tutustuttiin tunnin verran kouluun jossa ei edes tulla käymään. Huomenna pitäisi nousta kuudelta, niin varmasti, ja ei auta kuin toivoa että ehdin seitsemän bussilla kouluun.. Muuten joudun menemään kuuden bussilla ja avot, kun herätys on viideltä...
Ja sitten olin tallillakin taas pitkästä aikaa :D Ajattelin katsokaas että jos nyt jo saisin kysyttyä Mariannelta jotain. Jotain jota olen tässä ties kuinka monta viikkoa mietiskellyt, nöyh.
Saavuin silleen hyvissä ajoin, olin Mariannea piilossa (miksi, oi miksi) ja sitten menin katsomaan ekaa tuntia. Katselin sitä ja loppukäynneissä menin taluttamaan Simoa (keksin että Simo on apina. Meinaan Simo -> Simppa, ja jos mulla olisi apina, nimeäisin sen Simpaksi. Nämä jutut menee jo aika pimeiksi vai :D)
Talutin Simoa myös seuraavan tunnin. Avuttomasti ilmeisesti. Simo nimittäin vähän jyräili mun päälle ja näin. Vaan ei sillä, Mariannen kanssa Simo meni nätisti, mutta sitten kun lopuksi meni yksi toinen taluttamaan niin ei se ainakaan paremmin pärjännyt. Siitäs sait Marianne, njähnjäh >:D
Sitten kun mentiin talliin niin tuli kauhea ruuhka. Kuului vaan "Marianne, Marianne, Marianne". Joten lopulta siinä oli noin... kuusi ihmistä jonottamassa Mariannen puheille. Meillä oli hieno jonokin siinä.
Mä siinä heiluin ja tärisin ja harkitsin syvästi kysyväni.
"Sä voit kyllä kysyä ensin", sanoi sitten tämä yksi tyyppi joka piti sitä heppakerhoa (se on tosi tuttu. Lyön vaikka vetoa että jopa tiedän sen nimen)
"Eeei, ei mul oo mikään kiire. Mun asia on jo odottanu pari viikkoa, niin voi se vieläki odottaa jollen saa kysyttyä" Ja sitten ihmeteltiin mikä on niin pelottava asia ettei voi kysyä tai mitään. Heh :D
Nooh, lopulta jono hälveni. Ja ihmisetkin alkoivat vähän niinkuin kadota. Lopulta jäljellä oli vain yksi perhe, Marianne ja minä. Mä seurailin tyhmän näköisenä Mariannea, kun se ei ollut kiireisen näköinen tai mitään. Koko ajan mietin että nyt mä kysyn! Taienmäkysykkää... Noh, mun onneksi Marianne jutteli tolle perheelle, eikä siis kadonnut mihinkään.
Lopulta sitten tämä perhe alkoi häipyä, joten oli viimeinen tilaisuus ennen kuin Marianne katoaisi taas salaperäisesti. Sain jotenkin aloitettua uskomattoman fiksun kysymykseni
"Voiskohan kenties tässä jossain vaiheessa olla mitenkään ehkä mahdollista" henkinen pyöriskely tauko. Mietin jo jänistäväni kokonaan, mutta totesin että mua pidetään tarpeeksi hulluna jo muutenkin.
"Niin voisinko mä ehkä joskus mennä Vinskillä ja aasin näköisellä otuksella :D" "Ai Roosa-ponilla?" Juuh :D (mutta jos multa kysytään, nimi ei sovi sille.. Ei ei, olkoot sitten vaikka aasinkuvatus tai jotain.)
Ja mä olin jo lytännyt mun idean :D Emmä kuitenkaan pääse Vinskillä kun kumminkin se tyyppi jää pysyvästi meidän tunnille ja menee Vinskillä aina. Emmä kumminkaan pääse Roosalla kun sillä on se Pomon satula ja se yksi tyyppi menee aina Pomolla.
Mutta mitäpä vielä!
"Ai koska sä haluisit mennä? Ens tunnil vai" "No emmä tiiä, ihan sama, mut joskus"
Ja sitten me juostiin tallille pian pian :D Marianne taisi selittää jotain että hienoa hienoa, tietysti voin mennä, ja se on kuulemma odottanut että rohkaistun menemään jollain muillakin (tai jotain) Ja on oikein mahtavaa kun uskallan mennä jollain muullakin. Hienoa hienoa. Mukavaa että olet nyt noin iloinen :D
Mä vaan solkotin jotain että haluisin mennä Vinskillä ja katsoa että miten se nyt menee, kun siitä on niin paljon aikaa.
Ja dädää, merkattiin sitten heti ensi tunniksi Vinski.
Hmm, mitäs se olikaan just elvistellyt tuolla...
hevostoiveita ei oteta vastaan, kaikki menee just niillä joilla mä päätän >:D Tosin se kyllä hyväksyi kaikki toiveet saman tien, mutta joo :D
Uu, mä pääsen Vinskillä, siistiä. Arvatkaas mitä olen koko illan miettinyt:
Me jyrätään kaikkien päälle, Vinski ei käänny, se syö, se ei nosta laukkaa, se ei liiku...
Apua :D Mutta tosissaan, mä kyllä vaihdan nimeä, käyn kauneusleikkauksessa ja muutan Amerikkaan jos en saa Vinskiä laukkaamaan. Se olisi oikeasti kamalaa. Ei muulla niin väliä mutta kyllä se laukkaamaan pitää saada. Sainhan mä silloin pikku alottelijanakin laukan nostettua ja ihan siitä käynnistä.
Ja jännityksellä odotamme miten istun siellä laukassa.
Ja arvatkaa mitä Marianne nyt päättää: Ensi tiistaina pidämme mukavan käyntituokion ja teemme pysähdyksiä ja ympyröitä koko tunnin!
Olisi julmaa tai jotain.
Ja katsotaan jos mä vaikka joskus pääsisin sillä Roosalla. Tietty ei se välttämättä vielä toteudu ongelmien takia, mutta sitten joskus kun tulee mahdollisuus, niin luotan (uskomatonta kyllä :D) siihen että Marianne muistaa tämän.
Ja mä pääsen Vinskillä :D Koska mä olen sillä viimeksi mennyt? Toisaalta vähän tylsää kun lähes varmasti tietää millä menen. Noh jaa, kestetään se nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti