Hehkutus- ja korjauslista

Katsokaas, näin se kesä on sitten mennyt :( Sääli juttu, ulkona kylmä ja pimeetä. Ainoa hyvä puoli talvessa on se, että ihmiset vähenee tallilla :D Se on hyvä juttu, mutta siihen ne ikään kuin jääkin.

JA MIKSI TOI ÄRSYTTÄVÄ VEHJE EI ANNA MUN LADATA TOTA YHTÄ MUSAA?!? VÄHÄN TAAS ONGELMIA, TOINEN LATASI SEKUNNISSA. ÄRH, PITÄÄKÖ MUN NYT KEKSIÄ JOKU MUU MUSA. Sävellän itse laulun tai jotain :D Rasittava.

Mutta mutta, olen tässä pohdiskellut (näin vuoden kunniaksi)

Mä olen hyvin tyytyväinen itseeni. Vaikka melkeinpä miinuksen puolelta aloitin, niin silti mä olen näinkin lahjakas, ai että. Kaikki on parantunut, kaikki.

Käynnissä sujuu kääntäminen paremmin. Kädet pysyy paremmin kulmassa ja istuntahommelit on parantuneet. Ja pääkin on taas alkanut kuuntelemaan mua. Hmm.. Osaan jossain määrin keventää jopa eri hevosilla :D Kädetkin on tainnut alkaa pysymään paikallaan. Kääntäminen on helpottunut. Paljon on tullut yrittämistä ja tekemisen meininkiä. Enää ei tulisi kuuloonkaan että istuisin selässä angstimassa. Nei nei, tappelen vaikka se olisi mun viimeinen tekoni. Tosin nyt rupean vähän harjoittelemaan Mariannen miellyttämistä, enkä ehkä ihan heti tappele suunnasta vaan vauhdista.
Mä olen oppinut nostamaan laukan, mihin mä olen tosi tyytyväinen. Olen tässä huomannut että laukka nousee jos yrittää (joku pohkeenväistö nyt ei yrittämällä parane. Siinä pitäisi osata että se onnistuisi) Viimeisin tunti jolloin en itse saanut nostettua oli toka Sulo-tuntini. Sitten taas viimeisin tunti jolloin ei ole noussut laukka lainkaan oli joskus talvella kaiketi? Mutta aikaa siitä on jo.
Ja arvatkaas mitä tässä myös totesin? Mä osaan kääntää laukassa jonkin asteisesti ja mä osaan nostaa laukan takaisin. :D Jee. Mä olen niin niin niin onnellinen vaan. On se ihanaa oppia ja osata.

Vaikka ehkä mä en näytä siltä että juurikaan tykkäisin ratsastaa. Silloinkin kun Sulo kääntyi niin hirveän hyvin niin mä vedän siellä hirveän vakavan näköisenä. Aloin siinä kevennellessäni miettimään että joo, voisi tässä näyttää vähän iloisemmalta. Poni kääntyy näin hyvin, ollaan tyytyväisiä! Hetken koitin näyttää iloiselta, mutta sitten kyllästyin :D Ehkä mulle riittää tämä blogihehkuttelu.

Toisaalta mua masentaa tämä mun jatkuva mokailu. Päästän hevoset karkuun ja jätän ne lankoihin, dämn. No mutta, toisaalta se kun Kaisa karkasi ei ollut mun vika. En valitettavasti ole yhtä vahva kuin iso hevonen :D Ja Nikkis tuli liian nopeasti ja sen ei olisi välttämättä tarvinnut monottaa kivaa kamuaan.
Sen sijaan Sulon karkaaminen ja Pomon ja Sulon langoitus oli mun vika. Tosin opin niistä jotain: pidä silmät auki, karsinan ovi kiinni ja käännä hevonen kun isket langat kiinni :D
Vaan joka tapauksessa, se on ahdistavaa kun koko ajan onnistun mokailemaan näin, tai olemaan ainakin mukana, nyyhky. Pakko alkaa keskittymään enemmän tai jotain, ennen kuin joku hirttää mut heinänkorsilla.

Sitten mä olen laatinut realistisen korjauslistan. Loin sen oman ja muiden mielipiteiden pohjalta.

Alan etsimään sisäistä rauhaa ja rentoutta. Pyrin oikeasti rauhoittumaan enkä ajattele aina sitä pahinta (nyt tämä ei kumminkaan käänny, iiks mennään päin, nojaanpa eteenpäin että poni ei ainakaan käänny jne)
Otan itseäni niskasta kiinni ja alan istua laukassa myös kaarteissa. Olen huomannut että aina kaarevalla uralla alan pomppia, mutta jos keskityn ja istun alas niin pystyn kyllä istumaan. Alan siis vähän ajattelemaan sitä istumista kaarteissa, niin ehkä se pian tulisi jo luonnostaan.
Alan myös hakemaan lisää hallintaa siihen laukkaan. Jos poni hiljentää, minä nostan takaisin (olen tosin tehnyt tätä jo jonkun aikaa) Ainoa poikkeus on se, jos toinen on ihan kiinni meissä. Samoin alan harjoitella sitä laukassa kääntämistä. En saa tehdä siitä niin suurta numeroa, kyllä Sulokin kääntyy jos kääntää. Alan siis aina tilan salliessa kääntelemään ja harjoittelemaan. Jos laukka tippuu käännöksessä niin nostan sen takaisin, ei se kääntäminen nyt niin vaikeaa voi olla.
Koitan myös olla heilumatta eteen kun laukka loppuu. Aloitan siitä etten lennä eteen kun hiljennän itse, jatkan sillä etten lennä eteen kun poni hiljentää. Tämä voi kyllä olla vaikeaa, meinaan vaikeeta oli myös lopettaa se jalustimilla seisoskelu kun poni menee.
Koitan, ja koitan ja yhä edelleen koitan pitää kädet paikallaan suhteessa päähän. Ettei ne kädet nykisi suusta.
Ah ja näin maastakäsin.. Etsin itsevarmuutta ja huolellisuutta jotta alkaisi sujua. Jotta saisin ponit sinne minne mä haluan, jotten päästäisi niitä karkuun ja jotten sähköttäisi niitä koko ajan.

Mun mielestä aika realistinen lista. Voisihan se tietty olla pidempi, muttei pidä olla ahne. Otetaan tämä lista näin seuraavan vuoden tavoitteeksi ja toivotaan että ainakin osa tästä listasta olisi pois pyyhitty vuoden päästä. Ja enemmänkin.
Tottahan mä haluaisin oppia vaikka sen pohkeenväistön kun se on vähän sellaista ja tällaista. Ja haluisin olla pelkäämättä maastoilua :D Kaikkea saa haluta, kaikkea ei voi saada. Jos mä aloitan saamalla rentoutta, itsevarmuutta ja laukkahallintaa. Ehkä se siitä sitten.


Ja kuten olen useasti sanonut (tai kuvitellut sanovani)
Periaatteessa mulle on ihan sama kuinka huono mä olen nyt. Jos mä kävisin yhä vanhalla tallilla, mä en tiedä olisinko vieläkään saanut nostettua laukkaa itse. Mä jännittyisin lähdöistä. Mä en osaisi keventää. Mä kääntäisin sisäohja-tyylillä.

Mä olen niin onnellinen kun mä voin sanoa osaavani laukata. Kyllä, kyllä mä voin melkein sanoa niin. Mä osaan nostaa, istua, kääntää ja nostaa jopa takasin. Se riittää ja se on tarpeeksi. Vaikka tietty noi on vielä vähän huteria niin siltikin.
Mä olen tyytyväinen itseeni, tähän tasoon nähden.

Eipä sillä, mä olen nyt ruvennut miettimään että jos en olisi ollut sillä leirillä niin en varmaan osaisi istua näin hyvin laukassa vieläkään. Totta kai se paranisi koko ajan, mutta en näin hyvin osaisi. Leirillä kumminkin pääsi sen verran useammin laukkaamaan ja istumaan siellä että. Ja oli siellä kanssa tosi kivaa, vaikka hermot oli kireällä lopussa kun hevoset ei kääntyneet :D Voivoi.


Muuten näin OT Mä tajusin tänään että olen vaikka kuinka monena yönä nähnyt unta että mulla on suht pieni polkupyörä (jalat yltää hyvin maahan) jossa on apupyörät. :D Mitähän tämä kertoo?