Apuuva, apuuva

Tiesittekö että Roosa on kaunis. Tiesittekö että Roosa on ihana. Tiesittekö muuten että se muulin näköinen koni on aivan ihastuttava. Joo vaihdetaan aihetta, mutta on se vaan jotenkin niin ihana. Roosa on muuten eka hevonen johon olen tähän tapaan rakastunut ulkonäön perusteella :D

Eli saavuin tallille, yllättävää eikö totta. Ensin menin sinne ponipuolelle ja huomasin että kaunokainen oli tunnille menossa. Elämästä tuli juuri mielenkiintoisempaa. Autoin vähän Nikkiksen kanssa -> harjasin, nostin yhden kavion ja iskin satulan selkään. Sitten noiden perässä tuntia katsomaan, olihan mun pakko nähdä kun Roosa on tunnilla. Ekaa kertaa ainakin näen että se on tunnilla, jännää!
Katselin hyvin intenssiivisesti kun Roosa, ja ne muutkin, meni siellä. Totesin että Roosa näyttää muulilta myös ratsailla. Paitsi... Välillä se vähän laski sitä päätään ja meni siististi "kaula kaarella" ja tiedättekö, se oli jumalattoman upea sillon. Oikeasti, se näytti ihan hevoselta kulkiessaan pää alhaalla. Miten muulin näköinen kaviokas voikin olla niin nätti.

Katsoin myös seuraavan tunnin ja mulla oli hauskaa. Tajusin että sillä tunnillahan on neljä ponia, jotka kaikki seurailevat. Awws, se oli söpöä kun ponit meni alussa niin söpössä possujunassa.

No niin, ja olikin mun tunnin vuoro. Ja tosiaan, mä olin koko viikon miettinyt että joko a) en mene Sulolla tai b) menen Sulolla mutta en saa hakea sitä tarhasta. B-vaihtoehto piti paikkansa, ei Marianne uskaltanut päästää mua hakemaan ponia ;) Ja sitten olin uskomattoman järkyttynyt kun tajusin että uskomattoman pelottava ihminen on samalla tunnilla. Alkuun jännitin sitä, sitten ryhdistäydyin ja tajusin että mä olen ollut pelottavien ihmisten kanssa samalla tunnilla ennenkin ja ilman ongelmia. Pelottavat ihmisetkin ovat ihmisiä, eivät mitään puolijumalia. Niilläkin on omat ongelmansa ja nekään eivät osaa kaikkea vaikka niin tykkäänkin ajatella.
Silti mä jännitin selkäytyessäni :D

(Ja näin btw. Yksi tyttö puhui mulle. Juttelin sen kanssa vähän. Ja se muuten tunnisti mut :D
"Oleksä menny Kaisal vaan kerran?"
"Kaks."
"Olikse toinen kerta ku sä vähän menit ilman satulaa? :D"
"Joo ku mä vähän tipahtelin." Damn, mähän olen kuuluisa! Alanko jakaa nimmareita. Ja pelottava ihminenkin puhui minulle. Ja mä uskalsin jopa vastata, niin kauheaa kuin se olikin. Ja oikeasti, nekään ihmiset ei olisi pelottavia, jos mä en tuntisi niitä. Mutta kun minä tunnen ne jossain määrin, niin ofcourse ne ovat pelottavia. Katsokaas, kaikki tuntemani ihmiset ovat ylihyviä ja minä olen surkea. Mitä huomisestakin tulee kun Oona on samalla tunnilla :D Sitä mä pidän kanssa ihan jumalana.)

Nousin siis Sulon selkään ja alkuun oli ongelma: poni meinasi kävellä ulos portista. Onneksi se kääntyi viime hetkellä, muuten olisin kyllä juossut karkuun. Pitää tehdä hyvä vaikutus ettei mun tarvi pelätä ihmisiä yhtään enempää :D Alkuun käveltiin pitkän pitkällä ohjalla. Ja mä uskalsin tehdä muutamia voltteja. Ja Sulo kääntyi tosi hyvin. Vaikka ohjat roikkui kavioissa niin ei edes koittanut seurata Pomoa saati Kaisaa. Otin myös jonkun pysähdyksen ja sujui hyvin. Sitten tulikin kommunikaatio vaikeuksia ja kääntäminen vaikeutui...
Me oltaisiin menty Kaisan perään, me oltaisiin menty Pomon perään. Olin valmis vajoamaan maan alle kun kävellään uralla, sitten Sulo pysähtyy ja muitta mutkitta kääntyy. Ja totta kai se Pomo on meidän perässä ja minä kiroan meidät alimpaan loukkoon.

Otettiin jalustimet pois ja sitten kuroteltiin käsillä varpaisiin. Ensin sisäkädellä, sitten ulkokädellä. Alkuun mulla oli ongelmia. Kun koitin kurottaa niin tuli semmoinen olo että teen kuperkeikan kaulaa pitkin alas. Lopulta keksin taktiikan. Ensin mennään makaamaan kaulalle ja sitten vasta kurotetaan jalkaan. Tiedä häntä kuuluko se tehdä noin, mutta mä tein :D Sitten lähdettiin raviin. Ensin piti pitää jalustimet alhaalla, mutta sitten ne saikin nostaa ylös jos halusi. Mulla oli muuta tekemistä joten en nostanut.
Alkuun meillä meni jopa aika hyvin. Sulo siirtyi raviin, minä pysyin kyydissä ja hienoa. Mutta sitten meni taas joku vikaan. Sulo kiemurteli ja seuraili ja sitten välillä meillä on käyntitappeluita siinä. Muutamat voltit onnistuin tekemään. Vain muutamat, sillä alkuun ei Sulo kääntynyt mihinkään. Koko ajan törtöttiin kaikkien taitavien edessä ja ärh :D Sitten lähdettiin ottamaan käyntisiirtymiä pitkille sivuille. Omasta mielestä tämä jopa sujui jotenkin, mitä nyt välillä Sulo vähän kiskoi ohjia ja mäkin taisin epähuomiossa tiputtaa ohjat toisesta kädestä..

Sitten otettiin jalustimet jalkoihin ja siirryttiin kevyt raviin. Tässä sitten napsahti joku ja Sulo alkoi jopa kulkemaan. Meidän piti ottaa voltit joka kirjaimelle. Aluksi mä en saanut sitä saamarin ponia raviin. Lopulta lähdettiin (Kaisan perään) ja ihan Mariannen mieliksi ratsastin ponia eteenpäin ja unohdin käännökset. Ravattiin noin puoli kierrosta ja lähdin ottamaan voltteja silloin tällöin. Ja ihmettelin kuinka voikin poni kulkea näin hyvin. Meinaan oikeasti, se kääntyi pelkällä pienellä pohkeella. Siellä me tehtiin voltteja, kädet pysyivät paikallaan ja Sulo oikein nöyrästi totteli mua. En nyt antanut jonkun asetuksen häiritä, poni kääntyi pelkästä pohkeesta hei :D Tätä ei valitettavasti jatkunut tarpeeksi kauan, vaan ravin loppupuolella jouduin taas käyttelemään ohjaa. Ja kun suunta vaihdettiin niin kääntäminen oli taas totaalisen mahdotonta. Lopulta sain Sulon jopa kääntymään parille voltille.

Sitten hetki käyntiä ja lähdettiin nostamaan laukkaa. Muutama epäonnistuminen tuli, mutta sitten löydettiin jotain vauhtia poniinkin. Joo-o, laukka nousi kivasti, mä sain jopa pari kertaa nostettua uudelleen. Mutta sitten ponimus tympääntyi ja ongelmat alkoivat. Se alkoi hyytymään ja totesin heti että Sulo ei saa kävellä. Heti kun se käveli, se alkoi seurailemaan ja kääntyilemään. Lopulta se seurasi sitten joka askellajissa, ei kääntynyt mihinkään jne. Laukka ei tietenkään noussut kun en mä nyt halunnut muiden päälle jyrätä. Lopulta nostettiin vielä viimeisen kerran ja saatiin jopa vaihdettua suunta. Ja ongelmat jatkuvat. Sulo seuraa, se ei tottele minua jnejnejne. Joitain kertoja nousi laukka. Muutamat laukat oli jopa hirmu vauhdikkaita. Sain istuttua aika hyvin. Tai oikeastaan, oli tarkoitus nousta jalustimille, mutta... Miten se muka onnistuu kun poni hyytyy saman tien :D Nyt joku kertoo mulle: miksi pirussa mä menen aina Sulolla kun laukataan ja noustaan jalustimille, häh? Julmaa tämä elämä.

Sitten kun mulla oli vähän ongelmia, niin Marianne alkoi selittämään että ei sillä suunnalla ole väliä, kunhan mennään eteenpäin. Mutta kun! En minä voi mennä toisten perään. Vai oletko iloinen kun laukataan täysillä toisten päälle ja tapetaan kaikki? Ei ei, suunta on tärkeä. Niin, kenties se eteenpäin menokin on tärkeää. Mutta mä en vaan uskalla siirtyä raviin jos poni tanssii jossain kentän keskellä.
Sitten kun koitin saada poniin jotain tolkkua niin Marianne alkaa selittämään että sun pitää suuttua sille. Täytyy olla vihaa ja kärsimystä ja niin edelleen ja niin edelleen (miten musta tuntuu että se oli just sanonut että eläimille ei saa hermostua ;)) Mariannen luetellessa tunteiden listaansa mä mietin että okei sitten, sun mieliksi mä voin nyt nostaa laukan (vaikka toi Kaisa onkin tuolla..) Ja kyllä se laukka nousi ja sitten me laukattiin Kaisan perään. Mutta Marianne oli onnellinen. Minä en, ei se poni nyt voi toisia seurailla stn.

Lopulta jäimme kevyt raviin ja Sulo meni tooosi huonosti. Se vaan seuraili, ei kääntynyt. Se ei tehnyt mitään mitä mä pyysin. Ja herran jestas kun piti tehdä kokorataleikkaa... Ei vaan onnistunut. Lopulta me pyöritään jotenkin kummasti kun mä en suostunut vaihtamaan suuntaa jollain muulla kuviolla. Ei, piti tehdä kokorataleikkaa joten me tehdään se. Siitä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, joten lopulta Marianne käski lyödä ponia takamuksille. Valitettavasti pyyntö oli vaikea toteuttaa :D Kun koko ajan mä mietin että ei tämä poni nyt tee mitään, parempi sitten kun se tekee jotain. Mutta lopulta mun oli luovutettava ja lämästävä. Sulo hyppäsi vähän eteenpäin ja sitten ravailtiin hetkinen. Ja no, kai siitä oli apua ;) Saatiin tehtyä kokorataleikkaa ravissa, ja kääntyminenkin onnistui paremmin. No, olihan mun välillä hiukan heilautettava raippaa, mutta muuten meni suht hyvin. Ja käyntiin. Käveltiin tässä loppukäyntejä ja Marianne rupesi selittämään että voivoi, heti kun mä aloin selittämään että täytyy olla tuskaa ja vihaa ja kärsimystä, niin heti alkoi sujumaan. Minun oli kuitenkin pakko pilata Mariannen ilo ja todeta että joo, Sulo lähti Kaisan perään. :D Ja oli hauskaa taas.

Sitten alas selästä, Sulo talliin, varusteet pois ja harjailin ponin. Se oli tosi tyytymättömän näköinen. No en tiedä, mutta oli. Sitten mä seisoin satulahuoneen nurkassa odottamassa arvon madamea joka hävisi, vaikka siis niinku mun kortti piti kirjoittaa! Ja niin, en mä voinut seistä muualla, olihan siellä pelottavia ihmisiä. Töks töks.

Ja arvatkaas vaan. Kun pyöräilin kotiin, kohtasin pelottavaa nuorisoa. Mä vihaan nuorisoa, ne on pahoja :(

Mutta tunti meni aika silleen normisti. Osittain meni tosi tosi hyvin, osittain meni tosi tosi huonosti. Kunpa joskus tulisi tunti johon voisin olla täysin tyytyväinen. Ja hei, huomenna on irtotunti <3 Mun elämän täytekohta. Tärkein asia mun tylsässä ja harmaassa elossa. Ja Roosa on vaan niin ihana :)