Ekaa kertaa ympäri-ympäri

Eli heips, asettelu varmaan kärsii mutta koitetaan kestää :) (JA tämä on sit TIISTAI :) )

Okei, eli tallille tässä kauniin vaihtelevassa vapunaaton säässä. Ensin sataa vettä ja tuulee, sitten paistaa aurinko ja tuulee vähän vähemmän, hienoa. Iloisesti tallille ja minulla oli Roosa-porsas! Tunnillamme myös Sakari, Vinski ja Kaisa ja Roosaliina oli toisella tunnilla. Kehitin sotasuunnitelmaa, katselin tunteja ja satuloin Roosan keskellä kenttää. Lopulta varustin itseni ja kipitin kentälle Roosa-ponin luo. Nousin kyytiin nurinkurisesti, säätelimme jalustinten kanssa ja sitten lähdettiin kävelemään.

Roosalla ei ollut mikään kiire. Se ilmeisesti ajatteli että se voi ihan rauhassa lösöillä pari tuntia putkeen ja sitten heittäytyä tyytyväisenä karsinaan makaamaan ja syömään heinää. Olin kuitenkin erimieltä ja puolellani olivat myös opettajamme, ponin harmiksi mutta minun suureksi onnekseni. Alkukäynneissä käveltiin rauhallisesti ja minä vähän tutustuin poniin. Ja iskin sille liikettä kinttuihin. Uskomattoman tuskastuttavaa kun poni ei tunnu edes liikkuvan kun se on niin hidas ja laiska. Joo, itse sain poniin vähän lisää eloa ja vähän reippaampaa käyntiä, ja apuopettajan kannustuksella ("kuulen ponin kuorsaavan") onnistuttiin löytämään jopa reipasta ja mukavaa käyntiä, jee :) No, ajoittain oli ponin lösähdettävä, hirveen rankkaa se käveleminen ja sitä rataa. Tehtiin myös jokunen voltti ja pysähdys. Roosa oli ihan simahtaa kesken volttien ja vähän koitettiin tunkea ja puskea minne huvitti. Pääsimme kuitenkin yhteisymmärrykseen varsin kivuttomasti. Poni pysähtyi oikein nätisti ja keveästi ja oli kovin positiivinen.

Käynnin jälkeen ja Mariannen palattua siirryttiin raviin. Mariannekin päätti kiinnittää tänään erityistä huomiota Roosa-ponin mateluun, eli saimme suurta huomiota ja paljon kommenttia "rätkäse eteenpäin jottei tarvi jatkuvasti kaivella" Käytettiin tänään jo koko kenttääkin, ainakin ajoittain. Välillä käännyttiin jo puolesta välistä, mutta pyrin käyttämään ihan koko kenttää, Roosakin kun tykkäsi mennä sinne niin kauheen kiltisti.
Tosiaan. Kevyt ravi aloitettiin sillä että ratsastan ponia eteenpäin. Ja tänään ei riittänyt sellanen "ei se matele", vaan etittiin oikeasti sitä REIPASTA ravia. Mä sain alkuun sellasta kohtuureipasta ja olin siihen jo kovin tyytyväinen, mutta Marianne halusi kunnon liikettä, joten pari pitkää sivua mentiin kuin pikajunat, hih. Ponikin lähti jopa laukkaan, ja minä jopa onnistuin sitten istumaan kökkimättä eteen :) Eteneminen onnistui tänään kyllä yllättävän hyvin, välillä lösähdettiin mutta vauhti löytyi takaisin ja välillä poni lähti omatoimisesti irrottelemaan pitkää sivua pitkin. Kääntäminen oli hitusen hankalampaa, alkuun ongelmana oli se että poni aina sammahti kesken voltin. Loppua kohden taas Roosa vaan tuumaili että olis kauheen kiva juosta uraa pitkin rakkaan Sakarin takapuoleen, joten jouduimme hieman keskustelemaan kääntymisen hyödyistä. Kun saatiin kuvio selväksi, oli poni kovin kiva ja kääntyi nätisti.

Käveltiin pienet välikäynnit joissa vähän taivuteltiin hevosia ja sitten laukkaa, ihan vaan uraa pitkin ja kaikki kerralla. JEE :D Ensin otin pari nostoa harjotusravista, ne oli sellasia Evita-nostoja. Täyttä ravii ja sit kauheen hätänen nosto. Sitten koin ahaa-elämyksen "Roosa muuten osaa jo nostaa laukan" ja sen jälkeen nosteltiin käynnistä ja ainakin toivon mukaan vähän kontrolloidummasta menosta. Laukka oli hassunhauskaa. Heh, poni nosti oikein nätisti ei siinä mitään. Pari kertaa häntä alkoi vallan kiukuttaa ja oli ihan pakko heitellä takapuolta sisälle kun oli niin kovin inhottavaa. Mutta siitä kun vähän potkaisi otukseen vauhtia, niin sitten oltiin taas kilttejä ja suunnattiin energia etenemiseen eikä takapään heilutteluun. Laukka oli kovin vauhdikasta ja minä jopa istuin tosi kivasti. Vähän aloin pomppia just ennen kuin poni hiljensi kun laukka ei sit enää pyörinyt niin hyvin, mutta muuten istuin tosi hienosti, jee :D Ja tosiaan, laukkamme idea oli se että pistetään poni liikkeelle. Marianne selitti että sen tarttee päästä laukkaamaan että saadaan poni auki, joten ei muuta kuin työtä käskettyä ja ponia eteenpäin. Roosakin jopa tajusi ja laukkaili välillä niin reippaasti kuin pienillä kintuillaan pääsi. Oikein mukavaa, hih. Laukat se tiputteli itse alas, nosti kyllä takaisin kun vähän käskin. Ja kyllä mä varmaan kaks kertaa itse hiljensin. Ja reitit oli ihan hukassa, poni meni minne sitä huvitti. Mutta ihan riittävää se oli, ainakin siihen nähden kun minä vaan istun selässä ja hihkun että annas mennä vaan. Ja poni jopa meni, suloinen Roosuli :)
Molempiin suuntiin vähän availtiin laukkalihaksia itse kultakin. Sitten poni oli tehnyt tarpeeksi ja käveltiin loppukäynnit.

Marianne oli varsin tyytyväinen. Käynti meni hyvin (reippaasti :D), ravi meni oikein hyvin ja kai se laukkakin oli sellasta kuin toivottiin. Roosa-poni antoi kaikkensa. Ja voi, minäkin olin niin kovin tyytyväinen. Ihanaa mennä pienellä Roosa-aasilla kaikkien näiden Kaisa-jyräilyjen jälkeen :D Ja Roosa oli oikein tosi hieno ja jaksoi edetä kun niin kiltisti (eiku päättäväisesti) pyydettiin. Hieno poni.

Keskelle ja alas selästä. Sitten poni karsinaansa ja kävin vielä vähän harjailemassa häntä. Suloinen pieni Roosa. Keskusteltiin Mariannen kanssa syvällisiä, ja sain nähdä Tarmon. Joka on telonut koipensa. Tarmo oli kauhian pieni ja karvainen, mutta oli se kyllä toisaalta niin iso äijä, mainio. Äiti siellä huusi karsinassa tuskaansa kun poika niin julmasti jätti hänet ja Tarmo vaan tsiikailee maailmaa kovin tyytyväisenä. Tosin sitten ei enää ollut kivaa kun jalkaa hoidettiin. Kaikki teloo jalkansa, parempi ku vaan möngerrettäis menemään ilman jalkoja.


Muuten, Roosa oli kovin söpö. Käytettiin tosiaan koko kenttää, tai siis ei ihan. Sieltä porttipäästä katkastiin joitain metrejä koska siellä oli sellanen kasa, kasa siellä kulmassa, uran sisäpuolella tosin. Loppukäynneissä päätin että nyt vuoden eka kentän kokonainen kierto ja mentiin sitten ihan uraa pitkin, niin että kierrettiin kasa ulkokautta. Roosa katsoi kauhistuneena että hui, ei me voida mennä sinne, ei millään. Poni päätti kuitenkin rohkaista mielensä ja käveli kulmaan. Siellä sitten käveltiin, uran sisäpuolella oli pikku kasa ja aidan takana sitten tosi iso kasa. Hauska kun poni oikein varovasti asetteli jalkansa, se liikkui hiirenhiljaa ja katseli varovasti ettei vain pahat kasat hyökkää hänen kimppuunsa. Portillakin oli pelottavia leluautoja meitä vaanimassa, hui. Koko matkan se kuitenkin käveli rauhallisesti, sen huokauksen vain tunsi kun päästiin pois pelottavasta "uudesta" kentästä :)