Eli Keskiviikko.
Tallille siis ja taulua lukemaan. Minä yritän, ihan oikeasti yritän, mutten vaan voi sille mitään. Jälleen tuli sellanen tietynlainen turhautuminen kun taulussa luki että mulla on Kaisa. Tunnilla myös Sakari, Pomo, Salli ja Laki, Kaisuli oli jo toisella tunnilla. Siis siis. Kun Kaisassa ei vaan natsaa mikään. Mä en löydä siitä mitään vaikka yritän olla avoin ja ajatella positiivisesti. Rasittavaa, heh. Kuten se, että nyt tietenkin menee ne kisat taas päällekäin. Ei siis sillä, ne on tärkeämmät, mutta periaatteessa olisi kauheen kiva jos ne ei olisi päällekkäin toisen jutun kanssa.
No mutta oli miten oli. Kattelin tunteja ja tsiikailin Kaisaa. Ja koitin laatia sotasuunnitelmaa ja koitin olla ihan iloinen ja miettiä kuinka kivasti se voisi mennä. Kaisan luo siitä vaan ja kiipesin satulaan.
Lähdettiin kävelemään ja mua turhautti sen verran, etten oikein jaksanut tehdä mitään. Tai silleen. Kun jotenkin kyllästytti koko päivä (ei koulua, vierotusoireet) ja sitten oli vielä Kaisa joka masensi entisestään, varsinkin kun eilen menin pikku Roosalla ja näin. Alkukäynneissä me siis vaan käveltiin uraa pitkin, käänsin mä pari volttia, mutta lähinnä vaan lömpsöteltiin eteenpäin. Kaisakin käveli ihan riittävästi, joten en jaksanut pyytää enempää. Kunnon meininkiä, möngerrettiin eteenpäin pitkin ohjin, heh. Ja käytettiin taas oikeestaan koko kenttää. Kaisa oli vähän sitä mieltä että porttipäässä voi oikasta sen kymmenisen metriä, ja tämä olikin melkein ainoa asia josta jaksoin tapella. Siis jos olen niin kiltti että annan puksun löntystää uraa pitkin, niin kyllä se sitten saa olla takaisinpäin kiltti ja kulkea ihan just niin pitkälle ku mä haluan.
Mariannen palattua lähdettiin kevyt raviin. Ensin kevenneltiin hetki uraa pitkin, jatkoin tätä ohjat puolilöysällä ratsastelua ja annoin Kaisan vaan puksuttaa uraa pitkin. Varsinkin alkuun suomirouva yritti kovin aina oikoa milloin mistäkin, mutta kun me muutaman kerran tahkottiin ja mäjäyttelin ponia uralle, niin kyllä se alkoi jo pikkasen paremmin kulkea suoraan kunnes käänsin hevosen. Ravissa mentiin vähän puomeja, molemmilla pitkillä sivuilla oli kolme ravipuomia. Jee puomeja, ei-niin-jee kun se ei kuitenkaan onnistu, heh. Oikeastaan Kaisa yllätti, se kääntyi oikein nätisti ja päästiin jopa puomien yli! Mäkin onnistuin keventämään lähes normaalin näköisesti ja kaikki sujui varsin hyvin. Kun toisten puomien välejä pidennettiin oli meillä alkuun aivan liian hidas tahti. Kaisa harppoi varsin kummallisilla askeleilla pidempien välien yli. Pian sain ravia vähän eteen, ja homma sujui varsin kivuttomasti. MUTTA sitten vaihdettiin suunta. Ja sitten ei kyllä onnistunut enää mikään. Kaisa ei kääntynyt, se vaan juoksi sitä uraa eteenpäin. Vaikka mä kuinka koitin niin ei me vaan päästy lähellekään niitä puomeja. Lopulta meni hermot ja kenkäsin Kaisaan vauhtia. Ajoin sitä taas eteen hullunkiilto silmissä ja koitin purkaa tän turhautumisen pois. Kyllä me lopulta päästiin joku kolme kertaa yli puomien, mäkin pysyin hienosti kevyt istunnassa puomien yli. Onnistumisten jälkeen alkoi Kaisa taas kyntää sitä uraa ja mä päätin vaan luovuttaa, siirsin hepohumman käyntiin ja käveltiin. (no, muutkin alkoivat kävellä ihan hetken päästä) Jotain positiivista: mä istuin siinä käyntiin siirtymässä vaikka ravi olikin vähän vauhdikasta ja istuminen hitusen vaikeeta! Ja kyllä Kaisa siinä käynnissä oli taas oikein viisas. Heitin ohjat siihen kaulalle ja matkustelin kyydissä ja koitin olla ihan rauhassa. Ja kas kummaa, Kaisa olikin yhtäkkiä oikein kiltisti. Siinä arvon puksu käveli nätisti uraa pitkin, ei puhettakaan sisälle tunkemisesta. Se käveli uraa pitkin ihan koko matkan, ei ajatustakaan mistään oikomisesta. Oikeastaan Kaisa käveli sinne kulmaan asti, sen kasan taakse, vaikken ollut sitä kertaakaan sinne pyytänyt. Hmm. Jos mä alan ratsastaan sitä aina tolleen, ohjat kaulalle ja katotaan mitä tapahtuu?
Käveltiin hetkinen ja sitten meille tehtiin huimat kavaletit. Seuraava ajatus: Ei, me hypätään karmivia esteitä ja Apua/Iiks, joudun hyppäämään Kaisalla eli tästä ei tuu mitään.
Ehkä jonkunlaista lohtua toi se, että ne huimat kavaletit olivat siis sellasia kolmen puomin kasoja. Eli minimaalisia. Tosi pikkasia. Heh. Joo, käveltiin Kaisan kanssa porttipäässä kun odoteltiin omaa vuoroamme. Kaisa käveli niin kiltisti, suunnilleen itse se tajusi kääntyillä ja meni rennon rauhallisesti, välillä piti vähän ottaa ohjasta ja näyttää mihin oltiinkaan menossa. Ja vaikka Pomo vähän säikähteli ja toiset laukkasi ja hyppeli toisessa päässä, ei Kaisa välittänyt. Kiltisti käveltiin siellä, heh. Mutta hei, auta armias kun minä otin ohjaa käteen. Siis otin ohjaa joku viis senttiä käteen, eli ei ne edes kädessä olleet, niin heti Kaisa alkoi intoilla. Käynti reipastui, kääntyminen alkoi tuntua mahdottomalta koska Kaisa kuvitteli että meidän pitäisi hurauttaa toiseen päähän. Kiehtovaa. Ei siinä sit mitään, tyydyin kohtalooni ja huristeltiin siellä sitä käyntiä ohjat kaulalla, kerran poni niin pysyi rauhallisena.
(On vaan muuten rasittavaa kirjottaa tähän muistioon, ei tätä tekstiä nää :D) Lopulta oli sitten meidän vuoro. Meillä oli kaksi kolmen puomin kasaa, molemmilla pitkillä sivuilla. Piti ensin tulla pari kertaa ravissa, sitten laukassa. Lähdettiin siis raviin ja Kaisa oli sanalla sanoen innoissaan. Sieltä lähti heti sellanen kunnon kiito, heppa oli ihan sitä mieltä että meidän pitäisi laukata mahdollisimman pian. Yliteltiin kolme estettä, ensimmäinen meni vielä kohtuu rauhassa ja ilman loikkaa. Ne kaksi muuta tulivat sitten aika reippaasta ravista, ja pikkasen ehdin kauhistella että halkeeko puomit vai hevosen paksu kallo kun sillä oli niin kova kiire. (Joo, ja kyllä se pari kertaa meni esteiden ohi ja oikoi niin paljon ettei voitu mennä esteelle.) No, tämä sujui kuitenkin ihan hyvin. Mitä nyt vauhtia oli vähän turhankin paljon ja hidastaminen oli mahdottomuus. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja hypätä myös laukasta.
Ensin Kaisa käyntiin (en halunnut nostaa sellasesta ravurikaahotuksesta) Sitten laukka ja lähdettiin kiertämään uraa. Välillä meni hyvin, välillä ei niin hyvin. Se ainakin on varmaa, että epähallittua ja vaarallista se oli :D Kaisa kun intoutui. Alusta alkaen laukka oli vähän railakasta, vaan kyllä se sitten lopussa oli jo aika hirveetä. Roiskastiin siitä parin esteen yli. Mä koitin aina, ihan varmuuden vuoksi vaan, nousta vähän kevyempään istuntaan ja yritin pikkasen hapuilla otetta sieltä Kaisan kaulasta. Ihan kivasti me yli päästiin, tähän ekaan suuntaan musta jopa tuntui että onnistuin esteilläkin istumaan hyvin. Ja kyllä mä siinä esteiden välissä yritin vähän pidätellä ja istua rauhassa, mutta ei se nyt kamalasti auttanut. Pari kertaa pikkasen epäilytti ohjata esteelle, mutta ajattelin että se on vaan pikku pikku puomikasa, kyllä sen yli nyt luulis pääsevän. Heh, ja ihan kiehtovaa kun yhden hypyn jälkeen Kaisa oikein heräsi. Siitä lähti sellasta liikettä että apua vaan, pelkäsin suunnilleen putoavani sieltä kun mammarainen meni niin kovaa ja korkealta. Siinä tilanteessa meinasin taas kököttää jalustimilla, mutta onnekseni tajusin istua alas ja jatkettiin hanatustamme. Sitten vain poni käyntiin ja porttipäähän kävelemään rennon rauhallisesti. Hauska se muutos, "esteillä" löytyi vauhtia vaikka muille jakaa ja silmät suunnilleen pyörii päässä, mutta toisessa päässä käveltiin kuin vanha muuli sunnuntaina.
Toiseen suuntaan oli ihan mielenkiintoista. Mulla feilasi se esteillä istuminen totaalisesti ja muutin sen muotoon "hyökkää johonkin etukenoon ja heitä jalatkin varmaan hevosen takapuoleen asti" Toinen ongelma oli se, etten lopulta saanut enää Kaisaa nostamaan laukkaa, vaan mentiin kunnon ravia vaan eteenpäin Kaisan ohitellessa esteitä harrastuksekseen :D Päästin me sitten pari kertaa yli ja se riitti. Sitten vaan loppukäynnit.
Marianne oli kovin tyytyväinen, taas meni kovin hyvin kuulemma. Ja hypättiin paremmin "kuin se ois uskonut" Olen syvästi loukkaantunut mokomasta ilmaisusta :D
Mä taas en tiedä. Siis olihan se ihan ookoo. Ei siinä muuta kuin se vaikeampi suunta noissa ravipuomeissa, muuten meni ihan hyvin ja oli Kaisa nyt parempi kuin yleensä. Samaa luokkaa kuin viimeksi oikeastaan. Mutta se kuuluisa mutta. Kun siis.. No en mä tiedä, mutta ei siitä silti mitkään hyvät fiilikset jääny. Teoriassa se meni ihan hyvin, mutta fiilispohjalta se meni aika köyhästi. Plääh.
Keskelle ja alas selästä. Kaisa karsinaan ja pois vain. Kortin kirjaus ja kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti