Mulla oli tosiaan Pomo, tunnilla myös Sakari, Vinski, Kaisa, Salli, Laki ja Roosa. Pomo oli ekalla tunnilla.
Ja minä palkkasin kuvaajan. En tiedä mikä oli suurin syy; se, että kuvaaja saisi harjoitella jotta osaa kuvata loppuviikon epäonnistumisen mahdollisimman hyvin vaiko se, että voin nyt sitten katsoa ja miettiä mitä täytyy parantaa. Ehkä molemmat, heh. Hyödyllistä kyllä, nyt mulla on äänitettynä kaikki se mitä Marianne joikasi siinä laukan aikana, siis minähän en tietenkään puoliakaan sisäistänyt siinä panikoidessani, kheh.
(Eiks näytetäki kamalilta :D Joo, mä sit kevennän. Kökötän joo silti, voi minun kanssani.)
Harjailin Pomon ja varustin sen, sit lähettiin kentälle jossa nousin ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Käytettiin taas kouluaitojen sisustaa vain. Nyt mua ei enää jännittänyt niin suuresti nuo pelottavat aidat, niinpä lähdin iloisesti ratsastamaan ponia eteenpäin ja käyntiä mukavan aktiiviseksi. Tehtiin vähän voltteja ja Pomo oli vallan kiva. Ja alkukäyntien lopussa mä rohkaistuin. Mä uskalsin. Mä päätin koittaa sitä takapäänväistätystä. Huih.
Ensin kokeilin pitkällä sivulla. Ei, mä tiesin että kaikki on oikein, mutta Pompeli päätti vain puksuttaa uraa pitkin. Sitten päätin että otan raipan ja kolautan vähän pohkeen taakse, joskos sitten saisin takapään sisälle. Ei se siinä vielä auttanut, Pomo vain kiihdytteli. Mutta sitten kun lyhyen sivun jälkeen käännyttiin uudelle pitkälle sivulle. Ja mä pidätin ja lähdin väistättämään... Niin sehän muuten väisti! Muutaman askeleen mä pyysin, suoristin sitten ja olin kuulkaa niin tyytyväinen itseeni. SAIN Pomon väistämään. Olen ihan pro ja nyt mikään ei voi enää pilata mitään! No joo, olihan se ehkä vähän vinosti lähdetty ja vähän sitä ja tätä, mutta jes, minä onnistuin. Kerrankin Pomo väisti ja se tuntui hyvältä. Hienoa minä :)
Lähdettiin keventelemään. Tein jonkin verran voltteja ja koitin hakea sellaista tunnetta, mitä voi sitten myöhemminkin hakea. Miltä tuntuu kun Pomo kääntyy hyvin, sellaista tunnetta. Välillä poni ei jaksanut kääntyä ja jouduttiin vähän tahkomaan, muuten meni hyvin. Pysyttiin ihan kivasti uralla, poni kääntyi useimmiten ja jee. Tosin jotenkin näyttää vähän siltä että minä pompin keventäessäni ylös kuin pupujussi. Ei yhtään hyvä, pitäis ehkä vähän rauhoittaa. Vaikka kyllä mä sen jossain määrin tajusin jo tunnilla, mutta täytynee tosiaan vähän ajatella rauhallisempaa ja matalampaa kevennystä.
Käveltiin hetki.
Otettiin taas harjoitusravissa kouluradalle tuloa. Sai niitä pysähdyksiä ottaa myös pitkille sivuille (tai mun kai piti, heh) Harjoitusravi oli ihan ookoo. Poni oli rauhallinen, vähän jopa löllökkä välillä. Tärkeintä nyt oli kuitenkin se, ettei se juossut alta kuin tuuli. Uskalsin tehdä voltteja enemmän, poni oli ihan hyvä. Pysähdykset olivat jälleen vähän mitä olivat. Välillä se pysähtyi nopeasti, välillä kiskottiin turhautuneina kun en vaan osaa. Ja kun jotenkin veikkaisin ettei asiaa auta ainakaan jalustimille nouseminen eteen kökkiminen. Tosin kyllä se niinkin lopulta pysähtyi. Hmm.
Suoraan ratsastus oli tänään oikeastaan parempaa kuin eilen. Pomo meni paremmin suoraan, kääntyi minne halusin. Tänään se tosin lähes joka kerta, suunnasta riippumatta, tuli kulmasta pois lapa edellä ja pikkasen alta juosten. Ja kerran kaks hän vähän säikähti kun olikin yhtäkkiä kauheen pelottavaa.
Marianne ei oikein tykännyt mun pysähdyksistä (ihme ja kumma, heh) joten se tuli vähän viereen juoksemaan ja käski tehdä pysähdyksiä enemmän. Aika samanlaitte ne menivät, huononivat vaan kun määrää lisäsi. Kyllä mulla on jonkinlainen idea pysäyttämisestä, mutta se ei oikein toimi käytännössä.
Otettiin sitten vielä laukkaa. Muutama kerrallaan otti laukkaa kouluaitojen sisällä, muut olivat toisessa päässä kenttää. Mä laukkasin Kaisan ja Sallin kanssa.
Tai oli se ainakin tarkoituksena :D Mun piti mennä keskiympyrälle Mariannen ympärille, jotta se voi niinku vahtia mua. Näin yritinkin, harjoitusravia koitin mennä. Mutta se vähän lösähti, Pompeli juoksi alta pois, nosteli vähän laukkoja, Marianne koitti karjua mulle järkeä ja minä vaan jännittelin ja koitin saada Pomon rauhalliseksi ja itseni rennoksi. Kovin vaikeaa. Sitten kun sain sen rauhalliseksi niin eikös käynyt jotain (joku laukkasi/mä hösläsin/Pomo ei kääntynyt jnejne) ja sitten poni tikitti taas alta ja aloitettiin alusta. Vähän oli kääntäminenkin hankalaa kun poni koitti vaan ennakoida laukkaa.
Lopulta monien ympyröiden (ja niiltä karkaamisten) jälkeen sain ponin sen verran rauhalliseksi että saatiin nostaa laukka. Eka laukka meni tehokkaasti pieleen, poni ei kääntynyt ja sekoiltiin siellä. Sitten se alkoi jo sujuakin. Poni laukkasi rauhallisesti ja oikeastaan jopa vähän laiskasti. Kääntäminen onnistui muutamaa haparointia lukuunottamatta oikein hyvin. Mä istuin.. no ihan ookoosti sanoisin. Liian könössä, ärh. Ja siis laukka oli hyvää, loppua kohden Pomokin lopetti tuomaripään kyttäilyn, eikä enää näyttänyt siltä että se karauttaisi karkuun jos sinne oltaisiin menty. Että ei laukassa mitään ongelmaa, mutta se aika ennen laukkaa on ongelma :D Ei me voida mennä rauhassa, me voidaan sit vaan laukata rauhassa.
Tosin sehän on aina ollut ongelma. Se kyllä parani, mutta ei ongelmat kertaheitolla parane (sama juttu könön kanssa, on se ajoittain hyvä, mutta se palaa silti)
Toiseen suuntaan laukat onnistuivat paremmin, Pomo oli rauhallisempi ja saatiin pitkiä pätkiä laukattua oikein asiallisesti. Sitten kävelemään toiseen päähän, annoin noiden toisten laukata kun olin heitä häiritsemässä. Ja loppukevyt ravit. Pomo oli jopa rauhallinen! Vähän se alkuun kytsäili tuomaripäätä, siellä oli muka kovin pelottavaa. Mentiin sinne silti, tehtiin vähän voltteja ja poni oli ihan kiva.
Loppukäynnit.
Marianne pyysi multa anteeksi kun se huusi mulle. Minä olin silleen että jaajaa, enhän mä nyt niin tarkasti kuunnellut. Ei mut oikeesti, en mä sitä huomannut. Siinä sitten videoita katellessa se kuulostaa ehkä vähän raaemmalta. Heh :D Muutenkin huvittavaa kun ensin se repii hiukset päästään ja loppukäynneissä tuli kertomaan kuinka ei ole huolen häivää ja kisat menee ihan täydellisesti ja sitä rataa :D Hih.
Mennään harjoittelemaan, kokeilemaan onneamme. Jos menee ihan päin männikköä niin sitten menee. Ei se haittaa. Tuskin ainakaan kovin paljon huonommin voi mennä mitä tällä viikolla on mennyt. Enkä nyt tarkoita että tää viikko olisi mennyt huonosti. Päinvastoin, oon ollut kovin tyytyväinen. Ongelmia on aina, mun pitäis rentoutua ja lopettaa könöily. Isoja asioita, liian vähän aikaa. Joo (:
Olin tähän päivään myös oikein tyytyväinen, heh. POMO VÄISTI!! Leijun tätä loppuelämäni, siis jotain teen oikein! Laukka oli hyvää, se ravi ei sit niin :D Ja olen nyt todennut että suurin stressinaiheeni tällä hetkellä on tuomaripääty. Kyllä.
Mutta ollaan zen, ajatellaan positiivisesti ja elämä hymyilee :) Kyllä se siitä, eikä me mitään menetetä vaikka meniskin huonosti.
Välillä sitä ajattelee että huonostipa menee. Ihan yhtä "taitava" on ku viime vuonnakin. Toisaalta ei pitäisi odottaa niin paljon, kerta kaks viikossa on kovin vähän. Eikä se reilu pari vuottakaan kauan ole. Sitä paitsi, sain Pomon väistämään, harras toiveeni on viimein toteutunut ;) Ei se kehitys nyt ole tietenkään niin hurjaa, verrattuna viime ja edellisvuotta. Tosin silloin oli myös aika paljon perusjuttuja opittavana. Hyvin paljon. Nyt menee edes jonkin verran paremmin :) Jooh.
Keskelle ja alas selästä. Poni talliin ja harjaus ja pois pois. Jonnan kanssa jutusteltiin ja sitten lähdettiin kotiin.
Että sunnuntaina taas, heh :D Ja nyt sitten Warning, Warning! Videokooste. Siinä on hyvät ja huonot. Ja nyt täytyy vielä suositella, että he jotka tykkäävät järkyttyä, älkää katsoko sitä. Mielenne järkkyy ;)
Mutta nyt, sunnuntaihin jollei mitään akuuttia tapahdu. Heh, pääsen kertomaan teille järkyttyneille kanssaihmisille kuinka surkeasti meillä menikään, kheh.
Mutta hihirehierhgrieh Sunnuntaina :D JESJESJES. Olen kovin innoissani, eikä sitä voi pilata nyt mikään :)
Nyt mielikuvaharjoitusten pariin, ehkä ne auttavat niin paljon että ratsastan vähintään olympiatasoise...
Tai ehkä meen vaan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti