Taikavaa

Tänään taas tallille, olin jokseenkin myöhässä. Ei tässä mikään kiire, kesällä ei ole kiire :) Luin taulun ja siis kun mulla oli Nikkis :D Hih. Toisaalta ihan hauskaa toki, pienet ponithan on hauskoja, enkä oo pienillä poneilla (enkä Nikkiksellä) mennyt todella pitkään aikaan. Mukavaa vaihtelua.
Toisaalta kyllä taas huvitti ajatus pienestä pullerosta ja siitä kun mulla laahaa jalat maassa ;) Ja sekin oli ihan hauska ajatus että munhan on pakko pudota tänään, kun olen joka toinen kerta ponilta aina tippunut, nyt pitäisi siis tippua tai logiikka menisi pieleen.
Tunnillamme olivat myös Vinski, Salli ja Laki. Nikkis oli ollut ekalla tunnilla. Harjailin ponia vaan pikkasen, ja senkin ajan mä lähinnä kulutin karvaa poistaen. Omalla tavallaan aika surullista, olen nyt viimeiset kolme kertaa hinkannut sitä Roosaa ja eilen se oikeasti alkoi jo muistuttaa kesäkarvaista ponia, josta ei enää lähde karvaa (juurikaan) Nyt sitten jouduin harjaamaan pientä keltaista, josta lähtee ihan yhtä paljon karvaa kuin muuliponista viikko sitten. Turhuus ;)

Pistin ponineidin kuntoon ja sitten mentiin kentälle. Ponin selkään oli hauskaa nousta, paljon nousemista sellanen minimaalisen kaviokkaan selkään. Lähdettiin kävelemään, Nikkis oli vähän laiskahko. Hän mennä myllersi ja kiemurteli eteenpäin. Koitin itse istua järjellisesti, jalat edes melkein kyljissä ja itse suorana. Sitten keskityin siihen ponin etenemiseen. Halusin että se kävelee sen verran ettei sen tarvitse kiemurrella, ja ettei mun tarvitse hävetä silmiä päästäni ponin hitauden takia. Sopiva vauhti löydettiinkin aika helposti, sen ylläpito nyt oli hieman hankalampaa, ei rouvalla ollut mikään kiire. Kääntäminen oli vähän hankalaa, eikä sitä helpottanut se, että itse keikuin puolelta toiselle kun en oikein sisäistänyt kokosuhdettamme. Pienellä muistutuksella ja tahtojen taistolla tyytyi ponikin sentään kääntymään haluamallani tavalla, joten olin tyytyväinen. (Tosin en siihen, että se hyytyi volteilla)

Aloitettiin tehtävä. Neljä tötsää salmiakkikuviolla. Piti kävellä tötsien ympärillä, aina tötsän jälkeen pysähdys ja siitä sitten pieni takaosakäännös ja suoraan kohti seuraavaa tötsää.

Ensin oli pieniä ymmärrysongelmia. Tai kun Mariannen ensimmäinen ohjeistus lähenteli jotain että kävellään neliötä ja jotain sekopäistä. Lopulta tajuttiin että ideana on tehdä salmiakkikuviota ja elämä helpottui kovin.
Nikkis pysähtyi oikein hyvin. Marianne painotti että pitää pysäyttää suorana, ei saa kääntää (tai antaa hevosen kääntyä) vaan pitää tehdä se parin askeleen takaosakäännös pysähdyksestä. Muutamaan otteeseen poni pääsi luikahtamaan jolloin se pysähtyi vinona, mutta kun tarpeeksi ajatteli ja valmisteli saatiin suoria pysähdyksiä. Loppua kohden pysähdykset tosin huononivat, poni pysähtyi hitaammin eikä enää odottanut niin hyvin.
Ja hei, takaosakäännöksetkin olivat aika hyviä. Mulla oli idea mitä teen, ainakin melkein aina. Pari kertaa iski se "mihin suuntaan olenkaan menossa". Muuten oli kuitenkin selkeä kuva siitä kuinka paljon tarvitsen pohjetta ja kuinka paljon pitää pitää ulko-ohjalla vastaan ettei poni pääse etenemään. Nikkis oli kovin tärkeänä, poni oikeasti teki niitä käännöksiä just niinkuin mä halusin! Vitsi ku oltiin ihan parhaita, heh.

Marianne kehui että hyvin menee ja mä olin oikein tyytyväinen. Poni oikeasti pysähtyi suoraan, risti niitä pieniä karvaisia jalkojaan ja jopa jatkoi suoraan kohti seuraavaa tötsää, jossa tapahtui samanlainen onnistuminen. Pari kertaa lösähti, poni pääsi liikkumaan liikaa takaosakäännöksessä tai pysähtyi vinona, mutta onnistumisia oli tänään kyllä enemmän ja ne olivat oikeasti tosi hyviä. Muutenkin hyvän tuntuista kun poni oikeasti siirtää jalkojaan kun pyysin, hyvät fiilikset (:
Suoraan kulkeminen oli kyllä välillä vähän hankalaa, poni oli laiskimus ja koitti välillä vähän oikoa minne sattui. Kun tarpeeksi ratsasti eteen ja ohjasi minne ollaan menossa, sujui tämäkin kuitenkin varsin mukiin menevästi.
Ja siis oikea kierros oli hankalampi. Alkuun käännökset olivat tosi epäonnistuneita koska Nikkis oli niin kiinni oikeassa ohjassa. Sain sen ilmeisesti pois siitä, sillä käännökset alkoivat sujua myös tähän suuntaan tosi mallikkaasti. Lopulta oikea kierros oli huonompi vain koska poni ei tykännyt kulkea niin suorana.

Jäätiin sitten uralle, käytettiin silti vain puolta kenttää. Piti tehdä "piruetteja"
Sanokaa mitä sanotte, mutta minun mielestäni piruetti on se 360 astetta. Niinpä tehtiin sitten sellasia Nikkiksen kanssa, muutamat molempiin suuntiin. Poni oli oikein hienona taas. Jos minä vain osasin pitää oikean ohjan tuntumalla, niin neiti teki kyllä oikein kivoja takaosakäännöksiä. Välillä käännöksen alku oli lösähtänyt, välillä lösähti loppu. Aina ihan siitä riippuen keskityinkö alussa oikeaan asiaan ja pidinkö ponin tuntumalla loppuun asti. Jos en, niin ponikin lösähti.
Joka tapauksessa käännökset olivat oikein kivoja ja hyvin onnistuneita ja poni teki just niinkuin mä pyysin, joten olin edelleen todella tyytyväinen suoritukseemme :) Yritin siinä sitten vain taistella itseni kanssa, helposti sitä jännitti sisäkäden kun näytti ohjalla suuntaa, koitin muistaa rentouttaa kun poni teki oikein.

Marianne sitten totesi mulle että ei meidän tarvi tehä ku 180 asteen käännöksiä :D Mutta ei ne ole piruetteja, vaan puolipiruetteja!!11
Tehtiin sitten jokunen puolikaskin piruetti, ne sujuivat ihan mielettömän hienosti. Mä keskityin alusta asti ja koska piruetti oli vajaa en ehtinyt edes lopettaa pyyntöäni kesken. Hyvä me!

Sitten siirryttiin kevyt raviin. Kevyt ravissa jatkettiin salmiakkikuviolla, vähän samalla ajatuksella piti ne käännökset tehdä. Ensin vähän tapeltiin, poni halusi seurata muita, eikä jaksanut ravata. Saatuani ponin taas jotenkin kuulolle, saatoin keskittyä vähän reitin ratsastamiseen. Jotenkin sain keskityttyä, pikkasen se keskiintyminen herpaantui kun kauhistelin taas niitä pikku ponin pikkiriikkisiä askelia, heh. Samaten oli vähän hankalaa kun poni venyi ja valui alas ja minä sitten keventelin ihan jossain mystisessä etukenossa kun niin tykkäsin mennä ponin mukana eteen :D Nikkiksestäkin alkoi sitten löytyä jotain mystistä vauhtia, hetken ajan se matoili kuin mikäkin laiskimus, mutta sen jälkeen se alkoi aina suorilla kaasutella minkä pikku kintuistaan pääsi, käännöksiin se hidasti (koska se tietenkin kuunteli minua niin kiltisti.. Tai toivon niin) ja sitten se taas kiihdytteli. Vähän järkyttävää kun koitin siellä sitten pysyä matkassa mukana, heh.
Pysyttiin kuitenkin reitillä tosi nätisti, sain keskityttyä käännöksiin ja olin niihin lopulta jopa varsin tyytyväinen. Että ainoat ongelmat oli ponin kääntäminen pois toisten perästä ja se mun istuminen, mä kun pikemminkin könöilin ja heiluin puolelta toiselle.
Saatiin myös kehuja Mariannelta, mulla oli hyvä tuntuma (siinä samaan aikaan just kauhistelin että piru kun ei ohjat pysy kädessä, vispaan ponin päätäki varmaan puolelta toiselle ku keräilen niitä) ja poni pyöristyi (niinku meni kaula kaarella!!11)

Käveltiin pikkasen, pikkasen lämmin kun oli. Hyvä vaan.
Sitten otettiin laukkaa. Jälleen eilisen haastava tehtävä, eli laukkaa isolla ympyrällä, kaikki yhtä aikaa. Tänään tosin ei jännittänyt kuin se, että saanko laukan nostettua ja milleen mä oikein mahdan istua. Viimeksi ainakin pompin Nikkiksen pikku laukassa kuin perunasäkki, toivoin vain hartaasti etten kolisisi siellä tällä kertaa niin pahasti.
Nostin lähinnä harjoitusravista, koitin nostaa käynnistäkin mutta poni oli sen verran fletku etten oikein saanut siitä nostettua.
Joo, ja siis harjoitusravi oli mielenkiintoista, Nikkis lähinnä tuppaili keskelle ja oikoi minne sitä huvitti. En kauheasti välittänyt, kunhan sain laukan nousemaan.

Ja siis. Laukka nousi varsin kivasti. Alkuun ei poni oikein tajunnut/jaksanut, mutta lopulta nousi jo melkeinpä ensimmäisellä pyynnöllä, varmaan mäkin olin jo siinä vaiheessa saanut hommasta kiinni jo paremmin.
Ja laukkahan oli aika kivaa. MINÄ ISTUIN! Jippii, hurraa! Tein sen :D Minä istuin Nikkiksen laukassa muutamia sekoamisia lukuunottamatta :) Ihanaa.
Laukassa en oikeastaan keskittynyt muuhun kuin siihen että istun siellä. Koitin ylläpitää laukkaa parhaani mukaan, mutta poni tiputti omatoimisesti lähes aina raviin. Samoin kääntäminen laukassa oli mahdotonta. No, en mä olettanutkaan että onnistuisi. Suuri voitto on jo se, että istuin ja että mulla oli ne jalat hei lähellä ponia! (ei niinkuin silloin kun koitin antaa pohkeita enkä edes osunut koko poniin kun jalat oli niin kaukana)

Otettiin railakasta laukkaa, vähän toisten perässä, välillä ei niin toisten perässä. Mitään suurta suunnitelmaa ei laukassa ollut, kunhan nyt nousi ja päästiin liikkeelle.
Sitten käveltiin hetki ja otettiin vielä loppukeventelyt. Nikkis kaahasi taas kuin pieni formula, se ei sisäistänyt sitä "rentoa ja rauhallista ravia" Tosin ainakin isot hevoset taisivat taapertaa siellä niin laiskanpulskeina, ehkä se Nikkiksen esimerkki oli sellaista tervetullutta vaihtelua.
Marianne muutenkin antoi Nikkikselle luvan ravata, joten annoin ponin mennä ja keventelin itse vain mukava (ja pohdin että koska tulee vinkasu, pukki ja täyttä laukkaa auringonlaskuun - ilman ratsastajaa siis)
Sitten loppukäynnit.

Marianne oli tyytyväinen :) Minäkin olin. Istuin laukassa ja takaosakäännökset olivat ihania. Poni oli tosi kiva, eikä edes tuntunut niin pieneltä (muuta kuin tötsiä ohitellessa, pelkäsin että kaadan omalla jalallani ne tötteröt) Ja siis joo. Kivaa vaihtelua, ihanan toimivaa. Ja hienoa huomata että kyllä mä nyt olen jotenkin kehittynyt, sillä viimeksi Nikkiksen kanssa menin joskus ikuisuus sitten ja silti se meni näin kivasti (ja mä hei istuin siinä laukassa, vinkvink)

Siinä käveltiin, Nikkis alkoi hallusinoida. Näki pieniä vihreitä jääkarhuja ojassa. Ilmeisesti se ajatteli että vielä on tilaisuus, vielä voin tehdä sen mikä on tarkoitettu.
Ei se ehtinyt, mentiin keskelle ja tulin alas selästä. En pudonnut, teoriat on nyt murrettu. (Voi eiii)
Poni talliin ja uusi karvanpoisto, kyllä se pian on sellainen kesäkarvainen. Varmasti :)
Sitten vaan kotiin


Roosa muuten karkasi kesken meidän tunnin :D Tallista siis. Hauskan näköistä. Ensin poni kävelee ulos tallin ovesta ja alas sen mäen, kauhea hörinä alkaa tarhakavereilta ("Mitä toi oikein tekee o.o?"), ilme on toisaalta sellanen "ihan tässä vaivihkaa lähden karkuun" ja toisaalta "Buahah, kuka nyt on aasi, jeah. Like a Boss"
Marianne sit käskee yhen tyypin ajamaan Roosan pois, ettei se ainakaan mee oria kattelemaan. Roosa ilmiselvästi kuulee tämän karmivan suunnitelman. Poni lähtee ylväästi raviin ja ravaa täysiä -> omaan tarhaansa. Portti kiinni ja jeah.
Totta kai ihan nerokasta, hän halusi pihalle. Poni on omatoiminen :)
Mutta jos nyt silleen ajatellaan. Oikeasti. "Hahaa, olen villi ja vapaa, oikein karkasin. Mitä tykkäätte kamut? Hei, apua. Pakoni on huomattu!! Juoksenpa tästä tarhaani, siitäs saavat" Yksinkertaisen viisasta, heh.
Pian poni olikin jo aivan järkyttynyt kun hän huomasi olevansa tarhassa! Yksinäisen sotahuuto, tulkaa pelastamaan minut, olen yllättäen ilmaantunut tarhaani. Koskettavaa, suoranaisen.