Toisaalta tässä voi olla useampikin syy ja asia jotka masentavat. Mikään ei suju, nyt pitäisi sujua. Silti se onnistu, se on kamalaa :D Kaikki on huonosti.
Tallille, ja mulla oli Salli, tunnillamme myös Sakari, Kaisa, Vinski ja Pomo. Salli vain minun kanssani.
Olin varsin innoissani :) Oon halunnut mennä Sallilla, viimeksi menin sillä talvella ja tipuin (jollen ole huomaamattani tässä välissä sillä mennyt, en usko tosin muakaan ei kannata uskoa) Itseasiassa menin sillä näemmä marraskuussa, pitkä aika. Joo, ja tosiaan olin varsin tyytyväinen, pitkästä aikaa pikku-Salli ja tietenkin on ihan mukavaa etten mennyt sillä Kaisulilla, kheh. Olen kamala ihminen, koen kauheita omatunnontuskia ja vaikka mitä, silti olen tyytyväinen etten mennyt Kaisalla. Olen hirveä.
Katselin tunteja ja kävin vähän auttamassa Laki-ponia. Sitten hain Sallin tarhasta ja aloin harjailla ponia. Se oli oikein likainen ja talvikarvaakin lähti yhä. Miten ihanaa olikaan ihastella harjauksen jälkeen kiiltävää ja nättiä neitiä. Heitin sille varusteet ja sitten lähdettiin tömpsöttelemään kentälle. Selkään ja kävelemään.
Lähtökohtaisesti olin ehkä asettanut liian korkean riman. Minä kun typeränä menin kuvittelemaan että se menisi hyvin, millainen pelle sitä voikaan olla, heh. Mutta meni se talvellakin hyvin. Tai näin olen ainakin koko ajan ajatellut..
Jo alkukäynnit olivat kovin hankalia. Salli meni kuin mato matala, ei se liikkunut juuri mihinkään ja se pienikin liikkuminen höystettiin sellaisella ihmeellisellä vatkaamisella. Koitin sitten Mariannen käskystä ratsastaa ponia eteenpäin, muttei se oikein auttanut. Vauhtia tuli pikkasen, mutta se meno oli jotenkin ihan holtitonta. Tiedättekö, tunne kun hevonen ei kulje niinkuin sitä haluaisi, ei alkuunkaan. Kun tuntuu että sitä vaan keikkuu kyydissä, hevosta ei kiinnosta. Jokseenkin siltä se tuntui. Salli kääntyi volteille ihan kivasti, pysähtyi oikein nätisti. Vähän sen piti oikoa, vähän oli kamalaa kun vähän jänskätti ja vähän oli sitä ja tätä.
Lähdettiin tekemään väistöjä ja edelleen ylioptimistisena ajattelin että ne onnistuvat ja vaikka mitä muuta. Jakauduttiin, mä ja Pomo peltopäähän, muut porttipäähän. Aina avoimella sivulla väistätettiin ulospäin. Juups.
Mikä lie ongelma. Ongelma oli se, etten oikein saanut ohjaa käteen, enkä Sallia sen toiseen päähän. Ongelma oli se, että Salli luikahti banaaniksi ja luikerteli väistön ihan rusetilla. Ongelmana oli myös se, etten muka mitenkään osannut kääntää ponia, vaan suorastaan lauleskellen tungettiin toisten puolelle. Damn.
Alkuun väistöt olivat kovin huonoja. Salli mateli laiskanpulskeasti ja väistöllä valahti kaksinkerroin ja sitten tungettiin ihan hallitsemattomasti sivulle ja välillä käytiin toisten puolella kääntämässä. Huoh. Loppua kohden alkoivat väistöt pikkasen parantua, Salli ehkä jopa saattoi ajatella liikkuvansa sivulle.. kunnes se sitten lurahti ja kaikki jatkui samalla tavalla kuin tuossa ennen sanaa "huoh"
Sitten tehtiin käynnissä väistöt ja välimatka ravissa. Täähän meni kuulkaa vielä huonommin. Tuskallista. Väistöt menivät tähän suuntaan ihan mielenkiintoisesti. En tiedä väistikö se vasemmalle paremmin vai ei, tiedän vaan että vasemmalle mentäessä eksyttiin tyyliin koko ajan toisten puolelle koska Salli kaatui niin innoissaan lapa edellä sinne. Ja ravi. Se oli hirveetä. Mä loikin sieltä satulasta ylös kuin pupujussi ja Sallikin päätti nerokkaasti juosta Pomon luo, jolloin oikastiin tyyliin puolet meidän kentästä. Kaahotettiin siellä ihan epähallitusti ja kaikki menee huonosti. Kun sitten touho meni sellaseksi taisteluksi siirryttiin käyntiin ja otettiin välimatkat kivasti käynnissä. Kyllähän se taas onnistui ihan tavalliseen tapaan, eli siis silleen että edes suunnilleen mentiin siellä missä halusin :D
Plääh. Pikkasen se vaan kyrsii, piiikkasen. Ei normaalisti kyllä ihan tätä luokkaa oo toi, mutta kuten todettua, nyt masentaa. Ei jotenkin jaksa. Jossain vaiheessa ryykättiin toisten puolelle, siirsin ponin vaan käyntiin ja hyppäsin alas. Koitin kuiskailla rauhoittavia ajatuksia hevoselle itselleni, ja otettiin sit vaan rauhallisesti.
Uusinta selkäännousun ja rauhallisen kävelyn jälkeen sain ajatukset koottua ja sain taas kiinni ideasta ja hylkäsin ajatuksen "ei jaksa" Tietenkin jaksetaan, tietenkin sujuu. (on vaan hirveetä, nytkin sitä miettii järjellä että pitää olla positiivinen, ei saa olla "ei jaksa" Toivottavasti saisin vähän kiinni tästä, pystyisin ajattelemaan positiivisesti. Minkäs sille voi, tällä hetkellä lähinnä tuumailen sitä, että nyt ei suju millään kun Elvis on sairas. Hirveetä että vaan yhden kanssa sujuu oikeasti ihan hyvin aina. Kyllä muillakin menee hyvin. Muttei aina. Hirveää ;) )
Kävelyn jälkeen otettiin harjotusravia. Harjotusravia ja jatkettiin väistelyitä. Kuten totesin, sain ajatukseni koottua ja lähdin varsin tyytyväisenä raviin (joo, ja Mariannekin takavarikoi mun raipan sen jälkeen kun laukkailtiin väärässä päässä kenttää. Voi olla että raipan puuttuminenkin vaikutti meihin :D) Ravissa saatiin paljon ohjeistusta. Ja se oli jopa riittävästi ja Salli meni jopa hyvin! JEE. Se helpotus kun se meni edes hetken hyvin. Jos nyt analysoidaan niin ravi oli hidasta, erittäin hidasta. Sellasta jogailua vaan, välillä ponikin vähän intoutui ravaamaan kunnes taas siirryttiin erittäin rauhalliseen raviin. Se sai olla, en halunnut etsiä vaikeuksia reippaalla ravilla. Alkuun oli istuminen oikein hankalaa, mutta se alkoi muovautua. Totta kai siinä hitaassa pikkuravissa oli tosi helppo istua, mutta kyllä mä onnistuin lopulta siinä reippaammassakin menossa istumaan jo lähes pomppimatta :) Tehtiin joitain voltteja, joille Salli kääntyi oikein nätisti. Ja tosiaan, pysyttiin omalla puolella kenttää, se on tärkein. Alkuun piti oikein pitää mielessä se ulko-ohja, piti ottaa otteita ulko-ohjalta. Kun sitten otti ja teki sillä ulko-ohjalla jotain, kääntyi Sallikin kovin nätisti, eikä edes yrittänyt mennä väärälle kentän puoliskolle. JES!
Tehtiin sitten vielä jokunen väistönyritys. Vähän varoen tein niitä, pelkäsin että vedetään herneet nenään ja juostaan toisten puolelle. Joten siihen nähden ihan ookoo "lapa edellä väistöntapasia" sieltä tuli. Ja kyllä me muutamaan otteeseen taas tungettiin toisten puolelle, eheh. No, koitin ottaa rauhassa ja olla tyyni. Zen.
Sitten tehtiin väistöjä (käynnissä tai ravissa) ja siitä laukannosto. Tein ensin käynnissä (ei se kyl tarkotus ollut, mutta Salli hyytyi :D) Ihan ookoo väistö, sellanen perus "kyl se ehkä saatto jotain tehdä" Laukannosto oli vähän hidas (tosi hidas) mutta laukka oli ihan hyvä. Mä nyt pompin kuin merisairas, mutta olisi siellä voinut pahemminkin rytkyä.
Väistöt tein lähinnä käynnistä, pari myös ravista. Välillä tuli jopa melkein oikean tuntusia väistöjä, joihin olin aika tyytyväinen. Laukannostot olivat hitaita, enkä edes ravista saanut nousemaan. Laukka itsessään oli kuitenkin ihan kivaa. Yks ympyrä yritettiin tehdä, mutta se käännös lopahti kivasti ja laukattiin sitten vain aitaa päin.
Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Kunnes sitten Salli yllättäen lähti vähän lapasesta. En todellakaan tiedä mikä meihin iski, mutta yllättäen se hidas hissuttelulaukka vaihtui melkoisen railakkaaseen menoon. Minä pidättelin Sallin ja toivoin kääntäväni oikein ettei baanattais väärälle kentän puoliskolle. Kaikki meni hyvin, kunnes Marianne juoksi alta pois (kuulemma oltiin menossa sitä päin, pah sanon minä. Hullunkiilto silmissä kuulemma aiottiin jyrätä Marianne :D Se oli kuules rauhallinen laukannosto, laukkakin oli rauhallista. Mutta sitten vaan kävi jotain ja lähdettiin vähän out of control) Mariannen juostua alta pois, lähti Salli väistämään. Ja siis neitiponillehan ei riittänyt mikään loiva käännös "en jyrää sua" vaan se teki sellasen megalomaanisen loikan sivulle, oikein silleen iloisesti hyppien. Ja siis minkäs sille voi, hevonen katosi niin yllättäen alta, että minä jatkoin iloisesti matkaani suoraan alas :D Sellanen styge lento, suoraan kenttähiekkoihin. Ja sen verran vauhdikas lento, että oli yksinkertaisesti pakko päästää Sallikin siitä vapaaksi.
Mitä tää nyt sitten kertoo että nyt tipun Sallilta ja viimeksi kun menin sillä niin tipuin silloinkin. Hmm. Salli haluaa kertoa nyt jotain.
Marianne auttoi minut takaisin kyytiin ja käski kävellä. Olimme kuulemma niin psykoottisia ettei me voida laukata.
Käveltiinkin hetki, tehtiin vähän niitä väistöjä. Sitten saatiin taas laukkalupa. Alkuun se laukka meni hyvin ja jeejee, mutta sitten riistäydyttiin siinä mielessä käsistä että juostiin vaan iloisesti toisten puolelle. Korjattiin jalustin, joka auttoi asiaa suuresti. Sitten otettiin vielä pari laukkaa. Vähän oli hallitsematonta. Vähän reipasta. Plääh. Plääh.
Mä istuin ihan ilmavasti. Plääh sillekin. Masentavaa suorastaan. Siis joo, mulla menee hermot siihen ettei laukkaaminenkaan suju ollenkaan. Aina liian kovaa, aina!
Loppukäynnit.
Se meni varsin surkeasti. Aika pitkälti. Olen tyytyväinen siihen että saatiin se harjoitusravi onnistumaan. Harjoitusravi on kovin mukavaa.
Ja olen iloinen kun joskus oppisin laukkaamaan. Oikeasti, ärsyttävää. Edelleen uskon siihen että kesän tullessa kaikki sujuu. Ehkä muutan sen vaan muotoon että kun saan selvyyttä asioihin, niin sitten sujuu. Jos ei ahdistaisi mikään. Niin.
Ehkä huomenna menee paremmin. Tuskin. Näen sieluni silmin että meen Kaisalla. Se ei auta. Tuskaista.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen nopeasti ja kirjailin kortin.
Hihi, lammikossa oli sammakko. Ihan pieni sammakko. Se kurnutti. Tai en mä edes tiedä mitä se teki, ei se kauheesti kuulostanu kurnutukselta :D Suloinen.
Joo, kyllä huomenna menee paremmin. Varmasti. Ajatellaan niin, se auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti