Joulun aikaa

Viime viikolla olin kipeänä, joten olin nyt vasta tänään ratsailla. Seuraavat kaksi viikkoa onkin sitten joululomaa tallilla. Kauheasti sanottavaa ei tästä tunnista nyt ole. Menin Elviksellä, tunnilla oli myös Vinski ja Evita.

Vähän oli sellainen epämääräinen tunti taas. Piti käynnissä tehdä pohkeenväistön ajatuksella väistätystä, jossa siirrettiin sisäosaa sisälle ja takaosaa ulos. Ei onnistunut pätkääkään, aina oli ulkolapa karussa ja homma ei toiminut. Elvis myös oli ihan irti ulko-ohjasta ja minä huomasin löysäileväni ulko-ohjaa vähän väliä, mikä ei varmaan auttanut.

Kevyt ravissa tehtiin samaa väistätysjuttua ja vasta-asetuksia. Vasta-asetuksista tuli sentään jotain kun tajusin mitä teen, väistöistä ei tullut mitään. Harjoitusravissa otettiin ajatuksesi sitten avotaivutus, joka onnistui oikeaan kierrokseen ihan superhyvin. Vasen kierros oli tässäkin hankalampi. Muuten poni sitten meni ihan kivasti. Jäi kyllä jokseenkin kaivelemaan kun tuntui että en saanut sitä menemään oikeasti kivasti, vain vähän sinnepäin.

Loppuraveissa poni hiukan säikähti ja multa sekosi pakka, mutta saatiin meidät rauhoittumaan ja tunti loppui ihan hyvissä merkeissä. Jäi silti vähän mitäänsanomaton fiilis, mutta toivottavasti se siitä taas joulutauon jälkeen iloksi muuttuu.

Hyvää joulua kuitenkin kaikille! Lunta ei täällä ainakaan vielä ole, joten tässä muutama iloinen joulukuva viime vuosilta ^^ Toivotaan että vuosi 2019 alkaa hyvin itse kullakin.

Täyttä kyytiä ympäri kenttää

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Pomo, Vinski ja pari yksäriä, Elvis jatkoi vielä myöhemmin tunneillekin. Päivä oli hemmetin tuulinen ja muutenkin ihan kamala, mutta sentään mulla oli tänään tosi kivat fiilikset. Ei meinaan jännittänyt yhtään. Ei ollut sellaista kalvavaa huonoa fiilistä, joka nyt on seuraillut viimeiset viikot. Siinä ponia harjaillessa aloin ihan miettiä että hei, tänään ei jännittänyt ajaa tallille, eikä ole huono fiilis ponia harjaillessakaan. Todella hyvät lähtökohdat siis!
Lähdettiin kentälle, tähän märkään, kylmään ja pimeään talveen ja sitten kiipesin kyytiin.

Aloitettiin käynnillä ja Elviksen mielestä porttipääty oli inhottava, joten sinne ei tietenkään mitenkään voinut mennä. Pari ekaa kertaa skipattiinkin aika paljon siitä päädystä, mutta myöhemmin lähdin ahkerammin vaatimaan ponia päätyyn ja päästiinkin sinne ilman sen suurempaa draamaa. Ja tosiaan, mun hyvä fiilis vain jatkui. Ei jännittänyt yhtään! Oli suorastaan normaali olo - tuntui että voin istua siellä kyydissä, suorana, rentona, eikä mikään voi sitä estää. Käynnissä käveltiin vähän molempiin suuntiin sekalaisesti, Elvis taas alkuun ihmetteli uudempia poneja, mutta tällä kertaa keskittyminen oli huomattavasti enemmän kävelyssä, kuin toisissa hevosissa. Käänneltiin siinä voltteja, pyysin hiukan käyntiä eteen ja homma sujui ihan kivasti. Hiukan nyt mentiin varovaisemmin, koska tuuli oli niin vahvaa ja ajattelin että mennään taas hiukan alta riman. Jottei tuulenpuuska yllätä ja vie ponia mukanaan tai jotain.

Siirryttiin sitten kevyt raviin ja tarkoituksena oli tehdä toisessa päädyssä täyskaarrot ja toisessa päädyssä sitten ympyrä. Simppeli kuvio, homma sujui oikein nätisti. Hiukan ehkä poni oli hidas ja silti ajoittain altajuokseva. Ei mitään sen ihmeempää ja tarkoituksena olikin alkaa hiljaksiin ratsastamaan tasaisempaa tahtia. Mutta sitten kävikin niin hassusti, että Pomo päätti olla villi ja räjähtää meidän takanamme. Elvis tietenkin lähti siitä täysillä muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kunnes aita tuli vastaan ja sain ponin pysähtymään. Homma vaikutti olevan kunnossa, mutta sitten Pompeli jatkoi riekkumista vapaana ja Elvis halusi ilmeisesti myöskin ottaa vähän pöllöenergioita ulos, joten yllättäen ponini lähtikin uudelleen kiitämään toiseen päähän kenttää. Sain ponin käännettyä päin aitaa ja lopulta myös pysäytettyä, samalla vain miettien että kunhan vaan saisin sen pysäytettyä ennen kuin tipun kyydistä ja pääsisin laskeutumaan hallitusti. Ponin sain lopulta pysäytettyä ja kun vaan tuntui ettei se samalla sekunnilla ole lähdössä taas, niin heittäydyin nopeasti alas (ja venäytin jotenkin koko polveni. Ei ole helppoa edes laskeutua satulasta). Pomo jatkoi vapaata riekkumista, Elvis olisi halunnut lähteä mukaan ja muut hevoset vain katselivat kun vanhat ponipojat riehuivat kuin pahaiset kakarat. Hyvinhän tämä menee!

Kun Pomo lopulta rauhoittui, oli aika hypätä takaisin Elviksen kyytiin, jolla oli kaula kuin joutsenella ja silmät pyörivät kuin hedelmäpeli. Tämän takia jätin raipan pois ja nousin hivenen epäilevänä kyytiin. Marianne kysyikin hallitsenko sen nyt varmasti. Niin.. Toivottavasti?
Se alkoi todella hyvin ja Elvis oli suihkaista alta heti kun vaan pääsin selkään. Sitten se näki hevosia ja vetäisi 180 astetta ja sähähti karkuun. Se kipitteli ja tuntui varsin räjähdysherkältä. Tästä huolimatta mulla oli edelleen yllättävän hyvä olo. Ei jännittänyt kauheasti - enemmänkin turhautti kun pohdin mitä hittoa teen, jottei poni vain suihkisi menemään aina kun toinen hevonen tulee 20 metriä lähemmäs hänen keltaista pyllyään.

Lähdettiin jatkamaan ravia ja mentiin edelleen samalla kuviolla, mikä tarkoitti sitä, että hevosia tuli ja meni milloin mistäkin suunnasta. Tämä hankaloitti tosi paljon, Elvis jännittyi, sähähteli minne sattui ja mulla oli työtä siinä että sain istuttua alhaalla ja otettua ponin takaisin raviin. Otinkin ajatukseksi alkuun vain ravailla nätisti. Väistelin muita, koitin saada kevennyksen rauhoitettua, otin runsaampaa pidätettä jos poni syöksyi alta, sellaista perussettiä. Onneksi pian jäätiin ihan vaan kaikki samaan kierrokseen ja tehtiin vain voltteja kaikkien sivujen keskelle. Tämä helpotti niin paljon mun menoa ja keskittymistä. Aikani kun pyysin ravia ja vaan tsillailtiin siellä, rauhoittui Elvis sen verran, ettei se enää skitsoillut muista hevosista. Vain Vinskistä. Vinski saattoi olla kymmenen metrin päässä ja silti poni vaan yllättäen heitti ympäri ja yritti lähteä laukkailemaan karkuun. Sain jo muuten ratsastettua reittiä ja homma oli hanskassa, mutta auta armias kun jostain tuli Vinski ja Elvis ei enää voinutkaan tehdä mitään muuta kuin juosta karkuun.

Onneksi lopulta kävi läpimurto ja onnistuin viimein pysäyttämään ponin raiteilleen ennen kuin se ehti edes lähteä. Sain pari kertaa otettua pidätteen just samalla hetkellä kun poni oli räjähtämässä ja sen jälkeen pystyinkin pyytämään sitä jatkamaan työskentelyä normaalisti. Kun pari kertaa sain kiellettyä Elvistä riehumasta ja olemasta tuhma, se lopetti sen ylettömän skitsoilun ja rauhoittui niinkin hyvin, että lopulta pystyttiin tekemään vaikka voltteja Vinskin ympärillä ponin sen suurempia jännittymättä! ...Okei, kyllä se vielä tunnin lopussakin pari kertaa otti pieniä väistöliikkeitä jos Vinski tuli suoraan kohti, mutta ne eivät olleet mitään pahoja, kun sentään pystyttiin muuten työskentelemään normaalisti.
Muu kaahottelu saatiin rauhoitettua sillä, että keventelin hitaammin. Ja Elviksen porttipään väistelykin talttui kun Marianne käski ajatella vähän avotaivutusta kulmaan tultaessa. Näin Elviksen nokka pysyi sisällä, eikä sillä ollut mahdollisuutta lähteä oikomaan. Kun nämä kaikki yhdistettiin, niin lopulta istuttiin harjoitusravia, tehtiin voltteja ja mulla oli alla ihan normaalin tuntuinen Elvis. Sitä pystyi ratsastamaan eteenpäin, vaatimaan taivutusta, eikä se singonnut enää kertaakaan mihinkään. Ja koko tämän ajan mulla oli hyvä fiilis, mikä oli ehkä parasta koko hommassa. Mulla oli vaan niin paljon rennompi olo tänään, kuin viime viikolla. Sain istuttua niin paljon paremmin ja rennommin. Ihan superloistavaa!

Otettiin sitten vielä laukkaa yksitellen. Laukka olikin tosi hyvää. Laukkasin ensin oikeaan kierrokseen, johon nousi ensin väärä laukka, mutta sen jälkeen päästiin hienosti vauhtiin. Laukka oli nyt tosi hyvää, sellaista mukavan energisen ja pyörivän tuntuista. Poni liikkui omatoisesti eteenpäin, minä istuin siellä suorassa ja rentona (ei vieläkään jännittänyt, jee!) ja meillä oli tosi kivaa. Laukattiin muutama kierros, käveltiin hetki ja sitten pääsin laukkaamaan vielä vasemmalle. Tähän suuntaan nostossa tuli pientä kiemurtelua, mutta kun sain ponin suoristettua, nousi laukkakin hyvin. Tähänkin suuntaan mentiin hienosti, ehkä astetta hitaammin kun poni oli jo laukkaillut kovasti, mutta ei mitään huonoa silti. Loppuun ravailtiin vielä hiukan. En nyt sattuneesta syystä oikein päästänyt ohjaa, vaikka Elvis oikein nätisti ja rentona ravailikin. Vasta ihan lopussa Mariannen kannustamana annoin ponin venyttää ennen käyntiin siirtymistä. Loppukäynnit taluttelin ja sen jälkeen poni pääsi talliin hetkeksi lepäämään ja itse lähdin takaisin kotiin.

Olin vaan tosi tyytyväinen tähän tuntiin. Se fiilis tekee niin paljon ja kun nyt pitkästä aikaa oli taas rento ja hyvä olo. Oli muutenkin mahtavaa että sitä mun hyvää oloa ei horjuttanut tuo hirmuinen riehuminen. Olin myös supertyytyväinen että sain pidettyä itseni kasassa ja sain Elviksen kuulolle ja toimivaksi. Ettei vaan juostu päättömästi koko tuntia. Mariannekin oli tähän tyytyväinen, alku oli kaaosta, mutta sitten noustiin tasaisesti sinne hyvälle tasolle. Tosi kiva tunti, vaikka nyt jäikin pienet sotavammat siitä nopeasta laskeutumisesta. Ei se mitään, oli niin mukavaa!

Kuukausi jouluun

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski, Evita, Artsi ja pari yksäriponia. Harjailin Elviksen kauniiksi ja kiiltäväksi, tukkaa ojoon ja varusteet niskaan. Siitä sitten suorastaan hölkättiin kentälle - poni oli niinkin reipas ja aktiivinen taas vaihteeksi.

Kenttä oli jo aika kova, mutta kyllä se hiukan sieltä aukesi kun tarpeeksi kovaa pintaa tampattiin. Lähdettiin siinä kävelemään Elviksen kanssa ja siis ponilla oli hirmuisia ongelmia kun kentällä oli ihan hirmuisen uusi ja vieras poni! Elvis keskitti kaiken tarmonsa ponin tuijotteluun, väistelyyn ja toisaalta jopa seurailuun. Sen lisäksi toinen pääty kentästä oli aika jännittävä ja sinne meneminen oli astetta hankalampaa, kun ponin mielestä kulmien oikominen ja jännän pään tuijottelu oli mielenkiintoisempaa. Niinpä meidän alkutunti meni vähän siinä, että poni oli ah-niin-järkyttynyt milloin mistäkin, yritti väistellä ja juoksennella kauhuissaan ja minä taas yritin saada ponin uskomaan että se voi ihan kulkea ja tehdä hommiakin. Alkukäynnit meni ihan jees, mitä nyt poni oli supervino. Ihan tajuttoman vino. Siis se näytti kulkevan suorana, mutta ohjaan tuntui että toista ohjaa olisi saanut pitää kymmenen senttiä lyhyempänä kuin toista, jotta olisi suutuntuma ollut tasainen. Niinpä aloitin sillä, että koitin saada ponin taipumaan molempiin suuntiin ja suoristumaan siitä vinoudestaan. Alku tuntui mahdottomalta, mutta lopulta löydettiin tasaiset ohjat ja hyvä tuntuma.

Lähdettiin sitten ravia keventelemään. Tahti oli epätasainen, kun Elvis milloin jarrutteli ja milloin kaahotti. Meikä taas kökötti vähän koko tunnin etukenossa kun jokin taas olevinaan jännitti, joten työstin vaan itseäni suoraksi, tasaiseksi ja rennommaksi. Hetkinen kun siinä väännettiin, niin Elvis rentoutui ja lakkasi välittämästä toisista poneista, sitä pelottavaa kulmaa se kyllä aina vaan kyttäili enemmän tai vähemmän. Ei kuitenkaan räjähdetty tai mitään, joten ei se niin pahasti siihen keskittynyt. Ravista tuli mukavaa, hiukan epätasaista, mutta muuten. Elvis kulki kivasti, oikeastaan ainoa ongelma oli se mun jännittynyt olo, ilman sitä olisi mennyt tosi kivasti.

Laukattiin sitten vielä yksitellen uraa pitkin. Vasempaan kierrokseen poni puski sisälle päin ihan ilolla, enkä oikein saanut sitä pohjetta läpi. Johtui tosin ehkä siitä etten täysillä uskaltanut tehdä, mutta joo. Sain kuitenkin molempiin suuntiin laukat nostettua ja alun kököttämisen ja jäykistymisen jälkeen sain jopa istuttua suoraksi ja rentouduttua alas satulaan, jee! Elvis laukkasi tosi innoissaan ja reippaasti, eikä siinä sen ihmeempiä. Loppuravit kevenneltiin vielä ja käveltiin lopuksi.

Hyvin se tosiaan meni. Mulla on vaan nyt joku kausi kun tuntuu jatkuvasti jännittävän ja on hankala olla ja tehdä. Sain nyt kuitenkin tahdontaistelun jälkeen suoristettua itseni, mutta aina sitä vaan valahtaa takaisin etukenoon. Onneksi sentään sain pidettyä itseni ja ponin niin hyvin koossa, että Elvis alkoi keskittyä muhun eikä vaan sätkynyt uutta ponia.

Tasapaksua

Tänään menin Elviksellä, tunnillamme myös Vinski, Artsi, Evita ja Pomo. Elviksen laitoin kuntoon ja poni oli saanut oikein uuden hienon rintaremmi-martingaalin (jollaista en ollutkaan ennen itse laittanut päälle, joten saatoin olla tajuamatta että se rintaremmi olisi pitänyt asentaa satulaan kiinni.. Ajattelinkin että se näytti siinä kaulan ympärillä hiukan hassulta) joten se näytti ihan hienolta esteponilta. Suorastaan vakavasti otettava kisaponi.

Mentiin kentälle, kiivettiin kyytiin ja alettiin suorittamaan. Alkukäynneissä keskityin istumaan hyvin ja suorana, sillä suorassa istuminen on hitokseen hankalaa. Ponia työstin vähän reippaampaan käyntiin ja sen lisäksi piti tehdä asetuksia niin sisälle kuin uloskin. Vasemmalle asettuminen oli astetta hankalampaa ja poni olisi lähinnä halunnut kääntyä ohjan mukana milloin minnekin. Saatiin kuitenkin ihan onnistunuttakin pätkää sieltä tehtyä.

Kevyt ravissa jatkettiin samalla linjalla, rentoja poneja, venyttelyä ja taivuttelua. Ponia sai taas hiukan pyytää ennen kuin ravia löytyi ja tein siinä ensin omatoimisesti muutamat kevyet väistättelyt ja ravin pidennykset. Poni lähti vallan hienosti pohkeesta kyllä eteen ja ihan innostuikin tekemään reippaampaa ravia siinä. Tehtäväksi saatiin sitten tehdä ympyröitä joilla haettiin hyvää taivutusta ja toisella pitkällä sivulla piti päästää ohjaa pidemmäksi ja saada heppa venyttämään kaulaa pidemmäksi. Olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Poni venytti kivasti, liikkuikin reippaammin kun sai ohjaa. Ympyröille se vähän läsähti ja hidastui, mutta sentään jonkin verran asettui. Sanoisin että kokonaisuus oli ihan hyvä ja yritinkin kyllä parhaani. Silti päällimmäiseksi jäi sellainen epätasainen fiilis - tuntui että onnistui, mutta ei yhtään niin hyvin kuin olisi voinut.

Istuttiin sitten vielä harjoitusraviin, jossa poni oli tarjoamassa joko laukka- tai käyntisiirtymiä. Yritinkin tässä nyt tsempata ihan 110-prosenttisesti, sillä oli niin mitäänsanomaton fiilis tuosta alkutunnista. Koitin harjoitusravissa oikein istua rentona ja suorana, kädet kulmassa. Koitin pitää ravin reippaana ja aktiivisena ja saada ponin kulkemaan. Sanoisinkin että onnistuttiin tässä ihan hyvin. Poni nyt hidasteli kyllä taktisesti vähän väliä, mutta ainakin minä istuin aika kivasti ja pätkittäin sain jopa sen vasemman ulko-ohjan tuen sieltä kaivettua esiin (jee!) ja sen lisäksi saatiin raviinkin vähän liikettä. Poni tuntui oikein mukavalta ja homma sujui kivasti, joten eipä siinä sen ihmeempiä.

Loppuun ravattiin vielä kevennellen pidemmin ohjin. Poni oli tosi kiva tässä kyllä ja saatiin ihan kehujakin kun poni venytti hienosti. Hieman hitaaksi se jäi aina paikoin ja välillä tuntui ettei ponilla riittänyt keskittyminen jos annoin sille ohjaa, joten jouduin aika pitkälti menemään ohja vähän tuntumalla, jotta Elvis ei kyyläilisi turhuuksia. Edelleen siis ihan mukiinmenevä suoritus, muttei mitään sen ihmeempää. Ainakaan tällä kertaa ei jänskättänyt kamalasti!
Loppukäynneissä tehtiin vielä taivutuksia pienillä ympyröillä, joista jäi sama maku kuin muustakin tunnista. Pätkittäin tuli hyvääkin taivutusta, loppuaika meni vähän sinnepäin. Noh, poni pääsi siitä karsinaan odottelemaan seuraavaa tuntia, ehkä meillä on vaan syysmasennusta ilmassa kun on niin pimeää ja mälsää.

Iltahämärässä villiponin kanssa

Kävin tänään ratsastamassa, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Evita ja Simo. Elvis oli jo edeltävällä tunnilla, joten katselin vain kun poni pelästyi milloin mitäkin ja lähdin selkään mielenkiintoisin fiiliksin. Ainakin poni on reipas kun se jaksaa vielä karkuun juosta, joten se on ihan hyvä. Jännitti vaan etten muksahda itse kyydistä, katko kättä tai jalkaa ja joudu lähtemään ulkomaille raajat paketissa.

Noh, eihän näitä tarvitse Pullaponin kanssa niin jännittää, mutta ajattelin silti ottaa hiukan varovaisesti ettei nyt ihan se lottovoitto osu kohdalle. Alkukäynneissä lähdin ratsastamaan ponia reippaasti eteenpäin sillä se oli ihan matelumoodissa. Hiukan poni kyttäili ulkopuolista pimeyttä, mutta en antanut sille katselurauhaa, vaan tehtiin voltteja ja puskettiin lisää vauhtia. Poni alkoikin rentoutua ja keskittyä hommiin aika nopeasti, joten yksi työvoitto saavutettiin aika nopeasti.

Otin tämän ratsastelun lähinnä leppoisan iltaratsastelun kannalta, joten en sen ihmeempiä siinä omatoimisesti puuhaillut. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin, jossa Marianne pyysi ottamaan muutamat reippaammat pitkät sivut jotta poni heräisi. Sen lisäksi tehtiin hiukan loivia kolmikaarisia poneja väistätellen ja pääty-ympyröitä. Väistättelyt sujuivat oikein mukavasti. Vähän löysää väistöä, mutta saavutettiin kiemuraa merkkaava puomi, eikä poni tuntunut ihan kauhean vinolta. Ympyröillä koitin ponin saada taipumaan kunnolla ja jatkamaan aktiivista ravia. Otin siinä sitten myös ne muutamat reippaammat pitkät sivut, jotka Elvis suoritti tosi hienosti. Ponista irtosi vallan mageeta ravia, se oli reipas ja kuuliainen.
..Kunnes sitten Alpo veti tarhassa herneet nenään kun kaveri vietiin toisesta tarhasta pois. Lapsihevonen veti siellä tarhassa rallia, jolloin minun fiksu ja vanha ponini päätti tietenkin että nyt on jotain pahaa tapahtumassa. Se otti pikkuisia lähtöjä aina samaan tahtiin Alpon kanssa. Meikä keikkui kyydissä miten keikkui, mutta poni oli kuitenkin sen verran kartalla että mitään pitkiä matkoja se ei juossut ja tuli parhaimmillaan takaisin ihan parin laukka-askeleen jälkeen. Alpo sai heinää tarhaan ja minä jatkoin hommia järkyttyneen ponin kanssa. Hetki siinä meni, hiukan lisää pyörittelyä, tasaista tuntumaa ja reippaampaa ravia, ennen kuin poni vihdoin rauhoittui ja uskalsi rentoutua takaisin.

Istuttiin harjoitusraviin ja humputeltiin sitä pitkin kenttää. Ravi oli tosi mukavaa, tasaista ja meikä istui oikein hyvin siellä, jopa suorana suurimman osan ajasta. Välistä jouduimme keskustelemaan tarkoittaako harjoitusravi laukkaan kiihdyttelemistä, mutta poni onneksi ymmärsi että ravata voi ilman laukkaehdotuksiakin.
Alettiin siinä sitten vielä nostella laukkaa pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka sujui ihan nätisti. Hiukan olisin voinut täräyttää Elvikseen lisää vauhtia, mutta otin varman päälle ettei poni räjähdä. Sain kuitenkin hyvät laukat kun vain laukka pysyi yllä ja poni pysyi ympyrällä oikein hienosti.

Oikea kierros oli sitten tuttuun tapaan ihan hiukan hankalampi. Tähän suuntaan Elvis oli tosissaan menossa aina laukkaa nostaessa, joten kerran se yksinkertaisesti pääsi kaahaamaan suoraa uraa ympyrälle kääntymisen sijaan. Muuten ympyrät onnistuivat ongelmitta ja laukat sujuivat tosi hienosti. Meikäkin alkaa nyt niin sopivasti istumaan taas siellä laukassa hyvin - nyt ei muuta kuin kenttä käyttökelvottomaksi, laukkataukoa ja voidaan taas kevällä opetella uudelleen istumaan laukassa.
Lopuksi ravailtiin vielä hiukan pidemmällä ohjalla. Elvis oli asteen jännittynyt tässä, joten en oikein uskaltanut sille kamalasti päästää ohjaa. Tuntui että poni oli vähän kyttäilevä kuitenkin, ainakin heti kun ohjaa löysäsi. Siispä hölkkäiltiin reipasta ravia molempiin suuntiin, ennen kuin tulin alas taluttelemaan loppukäynnit.

Heikkojen kohtien treenailua

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski ja Evita, Elvis vain mun kanssani. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, poni oli keltainen ja kaikki oli oikein hyvin. Laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin kentän puolelle.

Alkukäynneissä vain etsittiin reipasta ja iloista käyntiä, käveltiin vähän ilman jalustimia jotta saatiin jalkaa pitkäksi ja sitä rataa. Elvis oli oikein mukava ja käveli eteen, hiukan se aina lösähti ja pyytää sai uudelleen, mutta suurimman osan ajasta kuljettiin reippaasti ja hienosti. Siirryttiin sitten kevyt raviin, jossa keskityin tekemään isoa ravia, tein muutamia loivia väistätyksiä kentän keskeltä uraa kohti ja pyörittelin Elvistä ympyröille taipumaan. Kaikki sujui tosi kivasti, vasenta pohjetta poni väisti paremmin, mutta molempiin suuntiin tuli onnistunutta pätkää. Ravi oli oikein mukavaa ja etenevää, poni kääntyi hienosti ja jopa taipuikin parhaansa mukaan. Meillä oli vallan hyvä flow siinä, oli mukavaa ravailla rauhassa, mutta silti tuli tehtyä hommia ihan kunnolla kun ponilta sai vaatia etenevää ravia.

Muilla oli pieniä hankaluuksia ja he pääsivätkin liinan päähän istuskelemaan ja harjoittelemaan. Siinä vaiheessa totesin että parempi jatkaa samaa linjaa ja keksiä jotain järkevää puuhaa, jotten vain keventelisi koko tuntia. Jäätiin Elviksen kanssa tosi isolle pääty-ympyrälle ja istuin alas harjoitusraviin. Koitin saada harjoitusravinkin reippaaksi ja eteneväksi, missä oli pieniä hankaluuksia, kun poni luuli mun pyytävän laukkaa. Kun varovasti pyysin ja varoin heilumasta häiritsevästi, sain kyllä isompaa raviakin aikaan, mutta poni oli selvästi hiukan hämmentynyt. Tein siinä myös sitten hiukan pysähdyksiä suoraan ravista. Näitä poni suoritti kovin ammattimaisesti ja toistojen kautta sain ponin siirtymään pysähdyksestä raviinkin oikein nopeasti. Kerran se teki jopa todella voimakkaan ravisiirtymän, mutta niin hyvää siirtymää en saanut kyllä toistettua enää.

Otin sitten pätkän käyntiä jotten taas piiputtaisi itseäni ennen laukkaa. Mariannelta heltisi laukkalupa ympyrällä, joten päädyin tekemään samaa treeniä kuin viimeksi. Siirtymiset ovat mulle hankalia, joten ne olivat suurimmassa osassa tämän päivän treenissäni. Aloitin laukat ottamalla nostoja ja muutamia askelia laukkaa. Tarkoituksena oli tehdä kaksi nostoa ympyrän aikana, ei siis mitään kauhean hankalaa. Ensinnäkin Elvis pysyi ympyrällä molempiin suuntiin, mikä oli ihan superloistavaa taas! Jännä että saan pysyttyä ympyrällä silloin kun on kauheasti muutakin ajateltavaa, mutta pelkkä käännös useinkaan ei onnistu.
Alkuun nämä laukka-ravi-laukka-siirtymät olivat tosi hankalia. Elvis kyllä nosti laukan, mutta kun siirsin raviin niin en saanut ihan täysin istuttua, jolloin Elvis ei ihan honannut että halusin sen nostavan heti laukan uusiksi. Sen lisäksi poni taisi ajatella että ei normaalistikaan renkata edestakaisin laukkaa ja ravia, joten miksi nytkään?

Hetken jouduin tahkoamaan, sillä joka kerta laukannostoon meni puolikin ympyrää aikaa. Lopulta sain täräytettyä pohjetta läpi, herätettyä ponin tähän maailmaan ja istuttua alas, jolloin sain laukannoston onnistumaan aika nopeasti siirtymän jälkeen. Kun toistettiin vielä muutama onnistunut kerta, päästiin lopulta tekemään tehtävää tosi sulavasti. Elvis alkoi nostaa laukkaa paljon nopeammin ja terävämmin, pohje meni läpi ja minä sain paremmin pyöräytettyä istuinluun mukaan nostossa. Poni laukkasi iloista laukkaa ja siirtymissä alaspäinkin sain ihan istuttua. Hiukan mä rytkyin kun se ravi oli niin epätasaista laukan jälkeen, mutta ihan positiiviseen suuntaan mentiin koko ajan. Hiiukan oli ongelmana että Elvis rupesi ennakoimaan ravisiirtymiä, mutta sain sen reipastettua laukkaamaankin.

Kun lopulta saatiin tehtyä pari ympyrää hienosti laukkaa nostellen, annoin ponin palkinnoksi laukata vähän isommin ja pidemmällä ohjalla muutaman ympyrän verran. Lopuksi otin vielä molempiin suuntiin muutamat laukannostot pysähdyksestä. Sekin sujui oikein kivasti, kun poni oli herkistetty laukannostoille jo valmiiksi. Ekat nostot olivat tosi hitaita ja poni ehti siirtymään raviinkin ennen kuin laukka löytyi sieltä, mutta parin toiston jälkeen saatiin muutama nosto jotka olivat niinkin nopeita, että poni otti parhaimmillaan vain yhden käyntiaskeleen ennen laukkaa. Olin tosi tyytyväinen ja tuntui että kaikki meni oikein kivasti.

Käveltiin hetki jotta saatiin molemmat hiukan puuskuttaa ja otettiin lopuksi vielä kevyttä ravia pidemmin ohjin. Poni oli ihan järkyttynyt kun Evita protestoi juoksutusliinan päässä ja hiukan potkaisi kohti Elvistä. Evita oli siis kyllä kymmenen metrin päässä, eikä todellakaan potkinut Elviksen takia, mutta poni ei näitä ehtinyt sen kummemmin miettiä. Hän päätti vain kääntyä pennin päällä ja hilpaista karkuun. Poniraukka.
Muuten loppuravit menivät iloisen letkeästi. Jäätiin kävelemään ja minä tulin taluttelemaan hienoa ponia. Sen jälkeen poni pääsikin tarhailemaan ja itse siirryin kotipuoleen jälleen. Oli tosi kiva tunti, kaikkien näiden tuntivuosien jälkeen on kuitenkin aika virkistävää ratsastaa yksikin tunti tälleen itsenäisesti. Kun se on kuitenkin erilaista - voi keskittyä näihin omiin heikkoihin kohtiin, tehdä just siten kuin poni tarvitsee jnejne. Joten mulla oli kyllä oikein kivaa. Best of both worlds ja silleen :)

Tuulee niin ettei ponikaan pysy raiteilla

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita ja Vinski. Elvis oli vain mun kanssani ja ulkona tuuli niin kovaa ettei tosikaan. Hiukan ahdisti lähteä pihalle kun tuntui ettei itse saa henkeä ja jännitti että miten ponikaan jaksaa kävellä kun herra hienohelma ei niin kauheasti näistä äärisäätiloista välitä.

Kiipesin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Oli se kyllä melkoista menoa. Tuli tuulenpuuska sivulta ja poni oikein heilahti tuulenvoimasta, tuli toinen puuska suoraan naamaan ja ponia alkoi ärsyttää ja se yritti lähteä kipittelemään reippaammin eteen. Ei kuskillakaan siellä kovin kivaa ollut, syysmyrskyt voisivat olla puhaltelematta meidän ratsastustunnin aikana.
Sääoloista huolimatta koitettiin tehdä parhaamme. Hiukan oli hankalampaa ratsastaa sillä poni oli tietysti hiukan virittäytyneempi ja mua jännitti että se räjähtää kun kunnon puuska tulee. Sen lisäksi poni tosiaan kiemurteli, eikä viitsinyt kävellä kunnolla - kukas sitä nyt töitä näin huonoissa oloissa tekisikään.

Koitin kerätä itseni ja lopulta uskalsin pyytää Elvistä ihan suht kivasti liikkeellekin. Tyynempi sää ja olisin pyytänyt enemmänkin, mutta tällä ilmalla annoin olla ja käveltiin vain suht reippaasti ja suunnilleen eteenpäin. Alkukäynneissä pyöriteltiin voltteja jokaiseen kulmaan, Elvis kääntyi hyvin, asettui hiukan huonommin, mutta kun pyysin asetusta läpi, löysi ponikin tahdonvoimaa taipua voltille. Sanoisin että olosuhteisiin nähden tehtiin oikein nättejä voltteja, olisin voinut vaatia kaikessa vähän lisää, mutta kuten todettua, oli se hiukan hankalaa kun ei eteensä näe.

Siirryttiin siitä sitten keventelemään ravia. Tässä olin jo selvästi rennompi ja onhan ravia muutenkin helpompi ratsastaa eteen, joten ravissa sain ponin paremmin aktiiviseksi ja pohkeen eteen. Edelleen olisi voinut varmasti pyytää vielä vähän, muttamutta. Ravissa otettiin ponit kunnolla irti uralta ja tehtiin suoria linjoja, rentoa mutta aktiivista ravia ja keveitä väistätyksiä vuorotellen vähän sisälle ja ulos. Elvis oli tosi mukava, se lähti ihan nätisti pohkeesta eteen, jaksoi ravata reippaasti ja oli vallan rento tuulesta huolimatta. Jäätiin sitten vielä ihan vaan ympyrälle, jossa oli tarkoituksena mennä rennon rauhallisesti ja väistättää sitten hevosia ensin sisälle ja pienemmälle reitille. Kun pieni reitti sujui letkeästi, väistätettiin taas ulospäin ja tehtiin isompaa reittiä. Hyvin rauhallista ja simppeliä puuhaa, jonka ansiosta sain Elviksen oikein miellyttäväksi. Se tuntui pehmeältä ja pyöreältä, rennolta ja mukavalta. Poni kuunteli hyvin pohjetta ja pysyi reitillä, joten tämä sujui tosi kivasti.

Istuttiin sitten alas raviin ja nostettiin laukkaa ensin vasemmalle. Tarkoituksena oli pysyä sellaisella isolla reitillä laukassa, kuitenkin niin ettei ajauduttaisi uralle vaan pidettäisiin hevonen suorana ja ainakin jonkinmoisella soikiolla. Ensimmäinen laukannosto oli ihan hyvä, mutta ohjaustehostus ei toiminut, joten eka laukka tärähti ja lopahti Evitan takapuoleen. Tehtiin uusi nosto ja kun vain istuin alhaalla ja vaadin käännökset paremmin läpi, sain Elviksen käännettyä toistenkin ohi. Tämä laukka sujuikin oikein hyvin sitten. Vähän mä istuin etukönössä ja irtoilin satulasta, mutta sain Elviksen pidettyä reitillä, päästiin toisten ohi hienosti ja Elvis oli tosi mukava. Riitti ihan tasainen ja ajoittainen eteenpäinratsastus, poni laukkasi oikein kivaa ja iloista laukkaa ja meillä oli vaan tosi mukavaa.

Käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa. Toiseen suuntaankin sitten laukattiin samalla kuviolla. Tässä meillä tuli ensin muutamat väärät laukat ja Elvis tipautti laukkaa kesken ja vaikka mitä. Kun lopulta sain sieltä oikein laukan ylös ja näpäytin hiukan raipalla liikettä, lähti tämäkin laukka sujumaan tosi hienosti. Tähän suuntaan sai selvästi vahvemmin ratsastaa eteen, poni alkoi olla jo suorastaan väsynyt. Pohkeella sai ylläpitää laukkaa ihan kunnolla ja raipalla muistuttaa aina kun poni meinasi tipauttaa laukan kesken omin lupineen. Marianneltakin tuli vaan käskyä pyytää enemmän laukkaa eteen, joten tehtiin parhaamme mukaan. Kyllä poni tekikin aika nättiä ja energistä laukkaa kun siltä oikein pyysin ja anelin. Ja hei, nyt sain keskityttyä paremmin istuntaani, joten istuin alhaalla ja suorempanakin selvästi. Jes!

Käveltiin vielä hetki ja otettiin loppuun kevyttä ravia pidemmin ohjin. Elvis oli vallan rento ja rauhallinen, meillä oli tosi mukava tunti. Ainoastaan se ilma oli pieni miinus, kesää odotellessa vaan.
Loppukäynnit tulin taluttelemaan ja tunnin jälkeen poni sai takin niskaan ja pääsi tarhailemaan.

Normaaliin päiväjärjestykseen palaaminen

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Vinski ja Pomo ja Elviskin jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Tänään oli kiire päivä ja tulin vielä niin myöhässä, että poni tuli vain heitettyä varusteisiin ja hilpaistua kentälle.

Tänään oli vähän tällaista perusasioita ja palautumista estehyppelyistä. Alkukäynneissä piti hakea reipasta mutta rentoa käyntiä, mikä onnistui ihan kivasti, heti kun tajusin vaatia ponilta tarpeeksi. Poni kulki oikein iloista ja keikkuvaa käyntiä ja tuntui tosi mukavalta. Ei edes jännittynyt vaikka naapurin pihalla kaadettiin puita ja oli sellainen maailmanlopun meininki.

Kevyt ravissa tehtiin ihan vain letkeää ravia ja väistöjä pitkillä sivuilla. Piti tehdä ensin pari askelta pois uralta ja sitten pari askelta takaisin. Elvikseltä sai ihan jopa pyytää, mutta kyllä hän sitten teki ne väistöt ja jopa aika kivasti kumpaankin suuntaan. Loppua kohden alkoi kuitenkin huonontua, joko poni ei enää jaksanut tai meikä ei pyytänyt tarpeeksi, joten lopulta tehtiin vain väistöjä yhteen suuntaan. Matka loppui lyhyeen, enkä saanut ikinä palautettua ponia vielä toiseen suuntaan takaisin.
Kuitenkin tehtiin ihan hyviä väistöjä, vaikka varmasti ne olisivat voineet olla terävämpiä ja reilumpia. Väistöjen lisäksi sitten välillä täräyteltiin ponin kanssa isompaa ravia pitkille sivuille, jotta saisin ponia auki myös vähän eteenpäin, enkä vain sivulle. Tässä poni toimi hienosti ja oli tosi mukavan tuntuinen. Ainoa sellainen ongelma oli se vasen ulko-ohja, joka ei pysynyt tuntumalla ja sen lisäksi poni asettui aika huonosti oikealle. Luulen kyllä että yritinkin vähän liian vähän, sillä olin tänään tosi väsynyt. Ei oikein keskittyminen riittänyt asetuksiin kaiken muun lisäksi.

Istuttiin siitä harjoitusraviin ja sain käskyn nostaa laukka. Laukannostot olivat tosi kivoja ja siistejä, ehkä asteen hitaita, mutta eivät mitään raviajoja kuitenkaan. Sain myös Elviksen jopa kääntymään molempiin suuntiin laukassa ja istuin ihan mielettömän hyvin tänään! Jalustimetkin melkein pysyivät paikoillaan ja tuntui hyvältä. Suurin ongelma oli ihan vaan se, että poni ei edennyt tarpeeksi ja jotenkin mä en tajunnut ratsastaa sitä reippaammin eteen. Siksi laukka tipahteli muutamaan otteeseen alas ja sen ajan meikäkin heilui siellä kuin mikäkin. Olen jo jotenkin alkanut pysyä suorana laukka-ravi -siirtymissä jos teen ne itse, mutta nämä ponin tekemät siirtymät saavat mut heti jalustimille heilumaan.
Sen lisäksi poni pariin otteeseen vaan kaatui oikeiden ulkoapujen läpi päin kavereita. Saatiin siitä aina korjattua ihan kivasti, mutta oli se hiukan ärsyttävää.

Käveltiin välissä kun muut laukkailivat ja lopuksi otettiin vielä kevyt ravit. Elvis oli oikein mukavan tuntuinen ja tuntui että sain sen lopuksi jopa hiukan pyöristymäänkin. Rennosti saatiin joka tapauksessa hölkkäiltyä pidemmin ohjin ja poni teki ihan kivaa raviakin, joten ei siinä mitään.

Loppukäynnit ja keskelle, poni jäikin jatkamaan urakointiaan. Ihan tällainen mukava päivä, palautumista kaikesta kisajännityksestä. Olin vaan liian väsynyt, mutta niin kai olen melkein aina.

Esteiden ylittelyä

Kyllä vain, kaikista peloista huolimatta tällä kertaa mentiin myös yli, eikä vain esteiden ohi! Kisapäivä on siis takana ja C-merkin esteet kunnialla päästy läpi. En voisi olla tyytyväisempi poniin, joka tsemppasi vielä pitkän kisapäivän lopuksi yhden puhtaan radan ja itseeni, kun en jännittänyt liiaksi ja sain suoritettua sen radan ihan kunnialla.

Kuvista suuri kiitos Saanalle!

Elvis tosiaan hyppäsi tänään ensin lämmittelyksi ristikkoluokan, sen jälkeen 60cm toisen ratsastajan kanssa ja lopuksi pääsin itse ponin kyytiin siihen samaan 60cm luokkaan. Mulla oli siis hyvää aikaa jännittää esteiden hurjaa kokoa (ne näyttivät kisatilanteessa ainakin puoli metriä korkeammilta kuin eilen) ja sitä kieltääkö Elvis heti ekalla esteellä meidät ulos. Muilla radoilla poni meni oikeinkin hyvin, mikä ehkä hiukan valoi minuunkin toivoa. Toisaalta taas jännitin että kohta minä menen sinne ja täräytän jokaisen esteen vierestä vaan.

Lopulta pääsin kiipeämään kyytiin ja jännitys maksimoitui. Positiivisesti ajateltuna sentään olisin täydellisestä epäonnistumisesta voinut syyttää sitä että mua vaan jännitti, enkä saanut kunnolla ratsastettua.
Sain istua parin radan verran siellä kyydissä, käveltiin vain verryttelyalueella, sillä poni oli aivan väsynyt ja puuskutteleva. Olin ihan varma että kuukahdetaan heti ekalle esteelle, kun Elvis tuntui jo niin kaikkensa antaneelta. Armoa ei kuitenkaan tunnettu, joten pian me jo jouduttiin ravailemaan radalle ja tervehdyksen jälkeen aloitettiin matka.

Ratavideo olisi tässä.

Elvis oli tosi löysän tuntuinen kun yritin siinä nostaa laukkaa ja sitä sai ihan raipalla avittaa ennen kuin poni jaksoi lähteä liikkeelle. Pyöräytin yhden ympyrän ennen radalle lähtöä, jotta sain hetken pyörittää laukkaa ja pyytää ponia eteen ja sen jälkeen alkoikin kohtalon hetki. Tässä alussa mua nimittäin jänskätti ihan runsaasti, en ollut kuitenkaan päässyt mitään verkkahyppyjä ottamaan ja en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ajattelin vain että koitan nyt pyytää mahdollisimman paljon eteen ja koitetaan jos sillä onnistuttaisiin ylittämään nämä esteet. Eka este tuntui aika epävarmalta, mutta koitin pohkeella pyytää eteen, ohjata tasaisesti esteelle ja maiskuttelin hullun tavalla ennen jokaista hyppyä, jotta Elviksellä olisi ainakin kaikki mahdollinen tuki siihen hyppyyn. Eka hyppy oli oikein hyvä, ehkä hiukan hitaasti poni hyppäsi, mutta ainakin se hyppäsi, meikä oli kyydissä ja matka jatkui (ja joo, tällä kertaa onnistuin jopa ratsastamaan oikeassa laukassa koko radan ajan. Eilen menin jokaisen mahdollisen pätkän vastalaukassa. Selvää kehitystä siis.)

Toiselle esteelle meno jännitti ihan kauheasti. Kirottu kakkoseste, siinä lävistäjällä kuin ilkkumassa mulle. Koska tämä kakkonen oli eilen tosi hankala, niin koitin jo kaarteessa ratsastaa ponia kunnolla eteen ja estettä lähestyttäessä vaan rukoilin parasta ja tuuppailin ponia esteestä yli. Hienosti mentiin yli ja jatkettiin kohti kolmosta ja nelosta, jotka olivat siinä pitkällä ja suoralla välillä toisistaan. Koitin tehdä kolmoselle suhteellisen ison kaarteen, mutta silti lähestymisessä tapahtui jotain ja poni päätti hypätä vähän isommin ja suunnilleen suoraan ylöspäin. En yhtään odottanut sellaista tönkköä hyppyä, joten jäin ihan jälkeen hötkyin vain menossa mukana kuin perunasäkki. Koska en tällä esteellä ollut mukana ja jouduin keräämään istuntaa sen laskeutumisen jälkeen, tunsin heti kuinka Elvis oli vain kaartamassa sen nelosesteen ohi. Onneksi sain kuitenkin itseni kasaan, ponin suoraksi ja taas vain maiskuttelut päälle ja poni hyppäsi tuon hurjan ison okserin kuin vettä vain. Siinä kohdassa itse jo hiukan huokaisin helpotuksesta - jos ei muuta, niin saatiin neljä estettä ongelmitta ja ilman virheitä. Samaan aikaan kuitenkin jännitys kasvoi taas, sillä vitoseste se vasta kamala olikin. Se epäonnistui eilen niin monta kertaa, että mulla oli jo kaunat vitosen lähestymistäkin kohtaan.

Koitin kuitenkin kerätä itseni ja funtsia että jos nyt vaan tuosta päästään yli kunnialla, niin tämä rata on tässä ja päästään läpi. Niinpä viimeisen kerran pyysin ponia lisää eteen, tuijotin kauan vitosesteen yli ja viimeiset maiskuttelut. Ja se fiilis, kun tunsin että jumankekka, poni oikeasti lähti hyppyyn ja vieläpä ekalla yrittämällä. Ja siinä kun laskeuduttiin esteeltä ja huomasin että ei, me ei kaaduttu, minä en tippunut, taivas ei pudonnut niskaan... Vaan me päästiin läpi. Ja vieläpä puhtaalla radalla! Ihan mieletöntä. Siinä kohdassa poni ansaitsi huikeat kiitokset hyvin tehdystä radasta ja minä taputukset olkapäälle.
En kyllä keväällä uskonut että edes uskaltaisin kokeilla tätä 60cm rataa. Kun kisakutsu tuli, olin ihan suunnitellut meneväni 40cm, sillä 60cm kuulosti niin pahalta ja korkealta ja muutenkin kamalalta. Ja eilisen fiaskon jälkeen en uskonut että päästään edes ekasta esteestä yli, tai että nyt ainakin kakkosella kiellettäisiin ulos. Mutta ei. Me suoritettiin se. Me päästiin läpi, puhtaalla radalla. Eikä se edes näyttänyt kauhean pahalta. Vain se kolmoseste oli vähän epämääräinen, mutta muuten sanoisin että ainakin mun hyppykokemukseen nähden meidän rata oli vallan asiallinen. Ja Elvis, voi Pullaponi oli niin superponi ettei mitään rajaa. Hän vielä viimeiseen koitokseen jaksoi kerätä voimansa ja hypätä koko radan kauniisti, rokottamatta ratsastajaa virheistä, joita ihan varmasti tein, sillä tämä esteratsastus ei ole mikään vahvuuteni. Tämä oli melkoinen voitto. Toisaalta se että uskalsin hypätä tuon radan, eikä edes jännittänyt kauheasti. Se oli enemmänkin vain sellainen pieni kisajännitys, ei sellainen pakokauhu kuin viime vuonna ristikkoluokassa. Ja toisaalta toki se, että päästiin läpi. Virheittä. Ei ollut ongelmaa. C-merkki on suoritettu. Ihan mieletöntä, olin niin tyytyväinen meihin! Superponi ja hieno minä.

Radan jälkeen Elvis pääsi kävelemään ja puuskuttelemaan ihan rauhassa verkka-alueelle, jossa odoteltiin kisojen loppumista. Kun kaikki radat oli ratsastettu, oli vuorossa palkintojen jako, johon pääsin taas osallistumaan keltaisen kanssa. Saatiin superkaunis punainen ruusuke (sellaista mulla ei ollutkaan vielä) ja ekaa kertaa päästiin suorittamaan kunniakierroskin ihan laukassa. Elvis taisi olla aika järkyttynyt kun vieras hevonen laukkasi hänen takanaan, tunsin selkään asti kuinka ponilla pyöri silmät päässä. Nätisti kuitenkin selvittiin, siitä poni pääsi tarhailemaan ja syömään täysin ansaittuja leipiä.

Nyt on merkit suoritettu ja fiilis on ihan super. On se hienoa että päästiin tähän tavoitteeseen jo nyt, kun itse odotin enemmänkin ehkä ensi vuotta (tai vuotta 2030). Oli tosi kiva kisapäivä taas kerran, hienon hieno Pullis <3

Esteiden ohittelua

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski, Simo ja Pomo, Elvis jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Ja siis kuten otsikosta voi päätellä, oli meillä tänään estekisoihin valmistautumista. Ja ei, se ei mennyt erityisen hyvin.

Siirryttiin Elvis-ponin kanssa sateisen harmaalle kentälle, käveltiin alkukäynnit iloisesti ja löysästi ja ravailtiin molempiin suuntiin kaasua etsien. Lopuksi otettiin sitten laukkaverkat pääty-ympyrällä ja on ihan kehuttava, että molempiin suuntiin ne laukkaympyrät onnistuivat täysin ongelmitta. Pisteet ponille, joka ilmeisesti edessä olevista esteistä johtuen päätti kääntyä todella kauniisti, heh. Tai sitten minä vain opin ratsastamaan, mutta veikkaan kyllä ensimmäistä.

Rata oli jo viime vuodelta tuttu - viisi estettä, viisi hyppyä, vain yksi kohta jossa laukan pitäisi vaihtua (mutta tokihan tuntui että suunnilleen joka esteelläkin voi vaihtaa laukkaa jos siltä yhtään tuntuu) ja korkeutta se 60cm. Ei mitään ihmeellistä tai liian haastavaa, mitä nyt kuski oli paniikissa kun onhan 60cm nyt hei jo yli puoli metriä! Kamalan korkea siis ihan vähintään.

Ensimmäinen ratamme meni oikeastaan todella kivasti. Tultiin laukassa, eka este ylittyi ongelmitta, mua ei jännittänyt ja pysyin jopa ihan kivasti sen esteen ajan mukanakin, vaikka loiskautettiinkin huikean iso hyppy (niin, se puolen metrin hyppy ja se on todella korkea mulle). Olin tosi tyytyväinen, jatkoin iloisesti tokalle esteelle ja viuh vaan, poni pyyhälsi oikealta ohi. Siinä sitten karistin surut ja murheet pois esteen ohituksesta, painoin hanaa ja siirsin raipan oikeaan käteen. Tällä kertaa Pullis vetäisi esteen yli varsin iloisesti ja seuraava sarjaeste onnistui huikean kivasti. Pikkaisen tuli hengenahdistusta kun näin kuinka valtaisan iso se neloseste oli, siinä nimittäin oli kaksi puomia ihan leveyssuunnassakin. Onneksi poni kuitenkin hoiteli talon kokoisen esteen vankalla kokemuksella ja sen jälkeen päästiinkin mokailemaan vikalle esteelle. Tultiin nimittäin kaksi kertaa peräkkäin ohi, ennen kuin lopulta planeetat osuivat kohdalleen ja poni meni yli. Kovasti kehuja ja tyytyväisyyttä. Pikkujuttuja ne, että se kielsi kolmesti, eli hommahan olisi ollut hylky. Fiilis oli ihan kiva, ei jännittänyt ja oli mukavaa ja funtsin vaan että jos nyt toisen kerran pääsen hyppäämään, niin voidaan vain korjata nämä ohittelut ja rata sujuu vieläkin sujuvammin.

Ei se sujunut sujuvammin, vaan vielä tuhat kertaa surkeammin. Tällä kertaa aloitettiin ohittamalla eka este ja sen jälkeen täräytettiin varmaan kakkosestakin kerran tai kaksi ohitse. Muistelisin että sarja sentään sujui ja vitosestettä jouduttiin uusimman varmaan viidettä kertaa ennen kuin saatiin ihmiset esteen sivuille ja poni yli. Yksinkertaisesti mulla ei ollut vaan mitään käryä mitä teen väärin ja miten korjaan. Koitin ratsastaa sitä lisää eteen, mutta ohi se silti meni. Koitin pitää enemmän tuntumaa ja ponin suorana, mutta ohi meni. Koitin antaa löysempää ohjaa ja ponille vapautta -> ohi. Koitin näpäyttää raipalla siinä kohdassa kun poni oli menossa ohi -> poni väisti raippaa niin paljon, että se ohittikin esteen vastakkaiselta puolelta. Koitin istua pystyssä, pitää pohkeen kyljessä, potkaista vauhtia, katsoa eteen ja mitä muuta. Ei vaan, ei niin millään. Ei siirrytty ohitusten jälkeen käyntiin, vaan posoteltiin vähintään ravia eteen, ettei poni saisi lepotaukoja noista ohituksista. Ei vaan, ei niin millään.

Vika rata mentiin ristikoilla, mutta todistin vain että ihan yhtä heikosti voi senkin suorittaa jos oikein haluaa. Eka este meni ok, tokasta tultiin taas kai parikin kertaa ohi. Ja tämä oli ainoa, jossa onnistuttiin sössimään myös se sarjaeste, ohiteltiin vuoronperään ekaa ja tokaa estettä, kunnes lopulta poni oikein lähti eteen ja hyppäsi molemmat kiltisti. Sentään tällä vikalla radalla päästiin vitosen yli ihan ykkösellä, joten sen voi kai kuvata työvoitoksi.

Joo-o. Siis oli ristikoita tai pystyjä niin ei vaan onnistunut. Onnistuttiin jokainen este munaamaan vuoronperään, mikä vaan parantaa tätä fiilistä huomista varten, kun ei nyt ollut yhtäkään vahvaa estettä. Sentään joka radalla päästiin tyyliin kolmesta esteestä ihan kauniisti yli ja sitten vain kaksi satunnaista aiheutti ongelmia. Olin aika lähellä luovuttamista, mutta sovittiin että kokeillaan nyt. Menen siihen 60cm, koska siis jos ihme käy ja tähdet asettuvat, niin voihan se olla että poni on niin menossa, että se hyppää innoissaan, eikä niin rokota mua jokaisesta virheestä. Tai sitten ei ylitetä edes ykkösestettä. Totesin nimittäin senkin että jos kielletään hylkyyn asti, niin en kyllä alkaisi missään kisoissa (edes harjoituskisoissa) vääntämään kymmentä kertaa jonkun yhden esteen ohi. Taidot eivät ole ihan riittävät tämän esteratsastuksen suhteen, sillä tosi asia kuitenkin on se, etten ole kovin paljon elämäni aikana hypännyt. Joten koitetaan. Nyt on kuitenkin jo voitto ihan sekin, että mua ei jännittänyt hypätä edes niitä hurjan isoja esteitä ja tällä hetkellä on kuitenkin varma olo mennä hyppäämään huomenna. Mennä koittamaan hyppäämistä huomenna, sillä suurin ongelma on ihan vaan se, meneekö poni yli, vai eikö se mene. Sen saa nähdä. Nämä on nyt toiset estekisat mulle, joten ei kai tässä niin kamalia paineita kannata ottaa. Meni koulukisojakin kai kolmet, ennen kuin lopulta pääsin radasta kunnialla läpi. Kai esteitäkin voi jokusen vuoden hypätä ja odottaa loistavia saavutuksia. Kokeillaan, kielletään ulos ja katsotaan mahdollisesti ensi vuonna uusiksi. Eipä sille nyt muuta voi, mutta eipä jää kaihertamaan kun on edes yritetty. Olisihan se kuitenkin ihan kiva suoriutua siitä merkkisuorituksen verran. Kun ei tästä mun esteiden hyppäämisestä kuitenkaan mitään loistavaa tällä hyppytahdilla tule.

Sileää työskentelyä

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Evita, Pomo ja Nipsu, Elvis vain mun kanssani. Oli kiva päästä taas pikkuponin kyytiin, kyllä kerta isompaa tätiä riitti vallan mainiosti.

Siirryttiin kentälle, nousin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Pari ekaa kierrosta Elvis oli varsin järkyttynyt siitä porttipäästä, mutta sitten hän rauhoittui ja kulki varsin rentona ja pahemmin kyttäilemättä. Asettuminen oli tänään jotenkin kauhean vaikeaa ja sai oikein vääntää ja pyytää että poni jaksoi antaa edes hiukan periksi. Käyntiin kuitenkin sain ihan reipasta liikettä, kun vain muistin ja uskalsin tarpeeksi pyytää.

Siirryttiin kevyt raviin, kevenneltiin ensin ihan rennosti ja sen jälkeen alettiin tehdä voltin kautta väistöjä keskihalkaisijalta uralle. Hiukan minä vaadin kannustusta ennen kuin uskalsin pyytää ponia ravaamaan kunnolla, mutta kyllä se sen jälkeen liikkua ja meni kovin mukavaa ja iloista ravia eteenpäin. Voltit onnistuivat nyt jo astetta paremmin, poni taipui nätimmin, mutta puski aina hiukan liikaa sisälle kuitenkin. Homma sujui ihan tasaisen hyvin ja pätkittäin poni tuntui mukavan pehmeältä ja rennolta.
Väistöjä kun alettiin tehdä, alkoi Elvis olla taas astetta löysempi ja sitä oli aika hankala ratsastaa eteenpäin pienellä valmisteluvoltilla. Väistöissä meillä oli kuulemma mukavaa suoruutta kun valmistelin väistöä, mutta poni teki väistöjä säästöliekillä. Yritin pyytää sitä tekemään hommia reippaammin ja aktiivisemmin, mikä paransikin tulosta tosi paljon. Sanoisin kuitenkin että oltaisiin voitu tehdä jyrkempiäkin väistöjä, mutta se on kovasti hankalaa kun poni ei jaksanut ja minä en osannut vaatia.

Tänään tuntui että väistöt sujuivat oikein mukavasti molempiin suuntiin. Astetta huonommin vasemmalle, sillä ne ulkoavut eivät vaan osaa tukea ihan yhtä hyvin kuin oikeat avut.

Käveltiin sitten hiukan, sillä laukat otettiin vuoronperään. Me saatiin laukata Pomon kanssa samaan aikaan ja aloitettiin laukat oikeaan kierrokseen. Laukka nousi superhyvin ja Elvis aloitti saman tien todella hyvällä laukalla! Tuntui että poni oikeasti eteni ja laukkasi isoa ja hienosti pyörivää laukkaa. Ei tarvinnut oikeastaan yhtään ratsastaa eteen, vaan sain vain istua kyydissä, keskittyä suoruuteen ja jalustimiin. Sainkin pitkien laukkapätkien aikana oman istunnan aika kivaan kuosiin ihan kokonaisuudessaan, joten olin tosi tyytyväinen.
Otettiin tähän oikeaan kierrokseen ihan vain pari kierrosta laukkaa, jonka jälkeen oli pakko hidastaa, sillä me otettiin Pomo jo kiinni. Elvis oli innokas ja kiihdytti hiukan aina pitkille sivuille, joten oltiin nopeampia, heh.

Vaihdettiin suunta ja vasempaan kierrokseen otettiinkin ihan kunnolla laukkaa. Jälleen Elvis aloitti suunnattoman vahvasti, se teki isoa hyvää laukkaa, oli eteenpäin pyrkivä, eikä edes ajatellut hidastamista. Parin kolmen kierroksen jälkeen jouduin aloittamaan eteenpäin ratsastuksen kaarteissa, sillä poni alkoi hyytyä ja tuntui siltä että se lopettaa kyllä tilaisuuden tullen. Elvis oli kuitenkin todella kuuliainen ja innokas, joten laukka pysyi yllä ja saatiin nautiskella tuulen vireestä aivan kaikessa rauhassa.
Kun oltiin aikamme siinä posotettu, alkoi poni viimein ihan oikeasti hiukan väsähtämään ja alkoi tuntua siltä että vauhti kyllä katkeaa jos en joka hetki ratsasta ja varmistele. Ponia sai ihan raipallakin koskettaa ennen kuin sain siltä kunnolla vastetta ja liikettä lisää. Ja aina kun kosketin raipalla, keräsi poni takajalat alle ja oikein ponnisti kunnolla eteen. Laukka tuntui ihan superhyvältä ja se vain sujui ja oli mielettömän kivaa.

Lopulta siirryttiin käyntiin, poni sai huilata hetken ennen loppuraveja. Keventelyt sujuivat superhienosti, poni oli rento ja iloinen, ravasi isosti eteen ihan omatoimisesti ja meillä oli kivaa. Lopuksi käveltiin ja sen jälkeen poni pääsi tallin kautta tarhaan.

Ja todellakin, ensi viikolla on estekisat! Mullahan on ollut tässä tavoitteena ne hurjat C-merkin esteet, eli 60cm. Nyt kun kisakutsu tuli, niin kyllä alkoi jänskättää - onhan 60cm esteet ainakin metrin korkeita, enkä varmaan pysy kyydissä ja ponikin kaatuu ja kieltää kaikki esteet ja mitähän muuta. Juttelin siis Mariannen kanssa siitä että estekisoihin haluaisin ja Elviksellä voin mennä, mutta korkeudesta en tiedä. Tai siis, kuulostaahan se 40cm aika houkuttelevalta ja silleen. Marianne kuitenkin totesi heti että hei, sunhan pitää suorittaa C-merkki, joten ei muuta kuin 60cm, harjoitellaan lauantaina ja hyvin se menee.
En ole ihan varma olenko täysin samaa mieltä tästä, mutta antaa mennä kun alamäki on jo alkanut. Jos ensi viikon lauantai ei nyt ihan katastrofi ole, niin kai mä sitten hyppään ne hurjan isot esteet. Apuva! Toiveena toki olisi päästä radasta läpi ja saada se merkki, mutta olen täysin varautunut paniikkikohtaukseen, joka esteen ohittamiseen ja mun kyydistä lentämiseen.. Se jää nähtäväksi kuinka tämä homma menee. Jännittää vaan, mutta onneksi se on jo ensi viikolla.

Ja sentään poni on konkari ja aika fiksukin. Ei kai se meitä sinne ainakaan tapata ja jos vaan pysyn kyydissä, niin luulisin että se kuskaa mut parin esteen yli vaikka silmät ummessa!

Villit hyppelyt

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Pomo, Simo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Mulla oli aika huono draivi tänään, päätä särki ja oli muutenkin heikompi olo. Päätin kuitenkin yrittää kuinka ponin selässä jaksaa ja tuumailin että otan rauhassa, jos oikein pahalta tuntuu. Sipsuteltiin kentälle ponin kanssa, sinne kauheaan tuuleen ja tuiskeeseen. Onneksi on kuitenkin ihan lämmin tuulesta huolimatta ja on näin mukavampi ratsastaa hellekeleihin verrattuna.

Ohjelmassa tänään oli hyppyjä, ihan vaan yksi pikkuinen ristikko toisella pitkällä sivulla ja sen perään laitettiin sitten vielä myöhemmin toinen pikkuristikko. Näiden esteiden välissä oli sitten yhdestä kahteen laukka-askelta, vähän hevosista ja laukoista riippuen. Alkuun kuitenkin käveltiin ja Elvis oli edelleen selvästi pirteämpi kuin lomaa ennen. Tuuli tuiversi ja ponia suorastaan jänskätti, se ei ollut kovin halukas kulkemaan kummassakaan päädyssä, vaan yritti lapa edellä ja silmät kauhusta pyörien karata turvallisimmille vesille. Kun siinä kuitenkin rauhassa mentiin, aseteltiin ja pikku hiljaa lisättiin vaatimustasoa, niin kyllä me lopulta saatiin suunnilleen koko kenttä käyttöön. Katkaistiin vain muutamat metrit molemmista päistä, jotta poni sai tuntea olonsa voittajaksi. Elvis siinä selvästi rentoutui eikä enää lopulta kyttäillyt niin kauheasti mitään, vähän se välillä säpsähteli kun puut heiluivat, mutta oli selvästi tasaisempi kuin ihan alkuun.

Kevenneltiin sitten verkkaravia ja ylitettiin ravipuomeja. Elvis oli oikein super, se sipsutteli nättiä ravia, ei enää ihan kauheasti jännittänyt ja tuntui vallan mukavalta. Mäkin tällä kertaa uskalsin pitää sen raipan mukana, enkä vetänyt jalustimia aivan liian lyhyiksi, joten ravailu sujui huomattavasti kivemmin kuin sillä viime estetunnillamme. Ravipuomit ylitettiin sujuvasti, ravi oli ihan kivan reipasta suurimman osan ajasta. Ainoa ongelma on edelleen se vasen ohja ja kääntyminen oikealle. Kyllä poni kääntyy, mutta ei yhtään niin sulavasti kuin pitäisi.

Lopuksi otettiin verkkalaukat parilla ympyrällä. Tämä meni tosi hienosti! Laukkasin ensin vasempaan kierrokseen ja siis siinä laukassa tuli ihan mielettömän hyvät fiilikset. Tuntui että istuin aika hyvin, Elvis laukkasi ihan mukavasti, aktiivisesti ja hallinnassa. Se kääntyi hyvin, ehdin suunnitella mitä tehdään, mihin mennään. Koko laukka tuntui niin miellyttävältä, tuntui että oli aikaa tehdä asioita, homma oli hallinnassa, eikä vaan menty menemisen ilosta. Ei varmaan koskaan ole laukka tuntunut noin.. hyvältä. Ja sitä on vaikea selittää, mutta se vaan tuntui hallitulta, hyvältä, ei siltä että meitsi kiikkuu kyydissä, poni laukkaa ties miten ja homma on kaaottista.
Oikea kierros oli astetta heikompi. Elvis ei oikein meinannut nostaa laukkaa, ja kaikki nostot tuntuivat olevan tosi hitaita tähän oikeaan kierrokseen. Ekalla laukkapätkällä en myöskään saanut ponia kääntymään kunnolla, joten jouduttiin siirtymään raviin ja etsimään reitti uusiksi. Lopulta sain pyöräytettyä parikin ympyrää myös tähän vaikeampaan laukkaan. Ei täydellistä kääntymistä, mutta ainakin käännyttiin, joten olin tyytyväinen.

Lähdettiin sitten hyppäämään. Ensin tultiin se yksi ristikko, jossa oli kaikki johteet ja muut avustukset, joten olin aika toiveikas että tällä kertaa ponikin menee yli, eikä käy samoin kun viimeksi. Elvis ei kuitenkaan tällä kertaa ollut yhtään niin löysä ja laiska kuin viimeksi. Se nosti oikeinkin reippaan laukan, imi esteelle ihan innostuneena ja hyppäsi sen suuremmin patistelematta. Onneksi näin, viimeksi se oli niin toivotonta kun Elvis vain kyseli että onko pakko jos ei halua. Tällä kertaa se selvästi oli innoissaan esteistä ja halusi hypätä niitä, joten ei tarvinnut tuupata eteenpäin.
No joo, eka hyppy oli aika nätti. Vähän mä kauhistuin ennen estettä kun yritin miettiä miten hitossa pysyn kyydissä hypyn ajan, mutta hienosti se meni ja mäkin ekaa kertaa pysyin pystyssä sen esteen jälkeen, enkä vaan lojahtanut kaulalle makaamaan.

Käveltiin hetki välissä, tehtävään lisättiin se toinen ristikko ja sitten sain tulla uusiksi. Tämä jopa vähän jännitti, oli kuitenkin kaksi estettä niin vierekkäin, mutta luottavaisin mielin lähdin kokeilemaan. Elvis oli astetta innostuneempi, se meni reilua laukkaa ja päättäväisesti loikkasi yli. Minä heiluin, huojuin ja jänskäsin pysynkö kyydissä, mutta kun vähän pidin kiinni ponista, niin kyllä mä ihan kunnialla selvisin. Vaikka meidän toinen hyppy olikin aika erikoinen, kun Elvis ei oikein saanut itseään mahdutettua siihen väliin sujuvasti ja minä en oikein osannut sitä auttaa.
Tultiin siitä uusiksi kun se väli oli hiukan epäsujuva. Toinen kerta sujui paremmin, ei jänskättänyt, Elvis hyppäsi nätimmin. Minäkin tunnuin jopa pysyvän aika hyvin hypyssä mukana! Ongelmana oli se, että rojahdin liian etukenoon vikan esteen jälkeen, eikä Marianne oikein tykännyt siitä. Tultiin siis vielä kerran.

Tällä kertaa Elvis suoritti jo kuin vanha mestari. Se oli innokas ja iloinen, oikein mukava fiilis lähteä loikkimaan. Minä sitten taas en tällä kertaa saanut pätkääkään mukauduttua niihin hyppyihin. Jotenkin poni teki isoja hyppyjä (minun mielestäni ainakin) joten mä vähän irtoilin turhankin kauas satulasta ja hetken ehdin siinä jo pelätä että tipun kokonaan alas. Se oli kuitenkin ihan hallittua, irtosin vaan liikaa satulasta ja olin siellä liian ilmavasti, mutta ihan pysyin menossa mukana. Poni kuitenkin sen vikan esteen jälkeen oli ehkä vähän innoissaan ja sitten kun vielä ratsastaja leijui irti satulasta vähän liikaa, niin Elvis päätti ottaa hiukan iloa irti ja pukitella sen verran kuin vanhasta ponista vielä lähtee. Onneksi en vielä siinä kohdassa ollut ihan könähtänyt hurjaan etukenoon, joten sain itseni suoristettua ja kerättyä ponin kasaan. Poni rauhoittuikin saman tien, mulla aukesi viimeisetkin selkänikamat ja todettiin että eiköhän siinä ollut ihan sopiva kohta lopettaa. Hyvin meni, eikä siinä mitään. Elvis oli mukavasti innoissaan, mua ei jännittänyt, pysyin kyydissä ja selvittiin kaikesta! Olin siis todella tyytyväinen, oli tosi kiva tunti ja kaikki sujui superkivasti.

Lopuksi tulin vaan taluttelemaan ponia, kun valitettavasti se päänsärky vain kasvoi. Poni pääsi tarhaan ja minä lepäilemään. Eipä se edes mitään että oli vähän kipua, kun silti noin hyvin meni. Oli tosi kiva tunti, meillä meni hienosti ja on paljon suurempi luotto taas tuota estehyppelyä kohtaan, kun selvisin myös villimmän Elviksen kanssa! Ja sitä paitsi, tällä kertaa ei menty yhdestäkään esteestä ohi, mikä on jo suuri parannus viime kertaan.

Kärpästen herra

Lomat on lusittu ja aika jatkaa raskasta työntekoa. Onneksi tänään sentään hellekausi hiukan helpotti, oli viileämpää ja vettäkin satoi, joten sekä ponit että ihmiset olivat huomattavasti pirteämpiä kuin lomaa ennen. Mulla oli tänään taas Elvis, tunnilla myös Evita, Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Varustin ponin kuntoon ja sitten sipsuteltiin kentälle.

Oli siinä taas alkukäynneissä hiukan ihmeteltävää kun ei ole ollut ponin selässä kahteen viikkoon, mutta kyllä siinä taas sai hommasta kiinni ja meno oli ihan kivaakin. Elvis tosin oli vallan järkyttynyt siitä porttipäästä ja suorastaan kieltäytyi kulkemasta lähellekään sitä päätyä. Onneksi käytimme tunnilla vain toista päätä, joten Elvis (ja minä) pääsi helpolla. Huomasi siis kyllä että lomaa oli ollut ja ilma oli viileämpi. Elvis oli suorastaan hurja! Se oli hiukan jännittynyt kun jokin sähkölanka naksui maata vasten ja kulki varsin reippaasti muutenkin. Oli ihan hommaa kun koitin saada ponin hiukan keskittymään aiheeseen jänskäilyn sijaan. Kyllä se siitä lopulta hiukan rentoutui ja meni huomattavasti mukavammin ympäri kenttää, sellaisen kyttäilemisen sijaan.

Alkukäynneissä ei kummempia, mulla kuulemma jalat heilui liikaa ja Elvis liikkui sen verran kivasti, ettei juurikaan tarvinnut pyytää. Siirryttiin siitä kevyt raviin ja ravailtiin vain iloisesti ympäri kenttää. Tässä kohdassa ponikin alkoi taas hyytyä tuttuun tapaansa ja lopulta sitä sai ihan kolauttaa kunnolla, ennen kuin poni jaksoi vaivautua etenemään. Tehtiin siinä runsaasti ympyröitä, taivuteltiin. Homma meni mukavasti ja oli oikeastaan ihan iloistakin. Ainoa surunaihe oli se vasen ohja. En saanut sitä taas oikein millään tuntumalle, joten puolet ajasta tapeltiin kääntymisten kanssa, kun ohja heilui tyhjänä ja surkeana.

Fiilis siinä mennessä oli ihan kiva. Elvis oli ajoittain jännittynyt, mutta pätkittäin se tuntui hiukan pyöristyvän ja rentoutuvankin. Ravi oli iloista, vaikkakin vähän löysää, mutten uskaltanut rätkiä raipalla enempää meininkiä, kun poni jo muutenkin oli vähän jännittyneempi.
Käveltiin pätkä välissä ja sitten lähdettiin tekemään voltti toiseen päätyyn ja nostamaan siitä käynnistä laukka. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja siis, Elvis nyt oli aika hyytynyt. Siksipä eka voltti oli löysä kuin mikä ja jouduin vähän potkaisemaan jotta poni nosti laukan. Se vaan että tänään hän oli oikeasti todella innoissaan siitä laukasta, joten vahvalla laukka-avulla poni kiihtyi nollasta sataan aika iloisesti ja teki se pieniä hyppypomppujakin matkalla. Poni oli suoranaisen villi ja iloinen, se laukkasi hyvinkin riemuissaan, mutta siirtyi takaisin käyntiin kiltisti ja ongelmitta. Paras osuus oli kuitenkin se, että vaikka poni kulki reippaasti ja aika ilmavastikin siinä laukassa, niin meitsi sai silti istuttua siellä alhaalla, pylly penkissä! Koko tunnin sain istuttua laukkaa tosi kivasti. Vähän kuulemma olin etukenossa, jota yritin sitten kovasti korjata. Hankala vaan kun ei itse yhtään tunne olevansa etukönössä.

Elvis oli aika virittäytynyt tähän laukkaan. Se odotti kyllä nätisti aina lupaa laukata, mutta ei se tarvinnut kuin pienen merkin ja sitten mentiin. Poni oli niin kovin iloinen, että Pompelikin meinasi lähteä kisailemaan sen kanssa. Oli kuitenkin suorastaan sydäntä lämmittävää nähdä poni niin kovin innoissaan laukkaamassa, kun viime aikoina vaikka kuinka on koittanut, ei poni ole oikein mihinkään edennyt siinä laukassa.

Vaihdettiin suuntaa ja otettiin ensin hiukkaisen harjoitusravia. Elvis alkuun kaatuili ja oli vähän sellainen järkyttynyt kaikesta, mutta kun keräsin istuntani, niin päästiin aika kivasti ravailemaan. Kun ravi sujui, saatiin taas nostella laukkaa, tällä kertaa ravista. Elvis jatkoi reipasta ja iloista laukkaansa, mutta nyt oli vähän vastoinkäymisiä. Pomo oli hiukan liian lähellä ja Elvis vähän järkyttyneenä koitti potkaista johonkin suuntaan, joten se pätkä meni aika pieleen. Seuraavalla kerralla kun nostin laukan, oli ponin sielunmaailma edelleen järkkynyt, joten se lähinnä kiikutti mua epämääräisessä linjassa ja vasemmalle kaatuen. Sain kuitenkin laukan siinä korjattua ja pyöräytettyä ihan kelvollista laukkaympyrääkin, jonka jälkeen jäätiin kävelemään loppukäyntejä.

Poni oli oikein mukava, vallan villi pitkästä aikaa. Kiva päivä, pitkästä aikaa ratsailla ja tästä se taas lähtee. Onneksi on alkanut vähän viilentyä, ettei ihan kuolo korjaa näiden helteiden kanssa.

Pitkän työviikon lopetus

Tänään menin jälleen Elviksellä, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. On kuin olisi palattu ajassa taaksepäin, näin vaan minä menen tässä Pullaponin kanssa jatkuvasti. Ainoa huomattava ero on se, että ponissa on virtaa murto-osa siitä mitä ennen, mutta kiva ja kiltti se on edelleen. Ja vähän vellihousu.
Tänään oli hurjan kuuma päivä, aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten päädyin menemään ilman satulaa. Olisi hyppäämäänkin päässyt, mutta enpä suoraan sanottuna enää tässä vaiheessa viikkoa niin jaksanut panostaa. Lomakin alkoi nyt ja kaikkea, joten päädyin humputtelemaan ponin kanssa. Pitkästä aikaa tätä inkkarointiakin.

Kyytiin pääsin kaikesta epäuskostani huolimatta itse, jakkaraa vain apuna käyttäen. Ja sitten lähdettiin. Olo oli varsin hutera, mutta poni nyt oli oma löllökkä itsensä ja lämpöä riitti. Käynnissä koitin pysyä kyydissä ja hiukan taivutella keltuaista molempiin suuntiin. Vähän myös ratsastettiin eteenpäin, mutta kokonaisuus jäi aika veteläksi. Se oli toisaalta vähän tarkoituskin, mitä turhia nyt enää niin täysillä painamaan.

Ravailtiin siinä seuraavaksi, otin sitäkin ihan vaan rennon rauhallisesti. Koitettiin vaan etsiä ravi jossa poni etenee sen verran että kyydissä pystyy istumaan, muttei kuitenkaan mennä liian tosissaan. Pyöriteltiin hiukan voltteja, ravailtiin iloista ravia. Tein hiukan siirtymiä käyntiin, mutta lähinnä humputtelin ja kiehuin sisäisesti. Poni oli varsin iloinen ja kiva, lämmin oli kyllä silläkin.
Kyydissä pysyin ihan suhteellisen nätisti, varsinkin kun hetken ensin huojui ja etsi tasapainoa. Ihan kehittävää tämä joka tapauksessa oli.

Käveltiin hetkinen ja sen jälkeen sain sitten laukatakin ponilla. Laukka nyt oli selvästi päivän vaikein agenda. Yritin siinä pariin otteeseen ensin nostaa, mutta yksinkertaisesti poni oli löysä ja mua vähän jännitti että pysynkö kyydissä vain en. Siksi en saanut kunnolla pyydettyä, joten poni lähinnä vain otti reipasta ravia, joka taas aiheutti sen, että meitsi pomppi kyydissä kuin perunasäkki ja kolisin päin Elviksen luisevaa selkää. Monta kertaa yritettiin ja epäonnistuttiin, kunnes lopulta poni hiukan jaksoi innostua kun Pompeli laukkasi jossain meidän edessä ja sen ansiosta sain sen nostamaan laukan. Laukkaa se jatkoi oikein kivasti, joten laukattiin sellainen pitkä sivu ja siitä käyntiin ja suunnanvaihto.

Vähän oli hutera olo siinä laukassa, eikä oikeastaan niin vähänkään. Pysyin kuitenkin selässä, joten se oli nyt alkuun tärkeintä. Vasempaan kierrokseen kun laukattiin, oli alkuun taas samanlaista ongelmaa. Poni ei oikein nostanut laukkaa ja kun lopulta sain laukan ylös, niin sitä tuli about kaksi askelta ennen kuin tiputettiin takaisin raville. Se oli hiukan hankalaa, mutta onneksi poni sitten rupesi jyräämään ihan kunnolla sisäpohjetta vasten, jolloin jouduin ihan täräyttämään pohkeen läpi, jotta poni suoristuisi. Kun pari kertaa sain juntattua sisäpohjetta läpi, Elvis hiukan suoristui, ryhtyi kuuntelemaan sisäpohjetta ja laukkakin alkoi yllättäen nousemaan. Mitä enemmän siinä aloin ratsastamaan ja vaatimaan, niin lopulta päästiin jo hienosti suorana kulkemaan, siitä asetuttiin laukan suuntaan ja laukka nousi jopa aika aktiivisesti. En vaan uskaltanut vaatia kunnolla aluksi.

Ja kun alkoi tuntua että pysyn siellä laukassa selässä, niin uskaltauduin ratsastamaan laukkaakin runsaammin eteen, jottei poni vain tiputtaisi raville. Sen jälkeen menikin oikein hienosti. Saatiin hyviä laukkapätkiä, en tippunut kyydistä (vaikka se selässä istuminen hiukan epätasaista olikin) ja selvittiin hengissä.
Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon pikkuiselle lenkille. Toinen kerta kun olin maastossa ilman satulaa ja tällä kertaa otin jopa hiukan ravia (sillä löysä ukko jäi kaikista taas jälkeen). Otettiin pari rentoa ravipätkää ylämäkiin matkan varrella, minä roikuin tukassa kiinni ja Elvis hoiti loput. Lenkki sujui ongelmitta, poni oli rennon rauhallinen ja meillä oli oikein mukavaa :)

Nyt on sitten kaksi viikkoa lomaa ja sen jälkeen jatketaan taas astetta aktiivisemmin ja reippaammin töiden tekoa!

(Ilman satulaa -muistoja ajalta kun poni oli villi ;) Nyt se on niin rauhaisa pieni Pulla)

Hyppelyt aloitettu

Pitkä lomaa edeltävä ratsastusviikkoni jatkui eilen, kun menin Elviksellä, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo. Elvis oli jo edellisellä tunnilla, joten se oli käynyt kivalla maastoverkalla ennen tuntia.

Siirryin siitä siis Elvis-ponin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Marianne alkoi siinä heti aluksi kasailla esteitä kentälle, jota olinkin odottanut puoliksi kauhulla ja toisaalta innolla. Jännitti hypätä ihan yleisesti ottaen, kun ei kai me tänä vuonna vielä olla hypätty. Sen lisäksi jännitin Elviksellä hyppäämistä, sillä jos se vaikka on villi tai jotain. Hui. Siksipä vedin jalustimet korviin ja jätin raipan pois. Ihan varmuuden vuoksi vaan (P.S. Elvis ei ollut villi, joten seuraavalla kerralla pidemmät jalustimet ja se raippa on ihan ok olla mukana).

Käveltiin siinä ensin hetki, koitin hiukan tyrkkiä ponia eteenpäin ja asetella sitä taas läpi vasemmalle. Alettiin pian ravailemaan, otettiin vaan reippaita alkuverkkoja, ylitettiin muutamat ravipuomit ja valmistauduttiin hurjaan koitokseen. Elvis oli todella laiska ja löysä. Mulla ei tosiaan ollut raippaa mukana, joten ponihan ei liikkunut pätkääkään. Puomien yli sain sen juuri ja juuri ravaamaan nätisti, muualla mentiin sitten hitaina pötkylöinä. Ravia otettiin aika kauan ja hartaasti, kunnes sitten vetäistiin parit laukkaympyrät molempiin suuntiin. Laukka sujui nätisti, Elvis jopa kääntyi hienosti molempiin suuntiin. Suurin pulma oli vaan se laukan tahti, poni oli löllö ja meinasi lähinnä nukahtaa matkalle. Ehkä tässä vaiheessa olisi voinut todeta ettei se ole villi ja ottaa raipan käteen, mutta jännitin ja halusin ottaa varman päälle, hah.

Eeppinen ratapiirros on tässä ylhäällä. Kaikki harmaat ovat siis pikkuisia sokeripalaristikoita ja radalla tuli se neljä hyppyä. Odoteltiin ensin että pari muuta hyppäsi, jotta Elvis sai levätä ja sen jälkeen laukka ja aloitettiin. Tuolle ekalle lävistäjällä olleelle esteelle Elvis tuntui jopa hiukan imevän. Se ei kuitenkaan millään tavalla riemastunut tai lähtenyt turhan reippaasti, joten minä saatoin vain istua kyydissä, hyvillä fiiliksillä. Este ylittyi nätisti, meitsi pysyi kyydissä ja oltiin selvitty hengissä. Jee! Laukka ei vaihtunut, kuten ei varmaan kertaakaan yhdenkään esteen jälkeen, joten se jouduttiin korjaamaan joka kerta. Elvis laukkasi vallan hitaasti ja rauhassa, joten koitin vähän ratsastaa sitä eteenpäin kaarteessa (se oli toivoton tehtävä), tultiin siitä keskimmäinen este taas ihan nätisti ja jatkettiin matkaa kolmannelle lävistäjälle. Tähän tultiin vinoina kuin mitkäkin ja luulin jo että poni menee ohi koko ristikosta, mutta päästiin hyppäämään ihan reunalta. Loppumatka sujui taas ihan fine ja ylitettiin vika estekin kivasti. Hidastahan se oli, siis todella hidasta. Eikä mulla pysynyt jalustimet jalassa niinku pätkääkään. Pysyin kuitenkin esteissä mukana ja selvittiin hengissä - enemmän kuin osasin edes toivoa!

Käveltiin taas hetki kun muut hyppäsivät ja sitten oli vuorossa uusi yritys. Se meni... aika paljon huonommin kuin eka kerta. Siis nyt mua ei enää jännittänyt ja uskalsin ihan reippaasti ratsastaa laukkaa eteen ja funtsin vaan että koitetaan vähän parempaa laukkaa, jotta poni hyppäisi edes astetta paremmin esteiden yli. Poni taas tuumaili että jaa, mitäpä turhaan esteitä ylittämään kun ohikin pääsee. Vetäistiin ekasta esteestä ohi kahdesti peräkkäin. Yritin jotenkin tukea oikealta ja täräyttää liikettä, mutta ei, ohi se vaan meni vallan iloisesti. Kolmannella kerralla päästiin yli, kun Marianne seisoi vähän tukena siellä esteen vieressä. Toinen este siinä kahdeksikolla päättyi siihen, että Elvis tekaisi kauniin voltin vasemmalle, eikä ylittänyt estettä. Tultiin heti perään ravilla ja päästiin yli (mutta poni oli laiskimus, eikä edes hypännyt, vaan lähinnä jolkotteli yli). Kolmas este lävistäjällä sujui hyvin ja päästiin yli ykkösellä, jee! Mutta jälleen, se kahdeksikon este ja me vaan tehtiin kunniakierros kun poni ei jaksanut hypätä ja hölkättiin ravilla yli toisella yrittämällä. 

Ei ihan niin kunniakas kierros tämä, hah. Toisaalta, olin kyllä vähän hukassa kun poni ei hypännytkään kiltisti yli. Hypätään kuitenkin tosi harvoin ja muistelisin että viimeksi mulla on poni mennyt esteen ohi joskus useampi vuosi sitten. Joten ei ollut mitään touchia siihen että mitä teen, milloin teen, jottei poni vetelisi esteiden ohi. Luulen myös että jos seuraavaksi hyppää raippa kädessä ja pyytää ponia paremmin eteen, niin sekin saattaa jonnin verran auttaa. Nyt se oli niin löysä, ettei mitään rajaa, joten ei ihmekään että ohiteltiin esteet hyppäämisen sijaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, eka rata meni kivasti ja siis, nytpä ei tarvitse tätäkään enää miettiä. Setäponi on vallan löysä, myös esteillä. Ainakin näin kuumalla ilmalla.

Lopuksi ravailtiin loppuraveja ja käveltiin.