Vaihdettiin kumminkin

Hah, vaikka Nikkis eilen näytti olevansa superreipas kouluponi, ilmoitti Marianne silti tänään heti ensimmäisenä, että jos kuitenkin vaihdetaan huomiselle poni. Elvis. No, Elvis on ihan kiva, vaikken olekaan taas ikuisuuksiin mennyt sillä. Mutta kunhan se ei järkyty tuomareista, niin eiköhän se onnistu. Sovittiin siis näin, en mä Elvikselläkään ole ennen koulukisoihin päässyt.

Menin silti tänään Nikkiksellä (en alkanut viidessä minuutissa ponia vaihtamaan, kyllä Elvis nyt varmaan ihan kohtuullisesti menee ihan sen lämmittelynkin avulla), tunnilla olivat vain Evita ja Vinski, Nikkis vain mun kanssani. Päättäjäisviikonloppu, joten on aika rauhaisaa. Poni oli suht siisti ja karvaton, joten harjailin vain parhaani mukaan, varusteet päälle ja kentälle.

Totesin ettei mun tarvitse sitä rataa nyt enää ratsastaa läpi. Muistan sen ja vaikka olisin Nikkiksellä mennytkin, niin en silti olisi jaksanut enää sitä rataa ratsastella. Mitäpä turhia kumminkaan.
Käveltiin alkuun ja pienen patistelun jälkeen Nikkiksestä kuoriutui jälleen varsin reipas ja mukava pieni poni. Se tassutteli eteenpäin, volteilla hyytyi hiukan ja kiihdytti taas suorille.
Sen jälkeen siirryttiin keventelemään ja tehtiin hiukan ympyrää. Nikkis oli varsin mukava, se ravasi mukavaa vauhtia eteenpäin, muutaman kerran jouduin täräyttelemään sitä eteen, jottei ihan hyydyttäisi. Poni kääntyi hienosti, asettui pikkaisen ja liikkui myös ympyröillä ainakin jonnin verran eteen.

Jätettiin Vinski treenaamaan rataa ja mentiin Evitan kanssa toiselle puolelle. Otin siellä pikkupätkät harjoitusravia ja siis Nikkis tuntui kuvittelevan että kouluaidat tältä puolelta katsottuna ovat esteitä. Hän nimittäin kiihdytti aina aitoja päin mennessä ja muualla valui kuin märkä rätti eteenpäin. Otin tässä omatoimisesti myös muutamat laukat molempiin suuntiin ja oli kyllä parasta taas vähään aikaan. Poni nosti laukat kivasti ja pyynnöstä, laukkasi nätisti eteenpäin. Se kaatui päädyssä aika paljon sisälle ja ympyrälläkin kaatui vähän omia reittejään, mutta ainakin laukkasi, laukka pysyi aika kivasti yllä ja nousi takaisinkin silloin kun se tipahti. Poni tuntui olevan varsin innoissaan tästä laukkailusta ja pisteli menemään koko tappijalkojensa pituudelta. Loppuun vielä ravailin pari kierrosta pidemmin ohjin ja annoin Nikkiksen hiukan huilata.

Lopuksi lähdettiin maastoon. Käveltiin jonkun matkaa vanhoja tuttuja polkuja pitkin ja sitten takaisin. Nikkis oli varsin varma maastomopo ja tädillä oli superhauskaa siellä kyydissä. Sitten kentälle hetkeksi kävelemään, alas selästä ja poni talliin. Nopeasti Nikkis kuntoon ja pihalle, jotta pääsin itse lähtemään reippaasti takaisin kotiin.

No, huominen on nyt ihan mielenkiintoinen. Toisaalta se on Pullaponi, joten eiköhän siitä selvitä. Toisaalta toivottavasti se tai minä ei jännitetä, vaan suoritetaan parastamme ja päästään kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein läpi koulukisoista.

Mummokin osaa olla aika reipas

Tänään mulla oli Nikkis, tunnilla myös Simo, Elvis, Artsi, Vinski ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Mummosta lähtee edelleen ihan tajuttomasti karvaa, eikä loppua näy. Se on ihan pörröinen ja talvikarvoissaan, yh. Toivottavasti saisi edes jotain irti ennen kisaratojen valtaamista - ponin sopisi edes näyttää hyvältä ettei ihan pellenumerona olla siellä.

Kentälle ja alkukäyntejä vain kävelemään. Nikkis oli nyt ihan mukava, se liikkui nätisti eteenpäin kun hiukan pyysin, volteilla meinattiin nukahtaa, mutta sentään asetusta löytyi ja tappikaula jaksoi yrittää. Koitin jo tässä tehdä muutamia peruutuksia, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään, joten luovuttiin vain toivosta (koska se useimmiten toimii niin).

Käynnissä tehtiin voltteja ja hyviä kulmia. Nikkis oli hiukan oikova ja vähän heikosti taipuva. Kyllä hän vähän, muttei kuitenkaan ihan täydellisesti tai mitään. Seuraavaksi lähdettiin kevyt raviin, jossa Nikkiksen kanssa lähinnä vain ravattiin eteen, isoja reittejä ja muutamat voltit, jotta ponikin joutuisi ajattelemaan sitä taipumista. Eikä ollut ollenkaan huono, Nikkis jaksoi kyllä, hyytyi vain ympyröille ja toimi vallan mukavasti. Sen jälkeen istuttiin alas harjoitusraviin ja tehtiin muutamia käyntisiirtymiä volttien lomassa. Nikkis vain paransi, sieltä tuli herkkiä ja keveitä siirtymiä myös siihen raviin, ravi oli oikeasti jopa reipasta ja poni tsemppasi todella hyvin. Mitä nyt ne voltit, mutta ne onkin ihan supertylsiä.
Seuraavaksi otettiin nopeat laukkaverkat oikealle, mutta päädyin vain kävelemään sen ajan, jotta Nikkis saisi hetken levätä. Koitin parit väistöntapaiset molempiin suuntiin jotten joutuisi radalla tekemään niitä ekaa kertaa. Sen jälkeen nostettiin vielä laukkaa vasemmalle. Meidän eka nosto oli säälittävä, Nikkis ei jaksanut ja oli laiska kuin pikkumato. Toisella kerralla olin vähän sisuuntuneempi ja täräytin ihan kunnolla raipalla kankulle. Kyllä muuten laukkasi ja poni oli jopa aika reipas ja mukana hommassa.

Sitten käveltiin kun toiset treenasivat, jonka jälkeen päästiin ponin kanssa radalle. Nikkis oli reipas, ihan oikeasti jopa ja olinkin hiukan hukassa kun se yhtäkkiä päätti olla hurja raviponi ja juosta kuin tuuli paikasta toiseen. Pysähdyksen tekeminenkin oli hiukan hankalaa, mutta ainakin poni liikkui :D
Alkutervehdykseen päästiin ihan nätisti vauhdista huolimatta, mutta varsinkin se yksi kulma siellä pelottavassa päässä oli todella hankala tehdä ja useimmiten poni vain kaatui sen läpi parhaansa mukaan. En kauheasti nyt hidastellut, koitin vain istua ja mukautua, joka vähän kostautui löysillä reiteillä ja kaatumisella paikasta toiseen. Volteille Nikkis lösähti joka kerta, mutta muuten se suoritti ravia todella kovalla asenteella. Siirtymät alas ja ylös olivat oikeastaan tosi kivoja ja sujuivat hyvin. Ainakin suunnilleen kohdillaan, mutta siinä oli ongelmana jo mun hahmotuskykyni, kun kirjaimia ei vielä kentällä ole. Väistö oikealle oli vaikeaa ja kaatumista, vasemmalle se sujui selvästi paremmin. Laukka nousi ihan ookoosti ekaan suuntaan ja keskiympyrä onnistui. Sitten multa tippui jalustin, Nikkikseltä laukka ja koko homma meni vähän plörinäksi, kun metsästin jalustinta ja nostin laukkaa ja poni vain oikoi. Eikä oikein mikään onnistunut.
Annoin laukan olla, keräsin itseni ja jalkani ja jatkettiin. Toinen kierros oli laukan suhteen myöskin hiukan hankala. Nousi myöhässä kun en oikein valmistellut, laukka tippui parikin kertaa kesken. Ravin pidennys tuntui aika kivalta kun Nikkis oli niin reipas. Eikähän tarvinnut koko rataa potkia ponia liikkeelle tällä kertaa (vain volteilla, niitä hän ei jaksa).
Peruutuskin meni paremmin kuin viimeksi. Kaksi askelta tosin vain, mutta olin jo niin tyytyväinen ihan niihinkin!

Sen jälkeen käveltiin loppukäynnit. Poni vietiin sisälle ja hän sai jäädä pohtimaan tulevaa kouluratsun uraansa, kun minä hilpaisin kotiin.

Ratatreeniä

Josta jäi päällimmäiseksi fiilis että kisat menee varmaan aika fifty-fifty. Joko Nikkis liikkuu, tai hän ei todellakaan liiku, heh. No, se on tuttua melkein kaikista viime kisoistakin, joten emme ota paineita. Toiveenani on että Nikkis jaksaisi edes raviohjelman suorittaa nätisti, väistäisi suunnilleen, kävelisi eteenpäin, nostaisi laukat ja jopa pitäisi laukat yllä tai edes jaksaisi korjata ne pudonneet laukat. Kaikkea saa toivoa ja olen kuitenkin aika toiveikas sen suhteen, ettei nämä kisat voi mennä yhtä pieleen kuin silloin Pomon kanssa kun poni ei jaksanut laukata askeltakaan ja ravaaminenkin oli ihan mahdotonta. Kyllä tämä poni nyt varmaan ravata jaksaa. Kuin kyntöaura jäisellä pellolla, mutta ravaa kumminkin.
Eli joo, ehkä päästään läpi, ehkä ei. Pidetään nyt edes hauskaa ja kokeillaan.

Menin tänään tosiaan Nikkiksellä ja tunti aloitettiin ihan lyhyillä alkukäynneillä, siitä kevyt raviin jossa tehtiin hiukan voltteja ja haettiin reippaampaa ravia. Nikkis oli varsin hyvä ja minä vähän kokeilin noita kannuksia ekaa kertaa pikkuponin kanssa. Ne pitänee säätää hiukan ylemmäs, muuten ei osu maksaan sitten kouluradalla, heh.

Ravailtiin hetki, sitten otettiin lämmittelylaukat. Nikkis oli varsin laiska tänään, mutta toivottavasti kisapäivänä on joko viileämpää tai ainakin poni olisi ehtinyt pudottaa kolmekymmentä kiloa karvaa alas. Uskoisin sen niillä eväillä jaksavan paremmin.
Joka tapauksessa, laukattiin ensin toiseen suuntaan. Pääty-ympyrää, sujui ihan hyvin, mitä nyt laukka tippui joka kierroksen jälkeen. Saatiin kuitenkin laukattua, laukat nostettua ja edettyä. Käveltiin ja laukattiin sitten toiseen suuntaan. Poni oli laiska kuin pikkuinen ameeba, mutta tsemppasi hetken ja sai kävellä.

Sen jälkeen pääsin ratsastamaan sen kouluradan, jonka olin juuri opetellut (ja jonka muistinkin aika ongelmitta ainakin vielä tänään!)
Rata oli varsin hidas ja pyöreä. Nikkis oli niiin väsynyt ettei hän mitenkään meinannut jaksaa sitä ravailua kun se on niiiin tylsää. Sen takia siirtymät raviin olivat suunnattoman hitaita ja ravi meinasi koko ajan tipahdella käynnille. Ravissa kuitenkin pysyttiin aika kivasti ja siirtymät alaspäin tulivat ihan pisteillä (ravisiirtymät eivät ihan niin pisteillä). Peruutus oli ihan mission impossible, ei Nikkis oikein peruuttanut niinku ollenkaan. Sain askeleen, sitten seistiin, toisen askeleen, seistiin kauemmin ja lopulta kolmannen askeleen. Neljättä en jaksanut enää kaivella ja totesin että tämä on aika nollasuoritus ellei Nikkis päätä oppia peruuttamaan innokkaammin.. Hän on vanha, ei hän viitsi, jalatkin on niin tapit.

Käynti meni hyvin, ravikin ihan ookoo kun poni vain jaksoi liikkua. Väistöt oli vasemmalle hyvä ja oikealle aika heikko esitys, mutta ainakin tietää että verryttelyssä täytyy hiukan lämmitellä väistöjä ja toivoa että osaan ne radalla ratsastaa. Samoin peruutusta täytyy ehkä hiukan lämmitellä ja toivoa sitten parasta.
Laukkaohjelma oli yllättävän hyvä. Toki mulla nyt oli raippa ja sitä ei sitten radalla ole, mutta toivottavasti Nikkis tsemppaa tositilanteessa hiukan paremmin kuin tunnilla. Mutta joo. Käyntinosto ei onnistunut, mutta laukka pysyi yllä. Tiet olivat hyvin pyöreitä ja oikaistuja, mutta suurimmaksi osaksi laukka pysyi yllä ja reittikin oli aika hyvä. Ja se on helpompi hahmottaa kun kirjaimetkin ovat radalla. Laukan jälkeen poni oli astetta reippaampi ja virittäytyneempi ja jaksoi liikkuakin loppuradan kivasti.

Mutta joo. Voi mennä läpi, voi olla menemättä. Riippuu täysin siitä millaisella fiiliksellä Nikkis on. Jos se on edes suunnilleen reipas ja jaksaa, niin mikäpäs tuossa. En nyt ihmeitä odota, vanha ja pieni poni kuitenkin, mutta jos nyt raviohjelma sujuisi, käyntiohjelma sujuisi, väistöt tulisivat suunnilleen, peruutusta löytyisi edes pari askelta ja laukka nousisi ja pysyisi suurimman osan matkaa ylhäällä, niin olisi jo hyvät lähtökohdat. Ainakin sen tiedän että verkka tulee olemaan lähinnä pitkin ohjin käyntiä, pätkä ravia jossa ruoskitaan pohje läpi, muutama laukannosto ja väistöjä ja peruutusta. Jos radalla se peruutus ei kuitenkaan suju, niin yritän saada edes kaksi askelta. Jos tuntuu että seistään viisi minuuttia paikoillaan joka askeleen jälkeen, niin antanee olla. Kunhan edes kaksi askelta tulisi, ettei vihelletä mistään väärin ratsastuksesta.

Lopuksi lähdettiin maastoilemaan ja se olikin varsinainen elämysmatka. Lähdettiin tällä kertaa toiseen suuntaan kuin yleensä ja käytiin vilkuilemassa hieman metsää toiselta kantilta. Mentiin Nikkiksen kanssa edessä, Pomo kulki perässä ja seikkailtiin sitten oikein. Marianne kulki edellä, hölkkäiltiin vähän paremmilla metsäpoluilla ja lopulta löydettiin tiemme oikein umpimetsään. Tämä Mariannen kanssa maastoilu on oikein hauskaa, kun se menee aina niin, että lähdetään jonnekin sillä mentaliteetilla että "oon mä täällä joskus kymmenen vuotta sitten käynyt" sieltä vastaan tulee umpimetsä ja sitten vaan todetaan että hyvinhän tuosta pääsee. Tänäänkin oli usko koetuksella kun tultiin vastaan ihan älyttömän jyrkkiä mäkiä ja Marianne vaan totesi että siitä ylös. Minä katselin hetken että ookoo sitten ja hyppäsin Nikkiksen niskavilloihin kiinni. Hyvin poni kuitenkin kiipesi niitä hurjia mäkiä ja säilyttiin hengissä, vaikka sitä välillä epäilinkin kovasti.

Maastoreissu oli kuitenkin tosi kiva. Nikkis oli iloinen ja reipas, ravailtiin reippaasti pitkin metsäpolkuja, samoiltiin ihan naurettavissa metsiköissä joihin en olisi yksinäni edes uskaltanut. Ilma oli kaunis, poni oli mukava. Juteltiin hiukan kisoista ja totesin että haluan kuitenkin mennä Nikkiksellä. Jos menee hyvin, niin jes. Jos menee ok, niin pääsenpähän läpi. Jos menee huonosti, niin sitten menee. Tämä on kuitenkin vikoja kertoja kun tällaiset jutut ovat mahdollisia, joten haluan ehdottomasti mennä ponilla ja tehdä sen kanssa. Se on niin kiva, vanha akka ja omanlainen luottoponi. Mikäli Nikkis vaan yhtään jaksaa tsempata ja ilma ei ole ihan sauna, niin uskon että voidaan päästä läpi. Voi olla että ei päästä. Uskon kuitenkin että tällä kertaa siitä kokeilusta jää taas hyvä fiilis, toisin kuin Vinskin kanssa viime vuonna. Poni on kiva, joten mitä muuta se voisi olla kuin kivaa. Viis siitä jos ei onnistu.
Nyt täytyy käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi kun poni vielä voimissaan on.

Vakavaa treenausta

Kesä alkoi, jee! Lämmintä ja ihanaa, jee! Ja mulla oli Nikkis-poni, jee!
Tunnilla olivat myös Pomo, Simo ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Haettiin poni tarhasta, harjailtiin edelleen sitä karvaa ponista irti kilokaupalla (miten sitä aina riittääkin?), sitten poni varusteisiin ja kentälle.

Aloitettiin leppoisilla alkukäynneillä, pari ympyrää joilla ponia pakotettiin taipumaan ja muuten sitten vain eteen ja runsaasti. Nikkis toimikin oikein moitteetta, taipui tappikaulansa kanssa parhaansa mukaan ja liikkui oikeastaan jopa vallan reippaasti, kun vain tarpeeksi napakasti jaksoin pyytää. Poni vaikutti muutenkin varsin tyytyväiseltä ja iloiselta, mitä nyt porttipääty oli vähän jännittävä jopa Nikkiksen mielestä. Sieltä hiihdeltiin aina iloisesti karkuun, kunnes sain ponin lopulta vakuuttumaan siitä, ettei naapuri ole tulossa hitsaamaan pienen keltaisen pyllyä.

Siirryttiin kevyt raviin ja puksuteltiin koko kenttää ympäri. Tein aika paljon ympyröitä ja voltteja ja taivuttelin ponia. Nikkiskin oli yllättävän hyvä ja iloinen näissä raveissa - se lähti kyselemättä raviin ja ravasi reippaasti ja jopa eteenpäinpyrkien. Hyvin hämmentävää. Toki hiukan jouduin pyytämään tahtia lisää, mutta ei ollut jälkeäkään siitä yleisestä "en jaksa, ei huvita, ei kinosta"-moodista, joka ponilla yleensä aina on (aina on alkuun siis, kyllä se aina hetken puskemisen jälkeen muuttuu iloisemmaksi ja työntekokin maistuu).
Nikkis myös jaksoi työskennellä superhyvin koko ajan. En antanut sille mitään käyntitaukoja nyt, vaan oikeasti ravailtiin, eikä mitään ongelmaa. Ajattelin että ehkä poni väsähtäisi helpommin kun oli lämmintä, mutta mitä vielä. Siellä akka puksutti iloisesti ravia, innostuikin välillä. Se oli kokonaisuudessaan superkiva ratsastaa, poni oli niin hyvin menossa mukana. Ainoa ongelmamme olikin akka siellä selässä, jotenkin kaadun nyt hirveän helposti kaarteissa joko sisään tai ulos. Pieni poni varmaan vielä pahentaa tätä efektiä, heh.

Istuttiin harjoitusraviin ja ravailtiin hetkinen. Tässä poni oli hitaampi ja koitti siirtyä koko ajan käyntiin, mikä johtui varmaan siitä alhaalla istumisesta. Eihän sitä voida istua alas ja pakottaa ponirukkaa liikkumaan, vaan alhaallahan siirrytään käyntiin! Seuraavaksi tehtiin harjoitusravia ja otettiin pääty-ympyröillä laukkaa. Minä tosin muokkasin tätä hiukan ponin mukaan ja annoin Nikkiksen kävellä aina pitkät sivut ja vain ennen ja jälkeen laukan ravasin pikkupätkän harjoitusravia.
Nikkis jatkoi hienoa linjaansa. Ei mitään kiukuttelua niistä ravisiirtymistä, laukkojen nostoissa se oli jopa varsin innokas ja reipas. Laukat nousivat täysin ongelmitta joka kerta ja mikä hienointa: ympyröissä ei ollut pienintäkään ongelmaa! Yleensä tuntuu että aina, varsinkin alkuun se laukka vaan tipahtaa. Vaikka mitä tekisi, niin ponihan ei laukkaa koko ympyrää ja piste. Nyt se oli ihan erilaista, siellä saattoi suunnilleen vain istua ja katsoa maisemia. Pikkaisen näpäyttää raipalla ja maiskauttaa ja jatkaa sitä rentoa laukkaa ympyrällä, ilman minkäänlaisia ongelmia. Vau, se oli todella hienoa. Sain joka kerta tehtyä kaksi ympyrää peräkkäin, muutaman hetken laukka saattoi kuolla huonoksi ja lopettaa sen pyörimisen, mutta raviin poni ei kyllä siirtynyt kuin ehkä kerran ja silloinkin laukka nousi takaisin oikein hyvin. Mulla heilui jalat kuin heinämiehellä, eivätkä jalustimet pysyneet pätkääkään, mutta muuten istuin varsin hyvin. Ja ainakin poni laukkasi, se oli jo ihan mielettömän hienoa. Kaikki oli vain niin kovin helppoa tänään, eikä Nikkiksen kanssa nyt yleensäkään mitään vaikeaa ole.

Käveltiin hetki ja ravailtiin loppuraveja vielä hetki. Tässä poni väsähti, joten ravailin hetken pitkin ohjin ja päästin ponin sitten kävelemään. Juteltiin koulukisoista ja ainakin näillä näkymin voisin mennä tämän sopivan kokoisen ratsuni kanssa sinne, heh. Nikkis on hauska vanha akka.
Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni sai kunnon sienipesun kun hän oli aivan hikinen ja siitä sitten kotia kohti.

Rauhaisaa ratsastelua

Tänään oli Nikkis, tunnilla myös Elvis ja Jack, Nikkis vain mun kanssani. Päivä oli lämmin (=lumet olivat viimein sulaneet) ja aurinko paistoi kivasti. Ehkä voidaan uskoa että kesäkin joskus vielä tulee.
Heti kun tultiin kentän laidalle huuteli Marianne että Nikkis on sitten todella harjauksen tarpeessa. Haettiin poni (sillä oli uusi riimu. Se oli söpö ja yritin epätoivoisesti säätää sitä sopivaksi ponin päähän) ja harjailin sen. Kyllä siitä karvaa lähtikin, poni päätti jälleen vaihtaa koko karvakerrastonsa kerralla (eikä se karvanvaihto siltikään vielä lopu, mistä sitä aina riittääkin?) Poni varusteisiin ja kentälle.

Marianne ehdotti että otetaan rennosti ja ratsastellaan vapaamuotoisesti, mikä olikin ihan ookoo. Alkukäynneissä käveltiin Nikkiksen kanssa, etsittiin reipasta käyntiä ja tehtiin hyviä kulmia. Poni vain oli sitä mieltä että toisen päädyn kulmat voi oikoa, kun ilmeisesti siellä oli jotain epäilyttävää. Tehtiin voltteja ja tahkottiin asettumisen kanssa, joka oli ponin mielestä jälleen aikalailla mahdotonta. Lopulta löytyi jonkinlaista periksiantamista ja poni sai taivutettua sitä kaulaansa oikeaan suuntaan niin pyydettäessä.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin melko pitkän aikaa. Ihan vapaasti ja rennosti, joten tein muutamat loivat ja helpot väistöt molempiin suuntiin. Sitten tehtiin joku pysähdys ravista ja loppuaika vain tahkottiin ravia eteen ja ponia asettumaan. Se oli nyt jotenkin kauhean hankalaa, kun eihän se tappikaula nyt voi mitenkään taipua. Lopputulos oli kuitenkin varsin hyvä, kyllä se taipui vaikka vaikeaa olikin.
Annoin ponin kävellä välissä hiukan, jottei hän aivan nuutuisi (onhan se ravaaminen nyt aika raskasta). Sen jälkeen väännettiin harjoitusravia. Nyt Nikkis oli niin väsynyt ja niin loppu ettei mitään rajaa. Jotenkin hän silti jaksoi tsempata kun ilkeä akka pakotti ravaamaan ja kääntymään vaikkei poni olisi ollenkaan jaksanut.

Lopuksi sitten laukkailtiin. Annoin Nikkiksen taas kävellä, sillä ponille tulee niin paljon parempi mieli sen pienenkin käyntitauon jälkeen. Sen jälkeen puksuteltiin laukkaa menemään. Ensin vasempaan suuntaan, nosteltiin niin käynnistä kuin ravistakin, tein jonkun laukkaympyrän ja muuten laukkasin vain lyhyttä pätkää reippaasti eteenpäin. Tämä menikin todella hyvin, laukat nousivat hienosti - hiukan myöhässä, mutta suoraan käynnistäkin kun niin päätin. Välillä laukka pätkäisi kesken, esimerkiksi kesken ympyrän, mutta muutoin liikuttiin kivasti eteenpäin, ilman turhaa nysväämistä.

Toiseen suuntaan sitten otettiin ensin parit laukat koko kentän ympäri, joku ympyräkin päästiin laukkaamaan ilman ravisiirtymiä. Loppuun vielä päätin päästellä vähän pidempää matkaa, jotta minä saisin harjoitella istumista ja jotta poni saisi availla paikkojaan reippaammalla laukalla. Laukattiin ensin muutama kierros ympäri, vähän näpäyttelin vauhtia jottei laukka tippuisi kesken. Sitten laukattiinkin vielä kierros, koska laukkaaminen on kivaa. Ja vielä kierros koska poni innostuikin niin paljon siitä laukasta. Ja vielä kierros koska minä aloin istua todella paljon paremmin alkuun verrattuna. Loppujen lopuksi mentiin useampi kierros vähän ovaalilla reitillä, minä istuin hyvin ja poni oli innokas ja etenevä. Lopulta käyntiin ja välikäynnit ennen loppuraveja.

Kun siirryttiin raviin oli Nikkis ensimmäiset kymmenen metriä ihan helisemässä ja se suorastaan kiisi eteenpäin. Kun poni tajusi ettei enää laukata, hänen liikkeensä tipahti kuudennekseen edellisestä ja ravinkin ylläpitäminen oli niiiin kamalan vaikeaaa. Kun ei poni olisi enää millään jaksanut kun hän teki jo niiin hirveästi töitä.
Ravattiin kumminkin pitkin ohjin, kunnes jäätiin käyntiin ja tulin taluttamaan loppukäynnit. Kentän ohi meni hevonen kärryjen kanssa ja Nikkis innostui tästä ihan täysin. Jouduin melkein juoksemaan perässä kun Nikkis hiihteli vieraan hepan perään ihan täysillä.

Siitä sitten takaisin tallille ja ponin harjaus ennen kotiinlähtöä. On se sitten kiva pikkuinen.

Eikä edes pelottanut

Mulla oli tänään Nikkis, tunnilla myös Vinski, Evita ja Pomo, Nikkis vain mun kanssani. Ponit olivat saaneet olla ensimmäisen yön ulkona, joten sisälle tuli varsin iloinen poni, jolta lähti sellainen hirvittävä matto sitä talvikarvaa irti. Poni näytti ihan järkyttävältä, mutta kun sain sen pinnan kuorittua, löytyi sieltä alta varsin sileäkarvainen ja suloinen pikkuponi, joka varsin hyväntuulisena odotti töihin lähtöä. Poni siis varusteisiin ja kentälle.

Kiitos kuvista Hennalle!

Siellä tuuli ja oli kamalaa, jonka takia Marianne yritti ylipuhua meidät maastoon. Nyt ei onneksi oltu kovin suostuvaisia, joten ei lähdetty, sillä kuitenkin - me oltiin just viime viikolla. Ehkä tällä kertaa muunlaista ohjelmaa. Marianne totesi että fine, teemme sitten puomeja ja yritämme kuulla ohjeet, sillä tuuli oli ihan älytön. Missä mun kesä ja kaksikymmentä astetta viipyy?
Käveltiin alkukäyntejä ja koitin vain kaivella Nikkiksestä vaihteita ulos. Kyllä se sieltä löytyi, mutta selvästi ponia hieman kismitti tuollaisessa tuulessa tehdä mitään. Saatiin kuitenkin käynti eteen, poni suoraksi ja hiukkasen taipumaankin suuntaan jos toiseen.

Puomitehtävä oli ylläkuvatun kaltainen. Aloitettiin ensin vain tulemaan tuota tehtävää ravissa, eli ympyrää ja lävistäjää kaksi puomia ylittäen. Hyvin simppeliä ja mukavaa. Poni tosin oli ensin kuin maahan kahlittu, se ei edennyt, se ei lähtenyt pohkeesta mihinkään ja joka kerta kun mentiin puomeille, hyytyi vauhti ja poni joutui pariin kertaan kulkemaan puomien yli ihan käynnissä kun ravi ei tuntunut onnistuvan. Otettiin sitten kunnolla tahtia alle, täräytin ponia ihan kunnolla takapuolelle ja ravia eteen. Vähän vaivalloista se oli alkuun, mutta kun vaihtoehtoja ei tarjottu, löytyi Nikkiksestäkin vauhtia ja kunnon ravia, jolla puomien ylittäminen sujui suorastaan kuin tanssi. Heti kun kaikilla sujui ravi nätisti, kävi Marianne nostamassa toiseksi ylimmät puomit pieneksi kavalettiristikoksi. Tarkoitus oli jatkaa täysin samoin, mutta nyt hypätä ristikko lävistäjällä ja nostaa sen jälkeen vasen laukka ihan hetkeksi, jonka jälkeen jatkaa ravissa. Mentiin sitten pariin kertaan tästä hurjasta esteestä ylitse, mutta Nikkis ei kummallakaan kerralla oikein välittänyt esteestä pätkääkään. Poni vain kompuroi puomien yli puolilöysässä ravissa, laukka sentään saatiin nostettua hyvin pitkällä viiveellä "hypyn" jälkeen.

Seuraavaksi ylimmät puomit nostettiin samanlaiseksi ristikoksi ja nyt tultiin oikeassa laukassa ensin ympyräkavaletti, sitten tosiaan se lävistäjä, jonka päällä laukka vaihtui, siitä raviin ja lopputehtävä. Ei jännittänyt, mikä oli varsin loistava lähtökohta. Alkuun se laukka oli ihan tosi hidasta ja helposti tipahtavaa. Esteelle pääseminen kesti, kun en viitsinyt löysästä laukasta tulla, enkä toisaalta sitten ilmeisesti viitsinyt myöskään käskeä tarkemmin eteen. Päästiin pari kertaa se ympyräkavaletti, mutta sitten vauhti loppui ja laukka tippui ja tälleen. Lopulta saatiin väännettyä molemmat hypyt säilyvässä laukassa ja Nikkiskin imi vähän enemmän vauhtia sille lävistäjäristikolle. Laukka nyt vaihtui taitavasti, kyllä pikkuponi tällaiset jutut osaa vaikka unissaan.

Kuten huomaa, niin hypyt tulivat varsinkin ympyrällä todella sivulle. Samoin täti oli vähän helisemässä kun en osannut yhtään olla hypyssä mukana - joko liioittelin tai jäin ihan hirveästi jälkeen. Oli siellä muutama hyppy joissa tunsin olevani hienosti mukana, jolloin poni sai tehdä sen oman juttunsa.
Lopuksi nostettiin vielä kolmannet puomit ylös, eli oikeassa laukassa ympyrä, lävistäjä ja vasemmassa laukassa sitten ympyräkavaletti. Tässä kohtaa alkoi jo hiukan väsyttää, sillä laukkakunto on pohjamudissa talven jäljiltä. Saatiin kuitenkin tyyliin ekalla kerralla tämä onnistumaan kun vihdoin sain laukan pohkeen eteen ja pyöriväksi, jolloin päästiin helposti se ympyrä, siitä jatkuen lävistäjälle, Nikkis vaihtoi laukan tyylikkäästi esteen päällä ja vielä vasen laukka saatiin puskettua niin pitkälle että viimeinenkin este ylittyi. Olin niin tyytyväinen, että ainakin kerran onnistuttiin noin hyvin ja hienosti viemään koko setti läpi. Tässä välissä tuli sitten yksi lähtö kun Nikkis oli vain niin iloinen tästä kaikesta! Sen lisäksi onnistuin muutaman kerran munaamaan sen ihan ensimmäisen hypyn, kun ohjasin hiukan kehnosti, jäin hypyssä jälkeen, jolloin Nikkiksen ratkaisu oli vaihtaa suuntaa sen esteen jälkeen.

Mutta lopulta päätin että nyt, nyt tulee viimeinen yritys ja se on täydellinen. Piste. Nostettiin laukka, joka pyöri kauniisti ja eteni hyvin. Ohjasin mahdollisimman hyvin sille ympyrä esteelle, keskityin oikeaan käännökseen. Este hyvin, käännös onnistui, joten jatkettiin laukkaa. Lävistäjällä Nikkis taas imi enemmän, joten koitin istua rauhassa ja mennä mukana kun hyppy tulee. Vähän johtoa vasemmalle ja hyppy onnistui, laukka vaihtui. Jes, hieno poni. Kun laukataan päätyyn, mä hukkaan molemmat jalustimet (joista vasenta olen muutenkin tiputellut koko tunnin ajan) Koitan ensin koukkia sitä jalkaan, mutta en heti onnistu ja katson että tässä on enää puoli ympyrää aikaa. Jos nyt koukin lisää, niin joko reitti feilaa tai sitten laukka tippuu kun en keskity. Nyt menemme ilman. Ratsastin tarkan reitin, suoraan esteelle, keskittyen että siitä jatketaan taas vasemmalle. Poni hyppäsi, minä oli paremmin mukana kuin ikinä (ei ollut jalustimia joilla säätää. Taisi tämä silti olla eka kerta kun edes hyppäsin ilman jalustimia) laukka jatkui vasemmalle. Minä keikahdin kaulalle kehumaan superhienoa ponia ja saatiin kävellä. Vitsi se oli hyvä!

Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa. Nikkis oli reipas, iloinen ja säikähti vain kerran kun Pompeli otti ja pelästyi meidän takanamme. Muuten kipsuteltiin rauhassa ja mentiin traktorin perässä takaisin kotikonnuille. Poni pääsi pikaisesti takaisin tarhaan ja minä häippäisin kotiin.
Kyllä se on hieno ja taitava poni!

Höpsötyksiä mummon kanssa

Tänään mulla oli Nikkis, tunnilla myös Elvis, Pomo, Vinski ja Artsi, Nikkis vain mun kanssani. Poni oli kauhean kiihtyneessä mielentilassa juuri ennen kuin lähdettiin ja ramppasi pitkin karsinaa. Ilmeisesti hänellä kesti hetken kauemmin älytä että hän on karsinassa, eikä suinkaan pihalla.
Olin eilen muuttamassa puoleen yöhön asti, joten olin hitusen poikki ja päädyinkin menemään turbomummon kanssa ilman satulaa. Pitkästä aikaa tätäkin huvia, enkä kyllä jaksanutkaan mitään aivotoimintaa vaativaa siellä selässä tehdä.

Kentälle mentiin ja selkäänkin pääsin (jakkaralla, heh). Alkukäynneissä mentiin ihan vain rauhassa. Tämä oli oikeastaan todella kivaa, mentiin vain rauhassa vanhan akan kanssa, hömpsöteltiin ilman satulaa, eikä stressailtu mistään. Käveltiin vain rauhassa, pikkuisen liikettä eteenpäin, mutta se riitti oikein hyvin. Muutama voltti ja hiukan asetusta, muuten sitten käveltiin ja tsiikailtiin maisemia. Me raadettiin pikkuponin kanssa niin kovin viime viikolla, että nyt sopii pitää hiukan lomaakin.

Ravissa istuin vain alhaalla (koska en olisi edes satulan kanssa jaksanut keventää, varsinkaan kun ponin ravi on niin pikkuista) ja tepsuteltiin pientä ravia eteenpäin. Tehtiin keveitä raviväistöjä keskihalkaisijalta kohti uraa. Oikeaa pohjetta poni väisti muuten ihan todella hyvin, asiasta ei oikeastaan tarvinnut edes keskustella, kun Nikkis vain suoritti fiksuna ja tärkeänä. Vasen pohje oli hankalampi ja siinä heppa pääsi hiukan kaatumaan ja välillä lösähtämään käyntiinkin asti. Muutaman kerran jouduttiin keskustelemaan suunnasta ja liikkumista, mutta kokonaisuus meni vallan hyvin.
Muu aika sitten ravailtiin rauhaisaa ravia, välillä vähän enemmän edeten ja muutama ympyräkin tehtiin. Minä istuin ja pysyin kyydissä, joten eiköhän se ihan standardien mukaan mennyt.

Seuraavaksi sitten laukattiin. Salaiset toiveeni toteutuivat ja laukattiin vain pitkälle sivulle nostaen ja vapaaehtoista pääty-ympyrää tehden. Käytännössä siis Nikkiksen kanssa nostimme päädystä ja laukkasimme vapaamuotoisesti puolet kentästä, jonka jälkeen käyntiin ja jatkettiin. Ei mitään vaatimustasoa, kunhan nyt akka pysyy ferrarin kyydissä ja päästään hiukan laukkaamaan.
Nikkis toteuttikin tämän aika hienosti. Laukka nousi tosi kivasti, hän oli jopa varsin innostunut ja menossa. Alkuun jouduttiin tahkoamaan kun mummo olisi vain kääntynyt kaverein perään ja kiukutellut, mutta kun asia saatiin ponin päähän, totteli se oikein kiltisti.

Laukkaa otettiin vain hiukan oikaistulla reitillä molempiin suuntiin. Minä istuin siellä kyydissä tosi hyvin, enemmän ongelmia oli siirtymissä käyntiin, sillä siinä vaiheessa poni kaahaili ravia ja minä hytkyin puolelta toiselle. Istuin kuitenkin selässä, saatiin useampi laukka nostettua ja meillä tuntui olevan kivaa. Helppoa ja yksinkertaista, sellaista Nikkis-poni hömpöttelyä. Mun omassa istunnassa oli vain se vika että jalat jännittyivät kylkiin kiinni, mutta ehkä se johtui pienestä ponista ja satulattomuudesta.
Laukan jälkeen jäätiin kävelemään ja mä tulinkin alas selästä ponia taluttelemaan. Tai no, taluttelemaan. Puolet ajasta tsillailtiin keskellä ja puolet istuttiin tuolilla. Olin hiukan väsynyt.

Mutta poni oli kiva. Ja söpö. Ja olen mennyt sillä kolmesti peräkkäin, on se jotenkin hassua. Mutta Nikkis on ihana.

Villi nuutunut ponini

Pääsin jatkamaan Nikkiksen kanssa, tunnillamme myös Evita, Jack, Vinski ja Pomo, Nikkis vain mun kanssani. Rouva poni ei selvästikään ollut järkyttynyt eilisestä, sillä tänään hän käveli iloisesti portille vastaan ja taapersi kentällekin varsin tyytyväisenä.

Alkukäyntejä poni kulki oikeinkin reippaana ja mukavana. Muutaman kerran joutui näpäyttämään takajalatkin messiin mukaan, mutta muuten toimittiin varsin näppärinä. Volteilla ei ihan viitsitty asettua ja vauhtikin kuoli, vaan antoipa edes hiukan periksi ja kääntyi hyvin.
Kevyt ravia otettiin siihen perään ja tässä vähän huomasi että poni oli tehnyt kunnolla töitä vain muutama tunti sitten. Hän oli vähän hidas, vähän väsähtänyt (eikä kamala tuuli ainakaan auttanut, poni oli kovin näreissään kun tuuli puhalsi suoraan naamalle). Ei nyt mitenkään älyttömän nuutunut tai mitään, mutta selvästi väsyneempi kuin eilen. Sen takia annoin Nikkiksen mennä vähän rauhallisemmassa temmossa, kunhan nyt ravi pysyi yllä, eikä ihan hissuteltu, niin olin tyytyväinen. En vaatinut kovinkaan monia voltteja tai hirveää liitoa eteenpäin, pikemminkin sellaista mukavaa puksuttelua, jotta poni jaksaisi koko tunnin.
Sen verran virtaa hänessä kuitenkin oli, että ensimmäisen auton lähestyessä otti poni jalat alleen ja karautti laukaten karkuun. Homma oli nopeasti ohi ja ravi jatkui entistä pulskeampana.

Ravailtiin aika pitkäänkin, joten päästin Nikkiksen käyntitauolle jotta jaksettaisiin vielä jatkaa tuntia. Olin itsekin varsin väsähtänyt, kun en ole pitkään aikaan ratsastanut paria päivää peräkkäin. Käveltiin, taivutin kaulaa nopeasti molempiin suuntiin ja keräiltiin voimia.

Sillä välin aloitettiin harjoitusravi laukka -tehtävä, jossa piti tehdä ravivoltti pitkälle sivulle ja toisessa päässä pääty-ympyrä laukassa. Nikkis sai vielä hetken kävellä, mutta sitten koitettiin tehdä tehtävää. Ja tosiaan, paino sanalla koitettiin. Oltiin molemmat väsyneitä, joten en jaksanut vaatia, eikä poni jaksanut tehdä. Se kaatui milloin minnekin, ei edennyt ja oli tosi vaikea. Sillä lopahti vähän mielenkiinto koko hommaan, eikä mikään kiinnostanut. Yhden lähdön sain aikaiseksi, ilmeisesti ponin mielestä häneltä vaadittiin niin paljon, että akka voisi vaikka tukkia turpansa siellä selässä.
Saatiin me tosin pikkupätkiä tänne vasemmallekin onnistumaan. Hiukan ravia, muutama laukannosto. Suurimmaksi osaksi oli kuitenkin hiukan tappelua ja kävelyä, ponia väsytti liiaksi.

Vaihdettiin suunta ja käveltiin ennen samaa tehtävää toiseen suuntaan. Nyt keksinkin järkevämmän lähestymistavan, joka oikeasti jopa toimi ponin kanssa. Tein aina tehtävän kerran, ihan silleen suurpiirteisesti, rauhallisesti, patistelematta sen enempää. Tehtiin joka kerta hiukan löysä voltti, ravi oli hidasta ja vetelää, mutten mitenkään ihmeellisemmin patistellut ja käskenyt ponia. Jos sitä väsyttää, niin ei haittaa, tehdään sitten rauhallisemmin. Laukannostot olivat hyviä ja oikeassa laukassa ponikin viitsi innostua niin paljon, että saatiin pidettyä laukka yllä ja tehtyä niitä ympyröitä. Minä istuin hyvin, tahti säilyi, homma oli hyvää. Laukan jälkeen sitten raviin ja ravista käyntiin. Ja tässä vaiheessa annoin ponin aina kävellä hetken. Ihan vaikka vaan yhden voltin tai lyhyen sivun. Sen jälkeen pyysin uudelleen ravin ja kappas vain - poni todellakin jaksoi tsempata näiden lyhyiden käyntitaukojen avulla, jolloin saatiin tehtävää tehtyä todella kivasti ja ongelmitta.
Ja siis viimeinen veto oli aivan loistava. Mä siinä laukatessa hiukan näpäytin raipalla että voitaisiin nyt kuitenkin kunnolla liikkua, eikä vain hiihdellä eteenpäin. Silloin Nikkis totesi että jahah, jos kerran koko ajan vain käsketään, niin kai sitä täytyy näyttää mistä se kana pissiikään. Poni otti takajalkoja alle ja ne ihan viimeiset 3-5 laukka-askelta olivat ihan mielettömiä. Laukka pyöri, tuntui isolta ja siis yksinkertaisesti todella hyvältä. En ole ikinä Nikkiksestä tuollaista laukkaa saanut, yleensä se on vain sitä tappijalkaista eteenpäin kaahottamista. Mutta tuo tuntui hyvältä, isolta ja pyöreältä.

Sen jälkeen poni sai pitkää ohjaa ja hetken käyntihuilin, ennen pientä ravihölkkää pidemmällä ohjalla. Jäin taas kävelemään selvästi ennen muita, sillä poni oli uurastanut jo aivan tarpeeksi ja loppukäynnit taluttelin rauhassa. Siitä sitten poni talliin ja ulos seisomaan.
Oli muuten aika jees. Tosi kiva kun pääsin ponilla menemään nämä kaksi peräkkäistä kertaa, vaikka se nyt hiukan nuupahtanut olikin. Mutta se laukka, ne pari askelta. Ne olivat jo niin hyväntuntuisia, että ihan sen puolesta olen superonnellinen kun sain jatkaa pienen keltuaisen kanssa. Kyllä se vain sittenkin on tuollainen vakavasti otettava kouluratsu!

Talven karistelua

Tänään oli synkkää ja harmaata ja aamulla jopa lunta. Päivää piristikin kummasti se, että pääsin Nikkis-ponin kyytiin, eikä tunnilla ollut lisäksemme kuin Elvis. Oli siis tilaa ja baanaa, saatettiin jättää talvelle hyvästit ja puksutella hyvänmielenponilla. Täysillä.
Nikkis irrotteli karvaa varsin runsaasti, joten hyvän harjauksen jälkeen sipsuteltiin kentälle (olin jotenkin ihan hukassa, pitkästä aikaa iltatunnilla) ja siitä selkään.

Nikkis oli yhtä pieni ja tappijalkainen kuin ennenkin. Hetki lämmiteltiin ja annoin mummelin kävellä rauhallisemmin, mutta sen jälkeen alettiin vääntämään hiukan voltteja ja taivuttelemaan tappikaulaa. Liikettäkin saatiin muutaman pyynnön jälkeen lisää ja poni alkoi tuntua heti paljon mukavammalta ratsulta. Se käveli nätisti eteen ja asettuikin (vaivoin).

Sen jälkeen kevenneltiin ravia, joka oli kyllä todella hauskaa. Tilaa oli vaikka muille jakaa, pieni keltainen töpsötteli reipasta ravia eteenpäin juurikaan patistelematta. Ympyröillä vauhti hippasen hyytyi, eihän niin lyhyillä jaloilla voi taipua ympyrälle, se on tyysti mahdottomuus. Innostuin siinä ravin ohessa vaatimaan Nikkikseltä niinkin paljon, että otettiin muutamat raviväistöt loivasti keskihalkaisijalta uralle. Poni suoritti tämän niin tosissaan ettei ole tosikaan - alkuun vähän heikommin väisti, eikä ihan jaksanut, mutta kun hiukan enemmän pyysin ja tämäytin pohjetta, niin kyllä mummoponikin väisti. Ei nyt ehkä ihan liidellen, mutta sivulle kuitenkin ja silleen mukavan loivasti. Kuten halusinkin. Ponikin oli niin kovin ylpeä itsestään kun kehuin häntä hurjasta suorituksesta, kuulemma vaihteeksi Nikkis näytti iloiselta ja hörökorvaiselta.

Ravi oli tosi kivaa ja tosi mukavaa. Otettiin ihan ehkä neljä väistöpätkää per suunta, muuten hain vauhtia ja asettelin hiukan. Vähän aikaisemmin Nikkis pääsi taas kävelemään, mutta tällä kertaa poni ei edes ehtinyt väsyä ravien aikana, mikä oli oikeastaan ihan positiivistakin. Käveltiin siitä välikäynnit, ennen kuin aloitettiin laukan villi ratsastaminen.

Laukkaa otettiin vain pitkää suoraa (ja täysillä, heh). Teki kyllä erittäin hyvää, varsinkin ratsastajalle, jonka laukkakunto on täysin romahtanut talven jälkeen. Aloiteltiin vasempaan kierrokseen, puksutettiin laukkaa ihan tosissaan eteenpäin useamman kierroksen verran. Ekoilla kerroilla Nikkis jaksoi olla reipas ja mukana (mitä nyt laukka tipahti lähes joka kerta lyhyillä sivuilla, eihän sitä nyt liikaa sovi kuitenkaan rehkiä) Koitettiin tehdä hiukan ympyrääkin, mutta joka kerta laukka tipahti kesken. Nousi se kyllä takaisinkin hyvin, mutta tosiaan, hirveän puhtaasti ei tähän suuntaan päästy.
Hetken laukkailun jälkeen alettiin molemmat väsähtää aika kovin ja laukan nostaminen muuttui selvästi hankalammaksi. Lopulta puristin viimeiset voimat itsestäni ja nostin sen laukan ja ponikin sai hiukan näpäytystä takalistolleen, jotta se jaksaisi vielä viimeiset pätkät pistää laukkaa kunnolla eteenpäin. Pientä protestipukkia sieltä tuli, kun kehtasin näpäyttää pyllylle, mutta tulipa ainakin enemmän laukkaa eteen.
Lopulta jäätiin kävelemään hetkeksi, kun oltiin molemmat niin kuolleita. Siitä sitten seuraavaan suuntaan, joka olikin Nikkikselle paljon helpompi ja mieluisampi.

Oikeaan kierrokseen poni veteli kuin piskuinen ferrari. Tähänkin suuntaan ympyrät olivat hankalia, taidettiin vain kerran saada pidettyä laukka yllä koko ympyrän ajan, mutta se olikin ihan tarpeeksi sekä ponille että minulle. Muuten laukka pysyi paremmin yllä, mä istuin tosi hyvin (jalustimet taas eivät). Loppuun nousin vielä pariksi pitkäksi sivuksi hiukan jalustimille, jotta poni saisi rauhassa laukata. Jälleen pienen käyntitauon jälkeen otettiin loppuravit. Joissa Nikkis oli todella reipas, hän halusi laukata edelleen, eikä meinannut rauhoittua ravaamaan. Lopulta saatiin alle rennompi ravi ja ponikin malttoi hiukan pidentää ja venyttää itseään hurjan työrupeaman jälkeen. Käyntiin ja käveltiin.

Onhan se nyt vaan kiva. Fiilistelyponi, sopivan kokoinen uljas ratsu. Hih. Ihana pieni Nikkis ja menikin ihan superhyvin. Mua vaan ilahduttaa se, että aina loppukäynneissä se poni kävelee niin reippaasti ja aktiivisesti, oikeasti käyttääkin itseään. Sen ainaisen matelun sijaan.
Poni vain talliin ja nopea harjaus, jonka jälkeen itse kotiin.
Ja huomenna uusiksi, jees!

Tappijalka ja sula kenttä

Kesää on tässä odoteltukin ja nyt viimein alkaa tuntua aika hyvältä. Oli hyvin lämmin, kenttä sula (hiukan kova ja kostea joo, mutta sula) ja mä menin Nikkiksellä. Jotenkin olen tässä keväisin aina päässyt yrmeän akan kanssa menemään ja laukkailemaan sen kanssa kevätiloja rinnoista ulos.
Tunnillamme olivat myös Artsi, Vinski, Jack ja Pomo, Nikkis vain mun kanssani. Pieni poni tuli harjattua ja varustettua, jonka jälkeen siirryttiin kentälle ja selkään.

Ja uusia kuvia, kiitos Hennalle!

Nikkis on sitten hauskanen ja olin ihan fiiliksissä kun mamman selkään taas pitkästä aikaa pääsin. Onhan se nyt ihan mahtava ja niin reipas ja mukavakin. Tai okei, ei se niin reipas ja innokas ollut. Pikemminkin pysähdeltiin odottamaan Pompelia (menin vielä lankaankin, kun ei se viimeksi ole tuollaista tehnyt) ja käveltiin hitaasti kuin puolikuolleet. Aloitinkin heti ruoskimaan ponia liikkeelle, jottei aivan juurruttaisi maahan kiinni. Muutama volttikin heitettiin, jotta saisin tappikaulaa asettumaan ja taipumaan - vaikeaa oli, mutta kyllä se hiukan antoi periksikin. Suurimmaksi osaksi pyysin vain vauhtia ja koitin saada Nikkiksen liikkeelle. Hetken ajan sitä sai naputella ja vaatia, jonka jälkeen alkoi se omakin moottori löytyä ja jatkuvan työntämisen pystyi lopettamaan.

Kevyessä ravissa jatkettiin samalla teemalla, eli hevosta eteen. Yllättävän nopeasti Nikkis kuitenkin antautui kohtaloonsa ja alkoi liikkua eteenpäin oikeasti reippaasti. Sen jälkeen mentiinkin oikein hyvin, pariin kertaan poni yritti olla kääntymättä, mutta totteli kun tarpeeksi käskin. Saatiin ympyrät väänneltyä ja kunnolla ravia eteenpäin... Kunnes poni sitten alkoi väsähtää ihan oikeasti. Saatiin jäädä kävelemään paria kierrosta muita ennen, sillä akka oli vakuuttunut siitä, että on tehnyt ainakin kymmenen kertaa enemmän töitä kuin kaikki muut.

Positiivisena yllätyksenä voisin kyllä sanoa, että Nikkis oli varsin kevyt koko ajan. Ei väsyessäänkään maannut ohjalla, vaan tsemppasi kyllä tosi kivasti. Välikäyntien aikana ylitaivuttelin vähän molempiin suuntiin, mikä ponin mielestä oli aivan valtavan kamalaa, eihän se tappikaula nyt millään voi taipua yhtään mihinkään.

Seuraavaksi väkerrettiin ravi-käyntisiirtymisiä harjoitusravissa. Tämä sujuikin ihan suunnattoman hyvin, muutaman toiston jälkeen ponista tuli herkkä ja etenevä. Siirtymät toimivat molempiin suuntiin hienosti ja kevein avuin, ja liike pysyi koko ajan reippaana ja kunnollisena.
Sen jälkeen otettiin laukka-käyntitehtävää (siis kyllä, viimein laukkaa!) Tultiin kahdeksikkoa, sen keskiosa käynnissä puomien yli ja vuoron perään molemmille ympyröille laukannostot.

Puomien ylitys oli meille hivenen hankalaa. Vaikka koitin mennä hyvässä rytmissä puomeille, oli Nikkis sitä mieltä että välit ovat hänelle aivan liian pitkät, jonka takia poni pysähteli puomien päälle ja pariin kertaan jopa oikoi ne kokonaan. Ei taidettu kertaakaan päästä siististi ja ykkösellä yli, vaan aina tuli ainakin yksi pysähdys.
Laukka olikin vaihtelevaa. Mua nyt jännitti jotenkin ihan kamalasti, jonka takia pieni tappijalkaponi oli mitä loistavin valinta. Vasemmalle Nikkis nosti laukat erittäin vinona ja hyvin hitaasti. Kaaduttiin lapa edellä sisälle ja lopulta muutaman pyynnön jälkeen laukka nousi. Se kyllä pyöri ihan mukavasti ja tuntui hyvältä, mutta nostot olivat hiukan onnettomia. Sen lisäksi minä hukkasin jalustimen joka välissä tässä kierroksessa.

Oikea taas oli ponin mielestä huomattavasti lystikkäämpi suunta. Heti ekalla kerralla kun käänsin ponin oikealle, se nosti laukan itse ja pisti baanaten. Muutaman kerran räjähdettiin laukkaan suoraan puomeilta ja mentiin hurjaa kyytiä, tehtiin pari ympyrääkin kun ponilla sitä intoa tuntui piisaavan. Annoin keltaisen ihan edetä, mitä nyt vähän hidastin jottei aivan kiitäen mentäisi. Mutta sanoisin että meillä oli ihan kivaa. Vaikka laukannostoista puhuminen taitaa olla hieman liioittelua, puolet ajasta kun poni taisi enemmänkin itse räjähtää siihen menoon tässä oikeassa kierroksessa.

Käveltiin vielä loppukäynnit, joissa Nikkiskin pelästyi sen parin askeleen verran. Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Tarhaan kävellessä poni löysi sen oman motivaationsa liikkua ja akka suunnilleen ravasi koko matkan tarhaan.
On se sitten söpö. Ja on kesä.
Ja laukattiin.
Jes!

Iloinen poni ja ponityttö

Tänään oli ratsastuspäivä ja suureksi ilokseni sain tällä kertaa alleni Nikkis-ponin, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Elvis, Nikkis jatkoi toiselle tunnille.
Hain pienen pyörylän tarhasta, suorastaan hölkättiin talliin ja pistettiin pikkuponi kuntoon. Sen jälkeen lähdettiin kentälle - ihan yhtä reippain askelin ja kiipesin kyytiin.

Kuvista kiitos Hennalle ja Tiialle!

Ratsastaja selässään ei ponilla ollutkaan enää niin kamala kiire, vaan jouduin peräti raipalla muistuttamaan useamman kerran, että tarkoituksena olisi kävellä reippaasti eteenpäin, eikä vain hyytyä niille sijoilleen ja oikoa kulmia. Nikkis tajusi jutun jujun jo noin kymmenen muistutuksen jälkeen ja vaivautui oikeasti kävelemään eteenpäin, sen pelkän möngerryksen sijaan. Kuinka fiksu poni!
Käynnissä pyöriteltiin voltteja, koitin saada tappikaulaa hiukan antamaan periksi ja asettumaan. Hankalaa oli, Nikkis kun oli mielestään rautakanki töppöjalkojen päällä. Rouva antoi kyllä lopulta vähän periksi ja asettui vallan kauniisti. Tehtiin myös muutamia askeleita väistöä, joka sujui varsinkin toiseen suuntaan todella mallikkaasti. Toisessa suunnassa kaaduttiin hiukan epätoivoisemmin, muttei sekään mitään huonoa kyllä ollut.

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin. Meillä oli joitain yksittäisiä ja kaksittaisia puomeja joita yliteltiin ravissa ja muuten lähinnä hain Nikkikseen vauhtia ja taipumista. Molemmat olivat hivenen hankalia, vauhti sammui kaarteisiin aika pahasti, sillä ovathan asettuminen ja eteenliikkuminen täysin mahdottomia suorittaa samaan aikaan. Tehtiin tässä ravissakin muutamat väistätykset, jotka Nikkis hoisi oikein hyvin. Vähän kaatumista siihen hankalampaan suuntaan, mutta muuten. Tosi jees ja olin tyytyväinen.
Vauhtia ponista kuitenkin irtosi varsin hyvin, saatiin reipasta ravia ja pitkillä sivuilla pyysin ponia vielä asteen reippaammaksi. Hienosti pikkuinen suoritti ja jaksoi, vaan kyllä loppua kohden alkoi iskeä taas se vallaton väsymys. Puomien ylittämisestä tuli kauhean raskasta, eikä ihan jaksettu enää liikkua eteenpäin. Muuten poni oli kuitenkin erittäin toimiva, kääntyi ja kuunteli varsin nätisti. Miinus muutamat kulmien oikomiset ynnä muut pienet. Tyhmähän poni olisi jollei edes hiukan kokeilisi rajojaan!

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin, tehtiin voltteja toisella pitkällä sivulla ja toinen sivu painateltiin laukkaa. Tässä vaiheessa Nikkis totesi, että hän on tehnyt töitä jo aivan liikaakin, joten enää ei liikkuminen onnistu niin mitenkään. Pari kertaa kun koitettiin ylittää ravipuomit, töksähti poni niille sijoilleen puomien eteen ja ylitti ne maksimissaan hitaassa käynnissä, jalkojaan hitaasti nostellen. Ravi oli myös superhidasta ja kääntymiset todella hankalia, kuinkas nyt pieni poni voisi edes harkita tekevänsä enää mitään kun kaikki on niin rankkaa ;)
Ihan hyvin saatiin silti tehtyä voltteja ja puomeja lukuunottamatta ponikin pysyi ravissa. Ennen laukannostokohtaa poni vielä seilasi sisälle, vaikeuttaen nostoa huomattavasti, mutta onneksi sain välillä paukutettua sisäpohkeen läpi ja ponin uralle, jotta saataisiin laukattua pidempää pätkää kerrallaan.

Laukat kuitenkin menivät ihan hyvin, ponin väsymyksestä huolimatta. Nostot olivat asteen hitaita, mutta kuitenkin siistejä ja istuntapainotteisia. Poni eteni kivasti, jatkoi laukkaa niin kauan kuin pyysin, itse sain istuttua alas ja ponikin eteni. Oikein hieno Nikkis!
Käveltiin hetki ennen toisen suunnan laukkoja ja tässä välissä päätin nykäistä jalustimetkin kaulalle. Ajattelin että viipotetaan vain ja pidetään hauskaa (ja kyllä, ilman jalustimia meno on hauskaa).

Toiseen suuntaan mentiin vain harjoitusravia, ylitettiin yksittäisiä puomeja ja laukattiin toinen pitkä sivu. Pieni käyntipaussi teki tehtävänsä ja Nikkis olikin yllättäen täynnä virtaa. Kun siirryttiin raviin, lähti poni heti hönkäämään aivan täysillä eteen, se suorastaan liiteli puomien yli. Laukka nousi ajoittain jopa räjähtävästi ja laukassa oli todellakin sitä tahtia eteen. Hauskinta tosin oli se, että muuten poni oli kyllä kuin rasvattu salama, mutta auta armias kun tehtiin voltteja, niin yllättäen ei rouva jaksanutkaan liikkua enää yhtään mihinkään ja jalkojen liikuttelu oli raskaampaa kuin juoksuhiekassa. Suoran jälleen avautuessa pisti poni tuulemaan ja ravasi kuin tuulispää eteenpäin!

Ravi meni vallan hyvin, erittäin reippaasti, mutta muuten siististi. Laukat nousivat erittäin helposti ja tosiaan, poni pisti ihan kunnolla menemään. Ei ainakaan jääty toisia hitaammaksi, kun turbomummo paineli eteenpäin. Itse sain istuttua siellä varsin hyvin, enkä pudonnut kyydistä, joten olen tyytyväinen. Pariin kertaan oli tosin se muksahtaminenkin jokseenkin lähellä, kun Nikkis päättikin esitellä estekykyjään tuon yksittäisen puomin päällä ja pariin kertaan ihan oikeasti loikkasi sen yli. Itse kun en moista taituruutta odottanut, joten heiluin kyydissä kuin merisairas, ponin vain paahtaessa eteenpäin.

Pari kertaa laukka tipahti kesken, muutamat ympyrätkin tehtiin ja kaikki sujui hyvin. Vauhdikkaasti, mutta hyvin. Kyydissä lähinnä nauratti kun poni oli niin iloinen ja energinen, eikä tuntunut saavan tarpeekseen. Lopulta lopetettiin superhyvään onnistumiseen, jossa saatiin hienoa laukkaa, hyvä ympyrä ilman raville tiputtamista ja kaksi nättiä puomin ylitystä. Poni sai kävellä hetken, ennen loppuraveja.

Loppuravit poni sai ravata pitkällä ohjalla ja Nikkis oli tosi kiva ja rentokin. Puksuteltiin hetki, sitten käyntiin ja käveltiin, kunnes jämähdettiin keskelle ja keltainen sai jäädä seuraavan ratsastajan kanssa töihin.

Hih, Nikkis on sitten kiva poni! Keltaiset ponit ovat niin mahtavia. Meillä oli todella hauskaa ja poni suoritti varsin kivasti. Kyllä se ihan asiantunteva ratsuhevonen on!

Poni jäi tosiaan töihin, joten itse lähinnä kuvasin hetken ja lähdettiin sitten kotia kohti.

Maastomotskari vauhdissa

Huomisen tunnit on peruttu joidenkin oriesittelyjen takia. Siksipä olin jo tänään ratsastamassa, mulle oli isketty Nikkis, tunnilla myös Vinski, Evita, Jack, Pomo ja Elvis, Nikkis vain mun kanssani.
Ensin hieman siistin Nikkiksen harjoja, lopulta kävin hakemassa myreän akan sisälle. Poni tuli jälleen portille vastaan, vähän viiveellä vain. On se sitten suloinen!

Harjailin Nikkiksen, josta lähti karvaa kuin pienestä armeijasta. Karsinan pohja näytti siltä että poni oli vähintään nyljetty. Vedeltiin kuteet niskaan ja lähdettiin kentälle ponin kanssa.

Kentälle päästyämme Marianne ehdottikin jos mentäisiin maastoon. Siis maastoon, olen siellä ollut viimeksi kai kolme-neljä vuotta sitten kun oltiin maastoilemassa Varjotallilla. Hirveää hinkua ei sinäänsä tuohon maastoiluun ole ollutkaan, mutta omalla tavallaan olen jopa toivonut että pääsisin käymään maastossa. Ihan vain vaihtelun vuoksi.
Päätettiin lähteä, Marianne otti Vinskin alleen ja me päästiin pikkuponin kanssa heti toisiksi jonoon. Sitten lähdettiin kohti suuria seikkailuja.

..Polvet vähän tutisten. Kyllä mua jännitti ihan tarpeeksi - ei mitenkään maata kaatavasti, mutta selvästi kuitenkin. Olin supertyytyväinen ratsuvalintaani, sillä en tiedä olisinko monenkaan muun kanssa edes uskaltanut mennä maastoon ihan omin avuin (vaikka Marianne kertoilikin että Nikkis varmaan virittäytyy maastossa ja voi jopa pukitella. Poni on silti niin pieni ja turvallinen ja muutenkin luotettava; siis loistava maastoratsu epävarmalle tädille).

Voidaan sanoa että Nikkis oli ihan todella reipas. Se puksutti kuin pieni juna ja hyppi koko ajan raville. Sen vauhdin takia mäkin olin kyydissä aivan ylijännittyneenä, vähän irti satulasta ja hösläsin. Sain kuitenkin yllättävän hyvin rentouduttua ja pidettyä keltaisen salaman aisoissa. Eikä ainakaan jännittänyt hirveästi, kroppa vain jäykistyi, mutta muuten pysyin ihan kunnossa ja ruumiini voimissa.
Ja siis olihan se mukavaa. Pieni Nikkis töpötti niin innokkaana menemään. Päästiin ravaamaankin, jolloin saatiin ohittaa Vinski, jottei ferrarin tarvitse kulkea ison valkean perässä. Poni kipsutti hurjaa hölkkää ja täti oli tipahtaa kyydistä. Välillä vaihtui laukalle kun joku teki jotain takana ja Nikkis otti pientä kipinää siitä. Oltiin kuitenkin koko ajan hallinnassa ja fiilis oli hyvä. Hei, mä oikeasti ravasin ensimmäisenä! Mikä saavutus!

Sitten lähdettiin Vinski kärjessä rämpimään pitkin metsiä. Kokeiltiin polkuja, joita Marianne on käyttänyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ja... no.. Siltä se kyllä näyttikin :D
Polut olivat kasvaneet umpeen, täynnä oksia ja kantoja. Nikkistä ei paljoa kiinnostanut epätasainen pohja, vaan ravata olisi pitänyt ja märimmät kohdat pompittiin jollain laukalla yli. Siinä missä poni koki jotain jumalkompleksia, rukoilin minä ettei poni vetäisi nokilleen kun sen oli pakko pitää niin hervotonta kiirettä siellä umpimetsässä. Hengissä kuitenkin selvittiin, päästiinpä vähän ravaamaan laukkaamaan pitkin metsäpolkuakin. Poni oli vallan innoissaan ja meni niin hyvällä fiiliksellä siellä.

Kun lopulta selvittiin takaisin oikealle tielle ja käveltiin kotiin, aloin minäkin viimein rentoutua. Nikkis ei enää häslännyt niin paljon, joten mäkin sain oman selkäni liikkumaan ja takamuksen penkkiin. Mutta kyllä, oli se kokemus ja oli varsin hauskaakin. Kiva oli päästä turbomummon kanssa rämeikköjä tarpomaan!
Käveltiin tallille ja alas selästä, jonka jälkeen harjailin keltuaisen nopeasti, ennen kuin lähdin kotia kohti.

Oli mukavaa. Sujuvaa. Olin tyytyväinen. Nyt on taas maastoiltu, seuraavaa kertaa voikin katsoa muutaman vuoden päästä taas ;)

Lämmin ponin selkä

Lämmintä, aurinkokin paistoi ja linnut lauloivat. Onkos tullut kevät!

Mulla oli tänäänkin pikkuinen Nikkis-poni, tunnillamme myös Evita, Vinski, Elvis ja Pomo, Nikkis jatkoi vielä toiselle tunnille.

Miten mukavaa, jälleen ihana ja pienen pieni poni. Nikkis tuli portille vastaan kun kävin onkimassa rouvan sisälle ja sitten saatettiinkin aloittaa kunnon karvanpöllytystalkoot. On se talvikarvankin irroittaminen niin kivaa, kun tietää että pian ollaan kesäkunnossa ja lämpimissä (toivottavasti) päivissä. Nikkis tosin ei ollut ilmeisesti ihan yhtä hyvällä ja rauhallisella tuulella kuin minä - poninpirulainen meinaan pääsi jotenkin kummallisesti livahtamaan karsinastaan ensin Artsin tyhjään karsinaan ja sen jälkeen vielä Vinskin karsinaan, jossa Vinski seisoi silmät lautasen kokoisina ihmettelemässä, mikä tappijalka on tunkeutunut sen valtakuntaan. Muutama ärräpää saatteli keltaisen ponin takaisin omaan karsinaansa, jonka jälkeen rouva olikin niin enkeliä, eikä hän koskaan ole edes harkinnut tekevänsä mitään tyhmää.. 

Vedettiin siitä sitten suitset päähän, sillä kivan kevätpäivän kunniaksi sain mennä keltaisella ilman satulaa. Hyvä päivä siis, siitäkin huolimatta että akka pääsi kahteen kertaan livahtamaan käsistäni kuin liukas saippua. Hups.

Ihana Nikkis ja kiitokset kuvista Hennalle!

Tepsuteltiin pikkuisen kanssa kentälle ja Marianne heitti mut kyytiin. Siitä vain kävelemään alkukäyntejä ihanassa auringonpaisteessa ja mielettömässä lämmössä - vihdoin pystyi menemään ilman takkia ja ohuiden hanskojen kanssa. Nikkis oli hieman löysän tuntuinen ja vähän hitaasti se sai koko tunnin mennäkin, kun en oloani ihan niin tukevaksi tuntenut. Sain kuitenkin hieman liikettä ponista kaiveltua, jottei ihan lösähdetty paikoillemme. Tehtiin ponin kanssa voltteja, haettiin hieman voltteja ja yritettiin jotain asetuksen tapaista. Vähän puoliteholla tuli mentyä kun tuntui että tipun liian helposti sieltä. Siitä huolimatta tappikaula sai asetuttua vähän ja liikkuikin se ihan kivasti. Se riitti tänään, meillä oli vain tällainen hyvänmielen kevätratsastelut käynnissä. Mukavaa ja helppoa puuhastelua, iloisella mielellä.

Kun oltiin kävelty, siirryttiin kevyt raviin. Ravi oli käyntiäkin löysempää, joten en edes viitsinyt keventää kun energia meni reitin ja vauhdin hakemiseen. Nikkiksen mielestä kulmat sai oikoa ja ravikin riitti kun meni vähän sinne päin ja edes suunnilleen liikutteli jalkojaan hölkän tahdissa.

Mulle ei moinen hölmöily riittänyt, vaan aikani hain ponia edes hieman pohkeen eteen ja liikkeelle. Kun ratsuni lopulta ravasi kivasti eteenpäin ja alkoi pysyä suunnilleen reitille, saatettiin tehdä muutamia ympyröitä ja vain fiilistellä mukavaa säätä ja kivaa ponia. Kyllä Nikkis parhaansa mukaan ravaili, vaikka hieman laiskasti etenikin. Hetkittäin poni tosin juoksi peräti altakin, että kyllä siitä välillä löytyi vauhtia.

Kääntämisissä ei ollut mitään ongelmaa ja ravailtiin ympyröitä puomien yli, joista osan keltsu leiskautteli siihen malliin että true esteratsastajatäti oli jäädä matkan varrelle.

Siirryttiin käyntiin ja alettiin ottaa laukkaa vuoronperään. Laukkaa vain eteen pitkän ja ei-niin-kylmän talven jälkeen. Saatiin ponin kanssa peräti aloittaa, joten lähdettiin puskemaan vasempaan kierrokseen tuota mystistä kolmatta askellajia.

Itse asiassa mua ei edes jännittänyt vain näin ilman satulaa päädyinkin laukkaamaan. Siirsin vain Nikkiksen raviin ja nostin laukan, joka nousi tosi kivasti ihan ekalla yrittämällä. Vähän olin epäillyt sen satulan puutteen takia, mä kun könähdän eteen tosi helposti ilman satulaa kun hieman jännitän ja epäilen etten pysy kyydissä. Nyt ei kuitenkaan mitään ongelmaa, vaan Nikkis nosti laukan hienosti ja sitten laitettiin menemään!

Ihan toista kuin viimeksi Nikkiksen kanssa laukatessa. Nyt mä pysyin kyydissä ilman mitään ongelmia, pylly ei irronnut selästä ja päästiin laukkaa ihan kunnolla eteenpäin. Suorilla poni eteni ihan itsekin, aina lyhyillä sivuilla mä vaan maiskuttelin ja puristelin lisää vauhtia, sillä rouva tuntui pohtivan raviin siirtymistä jokaisessa päädyssä. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt kertaakaan, vaan piti hyvän ja reippaan laukan yllä niin kauan kuin halusin. Poni tuntui olevan innoissaan ja hyvällä fiiliksellä hommassa mukana, minäkin istuin hyvin, enkä häirinnyt Nikkistä parhaani mukaan. Todella hyvä meininki!

Laukkailtiin varmaan kolmisen kierrosta putkeen, mikä on pisin aika näin ilman satulaa. Kertaakaan tasapaino ei horjunut, mä vaan istuin siellä ja ratsastelin. Pidin laukan yllä, pidin itseni tasassa, vähän varmistelin kaarteita. Se kaikki meni tosi hyvin ja mä olin niin ylpeä itsestäni, että vihdoin onnistuin näin hyvin laukkaamaan ilman satulaa. Kun se niin vaikeaa on osannutkin olla. Ja kun Nikkiskin oli niin innoissaan ja peräti ihan eteni laukassa. Jesjesjes! Lopulta siirsin meidät käyntiin, jotta pikkuinen ferrari sai hiukan huilata ennen toista suuntaa.

Puristan kyllä jaloilla joo tuossa laukan aikana. Mutta olin silti muuten rento, enkä puristanut kylkiä tunnottomiksi. Ehkä enemmänkin tukeuduin ponin kylkiin laukatessa, sillä poni on kuitenkin niin pieni ja siellä olisi aika hankala istua jalat rentoina ja pitkinä noin laukan tiimellyksessä.

Käveltiin kun toiset laukkasivat ja sitten päästiin näyttämään taitomme oikeaan kierrokseen. Se olikin todella paljon hankalampaa. Laukka nousi kyllä hyvin tähänkin suuntaan, mutta mä istuin selvästi paremmin toiseen kierrokseen ja ehkä senkin takia laukka tipahteli alas näin oikeassa kaarteessa tosi herkästi. En tiedä, jotenkin valahtelin vasemmalle tasaisin väliajoin, kerran niinkin pahasti että meinasin tipahtaa kesken matkan :D Marianne kielsi tippumasta niin pieneltä ponilta, joten kiipesin takaisin selän puolelle ja jatkettiin laukkaa mahdollisimman hyvin.

Ei tämäkään kierros huono ollut. Laukka tippui pari kertaa, mutta nousi aina takaisin muutamien askelten sisään. Minä istuin hieman huonommin kuin toiseen suuntaan, mutta silti tuhottoman huonosti. Se vaan oli parempi siihen toiseen kierrokseen.

Jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Vitsit kun Nikkis on kiva. Meillä oli niin mukavaa ja rauhaisaa, kaikki toimi ja molemmilla oli hyvä fiilis. Ja olen vain niin tyytyväinen siihen laukkaan, se oli paras suoritukseni ikinä. Koskaan ennen en ole noin hyvin saanut laukattua, jesjesjes! Ihana Nikkis ja ihana kevät.

Keskelle, alas selästä ja Nikkis jäikin ahertamaan, kun minä kävin kuvailemassa ja auttamassa ponien kuntoon laitossa. Kyllä oli niin mukavaa olla tallilla taas, kun oli lämmintä ja aurinkoista. Voi kesä, tule pian!

Viimeinen kuva, mutta voi että. Poni näyttää niin iloiselta ja reipaalta, minä istun hyvin ja kaikki vaan natsaa! Lisää tätä ja näitä ihania onnistumisia.

Vanhassa virtaa riittää

Pääsiäisloman takia pääsinkin vaihteeksi ratsastamaan vanhalle tutulle tiistain tunnilleni, pitkästä aikaa ilta-aikaa ja pimeyttä! Kyllä mä oikeasti tykkään siitä pimeällä ratsastamisestakin, vaikka kesäaikaan siirtymistä tulikin odoteltua kuin kuuta nousevaa. On siinä silti oma tunnelmansa.

Mulla oli tänään Nikkis, tunnilla myös Artsi, Vinski, Pomo ja Simo, Nikkis oli jo toisella tunnilla. Siksipä tuli vain katseltua tunteja, suojitettua Nikkis ja kiivettyä selkään.

Kenttä oli loistava ja poni oli reipas. Tai no, täytyi se moottori ensin käynnistää ja muutaman kerran muistuttaa että tarkoituksena on liikkua eteenpäin. Sen jälkeen poni oli reipas ja railakas, ajoittain melkein liikaakin. Fiilis oli alusta asti varsin hyvä, vähän tällaista pääsiäisratsastelua!
Alkukäynneissä keskityttiin lähinnä vain etenemiseen. Asettelin kulmissa, työnsin ponin syvälle kulmiin ja katsottiin että tahti pysyy reippaana. Nikkis suoritti tätä tasaisen varmasti, totteli nätisti ja oli oikein iloisen oloinen.
Alettiin siinä käynnissä tekemään vähän etuosakäännöksiä. Käveltiin kokorataleikkaalla, molemmissa päissä sitten hidastettiin ja väistätettiin ne takajalat etujalkojen ympäri. Tämä on vaikeaa, siis todella vaikeaa. On helppoa hidastaa ja siirtää etujalkoja, mutta että takajalkoja ja vielä puolikkaan piruetin verran!

Alkuun se olikin ihmeellistä sähellystä kun Nikkis jyräsi pohkeesta vain eteenpäin ja minä tein etuosakäännösten sijaan käännöksiä takaosan ympäri. Sitten vähän käveltiin reippaasti eteen ja yritettiin taas vekslata jotain ihmeellistä.
Kun juttuun sai vähän tatsia ja ymmärsi mitä on tehtävä, onnistuttiin ainakin etäisesti. Sieltä tuli välillä oikein kivoja askelia, mutta ihan täyttä käännöstä ei taidettu missään vaiheessa onnistua tekemään. Ratsastaja kun keikkui liian irti satulasta, jolloin poni vain jyräsi eteenpäin muusta maailmasta välittämättä. Omaa mokailuani se oli täysin, joten yritin välissä ratsastaa käyntiä eteen ja kehua ponia mitättömistäkin onnistumisista, jotta touhussa pysyisi se iloinen tunnelma.

Siirryttiin kevyt raviin. Tarkoituksena oli vain tehdä hyviä kulmia ja jokaisen sivun keskellä pieni puolipidäte, jolla saataisiin hieman koottua hevosta hetkellisesti. Alkuun joku hidastaminen tai kokoaminen olivat harvinaisen kaukaa haettuja käsitteitä, sillä Nikkis oli suoranainen salama. Siis oikeasti, on hiukan aikaa kun se on viimeksi ollut noin reipas.
Vanha akka pisteli tossua toisen eteen ja se vain juoksi alta kuin rasvattu voisilmä. Koska kyseessä oli Nikkis, jonka oma liikkuminen on aika olematonta yleensä, niin annoin ponin alkuun juostakin vähän päämäärättömästi. Kun vain suunta oli oikea (siitä jouduttiin hetki keskustelemaan kun rouvan mielestä olisi ollut kivempaa hengailla poikaystävän perässä) niin sama se mulle kuinka reippaasti ratsuni haluaa kulkea.

Hetken paahdettuaan alkoi Nikkis muistuttaa hieman enemmän kuuntelevaa ja rauhallista ponia. Kyllä se edelleen saattoi pistää kaasun pohjaan ja kipitellä alta, välillä syystä ja joskus ilman, mutta siinä vaiheessa tuntui edes suunnillleen siltä että ponia on mahdollista ratsastaa. Ja siis oikeastaan Nikkis oli todella kiva näin energisenä. Ei tarvinnut jatkuvasti muistutella että myös kaarteissa voi liikkua, eikä tahkota sen etenemisen kanssa. Nyt kun poni eteni ihan itse, saatoin keskittyä vain suoraan ja tasapainoiseen istuntaan, hyviin kulmiin ja pieniin hidastuksiin sivujen keskellä. Pidätteet menivät välistä turhankin hyvin läpi kun poni oli oikein herkkänä, mutta suurimmaksi osaksi tehtiin kivoja ja nopeita hidastuksia tai kokoamisia, kuinka nyt haluaakin asian muotoilla.

Siirryttiin käyntiin ja laukat otettiin vuorotellen. Nikkis oli tässäkin varsin liekeissä ja suoritti mainiosti. Laukka nyt nousi hivenen hitaasti ja ensimmäisellä kerralla tippuikin lähes heti alas. Kun ratsastin tomerammin eteen, tuli oikein mukavaa laukkaa. Nikkis liikkui eteenpäin, minä sain istuttua alhaalla ongelmitta. Reitti säilyi hyvänä ja lähes pyöreänä, eikä poni päässyt pudottelemaan laukkaa alas kuin kerran ihan loppuvaiheilla. Nostettiin siitä vain nopea uusi laukka, jotta saisin itse siirtää keltuaisen raviin.

Toiseen suuntaan laukka oli vielä parempi. Sain reitin pysymään suurempana ja tasaisempana, Nikkis eteni loistavasti, laukka pysyi yllä ja laukattiin pidempi pätkä kuin toiseen kierrokseen. Minä nyt istuin rahtusen huonommin näin päin, jalustin meinasi kadota ja kökötin turhan vinona, mutta muuten parempi.

Siirryttiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit, joissa poni oli superreipas ja kiva.
Olin tyytyväinen tähän, ponihan suoritti nätisti. Eikä vaan voi mitään, kyllä siitä tulee niin hyvä mieli kun vanha ja pöljä Nikkis-poni on noin reipas ja innokas liikkumaan. Hih, ihana poni!

Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen ja lähdin kohti kotia, pääsiäistä viettämään :)

Rento, pieni ferrari

Kevät on aluillaan, kyllä se kesäkin tulee ja tämän ajatuksen avulla yrittää vain kestää sen tosiasian, että kenttä oli taas vaihteeksi märkä ja loskainen, kova ja kamala. Plääh, sula hiekka tuntuu jumalalliselta ajatukseltakin.
Mulla oli Nikkis, tunnilla myös Elvis ja Evita, Nikkis jatkoi vielä toiselle tunnille. Hihi. Nikkis-poni. Pieni, pyöreä ja keltainen. Hihi. On se hauskaa ja söpöä.

Menin harjaamaan ponia, joka käyttäytyi lähes kuin enkeli. Hän vain oli kuolla nälkään, jonka takia Nikkiksen mielestä oli ihan okei hiippailla Artsin karsinaan syömään ja oli suorastaan mälsää kun ilkeä akka kielsi pienen ponin ainoan huvin. Varusteisiin poni sujahti keveästi ja lopulta päästiin iloisin askelin tepsuttelemaan sille puolijäiselle kentälle.

Siitä vain pikkuponin selkään ja käyntiä eteen. Kenttä ei ollut ihan hirveä, vaikka se märkä ja kovahko olikin, joten aloitin tänään taas sillä eteenpäinratsastuksella. Nikkis oli hivenen löysä ja hidas, mutta löysi jalat alleen pienen tuuppimisen jälkeen. Tehtiin voltteja ja etsittiin pientä asetusta.
Kun poni alkoi lämmetä ja rentoutua, uskalsin pyytää liikettä enemmän ja vaatia syvempää asetusta. Keltsu yllättikin yhteistyökyvyllään ja taipui ongelmitta sen tappikaulansakin kanssa. Tai no, ajoittain poni koitti tulla ohjan perässä sisälle, mutta tyytyi sitten asettumaankin oikein nätisti. Kaikin tavoin vanha rouva oli vallan mukava, mitä nyt märkä kenttä ällötti, jonka takia kääntyminen oli tietyissä paikoissa hitusen hitaampaa.

Siirryttiin kevyt raviin ja lähdettiin hölköttelemään suht päämäärättömästi. Nyt Nikkis päätti kokeilla, että josko hän voisi harrastaa sitä samaa kuin muksujenkin kanssa ja rillutella kavereiden perässä, löysää käyntiä vetelehtien. Keltainen siis jyräsi kentän poikki apujen läpi, oli jämähtää kaverin perään ja siirtyä käyntiin. Ilkeä kuski kuitenkin polkaisi kaasun pohjaan ja tarjosi ponille vain yhden mahdollisuuden: täysillä kavereiden ohi ja siistiä ravia uraa pitkin. Ratsuni luopui toivosta omaan tahtoon ja alkoi kuunnella ratsastajan vienoja toiveita suunnasta ja vauhdista.
Sen jälkeen poni oli jälleen todella hyvä. Vähän löysä aina käännöksissä ja muutenkin, sillä onhan se ravaaminen ja itsensä kantaminen nyt ihan hirveän rankkaa ja liikaa vaadittu pieneltä tappijalalta. Muualla vauhtia löytyi ja Nikkis oli peräti reipas. Käännyttiin tosi hyvin, mitä nyt pari pikku ongelmaa märimmissä kohdissa (koskaan ei voi tietää milloin niihin lutakoihin vaikka hukkuu tai jotain). Asetukset löytyivät ja poni oli tositosi kiva. Niin se taitaa aina olla. Ihana ja pieni keltuainen.

Annoin sille lyhyttä käyntitaukoa välissä, muun ajan hain vain rentoa ja reipasta ravia, ilman jatkuvaa hyytymistä. Poni yritti parhaansa, mutta oli se rankkaa sille. Tsemppailin ratsuani parhaani mukaan ja lopulta annoin sen ravailla hetken täysin löysällä ohjalla. Nikkis taas venyi ohjan perässä suoraan maan tasolle, pärski vähän ja oli super rento ja tyytyväinen.
Ja minä olin iloinen. Poni oli pyöreä ja rento. Jes!

Sen jälkeen jäätiin kävelemään loppukäyntejä. Ja minä sain luvan olla lapsi. Ratsastelin hiukan naistensatulassa ja pari kierrosta väärinpäin. Nikkis on vaan niin kiva hyvänmielenponi. Luotettava ja tasainen, vanha akka. Silti niin ihanan yritteliäs pikku ferrari. On se kiva. Vaikka onkin niin pikkuinen.
Olin tosiaan erittäin tyytyväinen. Voi vaan tulla hyvä mieli kun poni työskentelee iloisesti, on niin rento ja mukava. Ja hauska, sellainen Nikkis on. Niin tosissaan se menee tappikaulansa kanssa.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni jäi tunnille, minä kävin kuvaamassa ja kiireesti kohti kotia. Kiire päivä, muutenkin vähän huono päivä. Mutta Nikkis oli mahtava :)