Tuulta päin

Uusi vuosi ei nyt alkanut kovinkaan maireasti. Menin Vinskillä, tunnilla oli myös Pomo ja Vinski jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Ilma oli hirmuisen kamala ja jännitti taas pitkän tauon jälkeen. Kenttäkin oli suorastaan karmaiseva, mutta eipä siinä muuta kuin säätä uhmaten hepan kyytiin ja matkaan.

Tunnin kiteytän suht nopeasti, sillä kokonaisuus oli niin jojoileva ja suoranaisen huono, ettei siinä ole juuri mitään sanottavaa. Alkukäynnit sujuivat tosi kivasti, hiukan Vinski kompuroi kun pohja oli astetta liukkaampi, mutta ihan hyvin se meni. Kuljettiin ympyrällä, tehtiin ympyrän sisälle neljä volttia. Heppa oli iloinen, homma meni mukavasti, otin itse rennosti ja jee.

Sitten piti lähteä raviin ja ravia saatiinkin jokunen metri väännettyä. Sitten punainen lanka katosi ja Vinski vain rallatteli väärässä päässä kenttää, samalla kun yritin keksiä mikä siinä taas muka mättää. En onnistunut, vaan jatkettiin käynnissä ja tehtiin hiukan etuosakäännöksiä. Joka sujui joko tosi täydellisesti, tai sitten ei ollenkaan. Ei mitään välimaastoa. Ajoittain me tehtiin keveitä pysähdyksiä, aktiiivisia takapään siirtoja ja hienoa käyntiä. Loppuaika sitten taas tinttaroitiin toisessa päässä kenttää, ei käännytty mihinkään suuntaan, mutta ei toisaalta kuljettu myöskään eteenpäin. Ei pysähdytty, ei tehty käännöksiä, ei tehty mitään. Kunnes taas katkaistiin tämä sekoilu hienolla suorituksella, ehkä jopa parilla peräkkäisellä onnistumisella.

Siinä se tunti sitten olikin ja tosiaan. En tiedä, oli vaan tosi vaikeaa ja vaikka mitä yritin, niin ei se vaan mennyt oikein läpi. Jatketaan näillä.

Nyt oli vaan liian vaikeaa

Eipä voi muuta sanoa, oli tosi hankalaa, suoranaisen mahdotonta. Menin Vinskillä, tunnilla myös Pomo ja Evita. Ja no, mistään ei tullut mitään.

Alkukäynnit menivät vielä hyvin - sain Vinskin kävelemään, kääntymään ja jutut sujuivat. Kun piti raviin siirtyä, niin ei vaan millään. Sain sen kyllä raviin, kauhean tappelun saattelemana, mutta se ravin ylläpito ei onnistunut. Heti kun pyysin eteenpäin, kaatui Vinski päin aitaa ja vaikka yritin pyytää eteenpäin, niin heppa ei vaan suoristunut ja mua pelotti omien jalkojen puolesta. Sen lisäksi mentiin ihan vinoina, tehtiin ties mitä taivutuksia, väistöjä ja takaosakäännöksiä suoraan ravista. Vähän heilahdin kun tasapaino meni ja Vinski oli tehnyt jo 180 astetta. Heppaa otti päähän ja mua harmitti - en vaan saanut sitä ravaamaan. Yritin olla rento ja tekemättä juurikaan mitään, ihan vaan ravia ja rentoa keventelyä. Ei, ei niin millään.

Lopulta luovutin ja otin käyntiin, sillä huoletti että Vinski suuttuu ihan tosissaan. Käyntikin oli nyt mahdotonta, en saanut hevosta edes kävelemään uraa pitkin, vaan kaaduttiin milloin minnekin ja seilattiin. Lopulta olin tyytyväinen kun saatiin kierros käveltyä suorina ja ongelmitta. Marianne kävi kokeilemassa ja totesi että Vinski on vaan herkkä. Minä palasin selkään, enkä saanut edelleenkään mitään tehtyä. Koitin ravia ja kaaduttiin vain täysillä aitaan, eikä hommasta tullut mitään.

Sitten tuli laukat ja sain jopa yrittää nostaa laukkaa, jos siitä vaikka tulisi jotain. Laukannostot olivat tosi vaikeita ja hankalia, mutta tietyissä kohdissa sain laukan ylös ja laukka olikin ihan kivaa. Ei se suorana kyllä mennyt, vaan kaaduttiin taas vähän minne Vinski kulloinkin sattui menemään. Ainakin laukattiin, joten se oli hyvä. Käveltiin loppuun ja Vinski pääsi tarhailemaan.

Hyvää työskentelyä vinolla ratsastajalla

Tänään oli taas sellainen päivä että olin ainoa meidän tunnilla ja Marianne olikin kysellyt voisinko tulla myöhemmin. Mutta tietenkin kun lähden niin aikaisin ja yleensä nämä viestit tulevat kun olen jo melkein tallilla, niin ei auta. Olin siis yksin tunnilla, mikä ei tietenkään mua niin haitannut, Marianne vaan joutui möllöttämään kentällä tunnin kauemmin. Auton hommaamista odotellessa.
Mulla oli Vinski, mistä olinkin tosi innoissani. Olen odotellut koska pääsen taas ison äijän kyytiin, mutta yleensä sillä on muita ratsastajia. Sen lisäksi oli tosi kiva kokeilla valtamerilaivaa tälleen yksityistunnilla - ei ainakaan jyrätä ketään ja heppakin kääntyy paremmin kun ei ole ketään seurailtavana. Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdin sitten kentälle kävelemään ja odottelemaan Mariannea.

Ei muuta kuin selkään ja lähdin kävelemään. Kenttä oli sellainen pintajäinen ja vähän inhottava, mutta sentään ei vielä ole niin kylmä, että se hiekka olisi oikeasti jäässä. Vesilutakot olivat hiukan arveluttavia ylittää, mutta hiekka pehmeni suht hyvin isojen lapioiden alla. Otin siinä omatoimiset alkukäynnit, joissa pyysin vain hiukan aktiivisempaa käyntiä isolta äijältä ja pyöräyttelin muutamat voltit. Muuten se aika menikin ihmetellessä, että miten noin ison hevosen selässä kuuluukaan olla ja kuinka voi jalkojen välissä olla niin hitosti massaa.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentely pääty-ympyrällä vesilutakoita väistellen. Tarkoituksena oli tehdä pientä avotaivutuksen tapaista pitkin ympyrää ja aina vuorollaan suoristaa vasta-asetuksilla ja väistätyksillä ympyrän sisälle. Yleensä nämä tällaiset sujuvat oikein kivasti Vinskin kanssa kun heppa osaa ja kaikkea, mutta nyt olin kyllä jotenkin tosi hukassa siellä. Oli ihan sellainen olo, etten vaan osaa tehdä jalalla, kädellä ja vielä istunnalla eri juttuja, joten aina kävi vähän niin, että mä keskityin liikaa yhteen apuun ja unohdin kaikki muut, jolloin taivutuksen aikaansaanti oli tosi haastavaa.

Ehkä se oli vaan taas tämä järkytys kun pitkästä aikaa olin ison hevosen kyydissä. Meni niin paljon energiaa ihan vain ohjien käsissä pitämiseen, joten tällaisen vaativan tehtävän suorittaminen oli tavallistakin hankalampaa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tosiaan, alkuun en oikein saanut mitään tehtyä. Vinski oli kyllä todella hyvin kuulolla ja esimerkiksi se pysähtyi ihan kuin seinään kun vain pyysin, mikä oli tosi hienoa, kun yleensä hidastuksiin nämä mun erilaiset väistätysyritykset kaatuvatkin. Nyt oli ongelmana enemmän se, etten vaan saanut tehtyä tarpeeksi. No, toistojen ja korjausten jälkeen sain lopulta onnistumaan jollain tasolla ne taivutukset, väistöt ja ainakin Vinski asettui tosi hienosti ja hidasti ongelmitta. Joten sentään ne peruspalikat tuntuivat siellä toimivan. Toki itse pyörin ja kierin siellä selässä taas vähän miten sattuu, mutta se istuminen on vaan kauhean hankalaa.

Oikea kierros olikin huomattavasti sujuvampi, mutta siinä iski hiukan ongelmaa kun Vinski lähti ennakoimaan ja kaatumaan ulkoapujen läpi ihan liikaa. Tulipa ainakin pakottava tarve ottaa se ulko-ohja käteen, sillä muuten oltaisiin keilattu aitatolpat mennessämme. Kyllä sen tällaista isoa ja vahvempaa hevosta ratsastellessa huomaa, että se ulko-ohja todellakin tarvitsisi olla kädessä. Ja huomaa kuinka vaikeaa se on pitää kädessä - mutta hyvä että tuli taas sitäkin paranneltua ja harjoiteltua, sillä en todellakaan halunnut jäädä aidan ja hepan väliin tällä tunnilla.

Siirryttiin siitä sitten kevyt raviin, mikä oli lähinnä koomista. Vinski meni tosi hienosti ja kiltisti ravia, se kääntyikin ja teki kaikkea. Ongelmana oli se, että Vinski teki vähän liikaakin kaikkea. Joka kerta kun ravattiin ympyrän avoimelle sivulle, heppa yhtäkkiä vaan poikitti hulluna ja lähti tekemään sulkutaivutusta. Jep. Marianne kysyi onko mulla ulkojalka takana (ei nyt mielestäni) ja yritin pitää itseni ihan tasassa, tekemättä mitään. Koitin pitää sen ulko-ohjan tukevana ja vain mielessänikin ravailla. Mutta ei, monta kierrosta peräkkäin Vinski vain alkoi suorittaa sitä sulkutaivutusta joka kerta ihan samassa kohdassa. Se oli jo lähes tragikoomista. Lopulta sain sitten tehtyä jotain, ehkä pidettyä ulkoavut tukevampina tai ratsastettua enemmän eteen ja pidettyä hepan suorana, mutta tärkeintä oli että heppa lopetti taivutusten tarjoamisen ja jatkoi hienoa ravia vain ympyrällä. Ratsastelin Mariannen tukemana ravia isoksi ja reippaaksi ja kyllä vanhasta vielä lähtee. Hän ravasi tosi kivaa ja aktiivista ravia siinä ympyrällä, vailla huolenhäivää. Ravitehtävänä mun piti tehdä aina pienempi voltti ympyrän aikana ja siitä jatkaa pieni pätkä avotaivutuksessa. Tämä olikin yllättävää, sillä aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja se sujui tosi hienosti! Pienempi voltti tuli kuin vettä vaan, Vinski piti ravia hyvin yllä kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja avokin tuntui huomattavasti onnistuneemmalta kuin käynnissä. Välimatkoilla pyysin hepan aina reippaampaan raviin ja muuten tehtiin taivutuksia. Lopeteltiin sitten tämä kierros ottamalla ihan kunnon ravia kierroksen verran. Hiukan sai pyytää ennen kuin Vinski heräsi ja senkin jälkeen häntä sai ihan komentaa ajoittain ettei lösähdettäisi. Saatiin kuitenkin tehtyä hiton isoa ja nättiä ravia pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta.

Vasen kierros yllätti mut täysin, sillä ajattelin että tähän suuntaan nyt ainakin onnistuu. Vaan eipä onnistunutkaan. Ensin mulla oli pitkään ongelmaa sen pienen voltin tekemisessä. Vinski kääntyi kyllä, mutta voltti oli ihan liian iso. Vasta kun lopulta oikein keskityin ja ratsastin, sain tähänkin kierrokseen tehtyä tarpeeksi tiukkoja voltteja. Sen lisäksi meillä oli vaikeuksia tehdä avotaivutusta tarpeeksi isolla reitillä, vaan skipattiin alkuun kulmia ja mentiin muutenkin vähän sinnepäin. Viimeinen ongelma oli se, että ympyrä lösähti ihan liian isoksi monta kertaa peräkkäin. Monien toistojen jälkeen, kun oikein sain kaivettua kaiken voiman itsestäni, saatiin muutama täysin onnistunut kierros, jonka jälkeen sain istua alas ja nostaa laukan.

Laukka oli itsessään hyvää. Kuulemma Vinski laukkasi oikein kivasti ja aktiivisesti. Varmaan vähän liian pitkä se oli ja näin vasempaan kierrokseen en saanut millään pidettyä sitä ulkokättä kyynerpääkulmassa. Koitin korjata, mutta joka kerta kun sain käden oikealle paikalleen, Vinski tietysti siirtyi raviin, kun ulko-ohjasta tuli liikaa pidätettä ja en saanut kylliksi ratsastettua samaan aikaan eteen. Pysyttiin kyllä ympyrällä tosi kivasti, se vaan hiukan venyi turhan isoksi, enkä saanut pienennettyä reittiä niin pyydettäessä. Sen lisäksi istuin vähän huonosti, olin kuulemma turhan kiertynyt sisäänpäin ja tuntui että käytin ihan liikaa jännitysvoimaa siihen istumiseen. Aloin toki taas jo hiukan väsähtää, mutta luulen että sekin osittain tässä vaiheessa johtui siitä, että jännitin jalkoja koko ajan (kuten aina laukatessa) enkä saanut muutenkaan istuttua ihan rentona satulassa.
Positiivisena voidaan ehdottomasti sanoa että Vinski nosti laukat todella hienosti, reippaita, iloisia nostoja tuli joka kerta kun piti lähteä korjaamaan laukka takaisin ylös.

Vaihdettiin suunta ja jälleen oikea kierros oli yllättäen parempi. Se johtui ihan siitä että oikealla jalalla sain paremmin ylläpidettyä laukkaa verrattuna vasempaan jalkaan ja oikeassa kädessä raippaakin on helpompi käyttää. Olin silti tosi yllättynyt, kun yleensä oikea kierros on katastrofi sen vasemman ulkokäden takia, mutta ei tällä kertaa. Tähän kierrokseen sain ulkokäden pidettyä tosi kivassa kulmassa ja nyt ainoa ongelma oli se, että ohjat tuppasivat aina valumaan. Se nyt johtui siitä että Vinski oli turhan pitkä, mutta annoin sen nyt vähän olla, sillä oli niin paljon muutakin pohdittavaa. Tarvitsen aikaa että voin työstää sitä lyhenemistä, se ei onnistu yhdellä kerralla. Varsinkaan tällaisen Elvis-kuurin jälkeen.
Tässä kierroksessa Vinski myös laukkasi parempaa ja aktiivisempaa laukkaa kun sain sen ylläpidettyä paremmin. Istuin myös itse tuhat kertaa paremmin, rennompana ja suorempana. Jalat nyt olivat edelleen jännittyneinä, se on mulla aina vaikeaa. Mutta muuten istuin tosi kivasti ja fiksusti siellä. Olin myös yllättynyt että tähän suuntaan ympyrä säilyi vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin toiseen kierrokseen. Oikein positiiviset setit siis!

Käveltiin sitten hetki, koska ratsastaja oli taas ihan suunnattoman poikki kaiken intensiivisen treenin jälkeen. Vinski sen sijaan vaikutti oikein tyytyväiseltä viilenneisiin keleihin ja iloiseen ratsasteluun. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä tunti oli mennyt oikein kivasti. Maastolenkki sujui hyvin ja ongelmitta, käytiin pieni pätkä kävellen siellä. Vinski oli varsin tyytyväinen, mutta ihmisväki meinasi kyllä jäätyä kuoliaaksi siellä. Tuuli oli tosi pureva ja vielä kun pellon reunaa kuljettiin aikamoinen pätkä.
Palattiin siitä kentälle ja taluttelin Vinskiä vielä hetken, ennen kuin saatiin siunaus lähteä talliin. Poni sai takin päälle ja pääsi tarhaan ja itsekin lähdin aika nopeasti kotiin, sillä talvi ei tule yksinään.

Vanha tuttu ja samat jutut edelleen

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Pasi, Laki, Evita ja Pomo. Olin tosiaankin jo täysin unohtanut että Vinski tulee takaisin, joten hevosvalinta oli varsinainen yllätys. Oli kuitenkin superkiva päästä pitkästä aikaa Vinskin kyytiin ja vieläpä heti sen tultua takaisin!

Vinski oli sama vanha pappa kuin ennenkin. Vähän myrtsi, ehkä hiukan pirteämpi ja reippaammin se käveli kentälle kuin ennen. Meitsi hyppäsi selkään ja lähdettiin etsimään vanhoja säätöjä.
Kuten jo sanoin, Vinski oli vanha, tuttu itsensä. Se ei pitänyt kiirettä, oli vallan löysä ja superhidas. Alkukäynnit menivät siinä eteenpäin ratsastamisessa, mikä onnistui ihan kohtalaisesti. Enemmän olisin voinut varmasti vaatia, sillä nyt heppa ei tullut mitenkään hyvin pohkeen eteen, vaan se hidastui aina säännöllisin väliajoin. Käännyttiin kuitenkin mukavasti ja vaikka kuljettiin pitkinä kuin nälkävuosi, niin sentään huomasi että Vinski ei ollut yhtään niin painava kädelle kuin aiemmin. Missään vaiheessa ei tullut sellaista fiilistä että joudun kantamaan hevosen päätä mukanani, mikä oli erittäin positiivista. Mulla kun ei ole ihan niin paljon habaa, että jaksaisin moista tehdä, eikä ihan niin paljon taitoa, että aina saisin hevosen kevenemään.

Siirryttiin siitä raviin ja tehtiin ravipuomeja molemmilla pitkillä sivuille. Samat vanhat ongelmat iskivät, Vinski oli hidas, juoksi aitoja päin, eikä kääntynyt. Hetkeni tuskastelin, kunnes Marianne käski laittaa sen hevosen eteen ja lopettaa sähläämisen. Kun taas hetken ratsastin kunnolla eteen ja sain Vinskin liikkeelle, niin johan hevonen kääntyi, ylitti puomit ja oli muutenkin superhyvä. Se teki isoa ja kivaa ravia, kulki reippaasti ja tuntui oikein kevyeltä. Jee! On se vaan vaikeaa pitkän tauon jälkeen taas muistaa, mitä pitää tehdä jotta poni toimisi halutulla tavalla. Ravi oli oikein leppoisaa, iloista ja oli kovasti lämmintä. Mukava kevätpäivä.

Laukkaa tehtiin uraa pitkin vuorotellen ja molemmilla pitkillä sivuilla oli yksi yksittäinen laukkapuomi ylitettävänä. Suurena esteratsastajana tämä ei tietenkään onnistunut ihan ongelmitta. Vinski oli vähän löllykkä ja laukka nousi suoranaisen laiskasti, tipahti välissä alas ja Vinski vain kolusi aidan pieltä. Kun lopulta sain vauhtia hummaan ja reitin selville, oli laukan laadussa ja reippaudessa silti parantamisen varaa. Kökötin itse hiukan etukenossa, jonka takia lentelin siellä kyydissä kun ylitettiin niitä hiton laukkapuomeja ja Vinski otti sitten raville tai kompuroi puomin yli kun minä heiluin siellä kuin mikäkin. Marianne käski tehdä laukkaa kaarteissa ihan kunnolla ja kun lopulta viimeisillä voimillani sain otettua neuvosta vaarin, niin laukka parani mielettömästi. Pääsin istumaan sinne alas paremmin ja kökötin ainakin hiukkasen vähemmän. Kun oikeasti ratsastin kaarteissa laukkaa sisäpohkeella ja raipalla eteen, lähti heppa tuottamaan isoa, reipasta ja ponnekasta laukkaa, jonka avulla päästiin räpiköimättä puomien yli ja mentiin suoranaisen sulavasti kenttää ympäri useammankin kerran. Toki pientä miinusta tuli siitä, että mulla heilui jalat kuin mielettömät, mutta kyllä se siitä.

Vaihdettiin vielä kierros vasempaan ja tehtiin ekasta kerrasta viisastuneena samaa uudelleen. Tällä kertaa tajusin heti alusta asti ratsastaa käyntiä paremmin eteen, laukka nousi paremmin ja kun ratsastin laukkaa kunnolla, niin kyllä ponikin kulki selvästi parempaa laukkaa eteenpäin. Sanoisin kyllä, että tämä vasen laukka oli heikompaa kuin se oikea, sillä tähän suuntaan Vinski laukkasi selvästi löysemmin, enkä saanut siihen sellaista samanlaista vetoa kuin toiseen suuntaan. Päästiin kuitenkin puomien yli, Marianne oli tyytyväinen, eikä laukkakaan tipahdellut alas niin monta kertaa kuin ekaan suuntaan.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja siitä sitten heppa tarhailemaan. Oli kyllä mukavaa päästä taas valkean proomun kyytiin ja kyllä se siitä taas lähtee!

On hyvä lopettaa kun menee hyvin

Eiköhän se näin ole. Lauantaina mulla oli Vinski, tunnilla myös Artsi, Pomo ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ja tosiaan, Vinski ainakin näillä näkymin lähti uusia hommia kokeilemaan ja vähän lomailemaan, joten mahdollisesti tämä oli viimeinen kerta ison valkean kanssa. Jos oli, niin ei ainakaan jäänyt mitään hampaankoloon, sillä meillä oli kivaa ja homma sujui tosi hienosti.

Kenttä oli kiva ja ponikin lähes hereillä, joten lähdettiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Alkukäynneissä panostin lähinnä siihen eteenpäin liikkumiseen, muutamia voltteja tehtiin ja haettiin asetusta. Vinski oli tällä kertaa varsin hidas ja laiskakin. Sain sen liikkumaan ihan mukiinmenevästi, mutta ei me mitään ihmeellistä liikettä ja muuvsia kuitenkaan tällä kertaa saatu irti. Poni kuitenkin meni hyvillä mielin ja toimi hyvin, joten ei tuossa mitään.

Kevyttä ravia hölkkäiltiin kenttää ympäri. Hiukan märkää ja Vinski oli hidas, mutta mentiin sillä mitä tarjottiin. Kuivemmalla sivulla kaivelin Vinskistä ulos niin reipasta ravia kuin vain lähti, joka oli ihan ookoota. Ei mitään kunnon ravilisäystä, mutta jonkinmoista reippautta edes. Ympyröitä pyöriteltiin ja koitin hiukan lyhennellä heppaa siitä kunnon laamamoodista lyhyemmäksi. Ihan hyvät setit, ei ainakaan ihan kädet suorina ja ponin turpa maata viistäen menty.

Otettiin nyt myös laukkaa, oikein virkistävää taas vaihteeksi. Laukattiin vuoronperään, me saatiin Vinskin kanssa pyörittää kenttää ympäri. Vinski oli suhteellisen innokas laukkailemaan, mitä nyt märemmällä sivulla laukka kuoli ja oli tippua aina vähän alas. Minä istuin suht ookoosti siellä, Vinski laukkasi kuin vanha tekijä, ei nyt mitään käännelty tai muuta ihmetelty. Kunhan istuttiin alas ja väännettiin kenttää ympäri. Molemmat suunnat menivät tosi kivasti ja sitten oltiin laukattu tarpeeksi meidän makuumme.

Lopuksi vedettiin vielä hiukan loppuraveja. Vinski oli rento ja iloinen, toimi moitteetta ja meillä oli kivaa. Hyvä fiilis vaikka lopettaa tähän vanhan ukon kanssa.
Harjoiteltiin myös vähän parempia ravisiirtymiä. Siis pitäisi enemmän tehdä puolipidätteitä ennen ravisiirtymää, eikä vaan paukuttaa vauhtia. Kun tein huolellisesti, teki Vinski niin nätisti siirtymän että ai että.

Lopuksi käveltiin ja keskelle. Poni pääsi tarhaan lepäilemään ja minä lähdin kotiin päin taas.

Uusi hattu ja homma luistaa taas

Tänään mulla oli taas Vinski, tunnilla myös Evita, Artsi ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ilma oli ihan kiva, kenttä vaan litimärkä, mutta eiköhän siihen ole jo totuttu. Laahustimme ponin kanssa paikalle ja hypättiin kyytiin, kahlaamaan jälleen pitkin kenttää.

Eipä tässä ollut tänään mitään ihmeellistä. Käveltiin hiukan, Vinski-poika sai tehdä parhaansa mukaan töitä. Sitten tehtiin kevyttä ravia, jota heppa suoritti superkivasti. Ei tarvinnut juurikaan tapella, vaan liideltiin oikeinkin fiksuina ympäri kenttää, käännyttiin ja saatiin takajalkoihin hiukan puhtia. Ongelmana oli lähinnä vaan käsien turha suoruus, mutta muuten meni oikein hyvin ja homma sujui vallan mainiosti. Ehkä nyt vielä lisää olisi voinut olla voimaa siinä menossa, mutta kenttä oli mitä oli, joten ei kai me ihan ihmeitä taivailta nyt tuoda.

Käveltiin aina välissä ja otettiin vähän vielä harjoitusravia ennen loppuraveja. Harjoitusravikin meni hyvin, mitä nyt Vinski välillä kuvitteli olevansa niin väsynyt, ettei hän muka voinut ravata ja kääntyä samaan aikaan. Vika saatiin kyllä korjattua ja homma sujui taas, samoin loppuravit menivät letkeästi ja suhteellisessa yhteisymmärryksessä.

Kunpa vaan kenttä kuivuisi ja saisi tehtyä vähän enemmän. Siihen asti ratsastellaan ja yritetään parhaamme.

Vanha herra ja rauhaisaa menoa

Tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Pomo, Artsi, Evita, Nipsu ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Ihan hyvä juttu että pääsin vanhan ukon kyytiin, sillä olisihan se kovin ikävää ottaa lentää heti seuraavaksi alas, kun en ole kypärääkään ehtinyt vielä uusia.

Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdettiin kentälle. Märkää oli ja sadetta tihutti ja tuuli ihan järkyttävästi. Samaa settiä kuin yleensäkin siis.

Käveltiin alkukäyntejä suurimpia lätäköitä väistellen. Ilma oli ikävä ja pohja heikohko, joten Vinski varoi sitä tosi paljon ja oli huomattavasti hitaampi kuin yleensä. Pyysin sitä hiukan eteen ja pari volttiakin tehtiin, mutta joo. Odotellaan parempia pohjia.

Kevyttä ravia otettiin hiukkasen. Se alkoi tappelulla, mutta sain sitten Vinskin eteen ja ravaamaan uraa pitkin kiltisti. Hidastahan se ravi oli, eikä Vinski tosiaan edes tuntunut laiskalta. Vain superhitaalta ja varovaiselta, joten annoin sen mennä vähän kuin hidastetussa elokuvassa.
Tehtävänä tehtiin kunnon serpentiiniä kentän poikki käynnissä ja pitkät sivut tultiin harjoitusravissa. Tämä meni ihan kivasti, mitä nyt Vinski oli hidas käynnissä ja hidas ravissa. Tehtävä kuitenkin sujui, joten se oli tärkeintä.

Lopuksi otettiin vielä loppuravit, jotka menivätkin aika lailla sotiessa. En oikein saanut tilaa rätkäistä Vinskiä eteen, joten se raviin siirtyminen meni tappeluun, kaarteluun ja hidasteluun. Lopulta kun mulla meni hermot, päätin että mennään vaikka isomman oikeudelta toisten päältä, mutta nyt on pakko saada eläin liikkeelle. Kun muutaman kerran päräytin ravia eteen, niin Vinskikin osasi taas ravata suoraan, kääntyäkin hiukan ja muutenkin homma meni ihan nätisti ja yhteisymmärryksessä.
Siitä käveltiinkin vain loppukäynnit ja poni pääsi seisomaan pihalle alkavaan sateeseen.

Olispa kesä, heh. Tai edes valoisaa, niin tekisi jo paljon.

Oikean hevosen selässä

Oli taas vaihteeksi aika siirtyä poneista hevosiin, sillä tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Nipsu, Evita ja Artsi, Vinski vain mun kanssani. "Lumi" oli jo aika tehokkaasti sulanut, jättäen jälkeensä litimärän kentän ja taivaalta satoi vain lisää, joten eiköhän se kenttä ollut taas kuin uima-allas. Säätä uhmaten siirryttiin kuitenkin kentälle katsomaan mitä siellä tänään voisikaan tehdä.

Alkukäynneissä Vinski sai taas liikuttaa ruhoaan ihan reippaasti eteenpäin. Minä siinä samalla vain funtsin millä tavalla saisin ponin tukeutumaan ulko-ohjaan, lyhenemään hiukan jotta saisin kädet hyvään kulmaan ja sitten tehtiin hiukan voltteja ja kaiveltiin asetusta. Ylväästi kuin valtamerilaiva Vinski siellä puksutti kaikesta vedestä ja hieman kovasta kentästä huolimatta.

Siirrytiin kevyt raviin, joka olikin varsin positiivinen kokemus. Ei meinaan tarvinnut tapella yhtään, vaan Vinski ihan alusta asti ravasi nätisti ja kääntyi ongelmitta. Jees! Joko siis ratsastin paremmin, tai sitten ehkä Vinsenttiä otti tuo keli päähän ja se mietti että kiltisti menemällä pääsee helpommalla.
Ravissa ei sen ihmeempiä tehty. Minä harjoittelin sitä sisäpohkeella ulko-ohjalle ratsastamista, yritin hiukan lyhentää Vinskiä (onnistui pitkän työn jälkeen, sain hepan vähän kevenemään ja lyhenemään) ja haettiin raviin tahtia. Vähän toki mentiin alitehoisesti tuon pohjan takia, mutta sen huomioiden heppahan liikkui aika kivasti eteen, kääntyi täysin ongelmitta ja akkakin heilui ison Vinskin kyydissä ihan mallikelpoisesti. Hiukan istuin harjoitusravia alaskin, mutta suurimmaksi osaksi vain fiilisteltiin heppaa ja toivottiin pikaista kesää.

Loppua kohden Vinski lösähti, alkoi varmaan kentän kierto kyllästyttää. Ruoskittiin valkeasta vielä ne viimeiset mehut ulos, ennen kuin jäätiin loppukäynteihin ja käveltiin. Heppa pääsi tarhailemaan takki niskassa ja itse tuli häivyttyä kuivemmille vesille.

Ei hyvää jos ei huonoakaan

Olinpa kumminkin eilen ratsastamassa ja menin Vinskillä, tunnilla myös Artsi, Pomo ja Jack. Vinski oli ihan järkyttävän näköinen nautiskeltuaan mutakylvyistä, mutta sain sen aika hyvään kuosiin ennen tunnille kipittämistä.

Kenttä oli märkä, joten käytettiin vain pientä osaa, joka oli jo kuivunut edellisen tunnin tamppauksen ansiosta. Alue kuitenkin oli hiukan pieni, varsinkin minun mielestäni kun alla oli näinkin iso humma. Yritin kuitenkin parhaani mukaan ratsastaa alkukäynneissä pohjetta läpi ja tehdä edes joitain ympyröitä. Se oli kuitenkin hiukan hankalaa, Vinski oli jotenkin todella sitä mieltä, ettei tänään viitsittäisi oikein tehdä mitään. En oikein saanut sitä ulko-ohjalle, se valui holtittomasti uralle, eikä edes kääntynyt ihan niin kuin piti. Se käveli ihan ookoosti, ei tarpeeksi, mutta kuitenkin. Muut asiat vaan olivat vähän retuperällä.

Tehtiin siinä alkukäynneissä volttia yhteen kulmaan ja jatkettiin väistäen uraa pitkin niin, että etuosa tuotiin uran sisäpuolelle. Tämäkin oli vaikeaa, siis välillä onnistui joo, mutta silloinkin sillä säästöliekillä ja tuntijunaillen. Välillä ei onnistunut sitten sitäkään ja homma oli aikalailla tervassa uimista. Ei kuitenkaan ihan penkin alle mennyt - vaan ei ihan täysin onnistunutkaan.

Siirryttiin kevyt raviin, jossa ihan ekaksi puskettiin kaikki hevoset reippaaseen raviin. Minäkin kun en jotenkin uskaltanut pyytää Vinskiä tarpeeksi eteen (eihän se niin pienellä kentällä mahdu ravaamaan hei!) mutta Mariannen käskettyä löytyi poniin vauhtia ja todella hyvää ravia. Kun kaikki olivat liikkeellä (välihuomiona: ei tapeltu yhtään tässä ravissa, vaan alusta asti Vinski meni nätisti!) niin alettiin tehdä jokaisen sivun keskikohdalla puolipidätteitä, jotta saataisiin hevonen hetkeksi istumaan takajaloille ja siitä sitten taas reippaasti eteen.

Olisi siis voinut mennä paremminkin. Aika usein tuntui että pidäte ei mennyt läpi tai kun se meni, niin heppa ei lähtenyt oikein eteen tarpeeksi. Saatiin muutamat superonnistumiset joissa heppa hidastui ja lähti sitten lähes pyytämättä eteen. Mutta suurin osa oli niitä "vähän vaan sinne päin"-suorituksia, mikä oli tietenkin vähän harmi. Tehtiin vähän tasapaksusti koko ajan, heh.

Sitten käveltiin hetkinen ja lähdettiin treenailemaan peruutuksia. Ensin selitettiin kunnolla kuinka peruutus tehdään ja miksi, jonka jälkeen tehtiin peruutukset jokaisen sivun keskellä. Vinski oli näissä oikein hyvä. Välillä se teki vain kaksi askelta ja jämähti, mutta aika usein saatiin kolmesta neljään siistiä askelta ja siitä eteen. Tosin, meillä oli yksi erittäin suuri ongelma näissä peruutuksissa. Puolet pysähdyksistä piti nimittäin tehdä ruohon viereen, eikä hevonen tietenkään voi mitenkään keskittyä pysähtymiseen ja peruutuksiin, jos nokan edessä heiluu kaisla. Ja kun ei se Vinski edes luopunut toivosta millään! Kertaakaan se ei päässyt syömään ja silti lähes joka kerta se koitti dipata päänsä pusikkoon. Kun heppa malttoi keskittyä aiheeseen, olivat peruutukset hyviä.
Ensin käveltiin peruutusten välissä, sitten alettiin ottaa harjoitusravia, joka meni myös ihan hyvin. Alkuun siirtymät olivat hitaita, mutta kyllä vanha poikakin sieltä aktivoitui. Lopuksi otettiin vielä yhdet laukannostot suoraan peruutuksesta. Se olikin kyllä todella hyvä nosto, käytännössä suoraan peruutuksesta, laukka oli hyvää ja pyörittelin sitä yhden ympyrän verran. Olin varsin tyytyväinen.

Lopuksi käveltiin, jonka jälkeen hevonen pääsi talliin lepäilemään.

Vaikeudet ovat voitettavissa

Eilen mulla oli Vinski ja tunnilla meidän lisäksemme vain Pomo. Hain heppasen sisään, harjailin sen ja sitten lähdimme kentälle harjoittelemaan.

Alkukäynneissä paukuttelin taas Vinskin liikkeelle, jonka jälkeen oli helpompi jatkaa. Vinski nyt oli taas aika hidas ja vetelähkö, mutta kyllä se käveli ja reagoi ihan suhteellisen hyvin siihen jalkaan ja jaksoi kulkea. Jäätiin aika pian neliölle, jossa oli tarkoituksena kävellä ja kulmissa tehdä pientä takapään väistätystä ulospäin. Tämä oli jotenkin nyt ihan naurettavan hankalaa. Tuntui ettei oikein mitään tapahdu, välillä Vinski ehkä hiukan väisti takaosaa ulos, mutta suurimmaksi osaksi se vain kääntyi ja löllytteli menemään. Yritin kyllä kaikkea, koitin pitää toisen pohkeen tukena, napauttaa nopeasti sisäpohkeella, pitää ohjalla parempaa tukea, mutta ei vaan ei. Jotenkin tästä ei nyt tullut mitään ja Vinskikin vain lösähteli lisää. Pidin välillä taukoja väistätysyrityksistä ja ratsastin vain eteenpäin.

Seuraavaksi siirryttiin raviin ja sehän meni samoin kuin on nyt aiemminkin mennyt. Vinski kaatui molempiin suuntiin vuoronperään, eikä kulkenut suorana tai lähtenyt raviin. Paukuttelin hepan sitten raviin, jolloin se valui aitaa päin ja ravasikin väärässä päässä kenttää. Annoin nyt kuitenkin olla ja keskityin vain siihen, että saisin ravin pohkeen eteen ja takajalat aktiivisiksi. Pari kierrosta jouduin vääntämään siellä ilman hallintalaitteita, sitten löytyi tahti ja ulko-ohja ja pääsin takaisin neliölle kuten kuvioon kuuluikin. Vinski olikin sitten oikein fiksu ja kiva ratsastaa, reipastuessaan se keveni ohjalle, kääntyi kivasti ja oli oikein mukava.

Tehtiin tässä neliöllä pientä ravin hidastusta toisilla sivuilla ja toisilla sitten pyydettiin ravia eteen. Hidastuksissa Vinski oli aika pro, mitä nyt se meinasi aina tipahtaa käynnille asti. Kun sain pidettyä ravin yllä, niin sieltä tuli todella pientä ja hidasta ravia.
Pidennyksetkin sujuivat kivasti. Ekalla kerralla Vinski oikein lähti ja pidensikin, muilla kerroilla lisäiltiin tahtia sitten hiukan maltillisemmin. Tämä tosin riitti ainakin minulle nyt, sillä neliön sivu oli vähän turhan lyhyt pätkä vaatia mitään kunnon lisäystä noin hitaasta eläimestä.

Lopuksi sitten laukattiin vuorotellen. Tämä meni oikein hyvin, laukka nousi, tipahti vain kerran raville. Vinski laukkasi ihan kivasti - hitaasti ja vetelästi, mutta sain sitä aktiivisemmaksi ja laukkaa pyörimään paremmin kun pari kertaa näpäyttelin moottoria käyntiin. Sain molempiin suuntiin käännettyä muutamat ympyrät ja muuten sitten keskityin lähinnä etenemiseen ja laukassa istumiseen. Näin isolla hevosella mulla vaan jalustimet heiluvat kuin syöpäläiset, mutta työskennellään sen asian kanssa.

Lopuksi käytiin kävelemässä loppukäynnit maastossa. Vinski oli hiukan hassu siellä, se mulkoili vähän kaikkea siinä alkumatkasta - milloin hevosia, milloin ojanpohjia. Se kävi syömässäkin pari kertaa ja lopulta kiemurteli pitkin tietä kuin puskakemisti. Kun päästiin hevosten ohi, alkoi Vinskikin kävellä kuin normaali hevonen. Käppäiltiin pieni matka ihan rauhaisaa käyntiä, käännyttiin takaisin ja tallusteltiin tallille.

Oikein hyvä tunti. Se nyt on okei että meillä tulee tuollainen epäonnistumisen hetki kesken kaiken (raviin lähtiessä) sillä nyt saan sen ainakin korjattua. Aiemmin en saanut ja se epäonnistuminen jäi päälle koko tunniksi. Tämä on siis positiivista ja nyt vain työskennellään sen kanssa, että saisin Vinskin aloittamaan ravin normaalisti, tuon kiemurtelun ja taistelun sijaan.

Tuolia ei tarvitse pelätä

Eilen mulla oli Vinski jälleen pienen tauon jälkeen. Tunnilla mukana vain Artsi ja Vinski vain mun kanssani. Laitoin hepan kuntoon ja lähdettiin kentälle pienen sateen saattelemana.

Alkukäynneissä ratsastin Vinskiä reippaammaksi eteen ja vääntelin muutamia voltteja. Heppa oli ihan kiva ja toimi kiltisti, hieman löysä nyt toki tuohon tuttuun tapaansa. Kyllä se kuitenkin liikkeelle lähti ja käveli oikein reippaasti eteenkin.
Jäätiin siinä ympyrälle, jossa tarkoituksena oli tehdä voltti ympyrän molemmilla avoimilla sivuilla ja voltilta sitten jatkaa avotaivutuksessa pienen matkaa ympyrän kaarta pitkin. Tätä ollaan aiemminkin tehty, voltilla valmistellaan asetus ja pohkeella taivutetaan. Tämä meni todella hyvin, Vinski nyt on niin kone näissä muutenkin. Kun sitä sai vielä kannuksella kutitettua oikeasta kohdasta, niin heppahan taipui ja teki oikein siistiä suoristusta molempiin suuntiin aivan ongelmitta. Ainoa ongelma alkuun oli se mun istunta, keskittyessäni vedän ihan ihme mutkalle ja jännityn. Sain kuitenkin korjattua ja istuttua jopa suht normaalisti loppua kohden. Marianne oli tyytyväinen ja pian vaihdettiinkin hieman tehtävää ja tehtiin voltin jälkeen hieman sulkutaivutusta ympyrän kaarella.

Tämä oli alkuun selvästi vaikeampaa, en tiennyt miten teen suluntapaista, kun neuvottiin olin ihan hukassa kun jokaisella raajalla piti tehdä jotain ja sen takia ensimmäinen yritys oli ihan vaan sitä, kun ratsastaja koitti rusettisolmussa painaa jollain pohkeella ja tehdä ohjalla jotain. Kun sitten oikein mietin, että asetus sisään, älä kisko sisäohjalla, ulko-ohja, sisäpohje tukee ja ulkopohje tuuppaa takapäätä sisään, niin johan lähti! Vinski teki niin hienosti näitäkin, olin suoranaisen hämmentynyt, sillä en ollenkaan uskonut onnistuvani. Vinski teki kuin olisi ikänsä tehnyt pelkkiä taivutuksia ja ainoa asia mitä hiukan korjailtiin oli se sisäohja, jolla kiskoin pikkaisen liikaa kun keskityin asetukseen liian paljon.
Lopuksi vielä tehtiin näitä taivutuksia hiukan vuoronperään, ilman avustavaa volttia. Edelleen, ei ongelmia. Tein ihan rauhassa, ajattelin tarkkaan ja johan heppa teki ilman mutinoita avoja ja sulkuja kuten vanhan konkarin kuuluukin.

Seuraavaksi lähdettiin raviin ympyrälle ja tunnin ainoat vaikeudet alkoivatkin. Ensin en saanut Vinskiä raviin, sillä se vain tarjosi vuoronperään takapäätä ja etupäätä sisälle. Lopulta kun sain hepan raviin niin naks, se jumahti uralle, eikä kääntynyt mihinkään. Marianne huuteli että ota ulko-ohja käteen ja oikeasti, tähän asti olen ainoastaan ollut sitä mieltä että hei - se on jo kädessä. Kyllä se nytkin tuntui siltä, että onhan mulla ulko-ohja kädessä. Kyllä se heppa siellä tuntuu, eikä se heilu tyhjää. Kuinka voin ottaa ohjan käteen, jos se jo on siellä?
Mietin kuitenkin asiaa hetken ja honasin että niin, ei kai se ole kädessä jos heppa ei kerran käänny. Funtsittuani asiaa vielä hetken päätin vain kylmänviileästi viedä kyynerpäätä taaemmas ja hieman ottaa ohjaa paremmin käteen. Uusi naks ja Vinski kääntyi. Koko lopputunnin, ei mitään ongelmaa. Se myös tuntui vihdoin oikeasti olevan ulko-ohjalla. Ei sitä vain aiemmin tiennyt paremmasta. Ihan käsittämättömiä nämä älynväläykset joita olen saanut kesän aikana. Tuntuu että nyt menee hyvin ja koko ajan vain tulee uusia ahaa-elämyksiä. Ja näinkin pieni asia; kun Marianne sanoo "ota ulko-ohja käteen", niin ehkä se kannattaa ottaa käteen. Vaikka se tuntuisi jo olevan. Ei se sitten ole jos noin käsketään.

Ravissa tehtiin taas volttia ja siitä pientä avotaivusta keveysti kevennellen. Tämäkin sujui aika mutkitta, löydettiin niin hyvin tämä yhteinen sävel hepan kanssa. Vinskikin lyheni ja kokosi hiukan itseään, kulki pyöreämpänä, sellaisena kuin tuon ikäiseltä ratsastuskouluponilta voi odottaa.
Vähän se tosin hidastui liikaa kaiken kokoamisen seurauksena, joten seuraavaksi otettiin ravia kunnolla eteen ympyrällä. Enkä varmaan ole ennen mennyt niin hyvää ja etenevää ravia Vinskin kanssa. Että joo. Meni hiton hienosti.
Lopuksi istuttiin vielä harjoitusraviin ja tehtiin hiukan niitä sulkujakin. Tämä oli alkuun hankalampaa, koska kaikki ne liikkuvat osaset. Kun sain kuitenkin tehdä avustavan voltin ja oikeasti suunnitella, niin kyllä se onnistui. Mariannen mukaan jopa paremmin kuin käynnissä. Oltiin aika hyviä.

Käveltiin hetki ja otettiin lopuksi pienet kiitoslaukat.

Laukassa vain painelin pari kierrosta kenttää ympäri, Vinski sai ottaa rennosti, kunhan nyt eteni hiukan. Ei siitä mitään ongelmia, Marianne kehui että poni oli nyt auennut hyvin ja näytti tosi hyvältä. Kun lopetettiin laukat, niin laukattiin kauniisti liian läheltä tuolia, mun jalkani osui siihen ja tuoli kaatui räsähtäen. Vinski vain jatkoi tyytyväisenä matkaa siitä mitään välittämättä. On se aika fiksu.

Lopuksi käveltiin ja alas selästä. Vinski pääsi rauhassa karsinaan kaiken uurastuksen jälkeen ja minä takaisin kotiin.

Valtamerilaiva karikolla

Tänään oli ratsastus pitkän tauon jälkeen ja pitkän tauon jälkeen pääsin myös Vinskin selkään. Melkoisen yllättävä valinta, en ole tosiaan nyt vähään aikaan mennyt sillä ja silloin viimeksi se menikin harvinaisen penkin alle. Tunnilla olivat myös Jack ja Simo, Vinski vain mun kanssani.
Vinski oli selvästikin vain lomaillut kaksi viikkoa, sen näki sen etäisen ruskeasta värityksestä ja loppumattomasta innosta jolla se laahusti kentälle. Vannon, että jopa etanat käyttivät ohituskaistaa meidät nähdessään.

Kun aloitettiin alkukäynnit, meinasin jo kuolla tylsyyteen. Siis hevonenhan käveli eteenpäin niin hitaasti, että olisin vetänyt omin jaloin kymmenen kierrosta siinä ajassa kun setäheppa käveli sen yhden kierroksen kenttää ympäri. Hetken annoin sen verrytellä, mutta sitten loppui huumorintaju ja ruoskien laitoin ponin liikkeelle ja etenemään. Käynnissä kävelinkin lähinnä vain suoraa uraa ja potkin ratsua liikkeelle. Se oli vaikeaa ja raskasta, Vinski jaksoi aina pätkän kerrallaan kävellä ja sitten se lösähti kuin vanha räkä. Huh hei, oli se kyllä jotain. Heppa tuntui isolta ja massavalta ja sen eteenpäin saaminen täydeltä mahdottomuudelta. Tehtiin hiukan kiemurauraa kentän poikki ja joka ikisessä kaarteessa Vinski lösähti kahta kauheammin. Nikkis alkoi tuntua ihan oikealta ferrarilta tähän menoon verrattuna.

Lopulta, pitkän ja vaativan työntämisen jälkeen, alkoi Vinski hiukan liikkua itsekin. Ei paljon ja lösähteli se silti, mutta ainakin joskus se jaksoi oikeasti liikkua, edetä ja kuunnella pohjetta. Hallelujah, ihan oikeasti.

Siirryttiin raviin ja kevenneltiin löysästi uraa pitkin. Toki tarkoituksena oli ravata reippaasti ja aktiivisesti, karistaa lomakilot pois, mutta siinä meni taas about kymmenen minuuttia ennen kuin lopulta Vinskin moottoria oli hehkuteltu tarpeeksi ja ratsu lähti oikeasti liikkumaan. Sen jälkeen se olikin ihan mukava ratsastaa, ravi eteni, valkea unelma liikkui kiltisti, kääntyi herkästi, eikä edes kauheasti painanut kädelle. Hidas ja laiska se oli silti, mutta ero siihen "kuolen seuraavalla askeleella"-moodiin oli niin selvä, etten voinut olla kuin tyytyväinen. Ainakin sain sen liikkumaan ja eteen - thats awesome.

Parit vikat kierrokset istuin ravia alas. Oikein mukavaa, mitä nyt ensin Vinskin mielestä harjoitusravi tarkoitti superhidasta ja hölköttelyravia. Kun saatiin heppa taas liikkeelle, oli meno vallan mukavaa ja tasaista. Sitten käveltiin ja lopuksi otettiin vähän laukkaa uraa pitkin vuorotellen.
Mulla oli tavoitteena vain laukata uraa pitkin, isoa, reipasta laukkaa, jotta poni saisi oikoa jäseniään lomapäivien jälkeen. Se olikin varsin hyvä idea, sillä se mitä Vinski ensin tarjosi laukkana, oli sellaista könkköä ja hidasta, joka olisi varmaan tippunut heti raville, jollei hullu akka olisi ruoskinut kaikkensa antanutta hevosta eteenpäin oikein kunnolla.

Laukat nousivat molempiin suuntiin ja hyvin ja pysyivätpä ylläkin. Minä istuin ihan kivasti, jalustinongelmia vain. Ja tosiaan, ainoastaan paukutin laukkaa eteen, jottei se tippuisi ja jotta Vinski lähtisi eteen. Kyllä se pari kierrosta vaati, ennen kuin laukka lähti edes pyörimään jonnekin. Sen jälkeen matkan teko oli sujuvaa ja mukavaa. Toiseen kierrokseen poni tuntui jo lähtevän paremmin eteen ja isommalla laukalla, mikä oli totta kai erittäin positiivista. Annoin sille vähän ohjaa ja kannustin vain eteen niin paljon kuin aluksesta lähtee. Oli se oikein hieno ja laukkasi nätisti. Paljoa ei menty, jokunen kierros vain, jottei ihan lopahda kunto kaiken lomailun jälkeen.

Hetken käyntipaussin jälkeen ravailtiin vielä loppuravit pitkin ohjin. Vinski oli kiva ja tässä se viimein tuntui oikeasti vastaavan niihin eteenpäinvieviin apuihin, ilman niiden apujen toistamista kymmeneen kertaan. Heppa venytti nätisti vähän pidemmälle kaulalle ja asettuikin hyvin. Ainoastaan hemmetin iso paarma häiritsi keskittymistämme - se oli varmaan puolen Vinskin päästä. Tai ainakin suunnilleen yhtä iso.

Tunnin jälkeen poni pääsi hiukan pesulle ja tästä se taas lähtee. Suunnitelmissa on mennä nyt vielä perjantaina ja lauantaina ratsastamaan, sitten tuleekin viikon tauko oman matkani takia ja sitten ainakin lauantaina ratsastamaan, jollei perjantainakin jaksa. Ja elokuun vikalla kokonaisella viikolla koitan päästä taas ehkä kolmekin kertaa, jotta saa kunnolla pohjaa, ennen kuin pitää sitten jättää taas kerta viikkoon ja pelkkiin lauantaihin. Harmillista, mutta ainakin tämä kesä on mennyt superhyvin ja kehittävästi ja olen oikeasti päässyt sinne hevosen selkään kunnolla. Eiköhän tästä eteenpäin mennä!

Osataanko me sittenkin?

Tänään pääsinkin kokeilemaan menoa Vinskin kanssa, tunnillamme myös Elvis, Evita, Artsi ja Nikkis, Vinski vain mun kanssani. Täytyy kyllä sanoa etten ollut aivan innoissani - viimeiset kerrat kun ovat menneet niin huonosti, enkä tiennyt uskonko pieneenkään parantumiseen. Kehittelin tosin varasuunnitelman ja päätin, että jos koko tunti on yhtä tiiliseinän kaivamista, niin kysyn jos pääsen seuraavalle tunnille jonkun kiltin ponin kanssa. Just in case.

Kiipesin kentällä kyytiin ja lähdimme kävelemään. Alkukäynneissä tehtiin hurja määrä voltteja ja ympyröitä, joilla Vinski toimi oikein moitteettomasti. Käynti eteni superhyvin, volteilla löytyi asetusta eikä missään ollut oikein mitään kyseltävää. Homma sujui ja oli rentoa, onhan se ihan mukava olla välillä pappahepan selässä, joka ei hätkähdä juuri mistään.

Reilujen alkukäyntien jälkeen alettiin tehdä käynnissä väistöä ja harjoitusravia. Käännyttiin käynnissä hiukan ennen uraa, väistätettiin uralle, välimatka ravissa ja sitä rataa. Epäilys oli valtava ja mua jopa jännitti, sillä samoinhan se on edelliskerroilla mennyt - ensin hyvin käyntiä, sitten ravia ei päästäkään yhtään.
Tänään hommassa oli kuitenkin ihan eri meininki, enkä todellakaan tiedä minkä takia nyt kaikki sujuikin oikein nätisti. Väistöt olivat aika hankalia oikealle, mutta vasemmalle heppakin väisti. Vasemmalle tuli teräviä askeleita, eikä ihan joka kerralla kaaduttu. Oikealle taas lähinnä möngerreltiin lapa edellä kaatuen, joissain väleissä ehkä muutama oikea askelkin tehden. Selkeästi väistöt ovat hankalia, siis erittäin hankalia.

Ravi sen sijaan oli mutkatonta ja mukavaa. Vinski siirtyi raviin sen kummempia protestoimatta ja tyyliin ensimmäistä ravia lukuunottamatta tehtiin joka kerta ympyrä tai jopa kaksikin. Eikä mitään. Ei siis mitään ongelmaa. Ei juostu toisten perään, ei tahkottu, ei tapeltu. Ei. Muutama piimäsempi ohjasote ja pari tämäytystä pohkeella ja heppakan teki niin kilttinä ja kuuliaisena. Joo. Kyllä löi pää vähän tyhjää, sillä mulla ei edelleenkään ole hajuakaan minkä hemmetin takia pari vikaa kertaa olivat noin hankalia. Siis.. Ihan käsittämätöntä!
Ravi oli hyvää, Vinski ihan ookoosti etenevä ja akkakin istui nätisti kyydissä.

Lopuksi käänneltiin hevosia serpentiiniuralla. Vinski taipui, rentoutui alemmas ja oli todella mukava. Se oli koko tunnin erittäin mukava, ainoa miinus oli ohjalle painaminen, jota en taaskaan ihan saanut korjattua. Toisaalta - olin niin hämmästynyt siitä ravista, etten edes pahemmin yrittänyt korjata.
Ehkä tähdet olivat vaan tänään suotuisammassa asennossa, ken tietää. Käveltiin siinä vain loppukäynnit ja venyteltiin vähän itse kumpikin. Sen jälkeen ponia talliin ja tarhaan ja itse takaisin kotiin.

Ei oikein lähde

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Pomo ja Artsi. Vinski oli vain mun kanssani,joten harjailin sen siistiksi, jottemme joutuisi hirveästi puunaamaan tunnin jälkeen. Varustin hepan ja sitten lähdettiin kentälle. Siellä satulaan ja alkukäyntejä kävelemään.

Alkukäynnit sujuivat oikein mallikkaasti. Sain Vinskin etenemään reippaasti ja railakkaasti, volteille käännyttiin sujuvasti ja asetuskin löytyi ongelmitta. Fiilis oli hyvä ja homma tuntui sujuvan, vaikka Vinski mielellään olisikin vain löntystellyt uraa pitkin kuin vanha lapamato.

Sitten piti siirtyä raviin ja sitten ei enää mikään onnistunutkaan. Aivan käsittämätöntä, mutta siis melkeinpä heti kun lähdin pyytämään ravia, otti Vinski ja kaatui vasemmalle/oikealle/suoraan eteenpäin. En saanut sitä raviin, en saanut sitä kulkemaan suoraan, enkä saanut sitä kääntymään. En niinkuin yhtään mitään! Täysin sama juttu kuin Pomon kanssa niissä ravisiirtymissä, ainoa ero on se, että Pomon sentään saan kulkemaan. Vinskiä en näemmä mitenkään.

Aikamme tahkottiin ja taisteltiin. Kokeilin kaikkea, tein kaikkeni. Koitin istua rentona, istua suorassa, antaa ohjaa, pamauttaa pohjetta läpi, pyytää vain eteen. Joo ei todellakaan. Lopulta Vinski suostui vain kävelemään ja sitäkin ihan mihin tahansa muualle, paitsi sinne minne halusin. Jippiajei ja hallelujaa vaan. Kaikkein huonointa on se, etten todellakaan tiedä mikä mättää. Se lähtee ihan heti täysin avuilta ja homma on täysin onnetonta. Eikä sitä saa edes korjattua, vaikka kuinka koitti nollata, niin ei. En vain pystynyt joten lopulta lähdin kävelemään toiseen päähän kenttää ja käveltiin sitten loppukäyntejä. Lopulta tulin alas ja taluttelin ne ihan viralliset loppukäynnit, kylmähän siinä tulee kun ei mitään voi tehdä.

Turhauttavaa kun ei yhtään tiedä missä se vika on. Ja kun samaa tapahtuu Pomon kanssa ja Vinski teki saman viime kerralla. Silloin se tosin toimi edes laukkoihin asti, nyt herneet oli nenässä heti kun vain yritettiin ravata. Uskon jännittyväni hieman kun pyydän ravia, tunnen sen, mutten oikein osaa vaikuttaa siihen - kuten en siihen laukkajännitykseenkään, joka on varmaan huikea kun en tänäänkään päässyt laukkaamaan ja seuraavaksi tulee plussa-asteita ja kenttä on varmaan taas aivan toivottomassa kunnossa. Kaikki potkii päähän, en tiedä mitä teen jotta homma parantuisi ja ottaa älyttömästi päähän, että tässä on ollut jo kaksi epäonnistunutta tuntia (ok, ei tässä kahden vuoden aikana olekaan niitä juuri ollut, siis oikeasti epäonnistuneita) ja nyt on enää kaksi viikkoa jäljellä, jonka jälkeen onkin joululoma ja kahden viikon tauko. Että peräti kaksi kertaa aikaa parantaa suoritusta, vau.. En tiedä, ehkä pitää koittaa järjestää itsensä ylimääräiselle tunnille ennen joulua, jos vaikka kolmessa kerrassa saisi jonkin onnistumisenkin.

Koska tunti meni niin päin mäntyä kuin olla ja voi, päädyttiin Mariannen kanssa siihen, että käydään vähän katsomassa maastoa ja joulua Vinskin kanssa. Seuraava tunti lähti maastoon, joten mentiin Vinskin kanssa johtamaan heitä matkallaan. Vinsentti olikin vallan mukava maastomopo, mitä nyt nälkäkuolema uhkasi suurta valkeaa joka ikisessä välissä. Kyllä mä aina välillä sain Vinskin vakuutettua siitä, ettei sen suinkaan tarvitse syödä kaikkea mikä maasta irtoaa, mutta välillä ponilla oli niin kauhea nälkä, että sen oli otettava puolikas kuusi mukaansa.

Käveltiin pitkin teitä ja metsiä, lyhyt reissu vain ja sitten takaisin kotiin. Vinski toimi muuten kivasti ja käytiin ottamassa puolet metsän lumista mukaamme. Siitä takaisin kotiin, rentoutuneina ja tyytyväisinä, alas selästä ja Vinski reippaasti käytävälle, jossa se sai varusteet pois ja loimen niskaansa. Heppa vain tarhaan ja menoksi, vielä pari viikkoa ennen joululomaa. Toivottavasti edes jokin lähtisi nyt toimimaan, ettei tarvitse ihan eläkkeelle jäädä.

Väsähtäminen

Tänään mulla olikin pitkästä aikaa Vinski, tunnilla myös Artsi, Evita, Elvis, Nikkis ja Simo, Vinski vain mun kanssani. Harjailtiin poni siistiksi, heitettiin suitset päähän ja päädyttiin menemään ilman satulaa. Pitkästä aikaa taas sitäkin.
Käveltiin kentälle ja hyppäsin jakkaralta kyytiin. Sitten käyntiin ja aloitettiin hommat.

Alkukäynneissä tehtiin pääty-ympyröitä ja voltteja, aseteltiin ja taivuteltiin hevosia tähän päivään. Vinski oli oikein hyvä, hetken lämmittelyn jälkeen sain sen pyydettyä reippaaseen askellukseen, käännyttiin siististi ja asetuttiinkin hyvin ja ongelmitta. Hieman kädelle painavahan hevonen oli, mutta siinä lie syynä se, etten ole aikoihin hepalla mennyt ja satulatta oli hankalampi keskittyä näihin hienosäätöihin, heh..

Vinski kuitenkin tuntui muuten kivalta ja kyllin reippaalta, joten eipä siinä mitään vaikka ajoittain maattiinkin ohjalla. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin ja jatkettiin samaa rataa. Asetuksia ja taivuttelua, minä jälleen luistin ja istuin vain alhaalla, sillä alkuun Vinski lähinnä kaatui suuntaan jos toiseen, joten alhaalla istuen sain parempaa tatsia ja ponin reiteille. Hetken taistelun jälkeen heppa asettui ja kulki haluamallani tavalla, se kääntyi hyvin, saatiin pientä asetusta ja homma tuntui vallan toimivalta. Ajoittain hepasta irtosi reippaita raviaskelia ja fiilis oli itse kullakin oikein hyvä.

Sitten istuttiin alas harjoitusraviin ja piti nostaa laukka pääty-ympyrän avoimelta sivulta. Alku sujui edelleen tosi nätisti, päästiin nostokohtaan, laukka nousi ihan ekalla pyynnöllä ja hyvin (mitä nyt laiskasti ja laukkakin oli hidasta mummokönkkää). Kääntyminen ei onnistunut, mutta otettiin ravista käännös ja uusi lyhyt nosto. Oikein hyvä, minä istuin ja homma oli kivaa.

Mutta sittenpä ei enää ollutkaan lainkaan kivaa. En tiedä rupesiko Vinskiä ärsyttämään kun akka ei ollut sentilleen tasassa ja ehkä heiluikin vähän, mutta siinä kohdassa hepan mielenkiinto tipahti ihan miinuksen puolelle. Mikään ei enää onnistunut, ihan vaan ravaaminen uraa pitkin oli mahdotonta. Vinski kaatui joka suuntaan, kyhnäsi toisten perässä eikä yhtään kuunnellut, ei niin mitään. Aikani tappelin, sen jälkeen koitin vain olla rento, kevyt ja kehua joka askeleesta, mutta ei. Mikään ei auttanut ja lopputunti menikin ihan vain hakatessa päätä seinään. En tiedä mikä tuli niin yllättäen, kun alkutunnissa ei mitään ongelmia ollut, mutta sitten yhtäkkiä!

Noo, käveltiin sitten vain loppukäynnit ja tehtiin sovinto ponin kanssa. Mukava kuitenkin mennä satulatta ja kehittää omaa kyydissä istumista, mutta paha kyllä sanoa mikä Vinskiä hermoja alkoi noin raastamaan kesken kaiken. Harmi, mutta alkutunti ja ne laukatkin menivät superhyvin.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni talliin, loimi niskaan ja sitten pihalle seisomaan.

Ensimmäiset vauvavaihdot

Eilen olin ratsastamassa ja hurjan Artsi-kokemuksen jälkeen sain alleni tutun ja turvallisen Vinskin. Tunnillamme myös Artsi, jack, Nikkis ja Pomo, Vinski oli jo aiemmalla tunnilla.
Katseltiin siis vain tunteja ja ihmeteltiin, kunnes pääsin pitkästä aikaa valkean proomun kyytiin.

Vinski oli superlöysä ja vaati useamman muistutuksen liikkumisen tärkeydestä, ennen kuin vaivautui edes suunnilleen kävelemään. Minäkin olin mielettömän väsynyt ja tunnuin hirveän vinolta, joten liikkumisen puolesta tyydyttiin siihen aktiiviseen ja reippaaseen käyntiin, joka varmasti olisi voinut olla vieläkin hieman parempaa, isompaa ja reippaampaa.
Tehtiin joitakin voltteja, Vinski oli yllättävän mukava ohjalle ja asettui nätisti, turhia tappelematta.

Kevyt ravia otettiin seuraavaksi ja vain lämmiteltiin hevoset tulevaa laukkatehtävää varten. Ravissa aloiteltiin taas sillä että etsittiin vain kaasu toimintaan ja asetukset kuntoon. Hetki meni ennen kuin päästiin siihen kunnon raviin, mutta sen jälkeen Vinski eteni ja liikkui tosi kivasti siinä ravissa. Asetuksetkin olivat ihan ookoo, mutta tuntuma tuntui jotenkin aivan mahdottomalta aiheelta tänään.Vinski dyykkaili alas, välillä se kaatui lapa edellä ja oli jotenkin todella ulkona minusta.
Oikeastaan vähän vaikea edes sanoa, mutta flow ei ollut sellainen kuin yleensä. Periaatteessa Vinski suoritti ihan nätisti ja toimi kyllä, mutta kuitenkaan se ei ollut kevyt edestä, ei pysynyt ohjalla ja jotenkin tuntui tahkoavan vastaan. Siitä huolimatta ravista jäi hyvä maku suuhun, heppa vaan on ollut paljon parempikin joskus.

Tunnin pohjanoteeraus tuli kun aloitettiin laukkalämmittely. Piti vain laukata pääty-ympyrällä ja tehdä ravisiirtymiä. Tässä meillä katosi kaikki yhteistyö täysin - Vinski ei halunnut oikein liikkua, kaaduttiin milloin mitäkin pohjetta vasten. Laukannostot olivat suunnattoman hitaita, veteliä ja epäonnistuneita. Kun laukan sai ylös, saattoi se tippua kesken, tai sitten kun tein oman siirtymän raviin, en enää saanut laukkaa uudelleen nostettua. Siis sellaista veivaamista ja tahkoamista, heppakin pääsi livahtamaan toiselle ympyrälle pariin kertaan ja voi herran jumala. Jotenkin mikään ei sujunut ja lähinnä vain väännettiin kättä.

Kun suunta vaihtui ja itse tahkosin mieleeni että nyt täytyy saada proomu liikkeelle, parani meininki ainakin hiukan. Laukka pyöri paremmin, nousi hitusen nopeammin ja saatiin ainakin jotenkin suoritettua näitä siirtymiä laukan ja ravin välillä. Oli se silti aika onnetonta ja lähinnä nauratti ajatuskin siitä, että jouduttaisiin seuraavaksi tekemään jotain helppomuotoisia laukanvaihtoja. En mä ole ikinä tehnyt minkään sortin laukanvaihtoja, enkä asettanut suuria toivoja onnistumiseen kun laukka oli tällä kertaa niin hankalaa ja onnetonta.

Meillä oli kahdeksikolla muutama puomi. Piti vain nostaa laukka ja laukata kahdeksikkoa, keskellä oli puomi jonka ylityksen aikana piti vaihtaa laukka. Hyvin yksinkertaista, mutta superjännittävää.
Lähdettiin siitä suorittamaan, oltiin käyntitauon aikana saatu yhteistyötä kasaan, joten laukka nousi huomattavan paljon nopeammin ja siistimmin. Laukka pyöri paremmin ja sain Vinskin jopa aika reippaaksi.
Ja sitten ne laukanvaihdot olivat vähän sellaisia, että toiseen suuntaan onnistui aina (joskus puomin päällä, joskus varmaan vähän myöhässä tai jopa ajoissa) ja toiseen suuntaan ei onnistunut kai kertaakaan :D

Selvästi mulle oli hankalampaa antaa toisen puolen apuja, jolloin Vinskikin jatkoi iloisesti vastalaukassa tai vaihtoi laukan vähän vahingossa huomattuaan että kierros vaihtui. Kertaalleen taidettiin tiputtaa raville tehtävän aikana, muuten puksuteltiin useampi kasikko peräkkäin ja kyllä täytyy sanoa että olin älyttömän tyytyväinen. Vaikkei toisen puolen vaihto onnistunutkaan, mutta jos saatiin toiseen suuntaan onnistumaan vähän niin kuin joka kerta, niin kyllä se oli jo paljon enemmän kuin itse odotin.

Loppuun vain käveltiin, mentiin keskelle ja palautettiin hummat talliin.

Ihan mukava tunti ja jopa joitain onnistumisia saatiin. Vaikka osittain olikin supervaikeaa. Mutta njoo, olin tyytyväinen tähän ja tarkoituksena olisi lauantaina mennä uudestaan. Joten seuraavaan kertaan (jolloin mullakin on jo loma alkanut, enää huominen päivä töitä!)

Paniikkia, liitoa ja liikettä

Eilen olin ratsastamassa, tällä kertaa jälleen vanhan Vinski-pojan kanssa, tunnillamme myös Nikkis, Pomo, Jack ja Artsi, Vinski vain mun kanssani.
Haettiin Vinski tarhasta, harjailtiin se nätiksi ja iskettiin varusteisiin. Sitten kentälle ja selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. Annoin taas sen hetken vetristymisaikaa, jonka jälkeen aloin hakea reipasta käyntiä ja kunnon liikettä ulos siitä hevosesta. Alku oli suorastaan traagista, sillä Vinski lähinnä hieman nopeutti kulkuaan hetkeksi, vain lösähtääkseen sekunnin kuluttua takaisin siihen kolmijalkaiseen lyllertämiseen. Kun hetken aikaa jaksoin paukuttaa ja hakata päätäni seinään, ryhdistäytyi Vinski ja vaivautui kävelemään aika kivasti eteenpäin. Varmaan vieläkin se voisi kävellä paremmin läpi ja olla aktiivisempi, mutta olipahan reipas ja etenevä, se riitti minulle hyvin.
Tehtiin hieman isoja voltteja, haettiin asetusta läpi, mutta suurimmaksi osaksi vain pidin Vinskiä tahdissa, kurissa ja nuhteessa. Proomu oli oikein hieno kaikin tavoin.

Siirryttiin kevyt raviin. Toisella pitkällä sivulla oli jokunen ravipuomi hyvinkin lyhyillä väleillä, toisella sivulla sitten muutama puomi ehkä asteen normaaleimmilla väleillä. Päädyssä oli ympyrällä kaksi puomia, joita yliteltiin rennon rauhallisesti.
Koska molemmat ravipuomit olivat hieman lyhyitä, koitin saada Vinskin ravin aktiiviseksi, mutta lyhyemmäksi. Ajatus on tärkein ja sen toteuttaminen toinen asia, mutta ainakin yritin!

Muualla saatiin Vinskistä irti ihan mukavaa ja tahdikasta ravia. Poni jaksoi ravata, kääntyi hyvin ja toimi nätisti, ei mitään valitettavaa. Puomeille meno oli hiukan hankalampaa, sain kyllä liikettä ja sain sen ehkä lyhenemäänkin ennen puomeja, mutta oli se silti vähän kananlentoa ja sokean menoa. Välillä päästiin tosi hyvin puomeille, tuntui että ravattiin niiden yli sulavasti ja pahemmin kolistelematta, mutta välillä vauhti kuoli liikaa jolloin puomien ylitys meni ihan koikkelehtimiseksi ja välillä taas baanailtiin liian kovaa yli ja vietiin melkein puomit mukanamme. Osa kuitenkin onnistui, joten olen tyytyväinen - puomit ovat vaikeita. Ja esteet. Ja kaikki aiheeseen liittyvä.

Myöhemmin toisten puomien väliä pidennettiin, jolloin pystyttiin tulemaan niille sujuvammassa ravissa. Alku oli hankalaa, mutta sitten se lähti sujumaan ja päästiin ylittämään ne nätisti. Muutenkin Vinski oli oikein hyvä; kevyt kädelle, reipas ja mukava. Ei mitään ongelmia missään, olin vallan tyytyväinen.

Käveltiin hetki ja laukassa lähdettiin vuorotellen ylittämään puomeja. Ensin ravattiin ravipuomien yli, niiden jälkeen laukka, sitten kolmen laukkapuomin sarja, joista keskimmäinen oli sokeripalojen kanssa noin viisi senttiä maanpinnan yläpuolella.
No, loogisestihan se viisisenttinen puomi oli mielestäni este olihan se kannattamien päässä! Siksipä mä aloin jännittämään ihan hulluna, oikein sellaista "en pysty, en osaa, en kykene"-tyylistä puolipaniikkia. Se hieman vaikeutti suoritustamme, kun rouva ratsastaja lähinnä tärisi kyydissä.

Päästiin lopulta suorittamaan, superkyllästynyt konkariratsu ja raudankankea täti. Ravipuomit menivät nätisti, laukannosto oli hieman hutiloita ja laukassa lähinnä pompin, jalat nousivat kymmenen senttiä ylemmäs ja sitten heiluttiin holtittomasti kohti puomeja. Vinski hoiteli puomit omalla tyylillään, akka pyöri kyydissä kuin pottusäkki ja kuin ihmeenkaupalla selvittiin toiselle puolelle. No, eka kerta on aina vaikein ja tuo hieman ehkä helpotti tätä jännitystäni, joten vetäistiin toinen kerta heti perään.
Tällä kertaa laukka oli selvästi liian huonosti pyörivää ja hidasta, joten vetäistiin ympyrä. Sekin ihan kamala, kun mun kädet vaelsivat ja istuminen oli omanlaistaan taidetta. Puomitkaan eivät paljon paremmin sujuneet kun minä kuvittelin vauhtimme olevan liian huima (note-to-self: se ei ollut) ja Vinski joutui taas kestämään säheltävää akkaa. Kunnialla mentiin kyllä yli, joten uskallettiin vaihtaa suuntaa ja kävellä hetki.

Oikea kierros olikin parempi. Nyt kun nostettiin laukka, käski Marianne polkaista kunnolla vauhtia. Tein työtä käskettyä ja sain Vinskistä irti sellaista laukkaa, että leuka oli jäädä matkan varrelle. Se shokki oli niin suuri, että unohdin täysin tehdä mitään, joten laukka pysyi hyvänä vain kaarteen ajan, mutta puomeille se kuoli ja lyllerrettiin tyylivapaasti yli. Seuraavalla kerralla pyysin jälleen laukkaan vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Nyt kun laukasta tuli oikeasti ilmavaa, etenevää ja hyvää, en järkyttynyt turhia, vaan istuin alas ja ratsastin paremmalla tatsilla puomeille. Vaikka vauhti tuntui mun mielestä kovalta, päätin etten nypi turhia kun kerran käsketään tässä laukassa mennä puomeille. Ylitys oli kuulemma huomattavan paljon parempi ja sujuvampi, mä en oikein osannut sanoa, kun tiesin vain että Vinski kolautteli ja olin itse niin paniikissa etten oikein ehtinyt keskittyä mihinkään muuhun ;)

Lopuksi ravailtiin kevyesti. Mun piti ottaa kunnon loppuravi-asenne, joten pyörittelin kunnolla ympyröitä, pyysin asetusta läpi ja ratsastin Vinskiä reippaasti eteen. Se oli oikein hyvä - vasempaan kierrokseen asetus meni heikommin läpi, mutta sain senkin kun vaivauduin kunnolla pyytämään. Liikettä löydettiin kunnolla (täti tärisi taas vaihteeksi kyydissä) ja fiilis oli vallan hyvä. Vinskikin uskalsi edes hiukan rentoutua ja pärskiä, hieman saatiin ehkä kaulaakin venymään. Jes!

Käyntiin ja loppukäynnit. Olin vallan tyytyväinen tähän suoritukseen, vaikka "este" mun pasmani sekoittikin. Olen vaan niin mielettömän fiiliksissä noista liikkeistä joita olen Vinskistä nyt saanut irti. Ihan uskomaton se ero kun hevonen oikeasti lähtee liikkumaan, sen peruslyllerryksen sijaan. Ai kamala, mutta toisaalta niin hienoa!

Keskelle, alas selästä. Poni talliin, varusteet pois ja nopea harjailu. Sitten jälleen kotia kohti.

Kenttäratsuilua

Jepjep. Vielä pari kuukautta töitä, jonka jälkeen koittaa viikon loma! Odotan kuin kuuta nousevaa, että pääsen oikeasti lepäämään ja tekemään asioita. Ennen kuin lähden sitten työharjoitteluun seuraavaan paikkaan, IIIH, aika jännää!
Suunnaton matkakuume vaivaa taas ja olenkin luvannut luopua toivosta mikäli ensi vuonna en pääse kiertämään koko maailmaa (no, Britanniaa nyt ensialkuun!)
Olen opiskellut sujuvasti Espanjaa. Osaan ehkä pari sanaa enemmän kuin sen hola amigos ja tiedän nykyään mikä Espanjan pääkaupunki on. Samoin tanssiminen menee hyvin, vaikkei ollakaan päästy kuin kerran lavatansseihin. Työ häiritsee harrastuksia (ja kamala ilma, kuka tuolla sateessa haluaa tanssia..)
Taas sataa vettä ja on kylmä. Odotan lämpöä ja aurinkoa, vaikka töissä ollessa se lämpö onkin ihan hirveää! Meinaan vain, aja nyt autoa jossain +30 helteissä ja ilman ilmastointia. Se on aika extremeä, varsinkin jos on pitkä päivä.
Noin yleisesti ottaen siis kaikki menee aika nätisti mallillaan ja hommat sujuu. Sydän vaan palaa vapauteen ja vaikka minne, mutta koitan nyt selvitä tästä työrupeamasta ja muusta aikuiselämästä. Ensi vuonna pidän vähintään kolmen viikon loman vaikka joutuisin asumaan sillan alle siksi ajaksi. Kyllä nyt vihdoin vaan täytyy saada pidempi loma kuin yksi viikko.


Joka tapauksessa tänään pääsin vaihteeksi tallille ihan oikeana päivänä. Hevonen ei vaihtunut, vaan jatkoin Vinskin kanssa, tunnilla myös Jack, Evita ja Pomo. Muita tunteja ei ollutkaan, vaan vieteltiin seesteää päivää nelistään.
Vinski tuli harjailtua nopeasti kuntoon ja kipsiteltyä kentälle pienten keskustelujen jälkeen.

Kenttä oli aivan löllykkä ja litimärkä, suoranaisen kamala. Siellä oli ilmeisesti satanut ihan kunnolla yön aikana. Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään.
Perustoimet taas alkuun, eli hevonen liikkeelle ja muutamia voltteja vääntämään. Otin vauhdin suhteen rauhallisemmin, sillä en viitsinyt täyttä puskua laittaa päälle näin märällä kentällä. Yllättävän hyvä tahti saatiin silti aikaiseksi, poni eteni kivasti ja jopa piti sen vauhdin yllä. Mariannekin sanoi takajalkojen kulkevan oikein hyvin matkassa mukana. Volttien teko oli asteen vaikeampaa kun käytettiin vain puolikasta kenttää ja tila tuntui loppuvan välillä kesken. Asetukset saatiin silti läpi tosi hyvin ja Vinski kääntyi nätisti. Ei oikein ongelmaa käynnissä missään, heppa tuntui oikein hyvältä, eikä ollut vesilätäköistä moksiskaan.

Siirryttiin kevyt raviin. Lyhyillä sivuilla vähän pääty-ympyrää, sitten muutamaa väistättävää askelta takaisin uralle. Vähän sinnepäin, ei siellä niin suurta vaatimustasoa ollut. Taas otin ensin takajalkaa liikkeelle ja Vinskiä vähän kasaan (se kuulemma kantoi itsensä hienosti!) jonka jälkeen käänneltiin ympyröitä. Olin tosi tyytyväinen reitteihin ja asetuksiin, kerrankin tuntui että ympyrät olivat oikeasti isoja ja ne loppuivat ja alkoivat samasta paikasta. Loppua kohden Vinski alkoi hieman kyllästyä märkään kenttään, jolloin se jyräsi enemmän sisälle, eikä sitten onnistuttu saamaan ihan noin siistejä ympyröitä aikaiseksi. Asetus oli kuitenkin varsin hyvää alusta loppuun ja ravin tahti oikein vetreää.
Pieniin väistätyksiin ravissa olin myöskin erittäin tyytyväinen, Vinski kuunteli ja väisti aktiivisesti. Saatiin myös suoristus toimimaan ja meininki tuntui kovinkin kepeältä. Muutaman kerran tuli pieni epämääräisyys, Vinski ei halunnut kääntyä ja säädettiin, mutta yhteinen sävel löytyi nopeasti ja onnistuin kerrankin jopa myötäämään täysin oikeaan aikaan.

Istuttiin harjoitusraviin, tehtiin niitä ympyröitä ja nosteltiin laukkaa toiselle pitkälle sivulle. Harjoitusravi oli muuten ihan loistavaa, istuin hyvin ja heppa toimi, mutta valitettavasti vauhti kuoli tässä vaiheessa vähän. Tai ei se muuten kuollut, ravi kyllä eteni, mutta kun me yksinkertaisesti hyydyttiin aina ajoittain käyntiin. Ukko tuntui olevan täysin sitä mieltä ettei hän jaksa ravata noin pitkiä aikoja putkeen, onhan se nyt niin hirmuisen raskastakin ;)
Kun saatiin hölkkä pysymään yllä, oli se tosi kivaa ja sujuvaa. Laukannostoista ei voi ihan sanoa samaa. Teen niitä selvästikin liian pohjepainotteisesti, enkä oikein taas saa sitä istuinluuta pyörähtämään mukaan. Sen takia nostot olivat taas ihan tönkköjä ja hitaita, kun yritin kaivaa ykköstä lykkäämällä terää kylkeen ja toivomalla parasta. Laukka nousi ihan ookoosti, muutamaa epäonnistumista ja yhtä väärää laukkaa lukuunottamatta, mutta eivät ne nostot lainkaan hyviä olleet. Ja noin harjoitusravista ne ovat vielä pahempia, kun en istu Vinskin ravissa ihan niin tasaisesti, että pystyisin keskittymään istunnalla mukautumiseen noston aikana.

Väänneltiin molempiin suuntiin laukkaa, joka itsessään oli ihan hyvää, siirtymät alaspäinkin onnistuivat ilman suurempia pomppuja omalta puoleltani. Mutta ah, ne nostot! Not too good.
Lopulta Mariannenkin mainittua istunnan pyöräyttämisestä mukaan otin itseäni niskasta kiinni. Kolme kertaa jouduin sen luun hyvinkin liioitellusti pyöräyttämään, mutta sieltä nousi laukka ilman hirveää kaivamista ja siihen oli laukat hyvä lopettaa. Hallelujah!

Seuraavaksi Marianne ilmoittikin että lähdetään kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä märällä kentällä tuli tarvottua jo tarpeeksi. Matkaan siis, päästiin Vinskin kanssa kärkeen joukkoa johtamaan.

Ei muuten edes jännittänyt! Onneksi olin juuri sen Nikkiksen kanssa maastossa, muuten olisi ollut eri fiilikset. Käveltiin ihan perusreittiä ja käytiin vähän metsässä. Alkumatkassa sydämen tykytyksiä aiheutti naapurien pihalta kadonnut vene, jota Vinski tuijotti kuin maailman seitsemättä ihmettä, eikä oikein tiennyt uskaltaako moisen ihmeen ohittaa tietä pitkin, vai olisiko varminta paeta ojan puolelle.
Ensimmäinen alamäki taas aiheutti ratsastajalle melkein halvauksen, kun hevonen hieman kompastui ja minä kelasin jo kauhukuvia kuperkeikoista alas mäkeä.

Noin muuten meni tosi kivasti, vaikkakin Vinski osoitti ninjamaiset kykynsä ja hyökkäsi ruohikkoon noin sekunnin murto-osassa. Ne pari kertaa kun olin hevosta nopeammat lämmittivät mieltä, kun noin kymmenettä kertaa makasin kaulalla laskemassa kymmeneen tuhanteen.

Niin hyvin matka olikin mennyt, että jotain oli suorastaan pakko tapahtua. Tultiin alas viimeistä mäkeä, talli häämötti jo näköpiirissä, kun yllättäen takaa kuuluu kummallista ryminää. Vinski säikähti tätä vallan kamalasti, keräsi jalat alleen ja pisteli kunnon laukkaa menemään. Akka taas heilahti eteen ja pusertui kiinni, jottei vain tipahtaisi kovalle soratielle ponin laukatessa holtittomasti kohti kotia. Saatuani edes hieman itseluottamusta takaisin, aloin nykiä vähän pidätteitä, jottei Vinski posottelisi koko matkaa kotiin asti. Juuri kun poni oli hidastamassa, kuului takana laukkaavan Pomon askeleet ja johan jatkui se meidänkin laukkamme. Tässä välissä sain itseni kuitenkin tukevammin istumaan alas, jolloin pidätteet alkoivat mennä paremmin perille ja lopulta muutaman kymmenen metrin laukan jälkeen Vinski pysähtyi syömään.
Tosiaan, takana tuleva Pomo oli mennyt polvilleen alamäessä, joka säikäytti minun mitään järkkymättömän proomuni. Heh. Loppumatka käveltiin hieman täristen talliin poneja taluttaen.
Vaan toisaalta. Mitään ei käynyt ja hallitsin tilanteen hyvin. Joten tuuuuskiin tästä mitään ikuista maastopelkoa jää kuitenkaan.

Harjasin Vinskin reippaasti pois ja lykkäsin sen takaisin tarhaan, jonka jälkeen lähdinkin takaisin kotiin. Ensi viikolla suuntaan ratsaille tiistaina, elleivät työt ehdi muuttua. Kun ensi viikolla on tosiaan se juhannus ja hepat juhannusvapaalla.

Uutta putkeen

Olin eilen ratsastamassa ja alleni sain Vinskin, tunnilla myös Artsi, Jack, Pomo ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Jutusteltiin ensin siitä kouluradasta ja henkisestä romahduksestani (se johtui väsymyksestä, kylläkyllä. Ja ehkä pettymyksestä, ihan vähän!), jonka jälkeen hain Vinskin sisään, harjailin ja varustin ponin. Sen jälkeen vain kentälle ja selkään.

Vanha Vinski, jättiproomu - taas. Otettiin sama asenne kuin viime tunnilla, eli kannukset maksaan ja poni liikkeelle. Hetki keskusteltiin tuosta liikkumisesta, kunnes Vinski vaivautui liikkumaan varsin nätisti eteenpäin. Tällä kertaa väännettiin myös sen asetuksen kanssa ihan kunnolla, jonka ansiosta sainkin Vinskiä vähän läpi. Ei se ihan täydellisesti kyllä tule läpi siihen asetukseen, poni ei anna kunnolla periksi ja on vähän jäykähkö koko ajan. En oikein tiedä pitäisikö vaatia vain enemmän vai auttaisiko vaikka sisäpohkeen parempi käyttö. Jatkamme harjoituksia ja olipa tuossa sentään jotain hyvää: hevonen ei meinaan hidastunut volteillakaan! Yleensä se on sellaista rämpimistä ja löysäilyä, mutta nyt proomu tuntui jopa kävelevän vaikka aseteltiin ja käännyttiinkin.

Alettiin tekemään lyhyitä väistöjä, käännettiin keskihalkaisijalle, väistettiin pari askelta ensin toiseen, sitten toiseen suuntaan ja tätä niin pitkään kuin onnistui. Eka kerta onnistui varsin näppärästi, vaikka täti olikin ihan paniikissa kun enhän mä mitään väistöjä osaa tehdä!! 
Vinski-pappa sentään osaa, joten saatiin hommaa onnistumaan mun säheltämisestä huolimatta. Vähän taisi peräpää päästä välillä johtamaan niissä väistöissä, mutta sain suoristettua yllättävän hyvin ja vaihdot vasemmalta oikealle sujuivat mutkattomasti. Seuraavat väistörupeamat olivat hitusen hankalampia, sillä suunnattoman fiksu herra tajusi että ahaa, teemme väistöjä - minäpä kaadun sitten tähän suuntaan ja teen sitä väistöä vaikka väkisin.

En oikein millään meinannut saada valkeaa suoristumaan ja lopettamaan sitä onnetonta kaatumista. Toisen suunnan väistöt olivatkin ihan kamalia kun heppa vääntyili kuin löysä banaani. Lopulta saatiin taas hommaa ruotuun ja onnistuttiin tekemään kelpo väistöjä. Vaikka Marianne sanoikin etten vaadi niissä tarpeeksi. Dääm..

Siirryttiin kevyt raviin. Takajalat alle, aktiivisiksi ja kaula kasaan oli ajatus, jossa onnistuin ainakin tyydyttävästi. Vinski ei lojunut ohjalla, pitkä se oli kuin nälkävuosi, mutta ainakin kevyt ja kiva ratsastaa. Liikettäkin löytyi, vaikka vieläkin enemmän voisin sitä varmaan pyytää. Vähän aktiivisemmaksi, vähän kootummaksi. Ei varmaan paljon, vanha ukko kun on, mutta hieman. Jotta saataisiin heppa paremmin töihin ja ratsasteleminen helpommaksi. Suunta on kuitenkin oikea, Vinski kulki reipasta hölkkää, eikä ollut raskas. Paljon parempi kuin joku aika sitten!
Käännyttiin myös hyvin ja muutenkin toimittiin siististi. Asetusta löytyi hiukan, mutta kyllähän se hevonen kaatui taas sinne oikealle. Hirmuisen hankala asia korjata.

Tehtiin ravissa puomeja. Toisella pitkällä sivulla oli yksi puomi, toisella neljä. Me täräyteltiin reipasta tahtia yli, saatiin ihan mukavia ylityksiä. Ei keilattu jokaista puomia naapuripitäjään, mutta ehkä vähän paremmassa tahdissa oltaisiin voitu tulla. En tosin ole ihan varma oltiinko liian nopeita vai hitaita, mutta selvästi vähän epätasaisia välillä.

Ravin jälkeen otettiin vuoronperään laukassa kolmea laukkapuomia. Jee!

Laukka nousi tänään hyvin ja päätin heti ensimmäiseksi toteuttaa Mariannen hartaimman toiveen, joten täräytin korot kylkiin ja pyysin Vinskin oikeasti eteenpäin. Pyöritin yhden pääty-ympyrän, jonka aikana lähinnä pyysin vauhtia ja takajalkoja liikkeelle. Sitten suunnattiinkin puomeille reipasta tahtia, juuri ennen puomeja minä lähinnä rukoilin jumalaa ja Vinski hoiteli homman kotiin. Hieman liian kovaa mentiin, jonka takia Vinski tuli turhan pitkänä puomeille ja sen takia kolisi. Muuten se meni oikein hyvin.
Seuraavalla kerralla laukka ympyrä meni hieman mäkeen kun hevonen kompuroi kesken kaiken, mutta päästiin silti jatkamaan puomeille hienossa laukassa. Nyt vaan kävi sellainen perusmoka; viimeksi mentiin liian kovaa, joten tällä kertaa yritin mukamas puolipidätteillä ottaa laukkaa kasaan ja hieman hitaammaksi. Se vaan kun vaadin liikaa, joten Vinski siirtyi raviin ja köpsöteltiin puomien yli. Uusi laukka ja reippaammassa tahdissa puomeille, vain muutama pikkupidäte ennen ja puomit ylittyivät taas oikein siististi.

Toiseenkin suuntaan ylitys meni nätisti. En vaan osaa yhtään sanoa milloin mennään puomeille hyvässä tahdissa, milloin liian hitaasti tai nopeasti. Ei sen niin väliäkään nyt vielä, mutta välillä säälitti kun proomu joutui hoitamaan akan vain keinuessa mukana.

Lopuksi loppuravit. Paljon ympyröitä ja kunnon asetusta sisään, takajalkoja aktiiviseksi ja ohjaa löysälle. Olin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Ei se hevonen mitenkään loistavasti venynyt alas, mutta rentoutui edes hiukan eteenpäin. Se myös taipui sulavasti ympyröillä, pärski ja ravasi kivasti. Ei yhtä hyvä kuin viimeksi, mutta sinäänsä oikein hyvä. Näin omiksi ansioiksi varsinkin.

Käynnissä taivuteltiin vielä kaulaa kunnolla molempiin suuntiin, kunnes päästettiin ohja ja käveltiin loppukäynnit.
Vinski oli hyvä ja meni aika kivasti. Parannettavaa on, opeteltavaa on, mutta oikein hyvin meni. Vähän vaan on tylsä tämä Vinski, niin iso ja setäläinen ;) Ehkä selviän vielä.

Keskelle, alas selästä. Poni harjaukseen ja sitten nopeasti kotiin sateen tieltä. Mulla onkin vastoin odotuksia peräti vapaa viikonloppu, joten ajattelin tässä käyttää aikani hyödyksi ja nukkua päivät läpeensä.