Hyvää työskentelyä vinolla ratsastajalla

Tänään oli taas sellainen päivä että olin ainoa meidän tunnilla ja Marianne olikin kysellyt voisinko tulla myöhemmin. Mutta tietenkin kun lähden niin aikaisin ja yleensä nämä viestit tulevat kun olen jo melkein tallilla, niin ei auta. Olin siis yksin tunnilla, mikä ei tietenkään mua niin haitannut, Marianne vaan joutui möllöttämään kentällä tunnin kauemmin. Auton hommaamista odotellessa.
Mulla oli Vinski, mistä olinkin tosi innoissani. Olen odotellut koska pääsen taas ison äijän kyytiin, mutta yleensä sillä on muita ratsastajia. Sen lisäksi oli tosi kiva kokeilla valtamerilaivaa tälleen yksityistunnilla - ei ainakaan jyrätä ketään ja heppakin kääntyy paremmin kun ei ole ketään seurailtavana. Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdin sitten kentälle kävelemään ja odottelemaan Mariannea.

Ei muuta kuin selkään ja lähdin kävelemään. Kenttä oli sellainen pintajäinen ja vähän inhottava, mutta sentään ei vielä ole niin kylmä, että se hiekka olisi oikeasti jäässä. Vesilutakot olivat hiukan arveluttavia ylittää, mutta hiekka pehmeni suht hyvin isojen lapioiden alla. Otin siinä omatoimiset alkukäynnit, joissa pyysin vain hiukan aktiivisempaa käyntiä isolta äijältä ja pyöräyttelin muutamat voltit. Muuten se aika menikin ihmetellessä, että miten noin ison hevosen selässä kuuluukaan olla ja kuinka voi jalkojen välissä olla niin hitosti massaa.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentely pääty-ympyrällä vesilutakoita väistellen. Tarkoituksena oli tehdä pientä avotaivutuksen tapaista pitkin ympyrää ja aina vuorollaan suoristaa vasta-asetuksilla ja väistätyksillä ympyrän sisälle. Yleensä nämä tällaiset sujuvat oikein kivasti Vinskin kanssa kun heppa osaa ja kaikkea, mutta nyt olin kyllä jotenkin tosi hukassa siellä. Oli ihan sellainen olo, etten vaan osaa tehdä jalalla, kädellä ja vielä istunnalla eri juttuja, joten aina kävi vähän niin, että mä keskityin liikaa yhteen apuun ja unohdin kaikki muut, jolloin taivutuksen aikaansaanti oli tosi haastavaa.

Ehkä se oli vaan taas tämä järkytys kun pitkästä aikaa olin ison hevosen kyydissä. Meni niin paljon energiaa ihan vain ohjien käsissä pitämiseen, joten tällaisen vaativan tehtävän suorittaminen oli tavallistakin hankalampaa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tosiaan, alkuun en oikein saanut mitään tehtyä. Vinski oli kyllä todella hyvin kuulolla ja esimerkiksi se pysähtyi ihan kuin seinään kun vain pyysin, mikä oli tosi hienoa, kun yleensä hidastuksiin nämä mun erilaiset väistätysyritykset kaatuvatkin. Nyt oli ongelmana enemmän se, etten vaan saanut tehtyä tarpeeksi. No, toistojen ja korjausten jälkeen sain lopulta onnistumaan jollain tasolla ne taivutukset, väistöt ja ainakin Vinski asettui tosi hienosti ja hidasti ongelmitta. Joten sentään ne peruspalikat tuntuivat siellä toimivan. Toki itse pyörin ja kierin siellä selässä taas vähän miten sattuu, mutta se istuminen on vaan kauhean hankalaa.

Oikea kierros olikin huomattavasti sujuvampi, mutta siinä iski hiukan ongelmaa kun Vinski lähti ennakoimaan ja kaatumaan ulkoapujen läpi ihan liikaa. Tulipa ainakin pakottava tarve ottaa se ulko-ohja käteen, sillä muuten oltaisiin keilattu aitatolpat mennessämme. Kyllä sen tällaista isoa ja vahvempaa hevosta ratsastellessa huomaa, että se ulko-ohja todellakin tarvitsisi olla kädessä. Ja huomaa kuinka vaikeaa se on pitää kädessä - mutta hyvä että tuli taas sitäkin paranneltua ja harjoiteltua, sillä en todellakaan halunnut jäädä aidan ja hepan väliin tällä tunnilla.

Siirryttiin siitä sitten kevyt raviin, mikä oli lähinnä koomista. Vinski meni tosi hienosti ja kiltisti ravia, se kääntyikin ja teki kaikkea. Ongelmana oli se, että Vinski teki vähän liikaakin kaikkea. Joka kerta kun ravattiin ympyrän avoimelle sivulle, heppa yhtäkkiä vaan poikitti hulluna ja lähti tekemään sulkutaivutusta. Jep. Marianne kysyi onko mulla ulkojalka takana (ei nyt mielestäni) ja yritin pitää itseni ihan tasassa, tekemättä mitään. Koitin pitää sen ulko-ohjan tukevana ja vain mielessänikin ravailla. Mutta ei, monta kierrosta peräkkäin Vinski vain alkoi suorittaa sitä sulkutaivutusta joka kerta ihan samassa kohdassa. Se oli jo lähes tragikoomista. Lopulta sain sitten tehtyä jotain, ehkä pidettyä ulkoavut tukevampina tai ratsastettua enemmän eteen ja pidettyä hepan suorana, mutta tärkeintä oli että heppa lopetti taivutusten tarjoamisen ja jatkoi hienoa ravia vain ympyrällä. Ratsastelin Mariannen tukemana ravia isoksi ja reippaaksi ja kyllä vanhasta vielä lähtee. Hän ravasi tosi kivaa ja aktiivista ravia siinä ympyrällä, vailla huolenhäivää. Ravitehtävänä mun piti tehdä aina pienempi voltti ympyrän aikana ja siitä jatkaa pieni pätkä avotaivutuksessa. Tämä olikin yllättävää, sillä aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja se sujui tosi hienosti! Pienempi voltti tuli kuin vettä vaan, Vinski piti ravia hyvin yllä kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja avokin tuntui huomattavasti onnistuneemmalta kuin käynnissä. Välimatkoilla pyysin hepan aina reippaampaan raviin ja muuten tehtiin taivutuksia. Lopeteltiin sitten tämä kierros ottamalla ihan kunnon ravia kierroksen verran. Hiukan sai pyytää ennen kuin Vinski heräsi ja senkin jälkeen häntä sai ihan komentaa ajoittain ettei lösähdettäisi. Saatiin kuitenkin tehtyä hiton isoa ja nättiä ravia pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta.

Vasen kierros yllätti mut täysin, sillä ajattelin että tähän suuntaan nyt ainakin onnistuu. Vaan eipä onnistunutkaan. Ensin mulla oli pitkään ongelmaa sen pienen voltin tekemisessä. Vinski kääntyi kyllä, mutta voltti oli ihan liian iso. Vasta kun lopulta oikein keskityin ja ratsastin, sain tähänkin kierrokseen tehtyä tarpeeksi tiukkoja voltteja. Sen lisäksi meillä oli vaikeuksia tehdä avotaivutusta tarpeeksi isolla reitillä, vaan skipattiin alkuun kulmia ja mentiin muutenkin vähän sinnepäin. Viimeinen ongelma oli se, että ympyrä lösähti ihan liian isoksi monta kertaa peräkkäin. Monien toistojen jälkeen, kun oikein sain kaivettua kaiken voiman itsestäni, saatiin muutama täysin onnistunut kierros, jonka jälkeen sain istua alas ja nostaa laukan.

Laukka oli itsessään hyvää. Kuulemma Vinski laukkasi oikein kivasti ja aktiivisesti. Varmaan vähän liian pitkä se oli ja näin vasempaan kierrokseen en saanut millään pidettyä sitä ulkokättä kyynerpääkulmassa. Koitin korjata, mutta joka kerta kun sain käden oikealle paikalleen, Vinski tietysti siirtyi raviin, kun ulko-ohjasta tuli liikaa pidätettä ja en saanut kylliksi ratsastettua samaan aikaan eteen. Pysyttiin kyllä ympyrällä tosi kivasti, se vaan hiukan venyi turhan isoksi, enkä saanut pienennettyä reittiä niin pyydettäessä. Sen lisäksi istuin vähän huonosti, olin kuulemma turhan kiertynyt sisäänpäin ja tuntui että käytin ihan liikaa jännitysvoimaa siihen istumiseen. Aloin toki taas jo hiukan väsähtää, mutta luulen että sekin osittain tässä vaiheessa johtui siitä, että jännitin jalkoja koko ajan (kuten aina laukatessa) enkä saanut muutenkaan istuttua ihan rentona satulassa.
Positiivisena voidaan ehdottomasti sanoa että Vinski nosti laukat todella hienosti, reippaita, iloisia nostoja tuli joka kerta kun piti lähteä korjaamaan laukka takaisin ylös.

Vaihdettiin suunta ja jälleen oikea kierros oli yllättäen parempi. Se johtui ihan siitä että oikealla jalalla sain paremmin ylläpidettyä laukkaa verrattuna vasempaan jalkaan ja oikeassa kädessä raippaakin on helpompi käyttää. Olin silti tosi yllättynyt, kun yleensä oikea kierros on katastrofi sen vasemman ulkokäden takia, mutta ei tällä kertaa. Tähän kierrokseen sain ulkokäden pidettyä tosi kivassa kulmassa ja nyt ainoa ongelma oli se, että ohjat tuppasivat aina valumaan. Se nyt johtui siitä että Vinski oli turhan pitkä, mutta annoin sen nyt vähän olla, sillä oli niin paljon muutakin pohdittavaa. Tarvitsen aikaa että voin työstää sitä lyhenemistä, se ei onnistu yhdellä kerralla. Varsinkaan tällaisen Elvis-kuurin jälkeen.
Tässä kierroksessa Vinski myös laukkasi parempaa ja aktiivisempaa laukkaa kun sain sen ylläpidettyä paremmin. Istuin myös itse tuhat kertaa paremmin, rennompana ja suorempana. Jalat nyt olivat edelleen jännittyneinä, se on mulla aina vaikeaa. Mutta muuten istuin tosi kivasti ja fiksusti siellä. Olin myös yllättynyt että tähän suuntaan ympyrä säilyi vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin toiseen kierrokseen. Oikein positiiviset setit siis!

Käveltiin sitten hetki, koska ratsastaja oli taas ihan suunnattoman poikki kaiken intensiivisen treenin jälkeen. Vinski sen sijaan vaikutti oikein tyytyväiseltä viilenneisiin keleihin ja iloiseen ratsasteluun. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä tunti oli mennyt oikein kivasti. Maastolenkki sujui hyvin ja ongelmitta, käytiin pieni pätkä kävellen siellä. Vinski oli varsin tyytyväinen, mutta ihmisväki meinasi kyllä jäätyä kuoliaaksi siellä. Tuuli oli tosi pureva ja vielä kun pellon reunaa kuljettiin aikamoinen pätkä.
Palattiin siitä kentälle ja taluttelin Vinskiä vielä hetken, ennen kuin saatiin siunaus lähteä talliin. Poni sai takin päälle ja pääsi tarhaan ja itsekin lähdin aika nopeasti kotiin, sillä talvi ei tule yksinään.

Lenkillä

Menin tänään Pomolla, tunnilla myös Evita ja Elvis. Pomo oli vain mun kanssani ja lähdettiin maastoilemaan. Ilma oli mitä parhain ja maastossakaan ei olla hetkeen oltu, joten oli oikein mukava lähteä taas samoilemaan.

Lähdettiin heti ja oltiin koko tunti pyörimässä poluilla. Suurin osa ajasta meni kävellen, mutta ravailtiin yhtä metsäpolkua edestakaisin pari kertaa. Ponilla oli kivaa ja mulla oli kivaa. Ainoa pikku miinus taisi ponin mielestä olla se, että oltiin jonon viimeisinä ja kaikki muut lyllersivät ihan liian hitaasti Pompelin makuun. Raviakaan ei meinattu saada otettua kun aina muut hölkkäsivät liian hitaasti, joten poni ei edes jaksanut vaivautua. Otin sitten aina hiukan etäisyyttä toisiin, jolloin poni sai ravailla isompaa ja reippaampaa ravia pikku matkan ajan.

Meillä oli tosi mukava ja rento maastolenkki, kaikki sujui hyvin ja meni suunnitelmien mukaan. Matkan jälkeen siirryttiin talliin ja poni pääsi tarhaan lepäilemään leppoisan päivän päätteeksi.

Tuhdin leidin kanssa

Mulla oli tänään Evita, tunnilla myös Vinski, Artsi, Pomo ja Elvis, Evita vain mun kanssani. Tosiaan, Evita. Ei ihan ensimmäinen veikkaus päivän ratsuksi, eikä ehkä se ensimmäinen toive muutenkaan. Ajattelin siinä kuitenkin että en ole pitkään aikaan mennyt mammalla, joten ehkä se on ihan virkistävää vaihtelua ja ainakin nyt saa olla ihan rauhassa ja chillailla, sillä poni ei ainakaan järkyty mistään ja on hidas kuin mikä. Laitoin Evitan kuntoon ja lähdettiin kentälle.

Oli se outoa. Evita ei oikeastaan edes ollut niin leveä kuin muistin, mutta kyllä lonkat saivat venytystä ja satula tuntui samalta kuin ennenkin - kamalalta. Tuntui että remmit painoivat jalkoihin ja siellä istuminen oli yhtä tuskaa. Ei mun lempisatula todellakaan.
Evita taas oli hidas. Kuin etana. Niin hidas, että se tuntui jo epärealistiselta. En ihan täysillä uskaltanut ratsastaa edes eteen, ettei poni järkyty ja homma muutu yhdeksi tappeluksi. Sain sen silti ajoittain kävelemään hiukan reippaammin. Hiukan, oli se kyllä silti hidas. Käynnissä sentään reitti pysyi oikein hyvin ja muuten sujui aika nätisti. Suunnan vaihduttua myös poni kulki ehkä hiukan paremmin eteen, joten ihan hyvin se siinä meni.

Siirryttiin kevyt raviin, joka alkoi sillä, että Evita päätti jyrätä täysillä kavereiden luo. Kun sain itseni kerättyä, ohjaa käteen ja selkeämmät pohjeavut, niin alettiin pysyä suurin osa ajasta ihan reitilläkin. Välillä kaaduttiin hiukan sisään, mutta se oli korjattavissa raippamuistutuksella. Ravi oli taas alkuun hidasta kuin kuolema, mutta hetki kun hölkkäiltiin ja Evita lämpeni, niin kyllä se oikeasti lähti siitä jopa etenemään. Sen jälkeen se ravikaan ei tuntunut enää niin pahalta ja kamalalta, vaan se oli jopa aika normaalia. Ja Evitakin alkoi kääntyä ja säilyä ympyrällä koko matkan ajan. Päästiin jopa puomien yli ja mentiin ihan hienosti.

Käveltiin hetki ja otettiin harjoitusravia ja laukkaa pääty-ympyröillä. Mä en edes yrittänyt pääty-ympyröitä, ajattelin että laukkaamisessa on jo hommaa ihan kylliksi. Olin myös aikalailla oikeassa. Siis Evita meni ihan ookoosti siinä ravia, mutta sen jälkeen kun ekan kerran laukattiin, niin se alkoi hiukan liikaa jyrätä alta ravissa ja se koitti kaahotella kavereiden perään ja vaikka mitä. Minä taas en saanut istuttua hetkeäkään, joten en oikein saanut ravia haltuun. Välillä istuin ja Evita rauhoittui ja tuli hyvää ravia, kunnes se taas lähti kaahailemaan toisten perään.
Laukannostot sitten taas olivat huomattavasti parempia. Kun vaan päästiin kentän päätyyn, niin laukka nousi aika hyvin sekä käynnistä että ravista. Ihan pari epäonnistunutta yritystä taisi tulla, mutta muuten laukka nousi kivasti. Vasen laukka oli selvästi heikompaa tänään. Poni nimittäin nosti sen vasemman laukan suorastaan räjähtäen ja meni jopa aika kovaa sitä laukkaa, mutta heti parin askeleen jälkeen se tiputti raville ja ravasi kaahotellen, joten en saanut pätkääkään istuttua. Sen jälkeen meni sitten aika kauan korjata istunnat ja poni reitille, se kun kaatui heti laukan loputtua sisälle. Ja joka laukka meni samaan tapaan. Vaikka yritin saada Evitan jatkamaan pidemmälle, se tiputti aina raville viimeistään pitkän sivun puolivälissä.

Oikea laukka oli kuitenkin tuhat kertaa parempaa. Laukka nousi normaalimmin, ilman sellaista väliräjähdystä ja poni muutenkin laukkasi koko pätkän rauhaisaa ja tasaista tahtia. Se ei edes yrittänyt lopettaa laukkaa kesken, joten pääsin itse siirtämään Evitan raviin ja ravissa se säilyi alusta asti tasaisessa temmossa, jolloin minäkin sain istuttua alhaalla. Koko setti oli selvästi tasaisempi ja parempi oikeaan kierrokseen.
Käveltiin vielä hetki, ravailtiin rauhalliset loppuravit uraa kiertäen ja lopulta käveltiin loppukäynnit.

Seuraavalle tunnille oli tulossa vain Simo, joten päästiin sitten maastoon mukaan jos vain haluttiin ja ehdittiin. Muutama joutui lähtemään, mutta me Evitan kanssa, Vinski ja Elvis lähdimme Simon seuraksi hiukan maastoilemaan. Tämä olikin todella kiva, koska olen aika pitkään toivonut että pääsisin Evitan kanssa maastoon. Evitahan nyt kuitenkin on tuollainen maastomopo ja mitä mainioin toveri aitojen ulkopuolella!

Mamma oli supermukava maastoilla. Se oli kovin reipas, iloinen, eikä ihmetellyt oikein mitään. Ja mikä hienointa - Evitahan ei edes yrittänyt syödä siellä kertaakaan. Ihan mahtavaa!
Päästiin ravailemaan hiukan ja Evita puksutti reipasta hölkkää korvat tötterössä siellä. Varmajalkaisesti hän asteli isoine lapioineen yli kivien juurakoiden ja kuljetti meitä turvallisesti ympäri maastoja.

Palattiin siitä talliin, poni kävi pesulla ja sen jälkeen se pääsi takaisin tarhaan. Vaikka en nyt ollut kovin innoissani tästä Evitalla ratsastelusta, niin päivä oli kuitenkin ihan kiva. Pitkästä aikaa tuli kokeiltua pikku-mamaa, päivä oli lämmin, maastossa oli mukavaa ja laukat menivät varsin hienosti. Kokonaisuus oli kovasti mukava, vaikka ei se Evita edelleenkään mikään lempiponi mulle ole.

Pitkän työviikon lopetus

Tänään menin jälleen Elviksellä, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. On kuin olisi palattu ajassa taaksepäin, näin vaan minä menen tässä Pullaponin kanssa jatkuvasti. Ainoa huomattava ero on se, että ponissa on virtaa murto-osa siitä mitä ennen, mutta kiva ja kiltti se on edelleen. Ja vähän vellihousu.
Tänään oli hurjan kuuma päivä, aurinko porotti ja lämpöä riitti, joten päädyin menemään ilman satulaa. Olisi hyppäämäänkin päässyt, mutta enpä suoraan sanottuna enää tässä vaiheessa viikkoa niin jaksanut panostaa. Lomakin alkoi nyt ja kaikkea, joten päädyin humputtelemaan ponin kanssa. Pitkästä aikaa tätä inkkarointiakin.

Kyytiin pääsin kaikesta epäuskostani huolimatta itse, jakkaraa vain apuna käyttäen. Ja sitten lähdettiin. Olo oli varsin hutera, mutta poni nyt oli oma löllökkä itsensä ja lämpöä riitti. Käynnissä koitin pysyä kyydissä ja hiukan taivutella keltuaista molempiin suuntiin. Vähän myös ratsastettiin eteenpäin, mutta kokonaisuus jäi aika veteläksi. Se oli toisaalta vähän tarkoituskin, mitä turhia nyt enää niin täysillä painamaan.

Ravailtiin siinä seuraavaksi, otin sitäkin ihan vaan rennon rauhallisesti. Koitettiin vaan etsiä ravi jossa poni etenee sen verran että kyydissä pystyy istumaan, muttei kuitenkaan mennä liian tosissaan. Pyöriteltiin hiukan voltteja, ravailtiin iloista ravia. Tein hiukan siirtymiä käyntiin, mutta lähinnä humputtelin ja kiehuin sisäisesti. Poni oli varsin iloinen ja kiva, lämmin oli kyllä silläkin.
Kyydissä pysyin ihan suhteellisen nätisti, varsinkin kun hetken ensin huojui ja etsi tasapainoa. Ihan kehittävää tämä joka tapauksessa oli.

Käveltiin hetkinen ja sen jälkeen sain sitten laukatakin ponilla. Laukka nyt oli selvästi päivän vaikein agenda. Yritin siinä pariin otteeseen ensin nostaa, mutta yksinkertaisesti poni oli löysä ja mua vähän jännitti että pysynkö kyydissä vain en. Siksi en saanut kunnolla pyydettyä, joten poni lähinnä vain otti reipasta ravia, joka taas aiheutti sen, että meitsi pomppi kyydissä kuin perunasäkki ja kolisin päin Elviksen luisevaa selkää. Monta kertaa yritettiin ja epäonnistuttiin, kunnes lopulta poni hiukan jaksoi innostua kun Pompeli laukkasi jossain meidän edessä ja sen ansiosta sain sen nostamaan laukan. Laukkaa se jatkoi oikein kivasti, joten laukattiin sellainen pitkä sivu ja siitä käyntiin ja suunnanvaihto.

Vähän oli hutera olo siinä laukassa, eikä oikeastaan niin vähänkään. Pysyin kuitenkin selässä, joten se oli nyt alkuun tärkeintä. Vasempaan kierrokseen kun laukattiin, oli alkuun taas samanlaista ongelmaa. Poni ei oikein nostanut laukkaa ja kun lopulta sain laukan ylös, niin sitä tuli about kaksi askelta ennen kuin tiputettiin takaisin raville. Se oli hiukan hankalaa, mutta onneksi poni sitten rupesi jyräämään ihan kunnolla sisäpohjetta vasten, jolloin jouduin ihan täräyttämään pohkeen läpi, jotta poni suoristuisi. Kun pari kertaa sain juntattua sisäpohjetta läpi, Elvis hiukan suoristui, ryhtyi kuuntelemaan sisäpohjetta ja laukkakin alkoi yllättäen nousemaan. Mitä enemmän siinä aloin ratsastamaan ja vaatimaan, niin lopulta päästiin jo hienosti suorana kulkemaan, siitä asetuttiin laukan suuntaan ja laukka nousi jopa aika aktiivisesti. En vaan uskaltanut vaatia kunnolla aluksi.

Ja kun alkoi tuntua että pysyn siellä laukassa selässä, niin uskaltauduin ratsastamaan laukkaakin runsaammin eteen, jottei poni vain tiputtaisi raville. Sen jälkeen menikin oikein hienosti. Saatiin hyviä laukkapätkiä, en tippunut kyydistä (vaikka se selässä istuminen hiukan epätasaista olikin) ja selvittiin hengissä.
Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon pikkuiselle lenkille. Toinen kerta kun olin maastossa ilman satulaa ja tällä kertaa otin jopa hiukan ravia (sillä löysä ukko jäi kaikista taas jälkeen). Otettiin pari rentoa ravipätkää ylämäkiin matkan varrella, minä roikuin tukassa kiinni ja Elvis hoiti loput. Lenkki sujui ongelmitta, poni oli rennon rauhallinen ja meillä oli oikein mukavaa :)

Nyt on sitten kaksi viikkoa lomaa ja sen jälkeen jatketaan taas astetta aktiivisemmin ja reippaammin töiden tekoa!

(Ilman satulaa -muistoja ajalta kun poni oli villi ;) Nyt se on niin rauhaisa pieni Pulla)

Kesämeininkiä

Tänään menin itse Elviksellä, tunnilla myös Evita, Vinski ja Pomo, Elvis vain mun kanssani. Erityistä tänään oli se, että mieskin oli mukana ihan ratsastamassa, siellä ne posottivat Evitan kanssa meidän seassa. Voidaan ainakin sanoa että oli varsin rento ja hauska tunti kokonaisuudessaan, ei tehty ihmeempiä vaan nautiskeltiin kesästä.

Käveltiin ensin hiukan alkukäyntejä ja nyt oikeasti koitin saada Elviksen ihan kunnolla liikkeelle, kun se eilen sen verran kivasti onnistui. Sain selvästi paremmin Elvistä pohkeen eteen, mutta ei se vieläkään ihan täysillä mennyt, ainakaan näin käynnissä. Koitin myös vähän aktiivisemmin asetella ponia, jotta se ei olisi sellainen pökkelö. Mutta siis suoraan sanottuna Elvis oli koko tunnin ihan kamala vasemmalta puolelta. Se ei ollut yhtään vasemmalla ohjalla, mikä vaikeutti kääntämistä ihan hurjasti ja vasempaan kierrokseen laukatessa se kaatui sisälle. Se oli ihan suunnattoman huono, kulki suunnilleen pää vinossa ja jäkitti vasempia apuja vastaan. Mariannen mielestä poni kuitenkin näytti muuten vähemmän jäykältä kun eilen, joten kai se ihan kohtuulliselta kuitenkin näytti. En vaan yrityksistä huolimatta saanut vasempia apuja läpi, eikä poni ole kyllä ihan noin huono yleensä ollut.

Kevyt ravissa laitettiin vauhtia ja Elvis ihan oikeasti teki jopa oikein kivaa ja reipasta ravia. Vähän tuntui että se meni ajoittain jännittyneen puoleiseksi, mikä onkin vähän ollut se syy miksen ole ihan täysillä sitä potkinut eteenpäin. Mutta siis, poni ei räjähtänyt, ei muuttunut täydeksi kameliksi eikä mitään muutakaan. Melkein tuntui kuin sen reippaamman vauhdin takia se olisi vähän protestoinut niitä vasempia apuja. En tiedä, siltä se siis vaan tuntui, kun ongelmat alkoivat heti kun aloin runsaammin ratsastamaan eteenpäin.
Oli miten oli. Poni ainakin liikkui ihan ookoosti eteen, kyllä se edelleen välistä lösähti. Käännyttiin ihan hyvin kun sain ohjaa hiukan kerättyä ja terästettyä ponille että myös oikealle pitäisi kyllä kääntyä. Mutta vasen puoli oli heikko ja tosi huono. Olisin varmaan saanut paremmin asetella sen läpi siihen suuntaan ja niin edelleen, mutta keskityin tänään enemmän siihen että poni olisi pohkeen edessä, enkä viitsinyt tappaa vauhtia tekemällä jatkuvasti ympyröitäkään. Valintoja, valintoja, kun vielä ei kaikkea osaa tehdä yhtä aikaa.

Seuraavaksi otettiin hiukan vapaata laukkaa, samalla kun mieheni veteli ympäri kenttää Evitan kanssa laukkaillen. Laukat sujuivat muuten ihan kivasti, mitä nyt se vasemmassa laukassa puski sisälle ja oli hiukkasen laiska. Elvis oli vähän joka välissä valmis tiputtamaan laukan alas ja lähtemään talliin lepäilemään. Muuten meni kuitenkin kivasti. Minä saan jo istuttua tosi hyvin taas laukkaa alas, lukuunottamatta jalustimia, jotka vaan heiluvat jaloissa. Ylitettiin myös taas muutamat laukkapuomit ponin kanssa, jotka sujuivat supertaidokkaasti (tuleva esteratsastaja täällä päin). Ja siis, kyllä Elviskin siinä lopulta heräsi. Ei tarvinnut kuin mennä veturiksi Evitan eteen ja ruveta laukkaamaan. Kyllä siinä vaiheessa kun tanner tömisi perässä, niin Elviksestäkin löytyi vauhtia ja vieläpä ihan pyytämättä! Heh, mutta oikeastikin, Elvis teki siinä Evitan edessä vallan hyvää, reipasta ja isoa laukkaa. Eikä lähtenyt kuitenkaan lapasesta, meni vaan vähän reippaammin ettei vaan jää tonnikeijun alle.

Kun laukat oltiin suoritettu, lähdettiin lopputunniksi maastoilemaan. Käyntiä siellä mentiin, rennosti ja rauhallisina. Ja siis oikeasti rentoina, mäkin oli vihdoin ihan täysin rento, en jännittänyt käsiä, en jännittänyt alamäkiä. Oli mukavaa ja rauhallista meidän kummankin osalta. Valitettavasti oli vaan kamalasti paarmoja ja ihan viimeisessä alamäessä kotiinpäin tultaessa Elvis alkoi näyttää niin ärsyyntyneeltä kun paarmat kiusasivat sitä koko matkan, joten päätin tulla alas, ettei poni vaikka päätä lähteä ryykäämään alamäessä paarmoja karkuun. Siitä sitten poni tarhailemaan ja takaisin kotiin. Mukava päivä, kevyttä ratsastelua ja oli hauskaa :)

Juhannuksen viettohon

Tänään sain alleni tutun ja turvallisen Elvis-ponin, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Täytyy sanoa että ihan hyvä valinta se Elvis, sillä olin tänään jo tallille mennessä ihan paniikissa. En siis mistään erityisestä, mutta kunhan jännitti. Onneksi Elvis on tuttu ja turvallinen vanha ukko, joten tiesin että tästä tulisi parempaa settiä kuin Pomon kanssa. Kun kerran jännittää, niin kiva mennä sillä luottoponilla (ja siis joo, olin aika lähellä etten soitellut voisinko mennä Evitalla, kun siellä nyt ei ainakaan voi jännittää yhtään mikään). Ensi viikolla on juhannus, enkä pääse ratsaille, joten otan levon kannalta ja toivottavasti juhannuksen jälkeen sitä alkaa tuntua taas siltä, ettei ratsastaminen jännitä niin kamalasti.

Hilpaistiin Elviksen kanssa kentälle ja nousin kyytiin. Mariannekin vaan totesi että otettiin nyt tämä luottoponi alle, jottei tarvi jännittää, mutta kuulemma ei ollut eilen edes huomannut että olin aivan paniikissa. Ihan hyvä siis, en ilmeisesti ollut niin kauhun kankeana, kuin miltä se tuntui.
Käveltiin siinä rentoja alkukäyntejä helteen paahtaessa niskaan. Hiukan mua jännitti ja Elviskin vähän vilkuili sitä samaa porttipäätyä kuin Pomo eilen. Kun kuitenkin alla oli tuttu satula ja pieni keltainen, sain istuttua rentona, pidettyä kättä kulmassa ja katseltua eteenpäin, mikä ei onnistunut eilen sitten pätkääkään. Niinpä sain rohkeasti ratsastettua ponia eteenpäin ja johdatettua sen myös siihen hurjaan päätyyn, jossa selvästi jotain oli (Elvis ei siis pelännyt sitä päätyä, kunhan tsiigaili. Minä pelkäsin sitä päätyä enemmän, enkä siksi ihan alkuun uskaltanut ratsastaa siellä yhtään eteenpäin).

Käynnissä meni oikein hyvin. Elvis kulki ihan reippaasti kun hiukan siltä vaadin sitä liikettä, käännyttiin hyvin ja oltiin oikein rauhaisia, oli iloista ja mukavaa. Siitä siirryttiin kevyt raviin, joka sujui myöskin ongelmitta. Sain kevenneltyä rauhassa mukana, kun ei ollut syytä jänskäillä. Kehittelin kyllä kauhutapahtumia siitä kuinka Elvis säikähtää ja vaikka mitä, mutta tuntui että keho ei jännittänyt, eikä ahdistanut oikeastaan ollenkaan. Joten sain ratsastettua suht normaalisti, mitä nyt odottelin että koskahan poni räjähtää.
No, ei se räjähtänyt. Jätin alkuun ihan sen porttipään ratsastamatta, mutta kun totesin että ihan hölmöä väistää sitä päätä kun poni ei edes pelkää, niin päästiin käyttämään koko kenttää. Ja ihan ongelmitta vieläpä. Me tehtiin hiukan loivaa väistöä kentän keskeltä kohti uraa. Elvis väisti ihan ookoosti oikealle, mitä nyt vähän sellaista säästöliekkiväistöä. Ja vasemmalle sitten taas kaaduttiin hiukan liikaa lapa edellä, mutta saatiin jokunen onnistunutkin pätkä.

Lopuksi tehtiin väistöt käynnissä ja nostettiin suoraan väistöstä laukka. Vaikka minä kehittelin kauhukuvaelmia, niin Elvis suoritti kuin osaavampikin herrasmies. Tehtiin ihan ok väistöt, laukat nousivat alkuun löysemmin, mutta lopuksi tehtiin ihan teräviä ja reippaitakin nostoja. Ja siis laukat menivät tosi kivasti. Poni eteni ja laukkasi tosi hyvin, saatiin jopa kerran tehtyä ihan älyttömän hyvä ympyrä oikealle (muut ympyrät oikealle epäonnistuivat taas täysin). Vasemmassa laukassa pyöriteltiin muutamakin ympyrä kerrallaan, oli hauskaa, poni oli reipas ja muakaan ei enää jännittänyt kun hetki siinä tehtiin ja paineltiin. Sain jopa istuttuakin ihan hyvin siellä ja ponista vaan tuli superhyvä fiilis! Se on niin söpö ja hauska, on ollut kiva taas pitkästä aikaa mennä sillä tälleen kunnolla.

Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon, mitä olin hiukan toivonutkin. Päästiin rauhalliselle maastolenkille, ei tarvinnut suorittaa vaan sai vain rentoutua. Tai no, rentoutua ja rentoutua, totta kai mä välillä siellä hiukan jännitin, mutta kyllä voisi sanoa että suurimman osan matkasta sain istuttua rentona kyydissä ja nautittua maisemista. Ja Elviskin oli ihan älyttömän fiksu! Kun Pomo ja Vinski jäivät matkalla töllöttelemään jotain olematonta, eivätkä uskaltaneet liikkua eteenpäin, niin Elvis seisoi jonon perässä, suunnilleen takajalkaa lepuutellen. Ja kun Vinski jopa peruutti Elvistä kohti, niin poni vain peruutti mukana, korkeintaan ihmetellen miksi valkoinen takamus tulee suoraan päälle. Hän oli niin kauhean fiksu poika, fiksuin äijä koko porukasta etten sanoisi. Eikä ponia ahdistanut vaikka jäätiin matkalla ihan älyttömästi jälkeen muista. Hän vain käveli rauhassa ja iloisesti, katseli hiukan puskia ja oli rennon rauhallinen. Uskalsin siinä ottaa jopa pari pätkää ravia, kun jäätiin tosiaan monen kymmenen metrin päähän muista. Otin ravia hiukan ylämäkeen, jottei poni ainakaan pääse räjähtämään kamalan kovaa eteenpäin. Mutta joo, ei Elviksellä ollut tässäkään mitään ihmeellistä sanottavaa, se lähti iloisesti hölkkäämään eteenpäin kun pyysin ja siirtyi käyntiin kun toiset tulivat eteen. Enemmän tämäkin oli taas tätä oman itsensä voittamista "uskalsin ravailla toiset kiinni Elvis-ponin kanssa! Ja uskalsin ravata maastossa piiiitkästä aikaa!"

Iloista ratsastelua, juuri sopivaa ennen tätä juhannuslomaa. Elvis oli superiloinen ja kiva poni. Mulla oli oikein kivaa. Rentoa, ei mitään vaativaa. Juhannuksen aikana saan toivottavasti hiukan levättyä ja juhannuksen jälkeen jatketaan taas entistä reippaammin. Ainakin näin oletan. Ettei sitten enää jännitä höpsöt jutut.

Hyvää juhannusta! :)

Sukellusveneponi

Tänään menin Elviksellä ja tunnilla myös Vinski. Harjoiteltiin hiukan koulukisoja varten tälleen ihan omassa rauhassa, sillä suurin osa jengistä oli ties missä koulun päättäjäisissä.
Opettelin radan hätäpäissäni just ennen tuntia, mutta olen mä sitä jo aiemmin ratsastanut pariin otteeseen ja simppelihän se on kuin mikä, joten kyllä se ainakin tunnin ajan mielessä pysyi.

Päivä oli kovasti lämmin ja sen ainakin huomasi ponista todella hyvin. Elvis oli kovin vetelä ja löysä vähän koko tunnin. Alkukäynneissä ratsastelin käyntiä eteen ja koitin hakea ponia taipumaan ja tulemaan hyvin ulko-ohjalle. Ihan hyvä kokonaisuus siitä tulikin, vaikka ehkä hiukan löysäksi poni jäikin lämpimän kelin takia. Sen jälkeen kevenneltiin ravia. Tässä koitin hiukan rajoja ja kokeilin miten paljon ponia uskaltaisi ratsastaa eteenpäin, ilman että se kumminkaan jännittyy tai mitään. Kävi ilmi että aika paljon ja varmaan olisi voinut enemmänkin pyytää. Tuntui meinaan että välillä sitä sai suunnilleen potkia kuuroille korville, samalla kun poni hölkötti papparavia eteenpäin. Saatiin kuitenkin pätkittäin vallan mukavan tuntuista ja etenevää ravia, poni kääntyi iloisille ympyröille ja homma oli vallan toimivaa ja mukavaa muutenkin.

Lopuksi otettiin vielä verryttelylaukat vuorotellen, ihan vaan molempiin suuntiin laukat ja pari ympyrää. Elvis nosti laukat ihan nätisti, laukkasi jopa aika reippaasti (johtui varmaan kun meitsi heilui raipan kanssa selässä vähän liikaa) mutta tuntui silti että se jäi laukkaamaan vähän voimattomasti kuitenkin. Olisin ehkä mielummin halunnut sellaista vähän vähemmän vauhdikasta laukkaa, joka kuitenkin olisi ollut voimakkaampaa. No, sitä en saanut. Sentään laukka pysyi yllä ja saatiin väkerrettyä ympyrät. Sen jälkeen käveltiin Vinskin suorittaessa rataa ja lopulta pääsimme yrittämään.

Hah, se ratahan oli melkoinen katastrofi! Elvis oli totaalisen laiska, siis oikeasti. Potkin sitä parhaimmillaan eteenpäin, eikä poni vaan liikkunut, ei niin mihinkään. Raipan jätin siis pois tässä vaiheessa, jotta näkisin vähän millaiselta se rata tuntuu. Kauhealtahan se tuntui, ensi kerralla piikit kuulemma kylkiin alusta asti. Njoo, Elvis oli laiska, mutta samaan aikaan hän oli erittäin innoissaan nostamassa laukkaa. Mutta ei hän siis sitä laukkaakaan jaksanut sitten edes jatkaa. Se oli siis sellainen pahin mahdollinen yhdistelmä.
Alkutervehdykseen löllöteltiin sisään kiemurrellen, ravia ei meinannut oikein löytyä. Kun kuitenkin käänsin lävistäjälle ja yritin jotain askeleen pidennystä, niin tehtiin vain laukkarikkoja. Sama juttu kun käänsin toiselle lävistäjälle. Poni koitti vaan nostella laukkaa ja olla reipas. Ja heti kun laukka kiellettiin, niin eihän hän sitten mitenkään jaksanut edes yrittää ravata. Käyntisiirtymät olivat löysiä kuin mitkä, laukka nousi ihan ookoosti. Mitä nyt laukka ei sitten pysynyt yllä pätkääkään. Ekassa laukassa tipautettiin kahdesti raville ja yksi korjaus tuli vielä väärälle laukalle. Sentään reitti säilyi että jotain hyvää siinäkin. Toiseen suuntaan laukka meni paremmin, mutta poni vaan otti ja tipautti taas raville ennen pistettä. Molemmat täyskaarrot olivat jotain lapa edellä vänkäämisiä kun ponia otti niin sydämestä mennä Vinskiä kohti. Vikat kaksi ravitehtävää menivätkin sitten paremmin kun sain kunnolla potkaistua ponia niin, ettei se ihan jatkuvasti koittanut lösähtää käyntiin.

Olisihan se voinut siis paremminkin mennä. Mutta oli kuumaa ja toivottavasti kisapäivänä olisi vähän viileämpää.. Ja no, ainakin laitetaan ne kannukset, jos vaikka saisi jonkin verran sitä pohjetta läpi ponille. Ensi viikolla otan agendakseni laukkaistunnan, oikean kierroksen laukkakäännökset ja askeleen pidennyksen ravissa! Ja täytyy niitä pidennyksiä katsella vielä verryttelyssäkin, olisi meinaan kiva saada jotain pidennystä aikaiseksi, mutta näemmä ihan se Pomon kanssa käytettävä tyyli ei lainkaan toimi pienen herkkisponin kanssa. No, katsellaan. Päästiin me vaikeammasta radasta läpi, joten tämähän PITÄISI olla vain helpompaa ja iisimpää. Saa nähdä. Toivottavasti päästään läpi.

Lopuksi käytiin vielä ihastuttavalla maastokävelyllä. Elvis oli varsin fiksu ja kultainen, sen kanssa on varsin ilo käydä maastoilemassa. Ensi viikolla koitetaan sitten muutama juttu paremmin ja katsotaan kuinka käy.

Kesäistä köpöttelyä

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Simo, Pomo, Artsi ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Ja tosiaan, parin viikon päästä on taas koulukisat ja näillä näkymin olen niihin osallistumassa Elvis-ponin kanssa ja C-merkkiä tähdätään läpi. Ihan vaan jotta voin sen jälkeen ottaa tavoitteeksi, että joku päivä myös hyppään ne C-merkin esteet (heheh).

Päivä oli tänään kovin lämmin, joten käytiin tekemässä vain nopeat irrottelut kentällä ja lähdettiin sen jälkeen maastoon. Käveltiin siis pikaiset alkukäynnit joissa koitin etsiä vähän liikettä poniin ja koittaa saada sen asettumaan ohjan perässä. Siitä tehtiin nopeat kevyt ravit, jotka menivät ihan kivasti. Elvis tuntui kovasti löllykältä, mutta tsemppasi kun pyysin hiukan aktiivisempaa ravia alle. Kauan ei ravattu, kun jo alettiin ottaa laukannostoja, joihin varmaan käytettiinkin eniten aikaa tästä meidän kenttäajasta. Mikä taas oli tosi hyvä, sillä laukkaympyräthän ovat asia, jota eniten jännitän niissä tulevissa kisakarkeloissa.

Laukkaa nostettiin ihan vaan käynnistä, tehtiin valmisteluympyrät ja laukkaympyrät. Tänään laukka sujui ihan superkivasti. Elvis nosti tosi hyvin ja herkästi laukat, oikeita laukkoja saatiin ihan liukuhihnalta. Ja nyt sitten minä keskityin ihan täysillä siihen suorana istumiseen ja sen lisäksi laukan ylläpitämiseen. Laukka oli ihan ookoota, olisi voinut pyöriä paremminkin, mutta eipähän lopahtanut kesken. Ja saatiin tehtyä todella kivoja ympyröitä molempiin suuntiin, joten olin tyytyväinen. Olen ainakin kerran saanut käännettyä laukassa molempiin suuntiin. Oikean kierroksen ympyrä on selvästi hankalampi, sillä poni ei oikein ole vasemmalla ohjalla kunnolla. Täytyy siis kisoissa koittaa vaan valmistella niin hemmetin hyvin se sinne vasemmalle ohjalle, ettei käy vallan köpelösti niiden käännösten kanssa.

Olin oikein tyytyväinen settiimme ja siitä lähdettiinkin maastoon. Tehtiin varsin pitkä käyntilenkki, katseltiin maisemia ja oli mukavaa mennä siellä. Ei edes jännittänyt, vaikka se viime maasto päättyikin kiitolaukaten kotiin. Onneksi Elvis oli kovasti fiksu ja rauhallinen, että tällä kertaa kotiin päästiin ihan käynnissä ja täydessä yhteisymmärryksessä.

Pohjanoteerauksesta vaakakiitoon

Tänään ei kannata pahempia edes jaaritella. Menin Nipsulla, tunnilla myös Jack, Evita ja Elvis, Nipsu vain mun kanssani. Kenttä oli varsin jäätikkö, mutta hiekkaa näkyi jo toisessa päässä. Pohjana se oli siis silti kamala, mutta kesä tulee kolisten, ainakin toivon mukaan.

Ja siis kaikki oli jäässä! Nipsua oli ihan kamala taluttaa kun piha on umpijäätä ja ponilla on hokit, mutta minulla ei. Tuntikin meni sitten ihan jäässä. Nipsu meinaan oli vakaasti päättänyt että vasenta pohjetta ei tarvitse kuunnella. Ei auttanut vaikka kuinka taoin sitä jalkaa läpi, ei tyttöä kiinnostanut niinku pätkääkään. Saatiin raippa, mutta oltiin silti vähän siinä ja siinä, että menikö se vasen pohje lainkaan läpi vai ei. No, ainakaan raipan saannin jälkeen ei poni vetänyt uukkareita suoralta uralta, joten kai se positiivisempaan suuntaan meni.

Käynti ei oikein onnistunut. Poni kaatui milloin sisälle, milloin keilaili tiensä väärään kierrokseen. Kun piti lähteä kevyt raviin, niin se ravi oli... no siis epätasaista. Sellaista epätasapainoista oikeastaan. Ja kenttä oli jäässä ja se poni kaatui hitokseen paljon pohjetta vasten. Coctail oli liikaa minulle ja totesin että ok. Paremmalla pohjalla, joo, voisin koittaa ratsastaa ponia ja rentoutua. Ok, toisella ponilla voisin koittaa mennä. Mutta kun se oli Nipsu, vähän epätasapainoinen otus ja kenttä oli jäässä. Niin en vaan kyennyt. Mä olin ihan kipsissä kun pelkäsin vaan että koska poni kaatuu, enkä todellakaan uskaltanut ratsastaa mitään pohjetta läpi ravissa, hyi kamala. Rajansa kaikella. Tiesin etten millään saa rentouduttua kun vaan pelkään että poni kaatuu ja jos jatketaan sellaista epätasaista menoa, niin sitten se voi kaatuakin.
Herrasmiespäätökseni oli sitten kävellä vaan koko tunti, ei vaan pystynyt. Joskus on tällaista, kuten nyt. Käynnissä Nipsu viimein alkoi pikkaisen tuntua siltä että se huomasi vasemmankin pohkeen. Samoin se hiukan tuntui rennommalta. Mutta en mä ravia kyllä viitsinyt nyt laittaa tuolla menemään, ei istunta pystynyt siihen yksinkertaisesti.

No, selkee. Lähdettiin lopputunniksi sitten maastoon, kun eipä siellä kentällä olisi muutenkaan ihmeempiä voinut tehdä. Ja täytyyhän tunti nyt lopettaa edes siihen korkeaan nuottiin ja silleen. Päästiin kävelemään ehkä 50 metriä, kun naapurin rekan perän ovi läiskähti kiinni ja pam, meidän edestä Jackie veti 180 astetta, Nipsu seurasi mallia ja seuraavaksi huomaankin kun laukataan täysiä Elviksen perässä kohti kotia. Jackie onneksi meidän perästä hyppäsi pellolle ja jäi Evitan kanssa tönöttämään rikospaikalle, mutta valitettavasti mun veturilla tai omalla tammallani ei ollut niin mitään aikeita pysähtyä. Tai no, Nipsu hiukan tuntui mallailevan että kuinkahan käy jos sekin hyppäisi pellolle, mutta en ollut ihan niin innokas kokeilemaan moista.

Ihan chilliä menoahan se sitten oli. Elvis juoksi edessä, Nipsu laukkasi perässä, en saanut sitä pysähtymään vaikka kuinka koitin, joten keskityin sitten edes pysymään kyydissä. Onneksi tie oli sula, niin ei tarvinnut jännätä että meneekö poni nokilleen. Ei edes jännittänyt niin kauheasti, vähän kyllä kerkisin siellä miettimään että toivottavasti ei juosta Pammontien toiseen päähän ja kunpa en ainakaan täydestä vauhdista tippuisi.
Onneksi Elvis siinä viisaana ponina karautti kentälle ja me sitten laukattiin sinne Nipsun kanssa myös, hiekkakasojen yli hypellen. Keskikaartoon poni sitten jämähti ja jäi vain tuijottelemaan että mikähän hiton sapelihammas se siellä mahtoi olla. Mä tulin kiireesti alas, mutta sentään sen verran oli voittajaolo, kun selvittiin ehjin nahoin, eikä ollut edes paniikkikohtausta tällä valtaisalla tätiratsastajalla moisen kiidon jälkeen. Loput tästä maastolenkistä käytiin ihan taluttaen sattuneista syistä, mikä oli vähintään yhtä jännää koska ne tiet olivat umpijäässä.

Mutta selvittiin. Nyt sitä voi varmaan selvitä ihan mistä vaan.
Ja todellakin, ei ainakaan vielä ole sellainen olo etten enää ikinä suostu lähtemään maastoon. Katsotaan mikä fiilis iskee kun oikeasti lähdetään maastoon seuraavan kerran.

Rentoutta ja maastokävelyä

Tänään menin Nipsulla ja tunnillamme myös Pomo, Elvis ja Jack, Nipsu jatkoi vielä toiselle tunnille. Kylmä oli taas, pakkaset palasivat, mutta sentään ponit uskoivat kevään tuloon ja tiputtivat karvaa ihan kunnon tahdilla. Laittelin Nipsun kuntoon ja sitten hilpaistiin kentälle, josta oli sentään ne lumet kuorittu kuten tarkoitus viime viikolla olikin. Kyllä se kesä sieltä saapuu.

Kenttä oli joka tapauksessa kova ja luminen, mutta sentään tasaisempi kuin aiemmin. Koska pohja kuitenkin oli mitä oli, niin tänään keskityttiin ihan vain hevosen rentouttamiseen. Alkukäynneissä käveltiin löysin ohjin ja samalla tuuppailtiin poneja niin isoon käyntiin kuin niistä vain lähti. Nipsu hiukan kaatui vasemmalle, eikä edes meinannut käynnissä kääntyä oikeaan kierrokseen, mutta sain ihan suhteellisen hyvin paukuteltua sen vasemman pohkeen läpi tässä käynnissä.
Sain myös Nipsua eteenpäin oikein nätisti, koitettiin kävellä mahdollisimman isoa käyntiä poni rentona. Olin oikein tyytyväinen, tyttönen kulki kiltisti ja tottelevasti.

Siirryttiin sitten raviin pitkien ja rentojen alkukäyntien jälkeen. Ravissa piti sitten puolet kentästä ravailla löysin ohjin ja toisella puoliskolla sai kerätä ohjaa käteen ja ottaa poneja hiukan lyhyemmiksi. Alku oli hankalaa, sillä Nipsu ei paljon muuta tehnyt kuin kaatunut sisälle ja kieltäytynyt kulkemaan minun haluamaani suuntaan. Marianne sitten korjasi asian ihan vain kertomalla mulle, että katsoisin eteenpäin, enkä vain kaatuisi ponin mukana sisälle. Ja joo, poni suoristui saman tien kun katsoin suoraan eteen ja sain sen jälkeen sen jopa kääntymään aika nätisti ja pysyttiin reitilläkin (vähän se vasen pohje piti tämäytellä läpi, jotta neiti jaksoi kuunnella sitä).

Kun poni oli saatu suoraksi, saatoin aloittaa tehtävänkin. Ensi alkuun oli taas hankalaa. Siis oli mun ohjan pituus mitä tahansa, niin Nipsu vain tasaisen varmasti hölkkäsi pää pystyssä eteenpäin. Kun Marianne muistutti syöttämään vähän lisää sitä ohjaa Nipsulle ja kun hiukan ratsastin ponia eteen ja juttelin ohjalla ponille niin kyllä se sieltä lähti. Muutaman kerran jouduin hiukan odottelemaan ja pyytämään, mutta sitten Nipsu alkoi jo dippailla ihan kivasti eteen-alas aina pätkittäin ja hetkittäin. Kun tarpeeksi kauan veivattiin, niin kyllä me lopulta päästiin ihan joitakin metrejäkin ravailemaan niin, että poni venytti nätisti ja oikeassa muodossa alas. Hiukan ponin ravi vaan hidastui tässä prosessissa, prinsessainen ilmeisesti päätti ettei hän nyt kauheasti jaksa painaa enää. Muuten heppa tuntui kuitenkin tosi kivalta, se oli pehmeä ja rento, oikein kuulolla ja kiva.

Loppukäynneiksi lähdettiin sitten maastolenkille. Tällä kertaa ei tätiäkään jänskättänyt. Ei ollut tilsoja (jäätä oli, joten tietysti ihan hiukan pelkäsin että poni levauttaa itsensä selälleen sinne jäätiköille), ilma oli kaunis ja ponikin jo astetta tutumpi siellä turvallisten aitojen ulkopuolella, joten mikäs siinä kuljeskellessa. Meillä oli oikein mukava ja leppoisa maastolenkki, jonka jälkeen tultiin takaisin ja poni sai jäädä vielä seuraavalle tunnille uurastamaan.

Lämpö saapuu tilsoineen

Eilen menin jälleen Nipsulla, tunnilla myös Pomo ja Evita, Nipsu vain mun kanssani. Eilen oli taas sellainen vähän ällöttävä päivä: oli kyllä lämmintä ja mukavaa, mutta olipa myös superliukasta ja tuli niitä tilsoja. Tosi paljon tilsoja.

Ei me ehditty kuin kävellä kentälle, kun Nipsulla oli jo melkoiset korot pikkuisissa kavioissa. Hiukan kompuroitiin koko ajan ja pohja oli vallan möhkyrä. Onneksi oli edes lämmin, ettei pelkkää valitettavaa ollut.
Käveltiin rauhaisat alkukäynnit, poni oli vallan kiltti ja toimiva. Raveja vain kevenneltiin rauhassa ja kevyesti. Tällä kertaa oikeakin kierros ihan jopa onnistui, tosin ei aivan täydellisesti. Sain Nipsun siis kyllä kääntymään ympyröille, mutta välillä poni päätti vain kaahata kavereitten pyllyihin kiinni, enkä siitä saanut sitä ikinä millään tasoitettua. Silti, parempi kuin viime kerralla.

Kääntelin muutamia ympyröitä, hiukan pyysin vauhtia raviin, mutta suurimmaksi osaksi vain pompoteltiin rauhaisaa keventelyä ympäri kenttää. Eipä sitä oikein viitsinyt suurempia pyytää kun pohja oli mitä oli. Lopuksi istuttiin vielä pari pätkää harjoitusraviakin, joka sujui tosi kivasti. Sain oikeaankin kierrokseen istuttua alas ja kun vain keskityin kylliksi, osasi Nipsutin ravailla oikein rauhaisaa ja pyöreää ravia!

Lopputunniksi lähdettiinkin sitten maastolenkille kävelemään. Alkuun totta kai itse jännitin, olihan kyseessä kuitenkin uusi, hurja poni ja vastaan tuli vielä koirakin omistajineen. Kun selvittiin koirasta, eikä poni tuntunut siltä että se räjähtäisi alta, alkoi ratsastajakin rentoutumaan. Eipä meillä mitään hätää ollut, ohjasin vaan Nipsun pään suoraan Pomon pyllyyn ja koitin olla rentona ja nauttia kyydistä. Nipsu taas katseli vuoroin maisemia ja vuoroin iski kuolaisia pusuja Pompelin karvaiseen takamukseen. Ainoita sydämentykytyksiä matkallamme aiheuttivat, mitkäpä muutkaan kuin tilsat. Poni-parka kompuroi vallan kamalasti korkojensa kanssa, mutta pystyssä pysyttiin ja tallillekin selvittiin takaisin.

Marianne lupasi että eilen oli vuorossa lumenluonti kentältä, joten eiköhän se kesä sieltä vielä pikkuhiljaa meillekin saavu. Siihen asti yritetään parhaamme näillä säillä, eiköhän se siitä sitten!

Valmistautumista talveen

Vettä sataa ja kelit menee huonoiksi. Kohta on marraskuu ja on pimeää. Siitä huolimatta tänään oli ratsastuspäivä ja mulla oli Pomo, tunnilla myös Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Pomo oli möllykkä, eikä sitä piristänyt taaskaan tuo sadesäähän meneminen, heh. Poniraukka.

Kenttä oli oikea lammikko ja ilma oli kovin kamala. Siksipä tunti oli hyvinkin rauhallinen, alkukäynneissä paukuttelin Pomoa eteen ja keskustelin sen kanssa vakavasti siitä, onko okei ajautua aitoihin kävelemään vain sen takia että siellä on kuivempaa. Poni oli lopulta yhtä mieltä kanssani ja saatiin siitä ulos oikeasti todella hyvää käyntiä näin olosuhteisiin nähden. Poni eteni tosi kivasti, asettui ihan ok ja oli toimiva. Koitin kokoilla sitä jopa vähän lyhyemmäksi, jottei ihan vaan löllöteltäisi pitkänä. Sekin onnistui kivasti, oikein hieno poni.

Käynnissä funtsittiin ihan vaan perusistumista, kuinka hevosen kuuluu kulkea ja mennä ja tehtiin hiukan s-kirjaimia, jotta saataisiin hevoset asettumaan ja taipumaan ja sen jälkeen piti keskittyä takajalkojen reipastamiseen ja hyvään etenemiseen. Pikkuisen paremmin oltaisiin voitu saada taivutus läpi, mutta menee kelin piikkiin. Sadesää vaan tekee sen ettei ihan kiinnosta tehdä mitään, molempia vaan vetuttaa.
Todella hyvää käyntiä siis joka tapauksessa, poni oli reipas ja kiva, vaikka sitä vähän harmittikin tyhmä keli.

Siirryttiin kevyt raviin ja vedettiin lähinnä uraa pitkin, poniin ja omaan istuntaan keskittyen. Kenttä oli tosiaan ihan litimärkä, joten kaikki kääntäminen tuntui lähinnä mälsältä. Sain kuitenkin ponista oikeasti todella kivan, se oli aktiivinen ja reipas koko ajan. Sen lisäksi sain älyttömän hyvin kerättyä kaulaa kasaan ja ponia tuntumalle. Pikkaisen sen olisi vielä pitänyt lyhentyä, mutta sitä en saanut aikaiseksi. Oltiin kuitenkin jo selkeästi paremmalla puolella, ponikin oli rento ja tyytyväinen.

Lähdettiin lopputunniksi kävelemään maastopoluille, sillä kenelläkään ei tainnut olla tekeminen ihan tapissa. Mä ainakin olin jo ihan litimärkä ja jäässä, joten rauhaisa maastolenkki sopi paremmin kuin hyvin. Kerran Artsi meinasi järkyttyä matkalla ja Pomokin mietti että täytyisikö vaan vetäistä uukkari ja lähteä suorinta tietä kotiin. Muuten käveltiin rentoina ja iloisina, oli kiva käydä maastossakin pitkästä aikaa.

Palattiin tallille ja poni sai loimen päälleen ja pääsi ulkoilemaan. Ihan kiva päivä. Kunpa vaan ensi viikolla ei enää sataisi.

Vaikeudet ovat voitettavissa

Eilen mulla oli Vinski ja tunnilla meidän lisäksemme vain Pomo. Hain heppasen sisään, harjailin sen ja sitten lähdimme kentälle harjoittelemaan.

Alkukäynneissä paukuttelin taas Vinskin liikkeelle, jonka jälkeen oli helpompi jatkaa. Vinski nyt oli taas aika hidas ja vetelähkö, mutta kyllä se käveli ja reagoi ihan suhteellisen hyvin siihen jalkaan ja jaksoi kulkea. Jäätiin aika pian neliölle, jossa oli tarkoituksena kävellä ja kulmissa tehdä pientä takapään väistätystä ulospäin. Tämä oli jotenkin nyt ihan naurettavan hankalaa. Tuntui ettei oikein mitään tapahdu, välillä Vinski ehkä hiukan väisti takaosaa ulos, mutta suurimmaksi osaksi se vain kääntyi ja löllytteli menemään. Yritin kyllä kaikkea, koitin pitää toisen pohkeen tukena, napauttaa nopeasti sisäpohkeella, pitää ohjalla parempaa tukea, mutta ei vaan ei. Jotenkin tästä ei nyt tullut mitään ja Vinskikin vain lösähteli lisää. Pidin välillä taukoja väistätysyrityksistä ja ratsastin vain eteenpäin.

Seuraavaksi siirryttiin raviin ja sehän meni samoin kuin on nyt aiemminkin mennyt. Vinski kaatui molempiin suuntiin vuoronperään, eikä kulkenut suorana tai lähtenyt raviin. Paukuttelin hepan sitten raviin, jolloin se valui aitaa päin ja ravasikin väärässä päässä kenttää. Annoin nyt kuitenkin olla ja keskityin vain siihen, että saisin ravin pohkeen eteen ja takajalat aktiivisiksi. Pari kierrosta jouduin vääntämään siellä ilman hallintalaitteita, sitten löytyi tahti ja ulko-ohja ja pääsin takaisin neliölle kuten kuvioon kuuluikin. Vinski olikin sitten oikein fiksu ja kiva ratsastaa, reipastuessaan se keveni ohjalle, kääntyi kivasti ja oli oikein mukava.

Tehtiin tässä neliöllä pientä ravin hidastusta toisilla sivuilla ja toisilla sitten pyydettiin ravia eteen. Hidastuksissa Vinski oli aika pro, mitä nyt se meinasi aina tipahtaa käynnille asti. Kun sain pidettyä ravin yllä, niin sieltä tuli todella pientä ja hidasta ravia.
Pidennyksetkin sujuivat kivasti. Ekalla kerralla Vinski oikein lähti ja pidensikin, muilla kerroilla lisäiltiin tahtia sitten hiukan maltillisemmin. Tämä tosin riitti ainakin minulle nyt, sillä neliön sivu oli vähän turhan lyhyt pätkä vaatia mitään kunnon lisäystä noin hitaasta eläimestä.

Lopuksi sitten laukattiin vuorotellen. Tämä meni oikein hyvin, laukka nousi, tipahti vain kerran raville. Vinski laukkasi ihan kivasti - hitaasti ja vetelästi, mutta sain sitä aktiivisemmaksi ja laukkaa pyörimään paremmin kun pari kertaa näpäyttelin moottoria käyntiin. Sain molempiin suuntiin käännettyä muutamat ympyrät ja muuten sitten keskityin lähinnä etenemiseen ja laukassa istumiseen. Näin isolla hevosella mulla vaan jalustimet heiluvat kuin syöpäläiset, mutta työskennellään sen asian kanssa.

Lopuksi käytiin kävelemässä loppukäynnit maastossa. Vinski oli hiukan hassu siellä, se mulkoili vähän kaikkea siinä alkumatkasta - milloin hevosia, milloin ojanpohjia. Se kävi syömässäkin pari kertaa ja lopulta kiemurteli pitkin tietä kuin puskakemisti. Kun päästiin hevosten ohi, alkoi Vinskikin kävellä kuin normaali hevonen. Käppäiltiin pieni matka ihan rauhaisaa käyntiä, käännyttiin takaisin ja tallusteltiin tallille.

Oikein hyvä tunti. Se nyt on okei että meillä tulee tuollainen epäonnistumisen hetki kesken kaiken (raviin lähtiessä) sillä nyt saan sen ainakin korjattua. Aiemmin en saanut ja se epäonnistuminen jäi päälle koko tunniksi. Tämä on siis positiivista ja nyt vain työskennellään sen kanssa, että saisin Vinskin aloittamaan ravin normaalisti, tuon kiemurtelun ja taistelun sijaan.

Lomalle viimeinkin

Eilen oli viimeinen tunti ennen lomaa ja mulla oli Pomo. Tunnilla myös Evita, Jack ja Artsi, Pomo vain mun kanssani.

Aloitettiin nopeilla alkukäynneillä. Tai no, ei nyt kovin nopeilla, sillä ponin mielestä ilma oli liian kuuma, eikä hän mitenkään jaksanut liikkua oikein minnekään. Jouduin ihan kunnolla vaatimaan, ennen kuin se liikkuminenkin alkoi sujua. Asetukset olivat taas tosi vajaita, mutta ainakin poni kääntyi hyvin ja oli sikses tottelevainen. (Josta puheenollen: tällä kertaa se toki kääntyi ilman että raippaa siirsi ulkokäteen. Valittaminen auttaa aina!)

Kevyttä ravia otettiin hiukan kenttää ympäri. Ratsastin Pomoa reippaasti eteenpäin, Pomo ei ihan yhtä reippaasti ravannut, mutta eteni sentään jotenkin. Kääntyminen toimi aika kivasti ja ongelmitta, asettaminen ei sitten yhtään niin ongelmitta. Sain taas vain hiukan sitä naamaa kääntymään, mutta missään määrin rehellisesti se hevonen ei toki asettunut.

Lopuksi sitten otettiin laukkaa vähän jaetulla kentällä. Laukka oli taas se selkeästi heikoin lenkki. Se vasen kierros meni ihan mukavasti, mitä nyt puolet nostoista muuttuivat ravilisäyksiksi koska en näemmä jaksanut pitää koko nostoa sitä ulko-ohjaa kädessä, vaan löysäsin sen siinä nostohetkellä. Kun valmistelin ja nostin, niin kyllä sieltä nousi aika kivasti. Poni nyt oli kyllä laiska ja laukka tipahteli aika helposti, mutta joo. Liike oli vähän hidasta, mutta kyllä se siinä meni ja laukkasi ihan kohtuullisesti. Saatiin käännyttyä tähän suuntaan oikein kivasti, mitä nyt kerran taidettiin täräyttää väärälle puolelle kenttää, mutta ei se niin nuukaa.

Oikea kierros olikin kääntymisen suhteen tuttuun tapaan heikompi. Se on ihan selvää, siis poni ei ole yhtään ulko-ohjalla vaan painaa pelkällä sisäohjalla. Kun sitten yritin kääntää ympyrää tai vaikka vain pitää ponin kentän oikeassa päädyssä, niin se saattoi vain kadota täysin, kaatua ulos ja pamautella suoraan eteenpäin välittämättä mun kääntämisyrityksistä. Tosin nyt oli sellainen positiivinen juttu, että jopa sain sen ponin kääntymään muutaman kerran, ihan ympyrällekin (iiisolle ympyrälle, mutta kumminkin). Vaan silti suurin osa käännöksistä kariutui siihen, että ulko-ohja löi tyhjää ja poni oli vino, siis todella vino. On se hankalaa. Istuin kuitenkin ihan kivasti laukassa ja se meni muuten aika hienosti. Me vaan eksyttiin reitiltä, eikä ihan edetty tarpeeksi. Kuitenkin, ehkä enemmän positiivista taas kuin negatiivista!

Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa. Poni oli oikein iloinen ja kiltti, mitä nyt siinä ihan alkuun kun käveltiin Evitan perässä ja mamma ilmeisesti lyllersi liian hitaasti eteenpäin, joten Pomo päätti teroitella hampaitaan toisen takamukseen. Ohitimme siis ponin ja minun mielenrauhan takia Evitan vaivihkaa ja johan matkanteko helpottui. Juteltiin Mariannen kanssa tuosta ohjasongelmasta ja se hiukan demonstroi millä tavalla se poni pitäisi saada irti siitä sisäohjasta, tukeutumaan ulos ja suoristumaan. Täytyy koittaa hiukan treenata tätä asiaa loman jälkeen. Jos sen saisi tukemaan myös vasemmalle, niin homma olisi varmaan aika hiton helppoa ja hienoa. Se on vaan nyt vaikeaa kun se ei tukeudu ja on vino, enkä minä osaa ratsastaa sitä sille ohjalle.
Mutta ei kun harjoittelemaan vaan. Heti loman jälkeen. Kyllä se tuosta pian meneekin.

Kun viimein tietää missä mättää

Tänäänkin oli vuorossa Pomo, tunnilla myös Evita ja Vinski, Pomo vain mun kanssani. Poni tuli vetäistyä kuntoon ja sitten lähdettyä kentälle. Oli lämmintä ja ihanaa, kesä on sitten mukavaa.

Alkukäynneissä aloitettiin tutulla kuviolla - ponia kunnolla eteen ja voltteja. Tällä kertaa yritin jälleen parantaa sen asetuksen tekemistä, mutta on se silti vaikeaa. Poni tuntui antavan hiukan paremmin periksi kuin yleensä mutta.. Varmaan pitäisi vaatia todella paljon enemmän, mutta se tuntuu kamalan vaikealta ja hankalalta. Niin etten sitten jää vain kiskomaan tai jotain tällaista. Poni kuitenkin kääntyi ja hiukan asettuikin, joten oli se aika ookoo. Käyntiä eteen ratsastaessa sai taas muutaman kerran täräyttää ihan kunnolla eteen, ennen kuin ponista löytyi se eteenpäin pyrkivä vaihde. Sen jälkeen Pomo olikin varsin reipas ja käveli iloisesti eteen.

Siirryttiin raviin ja tehtiin samaa settiä kuin eilen, ympyrää päädyissä ja ravipuomit pitkillä sivuilla. Tänään oli vain tuhat kertaa helpompaa kuin eilen, heh. Ensin Pomo parkkeerasi uralle, mutta kun täräytin vauhdin kuntoon, niin johan ei kääntymisessäkään ollut enää mitään ongelmaa. Poni toimi kiltisti, ylitti puomit siististi, kääntyi ympyröille ja ehkä hiukan ajatteli sitä asettumistakin. Tällä kertaa pysyttiin myös vähän tasaisemmin molemmilla ohjilla, mutta kyllä se vasen käsi ulkona on selkeästi hankalampi.
Vähän jouduin taas ratsastamaan ponia eteen tässä ravissa, se nimittäin tykkäsi reagoida pohkeeseen ja pieneen raippaan vain heiluttelemalla häntää. Kun muutaman kerran pistettiin isän kädestä sitä vauhtia, niin johan ponikin alkoi reagoida jalkaan ja liikkua eteen myös ravissa. Oli aika kivaa liikkumista ja olin todella tyytyväinen suoritukseemme.

Käveltiin hetki, ennen kuin laukattiin kaikki uraa pitkin, villeinä ja vapaina.

Laukka aloitettiin oikealle, joka nyt on se selkeästi vaikeampi suunta kääntyä. Tässä kierroksessa olikin alusta asti ongelmana se, että Pomo laukkasi vain uralla, en saanut sitä edes puolta metriä ulos sieltä. Taisteltiin hetki, siirrettiin raippaa ulkokäteen ja sitten lopulta sain ponin laukkaamaan edes poissa uralta. Sen enempää kääntämistä en jaksanut sitten edes tehdä, vaan tyydyin siihen että määrään edes reitin sen uran puksuttamisen sijaan. Laukannostot olivat selvästi parempia kuin viime viikolla, sain paremmin istuttua niissä ja nostot olivat enemmän nostoja kuin ajamisia. Istuin laukassa hyvin ja alun vaikeuksien (ravisiirtymisien ja löysän laukan...) jälkeen poni jopa ihan heräsi. Se innostui ihan laukkaamaan kavereiden perässä, jolloin sen laukasta tuli hyvinkin suurta ja aktiivista. Ei kuitenkaan lähdetty lapasesta, joten lähinnä vain fiilistelin ponia joka oikeasti liikkui jonnekin.

Toiseen suuntaan homma sujui aikalailla samaan tapaan. Tässäkin jouduttiin ensin tahkoamaan käännöksen kanssa, mutta kun ensimmäinen saatiin onnistumaan, niin ponikin muisti että hän osaa kääntyä myös ihan kevein ja siistein avuin. Tehtiinkin hiukan ympyrää, laukattiin täysillä suoria pätkiä ja lopuksi vielä hiukan nousin jalustimille, jotta poni saisi hiukan venyttää itseään. Sitten käyntiin ja lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon.
Ja se on muuten kivaa. Kun enää ei jännitä ja ponikin on niin fiksu siellä. Mukavaa ja rentoa kävellä se hetki metsäpoluilla, ennen kuin ratsastettiin tallin pihaan, vietiin poni pesulle ja siitä tarhailemaan.

Oli mukava päivä. Olisipa aina kesä.
Tai jos edes kesäisin olisi kesä. Sekin olisi alku.

Hauskaa ratsastusta kesäsäässä

Tänään mulla oli jälleen Pomo, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Jack, Pomo vain mun kanssani. Päädyin kysymään josko saisin mennä ilman satulaa ja lupa heltisi - kunhan vain kakkua tulisi tippumisesta. Poni siis kuntoon ja kentälle, jossa ilmainen talliorjani pääsi heittämään mut selkään. Siitä tulee hyvä ponipoika.

Ilman satulaa on tietenkin aina astetta jännempää, joten tälläkin kertaa ratsastettiin kyllä käyntiä eteen, mutta ei nyt ihan niin hurjasti kuin yleensä. Tehtiin ympyrää ja volttia, koitin hiukan paremmin vaatia asetusta läpi (siinä juurikaan paremmin onnistumatta) ja pyysin aktiivista käyntiä eteen. Pompeli oli oikein mukava ja mukana tässä jutussa. Ei raakaa työskentelyä, mutta hyvää fiilistelyä ja mukavaa puuhastelua ainakin.

Marianne laittoi pitkille sivuille ravipuomit ja päädyissä piti tehdä pääty-ympyrät. Lähdettiin siis raviin ja ensi alkuun taistelimme Pomon kanssa, jonka mielestä hieman epätasainen ratsastaja tarkoitti sitä, ettei ole pakko kääntyä, saati sitten mennä puomeille. Karautettiin pari kertaa puomien ohi ja löllyttiin uralla. Sitten vihdoin sain kerättyä istuntaani hiukan kasaan, joka helpotti kääntymistä huomattavasti. Kun sitten vielä hiukan täräytin pohkeella että ponikin tajusi puomien olevan pakollinen juttu, niin johan päästiin yli ja aika tosi hienostikin. Hieman epäilin istumiskykyäni, mutta hyvin pysyin kyydissä sen kummempia hytkymättä. Välillä tosin myötäsin puomeilla liikaakin mukana, jolloin poni lähti hiukan jo altakin juoksemaan.
Ravi meni kuitenkin tosi kivasti. Puomit menivät kuin vettä vaan ja pääty-ympyröillekin poni kääntyi. Lähdettiin pian nostamaan pääty-ympyröille myös laukkaa, vasempaan kierrokseen näin ensin. Nostettiin ympyrän avoimelta sivulta ja laukkailtiin sen verran kuin hyvältä tuntui. Näin ilman satulaa laukannostot olivat selvästi parempia kuin viimeksi. Ihan eka epäonnistui kun heitin ohjat pois ja keikuin vain kyydissä, mutta sitten kun pidin ohjat kädessä, niin johan tuokin lähti toimimaan. Sain pyöräytettyä istunnan mukaan laukannostossa, jolloin poni nosti paljon paremmin ja minäkin sain istuttua kivasti kyydissä näin ilman satulaa. Tein muutamat ympyrätkin jopa ja sain sen ponin kääntymään, mutta suurimmaksi osaksi otin puolikasta ympyrää laukkaa ja siirtymän takaisin raviin. Istuin tosiaan tosi kivasti, ainoa miinus oli kääntyminen, jossa kallistuin sisään kuin olisi parempikin mopo ollut alla. Muuten kuitenkin aika jees.

Käveltiin hetki, vaihdettiin suunta ja tehtiin oikeaan kierrokseen. Tämä oli aika lailla mahdotonta sitten, sillä ulko-ohja löi ihan tyhjää, enkä saanut ponia tukeutumaan sinne ollenkaan. Siksipä tapeltiin kääntymisistä aika paljon, eikä oikein sujunut. Sain kyllä laukat nostettua ja puomejakin ylitettiin, mutta oli se hankalaa. Poni ei ollut lainkaan ohjan päässä ja vain painoi toiseen suuntaan vastaan. Ihan onnistunutta tähänkin suuntaan kuitenkin saatiin.

Oli rankkaa ja kyllä myös tosi kivaa. Vaikka vähän tahkottiinkin, niin kyllä poni suoritti kivasti ja minäkin pysyin kyydissä. Hih.
Lopuksi lähdettiin loppukäynneiksi maastoon. Tämä on muuten yksi suuri rasti minun seinääni - en meinaan ole ikinä ennen ollut ilman satulaa maastossa! Käveltiin pikkupätkä tietä pitkin, sitten käännyttiin takaisin. Ei jännittänyt, lähinnä oli hauskaa kun mäkien kävely oli niin erilaista. Poni oli kiltti (mitä nyt nälkäkuoleman partaalla) ja jäi oikein hyvät fiilikset tästä setistä. Kyllä ponien kanssa täytyy olla vähän hauskaakin.

Poni pääsi töiden jälkeen pesulle ja sai jäädä karsinaan syömään vihreää. Kyllä kesä on sitten mukavaa.

Maastomopolla

Tänään olikin erikoinen päivä, sillä mulla oli Evita, tunnilla myös Jack, Simo ja Nikkis, Evita oli jo ekalla tunnilla. Siis joo, en tosiaan muista koskahan olen viimeksi Muumimammalla mennyt, eikä kyllä ole ollut ikäväkään. Mutta kai tämän yhden kerran silläkin menee. Varsinkin kun lähdettiin maastoon, kun mähän en ole koskaan ollut maastossa Evitan kanssa, joka taas on se Evitan ainoa oikea paikka. On se kuitenkin niin luotettava mopedi mennä siellä maastossa, vaikka kuskia vähän jännittäisikin.

Mutta kyllä se Evitan satula on kamala. Ihan hirveä kaikin tavoin ja istuminen oli mahdottomasta seuraavaa. Hyi.
Lähdettiin uusiin maastoihin, ensin hiekkatietä pitkin kohti metsää. Tässä alkumatkasta Evita käveli niin löysästi, ettei se tuntunut etenevän mihinkään, mutta kun pari kertaa pyysin eteen (ja Evita tulkitsi sen ravina) tajusi poni viimein että käyntiäkin voisi toki kävellä eteenpäin. Kun päästiin metsän puolelle reipastui ponin askel aivan itsestään, johtuen varmaan pehmeämmästä pohjasta.

Lähdettiin hiukan kiipeilemään ja samoilemaan ja täytyy sanoa että tämä oli selvästi vähemmän extreme kuin viimeksi tässä metsässä. Ensinnäkään emme kavunneet pystysuoria mäkiä ylöspäin, vaan ainoastaan mäkiä jotka olivat jyrkkiä. Kuljeskeltiin siellä metsässä, Evita hoiti homman luotettavana ja turvallisena maastoratsuna. Vauhtia löytyi lähinnä ylämäkiin, jotka olisi kaikki voinut karauttaa vähän reippaammassakin ravissa, jotta sen ruhon saisi paremmin eteenpäin.

Samoiltiin aikamme, mentiin mäkiä ja ihmeteltiin metsikköä. Siitä takaisin hiekkatielle ja kentälle. Kentällä pyörittiin hetki loppukäyntejä kävellen ja tässä vaiheessa kiitin luojaa ettei mun tarvinnut ratsastaa koko tuntia Evitalla kentällä. Se meinaan lähinnä koitti seurata kaikkia ja kaatuili minne sattui. Jäätävän jumputuksen seurauksena sain lopulta ponin hiukan kääntymään ja kävelemään omilla reiteillään, mutta oli se kyllä hankalaa.

Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Siitä olisi lähtenyt ihan neuroottisesti karvaa, mutta en todella jaksanut jäädä tekemään mitään ylimääräistä. Kyllä tämä töiden aloitus imee kaiken jaksamisen täysin pois. Mutta ehkä se sitten siitä.

Vaihdettiin kumminkin

Hah, vaikka Nikkis eilen näytti olevansa superreipas kouluponi, ilmoitti Marianne silti tänään heti ensimmäisenä, että jos kuitenkin vaihdetaan huomiselle poni. Elvis. No, Elvis on ihan kiva, vaikken olekaan taas ikuisuuksiin mennyt sillä. Mutta kunhan se ei järkyty tuomareista, niin eiköhän se onnistu. Sovittiin siis näin, en mä Elvikselläkään ole ennen koulukisoihin päässyt.

Menin silti tänään Nikkiksellä (en alkanut viidessä minuutissa ponia vaihtamaan, kyllä Elvis nyt varmaan ihan kohtuullisesti menee ihan sen lämmittelynkin avulla), tunnilla olivat vain Evita ja Vinski, Nikkis vain mun kanssani. Päättäjäisviikonloppu, joten on aika rauhaisaa. Poni oli suht siisti ja karvaton, joten harjailin vain parhaani mukaan, varusteet päälle ja kentälle.

Totesin ettei mun tarvitse sitä rataa nyt enää ratsastaa läpi. Muistan sen ja vaikka olisin Nikkiksellä mennytkin, niin en silti olisi jaksanut enää sitä rataa ratsastella. Mitäpä turhia kumminkaan.
Käveltiin alkuun ja pienen patistelun jälkeen Nikkiksestä kuoriutui jälleen varsin reipas ja mukava pieni poni. Se tassutteli eteenpäin, volteilla hyytyi hiukan ja kiihdytti taas suorille.
Sen jälkeen siirryttiin keventelemään ja tehtiin hiukan ympyrää. Nikkis oli varsin mukava, se ravasi mukavaa vauhtia eteenpäin, muutaman kerran jouduin täräyttelemään sitä eteen, jottei ihan hyydyttäisi. Poni kääntyi hienosti, asettui pikkaisen ja liikkui myös ympyröillä ainakin jonnin verran eteen.

Jätettiin Vinski treenaamaan rataa ja mentiin Evitan kanssa toiselle puolelle. Otin siellä pikkupätkät harjoitusravia ja siis Nikkis tuntui kuvittelevan että kouluaidat tältä puolelta katsottuna ovat esteitä. Hän nimittäin kiihdytti aina aitoja päin mennessä ja muualla valui kuin märkä rätti eteenpäin. Otin tässä omatoimisesti myös muutamat laukat molempiin suuntiin ja oli kyllä parasta taas vähään aikaan. Poni nosti laukat kivasti ja pyynnöstä, laukkasi nätisti eteenpäin. Se kaatui päädyssä aika paljon sisälle ja ympyrälläkin kaatui vähän omia reittejään, mutta ainakin laukkasi, laukka pysyi aika kivasti yllä ja nousi takaisinkin silloin kun se tipahti. Poni tuntui olevan varsin innoissaan tästä laukkailusta ja pisteli menemään koko tappijalkojensa pituudelta. Loppuun vielä ravailin pari kierrosta pidemmin ohjin ja annoin Nikkiksen hiukan huilata.

Lopuksi lähdettiin maastoon. Käveltiin jonkun matkaa vanhoja tuttuja polkuja pitkin ja sitten takaisin. Nikkis oli varsin varma maastomopo ja tädillä oli superhauskaa siellä kyydissä. Sitten kentälle hetkeksi kävelemään, alas selästä ja poni talliin. Nopeasti Nikkis kuntoon ja pihalle, jotta pääsin itse lähtemään reippaasti takaisin kotiin.

No, huominen on nyt ihan mielenkiintoinen. Toisaalta se on Pullaponi, joten eiköhän siitä selvitä. Toisaalta toivottavasti se tai minä ei jännitetä, vaan suoritetaan parastamme ja päästään kaikkien näiden vuosien jälkeen viimein läpi koulukisoista.

Ratatreeniä

Josta jäi päällimmäiseksi fiilis että kisat menee varmaan aika fifty-fifty. Joko Nikkis liikkuu, tai hän ei todellakaan liiku, heh. No, se on tuttua melkein kaikista viime kisoistakin, joten emme ota paineita. Toiveenani on että Nikkis jaksaisi edes raviohjelman suorittaa nätisti, väistäisi suunnilleen, kävelisi eteenpäin, nostaisi laukat ja jopa pitäisi laukat yllä tai edes jaksaisi korjata ne pudonneet laukat. Kaikkea saa toivoa ja olen kuitenkin aika toiveikas sen suhteen, ettei nämä kisat voi mennä yhtä pieleen kuin silloin Pomon kanssa kun poni ei jaksanut laukata askeltakaan ja ravaaminenkin oli ihan mahdotonta. Kyllä tämä poni nyt varmaan ravata jaksaa. Kuin kyntöaura jäisellä pellolla, mutta ravaa kumminkin.
Eli joo, ehkä päästään läpi, ehkä ei. Pidetään nyt edes hauskaa ja kokeillaan.

Menin tänään tosiaan Nikkiksellä ja tunti aloitettiin ihan lyhyillä alkukäynneillä, siitä kevyt raviin jossa tehtiin hiukan voltteja ja haettiin reippaampaa ravia. Nikkis oli varsin hyvä ja minä vähän kokeilin noita kannuksia ekaa kertaa pikkuponin kanssa. Ne pitänee säätää hiukan ylemmäs, muuten ei osu maksaan sitten kouluradalla, heh.

Ravailtiin hetki, sitten otettiin lämmittelylaukat. Nikkis oli varsin laiska tänään, mutta toivottavasti kisapäivänä on joko viileämpää tai ainakin poni olisi ehtinyt pudottaa kolmekymmentä kiloa karvaa alas. Uskoisin sen niillä eväillä jaksavan paremmin.
Joka tapauksessa, laukattiin ensin toiseen suuntaan. Pääty-ympyrää, sujui ihan hyvin, mitä nyt laukka tippui joka kierroksen jälkeen. Saatiin kuitenkin laukattua, laukat nostettua ja edettyä. Käveltiin ja laukattiin sitten toiseen suuntaan. Poni oli laiska kuin pikkuinen ameeba, mutta tsemppasi hetken ja sai kävellä.

Sen jälkeen pääsin ratsastamaan sen kouluradan, jonka olin juuri opetellut (ja jonka muistinkin aika ongelmitta ainakin vielä tänään!)
Rata oli varsin hidas ja pyöreä. Nikkis oli niiin väsynyt ettei hän mitenkään meinannut jaksaa sitä ravailua kun se on niiiin tylsää. Sen takia siirtymät raviin olivat suunnattoman hitaita ja ravi meinasi koko ajan tipahdella käynnille. Ravissa kuitenkin pysyttiin aika kivasti ja siirtymät alaspäin tulivat ihan pisteillä (ravisiirtymät eivät ihan niin pisteillä). Peruutus oli ihan mission impossible, ei Nikkis oikein peruuttanut niinku ollenkaan. Sain askeleen, sitten seistiin, toisen askeleen, seistiin kauemmin ja lopulta kolmannen askeleen. Neljättä en jaksanut enää kaivella ja totesin että tämä on aika nollasuoritus ellei Nikkis päätä oppia peruuttamaan innokkaammin.. Hän on vanha, ei hän viitsi, jalatkin on niin tapit.

Käynti meni hyvin, ravikin ihan ookoo kun poni vain jaksoi liikkua. Väistöt oli vasemmalle hyvä ja oikealle aika heikko esitys, mutta ainakin tietää että verryttelyssä täytyy hiukan lämmitellä väistöjä ja toivoa että osaan ne radalla ratsastaa. Samoin peruutusta täytyy ehkä hiukan lämmitellä ja toivoa sitten parasta.
Laukkaohjelma oli yllättävän hyvä. Toki mulla nyt oli raippa ja sitä ei sitten radalla ole, mutta toivottavasti Nikkis tsemppaa tositilanteessa hiukan paremmin kuin tunnilla. Mutta joo. Käyntinosto ei onnistunut, mutta laukka pysyi yllä. Tiet olivat hyvin pyöreitä ja oikaistuja, mutta suurimmaksi osaksi laukka pysyi yllä ja reittikin oli aika hyvä. Ja se on helpompi hahmottaa kun kirjaimetkin ovat radalla. Laukan jälkeen poni oli astetta reippaampi ja virittäytyneempi ja jaksoi liikkuakin loppuradan kivasti.

Mutta joo. Voi mennä läpi, voi olla menemättä. Riippuu täysin siitä millaisella fiiliksellä Nikkis on. Jos se on edes suunnilleen reipas ja jaksaa, niin mikäpäs tuossa. En nyt ihmeitä odota, vanha ja pieni poni kuitenkin, mutta jos nyt raviohjelma sujuisi, käyntiohjelma sujuisi, väistöt tulisivat suunnilleen, peruutusta löytyisi edes pari askelta ja laukka nousisi ja pysyisi suurimman osan matkaa ylhäällä, niin olisi jo hyvät lähtökohdat. Ainakin sen tiedän että verkka tulee olemaan lähinnä pitkin ohjin käyntiä, pätkä ravia jossa ruoskitaan pohje läpi, muutama laukannosto ja väistöjä ja peruutusta. Jos radalla se peruutus ei kuitenkaan suju, niin yritän saada edes kaksi askelta. Jos tuntuu että seistään viisi minuuttia paikoillaan joka askeleen jälkeen, niin antanee olla. Kunhan edes kaksi askelta tulisi, ettei vihelletä mistään väärin ratsastuksesta.

Lopuksi lähdettiin maastoilemaan ja se olikin varsinainen elämysmatka. Lähdettiin tällä kertaa toiseen suuntaan kuin yleensä ja käytiin vilkuilemassa hieman metsää toiselta kantilta. Mentiin Nikkiksen kanssa edessä, Pomo kulki perässä ja seikkailtiin sitten oikein. Marianne kulki edellä, hölkkäiltiin vähän paremmilla metsäpoluilla ja lopulta löydettiin tiemme oikein umpimetsään. Tämä Mariannen kanssa maastoilu on oikein hauskaa, kun se menee aina niin, että lähdetään jonnekin sillä mentaliteetilla että "oon mä täällä joskus kymmenen vuotta sitten käynyt" sieltä vastaan tulee umpimetsä ja sitten vaan todetaan että hyvinhän tuosta pääsee. Tänäänkin oli usko koetuksella kun tultiin vastaan ihan älyttömän jyrkkiä mäkiä ja Marianne vaan totesi että siitä ylös. Minä katselin hetken että ookoo sitten ja hyppäsin Nikkiksen niskavilloihin kiinni. Hyvin poni kuitenkin kiipesi niitä hurjia mäkiä ja säilyttiin hengissä, vaikka sitä välillä epäilinkin kovasti.

Maastoreissu oli kuitenkin tosi kiva. Nikkis oli iloinen ja reipas, ravailtiin reippaasti pitkin metsäpolkuja, samoiltiin ihan naurettavissa metsiköissä joihin en olisi yksinäni edes uskaltanut. Ilma oli kaunis, poni oli mukava. Juteltiin hiukan kisoista ja totesin että haluan kuitenkin mennä Nikkiksellä. Jos menee hyvin, niin jes. Jos menee ok, niin pääsenpähän läpi. Jos menee huonosti, niin sitten menee. Tämä on kuitenkin vikoja kertoja kun tällaiset jutut ovat mahdollisia, joten haluan ehdottomasti mennä ponilla ja tehdä sen kanssa. Se on niin kiva, vanha akka ja omanlainen luottoponi. Mikäli Nikkis vaan yhtään jaksaa tsempata ja ilma ei ole ihan sauna, niin uskon että voidaan päästä läpi. Voi olla että ei päästä. Uskon kuitenkin että tällä kertaa siitä kokeilusta jää taas hyvä fiilis, toisin kuin Vinskin kanssa viime vuonna. Poni on kiva, joten mitä muuta se voisi olla kuin kivaa. Viis siitä jos ei onnistu.
Nyt täytyy käyttää kaikki tilaisuudet hyväksi kun poni vielä voimissaan on.