C-merkin kouluosa läpäisty!

Kisapäivä oli tänään. Nyt oli oikeasti todella tyhjät kisat, sillä luokkia oli kolme mutta ratsastajia vain kahdeksan. Olivat siis oikein rennot, sisäpiirinkisat tällä kertaa. Elvis meni perusmerkkiin mun luokkani lisäksi, joten laitoin ponin kuntoon ensimmäisen ratsastajan kanssa ja sitten poni sai mennä aloittelemaan verryttelyn toisen ratsastajan kanssa. Kun rata oli suoritettu, pääsin minä kiipeämään kyytiin. Meidän luokassa oli vain kaksi ratsastajaa, joten ei tarvinnut siinä kauan jänskäillä tai poniakaan verkata. Otin itse lähinnä vain ravia, harjoitusravi, koitin vähän niitä ravipidennyksiä lävistäjillä. Elvis teki hyvin ja tuntui selvästi reippaammalta kuin edeltävinä päivinä. Yllättäen se tuntui jopa pysyvän aika hyvin vasemmalla ulko-ohjallakin ja katosi tyhjäksi vain hetkittäin. Mielenrauhan turvaamiseksi otin verkassa laukkaa ihan vaan oikealle ja tein sen pari pääty-ympyrää ja suoraa, aivan kuin radalla. Oli eka ja ainoa kerta kun sain Elviksen tekemään koko laukkaosuuden nätisti ja laukkaa tiputtelematta, joten olin varsin hyvillä mielin lähdössä radalle. Jos se ei radalla kääntyisi laukassa, niin sentään onnistuin tekemään sen verkassa.

Ratavideo on tässä.

Radasta voidaan yleisesti sanoa, että suunnilleen joka kohtaan oli tuomari merkannut että "ei ihan pisteessä". En selvästikään hahmota lainkaan missä kohdassa pitää tehdä, jotta se tulisi pisteessä. Ja toki, osa noista maininnoista johtui siitä, etten esimerkiksi saanut laukkaa ihan pisteessä nostettua, vaan se meni metrin liian myöhäiseksi.

Alkutervehdykseen tultiin ihan hyvin. Kuulemma vähän vinossa, mutta muuten ok. Siitä ravinpidennys lävistäjällä oli omasta mielestäni todella onnistunut, ehdottomasti yksi parhaista suorituksistamme. Poni ei hätäillyt, mutta lähti kuitenkin hyvin eteen ja tuntui kivalta. Paremmin se olisi toki voinut pidentää, mikä mainittiin myös papereissa. Ravi-käynti-ravi-siirtymä tuli todella kivasti, tällä kertaa käyntikin tuntui suht aktiiviselta, eikä raviin siirtyminen ollut työn ja tuskan takana. Liian aikaisin se kuulemma tehtiin, mutta ei voinut mitään.
Oikea laukka nousi ihan hyvin, hiukan liian hitaasti tosin. Elvis kääntyi onneksi todella hyvin ympyröille ja sain laukan ylläpidettyä ympyröiden ajan. Laukkaympyrät jäivät liian pieniksi, sillä olin niin jännittynyt siitä että kääntyykö poni ylipäätään. Valitettavasti laukka kuoli toisen ympyrän lopussa ja sain nostettua vain pari askelta takaisin ennen kuin piti jo siirtyä raviin. Ja nekin olivat väärää laukkaa, joten en sitten tiedä oliko siitä mitään apua.

Täyskaarto ravissa oli vallan löysä ja hetken jouduin miettimään kaasuttaako Elvis ulos sieltä kouluaidoista, kun poni tuntui katoavan ulko-ohjalta kokonaan. Käännyttiin ihan hyvin ja siirtymä käyntiin olisi ollut ihan hyvä, mutta kuulemma verryttelypuolella ruvettiin riehumaan, yksi ratsastaja putosi ja Elviskin sitten järkyttyi kun selän takana rupesi yllättäen tömisemään. Onneksi Elvis pääsi ottamaan siinä siirtymän kohdilla vain jonkun puolikkaan laukka-askeleen ennen kuin saatiin homma hanskaan ja jatkettiin kuin ei mitään olisi tapahtunut (itsehän en siis edes huomannut että jengi alkoi riehua siellä verkassa)
Vasen laukka nousi ihan kivasti, ehkä taas vähän löysästi. Ympyrät olivat hyviä, eikä tässä laukassa ollut mitään ongelmia. Täyskaarto meni taas ihan sipsutteluksi ja tässä kohdassa mulla alkoi olla suuria vaikeuksia saada ponia eteenpäin. Kentän poikki ja pysähdykseen päästiin suht sujuvasti, pysähdyskin oli tuomarin mielestä hyvä. Raviin siirtyminen oli ok, mutta kulmat olivat kovin joustava käsite ja lopputervehdykseen tultiin kuulemma taas hiukan vinoina, mutta pysähdyttiin hienosti.

Olin itse ihan supertyytyväinen, eikä siinä mitään suurempia ongelmia onneksi ollut. Oikea laukka on vaikeaa ja poni oli hiukan löysä ajoittain, mutta ehdottomasti paras rata näistä kaikista harjoitteluista. Hyvät fiilikset jäi ja siis numerothan vaihtelivat 5-6,5 jollen ihan väärin muista. Prosentteja kerättiin 57,22% ja voitettiin meidän huima kilpailu kahden ratsukon välillä. Saatiinpa sini-valkoinen ruusuke, tuli uutta väriä mun ruusukekokoelmaan. Alakerran numerot olivat 5,5-6, melkeinpä samat kuin viime vuonna. Kommenteiksi saatiin että oltiin tyylikäs ratsukko, homma sujui ihan mukavasti, mutta ratsastaa voisin reippaammin.

Me sitten käveltiin Elviksen kanssa verryttelyssä siihen asti että kaikki saivat suoritettua ja lopulta käytiin palkintojen jaossa. Kunniakierroskin päästiin hölkkäilemään, josta Elvis oli oikein fiiliksissä. Sen jälkeen Pullis pääsi tarhailemaan ja pakattiin kisat kasaan. Oli vallan mukava päivä vaikka osallistujia kovin vähän olikin. Sää kuitenkin suosi ja tuli hyviä suorituksia. Olin tosi tyytyväinen meidän rataan, meni kivasti ja nyt on C-merkin kouluosuus sitten hoidettu! Nyt vaan ne 60cm esteet... Jonain päivänä.

Hyväksytty

Huh hei, kyllä tätä on odotettu. Neljäs kerta toden sanoo. Näiden kisojen aikana on ollut totaalisen hidasta ponia, liian reipasta heppaa ja harjoituskisoja, joista ei niinkään läpimenoa edes katsottu. Mutta nyt viimein, läpi ja hyväksytty on, joka olikin mun tärkein tavoitteeni.

Elviksellä meni tosiaan yksi minun lisäkseni, joten poni sai käydä ensin suorittamassa C-merkin alta pois ja sen jälkeen minä sitten kävelin, hiukan ravailin ja otin laukkaa molempiin suuntiin. Väistöjä koitin ottaa alle, samoin kuin peruutuksia, mutta vähän vaihtelevalla menestyksellä.

Rata video tässä

Radalle päästiin ponin kanssa ihan viimeisinä. Elvis oli rauhaisa, vähän se kyyläili ensin päätyä, muttei oikeastaan välittänyt tai jännittynyt siitä mitenkään. Viimeiset keventelyt tuomaripäässä ja eikun radalle.

Sisääntulo oli mukiinmenevä, mitä nyt hätäilin taas sen alkutervehdyksen kanssa, mikä kostautui askelilla mun tervehdyksen aikana. Numeroksi 6, kehuja hyvästä sisääntulosta ja miinusta liikkumisesta. Päätyyn ja kulmaan päästiin hyvin, josta sitten lähdettiin puolirataleikkaalle. Elvis oli hitusen löysä jo pitkän päivän jäljiltä, mutta hiukan pallottelin sen kanssa kuinka paljon uskallan ratsastaa eteen, ettei poni turhaan jännity. Aika hitaalta se videossa näyttää, mutta oli ilmeisesti ihan ok, kun siitä ei kommentoitu mitään.

Molemmista puoliradanleikkauksista ja volteista tuli 5,5, ja kommenttina volttien pienuus. Nyt ongelmana oli mun hahmotuskyky, mä kyllä kuvittelin tehneeni hyviä voltteja. Lävistäjä jolla tehtiin käyntisiirtymä oli hiukan ongelmallinen, sillä kun kuvittelin tehneeni siirtymän, jäikin Elvis pikkupikkuraviin, josta vasta siirtyi sitten käyntiin. Askeleita tuntui tulevan se neljä, mutta ajattelin että nyt mokasin kun se siirtymä ei tullut tasan silloin, vaan vasta viiveellä. Numeroksi kuitenkin tuli seiska ja kommenttina hyvä siirtyminen ja jopa harmoninen. Videolta katsottuna se näyttikin selvästi paremmalta.

Väistöt olivat vaikeahkoja, jonka arvasinkin kyllä. Elvis vähän kaatui, minä olin rusettisolmussa ja joo. Vitonen tästä helpommasta suunnasta, kommenttia kaatumisesta ja liian nopeasti väistöstä. Siitä lähdettiin raviin (numeroksi 7, tuli ihan pisteessä) ja keskihalkaisijalle pysähdykseen ja peruutukseen.

Peruutus meni aivan penkin alle. Sain pari hyvää peruutusta siellä verkassa, mutta tässä se meni taas sillä poni pyörittää peppua eikä tajua ollenkaan mitä haetaan -tyylillä. Lopulta sain kaksi miniaskelta taakse and i called it a day. Numeroksi nelonen, sillä peruutus jäi käytännössä esittämättä. Väistö vasemmalle oli alkuun ihan katastrofi, sillä Elvis koitti vain kaatoväistää oikealle. Koitin suoristaa ja jumputtaa ja meinasin jo vaipua epätoivoon kun millään poni ei suostunut lähtemään vasemmalle väistöön. Lopulta onnistuin, päästiin (vähän kaatuen) uralle ja olin todella tyytyväinen. Tästä räpellyksestä 4,5 ja kommentiksi että lopuksi oli sentään ok.

Vapain ohjin tehtävä käynti oli vähän sellainen ja tällainen. Halusin ponin liikkuvan enemmän eteen, mutta se oli vähän hidas ja laiska. Sen lisäksi se vain kiskoi väsyksissään ohjaa kun sitä annoin. Siispä käskin vähän liikaa eteen ja Elvis meinasi rikkoa melkein jo raville. Sen lisäksi se heiluva pää vain lisäsi rauhattomuutta, joten tästä vitonen ja käsky olla hätäilemättä, jottei se rikkoisi. Vasemman laukan nosto käynnistä oli todella hyvä, olin tyytyväinen, tuli jopa suunnilleen pisteessä. Vähän olisin voinut työntää vähemmän, mutta numeroksi 6 ja ympyrästä 6,5. Lävistäjä oli hankala ja jännitin sitä jo etukäteen kun moisia tehdään laukassa aika vähän. Hiukan se siirtymä kärsi ja minä heiluin ravissa kuin heinämies, mutta koska laukka oli aika hyvää siinä lävistäjällä, tuli 6,5 ja kommentiksi että pitäisi valmistella siirtymä.
Oikea laukka nousi nätisti (vaikkakin musta tuntui että huojuin siellä aivan holtittomasti), 6,5 ja "napakka nosto". Pääty-ympyrä laukassa alkoi hyvin, mutta sitten Elvis tiputti raville ja meille tuli joku totaalikatkos ja ajauduttiin vain sinne nurkkaan. Pelkäsin jo tosissaan että poni hyppää aidoista yli, joten reipas johto oikealle ja pois nurkasta, jonka jälkeen uusi laukka ja lävistäjä. Tästä tuli 4,5 rikon ja reitin kuolemisen takia. Seuraava lävistäjä oli entistä jännittävämpi, koska laukattiin tuomaripäätyä kohti. Hätäilin ehkä vähän turhaan, jolloin laukka oli hiukan rauhatonta ja siirtymä raviin aika epätasainen. Tästä 5,5 hätäisyyden takia ja koska en osannut yhtään istua siinä laukan jälkeisessä ravissa.

Lopuksi askeleen pidennys, josta 6 ja käsky rohkeammin. Joo, olisi voinut olla rohkeammin. Jotenkin ihan sokaistuu kun on siellä kyydissä, eikä mulla ollut mitään käsitystä pidentääkö se yhtään vaiko ei. Lopputervehdyksestä 6,5, pysähdys oli vino, mutta tie oli suora ja hyvä.

Olin kyllä tyytyväinen. Muutamia mokia, mutta ne olivat ne kompastuskivet jotka tiesin meillä olevan. Sen lisäksi en ole ihan hetkeen Pullallakaan mennyt, joten siihenkin nähden onnistuttiin aika hienosti.
Yhteispisteitä tuli 143,5/250 eli 57,4%. Läpi siis meni aika kirkkaastikin ja olin kyllä todella tyytyväinen noihin prosentteihin. Sellainen hyvä suoritus, joka ei näytä siltä että haukattiin liian iso palanen. Ja hei, ainakin pääsin läpi, vihdoin ja viimein. Katsotaan jos tänä jouluna minäkin saan merkkini, sen ihan ensimmäisen :)

Käveltiin, kunnes tuli palkintojen jako. Tuomari ja Marianne molemmat sanoivat että laukkaohjelma oli turhan hätäinen ja muutenkin apujen käyttöön vähän rauhaa, niin hyvä olisi tullut. Kuitenkin hyvä kokonaisuus, joten ei tässä mitään.
Poni pääsi talliin pitkän päivän päätteeksi ja siitä sitten kotiin. Kyllä tuolla aika monta tuntia noin loppuviimeksi vierähtikin, kun puoli kymmeneksi mentiin ja puoli kolmelta lähdettiin takaisin. Mukavaa kuitenkin oli, Elvis oli oikein hieno ja homma pelasi hienosti. Joten, olen tyytyväinen.

Rataharjoitukset

Pääsin kuin pääsinkin kisoihin (rataharjoituksiin). Töissä olin jo tänään ja sieltä sitten suoriltaan vaan tallille ja omaa suoritusvuoroa odottelemaan. Vähän huonosti se meni, Vinski oli samassa luokassa ensimmäisenä ja itse olin kolmas. Verryttelyaikaa jäi siis ehkä kolme minuuttia, jotka nekin kuluivat vain pitkin ohjin kävellessä - Vinski oli täysin lösähtänyt, enkä rehellisesti sanottuna saanut sitä edes ravaamaan. Aivan loistavat lähtökohdat!

Kuvista kiitos Hennalle :)

Kun päästiin radan puolelle valmistautumaan olin epätoivon partaalla. Vaikka kuinka kaivelin ykköstä silmään, ei se hevonen kuin kävellyt päin aitoja ja möngertänyt menemään. Ehdin jo harkita koko homman perumista ja kotiin lähtemistä, kunnes lopulta muutaman prkleen ja pamauksen avustuksella sain hepan raviin, niin että se jopa pysyi oikeassa askellajissa.
Löysähän se oli kuin mikä, mutta ainakin askellaji oli oikea. Siitäpä vain rataa suorittamaan. Tervehdykseen keilailtiin tiemme laiskasti, hieman kiemurrellen ja pysähdyskään ei aivan tyylipuhdas ollut, sillä Vinski ei seissyt niin kauan kuin pyysin. Päästiin kuitenkin ravilla eteenpäin ja temmonlisäykseen - jossa ei sitten tapahtunut käytännössä yhtään mitään. Pyysin ja anelin, mutta ei, ihan normaalia nöpöhölkkää se poni vain pisti menemään. Oh well, ehkä se siitä. Seuraavan halkaisijan käyntisiirtymä oli asteen parempi, sillä siirtymä oli ihan kivassa kohdassa ja askeleita tuli neljä. Raviin siirtyminen vain olisi saanut olla huomattavan paljon reippaampi ja terävämpi. Käyntiin ja laukannostoa kohti.

Laukannosto sitten lörähti ihan kokonaan, sillä Vinski ei yksinkertaisesti nostanut laukkaa, enkä minä meinannut jaksaa yrittää. Samalla tietysti varmistelin, ettei vahingossakaan posautettaisi läpi kouluaitojen tai muuta vastaavaa. Pääty-ympyrät menivät ravissa ja laukka nousi vasta sille puolikkaalle pitkälle sivulle. Siirtymä raviin tuli oikeassa kohdassa ja täyskaarto oli hyvä - asetukset vain paremmiksi, mutten nyt uskaltanut kun se liikekin oli jossain kaukaisissa haaveissa.

Käyntiinsiirtymän olin unohtaa, joten se tuli ihan myöhässä. Laukannosto onnistui tällä kertaa oikeinkin hyvin ja pääty-ympyröihin olin tyytyväinen! Laukka tuntui hyvältä, itse istuin jopa hyvin, enkä vain levitellyt menemään ja ennen kaikkea ympyrät olivat tarpeeksi suuria. Jes!
Laukan otin hiukan liian aikaisin alas, joka tärähti tajuntaan heti kun sen tein. Täyskaarto oli ihan okei, mitä nyt ravi tippui käynnille kesken kaiken.. Ravi oli aika huonoa tässä vaiheessa, varsin löysää ja toisella sivulla Vinski lähti kaatumaan ihan hulluna oikealle. Sen takia myös kentän poikki ratsastus oli hutiloitu ja huono. Pysähdys oli törkeä, niin hidas, eikä poni edes seissyt, vaikka sekunteja lopulta tarpeeksi tulikin. Raviin ihan ok ja lopputervehdykseen kaivettiin viimeisetkin liikkeen rippeet. Lopputervehdys ja minä romahdin.

Joo-o, en ollut lainkaan tyytyväinen ja lähinnä otti päähän se, että nyt kun vihdoin ajattelin että hei, sehän voisi mennä hyvin, niin eikös tuntunut että kaikki meni pieleen. Kolme kertaa peräkkäin epäonnistumisia, vähän alkaa usko loppumaan.
Nyt kun olen rataa katsonut ja miettinyt, niin joo, se meni ihan hyvin. Se laukka vaan tuskastuttaa, etten sitten saanut muka kahden kierroksen aikana nousemaan. Muutenkin se väkisin vääntämisen maku oli todella kitkerä, kun hevonen ei ottanut yhtäkään askelta ilman että minä niitä sille tarjoilin. Olin aivan loppu, mutta niin taisi olla valkea proomukin. Joten joo, en mä tyytyväinen ole lainkaan. Tuskaista kuinka ei vain liikuta, ei minnekään päin ja sen takia se koko rata suoriutuu huimasti omaa tasoa alempana. Että vaikka teoriassa tuolla olisi voinut päästä läpi ja sinäänsä kaikki sujui. Niin ei, en ole kyllä kovinkaan tyytyväinen muuta kuin pariin hetkeen.

Saatiin palautteet, aika tasaista kutosta (joka taisi johtua harjoituslisästä), jokunen vitonen ja oikeasta laukasta nollaa ja kakkosta.
Alaosastoon olin sen sijaan jopa tyytyväinen, sillä kun vertasi edellisiin kisoihin (vuonna -13 siis) oli jokainen alapiste noussut puolikkaalla ja istunta oli paras, huimasti jopa kutonen. Muutenkin olin yllättävän tyytyväinen istumiseeni tänään, pientä pomppimista, ajoittaista könötystä, mutta suht hyvä.

Tässä vielä ratavideo jos sitä uskaltaa katsoa :)

Koulukisamateriaalit

Ensin se videon tynkä!

Voi meitä jänishousuja ;)

Mutta kyllä siellä sitten myöhemmin pystyi olemaan jo kuin isot hevoset konsanaan!

Tulin, näin, koitin

Kisakarkelot ovat jälleen ohi, ihan mukavaa näin parin vuoden tauon jälkeen ;)

Aamulla ihan hyvissä ajoin tallille ja lähtölistoja lukemaan. Mä ja Jack oltiin sen kolmannen(?) luokan toisia lähtijöitä ja Jackin sitten piti jatkaa vielä mun jälkeen toisen ratsastajan kanssa. Kirjava tuli harjailtua ja puunailtua nätiksi, tosin ihan hirveän kauniiksi ei sitä saanut kun heppa oli ilmeisesti keksinyt tarvitsevansa vähän enemmän ruskeaa ja vähemmän valkoista. Sen jälkeen osoitin huikaisevat kampaajankykyni (:D) ja letitin Jackielle niin kamalan letin, että hevostakin melkein hävetti! Lopulta valkea huopa selkään ja odottelemaan.

Odotteluajasta tulikin sitten vähän odotettua pidempi, mutta olipa hyvää aikaa pohdiskella rataa ja rukoilla jumalaa. Ei mua tosin jännittänyt yhtään, luotin siihen että osaan radan ja tiesin että mennään vain kokeilemaan - stressi ei auta lainkaan, joten samahan se on mennä hyvin fiiliksin sisään!
Lopulta uskaltauduttiin c-merkin ratsastajien kanssa ensimmäiselle verkkakentälle. Tallista ulos asteleminen oli Jackielle oikea järkytys, ihmismassat ja eriskummalliset tavarat järkyttivät hevosen herkkää mieltä ihan hirveästi! Siksipä päätin taluttaa ensimmäisen kierroksen ihan maasta käsin, kirjava kun oli ihan lentoon lähdössä, enkä toivonut sen räjähtävän kun kipuan selkään.

Hyppäsin lopulta kyytiin ja Jack osoitti lehmänhermonsa juoksemalla heti kättelyssä kauhuissaan alta. Heppa ei millään meinannut kävellä, sillä epämääräisen ravin juoksentelu pää pystyssä oli sen mielestä huomattavan paljon parempi idea. Mä iskostin takamukseni penkkiin ja päätin, että nyt sitten ratsastamme tätä hevosta. Emme anna sen vain juosta, emmekä kökötä etukenossa. Jouduin muutamia kertoja ottamaan sen alas ravista, kunnes Jack malttoi hieman rauhoittua ja päästiin kävelemään alkukäyntejä.
Jännitys oli silti ihan käsinkosketeltavaa. Koko ajan kyttäiltiin vähän joka paikkaa, kentän toinen pääty oli hurjan pelottava ja volteille kääntyminenkin oli hurjan hankalaa kun herran mielestä meidän olisi vain pitänyt juosta pää viidentenä jalkana karkuun! Nyt otin kuitenkin ne eilisen opit käyttöön ja tein asialle jotain. Kun Jack kulmissa koitti katsella ulos ja lykätä ruhonsa kanssa sisälle, minä otin sen sisäpohkeen käyttöön ja taivutin nokan sisälle. Vaikka sitten väkisin, en antanut itseni pelätä sitä, että mitä jos se hevonen nyt vaikka räjähtää kun painan kunnolla pohkeella. Ja sehän sitten auttoi - kun mä vaan asettelin sisälle, enkä antanut Jackin kyttäillä turhuuksia, alkoivat korvat lepattaa minuun päin ja hevonen rentoutui aivan selvästi. Kulmia ei enää oiottu säännönmukaisesti, vaan maltettiin kuunnella mitä sillä ratsastajalla olikaan sanottavanaan.

Marianne tuli sitten jossain vaiheessa kyselemään miten menee. Koska Jack oli siinä vaiheessa vielä hieman jännittynyt ja koitti karata alta milloin minkäkin takia, käski Marianne tehdä niitä voltteja, taivuttaa sisälle ja väistättää pyllyä ulos. Kun oikein asettelin, oikein vaadin, niin hevonen alkoi taas kuunnella paremmin ja paremmin. Mulla oli aika pitkälti hyvä fiilis siinä käynnissä, vaikka välillä Jackien rento fiilis tuntuikin katoavan sen "iik apua, kuolen varmaan"-ideologian tieltä.
Päätinkin siis siirtyä raviin, koska se nyt vaan on se helpoin askellaji ja yleensäkin tahti tulee aina käynnissä kuntoon sen ravin jälkeen. Olihan se ravikin alkuun sitä yliherkän pikkumiehen "iiksiiks, en voi keskittyä!!" häsellystä, mutta kun mä vaan otin meitä molempia niskasta kiinni, enkä antanut hepan hörhöilyn vaikuttaa, niin kyllähän se sieltä rentoutui. Pyörittelin ympyröitä, asettelin ja yksinkertaisesti hidastin aina kun heppa koitti ryysiä alta. Keventelin hitaasti, olin rento ja kehuin melkeinpä jokaisesta oikeasta liikkeestä. Lopulta Jack alkoi tuntua samalta kuin tunneillakin - se oli rento, kiva ja pyöreä. Ei jälkeäkään mistään ylireagoinnista mihinkään ja ratsastuksesta tuli heti paljon kivempaa!
Jumputin sekä harjoitus- että kevyt ravia, vähän fiiliksen mukaan. Jack meni vallan kauhean hienosti, joten otettiin hiukan välikäyntiä jottei heppa vallan kyllästy. Laukkaa halusin ottaa alle jo tällä kentällä, koska arvasin Jackien jännittyvän kun paikka vaihtuu. Tuumasta toimeen siis vain, otin parit nostot molempiin suuntiin ja laukkasin melkeinpä pelkästään ympyrällä, siinä ei niin pelottavassa päädyssä. Jack oli magea, oi että! Laukat nousivat aika pitkälti istunnalla, saatiin tosi tasaisia ja rentojakin nostoja. Minä istuin ihan kohtuullisesti, kadottelin vaan jalustimia aina välillä. Pystyin myös keskittymään siihen reitin ratsastamiseen ja meidän suoristamiseen, Jack tuntuu kanttaavan kuin moottoripyörä ja mä taas kaadun sitten iloisesti mukana. Nyt sain hiukan juntattua hevosta suoremmaksi ja pidin oman ruhoni enemmän hallinnassa kuin yleensä!
Kirjavakin näytti olevansa aika iso ja fiksu mies. Laukattiin Tarmon tarhan ohi oikeastaan koko ajan ja pikku-Tarmohan päätti sitten näyttää että häneltäkin luonnistuu jos jonkinlaiset levadet! Jack meinasi ottaa ponin riehumisesta kimmoketta, mutta päätyi kuitenkin kuuntelemaan epätoivoisesti kyydissä roikkuvaa tätiä ja laukkasi kiltisti muista välittämättä. Mahtava poni!

Lupasinkin Jackille jo tuolla, että vaikka se nyt mokaisi koko radan, niin ei haittaisi lainkaan. Niin upeasti herra jänishousu kulki tuolla verryttelyssä, ettei millään muulla ollut väliä!
Vaihdettiin siitä kenttää, Jack oli aivan kauhuissaan kun hän joutui kävelemään uudelle kentälle :D Hyvä kun ei sydänkohtausta saanut, eihän me nyt normaalisti ratsasteta pitkin tarha-alueita = niin ei voi siis nytkään tehdä!

Kun päästiin seuraavalle verkka-alueelle, oli Jack tietenkin aivan järkyttynyt. Hepan maailma mullistui, vaikka kyseessä oli siis meidän ihan normaali ratsastuskenttä, jolla rampataan kuutena päivänä viikossa. Aloittelin taas käynnissä, pyörittelin voltteja, hain niitä kulmia, enkä antanut Jackin stressata. Marianne käski väsyttää sitä, ottaa laukkaa ja rauhoitella menoa.
Otin aika paljon ravia, pyörittelin voltteja ja vain pidin tahtia yllä. Jack rentoutui suhteellisen nopeasti ja oli taas todella mainio ratsastaa. Annoin sen välillä kävellä kun Jackie alkoi tuntua turhankin nuutuneelta, otin joitain pysähdyksiä ja sitten nostelin laukkoja. Kaikki vaan sujui ja mä olin ihan mielettömän fiiliksissä! Me tehtiin kaikkea sitä mitä mä keksin pyytää, hevonen ei saanut slaageja toisista verkkailijoista ja se oli rento, se oli rauhallinen. Mä olin yhtä hymyä kun olin saanut Jackin keräämään itsensä ja arvokkuutensa, kaikki oli niin mukavaa ja helppoa!

Sitten olikin meidän vuoro lähteä radalle. Se oli jo tiedossa, että rata tulisi olemaan vaikea: siellä oli hurjan pelottava teltta, hurjasti katsojia, pelottavat tuomarit ja jopa autoja! Kaikkea todella pelottavaa, kun kyseessä on pupupöksy Jack. Siinä vaiheessa kun ratsastettiin radalle, tarkoituksena vain käynnissä kiertää se ympäri, niin se vaan hajosi. Jack pelkäsi ihan hurjasti sitä toista pitkää sivua, eikä sinne vaan voinut mennä. Hevonen ravaili kauhuissaan karkuun ja ratsastajakin onnistui siinä vaiheessa sitten hukkaamaan sen "älä kökötä"-ajatuksen jonnekin. Lopulta Jackie pamahti laukkaan ja täräytettiin tyylikkäästi kouluaidan ylitse!
Suoritus ei ollut vielä alkanut, joten palattiin radalle ja Marianne kävi taluttamassa meidät kentän ympäri. Pysähdyttiin tsekkaamaan kaikki pelotukset, hepalla vain sydän löi ja kaikki oli hurjaa! Kierroksen jälkeen meidät päästettiin irti. Käynnissä homma oli vielä jotenkin hanskassa, mutta kun siirsin raviin, niin Jack vaan lähti taas kiihdyttelemään alta, samalla hurjaa pitkää sivua kyttäillen. Marianne käski muutaman epämääräisen raviympyrän jälkeen lähtemään radalle.
Rata meni superloistavasti ;) Tehtiin huikean vino ja kiemurteleva serpentiinisisääntulo. Alkutervehdyksen Jackie päätti suorittaa sivuprofiili kohti tuomaristoa, sillä onhan vasen hänen parempi puolensa! Sen jälkeen päätettiin että voltin ratsastus kuuluu kyllä c-merkin ohjelmaan ja varsinkin suoritettuna suoraan alkutervehdyksestä! Tuomaristoa kohti päästiinkin ihan ookoosti ravissa, mitä nyt sekin reitti katosi about kymmenen metriä ennen sitä hirveän pelottavaa päätyä. Lopulta taidettiin suorittaa temmonlisäys laukassa, mutta hei - temmonlisäystä sekin! Hepalla pyörivät silmät kuin hedelmäpeli ja laukkaspurtti loppui siihen, että täti oli keikahtaa alas selästä. Onneksi Marianne sieltä taas käskytti, että "älä nyt vaan tipu sieltä!"
"En tipukaan." Kovat olivat puheet, mutta olen lupaukseni veroinen. Kun sain itseni takaisin jokseenkin istuvaan asentoon, oli seuraavana hommana pysäyttää Jack ja kiittää tuomareita ajanhaaskusta. Marianne tuli taluttamaan meidät uudelleen kentän ympäri ja sitten päästiinkin verkka-alueelle. Me tultaisiin nimittäin häpeäkierrokselle (nimesin sen itse :D) kisojen jälkeen, jottei Jackille jäisi näin huonoa kokemusta kisoista!

Marianne vain sanoi, että joko mun tai sen toisen ratsastajan pitäisi kisojen jälkeen mennä sinne toiseen päähän ja ratsastaa hepalla. Mulla ei ollut niinkään väliä, tietenkin ratsastan jos vain saan ;) Koska mua ei häädetty selästä, niin päättelin olevani itse jälleen se uhri ja Jackin toinen ratsastaja sai toisen ponin käyttöönsä. Mä taas sain tehtäväkseni ratsastaa verkka-alueella kisojen ajan ja väsyttää Jackin, jotta se kulkisi nätisti sitten toisessakin päässä.
Häpeäkierrokselle tosin tuli aika paljon muitakin, joten ei mun tarvinnut itseäni huonoksi tuntea :D Artsi pukitti ratsastajan alas, Simo esitteli kevätjuhlaliikkeitä ja Kaisa kuvitteli olevansa estekisoissa. Jos seitsemästä osallistujasta neljä kuvittelee, että koulukisoissa on tarkoitus esitellä extremetemppuja, niin ei kai siinä ainakaan tarvitse itseään hävetä. Sitä paitsi, harjoittelemassa me vain oltiin, joten samahan se vaikka vähän häpeäkierrokselle jouduttiinkin ;)

Kisojen aikana otin vaan sitten reippaasti ravia, pysähdyksiä ravista ja laukkaa. Todella hienoja laukka-ravi-siirtymisiä me saatiinkin aikaan, Jack myös pysähtyi hyvin ja kulki kivasti. Huomasi vaan että heppa alkoi tosissaan väsyä, ei oikein jaksettu enää loppua kohden liikkua. Ratsastajallakin alkoi ilmeisesti kunto loppua, sillä tulihan siellä kyydissä istuttua pidempään kuin normitunnilla!

Kun osallistujat olivat vääntäneet ratansa, otettiin huippuratsukot radalle yhdessä! Marianne käski kävellä ja hivuttautua hitaasti kohti pelottavaa päätyä. Mä kävelin ihan rauhassa kohti sitä päätyä, aina ennen kuin Jack ehti jännittyä, käänsin voltin ja asettelin sisälle. Päätyyn päästiinkin tosi kivuttomasti ja jäätiin sitten sinne pyörimään, jottei jouduttaisi kulkemaan vielä sen pelottavan teltan ohitse. Siirryttiin siellä kevyt raviin ja pyörittiin isolla pääty-ympyrällä. Jack otti aina vähän kipinää siitä teltasta, mutta otin sitä vain kuulolle ja nokkaa sisälle. Hiljalleen heppa rentoutui, eikä välittänyt teltasta enää ihan niin paljon. Mä siirsin meidän ympyrää hiljalleen kohti kentän keskiosaa, lopulta ihan toiseen päätyyn siirtyen. Näin päästiin ihan huomaamattomasti ravaamaan jopa sen hirveän pelottavan teltan ohitse ja heppakin pysyi rentona ja rauhallisena! Jesjesjes!
Sen jälkeen sainkin ratsastaa radan, muiden pyöriessä vähän poissa edestä. Alkutervehdykseen tultiin taas vinoina kuin ameebat, mutta poni pysähtyi kivasti ja sain tällä kertaa tervehdittyä ilman zumbaamista. Siitä raviin ja se suora linja onnistuivat jo paremmin, mitä nyt se kulma tultiin vähän kylkimyyryä. Temponlisäys oli kiva, minä olin siihen tyytyväinen. Alkuun vähän hissuttelin, mutta lopussa uskalsin ratsastaa eteen, sillä tässähän ei ollut mitään menetettävää enää. Jackiekin tuli takaisin siitä ja päästiin uudelle kokorataleikkaalle. Käyntiin siirtymä oli hyvä, tällä kertaa heppa ei saanut ohjaa kiskottua ja siirtyminen takaisin raviin oli nätti ja sujuva. Käyntiin siirryttiin vähän epämääräisesti, sillä hurja kulma sai meidät jälleen! Laukka nousi kivasti, mitä nyt vauhtia oli selkeästi liikaa ja jouduin jarruttelemaan melkein koko ajan. Tahti kuitenkin parani ympyröiden aikana, mutta siirtyminen raviin tuli taas myöhässä. Mä myös hukkasin jalustimet siinä joutessani ja Jack lähti kaahaamaan ravissa, joten täyskaarto oli aika mielenkiintoisen näköinen ja kokoinen. Sain kuitenkin homman hallintaan ja seuraava käynti oli parempi.

Laukka nousi, mutta vauhtia oli kuin laukkakisoissa. Mä en millään meinannut saada sitä laukkaa rauhallisemmaksi, joten mentiin koko ajan vähän ylitemmossa. Taas raviin siirtymä oli liian myöhään ja täyskaarto ihan naurettava. Ravissa oikaistiin koko pelottava pääty ja keskihalkaisijalle kääntyminen tuli aika mielenkiintoisen reitin jälkeen. Pysähdys kuitenkin toimi ja raviin siirryttiin kivasti. Lopulta sitten lopputervehdys, joka oli mielestäni melkein parhaimpia kohtia koko radasta - tultiin suht suorana ja pysähdys oli siisti! Hieno Jack!
Käveltiin siinä hetki ponin kanssa, lopulta alkoi hevosilla olla jo ruoka-aika, joten takaisin vaan talliin. Pieni mies oli aivan hiestä märkä ja kaikkensa antanut. Laitoin ukkelin kuntoon ja vein sen sitten pihalle - tosin jopa matka tarhaan keskeytyi julmasti kun Jackin piti pelätä edessä nököttävää pakettiautoa!


Kyllä se on niin, että Kipinän hetki kuvastaa ehdottoman hyvin tätä kaikkea:

"Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja tee sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki
Tee mitä se vaatii
Vaik et pääsis ees maalii
Se on se fiilis mitä etsit"

Se on hieno voimalaulu ja siinä on paljonkin sanomaa ihan ylipäänsä elämään.
Mä olen tyytyväinen tähän päivään, enkä oikeastaan vaihtaisi mitään. Mä lasken tämän kisapäivän neliosaiseksi: eka verkka, toinen verkka, rata ja häpeäkierros. Jokaisessa Jackiä jännitti ja jokaisen olisin voinut munata aivan täysin. Sen sijaan että olisin vaipunut epätoivoon, kiikkunut jalustimilla ja saanut hepan slaagin partaalle, niin minähän päätin ratsastaa jopa paremmin kuin ikinä ennen tuon herkkishevosen kanssa! Kerrankin mä en vain antanut olla ja tuudittautunut siihen uskoon, että se hevonen hajoaa jos vaadin siltä jotain. En antanut sen oikoa niitä kulmia ja minä onnistuin ratsastamaan sen rennoksi, jopa tällaisessa erikoisemmassa tilanteessa. Menihän se nyt tuhottoman paljon paremmin kuin eilen, ihan oikeastikin.
Me suoriuduttiin todella hyvin kolmesta osiosta. Kolme kertaa mä sain sen hevosen rennoksi ja toimivaksi. Me mentiin hyvin, me tehtiin kaikkea sitä mitä mä halusin. Se, etten kyennyt rentouttamaan sitä hevosta siinä alle minuutissa ennen kisarataa, niinniin.. En nyt pidä sitä minään suurena pettymyksenä tai kamalana asiana. Se oli oletettavaa, ei mitään sen ihmeempää.

Joo, tämä oli meidän oma voittomme! Minä todistin itselleni pystyväni siihen ja harjoituksen kannalta tämä oli ihan loistava päivä. Mä sain istua Jackin selässä kyllästymiseen asti, tehdä sitä, mikä parhaimmalta tuntui. Mä todella jouduin työskentelemään ja vaatimaan, ja luulen, että tämä kisapäivä tulee olemaan sellainen mukava harppaus eteenpäin tuon Jackien kanssa ratsastamisessa.
Toki, kuten sanoin, olisi ollut ihan hauskaa päästä rata läpi ja saada pöytäkirja ja kaikkea! Mutta kyllä mä silti luulen että olen tyytyväisempi tähän vrt jos olisin mennyt Vinskillä ja vaikka päässyt radasta läpi. Jack on niin kauhean kiva hevonen ja tämä oli oikeasti tosi kehittävää.
Ja kuten mä tiesin ja aavistin, niin tämä "epäonnistuminen" ei haitannut. Jos olisin mennyt Artsilla ja se olisi heittänyt mut alas, niin saattaisin olla vähän eri mieltä siitä radan onnistumisen tärkeydestä ;)
Muttamutta, Jackie oli hieno, minä olin hieno ja olimme loistava ratsukko! Mitäpä siitä, että koulurata ei sujunut. Ehkä mä vielä joskus pääsen kouluradasta läpi, tai sitten vaan kerään hirveää hylkyriviä. Oli miten oli, olen minä tyytyväinen :)