Täyttä kyytiä ympäri kenttää

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Pomo, Vinski ja pari yksäriä, Elvis jatkoi vielä myöhemmin tunneillekin. Päivä oli hemmetin tuulinen ja muutenkin ihan kamala, mutta sentään mulla oli tänään tosi kivat fiilikset. Ei meinaan jännittänyt yhtään. Ei ollut sellaista kalvavaa huonoa fiilistä, joka nyt on seuraillut viimeiset viikot. Siinä ponia harjaillessa aloin ihan miettiä että hei, tänään ei jännittänyt ajaa tallille, eikä ole huono fiilis ponia harjaillessakaan. Todella hyvät lähtökohdat siis!
Lähdettiin kentälle, tähän märkään, kylmään ja pimeään talveen ja sitten kiipesin kyytiin.

Aloitettiin käynnillä ja Elviksen mielestä porttipääty oli inhottava, joten sinne ei tietenkään mitenkään voinut mennä. Pari ekaa kertaa skipattiinkin aika paljon siitä päädystä, mutta myöhemmin lähdin ahkerammin vaatimaan ponia päätyyn ja päästiinkin sinne ilman sen suurempaa draamaa. Ja tosiaan, mun hyvä fiilis vain jatkui. Ei jännittänyt yhtään! Oli suorastaan normaali olo - tuntui että voin istua siellä kyydissä, suorana, rentona, eikä mikään voi sitä estää. Käynnissä käveltiin vähän molempiin suuntiin sekalaisesti, Elvis taas alkuun ihmetteli uudempia poneja, mutta tällä kertaa keskittyminen oli huomattavasti enemmän kävelyssä, kuin toisissa hevosissa. Käänneltiin siinä voltteja, pyysin hiukan käyntiä eteen ja homma sujui ihan kivasti. Hiukan nyt mentiin varovaisemmin, koska tuuli oli niin vahvaa ja ajattelin että mennään taas hiukan alta riman. Jottei tuulenpuuska yllätä ja vie ponia mukanaan tai jotain.

Siirryttiin sitten kevyt raviin ja tarkoituksena oli tehdä toisessa päädyssä täyskaarrot ja toisessa päädyssä sitten ympyrä. Simppeli kuvio, homma sujui oikein nätisti. Hiukan ehkä poni oli hidas ja silti ajoittain altajuokseva. Ei mitään sen ihmeempää ja tarkoituksena olikin alkaa hiljaksiin ratsastamaan tasaisempaa tahtia. Mutta sitten kävikin niin hassusti, että Pomo päätti olla villi ja räjähtää meidän takanamme. Elvis tietenkin lähti siitä täysillä muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kunnes aita tuli vastaan ja sain ponin pysähtymään. Homma vaikutti olevan kunnossa, mutta sitten Pompeli jatkoi riekkumista vapaana ja Elvis halusi ilmeisesti myöskin ottaa vähän pöllöenergioita ulos, joten yllättäen ponini lähtikin uudelleen kiitämään toiseen päähän kenttää. Sain ponin käännettyä päin aitaa ja lopulta myös pysäytettyä, samalla vain miettien että kunhan vaan saisin sen pysäytettyä ennen kuin tipun kyydistä ja pääsisin laskeutumaan hallitusti. Ponin sain lopulta pysäytettyä ja kun vaan tuntui ettei se samalla sekunnilla ole lähdössä taas, niin heittäydyin nopeasti alas (ja venäytin jotenkin koko polveni. Ei ole helppoa edes laskeutua satulasta). Pomo jatkoi vapaata riekkumista, Elvis olisi halunnut lähteä mukaan ja muut hevoset vain katselivat kun vanhat ponipojat riehuivat kuin pahaiset kakarat. Hyvinhän tämä menee!

Kun Pomo lopulta rauhoittui, oli aika hypätä takaisin Elviksen kyytiin, jolla oli kaula kuin joutsenella ja silmät pyörivät kuin hedelmäpeli. Tämän takia jätin raipan pois ja nousin hivenen epäilevänä kyytiin. Marianne kysyikin hallitsenko sen nyt varmasti. Niin.. Toivottavasti?
Se alkoi todella hyvin ja Elvis oli suihkaista alta heti kun vaan pääsin selkään. Sitten se näki hevosia ja vetäisi 180 astetta ja sähähti karkuun. Se kipitteli ja tuntui varsin räjähdysherkältä. Tästä huolimatta mulla oli edelleen yllättävän hyvä olo. Ei jännittänyt kauheasti - enemmänkin turhautti kun pohdin mitä hittoa teen, jottei poni vain suihkisi menemään aina kun toinen hevonen tulee 20 metriä lähemmäs hänen keltaista pyllyään.

Lähdettiin jatkamaan ravia ja mentiin edelleen samalla kuviolla, mikä tarkoitti sitä, että hevosia tuli ja meni milloin mistäkin suunnasta. Tämä hankaloitti tosi paljon, Elvis jännittyi, sähähteli minne sattui ja mulla oli työtä siinä että sain istuttua alhaalla ja otettua ponin takaisin raviin. Otinkin ajatukseksi alkuun vain ravailla nätisti. Väistelin muita, koitin saada kevennyksen rauhoitettua, otin runsaampaa pidätettä jos poni syöksyi alta, sellaista perussettiä. Onneksi pian jäätiin ihan vaan kaikki samaan kierrokseen ja tehtiin vain voltteja kaikkien sivujen keskelle. Tämä helpotti niin paljon mun menoa ja keskittymistä. Aikani kun pyysin ravia ja vaan tsillailtiin siellä, rauhoittui Elvis sen verran, ettei se enää skitsoillut muista hevosista. Vain Vinskistä. Vinski saattoi olla kymmenen metrin päässä ja silti poni vaan yllättäen heitti ympäri ja yritti lähteä laukkailemaan karkuun. Sain jo muuten ratsastettua reittiä ja homma oli hanskassa, mutta auta armias kun jostain tuli Vinski ja Elvis ei enää voinutkaan tehdä mitään muuta kuin juosta karkuun.

Onneksi lopulta kävi läpimurto ja onnistuin viimein pysäyttämään ponin raiteilleen ennen kuin se ehti edes lähteä. Sain pari kertaa otettua pidätteen just samalla hetkellä kun poni oli räjähtämässä ja sen jälkeen pystyinkin pyytämään sitä jatkamaan työskentelyä normaalisti. Kun pari kertaa sain kiellettyä Elvistä riehumasta ja olemasta tuhma, se lopetti sen ylettömän skitsoilun ja rauhoittui niinkin hyvin, että lopulta pystyttiin tekemään vaikka voltteja Vinskin ympärillä ponin sen suurempia jännittymättä! ...Okei, kyllä se vielä tunnin lopussakin pari kertaa otti pieniä väistöliikkeitä jos Vinski tuli suoraan kohti, mutta ne eivät olleet mitään pahoja, kun sentään pystyttiin muuten työskentelemään normaalisti.
Muu kaahottelu saatiin rauhoitettua sillä, että keventelin hitaammin. Ja Elviksen porttipään väistelykin talttui kun Marianne käski ajatella vähän avotaivutusta kulmaan tultaessa. Näin Elviksen nokka pysyi sisällä, eikä sillä ollut mahdollisuutta lähteä oikomaan. Kun nämä kaikki yhdistettiin, niin lopulta istuttiin harjoitusravia, tehtiin voltteja ja mulla oli alla ihan normaalin tuntuinen Elvis. Sitä pystyi ratsastamaan eteenpäin, vaatimaan taivutusta, eikä se singonnut enää kertaakaan mihinkään. Ja koko tämän ajan mulla oli hyvä fiilis, mikä oli ehkä parasta koko hommassa. Mulla oli vaan niin paljon rennompi olo tänään, kuin viime viikolla. Sain istuttua niin paljon paremmin ja rennommin. Ihan superloistavaa!

Otettiin sitten vielä laukkaa yksitellen. Laukka olikin tosi hyvää. Laukkasin ensin oikeaan kierrokseen, johon nousi ensin väärä laukka, mutta sen jälkeen päästiin hienosti vauhtiin. Laukka oli nyt tosi hyvää, sellaista mukavan energisen ja pyörivän tuntuista. Poni liikkui omatoisesti eteenpäin, minä istuin siellä suorassa ja rentona (ei vieläkään jännittänyt, jee!) ja meillä oli tosi kivaa. Laukattiin muutama kierros, käveltiin hetki ja sitten pääsin laukkaamaan vielä vasemmalle. Tähän suuntaan nostossa tuli pientä kiemurtelua, mutta kun sain ponin suoristettua, nousi laukkakin hyvin. Tähänkin suuntaan mentiin hienosti, ehkä astetta hitaammin kun poni oli jo laukkaillut kovasti, mutta ei mitään huonoa silti. Loppuun ravailtiin vielä hiukan. En nyt sattuneesta syystä oikein päästänyt ohjaa, vaikka Elvis oikein nätisti ja rentona ravailikin. Vasta ihan lopussa Mariannen kannustamana annoin ponin venyttää ennen käyntiin siirtymistä. Loppukäynnit taluttelin ja sen jälkeen poni pääsi talliin hetkeksi lepäämään ja itse lähdin takaisin kotiin.

Olin vaan tosi tyytyväinen tähän tuntiin. Se fiilis tekee niin paljon ja kun nyt pitkästä aikaa oli taas rento ja hyvä olo. Oli muutenkin mahtavaa että sitä mun hyvää oloa ei horjuttanut tuo hirmuinen riehuminen. Olin myös supertyytyväinen että sain pidettyä itseni kasassa ja sain Elviksen kuulolle ja toimivaksi. Ettei vaan juostu päättömästi koko tuntia. Mariannekin oli tähän tyytyväinen, alku oli kaaosta, mutta sitten noustiin tasaisesti sinne hyvälle tasolle. Tosi kiva tunti, vaikka nyt jäikin pienet sotavammat siitä nopeasta laskeutumisesta. Ei se mitään, oli niin mukavaa!

Hyvää työskentelyä vinolla ratsastajalla

Tänään oli taas sellainen päivä että olin ainoa meidän tunnilla ja Marianne olikin kysellyt voisinko tulla myöhemmin. Mutta tietenkin kun lähden niin aikaisin ja yleensä nämä viestit tulevat kun olen jo melkein tallilla, niin ei auta. Olin siis yksin tunnilla, mikä ei tietenkään mua niin haitannut, Marianne vaan joutui möllöttämään kentällä tunnin kauemmin. Auton hommaamista odotellessa.
Mulla oli Vinski, mistä olinkin tosi innoissani. Olen odotellut koska pääsen taas ison äijän kyytiin, mutta yleensä sillä on muita ratsastajia. Sen lisäksi oli tosi kiva kokeilla valtamerilaivaa tälleen yksityistunnilla - ei ainakaan jyrätä ketään ja heppakin kääntyy paremmin kun ei ole ketään seurailtavana. Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdin sitten kentälle kävelemään ja odottelemaan Mariannea.

Ei muuta kuin selkään ja lähdin kävelemään. Kenttä oli sellainen pintajäinen ja vähän inhottava, mutta sentään ei vielä ole niin kylmä, että se hiekka olisi oikeasti jäässä. Vesilutakot olivat hiukan arveluttavia ylittää, mutta hiekka pehmeni suht hyvin isojen lapioiden alla. Otin siinä omatoimiset alkukäynnit, joissa pyysin vain hiukan aktiivisempaa käyntiä isolta äijältä ja pyöräyttelin muutamat voltit. Muuten se aika menikin ihmetellessä, että miten noin ison hevosen selässä kuuluukaan olla ja kuinka voi jalkojen välissä olla niin hitosti massaa.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettiin työskentely pääty-ympyrällä vesilutakoita väistellen. Tarkoituksena oli tehdä pientä avotaivutuksen tapaista pitkin ympyrää ja aina vuorollaan suoristaa vasta-asetuksilla ja väistätyksillä ympyrän sisälle. Yleensä nämä tällaiset sujuvat oikein kivasti Vinskin kanssa kun heppa osaa ja kaikkea, mutta nyt olin kyllä jotenkin tosi hukassa siellä. Oli ihan sellainen olo, etten vaan osaa tehdä jalalla, kädellä ja vielä istunnalla eri juttuja, joten aina kävi vähän niin, että mä keskityin liikaa yhteen apuun ja unohdin kaikki muut, jolloin taivutuksen aikaansaanti oli tosi haastavaa.

Ehkä se oli vaan taas tämä järkytys kun pitkästä aikaa olin ison hevosen kyydissä. Meni niin paljon energiaa ihan vain ohjien käsissä pitämiseen, joten tällaisen vaativan tehtävän suorittaminen oli tavallistakin hankalampaa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja tosiaan, alkuun en oikein saanut mitään tehtyä. Vinski oli kyllä todella hyvin kuulolla ja esimerkiksi se pysähtyi ihan kuin seinään kun vain pyysin, mikä oli tosi hienoa, kun yleensä hidastuksiin nämä mun erilaiset väistätysyritykset kaatuvatkin. Nyt oli ongelmana enemmän se, etten vaan saanut tehtyä tarpeeksi. No, toistojen ja korjausten jälkeen sain lopulta onnistumaan jollain tasolla ne taivutukset, väistöt ja ainakin Vinski asettui tosi hienosti ja hidasti ongelmitta. Joten sentään ne peruspalikat tuntuivat siellä toimivan. Toki itse pyörin ja kierin siellä selässä taas vähän miten sattuu, mutta se istuminen on vaan kauhean hankalaa.

Oikea kierros olikin huomattavasti sujuvampi, mutta siinä iski hiukan ongelmaa kun Vinski lähti ennakoimaan ja kaatumaan ulkoapujen läpi ihan liikaa. Tulipa ainakin pakottava tarve ottaa se ulko-ohja käteen, sillä muuten oltaisiin keilattu aitatolpat mennessämme. Kyllä sen tällaista isoa ja vahvempaa hevosta ratsastellessa huomaa, että se ulko-ohja todellakin tarvitsisi olla kädessä. Ja huomaa kuinka vaikeaa se on pitää kädessä - mutta hyvä että tuli taas sitäkin paranneltua ja harjoiteltua, sillä en todellakaan halunnut jäädä aidan ja hepan väliin tällä tunnilla.

Siirryttiin siitä sitten kevyt raviin, mikä oli lähinnä koomista. Vinski meni tosi hienosti ja kiltisti ravia, se kääntyikin ja teki kaikkea. Ongelmana oli se, että Vinski teki vähän liikaakin kaikkea. Joka kerta kun ravattiin ympyrän avoimelle sivulle, heppa yhtäkkiä vaan poikitti hulluna ja lähti tekemään sulkutaivutusta. Jep. Marianne kysyi onko mulla ulkojalka takana (ei nyt mielestäni) ja yritin pitää itseni ihan tasassa, tekemättä mitään. Koitin pitää sen ulko-ohjan tukevana ja vain mielessänikin ravailla. Mutta ei, monta kierrosta peräkkäin Vinski vain alkoi suorittaa sitä sulkutaivutusta joka kerta ihan samassa kohdassa. Se oli jo lähes tragikoomista. Lopulta sain sitten tehtyä jotain, ehkä pidettyä ulkoavut tukevampina tai ratsastettua enemmän eteen ja pidettyä hepan suorana, mutta tärkeintä oli että heppa lopetti taivutusten tarjoamisen ja jatkoi hienoa ravia vain ympyrällä. Ratsastelin Mariannen tukemana ravia isoksi ja reippaaksi ja kyllä vanhasta vielä lähtee. Hän ravasi tosi kivaa ja aktiivista ravia siinä ympyrällä, vailla huolenhäivää. Ravitehtävänä mun piti tehdä aina pienempi voltti ympyrän aikana ja siitä jatkaa pieni pätkä avotaivutuksessa. Tämä olikin yllättävää, sillä aloitettiin vasemmassa kierroksessa ja se sujui tosi hienosti! Pienempi voltti tuli kuin vettä vaan, Vinski piti ravia hyvin yllä kun vain muistin pyytää tarpeeksi ja avokin tuntui huomattavasti onnistuneemmalta kuin käynnissä. Välimatkoilla pyysin hepan aina reippaampaan raviin ja muuten tehtiin taivutuksia. Lopeteltiin sitten tämä kierros ottamalla ihan kunnon ravia kierroksen verran. Hiukan sai pyytää ennen kuin Vinski heräsi ja senkin jälkeen häntä sai ihan komentaa ajoittain ettei lösähdettäisi. Saatiin kuitenkin tehtyä hiton isoa ja nättiä ravia pääty-ympyrällä, jonka jälkeen vaihdettiin suunta.

Vasen kierros yllätti mut täysin, sillä ajattelin että tähän suuntaan nyt ainakin onnistuu. Vaan eipä onnistunutkaan. Ensin mulla oli pitkään ongelmaa sen pienen voltin tekemisessä. Vinski kääntyi kyllä, mutta voltti oli ihan liian iso. Vasta kun lopulta oikein keskityin ja ratsastin, sain tähänkin kierrokseen tehtyä tarpeeksi tiukkoja voltteja. Sen lisäksi meillä oli vaikeuksia tehdä avotaivutusta tarpeeksi isolla reitillä, vaan skipattiin alkuun kulmia ja mentiin muutenkin vähän sinnepäin. Viimeinen ongelma oli se, että ympyrä lösähti ihan liian isoksi monta kertaa peräkkäin. Monien toistojen jälkeen, kun oikein sain kaivettua kaiken voiman itsestäni, saatiin muutama täysin onnistunut kierros, jonka jälkeen sain istua alas ja nostaa laukan.

Laukka oli itsessään hyvää. Kuulemma Vinski laukkasi oikein kivasti ja aktiivisesti. Varmaan vähän liian pitkä se oli ja näin vasempaan kierrokseen en saanut millään pidettyä sitä ulkokättä kyynerpääkulmassa. Koitin korjata, mutta joka kerta kun sain käden oikealle paikalleen, Vinski tietysti siirtyi raviin, kun ulko-ohjasta tuli liikaa pidätettä ja en saanut kylliksi ratsastettua samaan aikaan eteen. Pysyttiin kyllä ympyrällä tosi kivasti, se vaan hiukan venyi turhan isoksi, enkä saanut pienennettyä reittiä niin pyydettäessä. Sen lisäksi istuin vähän huonosti, olin kuulemma turhan kiertynyt sisäänpäin ja tuntui että käytin ihan liikaa jännitysvoimaa siihen istumiseen. Aloin toki taas jo hiukan väsähtää, mutta luulen että sekin osittain tässä vaiheessa johtui siitä, että jännitin jalkoja koko ajan (kuten aina laukatessa) enkä saanut muutenkaan istuttua ihan rentona satulassa.
Positiivisena voidaan ehdottomasti sanoa että Vinski nosti laukat todella hienosti, reippaita, iloisia nostoja tuli joka kerta kun piti lähteä korjaamaan laukka takaisin ylös.

Vaihdettiin suunta ja jälleen oikea kierros oli yllättäen parempi. Se johtui ihan siitä että oikealla jalalla sain paremmin ylläpidettyä laukkaa verrattuna vasempaan jalkaan ja oikeassa kädessä raippaakin on helpompi käyttää. Olin silti tosi yllättynyt, kun yleensä oikea kierros on katastrofi sen vasemman ulkokäden takia, mutta ei tällä kertaa. Tähän kierrokseen sain ulkokäden pidettyä tosi kivassa kulmassa ja nyt ainoa ongelma oli se, että ohjat tuppasivat aina valumaan. Se nyt johtui siitä että Vinski oli turhan pitkä, mutta annoin sen nyt vähän olla, sillä oli niin paljon muutakin pohdittavaa. Tarvitsen aikaa että voin työstää sitä lyhenemistä, se ei onnistu yhdellä kerralla. Varsinkaan tällaisen Elvis-kuurin jälkeen.
Tässä kierroksessa Vinski myös laukkasi parempaa ja aktiivisempaa laukkaa kun sain sen ylläpidettyä paremmin. Istuin myös itse tuhat kertaa paremmin, rennompana ja suorempana. Jalat nyt olivat edelleen jännittyneinä, se on mulla aina vaikeaa. Mutta muuten istuin tosi kivasti ja fiksusti siellä. Olin myös yllättynyt että tähän suuntaan ympyrä säilyi vähintään yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin toiseen kierrokseen. Oikein positiiviset setit siis!

Käveltiin sitten hetki, koska ratsastaja oli taas ihan suunnattoman poikki kaiken intensiivisen treenin jälkeen. Vinski sen sijaan vaikutti oikein tyytyväiseltä viilenneisiin keleihin ja iloiseen ratsasteluun. Lähdettiin kävelemään loppukäynnit maastoon, sillä tunti oli mennyt oikein kivasti. Maastolenkki sujui hyvin ja ongelmitta, käytiin pieni pätkä kävellen siellä. Vinski oli varsin tyytyväinen, mutta ihmisväki meinasi kyllä jäätyä kuoliaaksi siellä. Tuuli oli tosi pureva ja vielä kun pellon reunaa kuljettiin aikamoinen pätkä.
Palattiin siitä kentälle ja taluttelin Vinskiä vielä hetken, ennen kuin saatiin siunaus lähteä talliin. Poni sai takin päälle ja pääsi tarhaan ja itsekin lähdin aika nopeasti kotiin, sillä talvi ei tule yksinään.

Iltahämärässä villiponin kanssa

Kävin tänään ratsastamassa, mulla oli Elvis, tunnilla myös Pomo, Evita ja Simo. Elvis oli jo edeltävällä tunnilla, joten katselin vain kun poni pelästyi milloin mitäkin ja lähdin selkään mielenkiintoisin fiiliksin. Ainakin poni on reipas kun se jaksaa vielä karkuun juosta, joten se on ihan hyvä. Jännitti vaan etten muksahda itse kyydistä, katko kättä tai jalkaa ja joudu lähtemään ulkomaille raajat paketissa.

Noh, eihän näitä tarvitse Pullaponin kanssa niin jännittää, mutta ajattelin silti ottaa hiukan varovaisesti ettei nyt ihan se lottovoitto osu kohdalle. Alkukäynneissä lähdin ratsastamaan ponia reippaasti eteenpäin sillä se oli ihan matelumoodissa. Hiukan poni kyttäili ulkopuolista pimeyttä, mutta en antanut sille katselurauhaa, vaan tehtiin voltteja ja puskettiin lisää vauhtia. Poni alkoikin rentoutua ja keskittyä hommiin aika nopeasti, joten yksi työvoitto saavutettiin aika nopeasti.

Otin tämän ratsastelun lähinnä leppoisan iltaratsastelun kannalta, joten en sen ihmeempiä siinä omatoimisesti puuhaillut. Siirryttiin seuraavaksi kevyt raviin, jossa Marianne pyysi ottamaan muutamat reippaammat pitkät sivut jotta poni heräisi. Sen lisäksi tehtiin hiukan loivia kolmikaarisia poneja väistätellen ja pääty-ympyröitä. Väistättelyt sujuivat oikein mukavasti. Vähän löysää väistöä, mutta saavutettiin kiemuraa merkkaava puomi, eikä poni tuntunut ihan kauhean vinolta. Ympyröillä koitin ponin saada taipumaan kunnolla ja jatkamaan aktiivista ravia. Otin siinä sitten myös ne muutamat reippaammat pitkät sivut, jotka Elvis suoritti tosi hienosti. Ponista irtosi vallan mageeta ravia, se oli reipas ja kuuliainen.
..Kunnes sitten Alpo veti tarhassa herneet nenään kun kaveri vietiin toisesta tarhasta pois. Lapsihevonen veti siellä tarhassa rallia, jolloin minun fiksu ja vanha ponini päätti tietenkin että nyt on jotain pahaa tapahtumassa. Se otti pikkuisia lähtöjä aina samaan tahtiin Alpon kanssa. Meikä keikkui kyydissä miten keikkui, mutta poni oli kuitenkin sen verran kartalla että mitään pitkiä matkoja se ei juossut ja tuli parhaimmillaan takaisin ihan parin laukka-askeleen jälkeen. Alpo sai heinää tarhaan ja minä jatkoin hommia järkyttyneen ponin kanssa. Hetki siinä meni, hiukan lisää pyörittelyä, tasaista tuntumaa ja reippaampaa ravia, ennen kuin poni vihdoin rauhoittui ja uskalsi rentoutua takaisin.

Istuttiin harjoitusraviin ja humputeltiin sitä pitkin kenttää. Ravi oli tosi mukavaa, tasaista ja meikä istui oikein hyvin siellä, jopa suorana suurimman osan ajasta. Välistä jouduimme keskustelemaan tarkoittaako harjoitusravi laukkaan kiihdyttelemistä, mutta poni onneksi ymmärsi että ravata voi ilman laukkaehdotuksiakin.
Alettiin siinä sitten vielä nostella laukkaa pääty-ympyrälle. Ensin vasenta laukkaa, joka sujui ihan nätisti. Hiukan olisin voinut täräyttää Elvikseen lisää vauhtia, mutta otin varman päälle ettei poni räjähdä. Sain kuitenkin hyvät laukat kun vain laukka pysyi yllä ja poni pysyi ympyrällä oikein hienosti.

Oikea kierros oli sitten tuttuun tapaan ihan hiukan hankalampi. Tähän suuntaan Elvis oli tosissaan menossa aina laukkaa nostaessa, joten kerran se yksinkertaisesti pääsi kaahaamaan suoraa uraa ympyrälle kääntymisen sijaan. Muuten ympyrät onnistuivat ongelmitta ja laukat sujuivat tosi hienosti. Meikäkin alkaa nyt niin sopivasti istumaan taas siellä laukassa hyvin - nyt ei muuta kuin kenttä käyttökelvottomaksi, laukkataukoa ja voidaan taas kevällä opetella uudelleen istumaan laukassa.
Lopuksi ravailtiin vielä hiukan pidemmällä ohjalla. Elvis oli asteen jännittynyt tässä, joten en oikein uskaltanut sille kamalasti päästää ohjaa. Tuntui että poni oli vähän kyttäilevä kuitenkin, ainakin heti kun ohjaa löysäsi. Siispä hölkkäiltiin reipasta ravia molempiin suuntiin, ennen kuin tulin alas taluttelemaan loppukäynnit.

Heikkojen kohtien treenailua

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Vinski ja Evita, Elvis vain mun kanssani. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, poni oli keltainen ja kaikki oli oikein hyvin. Laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin kentän puolelle.

Alkukäynneissä vain etsittiin reipasta ja iloista käyntiä, käveltiin vähän ilman jalustimia jotta saatiin jalkaa pitkäksi ja sitä rataa. Elvis oli oikein mukava ja käveli eteen, hiukan se aina lösähti ja pyytää sai uudelleen, mutta suurimman osan ajasta kuljettiin reippaasti ja hienosti. Siirryttiin sitten kevyt raviin, jossa keskityin tekemään isoa ravia, tein muutamia loivia väistätyksiä kentän keskeltä uraa kohti ja pyörittelin Elvistä ympyröille taipumaan. Kaikki sujui tosi kivasti, vasenta pohjetta poni väisti paremmin, mutta molempiin suuntiin tuli onnistunutta pätkää. Ravi oli oikein mukavaa ja etenevää, poni kääntyi hienosti ja jopa taipuikin parhaansa mukaan. Meillä oli vallan hyvä flow siinä, oli mukavaa ravailla rauhassa, mutta silti tuli tehtyä hommia ihan kunnolla kun ponilta sai vaatia etenevää ravia.

Muilla oli pieniä hankaluuksia ja he pääsivätkin liinan päähän istuskelemaan ja harjoittelemaan. Siinä vaiheessa totesin että parempi jatkaa samaa linjaa ja keksiä jotain järkevää puuhaa, jotten vain keventelisi koko tuntia. Jäätiin Elviksen kanssa tosi isolle pääty-ympyrälle ja istuin alas harjoitusraviin. Koitin saada harjoitusravinkin reippaaksi ja eteneväksi, missä oli pieniä hankaluuksia, kun poni luuli mun pyytävän laukkaa. Kun varovasti pyysin ja varoin heilumasta häiritsevästi, sain kyllä isompaa raviakin aikaan, mutta poni oli selvästi hiukan hämmentynyt. Tein siinä myös sitten hiukan pysähdyksiä suoraan ravista. Näitä poni suoritti kovin ammattimaisesti ja toistojen kautta sain ponin siirtymään pysähdyksestä raviinkin oikein nopeasti. Kerran se teki jopa todella voimakkaan ravisiirtymän, mutta niin hyvää siirtymää en saanut kyllä toistettua enää.

Otin sitten pätkän käyntiä jotten taas piiputtaisi itseäni ennen laukkaa. Mariannelta heltisi laukkalupa ympyrällä, joten päädyin tekemään samaa treeniä kuin viimeksi. Siirtymiset ovat mulle hankalia, joten ne olivat suurimmassa osassa tämän päivän treenissäni. Aloitin laukat ottamalla nostoja ja muutamia askelia laukkaa. Tarkoituksena oli tehdä kaksi nostoa ympyrän aikana, ei siis mitään kauhean hankalaa. Ensinnäkin Elvis pysyi ympyrällä molempiin suuntiin, mikä oli ihan superloistavaa taas! Jännä että saan pysyttyä ympyrällä silloin kun on kauheasti muutakin ajateltavaa, mutta pelkkä käännös useinkaan ei onnistu.
Alkuun nämä laukka-ravi-laukka-siirtymät olivat tosi hankalia. Elvis kyllä nosti laukan, mutta kun siirsin raviin niin en saanut ihan täysin istuttua, jolloin Elvis ei ihan honannut että halusin sen nostavan heti laukan uusiksi. Sen lisäksi poni taisi ajatella että ei normaalistikaan renkata edestakaisin laukkaa ja ravia, joten miksi nytkään?

Hetken jouduin tahkoamaan, sillä joka kerta laukannostoon meni puolikin ympyrää aikaa. Lopulta sain täräytettyä pohjetta läpi, herätettyä ponin tähän maailmaan ja istuttua alas, jolloin sain laukannoston onnistumaan aika nopeasti siirtymän jälkeen. Kun toistettiin vielä muutama onnistunut kerta, päästiin lopulta tekemään tehtävää tosi sulavasti. Elvis alkoi nostaa laukkaa paljon nopeammin ja terävämmin, pohje meni läpi ja minä sain paremmin pyöräytettyä istuinluun mukaan nostossa. Poni laukkasi iloista laukkaa ja siirtymissä alaspäinkin sain ihan istuttua. Hiukan mä rytkyin kun se ravi oli niin epätasaista laukan jälkeen, mutta ihan positiiviseen suuntaan mentiin koko ajan. Hiiukan oli ongelmana että Elvis rupesi ennakoimaan ravisiirtymiä, mutta sain sen reipastettua laukkaamaankin.

Kun lopulta saatiin tehtyä pari ympyrää hienosti laukkaa nostellen, annoin ponin palkinnoksi laukata vähän isommin ja pidemmällä ohjalla muutaman ympyrän verran. Lopuksi otin vielä molempiin suuntiin muutamat laukannostot pysähdyksestä. Sekin sujui oikein kivasti, kun poni oli herkistetty laukannostoille jo valmiiksi. Ekat nostot olivat tosi hitaita ja poni ehti siirtymään raviinkin ennen kuin laukka löytyi sieltä, mutta parin toiston jälkeen saatiin muutama nosto jotka olivat niinkin nopeita, että poni otti parhaimmillaan vain yhden käyntiaskeleen ennen laukkaa. Olin tosi tyytyväinen ja tuntui että kaikki meni oikein kivasti.

Käveltiin hetki jotta saatiin molemmat hiukan puuskuttaa ja otettiin lopuksi vielä kevyttä ravia pidemmin ohjin. Poni oli ihan järkyttynyt kun Evita protestoi juoksutusliinan päässä ja hiukan potkaisi kohti Elvistä. Evita oli siis kyllä kymmenen metrin päässä, eikä todellakaan potkinut Elviksen takia, mutta poni ei näitä ehtinyt sen kummemmin miettiä. Hän päätti vain kääntyä pennin päällä ja hilpaista karkuun. Poniraukka.
Muuten loppuravit menivät iloisen letkeästi. Jäätiin kävelemään ja minä tulin taluttelemaan hienoa ponia. Sen jälkeen poni pääsikin tarhailemaan ja itse siirryin kotipuoleen jälleen. Oli tosi kiva tunti, kaikkien näiden tuntivuosien jälkeen on kuitenkin aika virkistävää ratsastaa yksikin tunti tälleen itsenäisesti. Kun se on kuitenkin erilaista - voi keskittyä näihin omiin heikkoihin kohtiin, tehdä just siten kuin poni tarvitsee jnejne. Joten mulla oli kyllä oikein kivaa. Best of both worlds ja silleen :)

Hermot kuriin ja homma kulkee

Sateinen viikko oli verottanut ratsastajia, joten tänään meitä oli tunnilla vain kaksi. Minulla oli Nipsu ja seuranamme taapersi Pomo. Vähän jännitti, siitä on jo niin pitkä aika kun olen viimeksi Nipsulla mennyt, joten poni on toki ehtinyt muuttua ja multakin oli täysin unohtunut millaiset nappulat ponilla onkaan. Marianne sanoikin että ajatteli kokeilla Nipsua mulle nyt, kun oli rauhaisa tunti, saisinpa mennä ihan tsillisti kun ei ole miljoonaa hevosta kentällä.
Neiti oli karsinassa edelleen vallan temperamenttinen typy, mutta saatiin poni kuntoon ja siirryttiin kentälle. Meikä nousi kyytiin ja aloitettiin tunti.

Käveltiin hetki uraa pitkin, Nipsu oli ihan kiemura ja tuijotteli ulos. Sain sen suoristettua uralle ja käännyttiinkin lopulta oikein nätisti. Marianne saatteli mut matkaan sanoen että poni on nykyään ihan laiska, joten koitin parhaani mukaan myös ratsastaa käyntiä eteenpäin. Kun lopulta uskalsin pyytää vähän raipalla ja viedä asiaa loppuun, sainkin ihan mukavaa käyntiä ponista. Siinä vaan kesti, kun poni oli vieras ja en heti uskaltanut täysillä vaatia siltä mitään.

Jäätiin sitten isolle ympyrälle ja tehtiin käynnissä pieniä väistätyksiä niin, että takapää sai siirtyä ulos ja etupää pysyä ympyräuralla. Nipsu oli vallan hieno ja teki väistöjä todella mallikkaasti. Ihan aina en saanut mitään ponista irti, mutta suurimmaksi osaksi tuli väistätystä ja vieläpä oikein hyvääkin askelta. Ainoa ongelma oli ratsastaja, jolle oli syvä mahdottomuus istua rentona ja suorassa, vaan kääntyilin ja vääntyilin jäykkänä siellä selässä. Ponia ei silti kamalasti haitannut, joten eipä tuo mitään.

Sitten piti lähteä raviin ympyrälle. Juu-u, se ei ihan lähtenyt niin kuin odotettiin. Varmaan jännitin vähän sitä ravisiirtymää, sillä Nipsu alkoi kiemurrella taas ja oli ihan mahdoton. Kun lopulta sain etäisesti suoran reitin, pyysin ravia, mutta poni vain kiemurteli. Tietenkin sitten pyysin kovempaa ja Nipsu lähti hiukan epätasapainoisesti ja kovin reippaasti raviin. Minä totta kai järkytyin tästä kovin ja poni pääsi vain kiemurtelemaan Pomoa kohti. Kun sitten vielä meidän reitille sattui tötterö, oli soppa valmis. Poni järkyttyi sydänjuuriaan myöten ja ratkaisi asian siirtymällä laukkaan. Mikä on nuoremmalla ponilla tietysti vielä hiukan reippaampaa ja epätasapainoisempaa. Joten minä en saanut istuttua alas, en pätkääkään.
Lopputuloksena oli sitten se, että Nipsu laukkasi pientä ympyrää samalla kun täti kiikkui kyydissä jalustimilla seisten ja etukenossa. Pelkäsin vaan että kohta poni kaatuu ja suurin piirtein funtsin että olisiko parempi vaan hypätä alas vauhdista, kun en mitenkään saanut ponia hidastamaan. Pyrräsin ja otin pidätteitä ja tein vaikka mitä. Poni ei ymmärtänyt, eikä sitten rauhoittunutkaan kun en saanut istuttua. Vedettiin ihan liian monta ympyrää sitä epämääräistä laukkaa, kunnes viimein jollain ihmeenkaupalla poni siirtyi raviin ja sain sen käyntiin ja pysähdyksiin. Huh hei millainen alku!

No, se ei mennyt kuin Strömsössä. Tämän episodin jälkeen minä olin jo vannomassa etten ravaa ponilla enää ikinä kun en saa sitä pysähtymään ja ponikin toki oli astetta jännittyneempi kun homma sujui noinkin loistokkaasti. Seistiin hetki ihan rauhassa, siliteltiin ponia ja hengiteltiin. Sen jälkeen uskaltauduttiin kävelemään ympyrälle. Käveltiin ihan vaan löysemmin ohjin ja ilman painetta. Poni siinä alkoi rentoutua ja kävellä nätisti, mun oma jännitys helpotti. Joten heti kun saatiin vähän omaa tilaa, niin lähdin pyytämään ravia. Tällä kertaa pyysin oikein rauhassa ja hellästi, poni lähti taas vähän reippaasti ja epätasapainoisesti, mutta tällä kertaa minä kokosin itseni ja lähdin vain keventelemään. Hetki me kipiteltiin epätoivoisesti, mutta kun minä sain itseni suoraksi ja kevennyksen hitaaksi, rauhoittui Nipsukin ravaamaan oikein siistiä ja nättiä ravia. Ihan mielettömän hyvä fiilis, mä sain ponin raviin ilman ongelmia, jes!
Otin siinä alkuun ihan rauhassa, mentiin vain ympyrää omalaatuisella reitillä. Kun tuntui että homma sujui, uskaltauduin ratsastamaan selvempää reittiä ja pyytämään kevyttä asetustakin. Kun jonkin aikaa oltiin ravailtu, alkoi Nipsu käydä vähän löysäksi ja takajalat jäivät tallin puolelle, joten sain alkaa ratsastaa sitä eteenpäin. Tein aika rauhassa ja nätisti jottei meillä enää tulisi ongelmia, mutta siitä huolimatta sain ajoittain Nipsun tekemään hienoa ravia. Vähän jojoilevaa se ravin tahti oli, kun en aina ihan uskaltanut, mutta edes pätkittäin tuli hyvää ravia. Ja tosiaan, hiukan meillä oli ongelmaa kun mua varmaan jännitti ravailla jos Pomo ravasi meidän perään, jonka takia Nipsu lähti aina vähän alta jos toinen poni tuli turhan lähelle. Yritettiin vältellä Pomoa, jottei tulisi mitään episodia enää, yksi kerta on tarpeeksi yhdelle päivälle.

Vaihdettiin siinä suuntaa, tehtiin käyntiväistätykset myös toiseen suuntaan ja sitten hiukan kevyttä ravia. Homma sujui oikein kivasti. Käynti-ravisiirtymät olivat jatkuvasti vähän hätäisiä ja epätasaisia, mutta muuten sujui nätisti ja poni oli oikein kiva. Saatiin sitten lähteä isommalle reitille ravailemaan ja jättää ympyrä omaan arvoonsa.

Siinä ravaillessani Marianne sitten vaan ehdotti että jos nyt nostettaisiin laukka. Mä olin hiukan epäileväinen, vaikka Nipsu oli mennyt hyvin niin silti jyskytti se eeppinen räjähtäminen mielessä ja kun en ollut tosiaan vielä koskaan laukannut ponin kanssa tarkoituksella. Mua pelotti että jännitän siellä liikaa, poni pukittelee ja suuttuu ja homma menee ihan pipariksi kaiken tämän itseni kokoamisen jälkeen. Totesin kuitenkin että damn it, syteen tai saveen ja koitetaan vaan. Sittenpä pääsisin ainakin yli tästä ekan laukan jännityksestä. Käänsin siitä vaan ravissa vähän ympyrälle, istuin alas ja koitin nostaa laukan. Nipsu vain kiihdytti ravia ja otti kurssin kohti Pomoa. Jollain ihmeellisellä tavalla mä sain pidettyä itseni koossa, sain Nipsun käännettyä ja annettua uuden laukka-avun, jolloin poni siirtyikin laukkaan superhienosti. En odottanut että se laukka pitää nostaa niinkin reippaasta ravista, joten ne ensimmäiset avut annoin liian hitaasta vauhdista.

Laukattiin tosiaan ensin oikeaan kierrokseen. Käänsin ponia vaan isolle ympyrälle, istuin siellä parhaani mukaan (vähän epätasapainoista ja reipasta laukkaa = oli aika hankala istua, mutta sain oltua aikalailla hytkymättä. En halunnut ponin räjähtävän jos ajan sitä liikaa istunnallani). Otin ihan jonkun pari ympyrää ja sitten lähdin rauhaksiin hidastamaan. Poni siirtyi oikein kivasti raviin ja käyntiin ja pääsin vaihtamaan suunnan. Halusin vaan hiukan kokeilla, en ottaa liikaa laukkaa jottei mikään ehdi mennä vikaan.
Vasen kierros oli hiukan jänskämpi, sillä heti kun siirsin Nipsun raviin, oli se jo valmis laukkaamaan, joten annoin sen lähteä. Tähän suuntaan poni laukkasi huomattavasti reippaammin ja epätasaisemmin, se kääntyi ihan kunnolla sisälle kantaten ja mä olin suunnilleen ihan varma että kaadutaan millä hetkellä hyvänsä. Niinpä ihan yhden pikkuympyrän jälkeen lähdin hidastelemaan ja pienen jarrutusmatkan jälkeen päästiin käyntiin ja poni sai suuret kiitokset hienosta suorituksestaan! Uskallettiin, onnistuttiin ja olin tosi tyytyväinen.

Tulin alas taluttelemaan loppukäynnit, tässä oli kylliksi jännitystä jo yhdelle päivälle. Oltiin kaikki tosi tyytyväisiä, nousujohteinen suoritus, laukka onnistui, mua ei kauheasti jänskättänyt ja poni oli tosi hieno!
Tunnin jälkeen pääsin sovittelemaan ponin päälle ihan uutta lointa (pinkkiä ja kruunuja prinsessoille!) jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan rankan päivän päätteeksi. Hurjaa oli, mutta olen tyytyväinen. Tuo selviytyminen oli suuri asia ja olen tosi tyytyväinen etten järkyttynyt ja tunaroinut koko hommaa.

Esteiden ylittelyä

Kyllä vain, kaikista peloista huolimatta tällä kertaa mentiin myös yli, eikä vain esteiden ohi! Kisapäivä on siis takana ja C-merkin esteet kunnialla päästy läpi. En voisi olla tyytyväisempi poniin, joka tsemppasi vielä pitkän kisapäivän lopuksi yhden puhtaan radan ja itseeni, kun en jännittänyt liiaksi ja sain suoritettua sen radan ihan kunnialla.

Kuvista suuri kiitos Saanalle!

Elvis tosiaan hyppäsi tänään ensin lämmittelyksi ristikkoluokan, sen jälkeen 60cm toisen ratsastajan kanssa ja lopuksi pääsin itse ponin kyytiin siihen samaan 60cm luokkaan. Mulla oli siis hyvää aikaa jännittää esteiden hurjaa kokoa (ne näyttivät kisatilanteessa ainakin puoli metriä korkeammilta kuin eilen) ja sitä kieltääkö Elvis heti ekalla esteellä meidät ulos. Muilla radoilla poni meni oikeinkin hyvin, mikä ehkä hiukan valoi minuunkin toivoa. Toisaalta taas jännitin että kohta minä menen sinne ja täräytän jokaisen esteen vierestä vaan.

Lopulta pääsin kiipeämään kyytiin ja jännitys maksimoitui. Positiivisesti ajateltuna sentään olisin täydellisestä epäonnistumisesta voinut syyttää sitä että mua vaan jännitti, enkä saanut kunnolla ratsastettua.
Sain istua parin radan verran siellä kyydissä, käveltiin vain verryttelyalueella, sillä poni oli aivan väsynyt ja puuskutteleva. Olin ihan varma että kuukahdetaan heti ekalle esteelle, kun Elvis tuntui jo niin kaikkensa antaneelta. Armoa ei kuitenkaan tunnettu, joten pian me jo jouduttiin ravailemaan radalle ja tervehdyksen jälkeen aloitettiin matka.

Ratavideo olisi tässä.

Elvis oli tosi löysän tuntuinen kun yritin siinä nostaa laukkaa ja sitä sai ihan raipalla avittaa ennen kuin poni jaksoi lähteä liikkeelle. Pyöräytin yhden ympyrän ennen radalle lähtöä, jotta sain hetken pyörittää laukkaa ja pyytää ponia eteen ja sen jälkeen alkoikin kohtalon hetki. Tässä alussa mua nimittäin jänskätti ihan runsaasti, en ollut kuitenkaan päässyt mitään verkkahyppyjä ottamaan ja en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ajattelin vain että koitan nyt pyytää mahdollisimman paljon eteen ja koitetaan jos sillä onnistuttaisiin ylittämään nämä esteet. Eka este tuntui aika epävarmalta, mutta koitin pohkeella pyytää eteen, ohjata tasaisesti esteelle ja maiskuttelin hullun tavalla ennen jokaista hyppyä, jotta Elviksellä olisi ainakin kaikki mahdollinen tuki siihen hyppyyn. Eka hyppy oli oikein hyvä, ehkä hiukan hitaasti poni hyppäsi, mutta ainakin se hyppäsi, meikä oli kyydissä ja matka jatkui (ja joo, tällä kertaa onnistuin jopa ratsastamaan oikeassa laukassa koko radan ajan. Eilen menin jokaisen mahdollisen pätkän vastalaukassa. Selvää kehitystä siis.)

Toiselle esteelle meno jännitti ihan kauheasti. Kirottu kakkoseste, siinä lävistäjällä kuin ilkkumassa mulle. Koska tämä kakkonen oli eilen tosi hankala, niin koitin jo kaarteessa ratsastaa ponia kunnolla eteen ja estettä lähestyttäessä vaan rukoilin parasta ja tuuppailin ponia esteestä yli. Hienosti mentiin yli ja jatkettiin kohti kolmosta ja nelosta, jotka olivat siinä pitkällä ja suoralla välillä toisistaan. Koitin tehdä kolmoselle suhteellisen ison kaarteen, mutta silti lähestymisessä tapahtui jotain ja poni päätti hypätä vähän isommin ja suunnilleen suoraan ylöspäin. En yhtään odottanut sellaista tönkköä hyppyä, joten jäin ihan jälkeen hötkyin vain menossa mukana kuin perunasäkki. Koska en tällä esteellä ollut mukana ja jouduin keräämään istuntaa sen laskeutumisen jälkeen, tunsin heti kuinka Elvis oli vain kaartamassa sen nelosesteen ohi. Onneksi sain kuitenkin itseni kasaan, ponin suoraksi ja taas vain maiskuttelut päälle ja poni hyppäsi tuon hurjan ison okserin kuin vettä vain. Siinä kohdassa itse jo hiukan huokaisin helpotuksesta - jos ei muuta, niin saatiin neljä estettä ongelmitta ja ilman virheitä. Samaan aikaan kuitenkin jännitys kasvoi taas, sillä vitoseste se vasta kamala olikin. Se epäonnistui eilen niin monta kertaa, että mulla oli jo kaunat vitosen lähestymistäkin kohtaan.

Koitin kuitenkin kerätä itseni ja funtsia että jos nyt vaan tuosta päästään yli kunnialla, niin tämä rata on tässä ja päästään läpi. Niinpä viimeisen kerran pyysin ponia lisää eteen, tuijotin kauan vitosesteen yli ja viimeiset maiskuttelut. Ja se fiilis, kun tunsin että jumankekka, poni oikeasti lähti hyppyyn ja vieläpä ekalla yrittämällä. Ja siinä kun laskeuduttiin esteeltä ja huomasin että ei, me ei kaaduttu, minä en tippunut, taivas ei pudonnut niskaan... Vaan me päästiin läpi. Ja vieläpä puhtaalla radalla! Ihan mieletöntä. Siinä kohdassa poni ansaitsi huikeat kiitokset hyvin tehdystä radasta ja minä taputukset olkapäälle.
En kyllä keväällä uskonut että edes uskaltaisin kokeilla tätä 60cm rataa. Kun kisakutsu tuli, olin ihan suunnitellut meneväni 40cm, sillä 60cm kuulosti niin pahalta ja korkealta ja muutenkin kamalalta. Ja eilisen fiaskon jälkeen en uskonut että päästään edes ekasta esteestä yli, tai että nyt ainakin kakkosella kiellettäisiin ulos. Mutta ei. Me suoritettiin se. Me päästiin läpi, puhtaalla radalla. Eikä se edes näyttänyt kauhean pahalta. Vain se kolmoseste oli vähän epämääräinen, mutta muuten sanoisin että ainakin mun hyppykokemukseen nähden meidän rata oli vallan asiallinen. Ja Elvis, voi Pullaponi oli niin superponi ettei mitään rajaa. Hän vielä viimeiseen koitokseen jaksoi kerätä voimansa ja hypätä koko radan kauniisti, rokottamatta ratsastajaa virheistä, joita ihan varmasti tein, sillä tämä esteratsastus ei ole mikään vahvuuteni. Tämä oli melkoinen voitto. Toisaalta se että uskalsin hypätä tuon radan, eikä edes jännittänyt kauheasti. Se oli enemmänkin vain sellainen pieni kisajännitys, ei sellainen pakokauhu kuin viime vuonna ristikkoluokassa. Ja toisaalta toki se, että päästiin läpi. Virheittä. Ei ollut ongelmaa. C-merkki on suoritettu. Ihan mieletöntä, olin niin tyytyväinen meihin! Superponi ja hieno minä.

Radan jälkeen Elvis pääsi kävelemään ja puuskuttelemaan ihan rauhassa verkka-alueelle, jossa odoteltiin kisojen loppumista. Kun kaikki radat oli ratsastettu, oli vuorossa palkintojen jako, johon pääsin taas osallistumaan keltaisen kanssa. Saatiin superkaunis punainen ruusuke (sellaista mulla ei ollutkaan vielä) ja ekaa kertaa päästiin suorittamaan kunniakierroskin ihan laukassa. Elvis taisi olla aika järkyttynyt kun vieras hevonen laukkasi hänen takanaan, tunsin selkään asti kuinka ponilla pyöri silmät päässä. Nätisti kuitenkin selvittiin, siitä poni pääsi tarhailemaan ja syömään täysin ansaittuja leipiä.

Nyt on merkit suoritettu ja fiilis on ihan super. On se hienoa että päästiin tähän tavoitteeseen jo nyt, kun itse odotin enemmänkin ehkä ensi vuotta (tai vuotta 2030). Oli tosi kiva kisapäivä taas kerran, hienon hieno Pullis <3

Villit hyppelyt

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Pomo, Simo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Mulla oli aika huono draivi tänään, päätä särki ja oli muutenkin heikompi olo. Päätin kuitenkin yrittää kuinka ponin selässä jaksaa ja tuumailin että otan rauhassa, jos oikein pahalta tuntuu. Sipsuteltiin kentälle ponin kanssa, sinne kauheaan tuuleen ja tuiskeeseen. Onneksi on kuitenkin ihan lämmin tuulesta huolimatta ja on näin mukavampi ratsastaa hellekeleihin verrattuna.

Ohjelmassa tänään oli hyppyjä, ihan vaan yksi pikkuinen ristikko toisella pitkällä sivulla ja sen perään laitettiin sitten vielä myöhemmin toinen pikkuristikko. Näiden esteiden välissä oli sitten yhdestä kahteen laukka-askelta, vähän hevosista ja laukoista riippuen. Alkuun kuitenkin käveltiin ja Elvis oli edelleen selvästi pirteämpi kuin lomaa ennen. Tuuli tuiversi ja ponia suorastaan jänskätti, se ei ollut kovin halukas kulkemaan kummassakaan päädyssä, vaan yritti lapa edellä ja silmät kauhusta pyörien karata turvallisimmille vesille. Kun siinä kuitenkin rauhassa mentiin, aseteltiin ja pikku hiljaa lisättiin vaatimustasoa, niin kyllä me lopulta saatiin suunnilleen koko kenttä käyttöön. Katkaistiin vain muutamat metrit molemmista päistä, jotta poni sai tuntea olonsa voittajaksi. Elvis siinä selvästi rentoutui eikä enää lopulta kyttäillyt niin kauheasti mitään, vähän se välillä säpsähteli kun puut heiluivat, mutta oli selvästi tasaisempi kuin ihan alkuun.

Kevenneltiin sitten verkkaravia ja ylitettiin ravipuomeja. Elvis oli oikein super, se sipsutteli nättiä ravia, ei enää ihan kauheasti jännittänyt ja tuntui vallan mukavalta. Mäkin tällä kertaa uskalsin pitää sen raipan mukana, enkä vetänyt jalustimia aivan liian lyhyiksi, joten ravailu sujui huomattavasti kivemmin kuin sillä viime estetunnillamme. Ravipuomit ylitettiin sujuvasti, ravi oli ihan kivan reipasta suurimman osan ajasta. Ainoa ongelma on edelleen se vasen ohja ja kääntyminen oikealle. Kyllä poni kääntyy, mutta ei yhtään niin sulavasti kuin pitäisi.

Lopuksi otettiin verkkalaukat parilla ympyrällä. Tämä meni tosi hienosti! Laukkasin ensin vasempaan kierrokseen ja siis siinä laukassa tuli ihan mielettömän hyvät fiilikset. Tuntui että istuin aika hyvin, Elvis laukkasi ihan mukavasti, aktiivisesti ja hallinnassa. Se kääntyi hyvin, ehdin suunnitella mitä tehdään, mihin mennään. Koko laukka tuntui niin miellyttävältä, tuntui että oli aikaa tehdä asioita, homma oli hallinnassa, eikä vaan menty menemisen ilosta. Ei varmaan koskaan ole laukka tuntunut noin.. hyvältä. Ja sitä on vaikea selittää, mutta se vaan tuntui hallitulta, hyvältä, ei siltä että meitsi kiikkuu kyydissä, poni laukkaa ties miten ja homma on kaaottista.
Oikea kierros oli astetta heikompi. Elvis ei oikein meinannut nostaa laukkaa, ja kaikki nostot tuntuivat olevan tosi hitaita tähän oikeaan kierrokseen. Ekalla laukkapätkällä en myöskään saanut ponia kääntymään kunnolla, joten jouduttiin siirtymään raviin ja etsimään reitti uusiksi. Lopulta sain pyöräytettyä parikin ympyrää myös tähän vaikeampaan laukkaan. Ei täydellistä kääntymistä, mutta ainakin käännyttiin, joten olin tyytyväinen.

Lähdettiin sitten hyppäämään. Ensin tultiin se yksi ristikko, jossa oli kaikki johteet ja muut avustukset, joten olin aika toiveikas että tällä kertaa ponikin menee yli, eikä käy samoin kun viimeksi. Elvis ei kuitenkaan tällä kertaa ollut yhtään niin löysä ja laiska kuin viimeksi. Se nosti oikeinkin reippaan laukan, imi esteelle ihan innostuneena ja hyppäsi sen suuremmin patistelematta. Onneksi näin, viimeksi se oli niin toivotonta kun Elvis vain kyseli että onko pakko jos ei halua. Tällä kertaa se selvästi oli innoissaan esteistä ja halusi hypätä niitä, joten ei tarvinnut tuupata eteenpäin.
No joo, eka hyppy oli aika nätti. Vähän mä kauhistuin ennen estettä kun yritin miettiä miten hitossa pysyn kyydissä hypyn ajan, mutta hienosti se meni ja mäkin ekaa kertaa pysyin pystyssä sen esteen jälkeen, enkä vaan lojahtanut kaulalle makaamaan.

Käveltiin hetki välissä, tehtävään lisättiin se toinen ristikko ja sitten sain tulla uusiksi. Tämä jopa vähän jännitti, oli kuitenkin kaksi estettä niin vierekkäin, mutta luottavaisin mielin lähdin kokeilemaan. Elvis oli astetta innostuneempi, se meni reilua laukkaa ja päättäväisesti loikkasi yli. Minä heiluin, huojuin ja jänskäsin pysynkö kyydissä, mutta kun vähän pidin kiinni ponista, niin kyllä mä ihan kunnialla selvisin. Vaikka meidän toinen hyppy olikin aika erikoinen, kun Elvis ei oikein saanut itseään mahdutettua siihen väliin sujuvasti ja minä en oikein osannut sitä auttaa.
Tultiin siitä uusiksi kun se väli oli hiukan epäsujuva. Toinen kerta sujui paremmin, ei jänskättänyt, Elvis hyppäsi nätimmin. Minäkin tunnuin jopa pysyvän aika hyvin hypyssä mukana! Ongelmana oli se, että rojahdin liian etukenoon vikan esteen jälkeen, eikä Marianne oikein tykännyt siitä. Tultiin siis vielä kerran.

Tällä kertaa Elvis suoritti jo kuin vanha mestari. Se oli innokas ja iloinen, oikein mukava fiilis lähteä loikkimaan. Minä sitten taas en tällä kertaa saanut pätkääkään mukauduttua niihin hyppyihin. Jotenkin poni teki isoja hyppyjä (minun mielestäni ainakin) joten mä vähän irtoilin turhankin kauas satulasta ja hetken ehdin siinä jo pelätä että tipun kokonaan alas. Se oli kuitenkin ihan hallittua, irtosin vaan liikaa satulasta ja olin siellä liian ilmavasti, mutta ihan pysyin menossa mukana. Poni kuitenkin sen vikan esteen jälkeen oli ehkä vähän innoissaan ja sitten kun vielä ratsastaja leijui irti satulasta vähän liikaa, niin Elvis päätti ottaa hiukan iloa irti ja pukitella sen verran kuin vanhasta ponista vielä lähtee. Onneksi en vielä siinä kohdassa ollut ihan könähtänyt hurjaan etukenoon, joten sain itseni suoristettua ja kerättyä ponin kasaan. Poni rauhoittuikin saman tien, mulla aukesi viimeisetkin selkänikamat ja todettiin että eiköhän siinä ollut ihan sopiva kohta lopettaa. Hyvin meni, eikä siinä mitään. Elvis oli mukavasti innoissaan, mua ei jännittänyt, pysyin kyydissä ja selvittiin kaikesta! Olin siis todella tyytyväinen, oli tosi kiva tunti ja kaikki sujui superkivasti.

Lopuksi tulin vaan taluttelemaan ponia, kun valitettavasti se päänsärky vain kasvoi. Poni pääsi tarhaan ja minä lepäilemään. Eipä se edes mitään että oli vähän kipua, kun silti noin hyvin meni. Oli tosi kiva tunti, meillä meni hienosti ja on paljon suurempi luotto taas tuota estehyppelyä kohtaan, kun selvisin myös villimmän Elviksen kanssa! Ja sitä paitsi, tällä kertaa ei menty yhdestäkään esteestä ohi, mikä on jo suuri parannus viime kertaan.

Villiä laukkaa villissä laumassa

Eilen olin ratsastamassa, menin Elviksellä, tunnilla myös Artsi, Evita, Vinski, Pomo, Simo ja Nipsu. Elvis oli jo edellisellä tunnilla, poni pääsi kunnon maastolämmittelyille. Meidän tunti oli varsin täynnä, mutta kyllä me jotenkin sopeuduimme samalle kentälle kaikki.

Päivä oli varsin lämmin, kenttä pölyinen ja meitä paljon, joten oli varsin rentoa ja omantahtista puuhastelua. Alkukäynnit ja kevyt ravit töpsöteltiin ympäri kenttää omiin asioihin keskittyen. Mulla oli Elviksen kanssa aiheen alla lähinnä se vasempien apujen kuunteleminen, vasemmalle taipuminen ja eteenpäin liikkuminen. Elvis oli taas todella tönkkö vasemmalle, eikä oikein meinannut mennä läpi että olisin halunnut ponin kääntyvän ja taipuvan myös vasemmalle. En saanut sitä vieläkään läpi, pehmeäksi ja tasaiseksi molemmille puolille, mutta ainakin sain hiukan irti taivutusta ja ponikin vähän antoi periksi. Eteenpäin se myös liikkui ihan nätisti ja meillä oli oikein mukavaa siinä. Sanoisin että oli tämä parempi kokonaisuus kuin viime kerralla, vaikkei nyt ihan täydelliseksi se vasen puoli muotoutunutkaan.

Laukassa saatiin tehtäväksi vetää villiä laukkaa ympäri kenttää. Mikäpä siinä siis, pyrin taas vääntämään mahdollisimman pitkää pätkää ja hidastin vain kun tuli ponien pyllyjä eteen. Elvis laukkasi kauhean nätisti ja pikkusievästi siellä, se kääntyi ihan kivasti ja laukkaili lähinnä rauhallisesti. Vasta kun saatiin Simo meidän perään laukkaamaan (sillä Simo meni oikein villisti ja reippaasti) niin Elviskin vähän heräsi ja lähti painelemaan astetta villimpää laukkaa. Ei kuitenkaan villiinnytty, eikä menty sen hurjemmin. Mitä nyt hiukan isompaa laukkaa pitkällä reitillä. Elvis kuitenkin tuntui oikein iloiselta ja tyytyväiseltä, minä sain istuttua oikein nätisti ja homma sujui vallan hienosti.

Loppuravit kevenneltiin siinä pitkin ohjin ja lopulta käveltiin. Oikein hauska ja leppoisa tunti, näin ennen loman alkua. Ja tämä villi laukka pitkin kenttää kyllä ainakin kehittää tätä laukkaistuntaa suhteellisen hyvin. Kilometrejä kun tulee, niin minä istun aina vaan nätimmin (paitsi jalustimet, ne ei pysy ikinä) ja nyt jaksaakin jo laukata pidempää pätkää ilman välitöntä hengästymistä.

Vanha ukko ei enää niin kiihdy

Tänään mulla oli Elvis, tunnilla myös Vinski, Evita ja Pomo, Elvis vain mun kanssani. Edelleen tuulee kamalasti, mutta ei sentään ole kylmä.
Elvis oli vallan järkyttyneen oloinen tällaisesta kelistä, mutta hän selvisi järkytyksen yli kun laitoin ponin kuntoon ja siirryttiin ulos tuuleen ja tuiskeeseen.

Aloitettiin alkukäynneissä sillä, että ratsastelin ponia reippaammin eteen ja tsekkailin ottaako se nokkiinsa tuulisesta kelistä. Elvis oli vallan löysä, eikä ollut lainkaan järkyttynyt, joten sitä sai ihan kunnolla pyytää eteen, ennen kuin ukkeli jaksoi liikkua edes jotenkin eteenpäin.
Tehtiin sitten käynnissä samaa tehtävää kuin eilen, koko kentän poikki väistöä puomien ohjaamalla reitillä. Ja taas väistätettiin vasemmalla pohkeella oikealle. Alkuun tämä oli kovasti vaikeaa. Elvis tuntui väistävän kyllä ihan nätisti, mutta vaadittu väistökulma oli vaan ihan liian jyrkkä meille, joten ei päästy oikein puomien yli. Kun tehtiin toisinpäin ja puomit olivat eri tavalla, sujui paljon paremmin ja pysyttiin reitillä oikeinkin hyvin. Elvis väisti ihan nätisti, välillä nyt pääsi kaatumaan lapa edellä. Ja minä sain jopa ajoittain istuttua suorana ja rentona, kun oikein yritin, enkä vain jäykistynyt sinne tekemään väistöä.
Pitkillä sivuilla pyysin käyntiä isommaksi ja reippaammaksi, Elvis oli oikein rennon ja tyytyväisen tuntuinen.

Kevyt ravissa tehtiin taas kiemurauraa kentän poikki ja puomien yli. Tässäkin Elvis oli varsinaisen laiska. Ensin suorastaan räpiköitiin puomien yli, samalla kun poni oli nukahtaa ja siirtyä käyntiin. Sain ihan kunnolla täräyttää pohkeella liikettä ja näpäyttää pari kertaa raipallakin, ennen kuin poni viimein kokosi itsensä ja alkoi ravaamaan eteenpäin. Kun poni oli reippaampi, päästiin puomien yli siististi ja homma sujui vallan kauniisti. Tässäkin pitkällä sivulla pyysin sitten ravia ihan kunnolla eteen ja annoin hiukan pidempää ohjaa ponille, joka venyttikin ihan suht kivasti eteen. Olisi se varmasti voinut aueta ja liikkua vielä vääähän enemmän, mutta olin jo oikein tyytyväinen tähänkin. Ainakin poni kulki ja lähti eteenpäin pohkeesta.
Kun Elvis oli saatu liikkeelle ja reitti sujumaan suorana ja hyvänä, oli aika keskittyä siihen omaan istumiseen ja tekemiseen. On vaan vaikeaa katsoa eteenpäin ja istua suorana. Keskityin siihen, jotta näytettäisiin mahdollisimman osaavilta ja älykkäiltä. Onnistui aika hienosti!

Laukkaa otettiin pareittain ja ajatuksena oli vaan laukata pitkää pätkää, nousta vähän ylös satulasta ja venyttää kunnolla. Me olimme kovin innoissamme ideasta, joten nostettiin laukka ensin vasempaan kierrokseen ja lähdettiin painelemaan. Kyllä muuten huomaa että Elvis on vallan vanha, ei se oikein meinannut lähteä yhtään mihinkään vaikka kuinka patistelin pitkällä suoralla sitä laukkaamaan vähän enemmän. Käytin lähes koko kenttää, joten laukattavaa oli varmaan 50 metriä. Päädyt pyöristin ja istuin alhaalla laukkaa keräillen, jotta voitiin taas pitkällä sivulla lähteä eteenpäin kevyt istunnassa. Hankalaa vaan se kevyt istunta. Välillä onnistuin ja pysyin siellä tosi tukevasti ja tasaisena, muulloin sitten jalustimet kulkeutuivat täysin väärään paikkaan ja ylhäällä pysyminen kävi hankalaksi. Olisi varmaan ollut helpompaa hiukan lyhyemmillä jalustimilla.

Ja tosiaan, ei poni mitenkään itsestään siinä innostunut. Laukkasi kyllä kiltisti, eikä edes yrittänyt lopettaa laukkaa missään vaiheessa, mutta ei se kyllä irrotellutkaan. Sain ihan reippaasti maiskuttaa ja pyytää pohkeella eteenpäin, hiukan näppäistä raipallakin ennen kuin Elvis hiukan hiffasi jutun jujun. Mentiinkin sitten oikein iloista reipasta laukkaa, joka kuitenkin oli koko ajan hallinnassa. Poni oli iloinen ja mulla oli hauskaa, melkein kuin Nikkis-ponin kanssa aina keväisin.
Hyvää laukkaa me saatiin tehtyä ja sain ne päädytkin istuttua alhaalla oikeinkin nätisti. Ja todellakin, mentiin pitkää pätkää. Melkein tuntuu siltä että 20 kierrosta ei kuulosta edes yhtään liioitellulta. Mulla kramppasi jokainen lihas ja maitohapot nousivat kun lopulta saatiin siirtyä käyntiin ja annettiin isompien kavereiden laukata.

Sen jälkeen me otettiin laukat ponien kanssa oikealle. Tähän suuntaan en todellakaan jaksanut yhtä pitkään kuin vasemmalle, tyydyttiin johonkin viiteen kierrokseen, jonka jälkeen voimat lopahtivat ihan täysin. Tähän kierrokseen Elvis tosin tuntui hiukan vastaanottavaisemmalta ja reippaammalta. Se tuntui ihan omatoimisesti innostuvan ja liikkuvan reilumpaa laukkaa eteen. Ehkä hän vertyi ekan laukan jälkeen, jolloin nyt oli helpompi liikkua kunnolla eteen. Laukat sujuivat hyvin ja sitten käyntiä, ennen kuin lopuksi vielä hiukan hölkkäiltiin loppuraveja.

Elvis vaikutti oikein tyytyväiseltä kunnon laukkaspurttailujen jälkeen. Poni pärski ja oli rento ja kiva loppuraveissa. Sille sai huoletta antaa ohjaa ja ratsastaa vähän eteenpäinkin, poni vain hölkkäili ja oli löllykkä. Loppukäynnit taluttelin ja sen jälkeen poni pääsi tarhaan huilaamaan työsuorituksen jälkeen.

Juhannuksen viettohon

Tänään sain alleni tutun ja turvallisen Elvis-ponin, tunnilla myös Pomo ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Täytyy sanoa että ihan hyvä valinta se Elvis, sillä olin tänään jo tallille mennessä ihan paniikissa. En siis mistään erityisestä, mutta kunhan jännitti. Onneksi Elvis on tuttu ja turvallinen vanha ukko, joten tiesin että tästä tulisi parempaa settiä kuin Pomon kanssa. Kun kerran jännittää, niin kiva mennä sillä luottoponilla (ja siis joo, olin aika lähellä etten soitellut voisinko mennä Evitalla, kun siellä nyt ei ainakaan voi jännittää yhtään mikään). Ensi viikolla on juhannus, enkä pääse ratsaille, joten otan levon kannalta ja toivottavasti juhannuksen jälkeen sitä alkaa tuntua taas siltä, ettei ratsastaminen jännitä niin kamalasti.

Hilpaistiin Elviksen kanssa kentälle ja nousin kyytiin. Mariannekin vaan totesi että otettiin nyt tämä luottoponi alle, jottei tarvi jännittää, mutta kuulemma ei ollut eilen edes huomannut että olin aivan paniikissa. Ihan hyvä siis, en ilmeisesti ollut niin kauhun kankeana, kuin miltä se tuntui.
Käveltiin siinä rentoja alkukäyntejä helteen paahtaessa niskaan. Hiukan mua jännitti ja Elviskin vähän vilkuili sitä samaa porttipäätyä kuin Pomo eilen. Kun kuitenkin alla oli tuttu satula ja pieni keltainen, sain istuttua rentona, pidettyä kättä kulmassa ja katseltua eteenpäin, mikä ei onnistunut eilen sitten pätkääkään. Niinpä sain rohkeasti ratsastettua ponia eteenpäin ja johdatettua sen myös siihen hurjaan päätyyn, jossa selvästi jotain oli (Elvis ei siis pelännyt sitä päätyä, kunhan tsiigaili. Minä pelkäsin sitä päätyä enemmän, enkä siksi ihan alkuun uskaltanut ratsastaa siellä yhtään eteenpäin).

Käynnissä meni oikein hyvin. Elvis kulki ihan reippaasti kun hiukan siltä vaadin sitä liikettä, käännyttiin hyvin ja oltiin oikein rauhaisia, oli iloista ja mukavaa. Siitä siirryttiin kevyt raviin, joka sujui myöskin ongelmitta. Sain kevenneltyä rauhassa mukana, kun ei ollut syytä jänskäillä. Kehittelin kyllä kauhutapahtumia siitä kuinka Elvis säikähtää ja vaikka mitä, mutta tuntui että keho ei jännittänyt, eikä ahdistanut oikeastaan ollenkaan. Joten sain ratsastettua suht normaalisti, mitä nyt odottelin että koskahan poni räjähtää.
No, ei se räjähtänyt. Jätin alkuun ihan sen porttipään ratsastamatta, mutta kun totesin että ihan hölmöä väistää sitä päätä kun poni ei edes pelkää, niin päästiin käyttämään koko kenttää. Ja ihan ongelmitta vieläpä. Me tehtiin hiukan loivaa väistöä kentän keskeltä kohti uraa. Elvis väisti ihan ookoosti oikealle, mitä nyt vähän sellaista säästöliekkiväistöä. Ja vasemmalle sitten taas kaaduttiin hiukan liikaa lapa edellä, mutta saatiin jokunen onnistunutkin pätkä.

Lopuksi tehtiin väistöt käynnissä ja nostettiin suoraan väistöstä laukka. Vaikka minä kehittelin kauhukuvaelmia, niin Elvis suoritti kuin osaavampikin herrasmies. Tehtiin ihan ok väistöt, laukat nousivat alkuun löysemmin, mutta lopuksi tehtiin ihan teräviä ja reippaitakin nostoja. Ja siis laukat menivät tosi kivasti. Poni eteni ja laukkasi tosi hyvin, saatiin jopa kerran tehtyä ihan älyttömän hyvä ympyrä oikealle (muut ympyrät oikealle epäonnistuivat taas täysin). Vasemmassa laukassa pyöriteltiin muutamakin ympyrä kerrallaan, oli hauskaa, poni oli reipas ja muakaan ei enää jännittänyt kun hetki siinä tehtiin ja paineltiin. Sain jopa istuttuakin ihan hyvin siellä ja ponista vaan tuli superhyvä fiilis! Se on niin söpö ja hauska, on ollut kiva taas pitkästä aikaa mennä sillä tälleen kunnolla.

Loppukäynnit lähdettiin kävelemään maastoon, mitä olin hiukan toivonutkin. Päästiin rauhalliselle maastolenkille, ei tarvinnut suorittaa vaan sai vain rentoutua. Tai no, rentoutua ja rentoutua, totta kai mä välillä siellä hiukan jännitin, mutta kyllä voisi sanoa että suurimman osan matkasta sain istuttua rentona kyydissä ja nautittua maisemista. Ja Elviskin oli ihan älyttömän fiksu! Kun Pomo ja Vinski jäivät matkalla töllöttelemään jotain olematonta, eivätkä uskaltaneet liikkua eteenpäin, niin Elvis seisoi jonon perässä, suunnilleen takajalkaa lepuutellen. Ja kun Vinski jopa peruutti Elvistä kohti, niin poni vain peruutti mukana, korkeintaan ihmetellen miksi valkoinen takamus tulee suoraan päälle. Hän oli niin kauhean fiksu poika, fiksuin äijä koko porukasta etten sanoisi. Eikä ponia ahdistanut vaikka jäätiin matkalla ihan älyttömästi jälkeen muista. Hän vain käveli rauhassa ja iloisesti, katseli hiukan puskia ja oli rennon rauhallinen. Uskalsin siinä ottaa jopa pari pätkää ravia, kun jäätiin tosiaan monen kymmenen metrin päähän muista. Otin ravia hiukan ylämäkeen, jottei poni ainakaan pääse räjähtämään kamalan kovaa eteenpäin. Mutta joo, ei Elviksellä ollut tässäkään mitään ihmeellistä sanottavaa, se lähti iloisesti hölkkäämään eteenpäin kun pyysin ja siirtyi käyntiin kun toiset tulivat eteen. Enemmän tämäkin oli taas tätä oman itsensä voittamista "uskalsin ravailla toiset kiinni Elvis-ponin kanssa! Ja uskalsin ravata maastossa piiiitkästä aikaa!"

Iloista ratsastelua, juuri sopivaa ennen tätä juhannuslomaa. Elvis oli superiloinen ja kiva poni. Mulla oli oikein kivaa. Rentoa, ei mitään vaativaa. Juhannuksen aikana saan toivottavasti hiukan levättyä ja juhannuksen jälkeen jatketaan taas entistä reippaammin. Ainakin näin oletan. Ettei sitten enää jännitä höpsöt jutut.

Hyvää juhannusta! :)

C-merkin kouluosa läpäisty!

Kisapäivä oli tänään. Nyt oli oikeasti todella tyhjät kisat, sillä luokkia oli kolme mutta ratsastajia vain kahdeksan. Olivat siis oikein rennot, sisäpiirinkisat tällä kertaa. Elvis meni perusmerkkiin mun luokkani lisäksi, joten laitoin ponin kuntoon ensimmäisen ratsastajan kanssa ja sitten poni sai mennä aloittelemaan verryttelyn toisen ratsastajan kanssa. Kun rata oli suoritettu, pääsin minä kiipeämään kyytiin. Meidän luokassa oli vain kaksi ratsastajaa, joten ei tarvinnut siinä kauan jänskäillä tai poniakaan verkata. Otin itse lähinnä vain ravia, harjoitusravi, koitin vähän niitä ravipidennyksiä lävistäjillä. Elvis teki hyvin ja tuntui selvästi reippaammalta kuin edeltävinä päivinä. Yllättäen se tuntui jopa pysyvän aika hyvin vasemmalla ulko-ohjallakin ja katosi tyhjäksi vain hetkittäin. Mielenrauhan turvaamiseksi otin verkassa laukkaa ihan vaan oikealle ja tein sen pari pääty-ympyrää ja suoraa, aivan kuin radalla. Oli eka ja ainoa kerta kun sain Elviksen tekemään koko laukkaosuuden nätisti ja laukkaa tiputtelematta, joten olin varsin hyvillä mielin lähdössä radalle. Jos se ei radalla kääntyisi laukassa, niin sentään onnistuin tekemään sen verkassa.

Ratavideo on tässä.

Radasta voidaan yleisesti sanoa, että suunnilleen joka kohtaan oli tuomari merkannut että "ei ihan pisteessä". En selvästikään hahmota lainkaan missä kohdassa pitää tehdä, jotta se tulisi pisteessä. Ja toki, osa noista maininnoista johtui siitä, etten esimerkiksi saanut laukkaa ihan pisteessä nostettua, vaan se meni metrin liian myöhäiseksi.

Alkutervehdykseen tultiin ihan hyvin. Kuulemma vähän vinossa, mutta muuten ok. Siitä ravinpidennys lävistäjällä oli omasta mielestäni todella onnistunut, ehdottomasti yksi parhaista suorituksistamme. Poni ei hätäillyt, mutta lähti kuitenkin hyvin eteen ja tuntui kivalta. Paremmin se olisi toki voinut pidentää, mikä mainittiin myös papereissa. Ravi-käynti-ravi-siirtymä tuli todella kivasti, tällä kertaa käyntikin tuntui suht aktiiviselta, eikä raviin siirtyminen ollut työn ja tuskan takana. Liian aikaisin se kuulemma tehtiin, mutta ei voinut mitään.
Oikea laukka nousi ihan hyvin, hiukan liian hitaasti tosin. Elvis kääntyi onneksi todella hyvin ympyröille ja sain laukan ylläpidettyä ympyröiden ajan. Laukkaympyrät jäivät liian pieniksi, sillä olin niin jännittynyt siitä että kääntyykö poni ylipäätään. Valitettavasti laukka kuoli toisen ympyrän lopussa ja sain nostettua vain pari askelta takaisin ennen kuin piti jo siirtyä raviin. Ja nekin olivat väärää laukkaa, joten en sitten tiedä oliko siitä mitään apua.

Täyskaarto ravissa oli vallan löysä ja hetken jouduin miettimään kaasuttaako Elvis ulos sieltä kouluaidoista, kun poni tuntui katoavan ulko-ohjalta kokonaan. Käännyttiin ihan hyvin ja siirtymä käyntiin olisi ollut ihan hyvä, mutta kuulemma verryttelypuolella ruvettiin riehumaan, yksi ratsastaja putosi ja Elviskin sitten järkyttyi kun selän takana rupesi yllättäen tömisemään. Onneksi Elvis pääsi ottamaan siinä siirtymän kohdilla vain jonkun puolikkaan laukka-askeleen ennen kuin saatiin homma hanskaan ja jatkettiin kuin ei mitään olisi tapahtunut (itsehän en siis edes huomannut että jengi alkoi riehua siellä verkassa)
Vasen laukka nousi ihan kivasti, ehkä taas vähän löysästi. Ympyrät olivat hyviä, eikä tässä laukassa ollut mitään ongelmia. Täyskaarto meni taas ihan sipsutteluksi ja tässä kohdassa mulla alkoi olla suuria vaikeuksia saada ponia eteenpäin. Kentän poikki ja pysähdykseen päästiin suht sujuvasti, pysähdyskin oli tuomarin mielestä hyvä. Raviin siirtyminen oli ok, mutta kulmat olivat kovin joustava käsite ja lopputervehdykseen tultiin kuulemma taas hiukan vinoina, mutta pysähdyttiin hienosti.

Olin itse ihan supertyytyväinen, eikä siinä mitään suurempia ongelmia onneksi ollut. Oikea laukka on vaikeaa ja poni oli hiukan löysä ajoittain, mutta ehdottomasti paras rata näistä kaikista harjoitteluista. Hyvät fiilikset jäi ja siis numerothan vaihtelivat 5-6,5 jollen ihan väärin muista. Prosentteja kerättiin 57,22% ja voitettiin meidän huima kilpailu kahden ratsukon välillä. Saatiinpa sini-valkoinen ruusuke, tuli uutta väriä mun ruusukekokoelmaan. Alakerran numerot olivat 5,5-6, melkeinpä samat kuin viime vuonna. Kommenteiksi saatiin että oltiin tyylikäs ratsukko, homma sujui ihan mukavasti, mutta ratsastaa voisin reippaammin.

Me sitten käveltiin Elviksen kanssa verryttelyssä siihen asti että kaikki saivat suoritettua ja lopulta käytiin palkintojen jaossa. Kunniakierroskin päästiin hölkkäilemään, josta Elvis oli oikein fiiliksissä. Sen jälkeen Pullis pääsi tarhailemaan ja pakattiin kisat kasaan. Oli vallan mukava päivä vaikka osallistujia kovin vähän olikin. Sää kuitenkin suosi ja tuli hyviä suorituksia. Olin tosi tyytyväinen meidän rataan, meni kivasti ja nyt on C-merkin kouluosuus sitten hoidettu! Nyt vaan ne 60cm esteet... Jonain päivänä.

Selvää parannusta

Tänään olin ratsastamassa, jotta on hyvin harjoiteltu kisoja varten. Menin totta kai kisaratsullani Elviksellä, tunnilla myös Pomo, Vinski, Artsi ja Evita, Elvis vain mun kanssani.

Alkutunti kului aika lailla itsenäisesti lämmitellen, jotta voitaisiin sitten vuoronperään ratsastaa radat läpi. Niinpä alkukäynneissä keskityin Elviksen taivutteluun, jotta saisin sen edes etäisesti vasemmalle ohjalle tuntumalle ja käynnin eteen ratsastamiseen, sillä Elvis oli varsinainen laiskamato taas vaihteeksi. Kevyt ravissa vähän samat kuviot, Elvis tuntui kovin kivalta, mutta vähän sellaiselta löysältä, enkä vaan ihan saanut sitä pohkeesta liikkeelle kuten olisin halunnut. Poni kuitenkin tuntui rennolta ja rauhalliselta, mikä sekin on ihan kiva näin ennen hurjan vaativaa kouluradan ratsastusta.

Laukkoja otin tässä verryttelyssä todella säästeliäästi. Nostin muutamat laukat, laukkasin pieniä pätkiä, koitin tehdä vähän ympyrää molempiin suuntiin (ne olivat ihan surkeita ja jäi kamalat paineet siihen radan laukkaohjelmaan, hah). Loppuajan sitten tein harjoitusravia ja koitin saada Elviksen siihen moodiin, että myös laukkatehtävän aikana voi ravata normaalisti. Ettei laukkatehtävä tarkoita sitä, että joko laukataan täysiä tai sitten ei liikuta mihinkään. Alku oli hyvin hankalaa kun poni ei jaksanut liikkua ja kun pyysin eteen, oli se vain nostamassa ensisijaisesti laukkaa sieltä. Lopulta sain ponin kuitenkin paremman tuntuiseksi pystyttiin tekemään sekä ravia, että laukkaa. Vaikka se ravi hitusen liian hidasta edelleen olikin.

Mentiin kävelemään toiseen päähän kenttää kun jengi ratsasteli rataa läpi, kunnes oli meidän vuoromme loistaa.

Radasta, noh. Se meni paljon paremmin kuin viimeksi. Sain Elviksen liikkeelle ainakin astetta paremmin, mutta oli se silti superlöysä suurimman osan radasta. Saatiin kuitenkin parempaa ravia ja reippaampaa meininkiä aikaan kuin viimeksi, joten olin ihan tyytyväinen. Alkutervehdykseen päästiin ravissa ja kivasti, pysähdyksestä raviin siirtyminen vaan oli superhidasta. Ravin pidennys lävistäjällä meni oikeastaan todella hyvin, ainakin omasta mielestäni. Sain selvästi lisää vauhtia raviin, eikä Elvis silti rikkonut laukalle! Jos saataisiin edes tuollainen esitettyä kisoissa, olisin ihan supertyytyväinen. Vaikka se siis voisi pidentää varmasti tuhat kertaa enemmänkin, mutta oli tuo silti hyvä. Ainakaan poni ei jännittynyt tai rikkonut ravia.

Toinen lävistäjä oli superkiva kanssa. Tällä kertaa Elvis ei koittanut siirtyä laukkaan ja käyntisiirtymä oli superpaljon parempi. Tosin käyntiä tuli liikaa sillä yliarvioin Elviksen innokkuuden siirtyä raviin.. Seuraavalla kerralla täytynee pyytää ravia jo toisella käyntiaskeleella. Seuraavaksi tulikin laukka oikealle, erittäin jännittävä osuus siis. Laukannosto oli vähän löysä ja hidas, ympyrä onneksi tuli ihan ongelmitta, mutta ympyröiden välissä laukka putosi raville. Ja vaikka kuinka koitin ratsastaa eteen, niin varmaan sen hankalamman käännöksen takia en vaan pystynyt vaatimaan tarpeeksi vauhtia, joten Elvis sitten tiputti taas sen laukan alas jo lyhyen sivun lopulla. Damn. Toivottavasti kisoissa saisin mentyä laukkaa edes suunnilleen pitkän sivun puoliväliin. Täyskaarto oli aika löllökkä ja siksi huono. Vasen laukka oli tosi jees, nousi pisteellä, laukka pysyi yllä koko matkan ja käännökset olivat paljon nätimpiä. Täyskaarto oli taas vähän vääntämistä, mutta loppuradaksi sain Elviksen sentään ravaamaan astetta paremmin. Pysähdys tuli taas aika nätisti ja lopputervehdykseen tultiin jopa aika reipasta ravia vanhusponille.

Hyvät fiilikset tästä jäi. Ainoa huima virhe oli se laukka joka tipahti kymmenen metriä liian aikaisin. Muuten kuitenkin viime kerran vaikeudet olivat helpompia ja rata meni sulavammin. Toivottavasti vaan saisin keltuaisen liikkumaan vähän reippaammin, niin se veisi meidät jo pitkälle.
Keventelin vielä hetken loppuraveja ponin kanssa, sitten käyntiä ja poni takaisin talliin. Huomenna jatketaan heti aamulla ja toivottavasti samalla fiksaillaan näitä muutamia huonouksia vielä paremmiksi.

Kesäistä köpöttelyä

Mulla oli tänään Elvis, tunnilla myös Simo, Pomo, Artsi ja Vinski, Elvis vain mun kanssani. Ja tosiaan, parin viikon päästä on taas koulukisat ja näillä näkymin olen niihin osallistumassa Elvis-ponin kanssa ja C-merkkiä tähdätään läpi. Ihan vaan jotta voin sen jälkeen ottaa tavoitteeksi, että joku päivä myös hyppään ne C-merkin esteet (heheh).

Päivä oli tänään kovin lämmin, joten käytiin tekemässä vain nopeat irrottelut kentällä ja lähdettiin sen jälkeen maastoon. Käveltiin siis pikaiset alkukäynnit joissa koitin etsiä vähän liikettä poniin ja koittaa saada sen asettumaan ohjan perässä. Siitä tehtiin nopeat kevyt ravit, jotka menivät ihan kivasti. Elvis tuntui kovasti löllykältä, mutta tsemppasi kun pyysin hiukan aktiivisempaa ravia alle. Kauan ei ravattu, kun jo alettiin ottaa laukannostoja, joihin varmaan käytettiinkin eniten aikaa tästä meidän kenttäajasta. Mikä taas oli tosi hyvä, sillä laukkaympyräthän ovat asia, jota eniten jännitän niissä tulevissa kisakarkeloissa.

Laukkaa nostettiin ihan vaan käynnistä, tehtiin valmisteluympyrät ja laukkaympyrät. Tänään laukka sujui ihan superkivasti. Elvis nosti tosi hyvin ja herkästi laukat, oikeita laukkoja saatiin ihan liukuhihnalta. Ja nyt sitten minä keskityin ihan täysillä siihen suorana istumiseen ja sen lisäksi laukan ylläpitämiseen. Laukka oli ihan ookoota, olisi voinut pyöriä paremminkin, mutta eipähän lopahtanut kesken. Ja saatiin tehtyä todella kivoja ympyröitä molempiin suuntiin, joten olin tyytyväinen. Olen ainakin kerran saanut käännettyä laukassa molempiin suuntiin. Oikean kierroksen ympyrä on selvästi hankalampi, sillä poni ei oikein ole vasemmalla ohjalla kunnolla. Täytyy siis kisoissa koittaa vaan valmistella niin hemmetin hyvin se sinne vasemmalle ohjalle, ettei käy vallan köpelösti niiden käännösten kanssa.

Olin oikein tyytyväinen settiimme ja siitä lähdettiinkin maastoon. Tehtiin varsin pitkä käyntilenkki, katseltiin maisemia ja oli mukavaa mennä siellä. Ei edes jännittänyt, vaikka se viime maasto päättyikin kiitolaukaten kotiin. Onneksi Elvis oli kovasti fiksu ja rauhallinen, että tällä kertaa kotiin päästiin ihan käynnissä ja täydessä yhteisymmärryksessä.

Iloinen poni kauniina kesäpäivänä

Tänään mulla oli Pomo, tunnilla myös Nipsu, Vinski, Artsi ja Evita, Pompeli jatkoi tunnin jälkeen. Poni oli vallan ärsyyntynyt taas kaikesta, kunnes päästiin sitten kentälle ja selkään.

Alkukäyntejä poni suoritti vallan näppärästi. Vähän piti muistuttaa pohkeella, mutta Pomo oli aika lailla reipas ja etenevä ihan alusta asti. Ohjien kanssa olikin enemmän ongelmaa, sillä poni oli superjäykkä oikealle ja mulla nyt oli ongelmia ratsastaa se kevyeksi ohjan päähän ja taipumaan ja vaikka mitä.
Keskityttiinkin alkukäynneissä ihan asteittaiseen käynnin ratsastamiseen. Aloitettiin vapaalla käynnillä, ohjat pitkinä ja haettiin hyvä tahti ja isoa käyntiä. Poni suoritti tätä todella hienosti, sillä oli vallan reipas liike ja se tuntui tosi hyvältä, rennolta ja aktiiviselta. Kun siitä kootiin ohjaa, niin alettiin samalla kunnolla ratsastaa sitä asetusta molempiin suuntiin läpi. Pomo taipui vasemmalle oikein nätisti, mutta oikealle se vaati runsaasti pienempiä ympyröitä, joilla sain kunnolla vaadittua asetusta ja taipumista läpi. Saatiin se suht ookoosti sieltä kulkemaan, mutta vähän kaula jäi kyllä pitkäksi, enkä sitä ihan saanut korjattuakaan. Kuitenkin, ihan kivat setit näissä alkukäynneissä ja olin tyytyväinen.

Siirryttiin siitä raviin, jossa poni edelleen eteni vallan kivasti ja omalla moottorillaan. Välillä tuntui että poni varmaan räjähtää käsiin kohta, mutta sain istuttua mukana ja oltua rentona, eikä Pomokaan räjähtänyt siitä mihinkään. Tässäkin koitin parhaani mukaan työstää sitä taipumista ja ohjastuntumaa kuntoon, mutta hommaa vaikeutti hitusen se, että ihan aina ei kääntyminen tapahtunut nappia painamalla. Sain aina lopulta ne kääntämisavut läpi, mutta välillä jouduttiin kyllä liian kauan asiasta keskustelemaan.
Istuttiin vielä harjoitusraviin, mikä oli tosi kivaa myöskin. Minä vaan istuin kyllä liian etukenossa, minkä takia poni otti ja teki hurjan kauniita käyntisiirtymiä. Sen ajan jonka istuin siellä oikein päin ja suorassa, niin heppa suoritti hienosti ja teki vallan kaunista ravia.

Loppuun otettiin vielä vähän laukkaa uraa pitkin ja vuorotellen. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja eka laukka olikin vallan nätti. Poni teki reipasta ja oikein kivan tuntuista laukkaa, minä istuin ihan kohtuu hyvin matkassa mukana ja päästiin vallan pitkää pätkää menemään. Sitten vaan otin laukan alas ja suunnittelin nostavani vielä toisen pätkän tähän suuntaan. Valitettavasti Pomo suunnitteli meidän laukannoston hiukan aiemmin kuin minä ja sitten se vielä päätti innostua vallan kauheasti ja sitten poni kiikuttikin mut pitkää sivua pitkin iloista laukkaa. Yritin vielä korjata ja nostaa hallitun pätkän laukkaa ympyrän avoimelle sivulle, mutta tällä kertaa poni lähti haneen kun Evita laukkasi meitä kohti. Siispä käveltiin hetki, heitettiin raippa pois ja otettiin laukat vielä toiseen suuntaan. Tällä kertaa poni ei räjähtänyt ja minäkin ratsastin laukkaa huomattavasti varovaisemmin. Otettiin iloista laukkaa, muutamat korjausnostot kun poni tiputti raville ja lopulta jäätiin kävelemään loppukäyntejä.

Oikein iloinen päivä joka tapauksessa. Poni oli iloinen ja minä olin tyytyväinen. Hommat on vaikeita, mutta kai ne sitten siitä joskus. Ehkä.

Vanha tuttu ja samat jutut edelleen

Mulla oli tänään Vinski, tunnilla myös Pasi, Laki, Evita ja Pomo. Olin tosiaankin jo täysin unohtanut että Vinski tulee takaisin, joten hevosvalinta oli varsinainen yllätys. Oli kuitenkin superkiva päästä pitkästä aikaa Vinskin kyytiin ja vieläpä heti sen tultua takaisin!

Vinski oli sama vanha pappa kuin ennenkin. Vähän myrtsi, ehkä hiukan pirteämpi ja reippaammin se käveli kentälle kuin ennen. Meitsi hyppäsi selkään ja lähdettiin etsimään vanhoja säätöjä.
Kuten jo sanoin, Vinski oli vanha, tuttu itsensä. Se ei pitänyt kiirettä, oli vallan löysä ja superhidas. Alkukäynnit menivät siinä eteenpäin ratsastamisessa, mikä onnistui ihan kohtalaisesti. Enemmän olisin voinut varmasti vaatia, sillä nyt heppa ei tullut mitenkään hyvin pohkeen eteen, vaan se hidastui aina säännöllisin väliajoin. Käännyttiin kuitenkin mukavasti ja vaikka kuljettiin pitkinä kuin nälkävuosi, niin sentään huomasi että Vinski ei ollut yhtään niin painava kädelle kuin aiemmin. Missään vaiheessa ei tullut sellaista fiilistä että joudun kantamaan hevosen päätä mukanani, mikä oli erittäin positiivista. Mulla kun ei ole ihan niin paljon habaa, että jaksaisin moista tehdä, eikä ihan niin paljon taitoa, että aina saisin hevosen kevenemään.

Siirryttiin siitä raviin ja tehtiin ravipuomeja molemmilla pitkillä sivuille. Samat vanhat ongelmat iskivät, Vinski oli hidas, juoksi aitoja päin, eikä kääntynyt. Hetkeni tuskastelin, kunnes Marianne käski laittaa sen hevosen eteen ja lopettaa sähläämisen. Kun taas hetken ratsastin kunnolla eteen ja sain Vinskin liikkeelle, niin johan hevonen kääntyi, ylitti puomit ja oli muutenkin superhyvä. Se teki isoa ja kivaa ravia, kulki reippaasti ja tuntui oikein kevyeltä. Jee! On se vaan vaikeaa pitkän tauon jälkeen taas muistaa, mitä pitää tehdä jotta poni toimisi halutulla tavalla. Ravi oli oikein leppoisaa, iloista ja oli kovasti lämmintä. Mukava kevätpäivä.

Laukkaa tehtiin uraa pitkin vuorotellen ja molemmilla pitkillä sivuilla oli yksi yksittäinen laukkapuomi ylitettävänä. Suurena esteratsastajana tämä ei tietenkään onnistunut ihan ongelmitta. Vinski oli vähän löllykkä ja laukka nousi suoranaisen laiskasti, tipahti välissä alas ja Vinski vain kolusi aidan pieltä. Kun lopulta sain vauhtia hummaan ja reitin selville, oli laukan laadussa ja reippaudessa silti parantamisen varaa. Kökötin itse hiukan etukenossa, jonka takia lentelin siellä kyydissä kun ylitettiin niitä hiton laukkapuomeja ja Vinski otti sitten raville tai kompuroi puomin yli kun minä heiluin siellä kuin mikäkin. Marianne käski tehdä laukkaa kaarteissa ihan kunnolla ja kun lopulta viimeisillä voimillani sain otettua neuvosta vaarin, niin laukka parani mielettömästi. Pääsin istumaan sinne alas paremmin ja kökötin ainakin hiukkasen vähemmän. Kun oikeasti ratsastin kaarteissa laukkaa sisäpohkeella ja raipalla eteen, lähti heppa tuottamaan isoa, reipasta ja ponnekasta laukkaa, jonka avulla päästiin räpiköimättä puomien yli ja mentiin suoranaisen sulavasti kenttää ympäri useammankin kerran. Toki pientä miinusta tuli siitä, että mulla heilui jalat kuin mielettömät, mutta kyllä se siitä.

Vaihdettiin vielä kierros vasempaan ja tehtiin ekasta kerrasta viisastuneena samaa uudelleen. Tällä kertaa tajusin heti alusta asti ratsastaa käyntiä paremmin eteen, laukka nousi paremmin ja kun ratsastin laukkaa kunnolla, niin kyllä ponikin kulki selvästi parempaa laukkaa eteenpäin. Sanoisin kyllä, että tämä vasen laukka oli heikompaa kuin se oikea, sillä tähän suuntaan Vinski laukkasi selvästi löysemmin, enkä saanut siihen sellaista samanlaista vetoa kuin toiseen suuntaan. Päästiin kuitenkin puomien yli, Marianne oli tyytyväinen, eikä laukkakaan tipahdellut alas niin monta kertaa kuin ekaan suuntaan.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja siitä sitten heppa tarhailemaan. Oli kyllä mukavaa päästä taas valkean proomun kyytiin ja kyllä se siitä taas lähtee!