Hiukan lunta ja pakkasta

Mukava päivä, oli valoisaa ja ihan lämmintäkin. Ja lunta. Ei paljon, mutta enemmän kuin yleensä. Tunnilla menin Jackiellä, mukana myös Pomo ja Evita. Jack oli jälleen nukkunut koko yön kakkakasojen päällä ja poni näytti suorastaan.. ruskealta. Odotellaan lämpimiä päiviä, jotta hepan saisi kunnon pyykille. Ei sitä värisävyä oikein saa irti pelkällä harjallakaan.

Kentälle ja kyytiin. Pohja oli mukava ja luminen ja ilma oli kuin morsian. Oikein viehättävä talvipäivä. Ei sen ihmeempiä tehty, vähän itsenäisempää ratsastusta. Mä tosin päädyin vain kulkemaan suoraa uraa ja voltteja, sillä keskityin ihan täysillä omaan istuntaani. Nipsun kanssa meneminen on kyllä parantanut sitä mun istuntaa, istuin nytkin paljon paremmin suorassa ja katsoin useammin eteen kuin yleensä. Mutta se vaati kyllä kaiken keskittymisenkin. Koko ajan sai muistutella että pitää kädet rentoina ja kyynerpääkulmassa, ei katso maahan ja istuu suorana. Ja silti, heti jos heppa otti yhdenkin reippaamman askeleen, niin meitsihän meni mukana sinne etukenoon kököttämään. Koitin kuitenkin parhaani ja ehdottomasti tästä tunnista jäi sellainen fiilis että istuin paremmin kuin ikinä ennen Jackin kyydissä. Miinus ne pienet jännitykset tai muutamat reippaammat askeleet. Niiden kanssa vielä työskennellään, jotten jännittyisi mukana.

Ei niitä jännityksiä kauheasti tosin tänään tullut. Jack oli todella löysä ja meni varsin hitaasti koko ajan. Varovasti pyysin sitä aina eteen, mutta vähän hitaaksi ukkeli tuntui silti jäävän. Pyöreänä ja rentona se kyllä kulki, Mariannekin oli tyytyväinen lookkiimme. Siksipä en viitsinyt ihan täysillä paukutella vauhtia, tehdään hitaan ja rennon kautta mieluummin tämän ponin kanssa.

Jack oli oikein kiva koko tunnin. Tehtiin ihan käyntiä, kevenneltiin ja istuttiin hetki alhaalla harjoitusravia. Akka teki ennätystä istumisensa kanssa, Jack puksutti tasaisen varmasti eteenpäin ja homma toimi vallan mainiosti. Poni oli rento, asettui ihan nätisti ja meitsi keskittyi ruoskimaan itseäni suoraksi ja tasaiseksi (jostain syystä sitä aina välillä volteilla keksii mennä ihan kiemuraksi ja tipauttaa toisen kyljen ruttuun..)
Eipä siinä oikeastaan muuta. Istuntasulkeiset ja seuraavalla kerralla puolta astetta reippaampi poni, niin kyllä se sillä jo lähteekin!

Jackie jäi työskentelemään ja minä häippäisin pois. Ensi viikkoon taas

Jännitys selätetty ilman paniikkivoltteja

Tänään oli taas Jackie-päivä, tunnilla myös Evita, Artsi ja Nipsu, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Oli varsin luminen ja iloinen päivä, pikkuisen pakkasta ja ihan lumiukkohevosia.

Kentälle päästiin kivasti ja kyytiinkin mallikkaasti, mutta heti kun täti oli selässä, alkoi hevoslapsella suorastaan pyöriä ne silmät kiivaasti päässä. Oli varmaan kiva ilma, kirpsakka pakkanen ja silti pehmeä hiekka kavioiden alla. Kun naapurin ukko vielä kilisytteli rytmikkäästi muutaman kymmenen metrin päässä, oli soppa varsin valmis. Akka istui kauhun kankeana kyydissä, samalla kun Jackie hiihteli alta, kyttäili, oli jännittynyt ja nosteli päätä taivaisiin. Lopulta lähdettiin vähän laukkaankin, kun meikäläinen ei vaan saanut asiaa hallintaan. Huh huh. Meinasin jo luopua vallan toivosta, hypätä kyydistä ja kiittä tästä päivästä, mutta päädyin kuitenkin kokeilemaan. Ensimmäisenä kokeiluna oli ihan vaan istua (on se sitten hankalaa). Ahertamistahan se vaati, vallan hurjastikin, mutta lopulta sain kuin sainkin hetkittäin istuttua alas satulaan, rentona, rauhallisena ja suorana. Toki aina kun Jack kiihdytti, minäkin jännityin jalustimille, mutta korjasin itseni nopeasti.

Sen lisäksi kokeiluun meni reipas pidättäminen. Yleensähän se perusratkaisu tuohon kaahotusongelmaan on: kaada hevonen voltille ja profit. Marianne ei tykkää, eikä se kai ihan autakaan, joten päätin että tällä kertaa en kaada hevosta paniikkivoltille, vaan istun täällä rauhassa ja otan pidätteitä kun se lähtee hiihtämään. Kuinkas kävikään, parin kierroksen jälkeen kun sain viimein pidätteen läpi ja pystyin istumaan, rentoutui Jackiekin. Jes! Tosin, okei, se oli koko lopputunnin todella järkyttynyt muista hevosista ja välillä suorastaan haihduttiin niiden luota karkuun. Mutta suurimmaksi osaksi oli aika superjees ja pystyttiin ratsastamaan jopa aika normaalisti, ilman että poni räjähtelisi joka suuntaan joka hetki.

Alkukäyntien ja volttien jälkeen alettiinkin ravailla ja sitä tehtiin oikein paljon taas. Siinä oli sekä tädillä että ponilla jo rankkaa urakkaa kerrakseen. Jack oli kuitenkin ihan fiksu. Vähän se tosiaan säikkyi ja väisti toisia hevosia, mutta kun ne pitivät hajuraon, ravaili Jackie vallan fiksusti. Saatiin pyöriteltyä voltteja, pienet kiihdyttelyt rauhoittuivat aika nopeasti ja meillä oli varsin mukavaa, tepsutella sitä iloista ravia pikkupakkasessa. Vähän vaan heppa alkoi taas rykiä sitä ohjaa pois kun oltiin hetkinen ravattu. Kenties hän totesi että työtä on jo tehty kylliksi, tai sitten Marianne huijasi kehuessaan mun tasaisia ja pehmeitä käsiä. Ei kuulemma ollut yhtään sitä paniikinomaista nysväämistä, mikä on oikein hyvä. Että tällä kertaa onnistuin ainakin hiukan rauhoittumaan.
Ravissakin työstin lähinnä sitä istuntaa. Keikuin aina ajoittain sinne eteen, aina jos heppoja tuli lähelle tai muuta tällaista. Yritin kuitenkin väkisin pitää itseni rauhassa, jotten vain häiritsisi ja ajaisi ponia uskomattomiin suorituksiin.

Käveltiin hetki ja otettiin vielä harjoitusravia, jossa tehtiin hiukan käynti-ravi-siirtymiä. Ekat siirtymät olivat aika heikkoja, sillä en saanut Jackiä melkein takaisin raviin. Kun Marianne muistutti käyttämään enemmän istuntaa, tehtiin aika hienoja siirtymiä. Poni siirtyi istunnalla sekä alas että ylös ja oli aika tosi kivantuntuinen. Akkakin sai suurimman osan ajasta istuttua kunnolla ja loppuajan sitten rytkytin 90 asteen kulmassa eteenpäin.

Loppukäynnit taluttelin ja sen jälkeen Jack-mies sai jäädä jatkamaan näitä tuntitouhuja.

Kevyttä ravailua

Tänään menin Jackillä, tunnilla myös Pomo ja Evita, Jackiekin jatkoi mun jälkeeni. Harjailin ponisen reippaasti ja lähdettiin kentälle. Hiukan nyrpeää naamaa ukkeli näytti, mutta kulki kuitenkin kentälle pysähtelemättä, johon olin oikein tyytyväinen.

Tänään ei ollut tekosyitä istua kyydissä jännittyneenä, sillä pohja oli hyvä ja taukokin on jo ollutta ja mennyttä, joten heti alusta asti koitin vaan pakottaa lantiota rennoksi ja istua siellä kyydissä ihan rauhassa. Ei se ihan alkuun oikein ottanut onnistuakseen, jotenkin jännitin kun Jack käveli isosti ja reippaasti (siis apua!) ja kun lähdettiin tekemään tehtävänä kulmia, joissa pysäytettiin ja tehtiin käännös etuosa edellä, aloin tietenkin myös kiikkua etukenossa ja kädet jännittyivät, sillä niinhän se hevonen pysäytetään.
Joo-o, se etukenossa kiikkuminen ja käsien jännittyminen pysäytettäessä on niin lihasmuistissa, että ihan itkettää. Kun oikein pakotin itseni, sain kyllä istuttua ainakin osan pysähdyksestä suorana ja pidettyä kädetkin rentoina vaikka teinkin pidätettä. Rentoutuminen liikkeen mukana onnistuikin paremmin ja istuin ajoittain ihan fiksusti siellä.

Kun oltiin aikamme tehty käännökset valmisteltuina pysähdyksestä, vaikeutettiin ja tehtiin kulmat ihan vaan käynnistä. Hyvillä valmisteluilla Jack kääntyi hienosti, kääntyen jyrkästi ja etuosa edellä. Vasempaan kierrokseen poni tuppasi hiukan karkaamaan vasemmalla lavalla käännöksestä, mutta kun asettelin sitä Mariannen ohjeiden mukaan vasemmalle ja otin ponia paremmin ohjan ja pohkeen väliin, pysyi Jackie suorempana noiden käännöstenkin läpi.
Myös volteilla ponilta tuppasi tipahtamaan vasen lapa karkuteille, joten sitä sai oikeasti pitää ihan suorana, jottei vain mentäisi vinoina ja kaatuneina. Hyvin heppa kuitenkin asettui ja toimi, oli vaan se lapa vähän kadoksissa.
Koska tein tässä tehtävässä vähän pienempää reittiä, tein myös Mariannen innoituksesta loivia väistöjä keskemmältä kenttää uraa kohti. Jack suoritti oikein mainiosti, mutta kuten sanoin - loivaa väistöä, ei mitään jyrkkää tai hienoa. Mutta väistöä ja uralle päästiin, olin oikein tyytyväinen suoritukseemme (enkä minäkään ihan joka väistössä vääntynyt sille rusettisolmulle, edistystä siis vaihteeksi).

Seuraavaksi siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin huolet pois. Marianne ehdotti että hiukan työskentelisin ja tekisin niitä loivia väistöjä myös ravissa, mikä olikin oikein hyvä idea. Jack ravasi vallan rauhallisesti ja oli oikein rento ja asiallinen koko ajan. Se kääntyi ja asettui kivasti, tuntui jopa ennemmin hiukan hitaalta kuin liian reippaalta. Tehtiin hiukan niitä väistöjä samalla tavalla kuin käynnissä, Jack suoritti tosi kivasti ja tuotettiin taas tasaisen hyvää loivaa raviväistöä. Tosin, kun väistätettiin vasemmalle, kommentoi Marianne taas sitä karkaavaa lapaa ja pyysi tekemään vasta-asetusta väistön aikana. En ensin edes ollut ihan varma kumpaa suuntaa tämä tarkoittaa ja kun se selveni, koitin toki innoissani, mutta eihän siitä tullut mitään, hah. Ehkä tätä pitäisi ensin kokeilla käynnissä, sillä nyt en muutamista yrityksistä huolimatta saanut millään kiinni siitä, miten mun pitäisi asettaa hevosta ja samaan aikaan pitää se suorana, jottei me vain käännyttäisi suuntaan johon yritän väistättää. Jatkoin siis asettaen normaaliin tapaan liikkeen suunnasta pois päin ja saatiin sentään kommenttia että se suoruus parani mun epätoivoisten yritysten ansiosta. Sain siis sentään Jackien taipumaan vasemmalle, vaikken onnistunutkaan väistättämään samalla.

Kun tässä vaihdettiin suuntaa, alkoi tuntua etten oikein saanut pidätteitä läpi kylliksi. Jack ravasi turhan kovaa, jotta olisin voinut tehdä hyviä asetuksia, joten päädyin helpottamaan työtäni ja istumaan alas harjoitusraviin. Näin sain pidätteet paremmin läpi ja väistötkin onnistuivat. Ja olihan se kiva jumputtaa lämmintä harjoitusravia kevyessä pakkasessa. Tänään me myös ravattiinkin ihan kunnolla. Ehdin humputtaa harjoitusravia, tekemään hiukan väistöjä, pyörittämään ympyröitä, keventelemään vähän lisää kun alkoi tuntua että Jackie juoksee alta kun en saanut istuttua ihan tasassa. Sitten jatkoin taas harjoitusravia, annoin hepalle pienen käyntitauon ja jatkoin vielä loppuun iloista harjoitusravia. Jack meni kivasti, ravia oli tosi helppo istua alas ja sain istuttuakin todella kauniisti kun oikein keskityin siihen. (Kun en keskittynyt, niin kädet seilasivat eteen ja saatoin itsekin hiukan könöttää liikaa, mutta pätkillä me aloitetaan.)

Lopuksi kevenneltiin vielä ravia pidemmin ohjin. Tässä kohdassa Jackie alkoi tuntua jo hiukan väsyneeltä, vaikkei me paljon mitään oltu tehty. Poni hiukan kompuroi venyttäessään vallan kauheasti, siirtyi käyntiinkin kerran kesken ja lopulta lopettelin ravit hiukan ennen kellonlyöntiä, sillä hyvä poni ansaitsi jo kävellä. Taluttelin loppukäynnit ja jätin hepan seuraavalle tunnille.

Oikein kiva tunti, Jack meni kauhean kivasti ja oli tosi fiksu. Meitsikin ihan osasi ja saatiin hommia onnistumaan, vähintään sitten vaikeuksien kautta. Mariannekin oli varsin tyytyväinen, vielä kun saisi istuttua kun tekee vaikeita asioita, kuten pysäyttää hevosen tai väistättää.

Talvikumit alle ja lomille

Viimeinen tunti, eikä siitä ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin se, että kenttä ei ole varmaan ikinä ole ollut noin huono. Se oli jäässä, se oli täynnä vettä, ponit upposivat välillä metrin maan sisään ja välillä taas kuljettiin mäkien päältä. Se oli kamala, ihan hirveä. Lähinnä teki mieli vain seistä keskellä kenttää, sillä jo käveleminen tuntui aivan kamalalta idealtakin.

Menin kuitenkin Jackiellä, tunnilla oli myös Artsi ja Pomo, Jack vain minun kanssani.

Joo, olin ihan jännittynyt koko ajan, koska poni ei tietenkään liikkunut tasaisesti kun kenttä oli ihan kökkö. Ihan vaan käveltiin ja koitettiin jaksaa tämän pimeän talven läpi. Otettiin vähän harjoitusravia pitkillä sivuilla (= pari askelta ravia kun jaksoi) mutta se oli aika turhauttavaa kun kenttä oli mitä oli.
Ei siinä sen kummempaa. Selvittiin ja toivottavasti jatkossa on parempaa, ei tästä muuta voi sanoa.

Huomenna siis joulujuhlat ja sitten pari viikkoa joululomaa. Oikein hyvää joulua ja joulun aikaa siis kaikkialle - olkoon jäävallit ja loskakelit suotuisia!

On kyllä komiat kelit

Sitähän ne. Taas satoi vettä ihan urakalla ja kenttä oli täynnä vettä. No, sentään tänään menin pitkästä aikaa Jackillä, tunnilla myös Evita, Nipsu, Pomo ja Artsi, ja Jackie jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Jack oli suhteellisen hyväntuulinen. Vähän hän oli sitä mieltä että satulaa ei tarvita, eikä poni aivan arvostanut korvan harjaamista, joten korvahan jäi niin täyteen savea kuin vain mahdollista on. Yritimme kuitenkin parhaamme.

Kiitos kuvista Hennalle! Ei vaan ilma kovinkaan imarrellut.

Okei, eli joo. Pitkästä aikaa Jackillä, se olikin melkein koko postauksen tärkein ja jännittävin asia. Kenttä oli mälsä, ilma oli mälsä ja kaikki oltiin enemmän tai vähemmän tympiintyneitä kun tuulee ja vettä tulee niskaan. Yh. Tunnin aiheena oli siis jälleen se perus: kävellään ja hölkätään, hölkätään ja kävellään.

Jack oli aika hidas, mikä nyt saattaa johtua jo siitä, että ei kai kukaan hullukaan tuolla nyt kovin innoissaan jaksa mennä?! Ihan hyväntuntuinen se joka tapauksessa oli, vähän oli asettaminen hankalaa ja poni ei tuntunut antavan periksi. Tosin, vikaa oli myös satulan yläpuolella, sillä en taas ihan täysillä uskaltanut pyytää. Onhan Jackie nyt hurja hevonen, en kai minä pitkän tauon jälkeen mitään ihan uskalla pyytää.
No, sain sitä välillä hiukan aktivoimaan takajalkojaan, pysyin suht rentona (mitä nyt se kylmyyskin jännittää koko kehoa) ja sain hiukan vaadittua asetustakin läpi. Mentiin sillä ja haaveiltiin Espanjan auringosta.

Hölkkäily sujui nätisti. Vähän Jackie oli alussa väistämässä ja jännittymässä muista hevosista, mutta kun itse pysyin mukana ja rentona, uskoi ponikin ettei häntä syödä tällä kertaa. Muuten, eipä siinä sen ihmeempiä. Oli kiva mennä Jackillä kun kaikki vaan tapahtui ihan ajatuksenvoimalla ja oli helppoa ja kivaa. Paitsi ettei ollut kamalan kivaa, mutta sille ei nyt voi mitään.

Joo, käveltiin ja ravailtiin. Loppukäynneissä heittäydyin heti alas selästä, en pystynyt enää kököttelemään siellä yhtäkään käyntipätkää. Oli kylmää, oli mälsää, mutta sentään poni oli vallan söpö taas kerran.

Ensi viikolla on vielä ratsastus. Ehkä joululoman jälkeen on sitten jo paremmat kelit ja sen jälkeen kesä sieltä jo tuleekin.

Hidasta menoa reippaalla kaverilla

Lauantaina mulla olikin pitkästä aikaa Jack, tunnilla myös Artsi, Vinski ja Pomo, Jack vain mun kanssani. Poni oli tuttuun tapaan ihan järkyttävän näköinen, mutta saatiin siitä ihan kelvollisen näköinen ja harjattiin tukkakin ojennukseen. Varusteet päälle ja kentälle sitten vain.

Ihan ajankohtaisia kuvia Hennalta!

Kyllähän se taas oli hiukan jännää kiivetä sinne herkkäpepun kyytiin, mutta koitin vain pitää mielessä sen, että pitäisi istua, olla rauhassa ja ottaa pidätteitä niin ettei se sitten heti alkukäynneissä vaihtaisi jollekin villille laukalle.
Jackie käveli kyllä selvästi reippaasti ja hiihteli vähän alta, mutta sain pysyttyä rentona, istuttua alhaalla ja tehtyä sen verran pidätteitä, että askellaji ei vaihtunut missään vaiheessa. Volteilla Jack aina rauhoittui ja hidastui, suorilla se pääsi karkaamaan alta. Keskityinkin ottamaan sitä kuulolle myös niillä suorilla ja oikeastaan jo muutaman kierroksen jälkeen tuntui että allani oli poni, joka ei räjähdä jokaisesta mahdollisuudesta. Heppa käveli rauhaksiin, mutta kuulemma hiihteli silti hiukan liikaa alta. En vain itse sitä tuntenut, joten kutsutaan tätä nyt puoleksi voitoksi.

Tehtiin käynnissä hiukan volttia ja siitä sitten keskihalkaisijalta väistöä takaisin uralle. Reitti oli todella vaikea ymmärtää, mutta kun siitä sai kiinni, olikin jo helpompi tehdä. Tosin, ei se helposti mennyt. Voltit olivat ihan ok, koitin ratsastaa Jackiäkin kunnolla vaikka se mua vähän jännittikin (joo, eihän pohjetta voi käyttää kun se on niin kovin herkkä eläin.. heh). Sain hepan asettumaan ihan kivasti ja se taipui sisäpohkeen ympärille ja oli kuulolla. Väistöt sitten.. ei niin kuulolla. En vaan saanut pidätettä läpi, joten Jack hiihteli eteenpäin aina kun pyysin pohkeella. Homma ei sujunut ja parhainta olivat ne "jos nyt vähän kaadutaan lapa edellä suunnilleen oikeaan suuntaan". Koitin ja koitin saada ne pidätteet läpi, mutta oli se vaan jotenkin vaikeaa. Ja kun en saanut taaskaan istuttua niissä pidätteissä, vaan kellahdin jalustimille ja etukönöön.

Lopulta ihan hiton pitkän tahkoamisen jälkeen sain kiinni ajatuksesta, jossa otan oikeasti vahvan ja nopean pidätteen. Näillä avuilla sain Jackin viimein väistämään. Toki se tuli silleen pätkissä - kaksi askelta, pidätys, uudet kaksi, pidäte, ehkä kolmekin askelta. Välissä hevonen meinaan aina lähti kaatumaan lapa edellä, joten oli vain pakko ottaa homma uusiksi joka välissä. No, onnistuipa, joten olen edes siihen tyytyväinen.

Lähdettiin kevyt raviin ja alettiin tulla keskihalkaisijaa pitkin ja siinä sitten halkaisijan alussa ja lopussa tehtiin kahdeksikot tötteröiden ympärille. Jack lähti yllättävän rauhassa ja hitaasti siihen raviin, eikä meillä mennyt ollenkaan aikaa hevosen hidasteluun ja tahdin löytymiseen. Jack ravasi jopa asteen löysästi, mutta annoin sen nyt olla, enkä alkanut vääntämään pitkän tauon jälkeen niin erilaisen hevosen kanssa.
Tämä sujui ihan hyvin. Voltit oikealle olivat selvästi hankalempia, Jack kaatui pohjetta vasten sisälle ja jouduimme jonkin aikaa veivaamaan ennen kuin sain näistäkin volteista tehtyä suunnilleen samankokoisia kuin vasemmalle. Pitkillä sivuilla piti pidentää ravia, mutta otin siinäkin vain sellaista vauvareipastusta, pyysin vain vähän eteen ja olin tyytyväinen siihen.

Kun oltiin aikamme kevennelty, istuttiin alas harjoitusraviin ja lisättiin laukannostot pitkille sivuille. Homma alkoi hyvin, raviosuus sujui, Jackie meni rauhassa ja päästiin pyörittämään voltteja. Eka laukannostokin onnistui moitteetta, heppa nosti kevyesti, laukkasi varsin rauhassa ja siirtyi raviinkin siististi. Seuraava laukannosto olikin ihan eri maata, kun hevonen suorastaan räjähti laukkaan, kiihdytti suoralla ja meikäläinen huojui kyydissä jumalaa rukoillen. Jackie pysähtyi kuitenkin suoran loppuessa ja päästiin jatkamaan. Minä tosin menin nyt käynnissä, sillä a) en pystynyt istumaan rentona ravissa vielä ja b) Jack oli valmis räjähtämään heti kun mentiin laukannostopäähän.  Tulin käynnissä, kävelin sen kohdan ohi jossa poni viimeksi räjähti ja nostin vasta pitkänsivun puolivälissä. Nyt hevonen osasi taas laukata rauhassa ja meni kuin mikäkin tätikuljetin. Marianne käski laukata hiukan ympyrällä jotta rauhoituttaisiin vähän, joten otin muutamat laukkaympyrät toisessa päässä. Heppa oli fiksu, laukkasi hyvin, vähän hitaasti ja laukkakaan ei ihan meinannut pyöriä, mutta kuitenkin ihan ok suoritus. Kun oltiin laukattu, koitin sitä ravia uudestaan. Menikin ihan hyvin, mutta heti laukkapäässä Jackie otti ja lähti uudestaan. Tällä kertaa sain pysäytettyä sen niille sijoilleen ja päädyin vain jatkamaan käynnissä ja ottamaan muutamat nostot sieltä sivun puolivälistä jottei hevonen pääsisi enää räjähtämään. Nostot olivat hyviä, Jack laukkasi hienosti reitillä ja sen kanssa laukkaaminen oli vain niin helppoa. Sen kuin istui ja ajatteli mitä tehdään, niin poni suoritti. Siirtymät alas tulivat ihan istumalla syvälle satulaan ja homma pelasi hienosti.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit. Itse taluttelin Jackiä ja siitä lähdettiin sitten tallille. Poni sai loimen ylleen ja pääsi tarhailemaan vienoiseen vesisateeseen. Sitten kotiin takaisin.
On muuten tyhjää taas käydä näin harvoin. Ehkä sitten joskus taas pääsee useammin

Laiska kesäpäivä

Tänään mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Pomo ja Nikkis, Jack vain mun kanssani. Heppa tuli taas harjailtua hyvin (karvanlähtökin ehkä loppuu hiljalleen), varustettua ja lähdettyä kentälle. Nyt mulla oli selvä taistelusuunnitelmakin - ei jännitytä ja istutaan takapuoli penkissä.

Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Heti huomasi ettei jännityksestä tarvitse niin huolehtia, Jack oli nimittäin laiska ja väsähtänyt kuuman päivän ansiosta. Otin ihan rauhassa, etsin koko tunnin hyvää, suoraa istuntaa ja käsiä hyvään kyynerpääkulmaan. Annoin Jackin vähän madella, sillä ajattelin taas aloittaa kevyesti. Ei meillä tällä tunnilla ole mikään kiire, kyllä sitä sitten taas ehtii seuraavilla kerroilla vääntämään. Nyt tärkeimpänä agendana oli pitää minut ja hevonen rentoina.

Käveltiin, tehtiin ympyröitä ja minäkin uskallauduin vähän vaatimaan sitä asetusta ponilta. Joskus pyysin käyntiä kevyesti eteenpäin, jottei nyt ihan väsähdettäisi. Reittiäkin venytin hiukan pidemmälle porttipäätyyn ja koko hommaa varjosti sellainen varmistelu. Mikä oli tosin ihan hyväkin, ainakaan Jackie ei jännittynyt missään vaiheessa ja minä sain korjattua jokaisen jännityksen omasta kropastani.

Sen jälkeen kevenneltiin ravia, mikä oli aika sellaista rauhallista, mutta toisaalta myös rentoa menoa. Marianne kehui tahtia, joka oli oikeastaan ihan hyvä. Ei me nyt oltu suunnattoman laiskoja, mutta ehkä se normaali liitokavio-reipas-ravi jäi uupumaan. Ravi kuitenkin oli hyvää, tehtiin ympyröitä, ei vedetty kilareita seuraavasta Nikkis-ponista ja homma tuntui oikein hyvältä. Minä sain keskittyä olemaan rentona ja suorana, mikä onnistui ihan eri tasolla kuin viimeksi. Jackie pysyi rentona myös pelottavammassa päädyssä ja homma oli oikein mukavaa, rentoa keventelyä.

Kun oltiin aikamme ravailtu molempiin suuntiin, jäätiin käyntiin ja lähdettiin lopputunniksi maastoon. Kuulemma ensi viikolla ehditään sitten aloittaa koulukisatreenit, joten nyt voitiin lähteä pölystä pois. 

Vähän mua jännitti alkuun, mutta maastoilu sujui ongelmitta. Mentiin Vinskin perässä ja tietyissä kohdissa poni hiukan jännittyi. Käveltiin kuitenkin koko matka ja ainakin akka pysyi rentona. Win-win siis.

Kentälle palattuamme sai Jackie lähteä pesulle ja pihalle ja minä viihdyin jonkin aikaa tallilla ennen kotiinlähtöä.

Juteltiin myös lisää näistä tulevista kisoista. Näillä näkymin se olisi Nikkis-poni (:D) ja aikuismerkkirata. Heh, katsotaan vain kuinka käy. 

Mun vaan täytyy opetella tuo uusi rata nyt ennen ensi viikkoa. Ihan varmuudeksi, jos sitä täytyy vaikka jo alkaa harjoittelemaan.

Jännitys on hankalaa

Mulla oli tänään Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Elvis, Pomo ja Nikkis, Jackie jatkoi vielä seuraavalle tunnille. Heppa tuli laitettua reippaasti kuntoon, siitä kentälle ja selkään.

Taisin katsoa että olen mennyt Jackillä viimeksi muutama kuukausi sitten. Sillä välin olen ratsastellut vain Nikkiksellä ja Elviksellä ja muilla poniotuksilla. Oli siis taas hiukan tällaista kulttuurishokkia istua ison ja herkän hevosen selkään. Käynnissä meidän ongelmana oli mun lantio, joka jännittyi ihan jäykäksi ja se, että minä kallistuin koko ajan eteenpäin. Kun itse sähläsin ja jännitin, niin toki hevonenkin jännitti ja laukkailtiin hiukan ympäriinsä ja kuljettiin muutenkin jännittyneinä. Kun lopulta sain itseni edes hiukan kasaan, parani suoritus huimasti. Silti Jack pääsi aina hiukan hiihtämään ja jännittymään tiesivulla, mutta muuten edes sujui kivasti.

Kun siirryttiin kevyt raviin, aloitettiin me taas kevyellä laukalla. Kun sain laukan alas, jäätiin pääty-ympyrälle niin pitkäksi ajaksi ravailemaan, että Jack rentoutuisi ja pärskisi. Tämä toteutui muutaman kierroksen jälkeen ja kun mulla oli hyvä ja luottavainen olo, jatkettiin uraa pitkin. Edelleen tuli pieniä jännityshetkiä, mutta suurimmaksi osaksi saatiin kuitenkin pysyttyä aisoissa ja ravattua nätisti. Saatiin jatkettua vähän pidemmälle sinne pelottavaan päähänkin, mutten nyt viitsinnyt ylittää rajoja tällä kertaa. Muutenkin jännitettiin itse kumpikin, niin turha mennä tahkoamaan sinne pelottavampaan päätyyn.
Jack oli kuitenkin oikein kiva, mulla vaan tuli niitä jännityksiä säännöllisin väliajoin ja suorassa istuminen oli kovin hankalaa. Voltteja kuitenkin saatiin tehtyä ja ravikin oli ihan toimivaa. Ehkä hiukan laiskanpulskeaa, mutta se nyt oli ihan ok. En ole kuitenkaan hepalla pitkään aikaan mennyt.

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin hiukan käyntisiirtymiä pitkällä sivulla. Taas alkuun Jack alkoi juosta alta ja minä pompin kyydissä kuin perunasäkki, mutta aina kun minä sain kerättyä istuntani, niin ponikin meni aika supermageasti. Siirtymät olivat kevyitä ja herkkiä aina kun täti istui kyydissä kunnolla ja homma sujui vallan nätisti.
Seuraavaksi laukattiin vuoronperään pääty-ympyrällä Mariannen katsellessa. Minä aloitin ja ensin oikeaa laukkaa. Laukka nousi varsin kevyesti ja kivasti ja vaikka mua jännitti hurjasti, niin siitä huolimatta Jackie pysyi rentona ja minäkin sain palikkani kasaan aika nopeasti. Tehtiin isoa ympyrää, minä etsin istuntaa. Kaadun vähän liikaa kaarteen mukana sisälle, joten koitin katsella ulkokorvaa ja suoristaa itseäni. Sitten ongelmana on se ulkokäsi, joka menee aina niin kamalasti sisälle kun käännän. Jotenkin kai pelkään kiskovani laukan alas, joten se käsi ei vain pysy tasassa. Kokonaisuudessaan laukka kuitenkin meni aika kivasti, minä istuin nätisti mukana, Jack laukkasi rentona ja sopivaa tahtia. Ainoastaan koitettiin parhaamme mukaan fiksailla mun istuntavirheitä.

Käveltiin välissä, jonka jälkeen uudestaan laukkaamaan, tällä kertaa toiseen suuntaan. Minä olin tällä välin keksinyt tietenkin jännittää laukkaa ihan kamalasti ja vaikka ja mitä, joten kun ensimmäinen laukkamme päätyi Vinskin takapuoleen, niin ei oikein vain saatu itseämme enää koottua. Jack laukkasi kyllä ihan nätisti sen pari kierrosta ympyrällä, mutta se hiukan kaahasi, oikoi kulmaa, enkä saanut sitä yhtä ja rennoksi ja jouhevaksi kuin toiseen suuntaan. Kun edellisessä kierroksessa olisi voinut vaikka nukahtaa kyytiin, se Jackien laukka oli niin mukavaa ja helppoa. No, ei huono ollut tämäkään, mutta se jäi jännittyneemmäksi selvästi.

Lopuksi käveltiin loppukäynnit ja Jack sai jäädä jatkamaan töitään. Minä viihdyin pidempään kuin yleensä, sillä ihana kesä ja lämpö. Kun nyt ei enää sitä lunta sataisi, niin olisi aika bueno.

Maastoilua ja ravit

Eilen mulla oli Jack, tunnilla myös Vinski, Nikkis ja Elvis, Jack vain mun kanssani. Lähdettiin alkupuoliskoksi maastoon kävelemään, käytiin jopa vilkaisemassa uutta reittiä, jolla en ollut ennen samoillutkaan. Homma sujui sinäänsä ihan hyvin - mua nyt vaan jännitti ja Jack oli aika reipas, mutta loppujen lopuksi heppa oli kuitenkin rauhaisa ja asiallinen. Eikä muakaan enää lopulta ihan niin paljon jännittänyt. Mukava puolituntinen siinä meni, aurinkokin välistä paistoi ja homma sujui ihan nätisti.

Maastoilun jälkeen mentiin kentälle keventelemään. Ja täytyy sanoa että Jack oli ihan todella hyvä. Käytin isoa reittiä ja tein aina avoimella sivulla ympyrän ulospäin, juuri sinne pelottavampaan päätyyn, jonne ei yleensä oikein millään voi mennä. Nytkin Jack ekalla kerralla otti vähän kierrosta ja jännittyi, mutta sen jälkeen - ei mitään! Se oli rento, se oli rauhallinen. Ravi eteni, liikkui ja Jack tuntui ihan mielettömän hyvältä. Se ei välittänyt mistään, ei jännittynyt muista hevosista, kulki pelottavammassakin päädyssä rentona, rauhallisena ja iloisena.

Ainoa probleema oli se, että Jack oli vähän väsähtänyt, ehkäpä maastoilun rasituksista. Poni makasi ohjalla, enkä oikein saanut sitä kevenemään niin millään. En toisaalta ihan täysillä uskaltanut yrittääkään, sillä hevonen oli niin rento, etten halunnut sitä pilata.
Se oli ihan mieletöntä ja ihan tosi hienoa, vaikka se maastoilu kovin jännää olikin. Sitten vaan lopputunti meni piloille, kun mulle tuli järkyttävät kipukohtaukset ja kaikki menikin ihan pieleen.

Ärsyttää vaan se kun hommat menee pieleen. Mulla on 1 tunti viikossa ja sitten siitä jää ihan paska maku suuhun, vain jonkun pikkujutun takia. On se silti paljon ja ähpuh. Jack oli superhyvä, inhottaa vaan että kun viimein kenttä on hyvä ja poni on hyvä, niin minä olenkin se, joka menee ihan rikki.

Menen nyt ensi viikolla sitten kahdesti, pe ja la. Jos edes auttaisi jotain kun tästä viime kerrasta jäi hiton paha fiilis.

Viimeiset talvenhetket

Mulla oli tänään Jack, tunnilla myös Elvis, Artsi ja Nikkis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että tänään Jackistä ei lähtenyt enää yhtään niin paljon karvaa kuin viimeviikkoina. Kesä tulee ja joku muukin näkee vaivaa sen harjaamiseksi! Poni tuli varustettua ja sitten hilpaistua kentälle. Joka oli jäässä ja ihan märkä, mutta yritän lohduttautua sillä, että talven on nyt hiljalleen loputtava.

Aloitettiin tunti alkukäynnillä, jossa tarkoituksena oli tehdä runsaasti voltteja ja taivutella hevosia. Könkkäämistähän vielä tämäkin tunti oli, mutta kuten sanottua on Toivossa hyvä elää. Jack oli varsin mukava, etenevän reipas, hieman heikosti taipuva, mutta asiallinen kumminkin. Väännettiin volteilla, koitin keskittyä omaan istumiseeni ja hevosen aktivointiin pienoisen hidastumisen jälkeen.

Suurinosa tunnista käytettiin tehtävällä, jossa tultiin lyhyt sivu käynnissä, lyhyeltä sivulta ulospäin voltti ja loppuosa kevyt ravissa. Homma sujui hyvin, mitä nyt varsinkin alkuun Jack oli varsin höslä käyntihetkillä ja minä keikuin sitä 10 senttiä eteen ja taakse, kun en jotenkin osannut rentoutua suoraksi kun hevosella oli kiire. Myöhemmin homma alkoi kuitenkin rauhoittua, jolloin saatiin voltti ja kulmat oikein kivoiksi ja onnistuneiksi. Ravi olikin todella mukavaa, sain viimein tunnusteltua oikean kevennyksen sitä katsomatta, poni hölkkäili rennosti mutta kuitenkin reippaana eteen ja päästiin tekemään muutamaa ympyrääkin kun kenttä ehti auringon lämmössä sulaa paremmaksi.

Käveltiin hetkinen välissä ja loppuun tehtiin vielä kunnon serpentiiniä kentän poikki ja välimatkat harjoitusravissa. Serpentiini oli ihan ok, olisin vaan voinut enemmän keskittyä hevosen taivutteluun ja suoristamiseen. Odotan kuitenkin niin armotta kesää, että alkaa nysväily tulla jo korvista ulos (jos ensi talvesta saisi edes asteen paremman?)
Harjoitusravi olikin todella mukavaa ja ihanaa. Sellaista sunnuntairavia, mutta hevonen oli rento, akka istui hyvin kyydissä, aurinko paistoi ja lämmitti. Joten annoin mennä vaan ja fiilistelin. Kun se kesä joskus alkaa, ehditään taas oikeasti työstämään kunnon liikettä ja muuta tuollaista, nyt ei jaksa enää.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni pääsi maastoon seuraavan tunnin kanssa ja itse sain häipyä kotiin.
Ensi viikolla kuulemma on lämmin. Toivon todella että päästäisiin jo tekemään jotain. Varsinkin laukkaamaan, rajansa kaikella - niillä laukkatauoillakin ;)

Omatoimista ravailua

Mulla oli tänään Jack, tunnilla lisäksemme vain Vinski ja Evita, Jack jatkoi toiselle tunnille. Heppa selvästi ottaa kesän tulon tosissaan ja pudottaa nyt karvaa oikein urakalla, joten harjailtua tuli irtokarvaa varsin huolella ja varustettua pikaisesti. Siitä kentälle ja selkään.

Oli kyllä ärsyttävää. Kenttä oli pelkkää hiekkaa joo, mutta ihan umpijäässä ja suli sopivasti seuraavalle tunnille. Niinpä pääsimme vain könkkäämään kovalla kentällä, joka hitaasti mutta vähän turhan epävarmasti suli ja pehmeni. Äh, joo, haluaisin jo pikkuhiljaa päästä laukkailemaankin, mutta eipä onnistunut ei.
Käveltiin alkuun käyntiä, paljon voltteja ja muutama pysähdys. Jack oli oikein mukava, rento ja toimiva. Mä panostin omaan suoruuteeni ja käsien kyynerpääkulmaan, jonka lisäksi koitin saada Jackiä hieman pyöristymään. Välillä onnistui paremmin, välillä ei ihan niin hyvin.

Sen jälkeen otettiin kevyttä ravia, joka oli kyllä todella mukavaa. Jack hölkkäsi rennosti, otti rauhassa, mä sain keskittyä omaan istumiseeni, tehtiin ympyröitä ja koitettiin kerätä ponia lyhyemmäksi ja vähän takajalkoihin aktiivisuutta. Vähän vain, koska kenttä oli aika kova ja Jackiekin liikkui varsin laiskasti ja hitaasti, tiedä sitten johtuiko lämmöstä vai pohjasta.
Välissä tehtiin myös serpentiiniuraa käynnissä ja harjoitusravia välimatkoilla.

Sen jälkeen tulikin puksuteltua ravia hiukan omatoimisemmin. Mitään kummempaa ei oikein pystytty tekemään, joten ravailin hyvän tovin alhaalla istuen, koittaen saada Jackiä reippaammaksi ja aktiivisemmaksi. Poni tuntui varsin hyvältä, pärski ja oli rento. Kerran vain hiukan säikähti, mutta niin muuten säikähdin minäkin kun jostain kuului ihan hirveä ääni, enkä todellakaan tiedä mikä sen edes aiheutti.

Jackiestä tuli varsin laiskanpulskea, joten lopulta keventelin ja annoin heppaselle ohjaa. Se venytti kauniisti alas ja hölkkäili tyytyväisenä, kunnes jäätiin käyntiin ja taivuteltiin reilusti sisälle. Siitä loppukäynnit ja keskelle.
Alas selästä, poni jäi tunnille ja itse lähdin potemaan talvimasennusta. Millähän todennäköisyydellä ensi viikolla olisi lämmintä ja sulaa?

Myrskyn jälkeen on poutasää

Eikä edes haittaa vaikka satoi lunta. Kenttä oli superhyvä lumesta huolimatta (ok, olisi se saanut sulaa kaikki poiskin, mutta mennään nyt tällä), ilma oli hyvä, lämmin ja aurinkoinen. Ja poni oli mahtava, tuntikin mukavan väljä.
Menin Jackillä tosiaan, tunnilla myös Evita, Artsi ja Vinski, Jack vain mun kanssani. Harjatessa ja varustaessa heppanen oli jälleen varsin kyrsiintynyt ja ilmeili jotain omiaan. Karsinan ovelle poni saapui kuitenkin hörökorvaisena ja iloisena kuten aina.

Muutama tämänpäiväinen käyntikuva :)

Hilpaistiin kentälle ja selkään vaan. Täynnä luntahan se oli, mutta silti pehmeä, pitävä ja hyvä. Varsinkin kaiken jään ja muun hirveyden jälkeen.
Alkukäynnit kävelimme porttipäässä koska siellä oli enemmän lunta ja Marianne kaipaili poneille hankitreeniä. Jack oli tietenkin sitä mieltä että naapuritalo on epäilyttävä ja porttipäässä on todella jännittävää, mutta vain yhden säpsähdyksen jälkeen poni jo malttoi rauhoittua ja rentoutua. Pyörittiin vapaamuotoisesti puolikkaalla kentällä, tehtiin serpentiinejä ja voltteja, taivuttelin Jackiä ja yritin säilyttää sen rentona. Lumenvastus oli aika voimakas, Jackiestäkin ehti tulla alkukäyntien aikana jo varsin laiska. Valitettavasti täällä en saanut takajalkoja kunnolla toimimaan, sillä pienikin eteenratsastus lähinnä vain jännitti koko hevosen. Tyydyttiin siis rennompaan ja laiskempaan suoritukseen, parempi kai niinkin kuin silmät päässä pyörien ja kaikelle säpsähdellen.

Kevyttä ravia tultiin suorittamaan kentän paremmalla puolelle, joka onkin tutumpi ja turvallisempi (paitsi ihmiset, ne olivat kauhean jännittäviä. Kaikkihan on oikeastaan jännittävää!) Täälläkin ideana oli vain talloa ympäri kenttää, käännellä ja ennen kaikkea saada ravia eteenpäin. Nyt oli kunnon baanaa ja hyvä pohja, joten hevoset saivat availla paikkojaan talven jäljiltä. Aurinko paistoi ja kaikki olivat tyytyväisiä, ravia sai ottaa kunnolla ja elämä hymyili. Ihanaa!

Ravissa aloitettiin sellaisella altajuoksemisella, mutta pian rauhoituttiin ja Jackiekin hiffasi että tulee muuten melkoisen hiki kun juoksee menemään pikkuhangessa. Pian poni olikin vallan ryytynyt ja sitä joutui peräti ratsastamaan eteenpäin. Marianne käski mua istumaan suorempana, kädet paremmassa kulmassa ja takajalat liikkeelle. Ja niinpä sitten tehtiinkin, koitin kerätä väsähtänyttä ponia pienempään kerään, pysyttelin suorassa viimeisillä voimillani ja kaivelin takajalkoja menoon mukaan. Jack yritti ja teki todella hienosti ja ravi parani noin tuhat kertaa paremmaksi. Ainoa miinuspuoli oli kyydissä killuva täti, joka oli kuolla vatsalihasten olemattomuuteen. Kyllä muuten tehtiin töitä, vaikkei mitään sen suurempaa tehtykään. Tehtiin silti.

Käveltiin välissä ja lopuksi paukuteltiin muutama kierros harjoitusravia. Jack oli intopiukeana, eikä millään meinannut ymmärtää ettei nyt saa laukata täysillää! Jumputeltiin sitten vain ravia, tehtiin käyntisiirtymiä. Siirtymät olivat tänään todella heikkoja, ei meinanneet pidätteet mennä läpi. Sen lisäksi minä huojuin siellä ravissa varsin epämääräisesti. Muuten sujui ihan nätisti kumminkin.
Käveltiin loppukäynnit ja todettiin, että meni muuten oikein kivasti. Ihana pieni kirjava.

Alas selästä, poni talliin ja harjailtiin kauan ja hartaasti irtokarvoja pois. Loimi niskaan ja Jack pihalle, jonka jälkeen takaisin kotiin. Oli kiva päivä :)

Irtonaisuus

Tänään mulla oli Jack, tunnilla myös Artsi, Pomo, Elvis, Nikkis ja Simo, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.

Tänään oli selvästi erilainen päivä viimeaikoihin verrattuna. Jack oli suunnattoman reipas ja todella herkkä, se oikeasti reagoi kun akka huojui kyydissä hieman levottomasti. Sen lisäksi jo alkukäynneissä poni hiukan hiihteli alta ja oli huomattavan paljon räjähdysalttiimpi kuin viime tuntien aikana.
Alkukäynneissä saatiin kuitenkin rentoutta hevoseen ja tehtiin pohkeenväistöjä. Väistöt olivat vaikeita, eikä oikein sujunut. Välillä tuli hyviäkin askelia ja onnistuneen oloisia pätkiä. Sitten taas ei vuorostaan tapahtunutkaan yhtään mitään ja homma oli hiukan tervassa juoksemista. Pelkkä takapäänväistätys aitaa vasten onnistui sen sijaan tosi hyvin, että ehkä pyynnöissäni ja jatkuvassa satulasta irtoamisessa on jotain vikaa.

Siirryttiin kevyt raviin ja ravailtiin ympäri kenttää, joka oli vaihteen vuoksi aika hyvässä kunnossa. Tässäkin Jackie pitkästä aikaa esitteli sellaista villimpää puoltaan ja oikeasti jopa juoksi alta ja muutenkin oli kovin jännittynyt muiden hevosten seurasta. Pätkittäin sain hevosta rentoutumaan kyllä, mutta oikeastaan vasta sitten alkoi tapahtua kun Marianne käski ottaa kunnon pidätteen ja myötäyksen. Sen avulla Jack selvästi rentoutui, myötäsi ja hidasti. Heh, oli sekin taas hankalaa.
Heppa oli jonnin verran herkillä silti, vaikka suurimman osan ajasta ihan rentona menikin. Muutama hetkellinen säikähdys pääsi tapahtumaan, jonka lisäksi käytin ilmeisesti ulkopohjetta kulmissa liiankin voimakkaasti, jolloin Jackie kuuliaisena poikana juoksi kuin pienen pieni ferrari eteenpäin.

Käveltiin ja tehtiin pituushalkaisijoita ja volttikahdeksikkoa. Ravailtiin hiukan pitkiä sivuja alhaalla istuen ja sen jälkeen jäätiinkin jo loppukäynteihin.

Tästä jäi sinäänsä oikein hyvä mieli, meni kivasti ja kenttäkin oli jonnin verran parempi. Kun vaan tulisi kesä, niin ehkä tämäkin lähtisi taas kulkemaan paremmin.

Kävelyä ja lisää kävelyä

Voihan mälsyys tätä talvea kun mitään ei voi tehdä. Itse kukin alkaa olla aika kypsänä tähän, että jatkuvasti kenttä on jäässä, liukas tai koppurainen, eikä oikein koskaan voi tehdä mitään. Olisipa kesä. Tai lunta. Kumpikin kelpaisi tällä hetkellä.

Todellakin, mulla oli tänään Jack, tunnilla myös Artsi, Evita, Elvis, Vinski, Pomo ja Nikkis, Jack jatkoi seuraavallekin tunnille. Ja paljonpa ei ole tänäänkään kerrottavaa, joten pidetään tämä lyhyenä.

Tosiaan. Tehtiin käyntiä ja ravailtiin pitkiä sivuja harjoitusravissa. Koko homma oli harvinaisen melankolista ja me molemmat Jackin kanssa vähän hypittiin pöksyistämme kun oltaisiin haluttu ravata, vaan kenttä oli umpijäässä, joten eipä sitäkään arvannut tehdä.

Käynnissä tehtiin apilakuviota, serpentiinejä, suoria uria ja taivutteluja. Ja kaikki sujui ihan ookoosti. Jackie ravasi superkivasti, oli innokas, mutta kuitenkin rento. Käynnissä ongelmana oli lähinnä ratsastaja, joka tuntui jännittyneen jäykältä koko ajan. Koitinkin etsiä omaa istuntaa ja Jackiä edes hiukan asettumaan.

Ja joo, siinä se vähän olikin. Käveltiin tosiaan, tehtiin jotain ja toivottiin lämmintä tuulta ja kahdenkymmenen asteen helteitä. Ne pysyivät poissa, joten tähän oli tyytyminen. Kunpa kenttä pääsisi paremmaksi, mutta mitä voi olettaa kun vuoropäivin on pakkasta ja plussaa, jolloin kaikki paikat on umpijäässä ja plääplää.

Tosiaan, en viitsi tämän tarkemmin edes kertoa sillä homma oli periaatteessa tässä. Käveltiin ja ravailtiin, homma toimi ihan ok, mutta olin vähän jäykkis.

Olispa kesä.

Hevosensyöjä... hevoset(?) vauhdissa

Tänään olikin ihana ilma, ihanaa sumua ja tosi lämmintäkin. Aurinko paistoi lämmittäen ja päivä oli vallan kaunis. Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Artsi, Elvis ja Pomo, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Ponin harjailin reippaasti ja varustin ja siitä sitten kentälle vain letkan perässä.

Kuvista kiitos Hennalle. Katsokaa nyt kuinka ihana ilma!

Aloitettiin alkukäynneillä ja runsailla volteilla. Kenttä oli huomattavan paljon parempi kuin viime viikolla, joten Jackie sai hakea itseensä reipasta käyntiä, mutta samalla rentoa otetta työntekoon. Asetukset haettiin parhaamme mukaan läpi ja koitin pitää ne takajalat töissä, ilman turhaa jännittymistä. Tämä toimikin varsin hyvin ja ponilapsen työskentelyyn olin vallan tyytyväinen.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin menemään. Ideani oli edelleen sama, asetus ja taivutus kuntoon, mutta muuten rentoa ja etenevää ravia. Tässä kävi pientä häppeninkiä kun Artsi säikähti Nikkiksen leikkimistä, Jack säikähti Artsin säikähtämistä ja sen jälkeen Jack päätti samaan syssyyn myös pelätä jokaista tunnilla olevaa hevosta, sillä kuka tahansa heistä voi nappaista palan pikku-Jackin takapuolesta pois. Muutaman kierroksen ajan jouduin rauhoittelemaan ja vähän puskemaan Jackia siihen päätyyn jossa Artsi pelästyi, mutta sen jälkeen asia oli ihan fine, eikä pientä enää jännittänyt.

Sen sijaan muut hepat kyllä pelottivat ja varsin paljonkin jopa. Ensin Jack pääsi muutamaan otteeseen jopa hiukan karkaamaan toisten alta, mutta kun sain ennakoitua sen jännittymisen paremmin ja pidettyä ravin rauhallisena ja ponin kuulolla myös toisten ollessa lähellä, ei heppakaan ehtinyt hiihtää alta ja jännittyä turhaan. Asetusta saatiin ihan kivasti toimimaan ja Jackiekin oli kuulolla ja varsin rentona ainakin suurimman osan ajasta.

Käveltiin hetkinen, jonka jälkeen jatkettiin harjoitusravilla.

Harjoitusravi sujui samaan tapaan. Minä istuin hyvin, Jack jännittyi välillä muiden läheisyydestä. Tehtiin ympyrää ja volttia ja homma oli oikein toimivaa humputtelua. Hyvällä fiiliksellä suoritettiin ja oltiin varmasti itse kumpikin iloisia, ainakin aurinko paistoi ja ilma oli kuin morsian.
Kevenneltiin vielä loppuun, Jack sai hiukan pidempää ohjaa ja pyörittiin ympäri kenttää varsin vapaamuotoisesti. Siitä käyntiin ja taluttelin loppukäynnit.

Kokonaisuudessaan jäi todella hyvä fiilis, sillä Jack nyt vaan on niin superkiva. Vielä kun pohja olisi inan parempi, niin kaikki olisi tosi hyvin.

Ihan kamala talvi

On kyllä. Jos lunta sataa, niin sen soisi pysyvän. Jos se ei sitä voi tehdä, niin eipä tarvitsisi sataakaan. Alkaa olla vähän jo täynnä tätä, on tämä jo ainakin toinen talvi peräkkäin kun mitään ei vaan voi tehdä ja kenttä on lähes käyttökelvoton puolet vuodesta. Näinä hetkinä maneesi olisi aika kiva. Eihän se haittaisi jos sitä lunta olisi metri, tai edes puoli, mutta kun sitä tulee hiukan, se sulaa pois ja lopputulos on koppurainen jääkenttä, jolla ratsastaminen koettelee välillä empatiakykyä. Puff.. Onneksi kesään ei enää niin montaa kuukautta ole, jos vaikka silloin päästäisiin tästä jäästä eroon.

Mulla oli Jackie, joka laitettiin siitä kuntoon ja siirryttiin kentälle. Satulaan ja alkukäyntejä kävelemään.

Kuten tulikin jo todettua, oli kenttä aika kamala. Ei kuulemma sentään niin paha kuin eilispäivänä, nyt sen kaiken jään päällä oli sentään puoli senttiä lunta. Jotain positiivista siis! Käynnissä alettiinkin siis heti tekemään käyntityöskentelyä, jotta saataisiin jonkinlaista ohjelmaa niin poneille kuin ratsastajillekin. Teimme hyviä kulmia, volttia ja takapäänväistätystä sisälle pitkillä sivuilla. Ideanahan oli saada heppaa lyhyemmäksi, mutta silti aktiiviseksi, jottemme luistelisi pitkin kenttää. Jack olikin oikein hyvä, hän kuunteli hienosti, liikkui vähän hitaasti ajoittain, mutta oli muuten ihan etenevä, muttei kuitenkaan alta hiihtelevä. Väistöt olivat hivenen heikkoja tänään, jotenkin tuntui etten saanut mitään kunnon väistöä ja muutaman kerran poni pääsi jopa painelemaan alta pois, kun en vain osannut pyytää tarpeeksi hidastusta/en osannut pyytää väistöä kyllin herkästi. Marianne kuitenkin oli tyytyväinen, eli saimme me jotain tapahtumaan. Olisin vain toivonut vähän enemmän poikitusta siihen menoon.

Jatkettiin tekemällä voltti ja lyhyt sivu käynnissä ja muu reitti sitten rauhallisessa harjotusravissa. Jack oli varsin reipas ja railakas, eikä olisi oikein malttanut kääntyä voltille. Sen lisäksi täti huojui sen verran kyydissä, etten kyllä ainakaan auttanut hevosta rentoutumaan ja rauhoittumaan. Pysyi se kyllä nahoissaan, mutta olisin voinut istua suorempana ja syvemmällä.
Harjoitusravi oli kuitenkin todella mukavaa. Siirtymät tulivat ihan ajatuksen voimalla molempiin suuntiin, pelkkä istunta riitti ongelmitta, vaikka Jackiellä kaipuu siihen hölkkään olikin. Yksi ympyräkin päädyttiin tekemään, muuten vain suoraa uraa kentän koppuraisuuden takia. Harmi se pohja ja sen huono kunto, mutta olin niin supertyytyväinen noihin siirtymiin, että kyllä hyviin fiiliksiin tälläkin tunnilla päästiin. Jack on niin kiva ja magea poni, heh.

Käveltiin hetki tässä välissä pitkin ohjin, jotta ponit saivat venyttää rankan rupeaman päätteeksi. Sitten tehtiin vielä loppuvenyttelyä kävelemällä serpentiiniuraa kentän poikki ja ravailemalla toisen pitkän sivun. Jack taipui kivasti, koppuraista nyt oli, joten pientä hitautta oli siinä käynnissä. Ravia puksutettiin taas reippaasti kuin arotuuli ja minäkin huomasin jopa tuntevani oikean kevennyksen Jack-miehen kanssa. Hyviä juttuja siis tänään!
Lopulta käyntiin ja taluttelin loppukäynnit.

Siitä talliin, Jackie sai loimen päälle ja kävin heittämässä sen tarhan puolelle. Sen jälkeen kotiin ja toivomaan, että ensi viikolla ilmat suosisivat taas hiukan enemmän..

Joulurauhaa ja -iloa

Mulla oli tänäänkin Jack, kuten Marianne hiukan lupailikin. Tunnilla olivat myös Evita, Elvis ja Nikkis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Jack oli kerrankin jopa puhdas, joten harjaamisessa ei niin kauaa aikaa kulunutkaan. Heitettiin vielä Vinsentti pihalle, ennen kuin vetäistiin heppa varusteisiin ja lähdettiin kentälle.

Ihana Jack-mies!

Hyppäsin selkään ja lähdimme kävelemään. Kenttä oli taas astetta huonompi ja Jackiekin aika vetelä. Ei tainnut kiinnostaa köpsöttely huonolla pohjalla (josta tulikin mieleeni, että joululahjaksi toivon hyviä ilmoja joululoman jälkeen. 20 plusastetta olisi kiva alku, tänks!) Alkukäynneissä vääntelin ponin kanssa ympyröitä, oikeasti asettelin ja vaadin asetusta ja sen lisäksi koitin hiukan taas niitä väistöjä. Meni paremmin kuin eilen, kun tällä kertaa uskalsin vaatia, mutta tiedän kyllä että olen saanut parempiakin väistöjä herra herkkiksen kanssa onnistumaan.
Muutamat pysähdykset (Jack on niin ihanan keveä ja mukava noita hidastuksia tehdessä) ja pientä eteenratsastusta, jonka jälkeen päästiinkin keventämään ravia.

Jack kipsutteli iloista ravia, oikein keskittyneenä ja rentona. Hiukan hän välillä katseli maisemia, mutta puolipidätteiden avulla keskitti taas huomionsa aika sataprosenttisesti muhun. Muilla poneilla olikin enemmän joulumieltä ja tonttu-ukkoja tuntui hyppivän itse kunkin pöksyissä, mutta siitäkin huolimatta Jack seisoi kiltisti, eikä välittänyt toisten hötkyilyistä. Tai no, siinä vaiheessa kun rasvatut salamat räjähtivät suoraan meidän perässämme, otti Jackiekin pari laukka-askelta - eihän sitä tiedä aikoiko se ilkeä akka iskeä hampaat kankkuun vai oliko kenties tonttu Toljanteri rapistellut juuri sopivaa puskaa.

Jatkettiin käynnissä yleisen turvallisuuden vuoksi ja tehtiin serpentiiniuraa. Kunnon taivutuksia ja suoria linjoja, itse näiden halkaisijoiden aikana otin vähän takapäänväistätystä kehiin. Se sujuikin oikein hyvin, sain Jackin hidastamaan ja istuin itse normaalisti, jolloin takapäähän tuli pientä poikitusta.
Kun sitten saatiin lupa ravailla pitkää sivua, siirryin minä kokonaan harjoitusraviin. Tein suunnilleen kolmikaarista kiemurauraa ravissa, pyörittelin hiukan ympyrää ja nautin siitä kun Jack oli kiva ja itse istuin tosi hyvin.

Välissä pysähdyttiin ja asetettiin syvälle molempiin suuntiin. Käynnissä tehtiin vielä asetuksia molempiin suuntiin ja ponikin honasi tämän erittäin hyvin. Välillä meillä on ollut vähän ongelmana, kun Jack on niin kovasti yrittänyt tulla ohjan perässä joko sisälle tai ulos.

Raviakin otettiin vielä alhaalla istuen ja tehtiin käyntisiirtymiä pitkillä sivuilla. Heppa oli niin magea ettei mitään rajaa ja teki loistavia siirtymiä käyntiin pelkällä istunnalla ja siirtyi reippaasti raviin niin ikään istuntaa pyöräyttämällä. Fiilis oli huippuhyvä ja vielä kun saatiin harjoitusraviväistöt onnistumaan paremmin kuin eilen. Jes!
Siitä siirryttiin vielä käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Jack on sitten hieno ja kiva. Todella kiva vuoden lopetus, nyt onkin sitten pari viikkoa lomaa, jonka jälkeen takaisin sorvin ääreen.

Hyvää joulua!

Hiljaisuus ja pehmeä turpa

Hevosia on kiva katsella. Siinä me seisoskeltiin Jackien kanssa, silittelin isoa ja niin kamalan pehmoista turpaa, samalla kun Jack vilkuili ympärilleen milloin iloisena ja milloin vähän huolestuneena. Hevoset on kivoja, niin hiljaisia ja suloisia.
Mulla oli tänään tosiaan Jack, tunnilla myös Vinski ja Evita, kävipä Mariannekin Artsin kanssa.

Kipsuteltiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Oli pimeää ja supersumuista, mutta vaihteeksi onnistuin olemaan täysin välittämättä asiasta - ei mua sinäänsä se pimeys jännitä, mutta huomaa kyllä ettei siihen ole tottunut kun nyt ratsastaa vain lauantaisin valoisaan aikaan. Kenttä oli taas hiukan kova, mutta sentään tasainen, eikä tarvinnut pelätä välitöntä liukastumista.

Tunti oli varsin vapaamuotoinen ja sai tehdä oman halunsa ja kykynsä mukaan. Alkukäynneissä lähdin kokeilemaan rauhallisia käyntiväistöjä. Nimenomaan rauhallisia ja yrittämään, heh. Ongelmahan oli vain siinä, etten uskaltanut yhtään pyytää. Lähinnä vain istua möllötin ja vähän kokeilin että josko Jack keksisi väistää haluamaani suuntaan. Se taitaisi tosin toimia paremmin jos oikeasti neuvoisin hepallekin mitä siltä haluan. Päästiin tässä alkuvaiheessa oikeastaan vain sellaisiin löysiin väistöihin lapa edellä ja täysin kaatuen, ratsastajan jännittyessä ja ponin funtsaillessa mikähän ihme tämänkin tarkoituksena oli.

Asettaakin olisin voinut reippaammin, mutta oli sellaista pientä vikaa siinä istumisessa. Pientä irtonaisuutta mun istunnassa, jonka lisäksi koin olevani supervinossa koko ajan, mikä häiritsi elämääni todella syvästi (varsinkin kun en tiedä kuinka asian korjaisin.. Kun en tiedä missä se vika mahtaa käytännössä olla. Pitäisi varmaan istua jumppapallolla enemmän.. Tai hommata se robottiheppa, joka kertoisi aina miten väärin istunkaan!) Vaan joo, istumisen ongelmien takia Jack välillä pääsi kaahaamaan hiukan alta ja hieman jännittymään, jonka takia päästin sen luikertelemaan ohi kaikkien vaatimusten, jottei poni vain jännity ja räjähdä. Samalla sitten itse nostelin polvia ja etsin istuinluita, mutten oikein millään päässyt hyvään tasapainoon itseni kanssa. Tai sitten mietin liikaa ja ongelma onkin siinä (no ei, joku ongelma on oltava, sen kertovat sekä Pomo että Vinski. Ja se ärsyttää, en pysty edes Vinskillä ratsastamaan kun jossain on joku kardinaalimoka, tietäisi vain että missä).

Siirryttiin kevyt raviin (ja voi että, minä jopa tunsin ne oikeat kevennykset! Kyllä se vielä tästä lähtee, pitäisi ehkä haastaa itseään enemmän, jotta tietäisi mitä pepun alla tapahtuu) ja tehtiin runsain määrin ympyröitä ja koitinpa muutamaa helppoa väistätystä keskihalkaisijalta uralle. Ensiksi Jack otti pohkeesta vain kipinää ja lähinnä juoksi eteenpäin, mutta saatiinpa sitten sellaista kevyttä sivusuuntaakin aikaiseksi. Hyvin kevyttä, ehkä pitäisi vaatia taas enemmän. Meni kuitenkin tosi hyvin, Jack oli rento ja mukava, ei häiriintynyt paljon mistään, ne lyhyet altajuoksemiset saatiin korjattua ilman ongelmia, akka oli vino, mutta koittipa muuten istua edes suorassa ja kädet kulmassa. Ja no, homma toimi. Ja oli se poni vaan niin ilo ratsastaa, pieni heilahdus eteen epähuomiossa ja Jack olikin jo käynnissä.

Käveltiin hetki välissä ja nyt jatkoin niitä väistöjä. Alkoivat menemäänkin paremmin, tuli askelia, tuli kaatumista, mutta se johtui ehkä vähän mun liian pitkistä jalustimista. Suunta oli joka tapauksessa oikea, varsinkin kun nyt uskalsin viimein jopa vähän käskeä ja tämäyttää, jos muuten ei tuntunut herralle menevän jakeluun.

Harjoitusravia pisteltiin menemään seuraavaksi ja varsinkin tässä keskityin enimmäkseen vain istuntaan. Toki väistöteema jatkui edelleen, ihan jopa onnistuneita pätkiä tuli (mutta toki se voisi väistää paremmin).
Harjoitusravissa huomasi että tunnuin valuvan vähän väliä oikealle. Ja oikeissa ympyröissä olin jotenkin ihan sisällä ja valahtanut. Tai sitten kuvittelen.

Ravi oli joka tapauksessa mukavaa, mentiin rennosti puksutellen, istuttiin alhaalla ja mietittiin syntyjä syviä. Jackie oli rento ja pyöreämpi ja meininki oikein hyvää. Pienen käyntitauon jälkeen otettiin vielä loppukeventelyt.

Loppukeventelyistä tulee kyllä niin hyvä fiilis. Jack rentoutui ja hakeutui ohjan perässä hieman pidemmäksi (en kovin pitkäksi viitsinyt päästää kun kenttä oli kova kuitenkin) se asettui oikein nätisti (saattoi johtua siitä että viimein vähän pyysin siltä sitä) ja ratsastajakaan ei ehtinyt niin paljon funtsia omaa vinouttaan ja epätoivoisuuttaan. Siitä käveltiin loppukäynnit ja lopulta taluttelin lähes panikoivan humman talliin. Jännittävää että kentälle hän tuli täysin lunkisti porukan ekana, mutta takaisin päin meno oli jotain vallan karmeaa.

Huomenna sitten vielä ja lomalle. Pitäisi varmaan tehdä mielikuvaharjoituksia sen jumppapallon kanssa, jos vaikka saisin itseäni edes inan suoremmaksi.

Herrasmies menee ensin jäille

Vaikkeivät ne tänään heikkoja olleetkaan. Sen sijaan jäätä kyllä piisasi ja kenttä oli aivan kivikova ja kamala. Sitä uhmaten pysyttiin kuitenkin kentällä (jee!) sillä onhan tässä tullutkin jo maastoiltua.
Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Artsi ja Elvis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Heppa tuli tänään harjattua oikein erittäin hyvin, tukkaakin selvitettiin, kun Jack oli päättänyt ottaa koko maailman purut mukaansa. Pistettiin heppa varusteisiin ja lähdettiin lume(ttomaa)n ja jään valtakuntaan!

Kiipesin selkään, Jack oli selvästi myöskin erittäin kyllästynyt jäätikköön ja seisoi paikoillaan kuin tatti, samalla kun akka sähläsi kyydissä. Lähdettiin kävelemään, Jack tuttuun ja reippaaseen tapaansa. Suurin eteenpäinpyrkimys kuitenkin kuoli jo yllättävän pian, mutta varmastikin kovalla ja osin liukkaalla pohjalla oli syynsä tähän. Käveltiin hetki vain käyntiä, pidettiin hyvää tahtia yllä ja pyöriteltiin voltteja. Sen jälkeen alettiin tehdä kiemurauraa kentän poikki, kunnon taivuttelua ja työskentelyä. Alku meni hitusen jäykemmin, mutta lopulta saatiin Jackiekin taipumaan pienemmille kaarteille. Pitkillä sivuilla pyysin käyntiä eteen ja annoin hiukan ohjaa, jotta Jack saisi venyttää itseään hieman. Homma sujui nätisti ja jonkin ajan kuluttua otettiin pitkät sivut harjoitusravissa.

Heppa oli superrauhaisa ja mukava muutenkin. Vähän hän kyllä koitti oikaista portin luona olevan kulman, sillä ihmiset tuntuivat olevan vähän jännittäviä. Lopulta käyntipiiperrys alkoi kyllästyttää Marianneakin, joten otettiin harjoitusravia. Piti tulla pitkät sivut ravissa, lyhyillä käyntiä, jotta tulisi mentyä rauhallisesti kovalla kentällä.

Alkuun tulinkin ravia pitkät sivut, lyhyille käyntiä. Jack oli kuitenkin varsin riemuissaan ravista (ei mitenkään villisti, mutta se tuntui tykkäävän siitä hölkkäilystä) ja itselläni oli kylmä, joten muokkailtiin tehtäviä kentän rajoissa. Ensin tein molempiin päihin pysähdykset ravista, joista ensimmäiset olivat aivan surkeita, sillä ratsastaja keikkui jalustimilla eikä istunut, jolloin Jack ei ihan honannut homman tarkoitusta. Kun lopulta sitten keksin että hei, voisinhan mä istua täällä ravissakin suorana, pers penkissä ja kyynerpäät kulmassa ja sen jälkeen Jack teki jopa muutamat pysähdykset niin, että suunnilleen ajattelin pysähdystä ja heppa tekikin sen jo. Aivan loistavaa!

Kun pysähdykset sujuivat hyvin, tein muutamia käyntisiirtymiä ja pysähdyksiä, muuta ravailinkin vain uraa pitkin mahdollisimman varovasti. Jack oli loistava ja naksahti huomattavasti pyöreämpään muotoonkin, mutta hevonen tuntui silti väsyvän tämän harjoitusravin aikana suuresti. Sain sen kuitenkin pysymään suht kevyenä ja mukavana ja tietenkin Jack nyt suoritti kaiken mitä pyysin mahdollisimman taitavasti ja kiltisti. Uskallettiin tehdä pari ympyrääkin siihen parhaimpaan päähän, jossa ei juurikaan jäätä ollut.

Lopulta hellyin sitten, kun pieni heppa oli tehnyt niin hyvin töitä ja oli jo niin väsynyt, joten annoin sille pikkaisen ohjaa ja kevenneltiin vain uraa pitkin loppuaika, ennen kuin siirryttiin käyntiin ja annettiin pitkä ohja.

Itse tulin alas sieltä kun vielä kykenin, ei meinaan ollut mikään kovin lämmin ilma. Taluttelin Jackiä, kunnes luovutin sen seuraavalle ratsastajalle. Kuvailin hiukan ja sovin että voisin tulla nyt perjantaina myös, jotta pääsisin ratsastamaan edes kerran enemmän ennen tuota loma-aikaa.

Villi vesiliukumäki

Tänään oli mulla vuorossa Jack (piiitkästä aikaa!), tunnillamme myös Vinski, Evita, Artsi, Pomo ja Elvis, Jack jatkoi vielä toiselle tunnille. Likainen poni joutui totiseen puunaukseen kun ruokkosin siitä jälleen eläimen näköistä, siitä varusteet päälle ja kentän kunnon tsekkauksen jälkeen todettiin että lähdemmekin tulvaa pakoon maastoon.

Minä en ollut täysin samaa mieltä tästä maastosessiosta, mutta päätin että kun se viimeksikin sujui hyvin, niin pakko se on tälläkin kertaa uskaltaa. Hypättiin siis selkään ja lähdettiin taapertamaan. Ensin meidän piti mennä ihanasti Evitan perässä, mutta ponin hitauden vuoksi jouduttiinkin Jackin kanssa etunenään. Protestoin moista päätöstä mielessäni varsin kuuluvin sanakääntein, enhän minä nyt voi ekana mennä tällaisen vellihousun kanssa kun itseänikin jännittää. Kenen peppuun me muka tukeudutaan jos mennään ekana!?

Olin kuitenkin hiljaa ja hieman jännittyneenä jätin pyytämättä Mariannea turvaksi ja tueksi. Jack kävelikin kiltisti eteenpäin, hieman vilkuili naapureiden pihoja ja oli reipas ylämäissä, mutta ongelmia ei ollut lainkaan. Täti rentoutui siinä matkan edetessä ja homma oli oikein mukavaa.
Kunnes käännyttiin metsään ja Marianne käski hiukan ravaamaan eteenpäin. Jälleen olin kylttien kanssa vastustamassa moista hulluutta - en muuten varmasti ravaa ekana tämän kanssa, mä jännitän ja Jack räjähtää. Olin kuitenkin taas tyhmänrohkea ja varovasti pyysin hepan raviin ja yritin leikkiä olevani oikea mies.

Jackhän ei lainkaan tajunnut miksi täti jännittää ja olikin vähän ymmällään siitä epämääräisesti pohjeavusta jonka annoin. Varovasti heppa tarjosi ravia ja ikään kuin kyseli että tätäkö sitä nyt ollaan vailla ja hölkkäsi sitten tyytyväisenä eteenpäin, kuin ei muuta olisi ikänään tehnyt. Meillä meni siis hyvin, mutta valitettavasti herra vanha Vinski ottikin hieman enemmän vauhtia ja väänsi jotain levadea siellä meidän takana. Jack ei jännittynyt edes tästä (!) mutta jouduttiin pysähtymään, jotta Vinski ei räjähtäisi. Uusi ravi suoriutui suunnilleen samaan tapaan, Jack meni hienosti, mutta Vinski porsasteli. Sen jälkeen todettiin että ok, kävellään.

Tässä vaiheessa iski se reissun huono pätkä. Minä olin täysin jännittynyt koska se Vinski riekkui perässä, enkä muutenkaan halunnut olla ekana. Jack taas oli innoissaan ja otti hieman kipinää takana tapahtuvasta meiningistä -> emme kävelleet askeltakaan rennosti, vaan pelkkää kipittelyä ja välillä hiukan ravia. Lopulta Jack lähti sitten ihan oikeasti raviin, jota en vain saanut alas. Syykin oli joo ihan selvä - mua jännitti ja pompin, heppa taas juoksi eteen, koska mun istunta ajoi. Niinpä me sitten ravattiin eteen ja mä tärisin kyydissä kun mietin vain että perkele, suoraa on loputtomiin ja kohta tulee se alamäkikin. Mun olisi siis pakko saada tämä pysähtymään, mutta en saa, koska en edes istu alhaalla.

Yritin kaikkeni ja lopulta ravattiin jo alamäessä. Siinä taisin suunnilleen päättää että ok, nyt vaan heppa seis ja sen pää puuhun. Sain sen verran nykäistyä että Jack viimein siirtyi käyntiin, käänsin ponin poikittain polulle, sen pään lähimpään kuusentaimeen ja sitten vaan ohjaa ja silittelemään "hieeenooo poikaa, niiiin olet fiksuu, taitavaa". Vinski rullasi meidän ohitsemme ja pysähtyi, Artsikin hieman pompahteli. Sen jälkeen jakauduttiin uuteen jonoon, tällä kertaa Vinski kärjessä ja matka jatkui. Tässä vaiheessa olin täysin valmis tulemaan alas ja taluttamaan loppumatkan, sillä tärisin hulluna ja jännitin joka askelta. Kuljettiinkin seuraavat kymmenen minuuttia niin, että minä koko matkan kehuin Jackiä ja sitä, kuinka viisas pieni poni se onkaan. Lopulta sain rauhoituttua, homma selvisi ja kaikki meni hyvin. Vaikka Vinski vielä kauhistui katsomaan koiraa metsässä, pysyi Jack rauhallisena kun vain jutustelin sen kanssa ja seistiin möllöttämässä ihan rauhassa. Mariannekin oli tyytyväinen kun kuulemma mulla oli edes jonkinlainen tatsi siihen hevoseen.

Loppumatka käveltiin pitkin männiköitä, siitä palattiin kotiin ja käveltiin hetkinen kenttää pitkin. Marianne oli harvinaisen tyytyväinen muhun, ei kuulemma menneet pasmat yhtään niin sekaisin ja se ajatusprosessi joka kävi läpi sen "hurjan" tilanteemme aikana oli jo hyvä alku. Kun vielä saisin sen jännityksen irti ja pyllyn penkkiin, niin johan sujuisi. Vaan joka tapauksessa, sain kehuja kun suoriuduin siellä niinkin hyvin, enkä lähtenyt pelleilemään. Olin siis tyytyväinen meihin. Eikä jäänyt edes jännittämään sen hetken jälkeen.

Jack sai jäädä töihin, itse lähdin pienen kuvausrundin jälkeen kotiin. Kyllä maastoilu alkaa olla jo ihan mukavaa.