Esteiden ylittelyä

Kyllä vain, kaikista peloista huolimatta tällä kertaa mentiin myös yli, eikä vain esteiden ohi! Kisapäivä on siis takana ja C-merkin esteet kunnialla päästy läpi. En voisi olla tyytyväisempi poniin, joka tsemppasi vielä pitkän kisapäivän lopuksi yhden puhtaan radan ja itseeni, kun en jännittänyt liiaksi ja sain suoritettua sen radan ihan kunnialla.

Kuvista suuri kiitos Saanalle!

Elvis tosiaan hyppäsi tänään ensin lämmittelyksi ristikkoluokan, sen jälkeen 60cm toisen ratsastajan kanssa ja lopuksi pääsin itse ponin kyytiin siihen samaan 60cm luokkaan. Mulla oli siis hyvää aikaa jännittää esteiden hurjaa kokoa (ne näyttivät kisatilanteessa ainakin puoli metriä korkeammilta kuin eilen) ja sitä kieltääkö Elvis heti ekalla esteellä meidät ulos. Muilla radoilla poni meni oikeinkin hyvin, mikä ehkä hiukan valoi minuunkin toivoa. Toisaalta taas jännitin että kohta minä menen sinne ja täräytän jokaisen esteen vierestä vaan.

Lopulta pääsin kiipeämään kyytiin ja jännitys maksimoitui. Positiivisesti ajateltuna sentään olisin täydellisestä epäonnistumisesta voinut syyttää sitä että mua vaan jännitti, enkä saanut kunnolla ratsastettua.
Sain istua parin radan verran siellä kyydissä, käveltiin vain verryttelyalueella, sillä poni oli aivan väsynyt ja puuskutteleva. Olin ihan varma että kuukahdetaan heti ekalle esteelle, kun Elvis tuntui jo niin kaikkensa antaneelta. Armoa ei kuitenkaan tunnettu, joten pian me jo jouduttiin ravailemaan radalle ja tervehdyksen jälkeen aloitettiin matka.

Ratavideo olisi tässä.

Elvis oli tosi löysän tuntuinen kun yritin siinä nostaa laukkaa ja sitä sai ihan raipalla avittaa ennen kuin poni jaksoi lähteä liikkeelle. Pyöräytin yhden ympyrän ennen radalle lähtöä, jotta sain hetken pyörittää laukkaa ja pyytää ponia eteen ja sen jälkeen alkoikin kohtalon hetki. Tässä alussa mua nimittäin jänskätti ihan runsaasti, en ollut kuitenkaan päässyt mitään verkkahyppyjä ottamaan ja en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ajattelin vain että koitan nyt pyytää mahdollisimman paljon eteen ja koitetaan jos sillä onnistuttaisiin ylittämään nämä esteet. Eka este tuntui aika epävarmalta, mutta koitin pohkeella pyytää eteen, ohjata tasaisesti esteelle ja maiskuttelin hullun tavalla ennen jokaista hyppyä, jotta Elviksellä olisi ainakin kaikki mahdollinen tuki siihen hyppyyn. Eka hyppy oli oikein hyvä, ehkä hiukan hitaasti poni hyppäsi, mutta ainakin se hyppäsi, meikä oli kyydissä ja matka jatkui (ja joo, tällä kertaa onnistuin jopa ratsastamaan oikeassa laukassa koko radan ajan. Eilen menin jokaisen mahdollisen pätkän vastalaukassa. Selvää kehitystä siis.)

Toiselle esteelle meno jännitti ihan kauheasti. Kirottu kakkoseste, siinä lävistäjällä kuin ilkkumassa mulle. Koska tämä kakkonen oli eilen tosi hankala, niin koitin jo kaarteessa ratsastaa ponia kunnolla eteen ja estettä lähestyttäessä vaan rukoilin parasta ja tuuppailin ponia esteestä yli. Hienosti mentiin yli ja jatkettiin kohti kolmosta ja nelosta, jotka olivat siinä pitkällä ja suoralla välillä toisistaan. Koitin tehdä kolmoselle suhteellisen ison kaarteen, mutta silti lähestymisessä tapahtui jotain ja poni päätti hypätä vähän isommin ja suunnilleen suoraan ylöspäin. En yhtään odottanut sellaista tönkköä hyppyä, joten jäin ihan jälkeen hötkyin vain menossa mukana kuin perunasäkki. Koska en tällä esteellä ollut mukana ja jouduin keräämään istuntaa sen laskeutumisen jälkeen, tunsin heti kuinka Elvis oli vain kaartamassa sen nelosesteen ohi. Onneksi sain kuitenkin itseni kasaan, ponin suoraksi ja taas vain maiskuttelut päälle ja poni hyppäsi tuon hurjan ison okserin kuin vettä vain. Siinä kohdassa itse jo hiukan huokaisin helpotuksesta - jos ei muuta, niin saatiin neljä estettä ongelmitta ja ilman virheitä. Samaan aikaan kuitenkin jännitys kasvoi taas, sillä vitoseste se vasta kamala olikin. Se epäonnistui eilen niin monta kertaa, että mulla oli jo kaunat vitosen lähestymistäkin kohtaan.

Koitin kuitenkin kerätä itseni ja funtsia että jos nyt vaan tuosta päästään yli kunnialla, niin tämä rata on tässä ja päästään läpi. Niinpä viimeisen kerran pyysin ponia lisää eteen, tuijotin kauan vitosesteen yli ja viimeiset maiskuttelut. Ja se fiilis, kun tunsin että jumankekka, poni oikeasti lähti hyppyyn ja vieläpä ekalla yrittämällä. Ja siinä kun laskeuduttiin esteeltä ja huomasin että ei, me ei kaaduttu, minä en tippunut, taivas ei pudonnut niskaan... Vaan me päästiin läpi. Ja vieläpä puhtaalla radalla! Ihan mieletöntä. Siinä kohdassa poni ansaitsi huikeat kiitokset hyvin tehdystä radasta ja minä taputukset olkapäälle.
En kyllä keväällä uskonut että edes uskaltaisin kokeilla tätä 60cm rataa. Kun kisakutsu tuli, olin ihan suunnitellut meneväni 40cm, sillä 60cm kuulosti niin pahalta ja korkealta ja muutenkin kamalalta. Ja eilisen fiaskon jälkeen en uskonut että päästään edes ekasta esteestä yli, tai että nyt ainakin kakkosella kiellettäisiin ulos. Mutta ei. Me suoritettiin se. Me päästiin läpi, puhtaalla radalla. Eikä se edes näyttänyt kauhean pahalta. Vain se kolmoseste oli vähän epämääräinen, mutta muuten sanoisin että ainakin mun hyppykokemukseen nähden meidän rata oli vallan asiallinen. Ja Elvis, voi Pullaponi oli niin superponi ettei mitään rajaa. Hän vielä viimeiseen koitokseen jaksoi kerätä voimansa ja hypätä koko radan kauniisti, rokottamatta ratsastajaa virheistä, joita ihan varmasti tein, sillä tämä esteratsastus ei ole mikään vahvuuteni. Tämä oli melkoinen voitto. Toisaalta se että uskalsin hypätä tuon radan, eikä edes jännittänyt kauheasti. Se oli enemmänkin vain sellainen pieni kisajännitys, ei sellainen pakokauhu kuin viime vuonna ristikkoluokassa. Ja toisaalta toki se, että päästiin läpi. Virheittä. Ei ollut ongelmaa. C-merkki on suoritettu. Ihan mieletöntä, olin niin tyytyväinen meihin! Superponi ja hieno minä.

Radan jälkeen Elvis pääsi kävelemään ja puuskuttelemaan ihan rauhassa verkka-alueelle, jossa odoteltiin kisojen loppumista. Kun kaikki radat oli ratsastettu, oli vuorossa palkintojen jako, johon pääsin taas osallistumaan keltaisen kanssa. Saatiin superkaunis punainen ruusuke (sellaista mulla ei ollutkaan vielä) ja ekaa kertaa päästiin suorittamaan kunniakierroskin ihan laukassa. Elvis taisi olla aika järkyttynyt kun vieras hevonen laukkasi hänen takanaan, tunsin selkään asti kuinka ponilla pyöri silmät päässä. Nätisti kuitenkin selvittiin, siitä poni pääsi tarhailemaan ja syömään täysin ansaittuja leipiä.

Nyt on merkit suoritettu ja fiilis on ihan super. On se hienoa että päästiin tähän tavoitteeseen jo nyt, kun itse odotin enemmänkin ehkä ensi vuotta (tai vuotta 2030). Oli tosi kiva kisapäivä taas kerran, hienon hieno Pullis <3

Hyväksytty

Huh hei, kyllä tätä on odotettu. Neljäs kerta toden sanoo. Näiden kisojen aikana on ollut totaalisen hidasta ponia, liian reipasta heppaa ja harjoituskisoja, joista ei niinkään läpimenoa edes katsottu. Mutta nyt viimein, läpi ja hyväksytty on, joka olikin mun tärkein tavoitteeni.

Elviksellä meni tosiaan yksi minun lisäkseni, joten poni sai käydä ensin suorittamassa C-merkin alta pois ja sen jälkeen minä sitten kävelin, hiukan ravailin ja otin laukkaa molempiin suuntiin. Väistöjä koitin ottaa alle, samoin kuin peruutuksia, mutta vähän vaihtelevalla menestyksellä.

Rata video tässä

Radalle päästiin ponin kanssa ihan viimeisinä. Elvis oli rauhaisa, vähän se kyyläili ensin päätyä, muttei oikeastaan välittänyt tai jännittynyt siitä mitenkään. Viimeiset keventelyt tuomaripäässä ja eikun radalle.

Sisääntulo oli mukiinmenevä, mitä nyt hätäilin taas sen alkutervehdyksen kanssa, mikä kostautui askelilla mun tervehdyksen aikana. Numeroksi 6, kehuja hyvästä sisääntulosta ja miinusta liikkumisesta. Päätyyn ja kulmaan päästiin hyvin, josta sitten lähdettiin puolirataleikkaalle. Elvis oli hitusen löysä jo pitkän päivän jäljiltä, mutta hiukan pallottelin sen kanssa kuinka paljon uskallan ratsastaa eteen, ettei poni turhaan jännity. Aika hitaalta se videossa näyttää, mutta oli ilmeisesti ihan ok, kun siitä ei kommentoitu mitään.

Molemmista puoliradanleikkauksista ja volteista tuli 5,5, ja kommenttina volttien pienuus. Nyt ongelmana oli mun hahmotuskyky, mä kyllä kuvittelin tehneeni hyviä voltteja. Lävistäjä jolla tehtiin käyntisiirtymä oli hiukan ongelmallinen, sillä kun kuvittelin tehneeni siirtymän, jäikin Elvis pikkupikkuraviin, josta vasta siirtyi sitten käyntiin. Askeleita tuntui tulevan se neljä, mutta ajattelin että nyt mokasin kun se siirtymä ei tullut tasan silloin, vaan vasta viiveellä. Numeroksi kuitenkin tuli seiska ja kommenttina hyvä siirtyminen ja jopa harmoninen. Videolta katsottuna se näyttikin selvästi paremmalta.

Väistöt olivat vaikeahkoja, jonka arvasinkin kyllä. Elvis vähän kaatui, minä olin rusettisolmussa ja joo. Vitonen tästä helpommasta suunnasta, kommenttia kaatumisesta ja liian nopeasti väistöstä. Siitä lähdettiin raviin (numeroksi 7, tuli ihan pisteessä) ja keskihalkaisijalle pysähdykseen ja peruutukseen.

Peruutus meni aivan penkin alle. Sain pari hyvää peruutusta siellä verkassa, mutta tässä se meni taas sillä poni pyörittää peppua eikä tajua ollenkaan mitä haetaan -tyylillä. Lopulta sain kaksi miniaskelta taakse and i called it a day. Numeroksi nelonen, sillä peruutus jäi käytännössä esittämättä. Väistö vasemmalle oli alkuun ihan katastrofi, sillä Elvis koitti vain kaatoväistää oikealle. Koitin suoristaa ja jumputtaa ja meinasin jo vaipua epätoivoon kun millään poni ei suostunut lähtemään vasemmalle väistöön. Lopulta onnistuin, päästiin (vähän kaatuen) uralle ja olin todella tyytyväinen. Tästä räpellyksestä 4,5 ja kommentiksi että lopuksi oli sentään ok.

Vapain ohjin tehtävä käynti oli vähän sellainen ja tällainen. Halusin ponin liikkuvan enemmän eteen, mutta se oli vähän hidas ja laiska. Sen lisäksi se vain kiskoi väsyksissään ohjaa kun sitä annoin. Siispä käskin vähän liikaa eteen ja Elvis meinasi rikkoa melkein jo raville. Sen lisäksi se heiluva pää vain lisäsi rauhattomuutta, joten tästä vitonen ja käsky olla hätäilemättä, jottei se rikkoisi. Vasemman laukan nosto käynnistä oli todella hyvä, olin tyytyväinen, tuli jopa suunnilleen pisteessä. Vähän olisin voinut työntää vähemmän, mutta numeroksi 6 ja ympyrästä 6,5. Lävistäjä oli hankala ja jännitin sitä jo etukäteen kun moisia tehdään laukassa aika vähän. Hiukan se siirtymä kärsi ja minä heiluin ravissa kuin heinämies, mutta koska laukka oli aika hyvää siinä lävistäjällä, tuli 6,5 ja kommentiksi että pitäisi valmistella siirtymä.
Oikea laukka nousi nätisti (vaikkakin musta tuntui että huojuin siellä aivan holtittomasti), 6,5 ja "napakka nosto". Pääty-ympyrä laukassa alkoi hyvin, mutta sitten Elvis tiputti raville ja meille tuli joku totaalikatkos ja ajauduttiin vain sinne nurkkaan. Pelkäsin jo tosissaan että poni hyppää aidoista yli, joten reipas johto oikealle ja pois nurkasta, jonka jälkeen uusi laukka ja lävistäjä. Tästä tuli 4,5 rikon ja reitin kuolemisen takia. Seuraava lävistäjä oli entistä jännittävämpi, koska laukattiin tuomaripäätyä kohti. Hätäilin ehkä vähän turhaan, jolloin laukka oli hiukan rauhatonta ja siirtymä raviin aika epätasainen. Tästä 5,5 hätäisyyden takia ja koska en osannut yhtään istua siinä laukan jälkeisessä ravissa.

Lopuksi askeleen pidennys, josta 6 ja käsky rohkeammin. Joo, olisi voinut olla rohkeammin. Jotenkin ihan sokaistuu kun on siellä kyydissä, eikä mulla ollut mitään käsitystä pidentääkö se yhtään vaiko ei. Lopputervehdyksestä 6,5, pysähdys oli vino, mutta tie oli suora ja hyvä.

Olin kyllä tyytyväinen. Muutamia mokia, mutta ne olivat ne kompastuskivet jotka tiesin meillä olevan. Sen lisäksi en ole ihan hetkeen Pullallakaan mennyt, joten siihenkin nähden onnistuttiin aika hienosti.
Yhteispisteitä tuli 143,5/250 eli 57,4%. Läpi siis meni aika kirkkaastikin ja olin kyllä todella tyytyväinen noihin prosentteihin. Sellainen hyvä suoritus, joka ei näytä siltä että haukattiin liian iso palanen. Ja hei, ainakin pääsin läpi, vihdoin ja viimein. Katsotaan jos tänä jouluna minäkin saan merkkini, sen ihan ensimmäisen :)

Käveltiin, kunnes tuli palkintojen jako. Tuomari ja Marianne molemmat sanoivat että laukkaohjelma oli turhan hätäinen ja muutenkin apujen käyttöön vähän rauhaa, niin hyvä olisi tullut. Kuitenkin hyvä kokonaisuus, joten ei tässä mitään.
Poni pääsi talliin pitkän päivän päätteeksi ja siitä sitten kotiin. Kyllä tuolla aika monta tuntia noin loppuviimeksi vierähtikin, kun puoli kymmeneksi mentiin ja puoli kolmelta lähdettiin takaisin. Mukavaa kuitenkin oli, Elvis oli oikein hieno ja homma pelasi hienosti. Joten, olen tyytyväinen.

Eikä edes pelottanut

Mulla oli tänään Nikkis, tunnilla myös Vinski, Evita ja Pomo, Nikkis vain mun kanssani. Ponit olivat saaneet olla ensimmäisen yön ulkona, joten sisälle tuli varsin iloinen poni, jolta lähti sellainen hirvittävä matto sitä talvikarvaa irti. Poni näytti ihan järkyttävältä, mutta kun sain sen pinnan kuorittua, löytyi sieltä alta varsin sileäkarvainen ja suloinen pikkuponi, joka varsin hyväntuulisena odotti töihin lähtöä. Poni siis varusteisiin ja kentälle.

Kiitos kuvista Hennalle!

Siellä tuuli ja oli kamalaa, jonka takia Marianne yritti ylipuhua meidät maastoon. Nyt ei onneksi oltu kovin suostuvaisia, joten ei lähdetty, sillä kuitenkin - me oltiin just viime viikolla. Ehkä tällä kertaa muunlaista ohjelmaa. Marianne totesi että fine, teemme sitten puomeja ja yritämme kuulla ohjeet, sillä tuuli oli ihan älytön. Missä mun kesä ja kaksikymmentä astetta viipyy?
Käveltiin alkukäyntejä ja koitin vain kaivella Nikkiksestä vaihteita ulos. Kyllä se sieltä löytyi, mutta selvästi ponia hieman kismitti tuollaisessa tuulessa tehdä mitään. Saatiin kuitenkin käynti eteen, poni suoraksi ja hiukkasen taipumaankin suuntaan jos toiseen.

Puomitehtävä oli ylläkuvatun kaltainen. Aloitettiin ensin vain tulemaan tuota tehtävää ravissa, eli ympyrää ja lävistäjää kaksi puomia ylittäen. Hyvin simppeliä ja mukavaa. Poni tosin oli ensin kuin maahan kahlittu, se ei edennyt, se ei lähtenyt pohkeesta mihinkään ja joka kerta kun mentiin puomeille, hyytyi vauhti ja poni joutui pariin kertaan kulkemaan puomien yli ihan käynnissä kun ravi ei tuntunut onnistuvan. Otettiin sitten kunnolla tahtia alle, täräytin ponia ihan kunnolla takapuolelle ja ravia eteen. Vähän vaivalloista se oli alkuun, mutta kun vaihtoehtoja ei tarjottu, löytyi Nikkiksestäkin vauhtia ja kunnon ravia, jolla puomien ylittäminen sujui suorastaan kuin tanssi. Heti kun kaikilla sujui ravi nätisti, kävi Marianne nostamassa toiseksi ylimmät puomit pieneksi kavalettiristikoksi. Tarkoitus oli jatkaa täysin samoin, mutta nyt hypätä ristikko lävistäjällä ja nostaa sen jälkeen vasen laukka ihan hetkeksi, jonka jälkeen jatkaa ravissa. Mentiin sitten pariin kertaan tästä hurjasta esteestä ylitse, mutta Nikkis ei kummallakaan kerralla oikein välittänyt esteestä pätkääkään. Poni vain kompuroi puomien yli puolilöysässä ravissa, laukka sentään saatiin nostettua hyvin pitkällä viiveellä "hypyn" jälkeen.

Seuraavaksi ylimmät puomit nostettiin samanlaiseksi ristikoksi ja nyt tultiin oikeassa laukassa ensin ympyräkavaletti, sitten tosiaan se lävistäjä, jonka päällä laukka vaihtui, siitä raviin ja lopputehtävä. Ei jännittänyt, mikä oli varsin loistava lähtökohta. Alkuun se laukka oli ihan tosi hidasta ja helposti tipahtavaa. Esteelle pääseminen kesti, kun en viitsinyt löysästä laukasta tulla, enkä toisaalta sitten ilmeisesti viitsinyt myöskään käskeä tarkemmin eteen. Päästiin pari kertaa se ympyräkavaletti, mutta sitten vauhti loppui ja laukka tippui ja tälleen. Lopulta saatiin väännettyä molemmat hypyt säilyvässä laukassa ja Nikkiskin imi vähän enemmän vauhtia sille lävistäjäristikolle. Laukka nyt vaihtui taitavasti, kyllä pikkuponi tällaiset jutut osaa vaikka unissaan.

Kuten huomaa, niin hypyt tulivat varsinkin ympyrällä todella sivulle. Samoin täti oli vähän helisemässä kun en osannut yhtään olla hypyssä mukana - joko liioittelin tai jäin ihan hirveästi jälkeen. Oli siellä muutama hyppy joissa tunsin olevani hienosti mukana, jolloin poni sai tehdä sen oman juttunsa.
Lopuksi nostettiin vielä kolmannet puomit ylös, eli oikeassa laukassa ympyrä, lävistäjä ja vasemmassa laukassa sitten ympyräkavaletti. Tässä kohtaa alkoi jo hiukan väsyttää, sillä laukkakunto on pohjamudissa talven jäljiltä. Saatiin kuitenkin tyyliin ekalla kerralla tämä onnistumaan kun vihdoin sain laukan pohkeen eteen ja pyöriväksi, jolloin päästiin helposti se ympyrä, siitä jatkuen lävistäjälle, Nikkis vaihtoi laukan tyylikkäästi esteen päällä ja vielä vasen laukka saatiin puskettua niin pitkälle että viimeinenkin este ylittyi. Olin niin tyytyväinen, että ainakin kerran onnistuttiin noin hyvin ja hienosti viemään koko setti läpi. Tässä välissä tuli sitten yksi lähtö kun Nikkis oli vain niin iloinen tästä kaikesta! Sen lisäksi onnistuin muutaman kerran munaamaan sen ihan ensimmäisen hypyn, kun ohjasin hiukan kehnosti, jäin hypyssä jälkeen, jolloin Nikkiksen ratkaisu oli vaihtaa suuntaa sen esteen jälkeen.

Mutta lopulta päätin että nyt, nyt tulee viimeinen yritys ja se on täydellinen. Piste. Nostettiin laukka, joka pyöri kauniisti ja eteni hyvin. Ohjasin mahdollisimman hyvin sille ympyrä esteelle, keskityin oikeaan käännökseen. Este hyvin, käännös onnistui, joten jatkettiin laukkaa. Lävistäjällä Nikkis taas imi enemmän, joten koitin istua rauhassa ja mennä mukana kun hyppy tulee. Vähän johtoa vasemmalle ja hyppy onnistui, laukka vaihtui. Jes, hieno poni. Kun laukataan päätyyn, mä hukkaan molemmat jalustimet (joista vasenta olen muutenkin tiputellut koko tunnin ajan) Koitan ensin koukkia sitä jalkaan, mutta en heti onnistu ja katson että tässä on enää puoli ympyrää aikaa. Jos nyt koukin lisää, niin joko reitti feilaa tai sitten laukka tippuu kun en keskity. Nyt menemme ilman. Ratsastin tarkan reitin, suoraan esteelle, keskittyen että siitä jatketaan taas vasemmalle. Poni hyppäsi, minä oli paremmin mukana kuin ikinä (ei ollut jalustimia joilla säätää. Taisi tämä silti olla eka kerta kun edes hyppäsin ilman jalustimia) laukka jatkui vasemmalle. Minä keikahdin kaulalle kehumaan superhienoa ponia ja saatiin kävellä. Vitsi se oli hyvä!

Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa. Nikkis oli reipas, iloinen ja säikähti vain kerran kun Pompeli otti ja pelästyi meidän takanamme. Muuten kipsuteltiin rauhassa ja mentiin traktorin perässä takaisin kotikonnuille. Poni pääsi pikaisesti takaisin tarhaan ja minä häippäisin kotiin.
Kyllä se on hieno ja taitava poni!

Tappijalka ja sula kenttä

Kesää on tässä odoteltukin ja nyt viimein alkaa tuntua aika hyvältä. Oli hyvin lämmin, kenttä sula (hiukan kova ja kostea joo, mutta sula) ja mä menin Nikkiksellä. Jotenkin olen tässä keväisin aina päässyt yrmeän akan kanssa menemään ja laukkailemaan sen kanssa kevätiloja rinnoista ulos.
Tunnillamme olivat myös Artsi, Vinski, Jack ja Pomo, Nikkis vain mun kanssani. Pieni poni tuli harjattua ja varustettua, jonka jälkeen siirryttiin kentälle ja selkään.

Ja uusia kuvia, kiitos Hennalle!

Nikkis on sitten hauskanen ja olin ihan fiiliksissä kun mamman selkään taas pitkästä aikaa pääsin. Onhan se nyt ihan mahtava ja niin reipas ja mukavakin. Tai okei, ei se niin reipas ja innokas ollut. Pikemminkin pysähdeltiin odottamaan Pompelia (menin vielä lankaankin, kun ei se viimeksi ole tuollaista tehnyt) ja käveltiin hitaasti kuin puolikuolleet. Aloitinkin heti ruoskimaan ponia liikkeelle, jottei aivan juurruttaisi maahan kiinni. Muutama volttikin heitettiin, jotta saisin tappikaulaa asettumaan ja taipumaan - vaikeaa oli, mutta kyllä se hiukan antoi periksikin. Suurimmaksi osaksi pyysin vain vauhtia ja koitin saada Nikkiksen liikkeelle. Hetken ajan sitä sai naputella ja vaatia, jonka jälkeen alkoi se omakin moottori löytyä ja jatkuvan työntämisen pystyi lopettamaan.

Kevyessä ravissa jatkettiin samalla teemalla, eli hevosta eteen. Yllättävän nopeasti Nikkis kuitenkin antautui kohtaloonsa ja alkoi liikkua eteenpäin oikeasti reippaasti. Sen jälkeen mentiinkin oikein hyvin, pariin kertaan poni yritti olla kääntymättä, mutta totteli kun tarpeeksi käskin. Saatiin ympyrät väänneltyä ja kunnolla ravia eteenpäin... Kunnes poni sitten alkoi väsähtää ihan oikeasti. Saatiin jäädä kävelemään paria kierrosta muita ennen, sillä akka oli vakuuttunut siitä, että on tehnyt ainakin kymmenen kertaa enemmän töitä kuin kaikki muut.

Positiivisena yllätyksenä voisin kyllä sanoa, että Nikkis oli varsin kevyt koko ajan. Ei väsyessäänkään maannut ohjalla, vaan tsemppasi kyllä tosi kivasti. Välikäyntien aikana ylitaivuttelin vähän molempiin suuntiin, mikä ponin mielestä oli aivan valtavan kamalaa, eihän se tappikaula nyt millään voi taipua yhtään mihinkään.

Seuraavaksi väkerrettiin ravi-käyntisiirtymisiä harjoitusravissa. Tämä sujuikin ihan suunnattoman hyvin, muutaman toiston jälkeen ponista tuli herkkä ja etenevä. Siirtymät toimivat molempiin suuntiin hienosti ja kevein avuin, ja liike pysyi koko ajan reippaana ja kunnollisena.
Sen jälkeen otettiin laukka-käyntitehtävää (siis kyllä, viimein laukkaa!) Tultiin kahdeksikkoa, sen keskiosa käynnissä puomien yli ja vuoron perään molemmille ympyröille laukannostot.

Puomien ylitys oli meille hivenen hankalaa. Vaikka koitin mennä hyvässä rytmissä puomeille, oli Nikkis sitä mieltä että välit ovat hänelle aivan liian pitkät, jonka takia poni pysähteli puomien päälle ja pariin kertaan jopa oikoi ne kokonaan. Ei taidettu kertaakaan päästä siististi ja ykkösellä yli, vaan aina tuli ainakin yksi pysähdys.
Laukka olikin vaihtelevaa. Mua nyt jännitti jotenkin ihan kamalasti, jonka takia pieni tappijalkaponi oli mitä loistavin valinta. Vasemmalle Nikkis nosti laukat erittäin vinona ja hyvin hitaasti. Kaaduttiin lapa edellä sisälle ja lopulta muutaman pyynnön jälkeen laukka nousi. Se kyllä pyöri ihan mukavasti ja tuntui hyvältä, mutta nostot olivat hiukan onnettomia. Sen lisäksi minä hukkasin jalustimen joka välissä tässä kierroksessa.

Oikea taas oli ponin mielestä huomattavasti lystikkäämpi suunta. Heti ekalla kerralla kun käänsin ponin oikealle, se nosti laukan itse ja pisti baanaten. Muutaman kerran räjähdettiin laukkaan suoraan puomeilta ja mentiin hurjaa kyytiä, tehtiin pari ympyrääkin kun ponilla sitä intoa tuntui piisaavan. Annoin keltaisen ihan edetä, mitä nyt vähän hidastin jottei aivan kiitäen mentäisi. Mutta sanoisin että meillä oli ihan kivaa. Vaikka laukannostoista puhuminen taitaa olla hieman liioittelua, puolet ajasta kun poni taisi enemmänkin itse räjähtää siihen menoon tässä oikeassa kierroksessa.

Käveltiin vielä loppukäynnit, joissa Nikkiskin pelästyi sen parin askeleen verran. Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Tarhaan kävellessä poni löysi sen oman motivaationsa liikkua ja akka suunnilleen ravasi koko matkan tarhaan.
On se sitten söpö. Ja on kesä.
Ja laukattiin.
Jes!

Myrskyn jälkeen on poutasää

Eikä edes haittaa vaikka satoi lunta. Kenttä oli superhyvä lumesta huolimatta (ok, olisi se saanut sulaa kaikki poiskin, mutta mennään nyt tällä), ilma oli hyvä, lämmin ja aurinkoinen. Ja poni oli mahtava, tuntikin mukavan väljä.
Menin Jackillä tosiaan, tunnilla myös Evita, Artsi ja Vinski, Jack vain mun kanssani. Harjatessa ja varustaessa heppanen oli jälleen varsin kyrsiintynyt ja ilmeili jotain omiaan. Karsinan ovelle poni saapui kuitenkin hörökorvaisena ja iloisena kuten aina.

Muutama tämänpäiväinen käyntikuva :)

Hilpaistiin kentälle ja selkään vaan. Täynnä luntahan se oli, mutta silti pehmeä, pitävä ja hyvä. Varsinkin kaiken jään ja muun hirveyden jälkeen.
Alkukäynnit kävelimme porttipäässä koska siellä oli enemmän lunta ja Marianne kaipaili poneille hankitreeniä. Jack oli tietenkin sitä mieltä että naapuritalo on epäilyttävä ja porttipäässä on todella jännittävää, mutta vain yhden säpsähdyksen jälkeen poni jo malttoi rauhoittua ja rentoutua. Pyörittiin vapaamuotoisesti puolikkaalla kentällä, tehtiin serpentiinejä ja voltteja, taivuttelin Jackiä ja yritin säilyttää sen rentona. Lumenvastus oli aika voimakas, Jackiestäkin ehti tulla alkukäyntien aikana jo varsin laiska. Valitettavasti täällä en saanut takajalkoja kunnolla toimimaan, sillä pienikin eteenratsastus lähinnä vain jännitti koko hevosen. Tyydyttiin siis rennompaan ja laiskempaan suoritukseen, parempi kai niinkin kuin silmät päässä pyörien ja kaikelle säpsähdellen.

Kevyttä ravia tultiin suorittamaan kentän paremmalla puolelle, joka onkin tutumpi ja turvallisempi (paitsi ihmiset, ne olivat kauhean jännittäviä. Kaikkihan on oikeastaan jännittävää!) Täälläkin ideana oli vain talloa ympäri kenttää, käännellä ja ennen kaikkea saada ravia eteenpäin. Nyt oli kunnon baanaa ja hyvä pohja, joten hevoset saivat availla paikkojaan talven jäljiltä. Aurinko paistoi ja kaikki olivat tyytyväisiä, ravia sai ottaa kunnolla ja elämä hymyili. Ihanaa!

Ravissa aloitettiin sellaisella altajuoksemisella, mutta pian rauhoituttiin ja Jackiekin hiffasi että tulee muuten melkoisen hiki kun juoksee menemään pikkuhangessa. Pian poni olikin vallan ryytynyt ja sitä joutui peräti ratsastamaan eteenpäin. Marianne käski mua istumaan suorempana, kädet paremmassa kulmassa ja takajalat liikkeelle. Ja niinpä sitten tehtiinkin, koitin kerätä väsähtänyttä ponia pienempään kerään, pysyttelin suorassa viimeisillä voimillani ja kaivelin takajalkoja menoon mukaan. Jack yritti ja teki todella hienosti ja ravi parani noin tuhat kertaa paremmaksi. Ainoa miinuspuoli oli kyydissä killuva täti, joka oli kuolla vatsalihasten olemattomuuteen. Kyllä muuten tehtiin töitä, vaikkei mitään sen suurempaa tehtykään. Tehtiin silti.

Käveltiin välissä ja lopuksi paukuteltiin muutama kierros harjoitusravia. Jack oli intopiukeana, eikä millään meinannut ymmärtää ettei nyt saa laukata täysillää! Jumputeltiin sitten vain ravia, tehtiin käyntisiirtymiä. Siirtymät olivat tänään todella heikkoja, ei meinanneet pidätteet mennä läpi. Sen lisäksi minä huojuin siellä ravissa varsin epämääräisesti. Muuten sujui ihan nätisti kumminkin.
Käveltiin loppukäynnit ja todettiin, että meni muuten oikein kivasti. Ihana pieni kirjava.

Alas selästä, poni talliin ja harjailtiin kauan ja hartaasti irtokarvoja pois. Loimi niskaan ja Jack pihalle, jonka jälkeen takaisin kotiin. Oli kiva päivä :)

Hevosensyöjä... hevoset(?) vauhdissa

Tänään olikin ihana ilma, ihanaa sumua ja tosi lämmintäkin. Aurinko paistoi lämmittäen ja päivä oli vallan kaunis. Mulla oli Jack, tunnilla myös Evita, Vinski, Artsi, Elvis ja Pomo, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Ponin harjailin reippaasti ja varustin ja siitä sitten kentälle vain letkan perässä.

Kuvista kiitos Hennalle. Katsokaa nyt kuinka ihana ilma!

Aloitettiin alkukäynneillä ja runsailla volteilla. Kenttä oli huomattavan paljon parempi kuin viime viikolla, joten Jackie sai hakea itseensä reipasta käyntiä, mutta samalla rentoa otetta työntekoon. Asetukset haettiin parhaamme mukaan läpi ja koitin pitää ne takajalat töissä, ilman turhaa jännittymistä. Tämä toimikin varsin hyvin ja ponilapsen työskentelyyn olin vallan tyytyväinen.

Siirryttiin kevyt raviin ja kevenneltiin menemään. Ideani oli edelleen sama, asetus ja taivutus kuntoon, mutta muuten rentoa ja etenevää ravia. Tässä kävi pientä häppeninkiä kun Artsi säikähti Nikkiksen leikkimistä, Jack säikähti Artsin säikähtämistä ja sen jälkeen Jack päätti samaan syssyyn myös pelätä jokaista tunnilla olevaa hevosta, sillä kuka tahansa heistä voi nappaista palan pikku-Jackin takapuolesta pois. Muutaman kierroksen ajan jouduin rauhoittelemaan ja vähän puskemaan Jackia siihen päätyyn jossa Artsi pelästyi, mutta sen jälkeen asia oli ihan fine, eikä pientä enää jännittänyt.

Sen sijaan muut hepat kyllä pelottivat ja varsin paljonkin jopa. Ensin Jack pääsi muutamaan otteeseen jopa hiukan karkaamaan toisten alta, mutta kun sain ennakoitua sen jännittymisen paremmin ja pidettyä ravin rauhallisena ja ponin kuulolla myös toisten ollessa lähellä, ei heppakaan ehtinyt hiihtää alta ja jännittyä turhaan. Asetusta saatiin ihan kivasti toimimaan ja Jackiekin oli kuulolla ja varsin rentona ainakin suurimman osan ajasta.

Käveltiin hetkinen, jonka jälkeen jatkettiin harjoitusravilla.

Harjoitusravi sujui samaan tapaan. Minä istuin hyvin, Jack jännittyi välillä muiden läheisyydestä. Tehtiin ympyrää ja volttia ja homma oli oikein toimivaa humputtelua. Hyvällä fiiliksellä suoritettiin ja oltiin varmasti itse kumpikin iloisia, ainakin aurinko paistoi ja ilma oli kuin morsian.
Kevenneltiin vielä loppuun, Jack sai hiukan pidempää ohjaa ja pyörittiin ympäri kenttää varsin vapaamuotoisesti. Siitä käyntiin ja taluttelin loppukäynnit.

Kokonaisuudessaan jäi todella hyvä fiilis, sillä Jack nyt vaan on niin superkiva. Vielä kun pohja olisi inan parempi, niin kaikki olisi tosi hyvin.

Maastossa voi olla mukavaa

Lauantaina oli jälleen ratsastuspäivä. Tuuli ujelsi ja oli kylmä, joten talvi lie tosiaan tulossa.
Mulla oli Pompeli, tunnilla myös Evita, Nikkis ja Vinski, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille. Harjailin ukkelin reippaasti, varustin sen ja Marianne kävikin juuri ennen lähtöä ilmoittamassa että mentäisiin maastoon. Pitkästä aikaa tämän porukan kanssa (kyllä, tosiaan, mäkin olen tainnut lähinnä maastoilla toisten tuntien kanssa :D)

Kuvista kiitos Tiialle. Näistä näkee että oikeasti oltiin ulkona ;)

Maastoon lähdettiin kivassa jonossa, me mentiin Vinskin perässä, mikä olikin varsin mukava paikka. Nyt viime kertoina kun olen aina hillunut etummaisen hännässä kiinni, mutta Vinskillä oli niin pitkät koivet, että meillä oli varsin hyvä turvaväli ja saatiin aivan rauhassa käppäillä, ilman että tarvitsi pelätä potkuja.
Käveltiin teitä pitkin, käytiin metsäilemässä, otettiin pieni ravipätkä metsäpolulla ja kiipeiltiin ties millaisia polkuja ylös ja alas. Pomo oli aivan loistava maastokumppani ja vihdoinkin voi sanoa että oikeastaan missään vaiheessa mua ei jännittänyt. Poni oli rennon letkeä, hallittavissa koko ajan ja täysin kuulolla. Meillä oli siis todella mukavaa ja ennen kaikkea rentoa meininkiä.

Reissu oli hyvinkin onnistunut, tunnelma mukava ja kaikki meni kivasti. Ja mikä parasta - siellä metsässä oli lämmin. Kun palautettiin hevoset kentälle, oltiin kaikki umpijäässä alta kahden minuutin. Kävinkin vain reippaasti kuvaamassa, jonka jälkeen lähtö kotiin koitti hyvinkin nopeasti.

Iloinen poni ja ponityttö

Tänään oli ratsastuspäivä ja suureksi ilokseni sain tällä kertaa alleni Nikkis-ponin, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Elvis, Nikkis jatkoi toiselle tunnille.
Hain pienen pyörylän tarhasta, suorastaan hölkättiin talliin ja pistettiin pikkuponi kuntoon. Sen jälkeen lähdettiin kentälle - ihan yhtä reippain askelin ja kiipesin kyytiin.

Kuvista kiitos Hennalle ja Tiialle!

Ratsastaja selässään ei ponilla ollutkaan enää niin kamala kiire, vaan jouduin peräti raipalla muistuttamaan useamman kerran, että tarkoituksena olisi kävellä reippaasti eteenpäin, eikä vain hyytyä niille sijoilleen ja oikoa kulmia. Nikkis tajusi jutun jujun jo noin kymmenen muistutuksen jälkeen ja vaivautui oikeasti kävelemään eteenpäin, sen pelkän möngerryksen sijaan. Kuinka fiksu poni!
Käynnissä pyöriteltiin voltteja, koitin saada tappikaulaa hiukan antamaan periksi ja asettumaan. Hankalaa oli, Nikkis kun oli mielestään rautakanki töppöjalkojen päällä. Rouva antoi kyllä lopulta vähän periksi ja asettui vallan kauniisti. Tehtiin myös muutamia askeleita väistöä, joka sujui varsinkin toiseen suuntaan todella mallikkaasti. Toisessa suunnassa kaaduttiin hiukan epätoivoisemmin, muttei sekään mitään huonoa kyllä ollut.

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin. Meillä oli joitain yksittäisiä ja kaksittaisia puomeja joita yliteltiin ravissa ja muuten lähinnä hain Nikkikseen vauhtia ja taipumista. Molemmat olivat hivenen hankalia, vauhti sammui kaarteisiin aika pahasti, sillä ovathan asettuminen ja eteenliikkuminen täysin mahdottomia suorittaa samaan aikaan. Tehtiin tässä ravissakin muutamat väistätykset, jotka Nikkis hoisi oikein hyvin. Vähän kaatumista siihen hankalampaan suuntaan, mutta muuten. Tosi jees ja olin tyytyväinen.
Vauhtia ponista kuitenkin irtosi varsin hyvin, saatiin reipasta ravia ja pitkillä sivuilla pyysin ponia vielä asteen reippaammaksi. Hienosti pikkuinen suoritti ja jaksoi, vaan kyllä loppua kohden alkoi iskeä taas se vallaton väsymys. Puomien ylittämisestä tuli kauhean raskasta, eikä ihan jaksettu enää liikkua eteenpäin. Muuten poni oli kuitenkin erittäin toimiva, kääntyi ja kuunteli varsin nätisti. Miinus muutamat kulmien oikomiset ynnä muut pienet. Tyhmähän poni olisi jollei edes hiukan kokeilisi rajojaan!

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin, tehtiin voltteja toisella pitkällä sivulla ja toinen sivu painateltiin laukkaa. Tässä vaiheessa Nikkis totesi, että hän on tehnyt töitä jo aivan liikaakin, joten enää ei liikkuminen onnistu niin mitenkään. Pari kertaa kun koitettiin ylittää ravipuomit, töksähti poni niille sijoilleen puomien eteen ja ylitti ne maksimissaan hitaassa käynnissä, jalkojaan hitaasti nostellen. Ravi oli myös superhidasta ja kääntymiset todella hankalia, kuinkas nyt pieni poni voisi edes harkita tekevänsä enää mitään kun kaikki on niin rankkaa ;)
Ihan hyvin saatiin silti tehtyä voltteja ja puomeja lukuunottamatta ponikin pysyi ravissa. Ennen laukannostokohtaa poni vielä seilasi sisälle, vaikeuttaen nostoa huomattavasti, mutta onneksi sain välillä paukutettua sisäpohkeen läpi ja ponin uralle, jotta saataisiin laukattua pidempää pätkää kerrallaan.

Laukat kuitenkin menivät ihan hyvin, ponin väsymyksestä huolimatta. Nostot olivat asteen hitaita, mutta kuitenkin siistejä ja istuntapainotteisia. Poni eteni kivasti, jatkoi laukkaa niin kauan kuin pyysin, itse sain istuttua alas ja ponikin eteni. Oikein hieno Nikkis!
Käveltiin hetki ennen toisen suunnan laukkoja ja tässä välissä päätin nykäistä jalustimetkin kaulalle. Ajattelin että viipotetaan vain ja pidetään hauskaa (ja kyllä, ilman jalustimia meno on hauskaa).

Toiseen suuntaan mentiin vain harjoitusravia, ylitettiin yksittäisiä puomeja ja laukattiin toinen pitkä sivu. Pieni käyntipaussi teki tehtävänsä ja Nikkis olikin yllättäen täynnä virtaa. Kun siirryttiin raviin, lähti poni heti hönkäämään aivan täysillä eteen, se suorastaan liiteli puomien yli. Laukka nousi ajoittain jopa räjähtävästi ja laukassa oli todellakin sitä tahtia eteen. Hauskinta tosin oli se, että muuten poni oli kyllä kuin rasvattu salama, mutta auta armias kun tehtiin voltteja, niin yllättäen ei rouva jaksanutkaan liikkua enää yhtään mihinkään ja jalkojen liikuttelu oli raskaampaa kuin juoksuhiekassa. Suoran jälleen avautuessa pisti poni tuulemaan ja ravasi kuin tuulispää eteenpäin!

Ravi meni vallan hyvin, erittäin reippaasti, mutta muuten siististi. Laukat nousivat erittäin helposti ja tosiaan, poni pisti ihan kunnolla menemään. Ei ainakaan jääty toisia hitaammaksi, kun turbomummo paineli eteenpäin. Itse sain istuttua siellä varsin hyvin, enkä pudonnut kyydistä, joten olen tyytyväinen. Pariin kertaan oli tosin se muksahtaminenkin jokseenkin lähellä, kun Nikkis päättikin esitellä estekykyjään tuon yksittäisen puomin päällä ja pariin kertaan ihan oikeasti loikkasi sen yli. Itse kun en moista taituruutta odottanut, joten heiluin kyydissä kuin merisairas, ponin vain paahtaessa eteenpäin.

Pari kertaa laukka tipahti kesken, muutamat ympyrätkin tehtiin ja kaikki sujui hyvin. Vauhdikkaasti, mutta hyvin. Kyydissä lähinnä nauratti kun poni oli niin iloinen ja energinen, eikä tuntunut saavan tarpeekseen. Lopulta lopetettiin superhyvään onnistumiseen, jossa saatiin hienoa laukkaa, hyvä ympyrä ilman raville tiputtamista ja kaksi nättiä puomin ylitystä. Poni sai kävellä hetken, ennen loppuraveja.

Loppuravit poni sai ravata pitkällä ohjalla ja Nikkis oli tosi kiva ja rentokin. Puksuteltiin hetki, sitten käyntiin ja käveltiin, kunnes jämähdettiin keskelle ja keltainen sai jäädä seuraavan ratsastajan kanssa töihin.

Hih, Nikkis on sitten kiva poni! Keltaiset ponit ovat niin mahtavia. Meillä oli todella hauskaa ja poni suoritti varsin kivasti. Kyllä se ihan asiantunteva ratsuhevonen on!

Poni jäi tosiaan töihin, joten itse lähinnä kuvasin hetken ja lähdettiin sitten kotia kohti.

Superhyperloistavaa

Olin tänään taas tallilla, mutta tällä kertaa ratsunani toimikin Jack, tunnilla lisäksemme vain Vinski. Olin varsin innoissani, mulla onkin ollut jo ikävä pikkuista kirjavaa. Hain ponin sisälle, harjasin ja varustin sen, jonka jälkeen kipsuteltiin kentälle. Jack oli vallan laiskanpulskea ja sama meno jatkui koko tunnin, tänään ei karvajalka viitsinyt tehdä mitään ylimääräistä.

Jackin laiskuuden huomasi erittäin hyvin, nyt ponilla ei ollut kiire keskikaarrosta mihinkään, vaan sain kaikessa rauhassa askarrella jalustinten parissa, ennen kuin lopulta lähdettiin liikkeelle. Käyntikin oli verkkaista ja koko homma hiukan hidasta. Toisaalta tämän ansiosta hevonen oli rento ja rauhallinen, joten oli helppoa tehdä siinä voltteja, hakea asetusta ja tatsia takaisin tähän superherkkään toveriin. Jack oli juuri niin ihana kuin yleensäkin, vaikka astetta hitaammin nyt toimikin. Kääntyi hyvin, asetus löytyi (olisin voinut kyllä pyytää enemmänkin), sain hiukan pyydettyä liikettä eteen. Kaikkea kuunneltiin, oltiin keskittyneitä ja fiksuja.

Meitä oli tosiaan vain kaksi, joten päädyttiin tekemään pieniä vastalaukkaharjoituksia, joista Marianne jo keskiviikkona vähän puhuikin. Sen takia otettiin hevosia alle pienellä väistätyksellä - keskihalkaisijaa pitkin, muutama askel väistöä molempiin suuntiin ja niin edelleen.
Oikealle väistättäminen oli selvästi hankalampaa, Jack yritti ennakoida väistöä vasemmalle, se kaatui ja lapa karkasi. Suurella keskittymisellä ja muutamilla välisuoristuksilla saatiin kuitenkin onnistuneita askeleita tännekin.
Vasen väistö oli helpompaa, vaikka tähänkin suuntaan Jack pääsi ajoittain karkaamaan ihan liikaa. Kun kuitenkin muistin pitää myös sen vasemman pohkeen kyljessä ja laittaa vastaan jos hevonen kaatuu, tuli vasemmalle oikein nättejä ja onnistuneita väistätyksiä. Kirjava väisti jyrkästi ja herkästi ja homma tuntui tosi kivalta ja helpolta.

Sitten lähdettiin laukkaan, aloitettiin oikealla kierroksella. Ensin vain hiukan verkkalaukkaa kenttää ympäri, pyörittelin jokusen ympyrän, koitin istua alhaalla ja rentouttaa jalan (joo, oli hankalaa. Ajoittain istuin oikeasti hyvin, jalankin sain loppua kohden rennommaksi, mutta välillä pompin ja huojuin kuin mikäkin). Jack laukkasi kivasti ja aktiivisesti, kääntyi ongelmitta ja homma oli sujuvaa kaikin puolin.
Sitten lähdettiin tulemaan hyvä kulma, josta sitten käännettiin loiva kolmikaarinen ja vielä lopuksi se hyvä kulma. Laukassa. Ilman niitä epämääräisiä vaihtoja.

Ollaan tätä kyllä tehty pari kertaa aiemminkin. Ne vaan ovat joka kerta olleet täydellisiä katastrofeja, kun en ole saanut hevosta tehtävälle päinkään ja ollaan vain laukattu päämäärättömästi siellä täällä. Tänään oli kuitenkin selkeä onnistumisen tunne takaraivossa kun päätin, että nyt minä suoritan sen pienen vastalaukkakaarteen vaikka kädet selän takana. Koska eihän se voi niin vaikeaa olla, ei mitenkään.
Tuumasta toimeen. Päätyyn tehtiin ympyrä, otettiin puolipidätettä, sisäpohkeella ratsastettiin laukkaa alle ja ei muuta kuin suorittamaan. Mulla oli alkuun tällainen kauhea kulmapaniikki, kun pelkäsin ettemme mahdu laukassa kulmaan (joka oli kyllä iso ja kaikkea, mutta hei, se oli kulma ja askellaji laukka). Note-to-self: kyllä, mahduimme kulmaan ongelmitta. Kun ei vaan ryttyyttä täyttä laukkaa pitkällä hevosella, niin kyllä sen kulmankin kykenee laukkaamaan ilman varmaa kuolemaa. Ja sitten se loiva kaari ei muuta vaatinut kuin sen, että istuin kyydissä, kevyesti ohjasin haluamaani suuntaan, pidin jonkin sortin asetuksen ja ohjasin uudelleen kulmaan. Tadaa, loiva kolmikaari laukassa - done!

Okei, ekoilla kerroilla meidän laukka putosi joka kerta ennen sitä vikaa kulmaa/sen aikana. Jouduin ratsastamaan kunnolla pohkeella eteen, mutta viimein sain Jackin laukkaamaan koko tehtävän läpi. Ja voi hitsi, se meni oikeasti hyvin. Suoritettiin jokunen kerta ilman moitteita, sitten käveltiin hetki välikäyntejä.

Sitten vaihtui suunta ja jatkettiin vasemmalla laukalla. Marianne pohjusti sanomalla, että tämä suunta on sitten vaikeampi ja Jack tarvitsee enemmän apua. Nostettiin laukka ja se oli varsin.. railakasta. Jack oli hieman väsynyt ja ratkaisi ongelman lisäämällä vauhtia. Jonkun aikaa pyöriteltiin laukkaa ympyröillä, minä hain pidätteitä ja hidastelin, sitten pystyttiinkin jo suorittamaan tehtävää.
Ok, tämä suunta oli hankalampi. Kerran ei mahduttu kulmaan ja laukattiin tehtävän ohi, kerran tiputettiin raville kesken kulman. Sitten päästiin ihan hyväänkin suoritukseen, mutta sitten tulikin kerta jolloin Jack vaihtoi laukan sillä kaarteella. Näiden heikompien esitysten aikana huomasi että heppa alkoi väsähtää, se otti jonkun parin askeleen kiihdytyksenkin kun voima oli lopahtaa. Minä koitin vain istua paremmin ja tukea parhaani mukaan.

Ja sitten lähdettiin. Viimeinen suoritus, jonka jälkeen heppa saisi kävellä. Tehtiin pääty-ympyrä, hiukan pienempi, jotta saisin laukan alle ja kasaan. Siitä kulmaan. Sen jälkeen keskityin joka solullani istumaan alas ja olemaan rauhassa, jotten vain antaisi laukanvaihtoapuja huomaamattani. Mentiin kevyt kaarre, mua vähän jännitti se käännös jottei tulisi vaihtoa. Siitä jatkettiin takaisin uralle, hyvää laukkaa, edelleen vasenta kuten kuului, sitten kulma ja Jack käyntiin.
Olin aivan myyty, se oli loistava suoritus! Hirveän hieno poni ja oikein onnistunut minä. Jes, me tehtiin se! Ja vieläpä hyvin, jes!

Käveltiin hetki, sitten ravailtiin loppuun. Jack oli ihana, kuten aina. Hiukan annoin sille ohjaa, välillä löysäsin lisää ja katsoin kuinka poni kulki tuntuman perässä eteen ja alas. Ravailtiin kevyesti, rauhallisesti ja hiukan hitaasti. Sitten lopulta käyntiin ja käveltiin kunnon loppukäynnit.

Marianne oli supertyytyväinen, se meni hyvin ja hommat onnistuivat. Ja minä olen, noh, supertyytyväinen ja vähän enemmän. Jack on niin kiva ja loistava, me tehtiin ne vastalaukkakaarteet ja voi hitsiläinen. Ihan mahtavaa!

Tulin lopulta sieltä alas, taluttelin loput loppukäynnit. Sitten Jack-mies pääsi kunnon kylpyyn ja itse sain lähteä takaisin kotiin.

Mutta Jack on kiva. Ja meni niin hyvin. Olen niin fiiliksissä. On nyt muutenkin mennyt hyvin ja kaikkea, Artsikin on mennyt kivasti. Mutta Jack on Jack.
Ja viimein onnistuin noissa perhanan kaarteissa. Niin monta kertaa olenkin jo epäonnistunut.

Viimeinen rutistus

Ennen lomaa siis. Mulla oli tänäänkin Artsi, tunnilla myös Vinski, Jack ja Pomo, Artsi vain mun kanssani. Harjailin ukon siistiksi, heittelin sen varusteisiin (vaikka Artsi yrittikin kadottaa satulan syömällä sen suihinsa) ja sitten kipsuteltiin kentälle. Meillä oli tänään sijainen, joten saatiin hiukan erilaista rytkytystä viimeisen tunnin kunniaksi.

Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään. Kenttä muistutti suota, sillä vesi oli jämähtänyt jollain tavalla sinne hiekan alle. Artsia ei tuo liikkumispuoli kenties siitä johtuen oikein inspiroinut, mutta koitettiin hakea edes suhteellisen etenevää käyntiä. Muutamia volttejakin pyöritettiin ja täytyy sanoa, että mulla on selvästi vielä haettavaa tuossa Artsin asettamisessa. En tiedä miksen oikein saa sitä läpi ja toimimaan, mutta eipä vaan näy onnistuvan.

Siirryttiin kevyt raviin ja verkattiin itsenäisesti kenttää ympäri pyörien. Taas ravia eteen ja hiukan voltteja ja siirtymiä. Mulla oli tiistaita parempi olo joten pystyin istumaan siirtymät läpi, jolloin niistä tuli sulavampia ja oikein siistejä. Volteille käännyttiin hienosti, vauhti pysyi yllä ihan ookoosti, vain asetus oli hitusen vajaavainen, eikä aivan läpi. Ravi oli tahdiltaan jotain keskinkertaisen tasoista - kyllä se liikkui, mutta ajoittain hidastui ja olisin toivonut vähän parempaa liikettä ja suurempaa vauhtia.

Käveltiin sen verran että halukkaat saivat heittää jalustimet kaulalle harjoitusravitehtävää varten.

Siis tietenkin heitin ne pois ihan riemusta kiljuen! Kuinkas muuten?

Harjoitusravissa tultiin keskihalkaisijaa pitkin, tehtiin siinä käyntiinsiirtymä ja jatkettiin aina vuoronperään vasemmalle ja oikealle. Lähdettiin humputtelemaan harjoitusravia onnesta soikeana ja näemmä puolet ajasta kulutin nojaamalla ihan liikaa taakse. On se kanssa ihmeellistä kun aina harjoitusravissa, varsinkin ilman apuvälineitä, on aina maattava jossain lautasten päällä. No, ainakin istuin hyvin siellä ravissa ja homma sujui sen puolesta mukavasti. Artsi liikkui ravissa hivenen laiskanpuoleisesti ja tuntui vain vetelöityvän tehtävän edetessä, onhan lämpimässä ilmassa töiden tekeminen vähintään mahdotonta.

Käyntiin siirtyminen meni tosi kivasti. Ensin hitaammin, mutta myöhemmin hyvin istuntapainotteisesti ja sulavasti. Olin tosi tyytyväinen, selvä ylämäki koko tekemisessä. Myöhemmin tosin vaihdettiin siirtymä suoraan pysähdykseen ravista, eikä se sujunut oikeastaan yhtään, ei missään vaihessa. Artsi näkyi kyllä tekevän kivoja tasajalkapysähdyksiä, mutta se olikin ainoa hyvä puoli. Ei vaan pysähdytty kunnolla, vetokisailtiin ja raviin siirtyminenkin oli hitaampaa kuin etanalla. Tosi hankalaa ja tahmeaa, ei yhtään hyvää tai kivaa pysähdystä saatu aikaiseksi.
Linjat olivat kuitenkin ihan suoria ja muuten hommat sujuivat kivasti. Ravi oli hyvää, vaikkakin tosi laiskaa ajoittain. Joten olin ihan tyytyväinen joka tapauksessa.

Seuraavaksi alettiin toinen pitkä sivu tulla laukassa, muuten tehtävä pysyi samana. Jalustimet sai halutessaan ottaa takaisin, mutten tietenkään tehnyt sitä (vaan luotin Artsiin ja siihen, ettei se lennätä minua kyydistä!)
Laukka olikin ihan parhaimmistoa tästä tunnista, ainakin itselleni jäi superfiilikset niistä nostoista ja laukasta itsessään. Varsinkin tähän oikeaan kierrokseen nostot olivat hyviä, saatiin oikeat laukat ja istuin niissäkin läpi (vaikka nojasinkin taakse ihan pikkasen liikaa) Vasempaan kierrokseen tuli pari väärää laukkaa, mutta luulen sen johtuneen hätäilystä - muutama puomi oli uran vieressä ja jotenkin pelkäsin ettei mahduta Artsin kanssa siitä välistä.

Ja siis laukka oli oikeasti tosi kivaa. Artsi eteni ja laukka pyöri lyhyestä matkasta huolimatta tosi kivasti. Mä istuin ihan loistavasti, kun en päässyt edes hakeutumaan jalustimille. Olin siellä vaan rauhassa, jalat rentoina ja meno keveänä. Ja siis mä istuin suurimman osan ravisiirtymisistäkin läpi, enkä vain pomppinut menemään! Ihan loistavaa.
Vasempaan kierrokseen Artsi tuntui hiukan innostuvan siitä laukasta, mutta pysyi kuitenkin kilttinä ja hallittuna, eikä riekkunut turhia. Voi hitsit, laukka oli tänään kyllä ihan superkivaa!

Lopulta ravailtiin hiukan kevyttä ravia. Alkuun vain löllöteltiin puolipitkin ohjin ja poni pöljäili minkä kerkesi (hidasteli, venkoili, oli vaan hankala) kunnes mulla meni vähän hermot siihen epätasaisuuteen ja päätin potkaista kunnolla hanaa alle. Reippaammassa ravissa Artsi pystyi kulkemaan suorana ja oli miellyttävämpi ratsastaa, vaikkei sitä vauhtia vieläkään ollut niin paljon kuin Marianne olisi tiistaina halunnut.
Siirryttiin käyntiin ja loppukäynnit.

Tämä tunti oli kyllä ihan superrankka :D Kenties olen vain paksu täti, mutta tuli kyllä tehtyä ihan kunnolla. Ja Artsi oli kyllä oikeastaan varsin kiva tänään. Hidas se oli kyllä kuin mikäkin, mutta ravit ja laukat menivät muuten ihan superloistavasti. Olen tyytyväinen ja nyt on hyvä jäädä lomalle.

Keskelle, alas selästä. Artsi tuli harjattua nopeasti ja heitettyä tarhaan, itse viivyin hetken, ennen kuin suuntasin takaisin kotiin.

Seuraaviin tapaamisiin, taas varmaan elokuun puolella jollei mitään muuta tapahdu.

Tässä vielä näkemyksemme rennoista loppuraveista 

Mutta ainakin ponia hymyilyttää!