Elävää kuvaa

Hertsi leijaa ku oon taktinen. Ensin mä teen hienon videon, ideana että tänne sen pistän. Sit loppujen lopuksi unohdan pistää sen tänne :)

Linkki

Toivotaan että saa selvääkin siitä :) Jotenkin tuntuu että pikselineliöt valtaavat näkökentän ja kääks :D Youtube pilas laadun näemmä tosi tehokkaasti, kyllä se tässä koneessa näyttää hyvältä (ja seli seli vaan ;) )

Joo, mä siis tosiaan toivon että se kanssa toimii mutta mutta : D Ihana on musa ja ihanan näköstä pömppimistä. Heh. Tosin, jakakaa ärsytys kanssani. Kattokaa sitä yhtä laukannostoa. Mä nojailen eteen just ennen sitä. MIKSI?

Ei tässä sen enempää kuitenkaan. Hyvästit vaan teille :)

Humputtelua Saviponilla

Humputtelu sana on jälleen vähän yliampuva. Istuinluut sattuu, selkä sattuu, jalat on kuolleet ja niskatkin on jumissa. Humputtelua, pah.

Polkasin tallille. Oona ei tullut, mutta Jonna sentään pääsi. Nyyhky. Tai ei :D
Luin taulun. Minä menin Sulolla, tunnilla oli lopulta myös Laki, Pomo, Kaisa ja Roosa. Jes, tarvi vaan kysyä että voinko mennä ilman satulaa. Sulo kun oli mun puolestani varsin käypä ratsu tähän touhuun.
Uskaltauduin kysymään (= seisoin aikani siellä käytävällä ja näytin siltä et on asiaa. Marianne kysy että mitäs mulla) ja jopa sain mennä ilman satulaa. Jeah :D
Kattelin ekan tunnin ja sitten lähdin hakemaan pientä ponia tarhasta, jossa se seisoi ihan ypöyksin. Ja tänään se sen teki. Hain ponisen tarhasta, portti auki ja miekkonen ulos. Se käveli kauniisti, katse naulittuna ruohikkoon. Ruohopuskaan se käveli harvinaisen määrätietoisesti ja m-mm. Tajusin heittää porttilangat maahan, ettei sentään katkottaisi niitä. Sitten sainkin kiskoa ponia pois ruohikosta. Onneksi juuri tänään se Essi ei ollut siellä tarhassa.
Loppumatka talliin taittui rauhallisesti ja aloin harjailla ponista. Pöllytin ponin puhtaaksi, sitten saapui Jonnakin. Ja pöllytettiin ponia :D Koitin saada Sulon tosi siistiksi, kyllähän siitä tuli ihan hyvä. Ainoa asia joka ärsytti, oli ne savikulkuset sen jouhissa.
Suitsitin ponin ja sitten lähdettiin kentälle. Ja voi jessus. Ponihan koitti tunkea ruoholle, pari metriä kuljettiin nätisti ovesta ulos ja sit ängettiin syömään! Johan kilahti, apinanraivolla poni pois puskasta ja tais osua toisen pääki mun kypärään. Huh, käveli sentään loppumatkan nätisti, eikä saanut sentään sieltä ruohikkoa mukaansa. Ihan ihme touhoa taas :o

Poni kentälle ja sain seistä aikani sen vieressä pohtimassa kuinka mä sen selkään pääsen. Marianne juoksi kentän toiseen päähän ja sääti siellä jotain. Mä totesin yhden kokeilukerran jälkeen etten tosiaan pääse ponin selkään itse pomppaamaan (pelkäsin et se hajoaa tai jotain) Onneksi Jonna heitti mut selkään ja saatettiin lähteä kävelemään. Ja Mariannekin mainitsi mulle että mä en sitten tule sieltä alas. "Katotaa :)))"

(Screenshotti :D Hyvä on laatu ja kaikki hyvin. Kattokaa miten mammuttimaiselta näytän tuolla)
Tosiaan, vähän mua jännitti :D Viimeksi oon menny Sulolla ilman satulaa melkeen vuos sitten, leirillä. Koitin ajatella positiivisesti -> Sillon leirilläki pysyin selässä ja nyt talvellahan tuli tää läpimurto ja alkoi ilman satulaa ratsastelu sujua.
Sit taas negatiivisesti ajateltuna rupesin miettimään että sillon leirillä osasin mennä Sulolla, tai ainakin olin mennyt sillä enemmän. Nyt kun oon menny sillä vaan sen kahesti. Apuva.
Toivoin sitten vaan parasta. Toivoin että tällä kertaa säilyisin kyydissä koko pitkän tunnin, olishan se nyt ihan kiva saada kuvattua tunti jolla en putoile joka toinen hetki ales selästä.

Lähdin siis kävelemään. Hui kun oli kaponen poni alla :D Pohkeet lensi kyljistä metrin verran ilmaan ja tuntui että sieltähän tippuu tosi nopeasti kun selkää ei ollu sitten yhtään. Poni kulki laiskan puoleisesti ja mä koitin vaan pysyä selässä ihan siinä käynnissä. Tuntui taas niin oudolta. Oikea jalka oli niin lyhyt, tuntui että putoan sieltä heti. Koitin ettiä rentoutta ja kääntelin vähän volteille. Otin sinäänsä humputtelun kannalta, etten jaksanut välittää ponin asettumisista. Toisaalta sinäänsä ei me niin paljon humputeltu että poni olisi saanut seurata toisia. Vähän jouduttiin taistelemaan kun poni ei millään halunnut kulkea yksinään.
Otin jokusen pysähdyksen. Ja tietenkin se ponipirulainen meni sinne puskaankin kertaalleen. Sinne se sukelsi ja mä vaan koitin mäjäytellä sitä pois sieltä. Puskaseikkailun jälkeen aloin ratsastaa ponia määrätietoisemmin eteen, enkä antanut sen enää nyhjätä aidan reunoilla.

Käveltiin tälleen iteksemme ja mä koitin rauhottua ja ajatella että ihan hienostihan mä täällä pysyn.
Sitten siirryttiinkin kevyt raviin. Siirsin ponin heti raviin, etten jäisi turhaan miettimään "jos kumminkin" Heh, kyllähän siellä pysyi, vaan oli se työn takana ainakin alkuun :D
Mä pompin hieman, ja vähän heiluin puolelta toiselle ja apuva. Sulo käytti avuttomuuteni hyväkseen ja yritti sitten seurailla toisia. Alkuun koitin pitää ponisen uralla ja pysyä itse kyydissä. Koitin muuten välillä vähän kevennelläkin, se tosin oli niin avuttoman tuntusta että luovutin aina tosi nopeasti.
Kun sain rentouduttua, alkoi toi istuminenkin helpottua. Edelleenkään ei siellä istunut samaan tapaan kuin vaikka Elviksen selässä, mutta jo ainakin paremmin. (Paremmin myös leiriin verrattuna, siellähän mä onnistuin jatkuvasti jättämään ohjat alleni, tänään se ei välillä ollut edes mahdollista kun en irronnut selästä niin paljon)
Mulla kädet vispasi hieman, koska istuminen oli niin maan vaikeeta. Kun istuminen helpottui, alkoivat kädetkin vähän rauhoittua.

Lähdettiin sitten kääntelemään vähän ympyröille. Meillä oli kaks puomia, ne sai ylittää joko keskiympyrällä, jolloin tultiin niiden kummankin yli, tai sitten sai tehä pääty-ympyrän ja ylittää vaan toisen.
Hitsit mua jännitti :D Ekaa kertaa puomeja ilman satulaa, ajattelin että mätkähdän saman tien alas sieltä.
Lähdin sitten heti vaan tekemään vähän keskiympyrää. Ensimmäisen puomin tulin silleen harjassa roikkuen yli. Sitten huomasin ettei se yksi puomi nyt askeleeseen niin paljon vaikuta, ja uskaltauduin ylittämään puomeja vähän enemmän normaalisti istuen (ps, tä oli myös eka kerta kun kuvattiin kun menin puomeja, heh)
Tein välillä voltteja ja sitten ympyröitä, lähinnä keskiympyröitä. Silloin tällöin lähdin kallistumaan ja valumaan toiselle puolelle, sitten taas välillä pysyin kohtuusuorana. Välillä kun Sulo koitti lähteä seuraamaan toisia olin vähän helisemässä siellä kyydissä, meinasin tipahtaa kun poni ei millään voinut kääntyä.
Noh, joka tapauksessa pysyin selässä ihan hyvin, ei ne pienet valumiset siellä niin paljoa haitanneet.

Aika kivasti päästiin puomienkin yli. Välillä oli käännökset ihan surkeita, kun Sulo ei halunnut kääntyä ja sit mun piti koittaa kääntää siellä kun ite pompin ja sekoilen. Ja kun sitten lopulta päästiin puomille, niin tultiinkin vähän vimpulassa. Vaan kyllä me saatiin jokunen tosi onnistunutkin ympyrä, ja kun oltiin saatu päätettyä kumpi vie, niin alkoi noi käännöksetkin sujua varsin mukavasti.

Heh, ja kyllä se alkoi jo mennä varsin tuskalliseksi loppua kohden :D Ponilla oli suhteellisen reipas ravi, ravailtiin puomien yli ja ravi on muutenkin niin vaikia.
Lopulta päästiin vähän kävelemään. Hieno poni.
Seuraavaksi vuorossa laukka. Tehtävänä oli periaatteessa tehä jotain ympyröitä ja ylittää puomeja. En oo ihan varma, ku tiesin etten mä mitään LAUKKA tehtävää suorita vajaavaisella varustuksella. Ajattelin että oon ilonen jos edes laukka nousee ja pysyn selässä ;)
Lähdin kokeilemaan, periaatteena oli että jos nyt käynnistä nousis. Viimeksikin oli vaikeaa se nostaminen ja käynnistä nousi paremmin. Alotettiin vasempaan kierrokseen. Ja sain nostettua kerran :D Kaks askelta. Käynnistä se tais tulla. Lol.
Loppuajan mä koitin nostaa, mutta tuntui että istuin liian edessä (tai sit vaan pohkeet liikkui eteenpäin kuin itsestään ilman satulaa)
Jos Sulo siirtyi raviin, se lähti kaahaamaan, jolloin meinasin pudota. Välillä koitin ravista nostaa, mutta tosiaan, sieltä tuli vain kaahausravia. Kun Sulo kaahasi, oli mun vaan pakko koittaa pysyä kyydissä jotenkin. Eli se istunta näytti karseelta :D Mä laskin kädet harjan tasolle, pidätin ja samalla olin jossain tyylivapaassa koppakuoriaisasennossa. Ja sit tietty myös liu'uin sivulle ja alaspäin.
Joo, kyllä mä välillä pysyin kaahausraveissakin jopa kyydissä ja koitin vähän nostaa. Mutta joo :D Ei noussut, ja silloin meni selässä pysyminenkin niin vaikeaksi että ei hertsileijaa.

Vaihdettiin suuntaa ja alkoi jo sujua paremmin. Sen aina tunsi missä sen laukan saa nousemaan. Peltopäässä ei noussut, tuli vaan kaahausravia. Mut sitten porttipäässä poni nosti. Se lähti siellä aina kävelemään reippaammin ja ylväämmin. Sillon jos nosti, niin nousi. Tosin, korkeimmillaan saatto tulla huimat neljä askelta. Ei vaan pysyny yllä, vaikka kuinka koitin. Noh, istuin laukassa ihmeen hyvin. Sitten siinä raviin siirtymässä heitti tasapaino aika pahasti ja jouduin taistelemaan etten putoais.
Vaikeeta oli, ja Suloaki pisti ärsyttämään kun mun kädet lojus siellä harjassa. Se alko heittämään sitä päätään. Annoin sen nyt anteeksi, ymmärrän ponia. Valitettavasti ponikin joutui nyt ymmärtämään mua, en vaan yksinkertasesti pysy kaikenmaailman kaahailuissa mukana :)


Kun me oltiin laukattu tarpeeksi, jäätiin kävelemään porttipäähän ympyrälle kun toi Roosa otettiin liinan päähän. Sulo käveli vähän turhan innokkaasti alkuun (täti pelkäsi kyydissä :) ) mutta sitten se rauhottui matoilemaan kanssani. Käveltiin ympyrällä vaan ja löllyteltiin.
Sitten saatiin lähteä vähän ravailemaan. Sulo kulki varsin reipasta ravia, välillä oli vaan pakko pidätellä kun alkoi jo itestäni tuntua etten pysy enää mukana. Sulo tosin ei siitä pitänyt ja johan jatkui se pään heittely. Samoin se yritti seurata toisia ja kun mä koitin saada ponin kulkemaan missä haluan, niin taas heiteltiin päätä.
Alkuun vähän kärsin asian kanssa, lopulta taistelin meidät omalle reitille ja koitin pitää kädet vaan täysin tasasina, paitsi sillon kun pidätin. Yritin myös antaa ton Sulon ravata, jotten sitten ihan turhan päiten sitä himmailisi. Asiat helpottuivat, vaikka taisi ponia vieläkin välistä ärsyttää jokin.
Ravailtiin ympyrällä, ylitettiin välillä sitä puomia. Roosan ratsastajakin tipahti, ja siellä me vaan ravailtiin.
Loppuravit olivat kumminkin tosi paljon paremmat mitä alkuravit, sillä mua ei jännittänyt ja olin rentona ja rauhassa. Hyvä sinäänsä että vasta loppuraveissa Sulo intoutui liikkumaan, alkuraveissa olisin ollu ihan kauhuissani.

Otettiin sitten koko kenttä käyttöön ja ravia toiseenkin suuntaan. Lopulta sitten loppukäynnit :) Käveltiin siellä ja uhhui.
Marianne vaan pohdiskeli että välillä istuin hyvin ja pysyinpähän ainaki kyydissä :D
Mä ite olin ihan tyytyväinen. Tosi jännä päivä ja kaikkea uutta ja hienoa sain videolle, heh. Pysyin kyydissä, sain laukatkin nousemaan. (Nimenomaan nousemaan)
Nyt sitten varmaan taas talvella seuraavan kerran ilman satulaa tai jotain ;)

Käveltiin ja keskustelin siinä samalla Jonnasen kanssa syvällisiä (siellä se piti Jonna-tädin turinatuntia)
Lopulta keskelle ja ales selästä :) Ja talliin. Ja hei, Sulo ei edes yrittänyt mennä sinne kentän vieressä olevaan ruohikkoon. JEAH.
Suitset pois ja harjailin ponin nopiasti. Kortin kirjaus ja Jonnaselle tuntinen.
Ja sitten keskustelin Jonnan kanssa syvällisiä parkkiksella. Hyvin menee :)
Ja kotio.

Hurjastellaan & Fiilistellään

Pyöräilin sitten taas piiitkästä aikaa tallille ja lukemaan taulua. Heh, menin Elviksellä. Pöh :F
Tunnilla myös Kaisa, Sakari, Vinski ja Salli, tunsimme Elviksen kanssa itsemme pieniksi.
Elvis olikin kaikilla tunneilla (joka paransi mielialaa, not. Pohdiskelin kuinka laiskanpulskean madon saankaan alleni)
Kattelin tunteja, kävin vähän taluttelemassa Nikkistä ja Pompeliakin hetken. Ja sitten olikin meidän tunnin vuoro. (Tiedättekö tunteen kun tunnet olevasi jotenkin stalkattuna.. Hmm..)

Elviksen luo ja selkään vaan. Mietin niitä jalustimia, kun ne tuntui vähän pitkiltä. En jaksanut säätää niitä laiskana ihmisenä, vaan lähdettiin suoraan kävelemään. Ennen tuntia olin päättänyt muutamia asioita. Ensinnäkin, poni liikkuu. Toiseksikin, se EI väistele vesilammikoita. Kolmenneksikin, se ei pelkää muita. Ja neljänneksikin, minä ratsastan tänään kunnolla ja yritän parhaani.

Alkukäynneissä koitin ratsastaa joka kulman. Otin Elviksen vähän pois uralta ja koitin pitää sen suorassa. Vesilammikoita ei kierrelty, vaan vedin apinanraivolla ponin läpi lammikoiden. Ja sitten tein voltteja + pari pysähdystä. Koitin saada vähän ponisen asettumaan, vähän sitten tultiin kyllä sisäpohjetta vasten. Nooh.
Reipas käynti löytyi silloin tällöin, välillä unohduttiin mateluvaihteelle.
Poniin olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Itse koitin sitten pitää vielä tämän kaiken lisäksi nyrkit kiinni ja pohkeetkin kyljissä. Ne ei onnistuneet ihan niin hyvin :D Alku aina hankala.
Pari kertaa tais poni säikähtää jotain hirveetä (Ernoa tms) mutta ei se ainakaan alkuun karannut muiden hevosten takia paikalta.

Marianne kyseli että mitä haluttais tehä. Yksi ehdotti kunnon vääntämistä. Mä olin sillee ":)" Toinen ei suostunut tähän ja ehdotti jotain puomijuttuu. Mä olin sillee ":)" Mullahan on paljon mielipiteitä :D Ei mut kummatkin oli varsin loistavia ideoita.
Marianne päätyi puomeihin (mä olen lähes varma että se odotti puomeja. Se ihan varmana halus pistää niitä sinne. Iiiiha varmana :D No mut miettikää. Mähän sillon sanoin et halun laukata puomei. Maailma pyörii ympärilläni ;) )
Se laittoi neljä ravipuomia keskihalkaisijalle ja me lähdettiin raviin.

Piti hakea raviin tahti, ja sit sai lähteä tulee puomeja. Ravi oli alkuun ihan ookoo tahtista, vähän hidasta, mutta joo. Ratsastelin ponia eteen ja koitin kevennellä rauhassa. Ongelmat alkoivat kun koitin kääntää puomeille, poni ei kääntynyt. Jatkoin ravia sitten uraa pitkin, haettiin kaasua ja sitten otettiin parit tappeluvoltit. Ensimmäinen käännös puomeille oli yhä vähän hutiloita ja vaikea, mutta sentään käännyttiin. Ja mulla oli jalustimet liian pitkät :D Ainaki puomien menemiseen. En kuitenkaan jaksanut säätää niitä, olisin ollu vaan edessä ja Elvis ois vetäny kilareita muista.

Elvis oli niin vetelä ja löysä ja tinttaraa. Se ei edennyt ravissa yhtään. Puomit mentiin suurin piirtein ravissa ja kaikkialla se vaan mato ja mato. Koitin ratsastaa eteen, mut ei ponilta nyt vaan irronnut. Käännökset oli aina vähän huonoja. Hutiloituja, hitaita ja mä huojuin kun poni ei edennyt lainkaan.
Koska tahti oli huono, yritin edes pitää ponin oikeilla reiteillä. Se onnistui ihan hyvin, itse olin ainakin ihan tyytyväinen, poni kulki puomien jälkeen suoraan niin pitkään kuin halusin, eikä oikonut käännökseen montaa metriä liian aikaisin.
Puomit ylittyi ihan hienosti, mutta laiskasti. Koitin aina ratsastaa Elvistä eteen puomien edessä, mutta ei niin ei. Vähän mun oli vaikea keventää, kun puomit oli hieman isohkoilla väleillä ja poni mennä mateli vaan. Toisaalta olin tyytyväinen siihen ettei tänään kertaakaan vaihtunut puomeilla kevennys! Yleensä se aina vaihtuu :)

Sitten hieman käveltiin ja Marianne laitteli laukkapuomeja !! :D
Mä lyhensin reiällä jalustimia ja johan niistä tuli hirmusen lyhyet, polvet korvissa tai jotain :D Vähän mua jännitti että luojan kanssa, mitä tästäkin muka tulee. Mä pompin Elviksen laukassa, laukka putoo aina ales. Heh. Emme tule onnistumaan.
Puomit oli sillee et lyhyiden sivujen keskellä oli yhdet ja sitten kentän keskellä oli kaks. Meidän piti siis tehdä pääty-ympyröitä ja ylittää ne kaks puomia jotka sillä ympyrällä oli. Selvisikö tämä nyt?

Laukka piti nostaa vaan jostain ja sitten ylittää lyhyen sivun puomi, sitten keskipuomi ja taas lyhyen sivun puomi ja sit saikin vähän niinkuin siirtyä hitaampaan askellajiin.
Elvis oli tosi virkeä, jonka takia en edes jaksanut siirtää sitä raviin, vaan nostin heti alkuun käynnistä. Laukka jopa nousi. Tosin päästiin vaan joku pitkä sivu laukkaamaan, sit oli pakko ottaa alas ku huomasin että meillä oli väärä laukka. Sit eksyttiin ympyrän keskelle ja seikkailtiin siellä aikamme :D

Kun lopulta päästiin pois niin alkoi tehtäväkin vähän niinkuin sujua.
Nostin laukat lähinnä käynnistä, pari nostoa tuli ravista kun nostin takas tai jotain muuta samanlaista. Elvis nosti laukat oikein hyvin. Laukoissa oli taas vauhtia, kaahailtiin täysillä pitkin kenttää. No, multa putos vaan pariin otteeseen jalustimet, heh.
Ja mä istuinkin tänään muutamissa pätkissä :) Yleisesti ottaen pompin ja istuin hirveen ilmavasti, mutta pari hetkeä istuin ihan oikeasti ja kunnolla. Koitin koko ajan nojata taakse ja tein kaikkeni jotta pysyis jalustimet jaloissa ja takapuoli penkissä. Kattokaas, täytyyhän nyt puomeilla edes esittää että osaa istua laukassa ;)
Ja jalat vammaili taas. Vasempaan kierrokseen se oikea jalka oli taas ihan suorana edessä ja mä olin ihan vimpulassa siellä. Ärh. Jännää on se, että toiseen kierrokseen ei  jaloilla ole ongelmaa ja ne pysyvät siveellisesti oikealla paikalla. Mystistä.
Aivan ja vasempaan kierrokseen Elvis teki muutamaan otteeseen sitä, että se tunki sisemmälle kun lähestyttiin laukannosto pistettä. Tänään tosin uskalsin nostaa siitä keskeltäkin, ja laukat nousi siitä ja Elviskään ei mokomaa harrastetta kauaa jatkanut :)

Tehtävä sujui sitten hivenen huonosti. Kerran suoritettiin tehtävä varsin hyvin, nosti laukan vähän ennen puomia, sitten puomi-puomi ja puomi. Se oli hyvä, ylitettiin kaikki puomit ja vielä aika keskeltäkin. Ongelmia oli kun en saanu ponia porttipään lyhyen sivun puomille. Elvis tulla oikoi sieltä, enkä millään saanut sitä sinne. Muutenkin porttipää oli vähän haasteellisempi, eikä siellä niin paljon sitten laukkailtu.
Samoin ongelmaa aiheutti se, kun oikeaan kierrokseen en saanut Elvistä ympyrälle. Alkuun se kaahasi uraa pitkin, sitten tuli välillä jotain kaks kolmasosaa kentän kokosia ympyröitä, eheh. Mutta ainakaan laukat ei tippuneet ratkaisevalla hetkellä, ongelmana oli vaan kääntyminen ja vauhdin liiallisuus.
Mutta kyllä me niitä puomeja siinä myös ylitettiin. Huomasin muuten että oikea kierros on niin paljon parempi laukassa. Nousi laukat paremmin, istuin paremmin ja tehtäväkin onnistui paremmin.
Mutta siis tosiaan. Ylitettiin aika paljon puomeja, vaikkakin vauhtia oli ja välillä Elvis pääsi ohittamaan puomiset :) Ja oli kivaa. Kertaakaan ei käyny edes mielessä että "tästä kun vedetään täyttä laukkaa niin poni voi aika helposti mennä nurin" Heh. Välillä ylitettiin puomit tosi säälittävästi, mä en pysyny mukana yhtään ja ponilla ei askeleet osunu lainkaan. Välillä ylitettiin niin etten edes huomannut puomia. Välillä sitten ylitettiin puomit silleen ihanan ilmavasti. Tunsi kun poni hiukan pomppasi puomin yli ja laukka oli ihanan ilmavaa, heh :) Mä vaan fiilistelin. Ja Elvis veti täyttä laukkaa, sai ainakin laukata just niin paljon ja kovaa ku mieli teki. Noh, kyllä mä yhdessä pätkässä koitin vähän hidastaa. Se ei vaan onnistunut niinku yhtään :D Sentään poni siirtyi raviin kun halusin, sekin riittää. Vaikka oishan se ehkä ollu tyylikkäämpää jos oltais ylitetty puomit kauniissa ja kootussa laukassa, ei missään wnb-nelikiitolaukassa.

Sitten loppukeventely ravit. Elvis tuntui ihmeen hyvältä, alkuun koitti vähän rynniä, mutta tosi pian rauhottui ja ravasi nätisti, enpä olisi uskonut. Tultiin loppuraveissa kahdeksikkoa, ylitettiin ne puomit sitten aina. Poni löntysti laiskan pulskeasti ja oli varsin mukava.
Lopulta päästiin vähän kävelemään. Raskasta, mutta toisaalta, en ollut tänään ihan kuollut vaikka oltiinkin laukattu aika paljon (elämän pisimmät pätkät, ainakin Elviksen kanssa)

Marianne tuli vähän juttelemaan. Kuulemma on periaatteessa vähän tylsä mennä Elviksellä, mutta sitten aina välillä on niin kiva kattoa kun mä meen sillä :D Luotan siihen kuulemma niin paljon, että se käy mulle lomasta. Heh. Vähän istun laukassa ilmavasti (kröh kröh) mutta siitä se sitten kuulemma lähtee.
Mäkin olin ihan tyytyväinen. Elviksellä oli kiva mennä (koska mentiin laukkapuomeja) Ekaa kertaa pääsin kunnolla ja tarkoituksella laukkaamaan yli puomien :D On se hauskaa. Heh.
Eikä Elviksessä muutenkaan mitään vikaa tänään ollut. Vähän laiska ja paksupää. Mutta ainakin laukassa heräs.
Hih, Marianne rupes ponille selittään "vähän vois kyllä jalkoja nostaa kun maassa on sellanen puomi"

Käveltiin ihan rauhassa ja sitten keskelle. Alas selästä ja poni talliin. Harjailin toisen kunnolla, vähän oli lämmennyt ja sit se oli täynnä hiekkaa ja vettä.
Ja sitten vähän niinkuin kotio.

Se on jännää. Tänäänkin välikäynneissä aloin vähän jännittää ku tuuli ja Elvis oli virkeä. Mietin että apua, jos nyt pyydän tätä liikkeelle, niin se varmaan lähtee menemään. (uskaltauduin lopulta painamaan vähän pohjetta, jottei poni ihan matelisi)
Sit taas laukoissa poni veti täysiä ympäriinsä ja iiks. Mut ei mua jännittänyt, siellä mä istuin kyydissä, annoin pohkeita ja maiskutinki. Mystistä.
Mistä lie johtuu, että välikäynneissä ois hirveetä jos poni ottais pari raviaskelta ja sit taas laukatessa ei haittaa vaikka painetaan tukka putkella ja täysillä.
Ihmismielenmysteerit :)

Mallioppilas

Elikkää.

Tallille ja taulua lukemaan. Määhän menin Sulolla :D Heh. Tunnilla myös Roosa, Pomo, Elvis, Salli ja Kaisa & Oona. Täyden puoleista vaihteeksi. Sulo oli vain minun kanssani.
Kattelin ekan tunnin, sitten lähdinkin hakemaan Suloa tarhastaan. Siellä se taas seistä möllötti peränurkassa daaminsa kanssa. Poni matkaan ja menoksi. Se ei sujunut kuten elokuvissa, vaan poni jämähti just ennen tarhan porttia -> Arvon rouva tunki ihan portin eteen ja mulla olikin ongelmana kuinka saada pelkkä poni, ilman sitä hevosta. Tökin Essin sitten kauemmas (se ihme kyllä jopa siirtyi) ja avasin portin. Uusi ongelma, Sulo oli sitä mieltä että isken hänet taatusti sähkölankoihin. Hetken tappelun jälkeen poni uskaltautui ulos tarhasta ja saatoimme lähteä tallia kohti. Poni muuten tuli niin nätisti, ei edes yrittänyt syödä (En tällä kertaa jaksanut säätää mitään "naru turvan ympäri" virityksiä)

Harjailin pöllyävän ponin (Hidasta puuhaa kun joka toinen hetki juoksin Oonan luo, hakemaan Kaisaa, vessaan jne :D) Poni pyhitti elämänsä jälleen karsinan pohjamateriaalien syömiselle. Ärrsyttävää.
Sitten eikun varusteet niskaan ja lähdettiin kentälle. Tänään päätin laittaa jalustimet lyhyiksi, säädin ne sellaisiksi että ne roikkuivat ihan vaan vähän Sulon mahalinjan alapuolella. Kiipesin kyytiin ja siirryimme käyntiin.

Satula oli jälleen ihan hirveä ja ponillakin oli paksu kaula. Ja niin laiska poni oli :D Napsuttelin herraan hieman eloa ja tein paljon voltteja. Sulo oli tosi hyvällä päällä, kääntyi hyvin ja käyttäytyi varsin asiallisesti. Volttimme onnistuivat todella kivasti kun poni ei kokenut suurta tarvetta tunkea muiden luo. Otettiin myös pari pysähdystä. Jotka onnistuivat jopa varsin hienosti.
Tällä viikolla olen myös ottanut asiakseni opetella sen raipalla muistuttamisen. Että jos poni laahustaa, painan pohjetta, mitään ei tapahdu, niin sitten se raipalla näppäsy. Se auttaa, tuli taas huomattua. Yleensä kun tuudittaudun uskoon "kyllä se lisäsi vauhtia kun pohjettakin painoin"
Sulo löntysti vähän turhan laiskasti oikeastaan koko ajan. Välillä sentään vähän jopa edettiin.

(Valitettava tosi asia on se, että uusia kuvia tulee seuraavan kerran ehkä.. Elokuussa. Jonna kun keskittynee lähinnä videointiin :) )

Sitten lähdettiin kevyt raviin. Vähän tahtojen taistoa kaivattiin, mutta sitten ponikin suvaitsi siirtyä raviin.
Ja olipa muuten huikea ero viime viikkoiseen, ravikin tuntui ihan normaalilta. Kevennys tuntui tosi hyvältä (tosin turhan korkealta kun jalustimet oli niin lyhyet)
Sulo oli ravissa erittäin laiskan pulskea. Koitin ratsastaa eteen, mutta todella laiskaa laahustelua esiintyi silti. Kuitenkin käännökset sujuivat oikein mukavasti, alkuun ehkä oli vähän pieniä/laiskoja käännöksiä, ja alkuun koitettiin vähän seurailla kavereita. Mutta selätettyämme nämä ongelmat, alkoi ravi sujua vallan mainiosti, ja ehkä jopa näytettiin siltä että tiedettiin mitä oltiin tekemässä.
Ongelmamme oli se kun ohjastuntuma vähän tökki. Koitin ottaa ohjaa paremmin tuntumalle, kun Sulo vaan mukelteli päänsä kanssa. Hain tasaista tuntumaa. (Joo, ja sitten olin niin mallina. Kevennyksen mallina ja käsien mallina. Heh)

Kevenneltyämme siirryttiin sitten vähän kävelemään. Mä en ollut puhki poikki ja Sulokin oli kulkenut niin hyvin. Olin jo oikein tyytyväinen :)
Marianne pisti tötsiä, tehtävänä oli tulla kahdeksikkoa. Eli S-kirjaimelta kohti R-kirjainta, sellaista pulleaa kahdeksikkoa, jonka keskelle tuli sitten suoristus ja suoraan ratsastus. Ja tie piti tehdä niin, että harjotusravia ne kaarteet, toi halkaisija sitten käynnissä (ja käännös sille halkaisijalle myöskin käynnissä) Ja joo oikeestaan piti kevennellä se toinen kaarre, mutta osa (esim mä) sovelsi sitä niin että tultiin pelkkää harjotusravia.

Sulo tuli ihan kivasti suoraan ja kävelikin aika reippaasti. Välillä vähän karkas oikeelle, mutta sekin johtui siitä kun pohkeeni olivat ihan irti kyljistä (Toisaalta Marianne keksi väittää että kevyt ravissa mun pohkeet oli jo paremmin kyljen tuntumalla. Olen paras :D)
Harjotusravi kaarteet sujuivat ihan hyvin. Alkuun poni oikoi ja kaahasi kun luuli että olisi laukan aika. Kun sain ponin rauhoittumaan, alettiin päästä reitille ja mäkin saatoin keskittyä vähän istumiseen. Joo, istuin mä nyt paremmin mitä viime viikolla. Toisaalta pompin enemmän kuin vuos sitten. Toisaalta uskon myös että tänään Sulo kulki reippaammin kuin vuosi sitten.
Tultiin tätä jonkun aikaa, sujui varsin kivasti koko ajan. Mutta sitten, sanottiin että voitais ikään kuin laukata noita kaarteita kun on hyvin tilaa.
Silloin kaikki meni pieleen.

Koitin nostaa ravista. Vaan ei noussut. Sulolta irtosi kyllä vallan upeita ravilisäyksiä (tai ravikaahailuja :D) mutta laukka ei vaan noussut. Niinpä mä muutin kuvion kahdeksikosta "pyörin missä huvittaa ja koitan vaan saada sen laukan nousemaan" -kuvioksi.
Oikealle nousi kai heti ekasta yrityksestä, ja jopa käynnistä. Tosin laukka myös tippui yhtä nopeasti mitä oli noussut. Lähdin sitten nostamaan käynnistä (ajattelin että huojun ravissa niin pahasti etten saa pohjetta eteen tms) Välillä nousi askel kaks, välillä jopa lyhkänen pätkä. Välillä sitten tuli vaan ravia. Koitin nostaa myös ravista, mutta se muuttui ravikiitelyksi josta meinasin putoilla alas vaan.
Lopulta nousi yksi hyvä pätkä. Oikealle. Se oli aika pitkä. Tosin. Ongelma iski siinä kohassa kun Sulo ei kääntynytkään ympyrälle, vaan väänsi sujuvan kokorataleikkaan laukassa :D ItQ ParQ

Lopulta sitten pitkällisen tahkoamisen jälkeen sain nousemaan myös sinne vasemmalle. Laukka nousi hyvin, tosin ohjausvempeleet ei taaskaan toimineet. Niinpä me mennä baanattiin reipasta laukkaa uraa pitkin. Tämä oli myös ainoa laukka, jonka minä otin raville. Sulo olisi varmaan ihan tyytyväisenä laukannut päin Elvistä ja Mariannea.
Että juu, laukka oli nyt vaikeaa. Enkä edes onnistunu istumaan silleen hyvin. Vaikiaa on niin.

Sitten loppukäynnit. (olivat raivostuttavat. Joka hetki poni koittaa tunkea keskelle) Mä olin oikein tyytyväinen kuitenkin. Laukka ei toiminut. Mutta hei, viime tunnilla toimi vain laukka, mikään muu ei. Ehkä tää oli tällanen kompensaatio :)
Sulo oli varsin hyvällä päällä, ei seuraillut. Musta tuntui että osaan jopa vähän keikkua Sulosen kyydissä. Mentiin harjotusravia, sekin oli kivaa :D
Ja heh. Sulo yritti (HUOM YRITTI) kerran mennä syömään. Jeah. Ookei, kuka piti sille kurinpalautuksen just ennen mun tuntia. Sehän käyttäytyi kuin enkeli.

Siirryttiin keskelle sitten vaan ja alas selästä. Sitten talliin. Tänäänkin päätin leikkiä tyhmää ja taluttelin Sulon löysin ohjin talliin. Ja tänäänkin poni päätti tunkea siihen kentän vieressä kasvavaan puskaan. Ei se kyllä päässyt lähellekkään, heh. Loppumatkan poni tulikin kiltisti :)
Harjailin hänet nopeasti, sitten pesin Sulon ylilikaiset kuolaimet.
Keskustelimme Mariannen kanssa syvällisiä.
Sitten Oonan
Ja lopuksi Jonnan :D

Nytten sitten taas hyvästit hetkeksi (todella hetkeksi :D Lähes viikoksi, ellen keksi jotain muka järkevää kirjoiteltavaa)

Ja hah. Mähän ehdin julkasta tän ennen keskiyötä. Jollei tää nyt jumittele >:D

NY, ZZZ & Pozzuilua

EDIT// Huomatkaa kuinka hassun hauskasti blogini vammailee. Vai vammaileeko se vain minulla

Pitäiskö nyt ekaks ihkuilla että sain mun uudet lasit :) Harmaat, jeah. Hih, ja ihan ehjät :)

Ookei, tallille sitten vaan ja saavuin taas ennen tuntien alkua. Luin taulua ikuisuuden, ja sain selville että minä menen Roosalla, tunnilla myös Salli, Kaisa ja Laki. Tosin ei se Laki sitten ikinä tullutkaan :D Hih.
Siivoilin Lakin harjat, sitten lähdin kattelemaan ekaa tuntia. Tokaa tuntiakin kattelin jonkun aikaa (ja istuin suolasäkin päällä. Se oli muuten tosi hyvä paikka istua. Ei niinku yhtään sattunu selkä ku siellä istu. Mä tarvinki aina tollasen paikan missä jalat saa roikkua, niin ehkä tää selkä korjaantuisi ;) )

Lähdin sitten hakemaan pientä Roosaa tuolta tarhasta. Menin oikeen coolisti sinne, astelin niinku Euroopan omistaja ohi ihmisten ja otin Roosan mukaani. Poni tulla löntysteli matkassani talliin. Se ei ihan tajunnu että meidän piti näyttää cooleilta. Länttäsin pounin Nikkiksen karsinaan, ja kyllä. Ihmeiden ihme, sehän jopa mahtui sinne. Niin, ei nyt ihan täydellisesti. Tai siis ei se nyt suorana mahtunut seisomaan jos se seisoi väärin päin. Toisaalta ei sen tarvinnut seistä väärin päin :D
Harjailin pienen Roosan ihan puhtaaksi. Niin ja kauhistelin kun toinen oli ihan lämmin, aurinko lämmittänyt. Surullista :(
Sitten varustin pienen paksun ponin. Oli taas satuloiminen niin maan vaikeeta. Ja kentälle. Roosa laahusteli ihan rauhassa ja kiirettä pitämättä.
Nousin sitten selkään (Kyllä taas huomaa kuinka hyvä päivä oli. Unohdin kattoa oliko jalustimet yhtä pitkiä. Koska olen viimeksi moisen unohtanut katsoa? Ja joo, kyllä niitä oli vähän säädettävä)

Lähdimme kävelemään. Roosa oli niin laiskan pulskea tapaus, jottei paremmasta väliä. Toisaalta olihan siellä lämmin ja aurinko paistoi. Ja Roosan vauhtikin sopi loistavasti mun mielialaan, olin meinaan niin hirveen väsynyt. Siellä me mennä taaperrettiin pitkin uraa, ei käyny edes mielessä mikään volttien teko. Sentään tajusin ratsastaa ponia eteenpäin, ettei se nyt ihan löntystelyksi mennyt.
Välillä sain ponin hieman kävelemään, mutta vähän vaan laiskotti. Ja kun lopulta ymmärsin tehdä voltteja, niin sain huomata ettei tänään tosiaan ollut Roosan paras päivä. Kavereita siellä, kavereita tuolla, jeij. Vähän jouduimme vääntämään kättä (paukuttamaan pohjetta) ennen kuin poni ymmärsi kääntyä ihan just sinne minne minä halusin.

Mariannen palattua se iski puomeja ja tötsiä pitkin kenttää. Sitten se piti hirveen teorialuennon siinä ja käski tehdä samalla "vaikka väistöjä" Teinkin sitten heti, käänsin Roosan melkeen keskihalkasijalle, ja väistätin pitkälle sivulle. On se niin helppoa (ainakin jos se ihan tosissaan väisti kuten mä uskon :D) Hienosti poni mennä väisteli uralle, jopa suhteellisen reippaasti ja suoraan. Enempää en sit jaksanukkaa. Olin niin väsynyt ja toi onnistu noin hienosti :)

Harvinaisen selventävä kuvaaja. Eli tultiin pitkä sivu, täyskaarto puomin ympäri, keskiympyrä (jolla tötsät merkkinä) sitten täyskaarto puomin ympäri, taas keskiympyrä ja sitten jatkettiin toiselle sivulle jolla piti ratsastaa eteen (Samaa tehtiin joskus viime vuonna kun menin Nikkiksellä [Eikös se ollut kesä ja eikös se ollut Nikkis]) Ja tosiaan, tossa on ensin toi vaaleenpunanen, sit tollanen pinkki. Se on vaan selventävä, aattelin et jos siinä menee miljoona vaaleenpunasta viivaa niin eihän siitä nää enää yhtään mitään ;) HOX HOX. Kässäsin just et piirsin noi puomit väärin päin :'D No, ei se nyt haittaa, ne olivat siis lyhyen sivun suuntaisina :)

Lähdettiin suorittamaan tehtävää käynnissä. Pienet täyskaarrot ja Marianne seisoi ympyrän keskellä vahtaamassa asetusta. Roosa mennä löntysti tappavan laiskasti. Koitin ratsastaa eteen parhaan kykyni mukaan. Onnistuin välillä, välillä en.
Roosa kääntyi ihan hyvin noille täyskaarroille. Koitin pitää mielessä mihin suuntaan ponin pitäisi taipua ja koska tulisi olla suorana. Ja koitin keskittyä siihen että ihan itse suoristaisin ponin, enkä vaan antais sen suoristua jos sitä huvittaa.
Keskiympyrällä tuskailin sitten asetusten parissa. Alkuun ei tullut mitään, mutta Mariannen jankattua alkoi löytyä jotain asetuksen tapaista. Mariannekin oli välillä jopa tyytyväinen. Tosin Roosalla oli läheisriippuvaisuus-kausi ja sen oli muka pakko tunkea pois oikean kierroksen ympyrältä (Kaisan luo) Muutaman kerran poni pääsi hiihtelemään pois ympyrältä ja melkeen Kaisankin luo, viimein päätin sitten ratsastaa koko ympyrän tosi ennakoivasti ettei se vaan karkaa, ja johan kuljettiin hienosti koko ympyrä :) Sen huomasin että täyskaarroissa oli toi ylempi paljon vaikeampi, alempi helpompi (Eli vasempaan asettui ja kääntyi poni paremmin.) Toisaalta ympyrällä sain ponin asettumaan paljon paremmin oikeaan kierrokseen. Johtunee siitä että täyskaarrolla oli ensisijaisena juttuna käännös -> onnistuu paremmin oikea ohja ulko-ohjana. Sitten taas ympyrällä ei se ulko-ohja ollut ihan niin tärkeä -> asettelu onnistui paremmin oikealla kädellä. (Ihan niin tärkeä. Onhan ympyrä aika paljon isompi kuin pieni täyskaarto ;) )

Pitkällä sivulla poni vähän löntysti ja vähän koitti liirata keskellekin ehkä välillä. Lopussa saatiin käskyksi kevennellä se pitkä sivu, joten tultiin se pari kertaa ravissakin. Roosa liikkui alkuun varsin kivasti eteen, mutta siihen se jäi. (ja joo, olis paremminkin voinut) Meillä oli hirveä taistelu tossa ravikääntämisessä että huh hei taas. Olis pikku Roosan tarvinnu päästä Kaisan ja Sallin tykö.
Sitten siirryttiinkin kokonaan harjotusraviin ja jatkettiin samaa tehtävää. Jee harjotusravia :D

Koitin hakea meille suhteellisen reipasta ravia (niin, en oikein tykännyt ilmaisusta "ihan hyvä harjotusraviksi") Tehtävä oli sinäänsä mukavampi tehdä, käynnissä tehtävän löntystely oli meinaan niin pitkästyttävää :D Toisaalta näin ravissa ei onnistuneet reitit ihan niin kivasti ja asettelutkin jäi vähän vähälle.
Porttipään täyskaarto onnistui ihan hyvin. Tosin mulle oli joku pakko tarve nojailla kaarteissa. Hirveessä vinossa vedin niitä kaarteita väliä, heh D: Mutta se toinen täyskaarto oli tosi paljon vaikeampi (oikea kierros) Siitä täyskaarrosta tuli aina hirveän iso kun Roosa ei kääntynyt niin ajoissa eikä myöskään kääntynyt niin jyrkästi. Toisaalta olin tyytyväinen siihen että joka kerta me se täyskaarto tehtiin. Ei kertaakaan vedetty ohitte harja hulmuten. Ympyrät onnistui kanssa ihan kivasti, ponilla ei enää ollut sellaisia pakkotarpeita juosta toisten perään. Yritin asetella myös ravissa parhaani mukaan :) En ole ihan varma miten se onnistui.
Tuli myös huomattua että paljon paremmin sain Roosan eteen harjotusravissa, mitä kevennellessä. Kun keventelin sen pitkän sivun, ei poni oikeastaan lähtenyt mitenkään liikkeelle. Harjotusravissa löydettiin niin paljon reippaampi tahti.

Kun oltiin aikamme väännetty tätä, siirryttiin käyntiin ja käveltiin hieman.

Päädyttiin siihen että laukataan tänäänkin ihan vaan villisti ja vapaasti. Kiitokseksi hienosta suorituksesta :)
Ja eikun harjotusraviin. Päästin ohjaa taas pidemmäksi, jotta päästäisiin jopa laukkaan. Tänään sitten tosin oli toi laukannostaminen todella paljon vaikeampaa. Poni ei oikein halunnut nostaa ja mulla oli hidas pohje. Roosakin oli niin laiskamato
Taisin saada kerran vähän laukkaa, mutta sitten Marianne kehoitti "hyödyntämään imun" Juu, eli toisin sanoen mentiin Kaisan perään possujunaan vähän laukkaamaan :D Poni ihan innostui ja laukkasi niin innoissaan Kaisan perässä. Heh.
Koitin välillä nostaa ihan itsekin, mutta ponin suurin päämäärä tuntui olevan toisten perässä laukkailu. Jajoo, aika paljon sitten annoin ponin mennä toistenkin perässä. Tai ei se sitä päättänyt, se oli yhteinen päätöksemme ;) Laukkailtiin kummankin ratsukon perässä hieman, valitettavasti laukat lopahti sitten aina lyhyeen kun ei me nyt sentään päin toisia voitu laukata.
Oikeaan kierrokseen koitin kerran nostaa itse laukan (toiset oli perässä) poni heittää pyllyä ja tunkee väkipakolla toisten luo. Se ei tietenkään käynyt, joten taistelimme itsemme toiseen päähän kenttää.

Oivoi. Marianne sanoi siinä jo yhdessä vaiheessa että hyvä nosto, eiköhän siihen riitä. Kävelimme sitten Roosan kanssa keskellä. Kohta Marianne päättikin että nostetaan sittenkin vielä lisää, kävellään sitten vaan loppuun. Ei se jaksa :D
Nostin jonkun kerran toisen perään, lopulta sitten sain sieltä nousemaan ilman imua, yhden ja toisen askeleen. No nousipa ainakin ilman imua, joten siirryin vaan kävelemään. Ponilla seurailupäivät.
(Enkä muuten tiputtanu ku ehkä kerran ton jalustimen. Tai kahesti)

Marianne kävi juttelemassa. Tai no, juttelemassa ja juttelemassa. Se oli alkuun ainakin lähinnä Roosan silittelyä. Marianne oikein tyytyväinen. Kuulemma mulla oli poni ohjalla, ohjastuntuma säilyi (great, nyt sitten vielä kun sais sen pohkeellekin niin oltais jo ohjan ja pohkeen välissä) Reitit oli oikein hyviä ("ihan kohtuu hyviä. Mitä nyt Roosa mennä karkaili aina välillä") Ei se mitään karannu
Istuntaki on mukamas niin vakaa ja hyvä, että Roosa laukkaa hyvin. Ehkä tästä siis tulee vielä jotain :) Ja kiva kattoa kun poni kulkee vähän oikein päin (tai mahdollisesti mä itse lisäsin ton sanan "vähän" tohon.)

Ohoh. :D Mä olin muuten suorastaan yllättynyt kuinka hyvin se Mariannen mielestä meni. Tuli suorastaan mystistä kommenttia. Kattokaa nyt ^^ Istunnat on vakaat ja ponit oikein päin ja vielä kaiken kukkuraksi mukamas ohjalla. Tsiisus siunatkoon.
Olin mäkin varsin tyytyväinen. Pienellä possulla oli tänään vain tällanen possujono päivä ;) Ja muulipäivä.
Tehtävän suoritukseen olen tyytyväinen, poni meni aika kivasti reitit, toi oli niin mielenkiintoista paneutua kunnolla tohon asettamiseen (ehkä vielä jonain päivänä se ei olisi niin vaikeeta) Harjotusravit meni kivasti ja oli kivoja. Laukat nyt eivät sujuneet niin hyvin, mutta jos nyt ymmärretään pientä vaivaista ponia. Raskas elämä on hänellä, ei sitä nyt aina voi jaksaa laukata hyvin. Ja ainakin mä tunsin istuvani laukassa hyvin. En "silleen ku Roosan laukassa yleensä"
(P.S. Roosaki muuten pelästy. Meni ihan jalat makaroniksi kun pusikossa koikkelehti pieni vihreä jääkarhu. Sen sijaan ihmisjoukkio ei ponia sen kummemmin säikäyttänyt, niitä piti vain katsella tarkasti etteivät vaan kimppuun hyökkää sieltä)

Käveltiin. Roosa mennä löntysti, mä olin puoliunessa. Heh :) Sovitaan yhteen ja näin. Ja me mentiin possujonossa :D Ihan hetken ajan, mut se oli niin hupaisaa.
Keskelle. Roosakin yritti jämähtää pari metriä ennen kentän keskikohtaa, hän sentään ymmärsi kävellä ne pari askelta kauniilla pohkeen painalluksella.
Alas vaan ja poni talliin. Okei, nyt oltiin taas... Aamun karsinassa. Mä selitin Roosalle ettei se sais jättää MITÄÄN merkkejä vierailustaan. Ponilta meni pointti sitten ihan ohi ja siellä se mennä sotki koko karsinan (no ei nyt ihan)
Harjailin pienen ponisen nopiasti ja sitten lähdin kotiin :)
Vallan mainio otushan se on :) Josko huomenna tulisi sitten Oonakin. Jeij :)

Puskailua

Halusin jaata kanssanne Sulo-videota (siis niitä iänkaikkisen vanhoja)
Sitten sen keksin.

Puskailuvideomme.

Heh :D Antamaan vähän vertailupohjaa.


Olen tässä myös pohtinut että en oo pudonnu NIIN pitkään aikaan (okei, kolmeen kuukauteen?)
Toisaalta ehkä se on ihan hyväkin :)
Ylihuomenna ois ratsastus. Ja nyt on kyllä aika auki että millä voisin mennä. Olen taas niin siinä tilanteessa että millä vaan voin mennä :) Veikkaan kuitenkin niitä tuttuja ja turvaisia Pomoja ja Elviksiä (Heh :D)

Hei hei, ny mä sen tajusin!
Ensin aloitin. Menin Vinskillä, Pomon tullessa Pomolla, Elviksen tullessa Elviksellä. Ja sit Sulolla. En kai muilla :D Sitten Jonna lopetti (Ja mä pohiskelin koko ajan että voi voi, Jonna on menny useemmilla hevosilla ku mä D: Oonpa huono)
Sitten talven ajan menin Elviksellä. Ja Elviksellä. Ja vielä vähän Elviksellä :D Ja kai mä jossain välissä menin myös Pomolla. Vaikea muistaa.
Sitten tuli kevät ja kevään myötä Sulo ja Elvis. Ja joo, vähän Viiruki.
Kesällä sitten jatkui Sulolla ja vähän Elvikselläkin. Kaisakin tuli kerraksi.
Sitten tuli leiri ja Pomo. Ja ihan vähän sit jotku Kaisat ja Elvikset ja Sulot.
Leirin jälkeen tais yhä olla vähän niinku Sulo ja sit alettiinki jo siirtyä siihen joka kerta eri humma vaiheeseen.
Sit tuli syksy/talvi (jotka ovat lähes samoja vuodenaikoja) Sit tuli Nikkis/Sulo putoamiset ja pelon hoidot. Syksy/talvellahan mä menin Roosalla paljon. Ja siinä yhessä vaiheessa menin kyllä Vinskilläkin tosi paljon (kunnes putosin ja todettiin poni liian isoksi :D)
Sitten joskus talvella, vuodenvaihteessa tarkennan, niin alettiinki siirtyä Elvikseen.
Ja sitten talven/kevään myötä, ollaankin siirrytty Pomoon ja Elvikseen.
Ja nyt sitten kun tuli kesä, ollaan yhä ehkä lähinnä siinä Pomossa ja vähän Elviksessä ja vähän muissa (Roosassa ja miniponeissa)

Mariannehan on erittäin oleva. Mutta nyt mä sen kässäsin. Näemmä sen on vaan mentävä niin että tossa talvella menen Elviksellä ja sit keväällä menen jollain muulla ja Elviksellä.

Heh :D
Jooh, haluisin mennä myös tolla Vinskillä. Tosin sekin vois olla ihan hirveetä :D Kauheella vaivalla opin ravissa istumaan, lyödään vaikka vetoa ettei siitäkään tuu enää yhtikäs mitään.

Nooh
Mutta joo, ylihuomenna sitten pääsee taas ratsastamaan :) Periaatteessahan tänään on jo maanantai, eli jo huomenna :) Nyt just ei oo mitään väliä millä menen (NO OKEI En halu mennä Elviksellä :D)
Trol. Mariannehan tosiaan sanoi (kerroinko, vai jätinkö taktisesti kertomatta : D) keskiviikkona että voidaan mennä puomeja (myös laukassa) ja sitten tarveis kuulemma alkaa hyppäämäänki. Taas. Jo. :D
Noo. Joo. Käyhän tuokin tietty.
Mut nyt sit aloin miettimään että millä hevosella mukamas :D Ehkä se selviää. Joo, kyllähän mulle käy tietty ihan mikä vaan. Ei siinä mitään.
Mutta mulla no tässä pieniä ennakkoasenteita vähän kaikkeen liittyen. Aiemmin mulla oli aina sellanen ajatus että tosiaan, mä voin hypätä vain ja ainoastaan Elviksellä. En millään muulla.
Nyt tässä viime tunnin jälkeen ajattelin asiaa ja totesin että eihän siitä muuten tuu sit yhtään mitään :D Laukassa olemiseni on niin järkyttävää että huh heijaa. Ja sitten nämä Elviksen mielenvaihtelut.. Vaikka arvon luottoponi on erittäin luotettava vaikka ilman satulaa mennessä.. Niin muistellaanpa miltä vaikuttikaan kun hyppäsimme ensikertaa.
Aivan. Se oli järkyttävää. Ei se minua haitannut. Mutta mua haittas se, kun se haittas kaikkia muita :D Olenkin nyt todennut että enhän mä millään voi hypätä ikinä Elviksellä. Siis, sehän saa taas julmetut kilarit ja vetää täyttä laukkaa kaikkien edessä. Hyi mikä kamala ajatuskin.

Mää voisin hypellä keppihevosilla tai jotain. Tai sit tarvin oman hevosen pitelijän.
Okei, tietenkin mahdollisuutena olis myös joku muu arvon ratsu. Ehkä :D
No, itse asiassa. Mä oon nyt niin rohkea. Mä voisin lähteä vaikka saman tien maastoon.
Ja kun Jonna toivon mukaan tulee kuvaamaan niin mun olis tarkotus mennä ilman satulaa jos saan ja jos on hyvä hevonen. ja hyviin hevosiin luen tällä hetkellä Roosulin, Elviskelin ja Pompelin. Iiks :D Tää on muuten tosi paljon.

Niin eli aiheesta jatkaen niin ehkä tällä hetkellä tosiaan voisin jopa uskaltaa hypätä Pomolla. No ehkä.
Luulisin. Ja hyppäsinhän mä leirilläkin sillä :D Tosin sekin oli.. Kamalaa :D Hyppääminenhän on ihan hirveää ajanvietettä
Sillon leirilläki oli oikeesti ihan hirveetä kuulla että joudun hyppäämään Pomolla. Ehkä tällä hetkellä se ei olis niin hirveetä. Ja ehkä tällä hetkellä se vois sujua paremmin.
Ainoa asia mikä sotii vastaan on se mielikuva jonka mukaan Pomo sekoaa ja vetää täyttä pukkilaukkaa ympäri kenttää, eikä tottele mua ja mä putoan ja kuolen. Tjaa-a

Mutta siihen ne vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä jäävän.
No.. Ehkä mä sitten selviän :) Eikä me nyt välttämättä edes ihan heti mitään hypätä.
Ja sitä paitsi.. Ehkä me tänä vuonna aloitetaan ihan kunnolla niinkuin alkeista pomppimaan :D Ei silleen ku viime vuonna.
Niin ehkä sitten on suuremmat mahiksetkin selviytyä. Tjaa-a.

Nyt tuli varmaan selitettyä kaikki. Jälleen mua alkoi surettaa kun Niin pitkä aika on viime postauksesta :D
kuten huomaatte, pistin taas uuden bannerin. Löysin taas uuden ohjelman. Ainoa vikahan tuossa on se että se on niin lyhyt (korkeussuunnassa) ja toi teksti ärsyttää mua >:( Miksi tämä Blogger on niin kämänen eikä toimi niinkuin haluisin.

(Yli)huomiseen siis :)

Ei riemulla rajaa, kun menee miniponeilla

Jee, lasku tuli :) Hih, nyt onpi maksettu sekin. Harvinaisen tärkeä tieto tämä tietenkin oli.

Lähdin sitten tallille ja saavuin perille jopa varttia vaille viisi. En edes ehtinyt satulahuoneeseen kun jo tultiin kysymään että onko kiva mennä Sulolla?
Käytyäni taululla totesin että sain tosiaan sen Sulon :) Heh, kyllä mä sen arvasin. Täytyyhän mun toiveitten nyt toteutua heti.
Tunnillamme oli sitten myös Roosa. Ja Sulo oli vain mun tunnilla.

Päätin kattoa ekaa tuntia, sitten 20 vaille kuusi lähdin hakemaan ponia tarhasta. Tosin matkani jämähti pian.

Heh :D Tässä näette ongelman ytimen. Pinkki tuolla kentällä on Marianne. Toi musta tarha jossa on musta ja keltanen läikkä, niin se on siis se tarha jossa Sulo ja Essi olivat. (Sulo on toi läski ja keltainen.) Ja toi tikku-ukko oon mä :D
Eli tosiaan. Huomasin kauhukseni että Mariannehan istuu tuolla kulmassa, tossa ihan tarhan portin vieressä. Enhän mä nyt voi hakea ponia jos Marianne on siinä vieressä.
Pari minuuttia kattelin kauhuissani, sitten totesin että pakko kai se poni on hakea, ei toi Marianne tosta tunnu liikkuvan. Taapersin sitten sinne (upeat maisemat) avasin portin. Ja sit menin tietty kolistelemaan sitä porttia jolloin Marianne huomasi minut. Kamalaa!
Nooh. Selitti se jotain. Kysyi oonko mää ny lellikki ku heti sain Sulon ku sitä pyysin. Hih. Mä hymyilin vaan kauniisti ja liukenin ponia hakemaan. Marianne käski laittaa narun turvan ympäri ettei arvon läski kuskaa minua syömään.
Kävelin sinne tarhan peränurkkaan jossa poni möllötti. Essi sen sijaan tuli mun luo ihan tyytyväisenä ja ilosena. Mukavaa kun edes joku olisi innokas :) Poni matkaan ja käveltiin sitten Sulon ja Essin kanssa portille. Onnekseni rouva tajusi kuitenkin pysyä kaukana portista, en joutunut stressaamaan että pääseekö se karkuun.

Talliin. Läski poni käveli hirveän kiltisti mukanani eikä edes yrittänyt mennä syömään. Paitsi ehkä silloin kun mä säädin sitä porttia kiinni. Karsinaan vaan ja harjailemaan. Olin ihan hirveän suosittu ja keskustelin miljoonien ihmisten kanssa, heh.
Harjasin Sulon tosi huolellisesti. Hinkkasin sen puhtaaksi ja kiiltäväksi. Ponista tuli varsin edustuskelpoinen, tosin niitä kamalia savikulkusia jäi jouhiin ihan liikaa. Nooh. Poni seisoi kiltisti harjailtavana. Tarkemmin sanoen, se ei muuta kuin syönyt karsinan pohjaa. Välillä se nosti päänsä ja katteli kun ulkona porailtiin ja hakattiin vasaralla. Muuten ei se tehny muuta ku syöny. Ja meillä oli hirveä taistelu siellä. Kun poni seisoi koko ajan häntä kiinni karsinan seinissä, enkä sit millään saanut sitä eteenpäin. Sulo ymmärsi vain pyöriä ympyrää takapuoli kiinni seinässä, muttei sitten millään voinut hilata itseään eteenpäin.
Sitten varustelin pienen ponisen nopeasti ja lopulta lähdimme kentälle. Sulo tuli muuten tosi innoissaan sinne. (Ja yök. Sulo oksensi mun käteen :d Ja joo, ennen kuin joku aloittaa saarnan niin korjaan; se sylki suussaan olevat karsinan pohjamateriaalit käsiini kun laitoin sille kuolaimet.)

Kentälle ja säätelin vähän kaikkea. Marianne tuli sinne sitten kanssa. "Onko sulla se poni vapaana :o" Tosiaan, mä seisoskelin ponin takana ja kattelin kun se satula oli ihan vinossa :D "Jaa, sää katoit onko satula suorassa. Sää oot niin tarkka, hyvä hyvä"
Kiipesin pienen ja piskuisen ponin selkään Mariannen jauhaessa siitä kuinka iloinen se on. Heh.

(Ei, en näyttänyt noin pieneltä. Jalustimet oli ehkä kolme reikää pidemmät mitä tässä ;) )

Lähdettiin kävelemään. Totesin jälleen että se Sulon satula on hirveä, ja Sulon kaula näyttää niin paksulta (:
Käveltiin. Yritin saada ponisen kävelemään eteenpäin. Mutta kun en oikeen uskaltanut pyytää sitä eteenpäin. Se oli niin vieras, ja niin.. No ei pieni. Se oli niin vieras ja niin vieras. En osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta en vaan oikeen uskaltanut alkuun pyytää sitä eteenpäin.
Koitin pitää jalat ees vähän kylkien tuntumassa ja sit tehtiin vähän voltteja. Siis ihan tosi vähän. Suorastaan älyttömän vähän kun kentälläkin oli vain yksi ratsukko lisäksemme. Sulo kääntyi ihan kivasti. Tosin alkuun se tunki ihan julmetun pienille volteille ja tehtiin me yksi suunnanvaihtokin kun ei millään voinut poni kulkea minun suuntaani. Laitoin sisäpohjetta taas ihan apinanraivolla läpi ja pian alkoi tulla tosi paljon kivempia voltteja, jotka oli isoja ja sellasia kuin mä halusin.
Ja Marianne siellä vaan kummasteli että mun pohkeet on ihan outoja :D En mä nyt tajua mitä outoa siinä on et ne vähän irtoo aina kyljistä ku annan pohkeita. Vanhalla tallilla se oli tapa. Siis vaikka olis oikeen kokonenkin hevonen niin on vaan tosi vaikee pitää pohje kyljessä ja sit painaa ja silti pitää se kyljessä. Se tuntuu sellaselta jatkuvalta puristamiselta. Silleen alitajusesti tuntuu siltä.

Ja poni oli niin pirullinen :D Se käveli ihan reunaan ja pysähty. Annoin seistä hetken jos se vaikka pissaa. Sitten jatkettiin. Se pysähty taas, jatkettiin. Sit se pysähty taas. Ja sillon se ihan oikeesti meni vielä silleen et etujalat oli edempänä ja tuntu ihan siltä et se pissaa. Mitä tekee poni? Menee syömään :'D Näin, just näin. Ja hei, Vinskikin pomppas aina puskasta ylös jos lämäs raipalla taakse. Sulo ei asiaa edes huomannut. Lopulta sain sen jotenkin kiskottua ylös puskasta. Jeah.
Marianne totes taas että jaksaa töitä tehä ku syömään pääs. Sitten lähdettiinkin keventelemään. Ja oli se muuten vaikeeta. Ensin aikamme taisteltiin ennen kuin Sulo siirtyi raviin. Ravissa se eteni ihan reippaasti ei siinä mitään. Mutta kun mun keikkuminen siellä ravissa oli jotain niin jäätävää. Keventely oli niin vaikeeta ja raskasta. Ja ponia sai ratsastaa eteen aika paljon. Tai oikeestaan tosi paljon. Se oli muuten tosi kamalaa kun Marianne kysyy että miltä se ravi tuntuu. Äänensävystä huomas, joten vastasin vaan että ilmeisesti tosi huonolta :D En mä oikeesti huomannu siinä mitään vikaa, heh.

Mariannen mukaan poni laahasi jalkojaan, joten piti ratsastaa eteen. Vähän väliä kuuli että eteen ja eteen, ei liiku tarpeeksi. Se oli ihan karmeeta. Keventely oli niin vaikeeta kun olin jo ihan unohtanut millasta Sulon ravi on, sit olin ite ihan "etupainosena" nojailin huomaamattomasti eteenpäin koko ajan. Ja sit ku piti vielä ratsastaa laiskan pulskeaa ponia koko ajan eteenpäin. Niin ja sitten alkuun ravissa Sulo tuntu ohjien päähän ihan hirveältä. Pää heitteli ja nyki ne ohjat koko ajan. Tajusin sentään pian että sillähän on edelleen sitä ruohoa ja se vaan mukeltaa sitä.
Onneksi sitten edes kääntelyt onnistui ihan kivasti. Vähän poni kokeili onko pakko, ja joutui käskemään kunnolla. Kuitenkaan ei kääntymisessä mitään ylitse pääsemätöntä siis ollut.

Tehtiin ravissa ihan vaan loivaa kolmikaarista. Alun haparoinnin jälkeen alkoi poni kääntyä ihan hienosti, ja löytyi jopa Mariannellekin kelpaavaa ravia. Vaan oli se kyllä vaikeeta ;)

Sitten käveltiin hetki. Koitin saada Sulon edes vähän kävelemään. Kääntelin vähän ja olin välillä ihan hukassa kun poni tunki keskelle ja apua. Jotenkin oon niin autuaasti unohtanut millanen Sulo on ollut, ja nyt se on sit tietty erilainen kuten minäkin. Ei Nikkiskään nyt näin oudolta tuntunu, vaikka sillä oon menny vaan sen pari kertaa.
Lähdettiin sitten laukkailemaan. Ihan vaan harjotusravista nostoa ja laukkaa pitkin kenttää. Harjotusraviin. Ja mua melkeen kyrsis. Pompin siellä ihan hervottomasti :D Enkös mä sillon kauheella vaivalla oppinu istumaan siellä ravissa ja näin se on vaan autuaasti unohdettu. Ärh. Poni innostui heti ja nosti ekan kerran laukat ihan itse. Laukka paransi mielialaa, mä nimittäin istuin aivan täydellisesti. Ainakin välillä ja useimmiten :) Mä istuin! Enkä edes ilmavasti, vaan ihan pers penkissä tyylillä. Olen mahtavaakin mahtavampi. Välillä kun tapahtui jotain (laukka pyöri huonosti, kääntyi, siirtyi raviin) aloin pomppia ihan hulluna, mutta kun poni laukkasi hyvin ja sinne minne halusin niin mähän istuin aivan loistavasti. Tosi tyytyväinen.

Laukat nousi ihan hienosti. Tehtiin yks älyttömän täydellinen nosto ihan käynnistäkin. Se oli niin loistava, valmisteltu ja suoraan käynnistä. Aivan upea.
Poni lopetti laukat itsekseen ja koska ravissa en osannut istua niin ei sieltä myöskään noussut uutta laukkaa. (Krhm, kyllä sillon joskus nousi laukatkin takasin..) Onneksi sentään tuli ihan suhteellisen pitkääkin pätkää, ettei sentään parin askeleen jälkeen pudottanu raville. Ärsytys oli se kun mun jalustimet tippu ihan koko ajan. Ei se sinäänsä laukassa haitannut (paitsi silloin kun poni kääntyi ja mä olin pudota kyydistä :D) mutta ravissa. Kun en vaan istunut ja heh. Marianne sano että ei haittaa vaikka jalustimet putois, mee vaikka ilman. Hetken se katteli kun mää pompin selässä ilman jalustimia ja kun Sulo vaan lisäili ravia, sitten se totes että ehkä ne sittenkin tarttee ottaa takasin.

Vaihdettiin suuntaa. Multa alko kunto loppua kesken sen Sulon ravin kanssa. (mainitaan vaikka tähän väliin että kyllä mä aina välillä sain itteni rennoksi ja istuin siellä ravissa hyvin. Suurimman osan ajasta kuitenkin vaan pompin) Alkuun laukat nousi kyllä, jalustimet tosin putoili, mä olin ihan kuollut ja laukat oli hirveen lyhyitä. (Hih, sitten me laukattiin puomin yli :D Eka kerta ku laukkasin puomin yli. Se oli säälittävää. Multa putoili jalustimet ja kääksis. Se oli periaatteessa tarkotuksellinen, periaatteessa vahinko. Sulo siirtyi laukkaan niin että olis joko pitäny kääntää tai sit laukata puomin yli. Päätin ettei poni kuitenkaan käänny, joten päräytettiin sitten puomin yli. Vaikka sen ylitys oli ihan yhtä säälittävää ku mun eka estekin, niin se oli silti kauheen kivaa)
Tosiaan. Alkuun nousi laukat ihan hienosti. Mutta sitten kävi jotain. Marianne lyhensi mun jalustimia jotta ne pysyis jaloissa (se ei auttanut) ja kai tän jälkeen ei poni enää nostanut. Mä yritin kyllä kaikkeni mutta olin niin kuollut. En pystynyt edes tyylii näpäyttää raipalla lapaan sisäpohkeen kanssa, en vaan jaksanut :D Aikamme ravailtiin ja koitin nostaa laukkaa. Ei onnistuttu, vaihdettiin suuntaa ja sitten onnistuikin. Sulo innostui ihan täysin ja jeah. Laukkailtiin vielä se yks pätkä ja sitten siirryttiin keventelemään.

Mä tein kuolemaa ja koitin kevennellä mukana jotenkin. Tehtiin vähän voltteja, poni kääntyi varsin kivasti pidemmälläkin ohjalla. Ja lopulta pääsimme kävelemään. Ja tuli todettua millanen umpiluupää toi poni ihan oikeasti on. Tai sit sitä vaan pidetään nälässä. Käveltiin, sitten Sulo rykäs puskaan. Ei auttanut nykiminen, ei auttanut potkiminen. Otin raipan ja löin niin kovaa kun kädestä lähti sinne taakse.
Poni ei tee mitään... Lopulta sain sen sitten taas nyittyä ylös puskasta. Se oli muuten harvinaisen pysäyttävä hetki. Mariannekin siellä sano noille tyttösille että kuulitteko mikä äänikin ja poni vaan syö.
"Ei mikään turhan herkkä" Sulo kävi tunnin aikana yhteensä kolmesti puskassa. Ei sentään sen enempää :D No, se on edistystä.
Käveltiin rauhalliset loppukäynnit ja Mariannekin tuli juttelemaan. Jotain se selitti että ookko tyytyväinen?
"En"
"Mikset sää joskus vois olla tyytyväinen? :d" Sellaista se on :D Kyseli se kai vielä että oonko ilonen, ja kuinka sekin on ilonen. Iloinen päivä :D
Niin ja keskusteltiin siitä kuinka HYVIN mä istuin laukassa. Ja siitä että osasinhan mä välillä istua siellä ravissa tosi hyvin. Ja kuulemma ratsastuskin näytti niin hyvältä (en menis sanomaan)

Sitten keskelle ja alas selästä. Lähdimme talliin, keskustelin ponin kanssa että hihi jos mä nyt talutan sua tälleen ihan löysin ohjin, mahtaa olla tyhmä idea hihi. Joo se oli tyhmä idea, sillä poni painoi heti ekaan pusikkoon. Sain sen pois sieltä (ei se syömään päässy) ja sen jälkeen poni kulki varsin kauniisti.
Varusteet pois ja nopeasti harjailin ponin paksukaisen. Pesin ne kuolaimet ja kirjasin kortin. Ja kotio.


Nyt tää muuten tulee ihan väärään kohtaan mut ei se mitään :D Mulla onkin selitettävää hirveesti
Mä oon tyytyväinen kun pääsin Sulolla. Ois ollu sääli jättää se niihin putoomisiin. (ja sitä paitsi, nyt mun "hevoset joilta olen pudonnut viimeksi kun olen niillä mennyt" -listassa on enää Vinski. Pahimmillaanhan siinä oli Vinski, Nikkis, Sulo ja Pomo) Mä olen niin tyytyväinen siihen laukassa istumiseen :) Kylläh, laukassa opin istumaan, jesjes.
Mä en ole mitenkään tyytyväinen tähän tuntiin. Mutta, mulla oli tosi hauskaa :D Pienillä poneilla on niin hauska mennä.

Tulipahan taas huomattua kuinka vaikea toi Sulon ravi mulle vaan on. Mä opin keventämään Sulolla suhteellisen hyvän tuntusesti vasta tyyliin syksyllä-talvella. Sitä ennen se keventely oli sellasta et jos tuli pienikin epätahdikkuus niin multa katos kevennys ihan totaalisesti. Samoin se harjotusravissa istuminen. Siinä meni aikaa ennen kuin siitä tuli yhtään mitään. Jollain Pomolla opin istumaan heti kun menin ilman jalustimia, Sulon kanssa se oli työn ja tuskan takana ;)
Vaikea poni. Sen kanssa kaikki oli opittava. Nyt se kaikki minkä opin on unohtunut :D Noo, ei se sinäänsä mitään, tuskin mä sillä enää edes menen kun poni on niin pieni.

Ja joo, periaatteessa olen ihan tyytyväinenkin. Tai en. No meni se välillä ihan kivasti, istuin laukassa niin hyvin. Ja tää oli loistavaa kuntotreeniä taas :)
Miksei Elviskin vois olla pieni poni. Sitten sen kanssa ois hauska mennä vaikka meniskin huonosti. Heh.
Iloinen päivä. Mä olin iloinen, Marianne oli iloinen. Tosin, multa jäi vähän hämärän peittoon että MISTÄ se oli niin ilonen :D Mulla on epäilykseni.

Mietin tässä myös että mähän oon ihan väärän kokonen. Pitkä poneille, heikko hevosille. Tai jotain :D Noo, ehkä se tästä.
Ja hei, jospa musta tuleekin kuuluisuus. Musta tulee uskomattoman loistava ratsastajatar jonka kaikki muistaa siitä että pohkeet irtoo kyljistä aina pohkeita annettaessa. Elämän tehtäväni.

Aijoo :) Ja sanoin että mää haluan laukata puomeja :D (Siis silleen tarkotuksellisesti ja vielä niin ettei se oo niin avuttoman näköstä ku toi tämän päiväne) Hihi. Se on muuten merkillistä, loppukäynneissä mä uskallan puhua niin paljon paremmin.
Hirveetä, tää teksti oli jotain niin kamalaa ja ajatus ei luista. Ja silti mä vaan kirjotan koko ajan. Jännää, millähän mä sit seuraavaks meen :D Asiaan liittyvää.
Mutta joo, hyvästit nyt ainakin hetkeksi :)