Ympäröivä maailma unohtaa..

Päätin että haluan kirjoittaa, ja on järkevintä kirjoittaa nyt (tosin tämäkin on jo sinäänsä myöhässä)

Se on ihmeellistä. Vuodessa mä olen kehittynyt niin paljon että osaan hypätä. Vaikken siinä vuodessa hypännyt kertaakaan. Jännittävää.

Toisaalta, tosi asia on se, että vasta nyt mä olen oikeasti valmis hyppäämään. Viime vuonna joo, oli ihan kiva kun hypättiin. Se oli sellasta kokeilua. Mutta en mä silloin ollut valmis, en osannut tarpeeksi. Ei sillon se hyppääminen olisi edes voinut onnistua.

Ekalla kerralla mulla oli laukkaaminenkin siinä tilassa että jee, sain nousemaan. En saanut nostettua takasin, pompin ihan mielettömästi, en oikeestaan osannut edes kääntää. (Mua aina huvittaa kun Marianne uhkailee tyttösiä että jollette osaa laukata näin ja näin hyvin niin ei hypätä :') Mä oonkin erikoislapsi, eiköh)
Sillon ekalla kerralla tosiaan laukka ei onnistunut vielä oikeen missään mielessä. Ja oli se ratsastaminen muutenkin tosi paljon vaikeampaa mitä nykyään. En uskaltanut kunnolla käskeä, muutenkin jännitin paljon herkemmin. Enkä oikeen muutenkaan osannut mitään. Ravipuomeillakin huojuin matkassa ja jäin jälkeen :'D

Eka hyppyhän oli ihan naurettava kun ohitettiin este ainakin kaks kertaa. Ja sit ku yli mentiin niin mentiin kyllä ihan järkyttävällä tyylillä ku jäin niin pahasti jälkeen.
Ei sillon ekalla kerralla oikeesti käyny mielessäkään että olisin laukassa hypännyt. Elvis ois kuitenkin pimahtanut (ku sillon vielä pelkäsin hieman sitä ku Elvis säikky kaikkia, se myös säikky enemmän) En olis saanu käännettyä ja olisin varmaa pudonnu satulasta ennen hyppyä.

Ei se seuraavakaan tunti mitenkään hurrattava ollut. Siihen mennessä olin jo hieman oppinut kääntämään laukassa. Mutta oli se laukkaaminen yhä niin raakaa. Joskus nousi takas, joskus käänty, joskus nousi. Joskus joskus joskus.
Ja tietenki ku menin vielä Pomolla, heh :D Ei siinä vaiheessa tullu muuten mieleenkään laukkailla ku en saanu edes ravissa ponia esteelle ja ku poni kuskas mua käynnissäkin mihin se vaan halus.


No, nyt sitten mä olin jo oikeasti sillä tasolla että tossa hyppäämisessä oli jotain järkeä. Valmis siinäkin mielessä että tällä kertaa siinä hyppäämisessä oli jotain järjen hiventäkin ;)
Kuitenkin kun nykyään (katotaa talvel sit uudestaa..) laukka nousee aika hyvin (sitä Sallia ei lasketa :D) istun jo tuhat kertaa paremmin, pystyn kääntämään ja saan ehkä laukan nousemaan takasinkin.
Ite oon rohkeempi kuin vuos sitten, ja osaan muutenkin niin paljon paremmin ratsastaa. Eikä myöskään tällä kertaa pelottanu se Pomo, eikä myöskään se Sallilla loikkiminen vaikka se olikin, hui kauhea, eka kerta ku sillä menin. (minähän oon tässä niin rohkiaksi tullut, heh)

Joka tapauksessa tuntuu ihan oudolta että se vuosi on parantanut tota hyppäämistä NOIN paljon. Että se sujuu noin hyvin. Vuoden hyppytauon jälkeen, vuoden kehittymisen jälkeen. Wau.
Ja ku kuitenkin talvella (siis sinä lumiaikana) menin vähän taaksepäin ainakin laukan suhteen kun ei pystynyt tekemään laukassa Elviksellä muuta ku kaahaamaan päättömästi ympäri kenttää :D
Joo, olenhan mä sanonut tätä toista vuotta kehittymisen vuodeksi, onhan sen nähnyt videolta kuinka hienolta nykyään näyttää (ja olen niin vaatimaton ja mikä olisi hyvä sivistyssana) Mutta jotenkin silti toi hyppykerta näytti niin konkreettisesti kuinka paljon mä olen kehittynyt. Vuodessa.

Kyllähän se meni hyvin. Vaikkakin joo, aina ku hypättiin se iso mega ristikko niin mokasin jotenkin :D Joko mentiin ohi, tai sit melkeen putosin. Ja joka kerta ku mentiin sen esteen yli, niin mä onnistuin aina kolahtaa Pomon kaulalle (ja kolahdin sinne siks, ku muuten oisin kiskassu suusta. Tein sit aina paniikkiratkasun ja heilautin ruhoni ponin kaulalle) Minkäs sille mahtaa, eihän noin isoissa esteissä voi pysyä kyydissä mukana :)

Tein tässä tota kaksi vuotta videota. Ja jotenkin se taas niin herkistää. Se kun kattoo sitä kaikkea, ajattelee sitä onnea joka mulla on. Sitä iloa mikä oli kun vaihdoin tallia. Muistaa millaista oli, kun vuos sitten teki sitä Vuosi videota. Kuinka iloinen mä silloin olin kun tajusin että mä pidän taas ratsastuksesta.
Kaksi vuotta.. Mm-m.


Vielä yksi asia. Aina kun asiaa ajattelee se on niin vaikeeta. Surullista. Se on uskomatonta kuinka paljon voi välittää hevosesta, jonka olen nähnyt ehkä.. korkeintaan 9 kertaa. Jolla olen ratsastanut kerran. Ja jota olen harjannut ehkä kolmesti. Jonka syöttelyä olen kerran nähnyt (heh, luokanvalvoja sitä talutti, kuljettiin metsässä, kun palattiin tallille veti hevonen pultit ja loikki pystyynkin)

Tosiasia on kuitenkin se, että se oli mun ensimmäinen lempihevonen. Sitä mä sanoin tosi kauan mun lempihevoseksi.
Mä silloin henkisesti pienenä aloittelijana siihen tykästyin, sitä pääsin harjailemaan, siihen pääsin tutustumaan. En mä koskaan sitä unohtanut. Aina unelmoin että pääsisin kyytiinkin.

Kun mä sitten pääsin, se oli aivan uskomatonta. Vaikka olinkin tuolloin vaihtanut tallia jo kahdesti, ratsastanut muualla jo pari vuotta. Mun unelmien täyttymys.
Tai ei, en olis voinut kuvitellakaan että koskaan pääsisin sen selkään. Ei se nyt ehkä mahtavasti mennyt. Meni se silti ihan hyvin. Oikein hyvin. Ja minä olin iloinen. Mä olin päässyt mun rakkaalla. Ensimmäisen ja viimeisen kerran.

 

Kyllähän Asta jo joku aika sitten lähti Metsäkylästä (kirjoitin siitä, en nyt tarkista koska)
Se oli.. niin lopullista. Se oli surullista. Tiesi ettei Astaa enää näkisi. Vaan oli se sentään elossa, ja ehkä sillä oli parempi.


Nyt sen on vielä parempi. En muista koska sain kuulla, en jaksanut silloin kirjoittaa tänne.
Se oli.. Noh.


Hyvästi Asta. Aivan liian myöhään herännyt. 
2002-2012




Sillä ei ole väliä kauanko jonkun tuntee, paljonko on tekemisissä.
Kenties näin on jopa parempi. Tääkin on mulle jo näin vaikeaa. Entä jos olisin oikeasti tuntenut Astan kunnolla.


Kun asiaa ajattelee, suru iskee läpi. Jaksaahan se ihmetyttää kuinka paljon se surettaa kun se on nyt poissa. Olihan se poissa mun elämästäni jo ennen kuin Metsäkylästä lähti.
Mutta nyt se on poissa. Ihan oikeasti poissa. Se oli niin nuori. Niin nätti. Niin ihana. Ja olihan sillä myös kaunis nimi.
Mä olen onnellinen että sain silloin henkisesti pienenä harjailla Astaa. Nauttia siitä tunteesta kun hevonen ei musta ja mun pienestä harjailusta välittänyt, vaan oli kiltisti.
Kun mä sain harjoitella kavioiden puhdistusta. Muistan kuinka raskasta se fyysisesti oli, en jaksanut pitää kaviota ylhäällä, en jaksanut puhdistaa sitä (ja minäkö muka huonokuntoinen ennen kuin aloin ratsastaa [Maskulla])
Kun mä sain tykästyä siihen nättiin Astaan ja ihailla sitä.
Kun mä lopulta pääsin sen selkään ja sain todeta kuinka kiltti se oli sieltä käsinkin mulle. Kuljetti mua kiltisti, totteli mua.

Astassa oli sitä jotain. Se oli melkeinpä ainoa syy, miksi mun oli tosi vaikea vaihtaa tallia ja lopettaa Metsäkylässä.
Niin hieno, niin nätti.

Hyvästi

Teille sanon vain näkemiin, sillä huomenna jo pitäisi päästä hieman kirjoittelemaan. Hieman iloisemmista aiheista, toivon

Jotain uutta ja ihmeellistä

No okei. Oona ei taaskaan tullut >:D Nyt se sentään lupas ens viikolla tulla. Törkeä hyypiö.

Noo, menin siis tallille. Ja luin taulun. Dääm, mä menin Sallilla o_O Tunnilla myös Nikkis ja Roosa (sekä Kaisa joka ei koskaan tullut)
Salli oli ekalla tunnilla, joten kattelin sitten sitä kun ne hyppeli huikean isojen esteiden yli. Sitten lähdin kyyläilemään missä ne Sallin varusteet on ja tein tuttavuutta. Toisin sanoen pelosta täristen menin sen karsinaan vähän hölöttelemään ja odotin koko ajan että hevonen hyppää seinälle kun teen jotain väärin.
En harjaillut Sallia, koska se oli ihan märkä, joten hyvissä ajoin hain vain suitset ja satulan ja varustelin tyttösen. Kauheat paineet siinäkin, ensin pelkäsin että ne on kumminkin väärät varusteet ja sitten että Salli saa traumat kun mä meen sohlaamaan sinne :'D Hirveä luotto itseeni.

Ensin suitset, hirveän varovasti. Salli oli kuin vanha tekijä ja osasi esimerkiksi nostaa päätään mukavasti kun koitin pistää suitsia. Kun ei hyvällä, niin otin sitten päätä vähän kainaloon ja sain suitset. Remmien sulkeminen oli hirveää, Salli heilui kun oli ötököitä ja kun sitä ärsytti se mun avuton sohlaaminen.
Satula meni hienosti selkään ja sain vyönkin kiinni. Ainoa probleema oli se, että olin ihan varma ettei se satula oo oikealla paikalla. Tais se sit olla.
Lähdettiin sitten kentälle ja Marianne avitti minut heti selkään. Sit käyntiin.

Vähän olin taas muka korkealla :D Salli käveli ihan ihmeellisen tuntusesti, reippaasti ja olin korkealla. Hui.
Annoin ponin vaan kävellä jossain uran lähistöllä ja koitin totutella ihmeelliseen keinuntaan. Kauaa ei keinunnasta tarvinnut kärsiä, hyvin pian Salli laiskistui ihan hirveästi. Se ei niinku liikkunu yhtään. En sitten tiedä, voi olla että mä istuin jossain vinossa ja jännittyneenä. Toisaalta oli myös kuuma ja poni oli hyppäämässä. Toisaalta en myöskään uskaltanut käskeä Sallia yhtään eteen kun pelkäsin sen räjähtävän :D
Heti alkuun Salli säikähti kun yleisöstä kuului jotain ihme kolinaa. Se otti laukkasiirtymän ja jäi tölläämään järkyttyneenä kauheita ihmisolioita. Itse asiassa tämä säikähdys pilasi kaiken, sillä säikähdyksen jälkeen Salli kyyläili kulmia ja peltopäätä. Kierreltiin kulmat kaukaa ja kummallakin lyhyellä sivulla laahusteltiin ja tuijoteltiin kauhean pelottavia juttuja. Iiks.

Poni koitti myös alkuun vähän kulkea kavereiden kanssa kun oli niin pelottavaa. Vaikken Sallia uskaltanut eteen käskeä, niin luonto ei antanut periksi että oltaisiin jotain possujonoa lähdetty harrastamaan. Kun Salli koitti liirata oikealle, käskin mahdollisimman pontevasti ponia vasemmalle. Kun en päästänyt Sallia kavereiden luo, hän suuttui minulle ja lähti sitten peruuttelemaan "on niin hirveetä, en voi mennä, en millään" Annoin ohjaa, koitin pysyä kohtuu suorassa ja käskin eteen vaan. Hetken pyörimisen ja peruuttelun jälkeen totesi poni että okei, ja lähti kiltisti eteenpäin, ilman kavereita. Jes, osasinhan minäkin edes jotain!

Marianne kysyi ihmisiltä että mitäs haluisivat tehdä. Ei mulla mitään väliä ("harjotusravia, pysähdyksiä, ja siirtymiä" jätin kylläkin sanomatta :D) Yks sano että esteitä on tietty aina kiva mennä. Ei me nyt tietenkään mitään oikeesti voitu hypätä, mutta Marianne päätti laittaa puomeja.
Se laittoi pitkän sivun viereen varmaa joku kuutisen ravipuomia (en oo varma, ainaki ihan liikaa niitä oli :D) Ja me siis lähdettiin keventelemään. Tai yritettiin, enhän mä saanut Sallia raviin :'D Säälittävää.
Jonkun aikaa jumputettuani poni siirtyi raviin ja mulla oli hieman vaikeuksia kun nyt oli vähän liian pitkät jalustimet. Ja Salli ravasi niin epätahdikkaasti ku vaan hevonen voi. Kun tultiin puomit se intoutui ja esitti kunnon liitoraveja sen jälkeen. Kun tultiin kohti porttipäätä, se hyytyi ja siirtyi jopa käyntiin jotta voisi paremmin tuijotella. Ja ihan tosissani mä yritin, mutten saanut sitä raviin. Ku en sit ihan kehdannu potkasta täysilläkään, sehän ois hajonnu.
Jossain välissä pysähdyin ja lyhensin jalustimia. Ja ah, se oli ihanan tuntusta se Sallin pysäyttäminen. Niin helppoa ja ihanaa. Oikeasti, asia jota mä haluaisin tehdä Sallin kanssa: pysähdys-ravi siirtymiä. Heh. Vaan on se hienoa kun edes joku pysähtyy niinku helposti

Ravissa mentiin ihan mystisesti ja välillä koitettiin liirailla kamujen perään. Poni kääntyi ihan hyvin kyllä, mutta välillä mun suunnittelemat reitit ei menny niin ku ajattelin. Ja sit Salli meni ja oiko kulmat ku oli niin jännää.

Suunta vaihtui ja Marianne pidensi puomien välejä. Kaks ekaa kertaa tultiin ne puomit sillee että Salli livahti kesken kaiken pois, enkä saanut siihen lainkaan vauhtia. Marianne käski ratsastaa eteen (mä naureskelin koko ajan etten mä saa tätä liikkeelle :D) Käskyn jälkeen onnistuin pariin otteeseen löytämään kivempaa ravia, mutta puomeille tultiin aina ihan laiskasti kun poni kyyläili sitä porttipäätä. Ja sit ku välillä koitin ravata uralla, puomien ohi niinkuin, niin eihän siitäkään tullu mitää. Salli ei halunnu mennä uralle ja ääks :D

Käveltiin hieman ja sit Marianne keksi että jee, teenpä tähän tällasen puomipyramidin (maahankaivettu este. Tätä olenkin odottanut ;) ) Eli se rakensi tiepitkän sivun keskikohtaan sellasen puomipyramidin jossa oli kuusi puomia. Sit piti laukata ja sai hypellä yli puomipyramidin. (että niin. Taas me hypättiin. Taas. Ömg. Vaikkakin se oli pieni puomikasa, niin kyllä se silti oli este. Jo kolmen puomin kasa on este. Trol)
Okei, alotettiin vasempaan kierrokseen. (ja sain muuten raipan ku en muute pärjää) Ja piti siis laukata. Ja en vaan osaa :D
Salli raviin. Ensin pompin holtittomasti ja ääks. Ja sit ku koitan nostaa laukan... Ei vaan nouse. K-k-käääk!! Ei vaan oo mahollista, pliis pliis.

Se vasempaan suuntaan laukan yritys oli ihan naurettavaa. Välillä pompin ravissa ku heinäkasa, välillä sentään onnistuin istumaan. Laukka ei vaan noussut. Monta yritystä.
Lopulta sain sieltä laukan! Laukka oli sellasta ihan hullua :D Mä pompin siinä Sallin mielettömässä laukassa ihan tajuttomasti ja poni vetää vailla ohjausta siellä. Sitten iski paniikki ku toi puomikasa tuli eteen. Koitin ohjata uralle, ei poni menny. Sit vaan jäin matkustelee ja pohdiskelee että mitäs hitsiä mä ny teen. Salli laukkasi kohti puomikasaa ja vetäs sitten ohitte ja sitten loppu laukkakin. Trol.
Onnistuttii myös kerran melkee ravaamaan sen kasan yli. Tuli taas joku oikosulku eikä poni tehny niinku ajattelin. Ja sit ajauduttiin esteelle ja sit mä taas keikkusin vaan kyydissä että tsiisus, mitä mä nyt teen :D Hypättiin sillon se este sit ihan reunasta ja ihan vinossa. Jeah

Vasempaan kierrokseen nousi laukka varmaan pari kertaa. Koko loppuajan sit vedin täyttä ravia ympäri kenttää ja koitin saada ponin nostamaan. Ja ei vaan millää :'D Vaikiaa on niin.

Vaihdettiin suunta oikeeseen. Mulle tuli heti sellanen olo et nyt nousee. Ja niin muuten nousikin. Raviin vaan ja heti nousi ku pyysin. Reipasta laukkaa siitä Sallista irtos, mä pompin hulluna, koitin istua parhaani mukaan. Välillä meinasin pudota käännöksissä. Ja tähän suuntaan sain myös itse otettua Sallin raville.
Oikeeseen kierrokseen nousi laukat aina ku pyysin. Tosin poni ei pysyny ravilla, vaan jummaili porttipäässä. Mut joo. Laukassa oli vauhtia. Mutta kyllä se laukka oli tajuttoman tuntusta :D Oikeen ylöspäin pyörivää, vauhtia oli, ja silti se tuntui hallitulta (ei siltä ku se Elviksen kanssa kaahaaminen. Sillon tietää että joo, tää pysähtyy. Mitään muuta ei voikaan sit sanoa)
Sit siirryttiin loppukeventelemään. Marianne sano että voitais loppuraveissa tulla toi puomipyramidi.

Okei, eiku kokeilee. Mä mietin siinä että juuh, mitä tästäki tulee ku ne pari kertaa oli poni vetässy ohi ja jes. Salli yllätti ja leiskautti nätisti yli esteen pikku pompulla. Heti kun mulla oli se idea että nyt ylitetään este, niin Salliki ylitti sen. Tulipa sekin huomattua, heh.
Ylitettiin este kolmesti oikeeseen kierrokseen. Ekalla kerralla tuli tosiaan pikku pomppu, sitten vedettiin kunnon loikalla. Sitten Salli tajus et perhana, tähän on tällanen mini ja ravas vaan ylitte tyytyväisenä :D Vasempaan kierrokseen tultiin kerran yli, Salli ravas ylitte vaan kauniisti.
Loppuravit sujuikin jo sitten varsin hyvin. Tahti oli vähän kadoksissa, mutta muuten. Ainaki paljon paremmin mitä alkuravit :D

Sitten kävelemään. Siisti Salli kyllä oli. Vähän kun nojas eteen se otti ja pysähty heti. Cool.
Loppukäynnit oli sitten ihan hirveät. Poni visko päätään kun noi ötökät häiritti. Ei se muuten niin paljon heitelly päätään (no vähän) mut käynneissä sitten koko ajan. Salli ei voinu millään kulkea uralla ja koitti tunkea vähän ties minne. Se ei liikkunu yhtää ja kääks :D Sit ku oltiin lopettelees, päätti Salli että hän parkkeeraa just tähän. Kun koitin laittaa eteen, niin johan tuli nättiä peruutusta. Lopulta sain käännettyä ja huijattua siten Sallin eteenpäin. Halusin ihan itse ohjata kuitenkin ponin keskelle, ei se sen asia ole ;)

Marianne kävi juttelees. Että voi kun meni hienosti ja oikein hän oli tyytyväinen ja niin näytin sopivalta.
Mä olin sillee et jahas. Miten vain : D Mystisiä juttuja tolla Mariannella, ei voi muuta sanoa :'D
Sit tietty keskustelimme kuinka Sallin selkä katkeaa kun mä pompin siinä laukassa niin hirveästi. Marianne oli sitä mieltä ettei se mihkää hajoa jos 40kg ihminen siellä pomppii. Korjasin että melkeen puol sataa kilonen (hyi)
Ja uskotteko, Marianne ei uskonu mua :'D Ei uskonu että painan melkeen 50 kiloa. Hah :D

Keskelle sitten vaan ja alas selästä. Salli karsinaan ja varusteet pois. Niin asiallinen rouva, ei edes yrittänyt syödä ennen kuin otin suitset pois. Onhan se aika uskomattoman siisti noissa joissain jutuissa. Vielä ku saisin sen liikkeelle niin hyvä ois :D
Kävin hieman suihkuttelemassa Sallia ja niin. Ja sitten kotiin. Matkalla törmäsin moottoripyöräjengiin ja jäätiin juoruilemaan. Ratsastushousujengi (Jonna, Jenna ja Oona :D Törkeä ihminen)


Tjoo-o. Mä en nyt sillee ollu niin tyytyväinen. No joo, olihan se nyt eka kerta ku menin Sallilla :D Mutta siltikin..
Oikean laukan jälkeen alkoi sujua. Ennen sitä meni kaikki ihan huonosti. Ja mua jännitti kans :D Oon mä osittain ihan tyytyväinen. Mut en nyt niin tyytyväinen ku toi Marianne, heh.
En nyt HALUHALUHALU mennä Sallilla uudestaan. Toisaalta, kyllä mä menisin ihan mielellään sillä uudestaankin, eihän nyt yhden epäonnistumisen jälkeen voi naulata hanskoja tiskiin. Vasta kun niitä tulee siihen tahtiin kun tuli Pomolla, niin ehkä sitten (vaan toisaalta, toimiihan Pomokin nykyään aika kivasti) Yleensäkin se tuntuu olevan niin, että epäonnistumiseni lannistuttavat Mariannen mutta eivät mua :D
Njoo, mielellään menisin vielä, muttei nyt oo suurta rakkautta syttynyt jotta pakko olisi päästä Sallilla vielä.
Plus, aplodeja. Mähän hyppäsin TAAS. Oikeen true kouluratsastaja ja hyppäsin jo toisen kerran tällä viikolla! Jeesus :D Ja vielä kaiken lisäksi uskalsin hypätä Sallilla. Mulla oli hirveät kauhuskeneraatiot jo mielessä ja menin sillä ekaa kertaa jaajaa. Heh. Mähän oon aika pro. Loistava.

Mut joo. Tällä hetkellä mä ihan oikeasti haluisin vaan mennä harjotusravia ja pysähdys-ravi siirtymiä ja siirtymiä vaikka käynti-ravi ja laukka-ravi tai jotain.
Noo, katotaan. Jatkuuko meillä ensi viikkokin tällä puomiteemalla (niin, en nyt tosiaan usko että me nyt mitään sillon hypätään, heh) vai tehtäiskö vaihteeksi jotain oikein mukavaa. No, on puomitkin mukavia. Mutta kun ollaan menty niitä nyt niin monta kertaa peräkkäin että käy pikku hiljaa tylsäksi :D
Ens viikon vielä pääsee ratsastaa. Sit on kenttäremontti ;(

Noo, mut heipä hei :) Nähdään joskus (joko tiistaina tai sit intoudun kirjottelee syvällisiä liittyen.. johonkin :D)

(Pakko nyt saada edes jonkunlainen pikselihirviö tosta Sallistakin ;) )

Ko-ko-ko-konkkaamaan koko konkkaronkka!

Tän päivän aiheenahan oli siis laukanvaihtotreenit ja tässä me just suoritetaan niitä :) Pistän tonne loppuun sitten videoisen :) Että jos et jaksa lukea, niin skrollaa edes alas ja kato video :D

(Mä muuten tein hienoja driftejä mun pyörällä. Onnistuin tipahtaa asfaltilta sellaseen kivikkoon ja sit pyörä meni ja heitteli oikeen kunnolla, takapyörä liiras ja jee. Mutta en muute kaatunut)
Tallille sitten, kerrankin oli lämmintä ja jes. Mulla oli sellanen tunne että me hypätään. Naisenvaisto, heh. No ei mut ihan oikeasti: Marianne sano et täytyy alkaa hyppää, ollaa menty pari viikkoa jo puomeja. Ja arvelin että hypättäis sit ennen kenttäremonttia. (Eli nyt tai ens viikol. Uskoin ja toivoinkin et nyt. Tai oikeestaan välillä toivoin koska kuvaaja, välillä toivoin että ei nyt ku pelkäsin et se näyttää ihan järkyttävältä :D)
Pääsin tallille kiiltävän pyöräni kanssa (pesin sen) Sitten luin taulua. Minä menin Pomolla, tunnilla myös Roosa, Kaisa, Simo ja Nikkis. Jeah, näääin pitkästä aikaa Pompeli ;)

Pomo oli tokalla tunnilla joten kattelin ekan tunnin. Sen jälkeen lähdin mettään Jonnaa vastaan. Ja muistelin ihanaisia maastoilukokemuksiani. Jonnakin löytyi ja kuljeksimme tallille. Keskustelimme jälleen syvällisiä ja duunailimme järkeviä. Sitten olikin aika siirtyä kentälle :)
Totesin myös ettei Pomo pidä munsta :( 
(video lataa. Jo 30% ladannu.. Ehkä se oli sittenkin liian pitkä d:)

Kiipesin kyytiin ja lähdettiin kävelemään. Pomo käveli ihan mukavasti. Reippaasti (ainakin Roosaan verrattuna) Vaan se yritti mennä syömään. Vähän väliä koitettiin vähän napsasta ruohoa mukaan, onneksi sillä ei ollut minkäänlaista päättäväisyyttä yrityksessään ja poni luopui toivosta aina varsin nopeasti. Pomo kääntyi ihan hyvin, välillä oli vaikeuksia mutta niistä selvittiin aina oikein nopeasti. Asetuksia ei löydetty, ei niitä kyllä juuri edes haettu. Kun vaihdettiin oikeaan kierrokseen alkoi Pompeli tuntua ohjien päähän tosi epätasaselta, toinen ohja painoi niin paljon enemmän kuin se toinen. Sain jotenkin tasoitettua ohjastuntuman, ei vaan hajuakaan miten.

Kun käveltiin oli välillä sellainen olo että joo, me hypätään. Tyypit puhui esteistä niin pontevasti että hmm hmm. Sitten välillä tuntui ettei me varmaan sittenkään.
Kentällä oli edellistunnin puomeja, ylitin niitä sitten pari kertaa siinä alkukäyntien loppuun. Pomo laahusti puomien yli kuin kunnon esteponi ja innostus oikein paistoi sen silmistä.

Mariannen palattua siirryttiin sitten ravailemaan. Pomohan lähti oikein reippaaseen raviin. Keventelin ja otin voltteja. Pikkasen oli välillä tapeltava jotta poni kääntyi (ja kun videota kattoo niin ei ihmekään, kun ohjat näyttää roikkuvan ihan pyykkinaruina) Saatiin sitten ravissakin ylitellä puomeja ja tällä kertaa liideltiin hieman paremmin niiden yli. Kerran oltiin just tulossa puomeille, ja sitten Pomo siirtyy laukkaan. Mä ihmettelen että mitä ihmettä ja siirrän ponia vaan takas raviin. Kun päästiin raviin, tajusin että jokuhan oli pelästynyt meijän takana ja Pomo sit tietty kans. Poni raukka :D
Ja aivan, kesken alkuravien kuuluu kolinaa kun Marianne (ja minun kuvaajani :D) alkoivat roudata tolppia kentälle. Jäiks.

Sain käskyn lyhentää jalustimia. Sain ihan itse Pomon pysähtymään!! Eikä edes näyttänyt kamalalta. Jonna piti ponin paikallaan kun lyhensin huikeat kaksi reikää niitä jalustimia. Sitten olikin vuorossa koikkaloikkiminen yli hirveän isojen ristikoiden. Käveltiin ja Marianne sepusti jotain.

Eli tälleen oli noi esteet ;) Aloitettiin tolla pitkällä sivulla olevalla ristikolla (^ toi kuva tossa, kolmas ylhäältä. Mähän en tosiaan tänne sano nyt mitään korkeusarvioita ku ne falskais vähintään metril ;) ) ja aloitettiin vasempaan kierrokseen. Muut kulki käyntiympyrällä kuvan alaosassa, kun yks lähti, teki ehkä pääty-ympyrän tonne ylös ja sit leiskautti yli esteen.
Mä olin ihan kauhuissani ku katoin et nyt alotetaan ja sit mä kuljen just tässä ekana. Luojan kiitos Simo kulki siellä lähistöllä ja ne aloitti :D Halusin ensin nähdä että joku muu säilyy hengissä.
Simo, Roosa, Kaisa. Sitten olikin mun vuoro. Jännitti niinku ihan pikkasen. Vähemmän kuin ekalla kerralla, mutta tällä kerralla jännitys alkoi kadota vasta kahden hypyn jälkeen.

Kävelin kohti toista päätä ja tein vielä viime hetken pohdintoja. Mietin että tulisinko ekaks ravissa (sen olin jo päättäny että ihan takuulla hyppäisin ainaki kerran siitä laukasta. Ja Marianne sano että laukasta on helpompi, mutta ravistakin saa tulla)
Päätin rohkaista mieleni ja tulla heti alkuun laukassa. Nostin sieltä sitten laukan. Pomo lähti ihan kiltisti laukkaamaan, ainakin melkein heti kun pyysin. Meinas iskeä paniikki kun poni ajautui uralle, mutta sain sen jotenkin pois sieltä ja sit tultiin kohti estettä. Laukka tuntui niin oudolta, ei lainkaan siltä miltä se yleensä tuntuu. Istuin kuitenkin ihan hyvin ja jalustimetkin pysyi jalassa. Mä mietin siellä ennen estettä että meneeköhän tää nyt yli ja pysynkö mä kyydissä. Pomppu tuli, mä pysyin mukana ihan hyvin ja tuntui vaan siltä että ei herran jumala siunakkoon. Tuntui niin isolta se hirmuisa loikkanen :D Taputeltiin Pomoa ja Marianne huutelee siellä että "Hyvä Milla!" Ja kävelemään. Ja ponitkin otti hieman laukkasiirtymiä siinä.

Nikkis, Simo, Roosa, Kaisa. Ja taas meidän vuoro, niin se aika rientää :D Pomo koitti jäädä kävelemään pääty-ympyrälle, kavereiden kanssa (niin se yritti tolla ekallakin kerralla) Jumputin ponin uralle ja siitä sitten laukkaan. Ja kohti estettä. Alkoi jo tuntua paremmalta, eikä laukkakaan tuntunut mystiseltä neljänneltä askellajilta. Mutta sitten Pomo alkoikin kiihdyttää vähän liikaa ja sitten se tunki sinne uralle. Pidättelin ja sitten hirveä stressi että milläs mä nyt tässä enää tän ponin saan esteelle, ei tässä nyt montaa metriä oo aikaa. Jotenkin sain kuitenkin ponin kiskaistua pois uran pohjalta ja päästiin, tosin hirveän vinossa, esteen yli. Ja taas kehutaan ponia ja poni miettii että mitäs hitsiä :D

Sitten vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa estettä toisesta suunnasta. Marianne sitten korotti sitä. Se korotti sitä oikeen tällä "Mariannen rempseällä korotus" - tyylillä. Mä tuijotin estettä sillee ihan järkyttyneenä että ihanko sä ny tosissas kuvittelet että mä pääsen tollasen yli? Toihan on nyt vähintään pari metriä korkea (ristikko) (^ Toi yllä oleva kuva on siis se korotettu versio)
Simo, Roosa, Kaisa. Ja meijän vuoro. Voi herran jumala. Olin jo rauhottunut, mutta kun piti tollanen ylittää niin kyllä se jännitys palasi. Pomo laukkaan ja menoksi.
Hienosti meni, kunnes kävi niin hassun hauskasti että poni pääsi livahtamaan :D Se teki hienot laukanvaihdot ja jatko kiltisti sitten uraa pitkin. Marianne huus mulle että korjaa laukka ja sitten se juoksi sinne uralle seisomaan jottei poni pääsis uudestaan ohi.

Sain kyllä laukan alas ihan helposti. Mutta takaisin nosto ei vaan onnistunut :D Tuli hienot ravilisäykset ja lopulta laukka nousi suoralla ennen estettä. (Me olemme suuria kouluratsastajia. Lisätyt ravit ja laukanvaihdotkin me vedetään kun toiset ne hurvittelee, pah)
Esteen yli päästiin ihan hienosti ja se oli kyllä suurin este jonka olen ikänä ylittänyt. Aplodeja.

Nikkis, Simo, Roosa, Kaisa. Ja taas meidän vuoromme, ylittää tuo huikean iso este. Laukkaan ja menoksi. Se meni varsin hyvin. Taisin mä vähän taunoilla hypyssä ja lojahdin sitte kai vähän kaulalle etten jäis suuhun kiinni. Varsin asiantuntevasti se kuitenkin näkyi sujuvan.

Sitten lähdettiin hyppäämään noita kumpaakin estettä (tuolla ylhäällä on se paint-piirros) Ihmiset käveli siellä ylhäällä jollain voltin tapasella, sitten lähdettiin, kokorataleikkaa (tötsät oli vähän merkkinä) este, jolla laukan piti vaihtua. Sitten pitkällä sivulla ollut mahtieste. Ja toi kokorataleikkaan este on tossa toisiksi ylimmässä kuvassa :)
Simo, Roosa, Kaisa. Ja me :D Vähänkö mua taas jänskätti. Ajattelin ettei me millään päästä ton kokorataleikkaa esteen yli ku Pomo sillä pitkän sivun esteelläki tunki niin paljon pohjetta vasten. Pelkäsin myös ettei poni käänny kokorataleikkaalle tai jotain.
Laukkaan ja kokorataleikkaa. En välittänyt lainkaan reiteistä, vaan käänsin ponin ihan liian aikaisin (ja katsoin videoita yllättyneenä "mehän mentiin tötsien välistä :D") Sitten esteelle. Ja yli me leiskautettiin. Laukkakin vaihtui (en mä sitä tajunnut kun Marianne huuteli että hyvä, jatka jatka. Vasta videoissa tajusin että se meinas että laukka on oikea :D) Jatkettiin siitä kohti jättiestettä. Kaikki meni muuten ihan hienosti mutta hyppy epäonnistui mun osalta ja esteen jälkeen makasin kaulalla, toinen jalustin oli pudonnut. Mietin siinä maatessani että jaaha, kohta mä putoan täältä. Samaan aikaan taputtelen vaan ponia että hyvä hyvä, niin kiltisti hyppäsit :D No, Pomo hiljensi, joten en minäkään pudonnut. 


Sitten Nikkis, Simo, Roosa, Kaisa. Ja meidän viimeinen yrityksemme. Jälleen vedin mutkat suoriksi ja kokorataleikkaan este ylittyi ihan kauniisti. Laukka ei vaihtunut joten saimme käskyn vaihtaa sen. Kun otin raville, aloin pelätä hirveesti että nyt poni tunkee ohi sen esteen. Sain onnekseni laukan kuitenkin nousemaan tarpeeksi ajoissa ja päästiin yli jättiesteen. Huh hei.
Yksi putoaminenkin sattui (Nikkis), mutta muutenhan tämä tunti sujui varsin kivuttomasti ;)

Kun Nikkiskin oli hypännyt, siirryttiin loppukeventelemään. Vähän jännitti, onhan Pomo paha ja ilkeä poni. Vaan kuinka ollakkaan, se paha ja ilkeä poni ravasi rauhassa ja mukavasti ja keskittyi lähinnä puksuttamaan pitkänä ja rauhallisena :)
Sitten käyntiin.

Marianne tuli juttelee. "Hyvä Milla :D"
Kuulemma oli heti ekan esteen jälkee sellanen ilme että ok, nyt sit hypätää. Ja Marianne oli iha et jee jee :D
Ohjien pitäis pysyä kädessä paremmin. Nooh.

Mä ite olin hurjan tyytyväinen. Kyllä tää oli kaikkein miellyttävin estetunti ikinä. En vieläkään löytänyt sitä esteiden salaista viehätystä, mutta tällä kertaa oli toi esteiden hyppääminen jopa miellyttävää.
Ja tosiaan, tuntihan meni ihan superhyvin. Ainaki ku huomioi että;
Kolmas kerta ikinä ku hyppään
Eka kerta tänä vuonna
Eka kerta ku hyppään laukassa

Joten siis varsin hyvin :) Hah ja kävi loistava tuuri. Sain kuvaajan just sillon ku mun esteiden hyppääminen ei näytä ihan järkyttävältä :D Pomokin oli nyt varsin kiva. Ja kyllähän toi sujui niihin viime vuotisiin hyppelyihin verrattuna ihan tajuttoman hyvin.

Käveltiin ja sit keskelle. Alas selästä, poni talliin. Harjailtiin se Jonnasen kanssa ja lopulta lähdettiin keskustelemaan esteratsastuksesta. Aivan ja mun oli mainittava Jonnalle "Kai sä nyt kerrot kuinka paljon paremmin sä hyppäsit, ja kuinka sä vedit niitä parin metrin esteitä ;)"


VIDEO Videossa on noi kaikki pätkät ihan järjestyksessä ja laitoin siihen nyt kaikki hyppyvideot. Jonna siis kuvasi joka hypyn (näin hän sanoo, koitan uskoa häntä ;) )

Karvakasoja ja ehkä vähän myös pohdintaa

Tänäänkin olin tallilla, olen parantanut tapani :) Heh. No ei mut yleensä ei vaan torstain jaksa mennä ku on just ollu tiistain ja keskiviikkon ja perjantaina ei yleensä sit pääse. Ja jäkä jäkä jäkä.

Kattelin parit tunnit, sitten tein jotain hyödyllistä (Omg :D) Vikalla tunnilla kävin ensin auttelemassa yhden tyypin kyytiin ja sitten laittamassa Nikkikseen vauhtia. Hölkkäilin hetkisen ponin vieressä ja laitoin paksun ponisen ravaamaan. Sitten sain hakea Mariannelle liinan ja sellasen kunnon juoksutuspiiskan. No piiskahan löytyi ihan hyvin, liinaa etsiessäni tarvitsin apua (niin siis, mähän jopa uskalsin pyytää apua, peukkuja!) Sitten menin vielä kävelemään hetkeksi Lakin viereen. Ja olin ilmeisesti hirveän pelottava, Nikkis teki hienon piruetin kun tulin sinne kentälle. Traumoja, traumoja.
Sitten vielä tunnin jälkeen pääsin (huomatkaa, pääsin nimenomaan :) ) auttelemaan Lakin pois laitossa. Neuvoin vaan jotain läpälää ja sitten pyöritin ponia karsinaa ympäri ja nostelin vähän jalkoja. Heh ja sitten harjasin ponin kun se ratsastaja sai tarpeekseen :') Mutta kun siitä lähti niin paljon karvaa, en mä vaan voinu jättää sitä niin. Ponin takajaloista irtos karvaa niinku kilokaupalla (melkeen nyt ainaki)

Mukavaa, pitkästä aikaa pääsin (vaiko jaksoin) tekemään jotain hyödyllistä. Niin ja harjailemaan ponia :)


Heh, palaten eiliseen (mun suuri ongelma, en ikinä saa kerrottua sitä kaikkea mitä mä haluaisin kertoa :D) niin mehän meinattiin jyrätä Marianne. Taas.
Ku se lähti juttelemasta, niin Roosa ryhtyi kävelemään reippaammin, ja vähän niinkuin siirtyi Mariannen perään. Ei se silleen kyllä sitä seurannut. Mutta ilmiselvästihän se yritti jyrätä Mariannen.
Kauhea, olen varmaan hirveän epäturvallinen oppilas. Mähän melkeen joka kerta (tai ainakin silloin tällöin) jyrään ton Mariannen :D Heittelen sitä raipoilla, tökin sitä jalalla, ravailen lähes sitä päin ja sit kävelen ihan kunnolla sitä päin.
Ehkä sit aina mun alitajunnan pahuus saa vallan ja yrittää sit hyökätä Mariannen kimppuun tai jotain D:

Asia jota olen miettinyt suorastaan oikein paljon.
Kehittyminen. Heh. Lempiaiheeni. Joo, musta tuntuu että kesän tultua oon oppinu hirveesti ja oon ihan loistava ja blaablaablaa. Katotaan mitä sit käy kun tulee talvi ja vaan kerran viikkoon ratsastus :(
Mutta tällä hetkellä olen olevinani niin hyvä :) Voidaankin tässä sitten mietiskellä loppuaika kuinka mahtava olenkaan :'D

Mutta jotenkin.. Vuos sitten, kyllä mä olin silloinkin sitä mieltä että mä olen hyvä (vähintäänkin vuosiin verrattuna) Tai ihan hyvä. Kuinka vain.

Mutta kun tällä hetkellä on ihan sellanen fiilis että mähän osaan. Ja olen loistava. Enkä osaa puhua vakavasti, kuten ette ehkä huomaa.

Toisaaltahan on vain hyvä jos tuntee itsensä hyväksi.
On eri asia tuntea itsensä hyväksi ja olla tyytyväinen, kuin nostaa itsensä jalustalle ja ajatella että olisi muka oikeasti hyvä ja sitten neuvoa muita jotka ovat huonoja.

Mä olen sitä mieltä että mä olen hyvä. Mä olen tyytyväinen. Musta tuntuu että ratsastus alkaa pikku hiljaa näyttää järkevältä, paremmalta. Fiksummalta. Mä olen kehittynyt taas tässä vuodessa. Musta on niin kiva kattoa kuinka paljon taitavammalta näyttää nää tän vuoden videot verrattuna viime vuotisiin :)
Tällä hetkellä tuntuu että tästä tulee jotain. (sitten kun loppuu kaks kertaa viikkoon niin sitten ei enää tulekaan :D)
Toisaalta. Tässä on niin paljon kehitettävää, ja vaikka mä aina tunnin jälkeen olen tosi tyytyväinen siihen kuinka hyvin se meni niin silti sitten miettii kuinka huonosti se sinäänsä meni.

Mutta musta on mukavaa että olen löytänyt taas tämmöisen uskon itseeni ja omaan touhuuni. Sama oli sillon viime kesänäkin, muttei ehkä näin vahvana.
Jotkut tuntuu valittavan siitä kun joku on tyytyväinen johonkin. Ei sais olla tyytyväinen, ei sais olla sitä mieltä että on hyvä.
Miksi ei? Miksi aina pitäisi itkeä että "yhhyy, mitään en osaa, surkeesti meni, elämä on surkeeta" Sitten jos sitä on aina silleen että oonpa paras, mitään ei tarvi enää oppia ja te muut ootte ihan surkeita, se on sitten eri asia.
Eikö kuitenkin ole tosi paljon parempi ja kivempi jos on tyytyväinen. Realistinen, mutta tyytyväinen. Muutenkin asennehan ratkaisee. Jos angstii että surkeesti menee, on tosi vaikea oppiakin. Ainakin mun mielestäni menee nää tunnit taas niin paljon paremmin kun mäkin olen oikeasti tyytyväinen siihen mun omaan osaamiseen. Vaikken mä enää ratsailla itke että nyyh nyyh, huono olen, niin kyllä se silti vaikuttaa että ajattelenko olevani "joku yksi tuntiratsastaja, joka ei mitään oikein osaa ja ehkä vahingossa saattaa onnistua" vai ajattelenko olevani "oikeasti varsin hyvä tasoon nähden"
Se että mä ajattelen olevani varsin hyvä, auttaa mua. Mä jotenkin uskallan muuutenkin ratsastaa enemmän. No en mä tiedä.
Uskallan paremmin lähteä ihan asettelemaan, valmistelemaan, tekemään tätä kaikkea hienosäätöä. Koska musta tuntuu että periaate on hallussa.

Heh. Tää nyt meni ihan eri asiaksi mistä mun piti puhua :D Tykkään niin kirjottaa. Lempipuuhaani (hirveää. Pudotin muistitikut lattialle. Pelkäsin niin että ne hajos. Eivät ilmeisesti.. Mutta nyt mä kuvittelen että oikeesti ne kaikki videot niillä tikuilla on "rikki" eikä ne enää toimi tai jotain. Kamalaa)

Mä aloin miettiä. Nooh.
Ajattelin että tää yks ihminen on nyt mennyt ensin yhellä ratsulla noin vuoden, sitten jonkun aikaa yhdellä toisella ratsulla ja sitten taas yhdellä ratsulla. Kolmella siis vakituisesti, sitten jossain välissä aina silleen välillä on ollut joku hevonen jonkun yhen kerran.
Hyvin eri tilanne kuin mulla :'D Jeps.
Mietin että jos mullakin olis ollu tämmönen. Että tässä kahen vuoden aikana olisin menny vaikka ensin vuoden yhellä, puol vuotta yhellä ja sit taas puol vuotta yhellä. Sitten vielä parilla muulla jossain välissä.

Arvatenkin osaisin ratsastaa varsin hienosti ja hyvin näillä kolmella. Toisaalta, muiden kanssa ei sitten ihan silleen onnistuisikaan kun aina menis sillä samalla.
Toisaalta olisin voinut oppia kaikkia "temppuja" paremmin. Esimerkiksi voisin osata väistää paljon paremmin kuin nyt. Nythän on se, että osaan joidenkin kanssa, joidenkin kanssa en. Ja esim Pomon kanssahan en paljon pääse edes väistöjä harjottelemaan kun en saa ponia edes hidastamaan :D
Jos olisin mennyt vakkarihevosella aina, niin sitten olisin voinut aina ja joka tunti opetella nimenomaan sitä väistön ratsastusta, kun ei olisi tarvinnut miettiä "miten juuri tämä hevonen toimii"

Olisiko se silloin paremmin? Olisiko parempi jos osaisin väistöt silmät kiinni ja yhdellä kädellä (ainakin sen jonkun tietyn ratsun kanssa) vai onko parempi että osaan ehkä jonkun kanssa pikkasen väistää ja jonkun kanssa saatan tuurilla onnistua.
Niin sanotusti perusratsastus useilla, vai temput yhdellä. Niin.

Mä olen sitä mieltä että jos olisin mennyt kahdella kolmella hevosella vain, niin en mä usko että olisin näin hyvä. Varmaan osaisin niitä ratsastaa paremmin mitä tällä hetkellä ratsastan yhtäkään ja osaisin esim näitä väistöjä paremmin. Mutta sitten kun toisaalta, nää kaikki hevoset on mulle opettaneet jotain. Tai ainakin kaikki joilla olen enemmän mennyt.
Itse pidän enemmän siitä että osaan sitten ratsastaa edes jossain määrin vähän näitä kaikkia, ja sitten jonkun kanssa osaan ehkä vähän väistää tai tälleen. Ja olishan se tylsääkin mennä aina/ lähes aina samalla :)

Suurin piirtein jokainen näistä hevosista on opettanut päättäväisyyttä. Kukin eri tavallaan.
Elviksen päättäväisyys oli sitä, että ponia ratsastetaan vaikka tulisi Vinskit ja Kaisat ja Sakarit vastaan. Vaikka se kiihdyttelisi, vaikka se stoppailisi. Sitä pitäisi vain ratsastaa, eikä luovuttaa ja väistellä muita.
Nikkis, Sulo ja Roosa opetti ihan sitä päättäväisyyttä että poni on saatava liikkeelle. Ihan oikeasti. Ja kun aloin ajattelemaan niin Nikkishän taisi olla se poni joka opetti mut ihan oikeasti vaikka lätkäsemään raipalla taakse jollei muuten jaksa liikkua. Nikkis kun ei oikeasti välittänyt yhtään mun lavalle näppäsyistä. Sulo välitti, joten en koskaan uskaltanut pamautella sitä taakse.
Pomo oli aina niin vaikea. Ja on se kyllä yhä. Mun oli itteni vain päätettävä etten mä saisi pelätä sitä, enkä mä saisi luovuttaa sen kanssa.
Heh, Vinskin kanssa tarvittiin oikeasti päättäväisyyttä :'D Ei saanut luovuttaa vaikka olikin kuoleman partaalla, se piti saada liikkeelle, se piti saada kääntymään. Vaikeaa se vaan olikin.

Jokainen on omalla tavallaan auttanut mua. Jonkun kanssa on oppinut ratsastamaan laiskaa, jonkun reipasta. Jonkun herkkää, jonkun ei niin herkkää. Jonkun hiukan porsastelevaa, jonkun nöyrää. Jonkun säikkyä, jonkun pomminvarmaa.
On saanut opetella käskemään. Opetella rentoutumaan. Vaikka ja mitä. Sellaista jota ei välttämättä olisi sillä tavalla oppinut yhden kahden ponin kanssa.

Ja onhan nuo kaikki olleet niin mainioita ;) Ehkä nyt Sakari ei opettanut mulle muuta kuin sen, etten tosiaankaan ole sopiva minkään hienon ja jalosukuisen ratsun kyytiin, ja Viiru sen etten oikeen tykkää suokeista :D Niin ja Kaisallakin oon niin vähän mennyt, ettei sekään ole paljon muuta kuin rauhottanut mua ja näyttänyt etten tosiaan pidä niistä suokeista vieläkään. Hmmh.

En mä tiedä, mä en vaan niin tykkää suomenhevosista. Johtunee siitä etten vieläkään oo löytänyt yhtäkään joka ois oikeesti kiva :'D (siis myös ratsailla)
Helmi kuskas kahesti portista ulos, enkä hallinnut sitä yhtään. Viiru kaahas päättömästi, ja oli ihan kamala. Sakari kaahas päättömästi ja oli liian hieno. Ja Kaisa.. No se taitaa olla ainoa suomenhevonen jonka kanssa sujuu. Mut siihen se jää. Ku siinä ei oo mitään mikä olis vieläkää natsannu. Se on vaan sellanen tasasen paksu suomiputte. En mä tiedä :D
Mutta ehkä vielä joskus :D


Jospa jätän pohdinnat tähän ja meen syömään kun kuolen nälkään. Seuraavan kerran vasta tiistaina tallille :( Ja kenttä remppa alkanee siis muutaman viikon päästä :'( Kaks viikkoa pitäis vielä päästä ratsastaa. Sitten alkaa määrittämätön tauko. Kuolen sit sillä välin

Keskivertoakin parempaa

Pari juttua jotka unohdin kertoilla teille eilisestä :D Tärkeää on joo :D

1) Jonna osoitti nerokkuutensa. Keskustelimme hirveän asiantuntevina hevosten.. no muodoista, se on järjellisin sana. Sitten Jonna kertoili kuin tietosanakirja mulle että "ja ruunakin voi jos se on oritettu myöhään" Toi oli päivän paras : D
2) Multa putoili jalustimetkin vaan pariin otteeseen. Kerran onnistuin sit pudottaa ne kokonaan ja sit laukkailtiin niinku ilman jalustimia. Se sujui hyvin, mutta ehdin siellä laukatessani jo pelätä että ei herran jumala mitä sitten ku tää siirtyy raviin?

Tallille sitten tuossa hervottomassa tuulessa ja tuiskussa. Kamala. Hyi hyi.
Perillä olin taas hivenen ennen viittä ja tein varmaan maailmanennätyksen taulun lukemisessa. Sain lopulta selville että minä menen Roosalla :) Tunnilla myös Sakari, Kaisa, Pomo ja Simo. Eikä Oonaa :'( Törkeetä.
Roosa oli vain mun kanssa. Päätin kattoa ekan tunnin. Mahtava meininki siellä, täytyy myöntää. Samoin huvitti se, että ekan tunnin ajan oli ihan pimeetä ja kamalaa. Sen jälkeen alkoi aurinko paistaa ja linnut laulaa. Heh :) Tokan tunnin alettua lähdin hakemaan aasiponia tarhasta. Roosa tuli mukaani, laiskasti, ja pistin sen karsinaansa. Harjailin Roosan tosi kauniiksi ja puhtaaksi. Kavioiden puhdistus oli tänään kyllä ihan ihme pelleilyä. Koitin nostaa ekaa jalkaa ja poni vaan nojaa vastaan. Kauan mä koitin ja koitin, ja ei vaan noussut. Lopulta otin vähän vauhtia ja tönäsin, ja arvon madame lihava suvaitsi nostaa sen jalkansa. Tosin sitten oli vielä vähän teroiteltava hampaita mun housuihin, vasta kun kolautin kaviokoukulla sen jalkaa lopetti rouva pelleilynsä ja suvaitsi nostaa jalkansa kiltisti.
Poni varusteisiin. Se oli säälittävää. Satulahuovat ihan väärin, ihan rytyssä ja rumasti. Turparemmit jäi löysälle ja puoliksi auki, satulavyö oli niin löysällä että hyvä ku pysy satula selässä, enkä saanu hiuksia hyvin tai hanskoja käteen. Pikkasen kiire tuli, mutta sai noi kentälläki kuntoon ;)

Marianne tuli kiristelee vyön ja sit mun oliski muka pitäny jo olla kyydissä. Säätelin kumminkin toisen jalustimen, nousin selkään ja säädin toisenkin. Ja sitten päästiinkin kävelemään.

Poni oli hieman laiskan puoleinen. Hyvä kun eteenpäin päästiin. Ratsastin Roosaa eteenpäin ja lähdin sitten vähän kääntelemäänkin. Hieman oli tahtojen taistoa kun poni olisi halunnut seurata ja sen huopa oli liian edessä (=ei osunut raippa ku huopaan :'D) Sain kuitenkin ponin kulkemaan meidän reiteillämme. Voltit oli niin laiskan pulskeita välillä, poni meinasi nukahtaa kesken voltin. Koitin myös vähän saada ponin asettumaan oikeaan suuntaan, ihan kivasti onnistuinkin, ainakin omasta mielestäni. Alkuun nyt vähän koitettiin oikoa voltin loput ja ei muka millään voitu tehdä nättejä voltteja, mutta kyllä se sieltä sitten lähti.
Sain ponin välillä kulkemaan tosi hienosti eteenpäin. Sitten taas se palasi matamaan, eikä millään jaksanut. Huh ja Roosallakin oli hieman ongelmia lätäköiden kanssa. Sen oli muka niin hirveesti kiemurreltava ja hiukan se koitti kiertää niitä lätäköitä. Ja aina välillä se onnistui taktisesti kiertämään lammikon ja sitten vielä luisumaan jonkun perään. Koitin kuitenkin parhaani mukaan vaatia ponia kulkemaan nätisti myös niiden valtameren kokoisten lätäköiden läpi.

Peltopäässä oli pääty-ympyrällä neljä puomia joita lähdettiin tulemaan. Tänään leikin aivokuollutta, enkä tehnyt paljon muuta kuin sitä pääty-ympyrää. Kääntelin ylimääräisiä voltteja lähinnä vain tilaa saadakseni. Mutta toisaalta, ratsastin ponia eteen, ja sen ehkä saa paremmin eteen jollei pyöri koko ajan volteilla.
Pääty-ympyrä onnistui ihan kivasti. Roosa nyt ei vaan oikeen tajunnut että puomeista pääsee yli vaikkei niitä tuijottaisi kymmenen sentin päästä. Usein me hyydyttiin puomin eteen, poni katteli puomia tosi tarkasti ja asetteli koipensa puomin yli ja sitten vielä kolautteli varmaan joka jalan siihen puomiin :D
Vaan kyllä me välillä päästiin silleen ku toisetkin, ei kateltu puomia kuin metrin estettä, kuljettiin sen yli reippaasti, eikä aina edes kolauteltu. Muutaman kerran pääsi poni kyllä hilpaisemaan puomin ohi, se vaan tunki sisä- tai ulkokautta puomin ohi. Kun sain pohkeen läpi, tultiin tosi nätisti yli puomien.
Alkuun musta oikeestaan tuntui ettei tästä tuu tänään yhtään mitään :D Tuntui että poni vaan seurasi ja mateli eikä kääntynyt. Mutta sitten kun saatiin taas poni hereille ja mäkin osasin taas niin sittenhän se sujui kauniisti. Poni kuunteli, käveli ainakin lähes koko ajan suht reippaasti. Ja yrittikin vain pari kertaa liirata jonkun kaverin perään.

(Isojättipää :D)


Sitten siirryttiin kevyt raviin (tänään sitten taas runosuoni laukkaa. Ainakin tällä hetkellä teksti tuntuu tuhat kertaa paremmalta kuin eilen)
Kevyessä ravissa tultiin taas tota pääty-ympyrää neljällä puomilla. Siirsin Roosan raviin. Aloitettiin sillä että poni kulkisi eteen ja sitten lähdin vähän kääntelemään. Välillä oli käännöksissä hivenen jotain ongelmaa, kun Roosa oikeen apinanraivolla juoksi jonnekin. Mutta pääasiassa poni kulki hienosti sinne minne pyysinkin. Ravikin saatiin aika kivaksi. Alkuun vähän laiskotti, mutta sitten. Välillä tultiin tosi kivaa ja reipasta ravia, välillä vähän hidastui, mutta siitä hitaastakin ravista saatiin kommentiksi että se on "ihan ok ravia" Joten ei se nyt ihan madellut :) 
Puomit ylittyi varsin kivasti. Jokunen puomi taidettiin ohittaa, mutta mun muistaakseni tää meni oikein hyvin. Kahdessa vikassa puomissa oli aina vähän se ongelma kun Roosa ei kääntynyt niin hyvin, eikä asettunut yhtään ja sitten tultiin niille puomeille melkeen aina ihan vinossa. Vauhtikin tuppasi välillä kuolemaan. Mutta kivasti yliteltiin puomeja, puomit kolisten :)


Käveltiin hieman. Ja Roosa oikeen kuoli. Heti ku siirsin käyntiin niin se lähti laahustamaan niin hitaasti ku on vaan mahdollista. Koitin vähän ratsastaa eteen, jottei sitten laukka iskisi ihan yllättäen, mutta ei :D Se oikeen ties et nyt saa kävellä ihan rauhassa. 
Seuraava tehtävä oli sit tämmönen

Eli tultiin tollanen kiemurtelu käynnissä noiden puomien yli. Sitten tultiin tonne puomille joka on eri päin, ja sieltä sit nostettiin laukka ja laukattiin pitkä sivu. Ja sit mulle hoettiin että valmistelet sen ravin aikasin, nyt jo nyt jo. 
Käyntikiemurtelut meni ihan kivasti. Välillä poni koitti oikasta, mutta mä panostin taas kaikkeni noihin reitteihin, hyviin kulmiin, suoriin puomien ylityksiin. Otin ponin sitten aina vikan puomin jälkeen raville. 
Reippaasti ravia eteen ja nosto. Eka kerta meni vähän huonosti (alotettiin tähän vasempaan, mihin nyt Roosa nostaa paremmin) Poni veti reipasta ravia koko pitkän sivun ja vasta täällä missä laukka piti lopettaa, nousi pari laukka-askelta. Otettiin parit nostot Kaisan perään, poni oli ihan innoissaan ja tuli tosi hyvää laukkaa, jonka minä jopa lopetin ihan itse. 
Sitten nosteltiin ilman imua. Välillä nousi paremmin, välillä huonommin. Tuli ainakin yksi tosi hyvä nosto, laukka jatkui pitkän sivun, jossa otin itse alas. Tosi hieno :) Mä istuin laukassa oikein hyvin, istuin tänään myös tossa reippaassa ravissakin tosi hyvin. Välillä aloin vähän laukassa pomppia, mutta sitten istuin aina vaan alas ja tadaa, osasin istua. Olin tyytyväinen tähän mun istumiseen taas tänään. 


Vaihdettiin suunta ja sama homma. Tähän suuntaan nousi niin paljon huonommin, tultiin muutamaan otteeseen koko pitkä sivu pelkkää ravia kun ei vaan noussut. Peppu tosin tais lentää vaan korkeintaan kerran jos sitäkään (; 
Saatiin me sitten oikeallekin parit nostot ja ainakin yks hieno laukka, lähes koko pitkä sivu. Hieno poni oikein. 
Sitten hieman kevenneltiin ja sai vielä ylittää puomeja. Roosalle iski uhmaikä, ja loppuravit menikin aika huonosti. Silleen.
Vauhtia löytyi ainakin alkuun tosi mukavasti, mutta kun puomien yli ei vaan päästy ja sit Roosa koitti hirveesti seurailla :D Taisteltiin ja taisteltiin, tein vaan ympyröitä ja voltteja ja koitin päästä puomien yli. Ei se nyt täydellisesti lähtenyt sujumaan, mutta ainakin paremmin. Sitten käyntiin.

Siellä me käveltiin. Ohjat löysinä, ilman jalustimia. Käännyttiin just pois peltopäästä, käveltiin pitkää sivua. Sitten kuului niks, ja Roosa laukkaa, Pomo ja Simokin tais lähteä. Mä istun siellä ihan että täh, tää säikähti o-o'' Sit kerään ohjat nopeasti ja tyylivapaasti ja pysäytän ponin. Kaikki pysy selässä joten poni vaan liikkeelle heti. Katoin että jaha, Sulon ja Essin tarhan aita kaatui. Ponikin kattoi, mutta se ei miettiny että jaha, aita kaatui. Se mietti että ei hyvä jumala, aidan kaatajat ovat tulleet, AUTTAKAA! Sen isot hörökorvat kääntyi kohti aitaa, ja sit pysähdyttiin. Kamalaa, aidat on nurin. Ponia liikkeelle ja sit se pysähtyi taas ja sai sätkyt kun Sulo ja Essi kaivoivat oksan kaatuneiden lankojen alta. Rauhotin itteni ja loin taistelusuunnitelman. Annoin ponisen kattoa hirveää kaatunutta aitaa, silittelin sitä. Sitten liikkeelle.
Pari kertaa pysähdyttiin kattomaan "kato kato, nyt toi Erno meni aitaa nostamaan, kamalaa!" Lopulta poni sitten tajusi ettei aidat hyökkää sieltä kimppuun ja saatettiin kävellä ihan rauhassa. Jotenkin myös tuntuu että ton jälkeen tuli poni paremmin avuille, kun kääntyi niin nätisti ja pienellä pyynnöllä eikä edes yrittänyt enää seurailla, mitä se kyllä loppukäynneissä alkuun teki :)

Marianne kävi sitten myös juttelees. "Olekko tyytyväinen?"
"Hmm.. Joo :)"
"Hyvä, koska mäkin oon :)"
Sitten keskusteltiin siitä kuinka täydellinen ja mahtava olenkaan (tai sitten minä keskustelin siitä)
Ja sitten Marianne ei millään suostunut myöntämään sitä tosiasiaa, että musta tulee taas ihan surkea kun loppuu tää kaks kertaa viikkoon ratsastus :(
Mutta mä oon kuulemma lyhyessä ajassa kehittyny niin paljon :)

Mäkin olin hirveän tyytyväinen. Roosa on niin mainio poni :)
Laukat nousi molempiin suuntiin vallan hienosti. Löydettiin vähän vauhtiakin meijän touhuun. Ja aika kiltisti poni kulki sinne minne pyysin (ja nousi laukatki ilman sitä imua :D)

Sitten keskelle ja alas pienen ponin selästä. Harjailin hänet nopiasti. Sitten siivosin Nikkiksen suitset pois ja sitten Roosan suitset pois. Ja kotia kohti :)

Hahaa ja tänkin kerkesin ajoissa kirjottaa >:D

Olipa kerran poni, joka meni mukkelis makkelis

Hellurei taas jälleen :D

Tallille sitten. Hirveä stressi sen päiväsen ukkosen ja sateen takia. Saavuin tallille vasta viideksi, ihan varmuuden vuoksi vaan. Jos ei kuitenkaan olisi tunteja, olisi noloa olla siellä ja niin :D
Taulua lukemaan. Mulla oli Sulo, tunnilla myös Salli, Kaisa, Laki ja Roosa Jonnan kanssa. Roosa ja Sulo olivat tokalla tunnilla, joten soittelin Jonnalle ja kattelin tuntia. Jonnan saavuttua kuljettiin ympäriinsä, keskusteltiin syvällisiä. Ja sit mun piti kertoa kaikki Roosasta. "No siis, sehän on ihan mahtava"

Tunti alkoi ja menin Sulon luo. Kyytiin vaan ja käyntiä. Sulohan oli reipas, hyvin ratsastettu ;)
Kun nousin selkään, lähti poni jo kävelemään. Suuntana oli portti. Loikkasin kyytiin ja sitten ohjasin ponin uralle. Käveltiin, tein hieman voltteja ja koitin pitää Sulon reippaassa käynnissä. Ja sitten päätin että tänään ei poni porsastele YHTÄÄN. Se voi kyllä kävellä lammikoissa, se kääntyy kun haluan, eikä käänny kun en halua. Se liikkuu eteenpäin. Eikä se varsinkaan syö.
Pikkasen oli keskusteltavaa niiden lammikoiden suhteen, Sulon mielestä niihin saattaa pienet ponit vaikka hukkua. Välillä se kulki kauniisti yli lammikon, välillä jouduttiin tappelemaan jotta poni suostuisi kulkemaan lammikon yli.
Voltit oli vähän huonoja. Ponin paksukainen ei asettunut, ja toisaalta en myöskään keskittynyt siihen tarpeeksi. Voltit myöskin meni aina lopussa ihan pieleen, kun poni tunki vasten sisäpohjetta, eikä asettunut sitäkään vähää jonka se oli asettunut alkuvoltista.
Periaatteessa poni kuitenkin kulki käynnissä ihan hyvin. Välillä vähän taisteltiin ja tapeltiin, mutta poni kulki eteen ja kulki sinne kun halusin.

(Rakkahat lukijat. Minä yritin laittaa tähän kuvan. Luovuin ajatuksesta kun kuva oli ladannut kymmenesosan tässä.. Noh.. Vähän alle puolessa tunnissa :) )

Marianne laitteli puomeja ja lähdettiin tulemaan vähän tehtävää. Käynnissä tultiin kahdeksikkoa, pitkän sivun keskeltä toisen pitkän sivun keskelle. Siinä halkaisijalla oli kolme puomia.
Mä halusin että tultaisiin mahdollisimman hyvillä reiteillä, eikä oiottais.
Hieman kolautellen yliteltiin aina puomit, tosin hivenen vinossa, sillä käännös puomeille ei oikein suostunut onnistumaan kuten halusin. Oikeaan kierrokseen ei poni suostunut millään kulkemaan uralla, muutenkin oikea pohje ei toiminut kuten olisin halunnut. Poni tunki vasten oikeaa pohjetta, jos käytin sitä, se ei kuunnellut sitä. Kun raippa siirtyi oikeaan käteen, alkoi hieman helpottua, mutta vaikeuksia oli silti.

Siirryttiin kevyt raviin. Mä nyt kerrankin yritin vähän kiltimmin siirtää ponin raviin, ja se osoittautui huonoksi ideaksi. Sulo nyhjäsi aidan vierustoilla ja mateli. Pamautettuani pariin otteeseen raipalla taakse, löytyi meiltä ravikin.
Sulo ravasi reippaasti. Tai ainakin reippaammin kuin yleensä ja mä olin hetkessä ihan kuolleena siellä :D Kevensin ihan liian korkealle, mutta en toisaalta millään jaksanut keskittyä siihenkään kun lihakset kramppas. Ja mä en millään pysynyt taas Sulon matkassa. Kun koitin käskeä sen vaikka yli vesilammikon, tai pois toisten perästä, niin sitten kun se lähti onnistuin lähes aina huojumaan sivulta sivulle ja kääks. Vaikeaa vaikeaa.

Poni kääntyi kuitenkin oikein hyvin. Vesilammikoita piti muka hirveästi väistellä ja välillä koitettiin seurailla. Mä kuitenkin päättäväisesti pistin ponin aina sinne minne halusin, ja onnistuinkin siinä suhteellisen hyvin.
Siihen kahdeksikolle oli jätetty vain yksi puomi ja lähdettiin tulemaan sitä sitten kevyt ravissa. Poni oli taas ihan oikeaa pohjetta vasten ja aina sen puomin jälkeen se yritti tunkea oikealle. Ei se koskaan päässyt, mutta aina oli silti koitettava. Välillä jouduin hieman ratsastamaan eteen, mutta yleisesti ottaen poni ravasi ihmeen mukavasti.
Kun oltiin tarpeeksi kauan lämmitelty tällä yhdellä puomilla, laittoi Marianne siihen keskelle kolme ravipuomia, joita sitten tultiin. Ja jes, mulla pysyi taas kevennys oikeena yli puomien, mähän alan oppia :)
Vähän oli ongelmia kun poni koitti aina oikoa oikealle. Tahkottiin ja tahkottiin, mutta aina vaan se koitti.
Meidän käännökset niille puomeille epäonnistui melkeen aina. Pariin otteeseen ei edes puomeille päästy, kun poni ei kääntynyt silloin kun aloin kääntää. Se kääntyi hirveän hitaasti, joten tultiin puomeille vähän vinossa aina. Noh.

Käveltiin sitten hieman. Mä olin ihan kuoleman partaalla :D
Marianne pisti laukkapuomeja (joita katsoessani ajattelin vain ettei me ainakaan onnistuta laukkaamaan puomien yli. Toisaalta ei se haitannut, koska pääsinhän mä sillon Elviksellä laukkaamaan puomien yli ;) ) Se laitto peltopäähän pääty-ympyrälle kaks puomia ja sitten toiselle pitkälle sivulle yhden puomin.
Sitten lähdettiin nostamaan laukkaa. Sai nostaa harjotusravista ja laukata sitten puomien yli. Siirsin Sulon heti raviin, reipasta ravia, pidin ohjatkin vähän löysempinä ja koitin istua. Ja sit nostoja, nostoja, nostoja. Tai okei, sanotaan vähän todenmukaisemmin: nostonyrityksiä, nostonyrityksiä, nostonyrityksiä. Ei niinku millään. Tein kaikkeni (kaiken mitä siinä tilanteessa pystyin tekemään) ja ei. Ei ei ei. Lopulta otin ponin käyntiin ja koitin nostaa sitä kautta. Lähti vähän jopa nousemaan. Säälittäväähän se oli joka tapauksessa. Poni käyntiin, pohkeita jotta saatiin reipas käynti. Sitten kun poni tuntui hyvältä niin nosto. Ja silloin nousikin.
Sulo nosti vain porttipäästä, ja lopetti kun sitä huvitti. Saatiin me pari pitkää sivua laukattua ja aika reippaastikin jopa (ja laukattiin jopa vasempaan kierrokseen pitkää sivua!! Ja siinä laukassa mä seisoin vähän jalustimilla kun se laukassa istuminen ei ottanut onnistuakseen)

Laukassa istuin oikein hyvin. Mutta yhden yhtä puomia me ei ylitetty :D Joko laukka loppu liian aikasin, tai sitten poni ei millään voinut laukata hieman uran sisäpuolella että oltaisiin päästy puomin yli. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että poni laukkasi reippaasti ja niinkin pitkiä pätkiä.
Sitten, olin juuri ravaamassa ja etsimässä sopivaa tahtia. Sitten kuului jotain ihme meteliä, ponia käyntiin ja katoin että mitäs ihmettä. Sitten näen kun pieni Roosa-poni heitti nokilleen ja pieni Jonna-täti sitten lensi kyydistä ponin jalkojen sekaan. Auts. Pysäytin Sulon ja sit kaikki katteli järkyttyneenä. Kauaa Sulo ei kuitenkaan jaksanut seistä, joten kävelin sitten sellasta isoa volttia. Ja poni oli niin raivostuttava. Siinä se puski Sallia päin, Roosan luo. Millään ei voinut kulkea. Aikani mä nätisti käskin, sitten iskin raipalla vähän joka suuntaan, aivan ihme pelleilyä. Marianne naureskeli että nyt meni Millalla hermot tohon Suloon. On se kyllä oikeesti vähän pölvästi poni, siinä niin ihan rauhassa kävelee päin naisväkeä :D

Kun Jonna saatiin takaisin kyytiin, jatkettiin laukannostoja, jotka siis onnistuivat erittäin vaihtelevasti. Marianne kommentoi mulle sieltä ettei se oo nähny vielä yhtään onnistunutta laukannostoa ja mä naureskelin sille koko ajan ettei tästä tuu yhtää mitään, ei nouse millään :D Vaikeaa.

Laukattuamme tarpeeksemme siirryttiin vähän keventelemään. Sulo veti ravia pikakiiturin lailla ja mä rukoilin koko ajan että jos siirryttäis loppukäynteihin. Osa alotti kyllä käveleen tosi aikasin, mut sitten aina mietin että minähän en antaudu, ravaan täällä vaikka väkisin.
Vähän jouduimme jälleen keskustelemaan ratin herruudesta ja lammikoiden syvyydestä, mutta ihan kivasti poni kulki. Ja siirtyi ravaamaan hivenen rauhallisemmin (:
Kun oltiin ravailtu, siirryttiin käyntiin. Huh hei. Voikin olla raskasta jonkun miniponin kanssa ratsastelu, heh.

Marianne tuli vähän jutteleen. Hienosti meni eikä kuulemma näytä ollenkaan pahalta Sulo mun käsissä (: Tosin kuulemma sen pitää keksiä jotain uutta kun Sulo on jo niin tylsä :D Mainiota, mun alla kaikki ponit muuttuu tylsiksi, heh. Mä vaan totesin ettei mitään väliä, kaikki käy. Eikä mua haittaa vaikken enää niinkään Sulolla menis, ku ne lyhyet jalustimet vähän häiritsee.
Ja sitten kuulemma on tullut niin paljon rohkeutta. Enää en kuulemma istu kyydissä "anteeksi vain, mutta voisitko ystävällisesti tehdä näin ja näin" vaan nykyään mä käsken ja laitan menemään.

Mäkin olin kyllä sinäänsä ihan tyytyväinen. No laukka ei suju. Yliarvostettu askellaji muutenkin.
Ravi sujui mun mielestä sinäänsä varsin hyvin. Vähän kääntöongelmia, mutta niistä ei varmaan koskaan päästä. Sinäänsä joo, olin tyytyväinen. Kivasti meni :D Niinku sinäänsä :'D Kyllä kulkee kirjoitustaitoni taas tänään tuhatta ja sataa.

Keskelle ja alas selästä. Ja poni talliin. Eikä se taaskaan yrittänytkään syödä siitä kentän vieressä olevasta ruohikosta! Puupääponi oppii! Jeij. Sulo tuli talliin niin väsyneen oloisena, kaikkensa se oli antanut. Huh.
Nopeasti vaan varusteet pois ja poni kuntoon. Sitten pestiin hieman Roosan suitsia kun ne oli hieman hiekkaiset, heh.
Ah ja kotiin.
Tiedättekö. Aika mystistä on se, että Jonna on käynyt ratsastamassa Maskussa 14 kertaa. Se on pudonnut kolme kertaa :D Musta se on aika hyvin. Onhan se nyt sentään 11 kertaa pysynyt selässä, heh.
Katotaan. Ajattelin että viikon päästä pakotan Jonnan taas kuvaamaan. Ihan varmuuden vuoksi.. Ku sit on se kenttäremontti ja kaikkee :/

Heipä hei. Katsotaan sitten huomenna uudestaan :)

Lunta tulvillaan

On ihan kohta taas. Ja liinakkommekaan...

Tjoo, nyt meni ihan väärin. Miettikää nyt. Tänään oli jo päivä lyhyempi kuin eilen. EIEEEIEIEEIEIEIIEIE!!!!11 Täähän ei nyt voi olla totta. Pian on taas pilkkopimeetä neljältä päivällä ja kohta sitä taas luistellaan tuulessa ja tuiskussa tallille. Ei ei ei, ei näin.
Kamala päivä toi kesäpäivänseisaus. Hyi olkoot. Sen voisi pyyhkiä kalenterista ihan kokonaan ja sit voitais iloisesti hyppiä kukkamekossa ja lallatella ikuista valoa. Ah, se jos mikä olisi upeaa.

Käväisin tänään tallilla :) Pitkästä aikaa :'D Joo, pitkästä aikaa olin siellä vaikken ratsastanut. Mun on jo monta viikkoa pitäny mennä. Mut sitte on aina ollu sauna, ja oon aina ollu viikonloput poissa (eikä sillä, en mä lauantai/sunnuntaina edes menis. En tykkää niistä päivistä) Ja sitten on ollu kauheesti tekemistä.
Nyt en sitten viikonloppuna mene mihinkään, joten oli hyvä hetki piipahtaa tallilla. Ja joo, periaatteessahan ois ollu kivempi mennä jo eilen, ja nurinurinuri.

Toisaalta olin ihan ilonen että menin vasta tänään (vaikka tunnit alkoikin vasta kuudelta, ja olin siis tallilla vasta kuudelta) Ilma oli ihana, vihdoinkin sai polkea ilman sitä jumalatonta vastaviimaa jota vasten saa yleensä aina polkea. Aurinko paistoi ja oli vaihteen vuoksi jopa lämmin. Tää kesä on ollut ihan hirveä. Mä olen KERRAN ollut shortseissa, enkä kertaakaan hameessa. Mikä kesä se tämmönen on? Joka aamu mä pistän tottumuksesta pitkät housut, ja useimmat päivät on ollu vielä sellasia ettei siellä olis muilla tarjennutkaan. Hertsilei, mullahan oli pari päivää sitten takkikin mukana pihalla (ja jopa pidin sitä hetken päälläkin)

Asiasta kolmanteen. Istuskelin ihan vaan ja kattelin ne kaks tuntia. Olin ihan väsynyt ja oli niin lämmin ja oikeen euforinen hyvän olon tunne siellä levisi. En mä siis mitään järjellistä tehnyt :D

Nyt olen taas täällä ja vain vaivaiset neljä päivää (pauk pauk pauk) että pääsee taas tallille. Tai periaatteessa tänäänhän on jo lauantai.. Ainakin melkein. Jeah! Kolme päivää siis :) Sit pääsis taas ratsastaa.

Hyvää juhannusta. En nyt ole varma onko se sitten muka tänään vai huomenna vai koska. Noo, viettäkää sitä nyt kuitenkin kuten parhaaksi näette