Ihmeitä, onko niitä

Miten se voikin mennä aina niin hyvin että netti lähtee toimimaan just sillon ku on tallipäivä. Hehe. Saatte tän sittenkin jo nyt, jee


Tallille tänäänkin ja palkkasin itselleni kuvaajan, joka otti sitten koko sukunsa mukaan (eli Henna siskoineen :D) Lukaisin taulun ja tunnilla tosiaan Roosa, Sulo, Kaisa, Nikkis ja Laki ja mulla tälleen arvattavasti edelleen se Pomo. Pompeli oli tokalla tunnilla, joten kattelin vaan tunteja ja jeesustelin elämää.

(Aika mageeta, sain kerrankin heti kuvia. Tosin nä on videokameralla otettuja, mut ehkä jo huomenna saan noi kuvat jotka Henna kuvas järkkärillä. Saatte taas sitä taattua laatua :'D Häpäisemme oikeen nämäkin kamerat)
Lopulta oli meidän tunnin vuoro, joten menin Pomon luo. Marianne tuli pidenteleen jalustimia mun kanssa ja sit loikkasin kyytiin. Käyntiä. Käytettiin tänään koko kenttää koko tunti.

Lähdin ratsastamaan Pomoa eteen ja taistelin sen heti alkuun pois possujono-moodista. Onnistuikin ihmeen hyvin, jaksoin ratsastaa ponia eteen ja parin alkutaistelun jälkeen Pompeli lähti kääntymään paljon paremmin mitä viime viikolla. Ihan vähän se kyttäili taas, ja ihan pikkasen välillä pelotti että se lähtee kun kulmat oli niin hurjan pelottavia. Heti alkuun se päätti että se yks kulma on kamala, ja jouduttiin tekemään jotain mielenkiintoista kiemuraa siellä kulmassa kun päätin sen ratsastaa siihenkin kulmaan vaikka väkisin. Pomokin tajusi ettei kulmassa ole mitään pelottavaa heti kun sain sen lintattua sinne.
Vähän tänään oli kädet vammaset, samoin kevennys (valitan jo etukäteen) En edes tiedä. Siis ohjasotteet oli jotenkin niin nopeita. Liian isojakin. Olisin voinut rauhallisemmin käyttää kättä. Muista siis huomenna, rauhalliset kädet. Toisaalta sitten Pomo kääntyi tosi hyvin, joten ulko-ohja pysyi varmaan ihan kivasti tuntumalla (ja se muuten kääntyi paremmin oikeeseen kierrokseen, hmm) jotta en mä sit oikein tiedä :D Mutta ei mun mielestä kädet tuntunu hyviltä.
Tein alkuun pari pysähdystä, eka onnistui. Toka olikin sit sellanen aitaa päin pysäytys, että jee.

Sitten siirryttiin keventelemään, koko kenttä siis käytössä, vähän jännää :D
Pomo siirtyi ihan kivaan raviin, ratsastin kyllä eteenpäin mahdollisimman paljon. Tai siis, tyhmä lause. Eteen sitä piti ratsastaa ja koitin myös mahdollisimman paljon ratsastaa eteen jottei poni turhaan kyttäilis mitään. Tosi selkeetä.

Ratsastin eteen, tein voltteja. Pomo kääntyi taas ihan yllättävän hyvin ja koitin vähän saada ponia asettumaan volttien suuntaan ja sekin onnistui ihan kelvollisesti, ainakin silloin kun muistin käyttää myös sisäpohjetta enkä vaan venkslannu sisäkädellä. Välillä poni taas tuijotteli peloittavia kulmia, mutta kyllä se sitten siitä taas. Ravi oli muuten ihan kivaa ja onnistunutta, mutta mun kevennys vammasi. En tiedä, jotenkin tuntui että näen kevennykseen niin paljon vaivaa, tömähtelin satulaan. Kevennys ei ollut pehmeää, pientä ja vaivatonta, vaan niinkuin noiden sanojen vastakohtaa. Hirveetä :D Elättelen toivoa että se johtui siitä maastosta, siel oli lyhyet jalustimet ja täysin erilainen ratsu. Toivotaan siis vaan parasta

Käveltiin hieman ja sitten lähdettiin laukkaan. Laukkatehtävänä oli vaan "pidetään hauskaa" Vuoronperään saatiin baanata uraa pitkin. Aika simppeliä :D
Mä olin vika, kuten aina, joten kävelin keskemmällä ja trallallaa. Pomo koitti aina välillä lähteä mukaan baanalle, mutta sopeutui kävelyynkin oikein hienosti.
Jossain välissä sieltä muuten ajoi hirveän koliseva auto, jota Nikkis säikähti jo kauan ennen auton tuloa (tapahtui kyllä vasta kun oltiin suuntaki vaihettu :D) Pomo siirtyi myös laukkaan, säälittävä yritys leikkiä pelästynyttä. Se laukkasi ihan rauhallista laukkaa pari askelta, ei varmaan edes tajunnut että Nikkis oli jotain säikähtänyt. Söpö :D Kun auto ajeli, niin käänsin Pomon jotta se vähän sai autoa kattoa, mutta ei sitä tuntunut vähempää kiinnostavan.

Muiden laukattua oli sitten mun vuoro. Siirryin raviin ja Pomo oli jo ihan lähdössä. Nostin laukan vähän liian aikaisin, ja sitten vaan mentiin. Mä en edes koittanut nousta jalustimille, harjoittelin ennemmin tota istumista ( no okei, toiseen suuntaan kokeilin, tulos -> makaan kaulalla kun Pomo kiskas pään alas. Hups) Olin vallan yllättynyt kun Pomo laukkasi kiltisti toiseen päähän eikä edes yrittänyt kaahata kavereiden luo, jeij.
Ensin pitkä sivu meni nätisti, päästiin porttipäähän. Sieltä sitten avautui seuraava pitkä sivu ja johan lähti. Pomo laukkasi todella reippaasti (niin reippaasti etten varmaan hallitusti oo niin reippaasti laukannut :D Tai "hallitusti") pitkän sivun, lyhyellä sivulla pelkäsin et se kaatuu ku kulmaan tultiin vauhdilla ja Pomo oli ainaki 45 asteen kulmassa ja sit mäkin melkeen tipahdin sieltä :D Rauhallisemmin taas laukattiin porttipäähän, tällä kertaa ei kylläkään niin siististi, sillä pitkän sivun puolessa välissä Pomo koitti oikoa kavereiden luo. Taisteltiin, ja sain sen kyllä sinne lyhyelle sivulle, vaikka kulma oikastiinkin. Ja sieltä porttipäästä tultiin taas täysillä peltopäähän. Mä hiljentelin, ja meni siinä ehkä kolmasosa pitkää sivua ennen kuin poni siirtyi nätisti raviin.

Vaihdettiin sitten suunta. Muut laukkasivat, Pomo muuten käveli näissä odottelukohdissa hienosti. Se liikkui eteen kun pyysin, eikä edes koittanut seurailla. Jee!
Sitten meidän vuoro. Nostin varmaan käynnistä kun poni oli aika innoissaan ja sit lähdettiin. Laukattiin porttipäähän ja poni meni taas aika kovaa. Sitten tultiin lyhyelle sivulle. Mulla oli valahtanu jalustimet kengän korkoihin, joten fiksuna ihmisenä lähdin sitten heiluttelemaan jalkoja niin että saisin jalustimet paikalleen. Toinen menikin vallan nätisti, mutta toinen ei tajunnut, jolloin sitten kaahattiin täysillä kaarteisiin ilman sisäjalustinta!
Kun se jalustin tippu Pomo otti vähän lisää vauhtia ja mä mietin vaan et perskule, mä putoan, pitäiskö hiljentää. Sit mietin et no ei todellakaan hiljennellä, ja aloin sit vauhdissa kaiveleen jalustinta takas (mites se menikään? Ei esteradallakaan hiljennetä ja kaiveta jalustinta :D) Siellä mä heiluin selässä ihan kivan vinossa alkuun, sain onneksi jostain kiinni enkä enää huojunut ihan toispuolisena kyydissä. Kaivelin jalustinta hätäpäissäni, ja löysin Pomosta pari vaihdetta lisää. Siellä mä yritän kauhuissani kaivaa jalustinta jalkaan ja poni vaan kiihdyttää. Onneksi se jalustin löytyi, saatoin vähän hiljentää Pompelia. Laukkailtiin vielä yksi kierros ja sitten hiljentelin, kyllä kaks kierrosta riittää mulle vallan mainiosti.

Loppuun sitten kevenneltiin. Pomo aloitti tosi kivasti. Vähän se kyttäili taas joka suuntaan, mutta ravasi pääasiassa tosi rennosti, kääntyi hyvin roikkuvalla ohjalla ja venyi vaan alas ja alas. Mutta kun sitten kävikin jotain, ja poni ei kääntynyt. Lähdettiin taistelemaan, näppäsin raipalla, joka aiheutti sen että Pomo kyllä kääntyi, mutta toisaalta se vaihtoi askelluksensa rennosta loppuravista reippaaksi kiitoraviksi. Jippia jei vaan.
Tein siirtymän, jonka jälkeen Pomokin vähän rauhoittui. Tänään ei tosiaan ollut mikään ravipäivä, ei ei :D Onneksi mä sentään laukassa onnistuin aika kivasti, istuinki aika kivasti. Jee jee.

Sitten käveltiin. Pomo kauhisteli kulmaa niin että voi apua ja näin.
Tosiaan. Mä olin sitä mieltä että se meni ihan hyvin. Ihan ookoo :D Pomo kääntyi jo kivasti, kyllä se tästä (se oli niin suuri pettymys kun viime viikolla ei se kääntynyt, kun mä olin just kauheella vaivalla oppinut kääntämään sitä :D) Ravi oli vammasta, tosin siinä käännyttiin ja loppuravit oli kivat. Vammasta silti, kevennys vammas ja hetken se juoksi ja kääk. Laukka onnistui ihan kivasti. Istuin, kädet oli vähän paikallaan, mut aika kiva. Eikä ees pelottanu ku vedettiin täysiä, heeheeh :D

Kisat lähestyy kovaa vauhtia, mulla on nyt kuukausi aikaa. Tämän kuukauden to-do-list: Opettele pitämään ne kädet kyynerpää kulmassa ja nyrkit kiinni. Ei paljon muuta, tietenkin tässä nyt reenitään taas käsien käyttö rauhallisemmaks jne, mut toi on nyt varmaan oikeasti se suurin ja tärkein, sillä tämän päivänenkin vammaus on sellasta että joskus se on, joskus ei. Käsien asento taas on aina ja ikuisesti huono. Ja ku mä en sit todellakaan halua mennä missään koulukisoissa niin että makaan ponin kaulalla kädet ojossa, ei jei. Mulla on nyt kuukausi aikaa tapella tän kanssa :D 

Kun oltiin kävelty niin keskelle ja alas selästä. Pomolla oli vähän turhan kiirus talliin. Sitten poni nopiasti pois. Ja pitkällinen odotus :D Niin pitkällinen etten noin pitkää ole ikinä kokenut.
Mutten voinut keskeyttää ja oli ihmisiä. Niinpä sain uuden kortin vasta kun tallista oli jo puolet valoistakin sammunut.
Ja olen ylpeä itsestäni, sain ihkutettua Mariannelle että oltiin maastossa :D Olin sillee "tiiäks, me oltiin maastossa blaablaa" ja hypin samaan aikaan silmät innosta kiiluen. Normaalia, täysin normaalia.

Huomiseen, josko huomenna olisi vähemmän vammaista tämä touhu. Ja nyt pitää oikeasti ja kunnolla aloittaa toi käsien kanssa tappelu. Siis ihan aikuisten oikeasti, ne PITÄÄ ja TÄYTYY saada kulmaan ja nyrkit kiinni. Vaikka väkisin :D

Ympyrä sulkeutuu

Tänään sitten oli viimein tämä tosi jännittävä ja jeejee asia ja jee :D

Eli:
Vappuna Jonna sano mulle että ne oli Hennan kanssa ajatellu että mentäis maastoon omalla porukalla joskus kesällä. Mä tietenkin suostuin tulemaan mukaan jos joku haluaa asian järjestää, vaikka vielä tossa kohdassa en asiasta ollut kovin innostunut (you know, maastoilu on kamalaa)
Tää juttu jäi leijumaan, unohdettiin. Sitten varmaan sillon ku Jonna oli Maskulla ratsastaas niin se otti asian taas puheeksi. Että kun Henna parantuu niin voitaisiin mennä, hän haluis oikeesti mennä. Mäkin innostuin, päätin että todellakin haluisin mennä. En mä halua pelätä maastoilua, haluan todistaa itelleni ettei siin oo mitään pelottavaa.
Jonna katteli talleja, mut taas se jotenkin jäin. Mä tutkin sitten myös talleja kun alkoi tuntua ettei Jonna saa mitään aikaiseksi :D Löysin muutamia talleja (kriteerinä se että on lähellä ja että hinnastosta löytyy nimike maastotunti) ja ajateltuani innostuin eniten Varjotallista. Se nyt on kuitenkin se paikka jossa mä ja Jonna aloitettiin.
Ylipuhuin muut (= mainitsin et eiks se ny sovi) ja sitten sai Jonna hoidella meille kahden tunnin maastorupeaman.
Tämänhän piti olla jo viikko sitten, mutta tuli jotain sijaisuusongelmia joten päästiin vasta nyt. Ja jos silleen miettii niin hyvä kun mentiin vasta nyt, kun viime viikolla oisin joutunu maastoon suoraan ratsastustauolta. Nyt olin pelännyt alkuviikosta taukopelot pois, joten oli paljon parempi lähteä nyt vasta.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Eipä mua paljon edes jännittänyt tänään kun tallustelin kohtaamispaikalle josta mut napattaisiin kyytiin. Olin tänään tosi taitavan näkösesti pukeutunut ihan vaan kumisaappaisiin ja joihinkin pehmeisiin housuihin. Ku periaatteessahan ei nyt sais olla samoi varusteita ja ajattelin nyt tätä periaatetta kunnioittaa (enkä siis jaksanut pestä mun ratsastushousuja ihan turhan päiten)
Varjolle kun saavuttiin.. No oli siellä ihan erinäköstä kun silloin. Tai ei välttämättä edes ollut erinäköistä, mutta tuntui siltä. Kentän muistin, pihaton muistin, tallinkin muistin, mutta en mä jotenkin muistanut että ne sillä tavalla siellä pihalla olivat. Oltiin alkuun ihan eksyksissä siellä kun tuntu että piha on vaan täynnä rakennuksia ja autoja.
Onneksi vetäjämme löysi sitten meidät ja antoi vain ohjeeksi että joku tyttö pistää meille heposia kuntoon, voidaan auttaa jos halutaan. (mehän oltiin joo siis hirveen ajoissa siellä, kröhöm ;) ) Käytiin vähän kattomassa hevosia, sitten vessaan ja jäiks. Jännää :D Ihmeen vähän koko ajan jännitti, kuitenkin vieras paikka ja kohta joutuu maastoon, silti jännitti tosi vähän ja oli ihmeen mukavaa :D

Hevoset laitettiin siis meille kuntoon ja sitten mentiin pihaton puolelle. Saatiin kuulla hevosten nimet ja ohjeeksi tuli että "Sentti on vähän reippaampi, mutta kaikki nää on niin kilttejä kun olla ja voi" Ok. Saatiin siis itse valita ratsumme. (Se oli niin hauskaa, valitse hevonen ulkonäön ja nimen perusteella :D Ihan ku karkkikaupassa) Hevosina meillä oli Sentti, Esteri ja Nuoli - suomenhevosia, muut tais olla tammoja, Nuoli oli herraskansaa. Punkkeri - irlannincob siis. Ja sitten Harmo, sellainen valkoinen hevonen (näemmä torinhevonen :D). Mä halusin tietenkin Esterin :) Sen saman Esterin jolla mä silloin kolme ja puoli vuotta sitten ratsastin, saman jolla ratsastin ensimmäistä kertaa (kunnolla) Pienen ja paksun Esterin :) (ja kun mietin niin Senttiä en todellakaan ois halunnut, olkoot reipas ja kiltti, ei silti. Toinen mitä en ois todellakaan halunnut on Harmo, ihan vaan sen takia että ne muut oli tämmösiä kylmäverisiä ja sit Harmo oli sellanen lämpimämpi ja hoikka ja sen näkönen että toi lähtee käsistä :D Ihanat mielikuvat tulee heti, ei auta.)

Jännäilin sitten mitä ne muut ottaa (heti kun saatiin kuulla et se on Esteri se yks, niin Henna katto mua ja sano et sä halut varmaan sen ;) ) Tiia halus Nuolen, Jenna halus ton Punkkerin. Sitten olikin vaikeampaa, Hennal ja Jonnal ei kummalkaa tuntunu olevan mitään väliä, jolloin Tiia sitten ikään kuin päätti että Jonna ottaa Harmon ja Henna ton Sentin (hehe, ne sai just ne mistä mä en tykänny :'D)
Riimut pois kaulalta ja sit lähdettiin kentälle. Säädettiin jalustimet ja kiristeltiin vyöt ja sitten selkään. Esterin kanssa vähän pyörittiin kun mua hävetti seistä osastossa ihan vinossa. Kyllä se oli niin erilaista kun sillon viimeksi, Esteri nimittäin a) pysähtyi b) kääntyi ja c) käveli.
Vielä kuultiin jotkut viimeiset turvaohjeet ja jonottauduttiin. Sanottiin vaan että Sentti ekaks, sit ei mitään väliä. Mä ajauduin sitten Sentin taakse (en olis halunnut :D Loppumatkasta olin ihan kiitollinen siitä paikasta, kuuli aina mitä tapahtui) Mun perään tuli Punkkeri, sitten Nuoli ja Jonna ja Harmo jäivät viimeisiksi. Trol, iso valkea siellä joutui tulemaan perässä, heh :D

Ja eikun matkaan. (Tähän väliin jännä huomautus. Esterillä oli aika kiva mennä. Vaikka se onkin niin suuresti vihaamani suomenhevonen. Mutta toisaalta, se oli mainio maastomopo ja onhan tolla hevosella tunnearvoa, siksi halusin sillä mennä. Sen kanssa mä aloitin, you know)
Vähän alkoi jännittää kun lähdettiin ulos kentältä, jos kumminkin. Päätin kuitenkin rauhoittua, Esteri on pieni ja paksu poni, edessä menee pari hevosta (ohjataan päin niitä jos jotain käy) ja nää varmasti käy sen verran maastossa ettei nää hevoset nyt sekoa sinne saman tien. Alku olikin todella jännittävä, jouduttiin ylittämään isohko tie, ja vielä ravissa. Tien ylitys = kamalaa, eka ravi = jännää.
Sitten käveltiin, yliteltiin silta, kuljettiin siellä hevoslaidunten vieressä. (en tosiaan enää ihmettele miksi noita maastoja niin kehutaan) Jossain vaiheessa otettiin vähän ravia. Ravi onnistui hirmuisen hyvin, mä pystyin keventämään ja olemaan. Esteri meni välillä kuin pikakiituri ja ei se oikein mun hidastuksista jaksanut välittää. Välillä ravailtiin vähän rauhallisemmin, onneksi (en tykännyt kulkea ihan sen Sentin perässä) Vaihtelin vähän väliä aina kevennystä, jännittävää aina se toinen kevennys tuntui niin oudolta, Esterin ravi oli ihan mystisen tuntuista.

Ravailtiin joitain pätkiä, käveltiin välillä. Vähän jouduttiin kovimmilla kohdilla kävelemään kun Sentiltä puuttui kenkä ja se vähän aristeli sitä ravissa noilla muhkuraisimmilla teillä. Autoja ei matkalla juuri tullut vastaan, vaikka nyt välillä kuljettiinkin hieman isommilla hiekka-autoteillä. Pari tais, mutta vain yksi niistä ohitti meidät, muut menivät toiseen suuntaan ja odottivat että päästiin ohi.
Kun oltiin jo jonkun matkaa kuljettu (oltiin tosiaan ennen tonne maastoon menoa niin vähän kertoiltu meistä. Oikea ryhmärämä. Henna on pudonnut tämän vuoden sisään kolmesti maastossa, viimeksi kun se oli kunnolla maastossa se putosi tosi pahasti. Jenna oli ekaa kertaa ilman taluttajaa maastossa. Ja minä :D Niin vuosi sitten viimeksi maastossa ja silloinkin rukoilin kuolemaa. Jotta jotta. Vetäjä ennen ekaa ravia kysyi että ollaanhan valmiita ravaamaan) niin vetäjä sitten kääntyi kysymään että halutaanko laukata, onko joku joka ei halua? Kaikki myöntyivät, joten siirryttiin ensin kevyt raviin ja sitten lopulta laukkaan. Kyllä muuten jännitti, ennen laukkaa tilanteet oli ainoita jolloin mua oikeasti siellä maastossa jännitti. Kyllä mua välillä vähän kun Esteri veti kunnon ravuriravia pitkin männikköjä, mutta nekin tilanteet jännitti ihmeen vähän.

Ensimmäinen laukkapätkä oli hyvin mielenkiintoinen. Etummaiset lähti laukkaa ja Esteri sitten perään. Laukka oli ihan todella omituista :D Esteri pudotteli vähän väliä raville kun se laukkasi turhan lujaa ja mua mietitytti että toivottavasti tää ei nyt keksi kiilata noita. Silloin kun se laukkasi niin aina välillä se tuntui tahdikkaalta reippaalta laukalta, mutta välillä se oli aivan outoa, en edes tiedä. Ihme askellajeja tuosta otuksesta tuntui tuon maaston aikana löytyvän :D Mä ihan vaan yritin parhaani mukaan istua laukassa, aina kun tuli se tahti niin onnistuin istumaan, muulloin sitten pompin kuin merihädässä. Hetken laukan jälkeen jouduttiin hiljentämään sillä jonomme oli muuttunut joksikin parijonon tyyliseksi tsydeemiksi :D Mutta, mun eka laukka maastossa (niinku tarkoituksellinen laukka)
Maastoretkemme aikana Esteri oli erittäin sopeutuvainen ja muuttuvainen maastomopo. Kun vetäjä kääntyi ja huikkas että nyt otetaan ravipätkä niin tämä paksukainen lähti saman tien todella reippaaseen raviin. Jos sitten taas Sentti kulki todella kaukana ja yritin saada Esterin raviin niin eihän se jaksanut millään siirtyä :D Välillä me vaan harpottiin reipasta käyntiä Sentin perään, välillä sain sieltä pari raviaskeltakin, jotka otin aina harjotusravina, turha siellä oli keventää kun paksu poni hiljensi heti Sentin saavutettuaan. (aika mainio ravi, tuli taas sellainen tölttifiilis)
Alkumatkasta Esteri oli aika reipas = koko ajan Sentin peräpäässä. Sitten se alkoikin väsähtää ja päästiin jopa vähän ottamaan tuota ravia Sentin perään, kun saatiin siis aina ravata etummaisia kiinni.
Niin ja laukkojen jälkeiset ravipätkät oli aina sellasia kunnon pikakiituriraveja, käynnissä poni kuitenkin kulki rauhassa kuten maastovarma maastomopo ainakin.

Vähän laukan jälkeen siirryttiin sitten mettäteiltä umpirämeikköön. Tai ainakin jonkun tyyliseen metsikköön. Tosi makeet metsätkin oli, otettiin jopa parit ravipätkät siellä metsikössä, mikä oli tosi hienoa, yleensä kun metsikkö = kiipeillään yli kivien ja kantojen ja varotaan polvia. Esterissäkin iski ravigeeni kun siellä metsässä ravattiin, pikku tamma veti reipasta ravia siellä niin että heikompia hirvitti.
Metsikössä kiipeiltiin kyllä myös, päästiin muunmuassa kiipeämään hiekkamäki ylös. Ja kerrankin mua ei edes pelottanut kun mentiin ala- ja ylämäkiä :) Esteri kulki siellä rämeikössäkin niin kiltisti, seurasi Sentin häntää :D Kunnon maastoponi, kuuntelee vetäjää ja seurailee etummaista.
Pääsin myös ensimmäistä kertaa kahlaamaan veteen hevosen kanssa. Sieltä metsästä löytyi lampi, jonka yli käveltiin kahdesti jotta hevosten jalat sais vähän viilentyä. Esteri käveli siellä lammikossa niin maan pirun hitaasti ja kummallakin kerralla sen oli vängättävä ihan väkisin yhtä kiveä päin, se ei millään voinut kiertää sellaista kamalaa lohkaretta, vaan sen yli oli ihan pakko kävellä :D Mua aina huvitti se kun Punkkeri tuli sieltä perästä niin kuului vaan lits ja läts kun se kaahasi Esterin perään, melkeen ohikin kun arvoisa Esterini se vain löllyttelin rauhassa yli lammikon.

Alettiin päästä pois umpirämeiköstä ja siirryttiin vähän kunnollisemmalle metsäpolulle, jolla kysyttiin haluttaisiinko laukata. Kaikki suostuivat tähän, joten ravia ja taas laukannosto. Se oli mielenkiintoista. Esteri nosti taas toisten perään, pudotteli vähän väliä kun Sentti menikin niin hitaasti ja mutkitellen edessä. Sitten kävi niin että tää vetäjän hevonen vähän monotti Senttiä joka tunki turhan lähelle toista. Mä hiljensin Esterin raviin. Vetäjän hevonen jatkoi kuitenkin laukkaa, joten nostin Esterillä sitten uuden laukan. Ja se oli aivan upea pätkä. Se nosti kun minä pyysin, eikä vaan automaatilla nostanut toisten perään. Ja se laukka oli kerrankin hyvää ja hallittua. Sain istuttua hyvin ja Esteri tuntui siltä että se on niinkuin hallinnassa, kun aina muulloin se vaan kaahasi tyylivapaata melkein laukkaa toisten perässä niin kovaa kuin pääsi. Vetäjä ja Sentti oli siirtyneet raviin, mutta mä vaan jatkoin siinä laukkaa (tässä se syy miksi laukka oli niin rauhallista, toiset ei laukannu edellä :D) Laukkasin jonkun matkaa, sitten totesin vaan että toi Punkkeri ravaa vieressämme sen näkösenä että kohta se lähtee menemään, joten otin laukan alas. Ravattiin vielä hetki ja korjattiin jono. Mutta aika hyvin, me laukattiin kolmen ravaavan hevosen pussissa. Hmm :D

Tosiaan, tossa kohdassa oli vähän kommunikaatiovaikeuksia. Vetäjä tosiaan jatkoi vielä laukassa, jolloin mäkin nostin, sitten se kysyi että jatketaanko laukkaa (en kuullut asiaa kunnolla) ja Henna oli vastannut että ei enää. Kommunikaatiovaikeuksia ja olihan se nyt aika mahtava fiilis että vihdoin hevonen laukkaa näin nätisti ja mä istun ;)

Mahdettiinko ottaa vielä pätkä ravia, mutta sitten alettiinkin jo nähdä talli. Käveltiin loppumatka. Tien yli jälleen ravissa ja sitten käveltiin kentälle. Hieno Esteri oli. Sen selässä oli jotenkin niin hauska olla, kun edessä on vaan paksu kaula ja ihanan punertava suomalainen. Kiitettiin vaan hevosia, sitten alas selästä ja jalustimia ylös ja vyötä löysäksi. Kyllä siellä jossain loppumatkasta alkoi jo painaa tämä maastolenkki, mulla oli oikea polvi ihan kipeä, oikeaan jalkaan paino jalustinhihnat (huomasi myös, vaikka mun saappaat on mitä on, niin kyllä ne vaan tukee. Noilla kumisaappailla tuntui aika karsealta se ratsastus kun ei ne tukenut yhtään.) Samoin mulla oli kädet ihan kipeinä ja hartiat jumissa väärästä asennosta. Mutta kyllä toi oli vaan aika makeeta. Näääääin pitkästä aikaa maastolenkki joka ei pelottanut mua. Samoin nääääin pitkästä aikaa maastolenkki jolla mä oikeasti nautin ratsastuksesta (vanhalla tallilla en maastoilua pelännyt, mutta se oli NIIN tylsää. Siellä mä tykkäsin vain niistä maastolenkeistä jolloin menin mammalla, kun sen kanssa pääsi sitten menemään niitä sekasikiöaskellajea, muiden kanssa oikeestaan vaan käveltiin) Tosi kivaa, kyllä. Pitkä maastolenkki, luotettavan ja kivan, laiskan ja kaukaisen tutun maastomopon selässä, kavereiden kanssa. Paljon sain myös kokea uutta. Näytin itelleni ettei siinä maastoilussa oo mitään pelättävää (vaikka olinkin vieraalla tallilla ja lähes vieraan hevosen selässä. Tai täysin, kolme ja puol vuotta sitten menin sen kanssa kentällä pelkkää käyntiä, ei se kovin tuttukaan voi olla ;) )

Hevoset pihattoon nopeasti varusteet pois, Esteri lähti laitumelle. Keskusteltiin syntyjä syviä ja lähdettiin kotiin.
Kaikki ollaan nyt ihan innoissaan että joo, uudestaan uudestaan :D
Mä olin tosi tyytyväinen. Olen tosi tyytyväinen kaikkeen. Mä en jännittänyt, mä onnistuin (heeheeh, onnistuin, poni kulki automaatilla toisen perässä, mut anyway) Mä pääsin Esterillä ;) Olen siihen tosi tyytyväinen, se oli varmasti parhain noista. Punkkeri meni välillä vähän turhan kovaa ja se oli tuhat kertaa reippaampi kuin Esteri. Oli parasta että pääsin nyt oikeasti laiskanpulskealla maastomopolla menemään. Nuolesta en nyt juuri mitään kuvaa saanut, mutta se nyt on niin tylsä, joten kyllä toi Esteri oli mulle paras. Olis se saattanut olla Jennallekin ihan hyvä, mutta mutta :D Minä oon tärkiämpi ;) Raippa olis kyllä ollut ihan hyödyllinen aina välillä, mutta en uskaltanut ottaa sellaista sinne mukaan. Varmuuden vuoksi..

Jos me vielä tonne mennään niin en tiedä. Silloin mulla ei oo niin suurta tarvetta ja halua päästä Esterillä. Nyt mä oikeasti halusin sen, halusin kokeilla taas millainen paksukainen se on. Heh..

Tiistaina sitten vaan taas. Tästä muuten tuli aika pitkä :D Mä kuvittelin että nyt tulee niin lyhyt postaus ku ei maastosta voi kirjottaa mitään, mutta mä oonkin luonnonlahjakkuus.

JES MÄ SELVISIN jes oli aika mahtava maasto :)

Se ennen puolta yötä suljetaan

Päivä oli ehkä liian lämmin..


HEI Tähän alkuun kivasti :D Eilisestä jäi paljon kertomatta, mutta ihan yhden jutun mä nyt tähän mainitsen :D
Kun putosin ja rääkäsin kunnon Tarzanhuudon lentäessäni Pomon pään yli niin arvatkaas mikä oli ensimmäinen ajatus joka päähäni mahtui:
"APUA Nyt menee lasit rikki"




Tänäänkin sitten tallille ja mystisen valtaisa kenttäkin alkaa jo pikku hiljaa normalisoitumaan. Saavuin suhteellisen ajoissa ja kysyttiinkin heti että halunko tulla ekalle tunnille. Luettuani taulun päätin että meen vaan vikalle -> en halua varustaa ponia vartissa ja joka tapauksessa olis tunnilla ollu se neljä ratsukkoa. Minähän tosiaan menin Pomolla ja tunnilla myös Roosa, Sulo ja Elvis. Olin jotenkin miettinyt että en halu mennä Pomolla, vaan jollain turvallisella, tasapaksulla ponilla. Mutta sitten aloin ajatella järkevästi ja totesin että todellakin mä halun mennä Pomolla. Mä menen hyvin, mua ei jännitä. Mä näytän kaikille, heh.
Pomo meni tokalle tunnille joten vaan kattelin tunteja. Ekat meni ilman satulaa, tokaa en enää jaksanu niin tarkasti kattoa ku oli hirveen kylmä...

Sitten olikin meidän tunnin vuoro, jippia jei. Koko ajan olin miettiny et nyt lähtee, mä teen niin hyvin ku osaan, ratsastan eteen, en pelkää yhtään. Kaikki sujuu hienosti ja isossa kentässä ei oo mitään pelättävää. Meinasi vaan toi mun ideologia sammahtaa kun oli oikeasti sinne kentälle mentävä ja noustava ponin kyytiin. Ponikin meinasi lähteä kohti porttia ja apua. Sain itseäni niskasta kiinni ja sain taisteltua ponin uralle. Koitin ratsastaa Pompelia vähän eteen, pidin sen uralla, tein välillä hieman voltteja. Poni tuntui oikein kivalta, vähän se tuijotteli ojia korvat tötteröllä, mutta mutta.
Volttien teko oli hieman hankalaa, Pomo olisi halunnut kuljeksia possujonossa. Välillä onnistui sentään ihan hyvin, tosin asetukset oli tosi haasteellisia kun ponikin tunki pohjetta vasten.
Ihan hyvin kumminkin, ainakaan mua ei jännittänyt ja uskaltauduin hieman eteenkin ratsastamaan :)
Käytettiin alusta asti jotain puolikasta kenttää, oltiin uudessa päässä ja katkastiin kenttä jostain kohasta. Alkuun kuljettiin hirveän pienellä osalla, mutta sitten lähdettiin kulkemaan pitkää sivua pidemmällekin. (niin, heti kun Marianne eka sano että käyttäkää ny herran jumala kenttää kunnolla)
Otin muuten jokusen pysähdyksenkin, ja ne onnistui ihan hyvin. Tai aika huonosti. Pomo pysähtyi ekalla kerralla ihan järkyttävän huonosti, sitten alkoi pysähdykset näyttää paremmilta. Tosin silloin Pomo vähän niinkuin laahusti, mut joka tapauksessa.

Mariannen palattua lähdettiin ravaamaan. Pompeli siirtyi löntsyti raviin ja lähdin vähän ratsastamaan eteenpäin. Kääntelyissä oli ongelmaa kun Pomo niin mielellään vaan kaahasi täysiä toisten perässä. Lopulta alkoi siihenkin löytyä jotain tolkkua. Ravi ei varmastikkaan edennyt tarpeeksi, mutta kyllä se nyt ainakin paremmin liikkui ja sain sitä eteen, joten olin ihan tyytyväinen. Eikä Pomokaan kyttäillyt niin paljon ulos. Tänään oli kyllä taas asettumisessa hirveitä ongelmia kun poni oli ihan pää vimpulassa, enkä muka millään saanut sitä kummallekin ohjalle, ja kääks.

Ravissa lähdettiin tekemään lampputolpalle käyntisiirtymä.

(Huomatkaa muuttunut kentän piirtotapa :') )

Siirtymät oli tosi hyviä, ainakin välillä. Ekakin siirtymä oli niin upea, mulla oli kyynerpää kulma, istuin ravissa tosi hyvin ja sit vaan ajattelin sen siirtymän ja se tuli ja jes. Välillä siirtymät meni vähän hätäsiksi ja huonoiksi koska kyynerpääkulma puuttui -> mulla kädet ihan suorina -> kun istun alas mun kädet menee taaemmas -> jolloin Pomo hiljentää ennen kuin kerkiän edes istua. Marianne jankuttikin tänään kyynerpääkulmasta ja nyrkkien kiinni pidosta. Vaikeaa oli, erittäin. Tajuatteko kun poni niin haluaisi kulkea kilometrin pituisena, enhän mä silloin voi pitää kyynerpääkulmaa..

Hetken siirtymisten jälkeen lähdettiin ajattelemaan vähän jotain puolipidätteen tapaista. Kevyt ravista pidäte ulko-ohjalta ja kunnon myötäys ja eteen. (niin ja tietenkin niitä tehtiin myös muualla :D) Alkuun ei pidätteet menny lainkaan läpi, Pomo vaan puksutti tasaisen railakasta ravia eteenpäin. Lopulta sain niitä vähän läpi, ponia hitaammaksi, eteen. Myötäys jäi sitten alkuun vähän turhan pieneksi, osittain sen takia ku aloin aina panikoida et jos nyt myötään niin ihan varmana sanotaan ettei se nyt edes hidastunut ;)
Vähän tämä oli haasteellista, mutta kyllä me jokunen onnistunut pidäte saatiin.
Tämän jälkeen oli vuorossa pienoinen käyntitauko.

Vuorossa laukka.
Nostettiin tuolta peltopäästä (tai sovellettuna mistä halusi) Sitten laukkaa ja keskiympyrää joka oli merkitty tötsillä (juu, ihan huono ympyrä, siksi mäkin aina tungin tötsien sisälle tms) Laukattiin vähän vuorotellen. Ensin Elvis, sitten meni sinne Sulokin. Niiden lopetettua oli mun ja Roosan vuoro, tosin Elvis oli siellä edelleenkin.
Siirsin Pomon raviin ja nostin laukan. Laukka nousi vähän viiveellä, mutta oon nyt pistänyt pohjan piikkiin, heehhee.
Istuin laukassa jo paremmin kuin eilen, tästä se lähtee. Tosiaan, Pomo kääntyi kyllä ympyrälle, mutta puolen ympyrän jälkeen se jatkoikin suoraa uraa. Seuraavalla kerralla sain sen kääntymään vaikkakin ympyrämme suureni monella metrillä. Näiden epäonnistumisten jälkeen alkoi sujua hieman paremmin. Välillä ympyrä meni aivan liian isoksi, välillä vähän pieneksi, välillä päästiin oikeaa reittiä. Pomo tuppasi vähän kiihdyttelemään (ja tänään en saanut sitä rauhoittumaan siitä sillä tavoin ku eilen) joka myös vähän vaikeutti elämäämme. Laukka pysyi kuitenkin tosi kivasti yllä, päästiin muutamia ympyröitä peräjälkeen.

Suunnanvaihto ja sain taas kävellä ja odotella vuoroa.
Tähän suuntaan me vedettiin ihan miniatyyrisiä ympyröitä. Koko ajan mentiin monta metriä yhden tötsän sisäpuolelta, välillä mentiin melkeen kaikkien tötsien sisäpuolelta ja ääks. Niin oli vaikeeta, tosi. Ei se toisaalta kyllä haitannut edes, me tehtiin pienempää ympyrää. Me oltiin niin hyviä, heh.

Loppuun ihan vaan käveltiin. Tänään uskalsin jopa päästää ohjaa oikeasti pidemmäksi ja päästin jopa jalustimet jaloista. :) Eikä yhtään jännittänyt, kyllä se tästä. (Hiihoo, kolme päivää supermahtavaan juttuseen, jos se peruuntuu en kestä)

Mä olin tosi tyytyväinen. Meni niin tosi paljon paremmin ku eilen. Eilen ei onnistunut keskiympyrät, tänään onnistu. Nyt ei jännittänyt, istuin paremmin. Ravi sujui hirveän hyvin. Mä olin tosi tyytyväinen ja oikeen fiiliksissä.

Lopulta keskelle ja alas ja siitä sitten poninen talliin. Varusteet vaan pikasesti pois ja trallallaa. Sitten päästiin kattomaan Tarmoa. Siitä on muuten niin pitkä aika ku oon viimeksi senkin nähnyt :D Oli se ihan eri näkönen ku ennen, niin paljon isompi ja tummempi. (niin ja oli myös tosi jännittävää hihhuloida jossain Mariannen pihalla bongaamassa linnunpönttöjä) Sitten syötiin vadelmia ja lopulta päästiin kirjottamaan korttejakin.

Oikein tyytyväinen. :D

Uusi kenttä korkattu

Ookei, mä sanoin viime (eiku edellis :D) viikolla et kirjotan ens viikolla (eli viime viikolla) En kirjottanu. Ei, se ei johdu siitä ettenkö ois jaksanu/muistanu.
Viime viikonloppuna piti tapahtua jotain tosi jännää ja hienoa ja jee. Mut sit kävikin niin, että se siirtyi viikolla eteenpäin :( Eli vasta tänä viikonloppuna tapahtuu jotain jännää :) Mut en tiettykään kerro et mitä, hih heh.

Vihdoin pääsi ratsastamaan, jeejee :) Muuten tää hurjan pitkä tauko meni hyvin, mutta kyllä keskiviikkona alkoi iskeä epätoivo ja tuli sellanen olo että on vaan yksinkertasesti pakko jo päästä ratsastamaan.
Tänään se odotettu päivä koitti ja ai että kun mua jänskätti.


Kaikki jännitti: kenttä, pitkä tauko (eheh) ja sit tietty se ku keksin kaikkia hienoja selityksiä miksi tänään ei jostain kumman syystä ole tunteja, vaikka ne jo lauantaina alkoivat :D Jännää oli, joten saavuin tallille vasta vähän viiden jälkeen.
Ei jumantsuikka siunakkoo. Se kenttä oli ihan kolossaalisen valtava. Joo, oon mä aina Alvankin kenttää kauhistellu että jessus soikoon, mutta nyt kun tolla julmetun suurella kentällä piti vielä itse ratsastaa, niin kyllähän se näytti ihan sairaalta :D ISO.

Harvinaisen havainnollistavia kuvia :D Mut noin iso, eihän se mahtunu edes yhteen kuvaan, jessus. Kattokaa tota ylemmäs kuvas näkyvää puista aitaa, ja kattokaa mihin asti se yltää. :D Ehkä tosta nyt jotain tajuaa.

Pääsin sitten tosiaan tallille ja oli niin jännää ja kenttä oli noin huikea. Se lyhyt sivuki näytti ihan tajuttoman pitkältä. Sitten talliin ja lukasin taulun (karsinoitaki maalattu, cool)
Tunnilla oli Roosa, Sulo, Nikkis ja Laki. Ja mä menin Pomolla. Elämä on julmaa. Kyllä mä olisin toivonut jotain turvallista ja luotettavaa ponia näin ekaksi kerraksi, vaan ei. Heti kaikki pelot läpi.
Pomo oli vain mun kanssa (JEAH, eiku) joten kattelin ekan tunnin ja sitten hain Pompelin tarhasta ja aloin harjailla sitä.

Tämän päivän jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että Pomo ei todellakaan pidä munsta.
Harjailin ponia, välillä hän oli oikein nätisti ja rauhassa. Välillä sitten tuli sellasta ilmeskaalaa että hyvää päivää. Hampaita sain katsella useaan otteeseen vähän joka kulmasta kun Pomo ei yhtään tykännyt masun ja jalkojen harjauksesta. Lopulta hänellä meni ihan hermot kun minä en vaan tajunnut ettei hän tykkää, ja niinpä sain maistaa kaviota. Hehe :D Ponin avuton yritys potkaista ja litata minut jäi vähän laimeaksi, ensin se potkasee takajalalla eteenpäin. Osui kyllä, mutta voimaahan ei siinä ollut lainkaan. Sen jälkeen se vielä yritti töniä minut takapuolellaan kauemmas. Sekin jäi vähän naurettavaksi, olenhan minä nyt paljon isompi kuin joku pienoinen poni.
Lopulta sain hampaat takalistooni, ponilta meni ihan hermot kun putsailin vielä kavioitakin. Kesken juomisen se iski hampaansa minuun, ja silloin tuli kyllä rääkästyä. Julkes ottaa kiinni ja kastelikin mut kokonaan! Tämän jälkeen seistiin naama nurin niskoin ja kiukuteltiin kun ei millään tajuta ettei tää harjaaminen oo yhtään kivaa.

(ainoa hyvälaatuinen kuva..)

Pomo varusteisiin ja lähdettiin kentälle. Portilla sitten tinttaroitiin ja koitettiin syödä eikä millään toteltu minua. Sitten kentälle. Wau millasta se hiekka vielä on, ihan pehmeetä.
Poni keskelle ja sitten nousin kyytiin. Hyvin epätoivoisesti, ekalla kerralla putosin takas maahan ennen kuin sain edes oikeaa jalkaa heilautettua satulaan. Hups.
Sitten käyntiin. Okei, oli tosi jännää.

Otin ohjaa vähän tuntumalle, mutta koitin pitää vähän pidemmän ohjan. Käveltiin ihan rauhassa uraa pitkin, annoin ponin vähän madella. Varmuuden vuoksi, ja olihan se pohja aika raskaskin. Pomo käytti tilaisuuden hyväkseen ja kummasteli kaikkea. Koko ajan se katteli ulospäin, kyttäili ja tosi mielenkiintoista. Koitin pitää ponin suorana, vähän kääntelin. Kääntelyt oli vaikeita, Pomo kun tunki vähän pohjetta vasten ja äh. Ja alkuun en edes tajunnut käännellä ku se kenttä oli niin hervottoman kokonen.
Pariin otteeseen Pomo tunki liian likelle aitoja (ei se vielä tajunnut missä ura menee ;) ) ja välillä sen mielestä aitojen takainen elämä oli niin jänskää ettei voitu edes uran tuntumilla kulkea vaan oli ihan pakko tunkea sisälle, kyyläillen samalla ulos. Mä olin ihan sekasin, kun Pomo tunkee sisälle niin hyvä kun ees tajuan et nyt ei kulje uralla ja näin ponikin sai vähän leikkiä vähäjärkistä aina välillä.

Mariannen palattua jäätiin kentän uuteen päähän (kuvia kun katotte niin tohon ylempään kuvaan niinku :D) Katkastiin kenttä jostain puolen välin tienoilta, ei se niin tarkkaa ollu. Sitten lähdettiin vähän keventelemään. Pomo ei edes raviin meinannut siirtyä ja mä heiluin kyydissä ihan paniikissa "iiks en uskalla käskeä, sit tä varmaa lähtee menee!" Ravi oli itse asiassa hirveän reippaan tuntuista. Ei poni Mariannen mielestä mihinkään liikkunut, mutta se on se tauko.
Ravailin ja sit tuli kääntöongelmia. Ärsytys, ei vaan kääntynyt ja mä panikoin ja ääks. Kun Marianne käski vaihtaa raipan toiseen käteen, lähti poni kääntymään ajatuksen voimalla.. Kunto ja ajattelukyky on niinku jääneet tauolle..
Ravi meni ihan kivasti. Pomo kyttäsi tota yhtä kulmaa, siellä oli jotain vallan kamalaa. Tehtiin ihan vaan isoa volttia tonne peltopäähän, siinä piti asettaa. Muualla piti ratsastaa vaan ravia hyväksi, hevosia ohjan ja pohkeen väliin. Mulle jankattiin koko ajan että ravia enemmän eteen, mut en oikeen niinku uskaltanu :D
(tosiaan, ei paljon mitään. Pohjan tarttee nyt asettua)

Käveltiin hieman jotta ponit sai puhaltaa. Sitten olikin vuorossa laukka. Piti ravata, nostaa laukka tuolta peltopään keskeltä ja sit laukata. Sai antaa ponien laukata pitkää sivua ja tällee. Niin ja piti pitää huolta siitä ettei lähdetä käsistä :D
Noh, jossain välissä Pomo heräsi ja ymmärsi että siellä kulmassa asustelee mörköjä. Sieltä tuli lähtö ja se oli muuten hyvin reipasta laukkaa. Ohjissa roikkumiseni kuitenkin tehosi ja ponikin hiljensi nopeasti. Heh.

Kävelin kauan (ei ollu tilaa, paras vitsi ikinä) ja lopulta sitten raviin ja nostamaan laukkaa. Pomo nosti laukat viiveellä, mutta nousivat ainakin siitä ravista. Alkuun mä yritin kyllä laukata pitkää sivua. Pomo ei vaan tajunnut, vaan se tunki viimeistään kentän keskivaiheilla oikealle ja ikään kuin siis oikoi puolet kentästä. Hups. Toisella kerralla yritin tehdä siihen ympyrää, sekin epäonnistui. Poni koitti mennä Nikkiksen luo ja sitten ei laukat noussu takas ja äh. Ja ottiko edes päähän, mä pompin laukassa! Ja ihan hirveästi. Pitkä tauko = unohdan kaiken :D

Vaan sitten.. Sieltä tultiin ravia ja aikeena nostaa se laukka. Möröt alkoivat taas bailata siellä kulmassa ja Pomokin läksi reippaasti karkuun. Se heitti oikealle ja lähti täysiä eteenpäin. Minä heilahdin vasemmalle ja olin hyvin toispuolisesti siellä satulassa, pohkeet ponin kylkiä puristaen ja ohjat pidättäen pakonomaisesti. Ponilla oli kuitenkin meno päällä, siinä se heitti lyhyttä sivua intopiukassa. Ponin kulku muuttui niin pomppivaksi, että onnistuin ilmalentämään vähän turhan korkealle, jolloin sitten oikea jalka kiepsahti vasemmalle puolelle ja kun laskeuduin niin tipuin suoraan Pomon kaulalle/päähän. Keuhkot sattui ja pahasti, sain hieman napattua kiinni kaulasta ennen kuin lopulta tulla muksahdin tantereeseen. Ohjat pysyi kädessä, joten poni pysähtyi siihen kiltisti katselemaan että mitäs minä siellä makoilen. Kyllä muuten sattu. Muuten ihan hyvä putoaminen, tipuin vasta vauhdin jo hiljettyä ja pehmeä hiekka siellä otti kiltisti vastaan. Mutta keuhkot, rintakehä. Pomo jatkoi minun murhaamisyrityksiään, kuten huomaatte (en ole itse yhtään parempi. Ensin lähes ravasin Mariannen yli kun se istui uran vieressä ja sitten lähes laukkasin päin sitä. Toisaalta kuka käski kävellä vaan eteen ja eteen kun minun arvoisuuteni siellä painaa laukkaa)
Hetkisen tuskastelin maassa, sitten takaisin kyytiin. Vaan kyllä mä hetken mietin että en takuulla mene takas, tää kenttä on niin iso, se säikähtää taas ja mä kuolen. Meinasin käskeä Mariannen sinne, mä oisin voinu vaikka pitää tuntia tai jotain :D

Selkään mä kumminkin palasin ja vaihdettiin suunta. Marianne käski ottaa laukkaa ympyrälle ja pitää ponin kontrollissa. Ok. Lähdin sitten nostelemaan taas. Hienosti nousi laukat ja siellä mä sit painoin vaan menemään. Laukkasin Pomon kanssa epämääräisellä ympyrällä aina muutamia kierroksia ennen kuin otin laukan aina alas. Varsin mukavaa, Pomo tosin olisi halunnut oikeasti päästellä suoralla ja mä ehdin välillä panikoida kun poni kiihdyttää eikä meinaa kääntyä :D Sen siitä saa kun tiputtaa ja yrittää murhata kiltin Milla-tädin.
Laukka sujui itsessään tosi hienosti. Laukat nousi (viiveellä) pysyi yllä tosi kivasti, tahti säilyi. Ja omg, välillä kaahattiin ja kerrankin meni pidätteet läpi ja sain rauhallisempaa laukkaa ja JES :) Vähän kääntäminen oli vaikeaa kun poni ei niin olis halunnut kääntyä, mutta olin tosi tyytyväinen siihenkin.
Ainoastaan kirosin sitä mun laukkaistuntaa, pompin, kädet meni niin kulmittaisesti mukana. Ja jalat oli aivan loistavat, ne sojotti sillee varpaat ulos ja kantapäät pumppas vauhtia. Että tällee (tosin, jalustin putos vaan kerran, et ehkä tää jalan asento on sinäänsä ihan hyvä ;) )
Hah :D Ja siinä kun laukkasin niin Marianne toteaa että sehän menee hyvin, alkaa oleen jo lähempänä peräänantoa (myöhemmin korjasi että takajalat toimii hyvin) Mä sit alan toljottaa Mariannea sillee et täh? o.o
Sain nopean korjauksen takaisin ruotuun kun Marianne alkaa siellä huutelemaan että ratsasta, ratsasta, sisäpohje, sisäpohje.
Mun herkkä mielentasapainoni järkkyi.

Laukkailtiin siinä aika kauan. Sulo ja Nikkis rupes kaahailemaan (Pomo ei, jee :D) Lakilta pudottiin. No Roosa meni sentään niin kuin pitikin.
Otettiin sitten vielä vähän loppuravia (Marianne ei enää uskaltanu antaa meidän laukata d:) Se vasta oli karseeta, mutta kyllä Pomo meni ihan kivasti. Vähän kaahasi alta ja kyttäili ulos. Sinäänsä hyvin. Marianne käski ratsastaa samalla lailla eteen ku ratsastin laukassakin. En uskaltanut :D
Sitten loppukäynnit. Nekin oli ihan naurettavat, Pompeli seilasi siellä ja täällä ja mä en vaan jaksanu käskeä ja ääks. Olin ihan lopussa, niin se kunto taas romahti.

Marianne vaan kyseli et mitä oon ny tehny tänä kahtena viikkona
"En mitää"
"Ootko ollu uimas?"
"En"
Elämäni on todella tylsää :D En tiedä, Marianne tais kyl sanoa jotain muutaki, mut en tosiaankaan muista. Tai sitten ei :D

Mä olin joo sinäänsä ihan tyytyväinen. Jännitti, ihan normaalia. Nyt on kenttä kokeiltu vähän joka suhteessa, nyt on kokeiltu vähän kaikki pelot läpi. Tästä on hyvä siis jatkaa.
No laukat oli kivoja :D Sillee. Ehkä mä tästä taas nousen, kunhan pääsee taas ratsastaa.
Ja eiköhän toi hervoton kenttä normalisoidu, niin mulle ku hevosillekin :)

Keskelle ja ponit talliin. Pomo oli ihan järkyttävä taluttaakin. Sitten karsinassa se viimeisteli tuhotyönsä ja vetäsi multa hampaat kurkkuun. Sieltä se löi päänsä täysillä mun leukaan. No, se oli vahinko (tai niin se haluaa mun luulevan)
Poni pois nopeasti, tällä kertaa iloisemmissa merkeissä, Pomo ei kerinnyt irvistelemään kun sen piti syödä.
Kirjasin kortin ja kotiin.

P.S. Nyt oon Pomoltaki tippunu kolmesti, enää en voi siis tippua siltä ku enhän mä oo miltään tippunu neljää kertaa, ei sovi : )
Ja miettikää, viimeks tipuin joskus keväällä ja sillonki Pomolta. Aijai.
Ja tää oli siis 14 kerta. Niin se aika vaan rientää

Päivittelyä + taas blogi korjattu

No on se ny melkeen :D En vaan kyennyt pidättelemään enää.

Kauheeta, koko viikko ratsastamatta. Niin tyhjältä on tuntunut.. Heti kun keskiviikko oli mennyt, mä aloin sekoilla päivistä, aika kului hitaasti. Huh huh.
Toisaalta olen ihmeen hyvin sopeutunut tähän surkeuteen, enkä siis koko ajan itkeskele että nyyhkistä ku ens viikolkaa ei välttämättä vielä pääse ;)

Aloitin tässä viime viikolla taas korjaamaan kirjoitusvirheitä blogistani. Tarkoituksena oli, että korjaan virheet, ja sit vasta annan itselleni luvan kirjoittaa tänne :D En vaan kyennyt siihen, yhä on 56 tekstiä korjailtavana. Mutta toisaalta, kyllä mä ne tästä melko nopeasti saan korjattua, ehkä jopa tämän viikon puolella. Aloitin siis korjauksen siitä "Koko blogi luettu ja muutakin" postauksesta, ja oon nyt korjannu joku 100 tekstiä (varmaa jonkin verran yliki)

Mutta joo, ens viikolla voi erittäin uskomattomalla tuurilla päästä tallille, jeij :) Oon vaan pohdiskellu et tosi kiva ku joka päivä sataa vettä taivaan täydeltä, nehän tekee sinne uima-altaanki joutusammin ku jonku kentän..

Tää nyt oli vaan tällanen päivitys, mun teki niin pahaa kattoa et YLI VIIKKO viime postauksesta :D

Ensi viikkoon sitten. Jos on kenttä valmis, pääsee ratsastaa, niin sit kirjotan siitä. Jos kenttä ei oo kunnossa... On mulla silti järkevää kirjotettavaa, joka tosin ajoittuu vasta viikonloppuun ;)

Kuolema meidät korjaa

Hahaa, nyt kaikki luulevat että otsikko meinaa sitä että tää oli vika kerta pitkään aikaan (niin, se remontti on viikon tai kaks. Pitkä aika) mut eipäs vaan tarkottanut, haahaa. Busted.

Menin sitten siis tallille ja lukasin taulun. Mä menin Sulolla, siistiä :D Tosi jännää.
Tunnilla myös Kaisa, Roosa, Sakari ja Salli. Me oltiin pikkasia. Sulo oli vain mun kanssa, joten kattelin hieman tuntia ja sit lähdin hakemaan ponin tarhasta.
Sulo oli oikeen portilla odottamassa mua (se oli odottanut mua siis reilun tunnin..) Kävin nappaamassa ponin narun jatkeeksi ja ulos tarhasta. Vähän poni koitti rykästä syömään, mut sain sen pidettyä poissa. Saatin porttikin kiinni ja lähdettiin kohti tallia. Sulo aina välillä koitti syödä, kerran jumahti ja sit tunki oikeen voimalla, mutta aina sain tapeltua sen liikkeelle ennen kuin se ehti syödä. JES!!1 Eiku
Niin ja saatiin se toinenkin lanka kiinni, ilman että toi poni sai sähköiskuja.

Harjasin Sulon tosi siistiksi. Ponista tuli kiiltävä ja kaunis. Ja Sulo oli aivan kummallinen ponin puolikas. Ensin se ihan normaaliin tapaan imuroi karsinan pohjaa ja mussutti kovaäänisesti. Vaan kuinkas sitten kävikään! Ponipuolella ollut Elvis lähti ja Sulo nosti päänsä ylös. Ja sitten koko loppuajan se seisoi pää ylhäällä, tarmokkaan näköisenä. Ei syönyt enää, ihan mystistä :D Sulo kiusasi minua, pusutteli, söi mun nenän ja koitti napsasta hampaillakin. Vitsit miten siistiä, koska viimeksi poni on leikkinyt ylvästä ja seurallista? Ainaki tän uudelleen sen kanssa aloituksen jälkeen se on aina vaan syöny.
Poni varusteisiin ja lähdettiin kentälle (uskotteko kuinka ärsytti. Mä olin puunannut ponia tunnin verran, sitten selässä mä huomaan kamalan savi-kökkäre-möykyn Sulon niskassa! Että se oli hirveää. Tunnin jälkeen koitin karsinassa ettiä sitä savikokkaretta, mut ei sitä sit löytynyt :D Se näkyi vain valossa)
Sulo jummasi matkalla ja leikki hieman jälkeen jäänyttä. Lopulta päästiin kentälle ja nousin pienen ponin kyytiin.

Lähdettiin kävelemään ja ponihan käveli aika kivasti. Reippaasti ja varsin mukavasti. Tulin heti pois uralta (ei houkuttanut se metrin syvynen monttu) ja lähdin hieman kääntelemään voltteja ja pidin Sulon reippaassa askelluksessa. Poni kulki kauhean nätisti, toimi hyvin ja kääntyi eikä yrittänyt juuri edes seurata.
Mutta sitten järisi pienen Sulo-ponin maailma. Marianne rahtasi puomeja pois (oi onnea ja ihanuutta, toiveetkin voi toteutua) Se heitti puomit sinne kasaan, ja me käveltiin just siinä silleen että nähtiin kun puomit sinne meni. Yksi puomi ei kuitenkaan totellut, vaan vieri siitä kasasta pois. Poni järkyttyi syvästi kun se puomi sillä tavoin ihan itekseen otti ja liikkui. Sitä tuijoteltiin korvat hörössä, vedettiin jotain steppisarjaa ja puhipuhi, kamalan pelottavaa. Käänsin volttia ja koitin saada ponin kulmaan. Ei, ei onnistunut, niin oli hurjaa. Siellä se puomi vaani pientä Sulo-ponia. Kun päästiin puomin ohi, niin herra varjele, siinähän oli heti vieressä ne sapelihampaiset ihmiset, ja se järkyttävä tuolikin vielä. Hui että kun oli jännää. Eikä edes auttanut se, että siinä tiellä meni ihmisiä ja koira. Hui kauhea, eihän niin pelottavaa olekaan!
Aikamme tapeltiin, pyörin aika kauan voltilla. Lopulta kun poni kulki melkein kulmasta, luovutin ja jatkoin uraa pitkin. Kierros toisensa jälkeen oli se kulma vaan niin hirmuisen hurja että ei oo tosikaan.
Lopulta päästin säikkymättä sekin pääty tulemaan.

(Elkäätten kuvien laadusta piitatko. En vaan jaksa samoja vanhoja aina käyttää)

Siirryttiin kevyt raviin. Sulo siirtyi raviin tosi hienosti ja ravasikin kivan reippaasti. Nyt oli hieman enemmän ongelmia, poni koitti seurailla ja välillä hieman pelkäsi kulmia ja mulla oli vaikeuksia käskeä kun en vaan pysynyt sen ponin selässä alkuunkaan :D Järkyttävän tuntusta ja näköstä ku mä lentelin oikeelta vasemmalle ja olin ehkä sekunnin murto-osan aina siinä satulan keskikohdassa. Kun sain ponin vähän toimimaan ja keskityin, pysyin suurin piirtein keskellä satulaa.
Tehtiin voltteja ja sitten Marianne käski mun tehdä vähän väistöjä. Yritys oli mitä suurin (vai surkein) Mutta on niin vaikeeta väistättää kevyt ravissa! Ja sit ku Sulo vähän säikky ja ennakoi ja säädettiin. Välillä tuli varmaan hieman onnistunuttakin väistöä. Tai sit Sulo vaan päätti väistellä itekseen mut joka tapauksessa.

Poni kuitenkin tuntui ihan kivalta, ja oli varsin mukavaa. Sitten siirryttiin vähän kävelemään ja tehtävä oli tämä:

Tultiin urasta irti. (tällä hetkellä mennään kuviota vastapäivään ja ollaan tossa kohassa missä vaihtuu vaalea vihreä tummaksi, unohdin nuolet :D) Kuviteltiin tolle tötsälle kulma, suoristus, väistätettiin oikealle (kuvassa siis ylöspäin) heti väistön jälkeen laukannosto. Laukassa sai sitten tehdä mitä halusi ja näin. Ja toi pinkkihän esittää tässä sitten laukkaa.

Tultiin ensin käynnissä kahdesti reitti selväksi. Tein kulman, otin pidätteitä ja lähdin väistättämään. Sulohan muuten väisti! Olin niin tyytyväinen kun poni oikeasti tuntui väistävän. Hetken päästä se pääsi hieman kaartumaan ja meni vimpulaksi, mutta alkoi hyvin. En nostanut vielä laukkaa, tulin vaan uusiksi ton väistätyksen. Nyt ei mennyt niin hyvin, Sulo meni vimpulaks ja aloin panikoida ja koitin suoristaa. Lopulta saatiin kaks väistöaskelta tuolla lopussa (Marianne siellä laski "YKSI KAKSI ja nyt kaatuu liikaa")
Sitten pitikin nostaa laukka. Ei noussut, poni siirtyi vaan raviin. Tein jonkun ympyrän tapasen ja sain pari askelta nousemaan.
Tämän jälkeen lähdin suorittamaan tehtävää harjotusravissa.

Se oli muuten hankalaa. Sulo kaahas turhan kovaa, jolloin tehtävä meni sellaseks "kulma - myöhässä, pidätteitä - poni on jo toisella pitkällä sivulla kun saan pidätteet läpi" Sain aina välillä ponin rauhottumaan ja saatiin edes yritettyä tota väistätystä. Joskus saattoi pikkasen jopa väistää, mutta hankalaahan tuo oli. Laukat sitten.. Niissä oli alkuun tosi paljon ongelmaa. Poni hurautti toiselle puolelle kenttää kamujen perään, tapeltiin ja tapeltiin ja ei. Lopulta keksin, tein vaan voltin ja poni takas uralle, en edes yrittänyt nostaa ja sen jälkeen löytyi meillekin tuo reitti. Laukatkin lähti nousemaan, ja nousivat jopa ravista. Koitin istua niin hyvin kun vain voin, ja pakotin itseni hieman vaatimaan. On ollut tuo Sulon ravissa istuminen niin hankalaa etten ole voinut edes raippaa käyttää jollei laukka nouse. Tänään sain käytettyä sitäkin, ja se helpotti laukkaamista sitten huomattavasti.
Ei tähän vasempaan kierrokseen niin hyvin noussut, poni pudotteli jatkuvasti, paras pätkä oli varmaan tonne oikeeseen alakulmaan asti. Mutta sinäänsä varsin hyvin kuitenkin. Ja mullakin oli pikku vaikeuksia, rupes maha pistelemään niin kamalasti. Sen siitä saa ku ei olla pitkään aikaan menty harjotusravia (tai ehkä ollaankin. Tai ei ainakaan kolmeen kertaan tai jotain :D)

Vaihdettiin suunta oikeeseen, sama tehtävä jatkui. Tjoo-o..
Väistötehtävä meni aina vaan huonommin. Sulo ei millään jaksanut edes kuunnella mua kun sillä oli kiire laukkaamaan. Otin yhden väistön käynnistä, joka onnistui jo jotenkin. Tai ainakin poni kulki melkeen oikeeseen suuntaan :D Yleisimmin ne väistön yritykset meni silleen että poni vaan juoksi alta. Kerran saatiin jotain väistön tapasta ravissa. TOSIN sekin saattoi johtua siitä että mentiin sitten niinkuin Sallia päin..

Laukat meni hivenen paremmin. Poni nosti ihan kivasti ja saatiin joitain pitkiäkin pätkiä. Mä tosin pompin laukassa ihan holtittomasti ku en kyennyt täysillä keskittymään. Kouristukset alkoi vaan pahentua ja pahentua. Järkevänä ihmisenä sitten vaan aattelin että kipu on hyvästä, ei nyt luovuteta ku jotain kivaa tehään ja jatkoin vaan. Lopulta sitten kävikin niin että koitin nostaa laukkaa, poni lähti vain kaahaamaan ravissa. Silloin kävi sitten tuskat ylivoimaisiksi ja oli pakko pysäyttää keskelle kenttää. Makasin siinä ja tein kuolemaa ja ai hemmetti sitä tuskaa. Kun olin tehnyt kuolemaa tarpeeksi kauan (toisin sanoen se maha ei sattunut enää hirveän paljon kun seistiin paikallaan :D) niin jatkoin tietysti harjotusravissa. Oikeastaan olisin mielellään seissyt vielä hetken, mutta kun Marianne sano että vielä yks nosto kaikille, niin olihan munki sit pakko.

Siirryttiin siitä harjotusraviin ja mähän istuin, jes. Kyllä mä olin välillä muutenkin istunut, mutta se istuminen oli vaan hitusen haasteellista ku poni vääntää sieltä sellasta kiitoravia että ei kiitos.
Päästiin tehtävälle hieman rauhallisemmin, saatiin jotain väistön yritystä aikaseks. Ja sit laukka, se onnistui tosi upeasti. Nousi hyvin, sain jatkettua vaikka poni meinas lopettaa. Ja onnistuin istumaan. Marianne hehkutti että istuin nostossaki niin hyvin ja jes.
Mariannen tapaisesti emme sitten lopettaneetkaan ihan vielä yhden noston jälkeen, joten lähdin puolikuolleena yrittämään vielä. Tehtävä vielä meni jotenkin, mutta se laukanyritys. Saattaa olla että askel nousi, sitten tuli kiitelyravia ja mä meinasin taas kuolla. Oli pakko siirtyä käyntiin. Tosin sitten me lähdettiinkin loppukeventelemään, etten mä niin kauan ehtinyt rauhotella itseäni :D

Oikeen itkun partaalla mä kävelin siinä hetken, ja tuskastelin. Marianne kysy että mikä on.
"Maha sattuu"
"Ootsä just syöny"
"E"
"Tai sit se sattuuki ku et oo syöny pitkään aikaan :D"
"Olenpa d:"
"Noh, kävele vaikka hetken aikaa jos se sit menee ohi"
"No enpä, me ravataan vaikka kuoltais"

Sitten siirryin itsekin keventelemään. Eihän se kevyt ravi edes niin pahaa ollut (ainakaan alussa)
Tein hieman voltteja ja tuskastelin vaan menemään. Lopussa alkoi tehdä jo se keventelykin pahaa, mutta mehän ei sitten tietenkään mitään luovutettu.
Kun lopulta päästiin kävelemään heittäydyin tietenkin kaulalle makaamaan ja onnittelemaan itseäni kun elossa selvisin. Sulo ei antanut mun tehdä kuolemaa rauhassa, vaan lähti määrätietoisesti suuntaamaan kohti ruohikkoa, jolloin oli sitten pakko nousta vaan ylös ja laittaa poni ruotuun.

Marianne vaan kysy että mikä meni parhaiten/hyvin. Vakiovastaus, emmää tiiä.

Noo, olin mä ehkä silleen ihan tyytyväinen. Aivan ihana tunti, se on sanottava. Harjotusravia, ei puomeja, väistöjä (ja vielä ravista) Ihanaa : ) Tähän on hyvä jättää. kun alkaa tuo tauko
Ah, joka paikka kipeä, meinasin kuolla sinne selkään. Ihanaa <3
Tjoo :D Vakavasti. Sulo kulki tosi mukavasti mun mielestäni, reippaasti ja asiallisesti (mitä nyt laukannostoissa alkuun.. Mut kai sitä on ymmärrettävä)
Väistöt nyt olis voinu onnistua paremminkin, mutta ei mulla kyllä ollut lainkaan odotuksia niiden suhteen ja siihen nähden nekin sujui varsin hienosti. Ku ajattelin ettei Sulo nyt väistä yhtään ja sit ku se on niin pieni ja mun rakettijalat seilaa kilometrin päässä kyljistä. Et sinäänsä aika kivasti.
Onnistuin sentään välillä istumaan. Meni aika peruskivasti :)

Käveltiin ja sit keskelle. Alas selästä ja poni talliin (ja ihan hiukan se taas koitti kävästä aidan vierus puskassa, niin lyhyt on ponin muisti. [Yhdys sanat, en tiedä mikä meni oikein ja mikä ei :D]) Harjailin Sulon nopeasti.
Pesin kuolaimet todella ylitarkasti ja sitten sain uuden kortin :) Jos nyt askartelen sitä seuraavat.. pari viikkoa.. Hieno korttihan se on. Kaunis. Heh.
Keskustelimme Mariannen kanssa syvällisiä. Se jopa onnistui hyvin kun tiiättekö, talli oli ihan tyhjä ja kaikki oli jossain ja jee :D Ja kyllähän mä nyt syvällisiä uskallan keskustella, jos pitäisi jotain kysyä niin se ei onnistu. Se on vaan niin pelottavaa.
Marianne kysy niistä kisoista multa, kumman ponin puolella tällä hetkellä oon :D Heh. On siihen muutenkin niin paljon aikaa, et olin ihan yllättynyt ku se sillon kysy multa että milläs mä sit haluisin mennä. Parempi kai aikaisin.
Syvällisten keskustelujen jälkeen lähdin kotiin.

Ja tää oli nyt viimeinen kerta pitkään aikaan.
KARSEETA.
Aivan joo.
Eli ainakin ens viikon talli on kiinni. Ja sitten mahdollisesti (hyvin mahdollisesti, vai?) menee siinä remontissa yli viikko. Joten voi olla että sitten sitä seuraavanakaan viikkona en pääse. Tjaa-a..
Mahdollisesti kahden viikon tauko..
Kaksi viikkoa. Jäätävän pitkä aika.
Rukoilkaamme, rakas jumala, anna tallin olla auki..

Heh :D Ylidramaattinen kenties. Viikkokin on jo paljon. Tosi paljon.
Kaksi viikkoa on järkyttävän pitkä aika. Yritetään kestää (minä yritän kestää)
Tai sit vaan lasken päiviä "20 päivää ja sit ainaki pitäis päästä ratsastaa"
Ehkei olis pitäny. Noin monta.

No, koitetaan kestää. En mä enää tällä viikolla tallille mene. Se olisi hirveän vaikeeta. Ku sit taas surisin kun "ens viikolla ei pääse tallil, ei välttämät sitäkään seuraaval, itku parku"

Katsotaan. VOI olla että blogilla on jopa kaksi viikkoa hiljaiseloa. Voi olla että on vain viikko.
Voi olla että tunnin päästä keksin jotain muka järkevää ja tulen sen tänne teille jakamaan :D
Kaikki on mahdollista. Mutta nyt ainakin blogilla pitäisi olla kenttäremppa-tauko.

Heippa dei ja katsotaan sitten joskus uudestaan (:

PUH, puutetta tuuppailusta

Olihan tässäkin päivässä sentään YKSI hyvä puoli. Ponissa oli jotain energiaa. Ainahan on positiivista jos liikkuu eteen. Tosin sit jos ei pysy enää käsissä on se hieman negatiivista. Ja sit jos pelkää niin ei se sitkää enää oo niin positiivista. Jooh.

Viime tiistaina mulla oli tunne että me hypätään. Arvasin että me hypätään. Kun ihmiset vielä asiasta puhu, niin olin täysin varma että me hypätään. Ei tullut yllätyksenä kun kentälle rahdattiin esteitä.
Sen jälkeen mä ajattelin että kyllähän me periaatteessa voitais hypätä keskiviikkona. En jaksanut itekään uskoa tähän ajatukseeni, mutta en vaan kyennyt kadottamaankaan sitä ajatusta :D Sittenhän me lopulta pompittiin pikku pyramidin yli.
Sen jälkeen mulla on ollut lähtemätön tunne että me hypätään taas... Kirjotin sillon tänne ettei me varmaan enää hypätä, mut en sit itekää uskonu siihen :D Heh.
Tallille mennessä tämäkin tunne taas vain vahvistui, ja olin ihan varma että me hypätään. Ja joo, kyllähän me sit hypättiin.
Alkaa tulee jo puutostiloja kouluratsastuksesta, tää on niin ankeeta.


Tosiaan, tallille vaan ja taulua lukemaan. Ratsuna Pomo, joka oli kaikilla tunneilla. Tunnilla myös Kaisa, Nikkis, Sulo, Roosa, Salli.
Kattelin sitten tunteja ja jäädyin siellä. Lopulta pääsin Pompelin selkään ja päätin heti että ponille näytetään taivaan merkit. Jotenkin arvasin että se jatkaisi laiskotteluaan myös mun kanssa.
Nousin selkään, jalustimet oli vähän lyhyet. Aattelin sit et me hypätään kuitenkin, enkä siksi pidentänyt.

Lähdettiin käyntiin. Pomo käveli ja heti alkuun yritti nykästä hieman ruohikkoa matkaansa. Mulle tuli kai paniikki ku lämäsin täysillä raipalla lapaan. No, poni hyppäsi ulos ruohosta ja askelkin reipastui todella paljon. Marianne lähti vessaan ja matkalla totes että hän käy ja sit laitetaan esteitä. Ok. Ohjasin Pomon keskelle (tähtäsin yhteen tätiin, aattelin et jos poni ei pysähdy niin se voi sit pysäyttää sen :D) Pomo pysähtyi muuten tosi nätisti, lyhensin pikkasen jalustimia ja jatkoin käyntiä. Tein käynnissä voltteja, parit pysähdykset (innostuin niin siitä hyvästä pysähdyksestä :D Ja arvatkaas, tehtiin yks pysähdys kumpaankin suuntaan. Kummallakin kerralla poni pysähtyi todella nätisti, ilman sellasta ihme "kiskon-nojaan-eteen-ja-kääk" taistelua. Eikä poni edes kävellyt niin laiskasti mitä se on yleensä kävelly ku pysähdykset on onnistuneet. Mä olin niin fiiliksissä :D Ehkä tääkin joskus vielä onnistuu oikeesti) Heh, ja Marianne oli lähtiessään vitsillä heittäny että teette väistöjä ja annatte sit mulle analyysin miten meni. No, mä tietenkin toteutin opettajattaren toivetta ja kokeilin pikkasen väistöä taas pitkästä aikaa. Pomo väisti hieman paremmin kuin yleensä. Vähän alta pois ja vähän se meni venkuraan. Paremmin kuitenkin, tuli ehkä pari askelta jotka onnistui.

Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin ja se alkoi avustajineen tehdä meille esteitä. Taas...
Joo, Pomo lähti ihan kivasti raviin ja liikkui suhteellisen mukavasti (siis se ravasi niin kovaa että olisin pelännyt sitä pari kuukautta sitten ;) )

Ravissa tehtiin voltteja, pääty-ympyröitä ja tulin pari kertaa yhen puomin yli, joka oli tossa oranssin esteen kohalla. Pomo ravasi ihan kivan reippaasti, käännöksissä oli vähän tahkomista, mutta sitten sekin lähti sujumaan. Alkuravit meni mun mielestä varsin kivasti. Mitä nyt kyrsis ne lyhkäset jalustimet ;)


No, sitten käyntiin ja lähettiin taas loikkimaan. Okei, lopetan nyt :D
Alotettiin vasempaan kierrokseen ja tultiin tuo oranssiristikko, joka oli varmaan samalla korkeudella millä oli ne viime viikon esteet alkuun. Ensin Sulo, Roosa, Kaisa, Salli ja sit minä. Tjuu-u.
Laukka nousi ihan nätisti. Sit meniki ihan pieleen. Ura on tällä hetkellä semmonen metrin syvynen monttu. Mä nostin uralle laukan ja sit oliski pitäny kääntää et pääsee esteelle. Ja tiiättekö ku sit kävi niin ettei Pomo kääntyny :D Sit vedettiin hurjastelulaukkaa koko kierros, tuolla peltopäässä sain sen pariksi metriksi pois uralta. Huh hei. Lopulta hidastettiin kun Kaisan pylly tuli eteen, käänsin voltin, nostin laukan ja tällä kertaa ei ajauduttu uralle. Tosin sit kävi niin etten pysyny laukassakaan mukana, jalustimet meni liian syvälle. Esteen yli mentiin, mä roikuin harjassa ku jalustimet oli niin huonosti. Pomo meinas tunkea uran kautta taas ohi, mutta mutta. Noo, hienostihan se sit meni.

Sitten vaan odottelemaan. Lähettiin sitten tulemaan tota rataa (vai mikskä tota nyt kutsutaan :D) Eli tuolta noin, laukka, käännettiin pitkän sivun keskeltä esteelle, sit piti laukan vaihtua ja sit tultiin toi. Niin vaikeita tehtäviä.

Sieltä taas, Sulo, Roosa, Kaisa, Salli. Sit mun vuoro
Nostin laukan, Pomo laukkas ehkä hieman kovaa ja pitkänä. En valitettavasti osannut auttaa tilannetta joten näin oli nyt mentävä :D Mentiin ton oranssinristikon ohi ja sit lähdin kääntämään. Aivan liian myöhään, sillä heilautettiin ton sinisen ristikon ohitte, laukattiin tuolta yläkautta varmaan pari metriä ohitte :D
Uusi yritys, laukka jatkui. Taas käännän ihan liian myöhään ja taas mentiin metrillä ohitte. Marianne huutelee että taas mä meinaan tulla sen päälle, yritän murhata sen :D
Jatkettiin taas laukkaa. Päätin että ok, pakko kääntää aikasemmin ja raaemmin. Käänsin, päästin ihme kyllä esteelle (ei mitenkään suoraan tai kauniisti muutenkaan..) Mä olin sit jo ihan sillee jes, me ylitettiin tää. Thank God. Sit Marianne huutaa mulle että oikeelle, olis pitäny johtaa ja kattoa oikeelle ja vaikka mitä. Mä valitettavasti makasin taas niinku kaulalla ku mentiin sen esteen yli, ja en sit saanut Pomoa käännettyä tarpeeks nopeesti, jolloin poni kääntyikin vasemmalle.

Marianne käski jatkaa ja tulla uusiks. Päästin esteen yli, jälleen olin vähän tyylivapaassa asennossa. Tällä kertaa sain hiukan katottua oikeelle ja vähän jopa ohjattua sinne. Poni vaihto laukan esteellä ja päästiin tulemaan pitkällä sivulla oleva ristikko. Se mentiinkin jo jotenkin vauhdikkaasti, kun mä painan ponia menemään jottei se venkurois/menis ohi ja sit ponikin lähti jo hieman imemään ja kääks. Vähän ehkä yritti mennä ohitte, mutta mukavan keskeltä päästiin yli.

Marianne pisti ristikot taas ihan älyttömän korkeiks (oli ne varmaan pikkasen pienempiä mitä se viime viikon megaristikko oli. Ehkä.. 5-10cm pienempiä ku se? Emt) Sit vaan Sulo, Roosa, Kaisa, Salli. Pikkasen odottelua kun Marianne korotteli mulle. Ja eiku menoks.
Laukkaa ja mä mietin et miten ihmeessä muka pääsen tosta yli ku pienempänäki huitastii pari kertaa ohi :'D Oltaisko kerran menty ohi, en oo ihan varma.
Sit ylitte, laukka vaihtu ja toinenkin ristikko meni kuin vettä vaan, suhteellisen suorana ja jee.

Sitten taas Nikkis, Sulo, Kaisa, hmm ja minä :D Ohittelin.
Ja lähdettiin. Laukka nousi kivasti, päästiin esteen yli, oltaisko ylitetty se jopa ekalla yrittämällä? Mä säädin esteen päällä taas ku pelkäsin ettei poni käänny oikealle. Sit meillä oli väärä laukka, raviin ja uus laukka. Ja sit hanatettiin se vika este. (Hox! En ole täysin varma mentiinkö nää kolmesti. Mutta oon nyt vakuutellu itteäni että kyllä mentiin, ja koitan uskoa itteäni :D)


Sitten loppuravit. Pomo ravasi vähän virmakkaammin mitä viime viikolla, mutta uskalsin päästää sille jopa tota ohjaa. Tai ehkä pikemminkin mun oli pakko kun poni lähti aina venymään sinne alas, jolloin sille oli pakko antaa ohjaa.
Mut sit kävikin niin hauskasti. Ravattiin tosi löysällä ohjalla, ja sit Pomo päätti pelästyä. Hui oli niin hurjaa. Hän vetäs uukkarin ja reipasta laukkaa karkuun vaan. Mä koitin kääntää ja pidättää, mikään ei kuitenkaan mennyt läpi. Laukattuaan kentän toiseen päähän, vaivautui ponikin pysähtymään. Pysyin tosi hyvin kyllä kyydissä, jalat oli kyllä kyljissä oikeen kunnolla kiinni, mut joo. Hetken mietin että nyt mä putoon, mutta ei.
Ja uskokaa tai älkää, mähän korjasin heti asennon ja lähdin ravaamaan (oikeestaan, lähdin varmaan ravaamaan ennen ketään muuta, ne oli hiljentäneet ku Pomo avas baanan)

Pomon mielestä kulma oli edelleen hirveän hurja. Voltteja siellä, koitin ite hiljentää kevennystä ja ottaa puolipidätteitä. Tjoo-o, kyllä se siitä sitten alkoi rauhottua. Ja Marianne jakso jankata että viimein poni heräs :D
Sitten siirryttiin loppukäyntiin. Käveltiin.

Marianne ei käynyt juttelemassa, mutta kyllä se kesken tunnin huikkas että hyvä Milla. Se sano sen sen jälkeen kun oltiin menty kahesti esteen ohi, ylitetty se ja menty väärään suuntaan ja lopulta onnistuttu tehtävässä :D Mainiot ajankohdat. Mulla iski epätoivo, eihän se voi olla tosissaan :D

Joo ja mä ite. Olin tyytyväinen siihen kun en jännittänyt yhtään :D Vaikka Pomo meni reippaammin (viimeksihän se oli puolikuolleena ja löntysteli vaan) en pelännyt vaikka tuli lähtö. Jee :D
Esteiden ylitys ei silleen mennyt niin hyvin kuin viime viikolla. Mutta kun miettii, niin toi tehtävä oli tosi vaikea (heh heh heh)
Ei mut piti kääntää niin jyrkästi, ku toi oranssi ristikko oli edessä. Sit olis laukan pitäny vaihtua ja poni saada oikeeseen suuntaan tosi nopeasti. Kyllähän se siihen nähden meni varsin mallikkaasti, noin huikean haasteellinen tehtäväkin.
Toi yks kerta meni varsin hienosti. Ja olin tyytyväinen ku mietin että hitsit ku oon niin talentti ja Pomo menee niin hienosti ja trallalaa :D

Sitten keskelle, alas selästä (tosin Pomo ei millään jaksanu seistä) Poni talliin. Se ei muka voinut kävellä rauhassa kun toiset oli niin kaukana, surkeeta on pienen ponin elämä.
Talliin, taisteltiin suitsien kanssa ku poni ois halunnu syödä ja sit ku ei saanu syödä niin ei se jaksanu pitää päätään ylhäällä :D
Poni pois ja sitten kortti ja sitten kotiin.


Mites tän nyt muotoilis..

Oon niin kypsä tähän esteiden hyppäämiseen ja puomitkin tulee jo korvista ulos.

Joo, se oli oikein hyvä :D Mä en jaksa. Koko matkan hoin vaan että en mä jaksa.
Ensin pari viikkoa puomeja. Nyt sit jo kolmas kerta ku hypätään. Ja ihan varmana mennään huomennaki puomeja (Okei, nyt oon tosissani ku sanon että huomenna me ei hypätä :D) Mää en jaksa. Puomit on joo kivoja. Mutta ku ollaan menty niitä nyt niin paljon että ei vaan jaksa.
Esteet.. No ne oli ihan okei. Viime viikolla. Sen pikku pyramidin ylityskin oli ihan okei (koska sitä sai tulla vapaasti loppuraveissa ;) )
Mutta ei, ei eieieeieiie. Tässä menee raja. En kestä, en enen neenne. Surkeeta :D
Okei, elättelen toiveita et sit kenttä rempan jälkeen ei enää hypättäis. Eikä mentäis puomeja.
Toivon myös ettei huomenna mentäis puomeja. Toivon, mut en usko että toteutuu.

Mä tekisin niin paljon mieluummin vaikka voltteja koko tunnin. Tai pysähdyksiä (varsinkin ravista) tai siirtymiä. Tai väistöjä, tai avontapaista räpellystä. Tai harjotusravia. Tai ravia ilman jalustimia.
Jotain muuta ku puomeja ja esteitä. Plliiiiss

Liika on liikaa. Jos on puomeja niin sitten tunti menee vähän siihen että baanataan puomien yli. Ne aina vaikuttaa, ainakin henkisesti. Jos on puomeja tyyliin neljä ympyrällä, niin ei se sit. Mut jo on ravipuomeja niin sit tunnista tulee niinku puomitunti. You know.
Tää tunti taas näytti kuinka tylsää esteiden hyppääminen on. Se on pelkkää odotusta. Kävellään jotain ihme kuviota ja väistellään toisia. Sit saadaan käydä vähän hyppäämäs ja taas vaan odotellaan. Sit on joo alku- ja loppuravit. Ei niinku muuta. Puomitki on kivempia ku niiden kohdalla ei tarvi koko ajan odottaa. Ja odottaa ja odottaa.
Mutta menee niistä puomeistaki maku ku niitä mennään koko ajan. Huoh ja huoh :D
Voi elämän kevät. Voi kun ei mentäis puomeja huomenna. Tai jos mentäis ees silleen et siel on vaan jotain yksittäisiä puomeja.
Mentäis harjotusravii tai jotain. Kohta mua alkaa nää este/puomi hommat kyllästyttää yhtä paljon ku Elviksellä ratsastus.

Ja yhä edelleenkään en voi ymmärtää miten joku jaksaa hypätä joka viikko. (siis jos käy kerran viikos tunnilla :D) Tympeää. Pelkkää odotusta.
Jos tehdään vaikka avoräpellystä yhdellä pitkällä sivulla vuorotellen, niin silti siinä on koko kenttä käytössä. Siinä voi vaikka tehdä sitä räpellystä omatoimisesti. Tehdä pysähdyksiä, voltteja, siirtymiä.
Kun hypätään vuorotellen. Ei siinä paljon mitään voi tehdä ku kävellä. Ei viitti seistä ku sit.. No ei siin oo järkeä :D Täytyy kattoa ettei oo kenenkään eessä = ei voi tehdä mitään luovaa. Ohjien täytyy olla ärsyttävän kireällä, mut en tosiaan halunnut että Pomo kuskaa mua jonnekki yli esteiden ja toisten eteen.
Tylsää. Tylsää :D En oikeesti jaksa.
Toivotaan että huomenna olis kiva tunti.
Toivotaan että kenttäremppa kestäis vaan viikon.
Toivotaan että sen jälkeen tehtäis jotain muuta ku esteitä/puomeja.
Joo, toisaalta tosi asia on se, että remontin jälkeen alkaa olla jo elokuu. Ja elokuussahan taitaa olla estekisat..
No mut hei, syyskuussahan on koulukisat :D Odotellaan sitä innolla.
Ja sit tulee talvi. Sit ei hypätä :D (tosin ei talvella voi muutenkaan niin kunnolla tehdä, sääli. Ja sit mä käyn vaan kerran viikkoon. Ja sit musta tulee huono)

Okei, mut huomisiin.

P.S. Kyllä tunnin paras kohta oli se Mariannen jyrääminen :D
Kun lyhensin jalustimia niin keskustelin tätisen kanssa ja selitin että ohjasin sun luo, ku jos en sais ponii pysähtyy niin sä voisit sen pysäyttää.
Lisäsin myöhemmin että joo, me myös harrastetaan tota opettajien jyräystä :D

Sit ku mentiin esteen ohi Marianne huutelee että ei mun päälle.
Toisella kerralla että taas mun päälle, yritätsä päästä eroon musta. Katsomo naureskelee ja mä naureskelen :D
Sit ku päästiin yli, summasi Marianne sen niin, että haluttiin vaan päästä laukkaamaan vähän ylimäärästä.

Rakastan opettajien jyräystä <3