Gräänd Finaale

Yees, veri machio ja hienohieno. Heh. Seuraavat kaks viikkoa ovat varmaan vähän hiljaisempia koska Mariannella on loma. Ellen sit keksi jotain nerokasta, harkinnassa on, mutta katotaan uskallanko edes miettiä tarkemmin, hih.

Tallille joka tapauksessa. Taulua lukemaan ja mulla oli Salli, tunnilla myös Evita, Laki ja Pomo. Salli vain mun kanssani, jälleen. (eli tiedätte mitä se tarkoittaa: täydellisiä kuolaimia, täydellisiä suitsiristityksiä ja täydellisiä jalustimia. Koska mä olen täydellinen ;) )
Katselin vähän tunteja, auttelin pikkasen. Ja Marianne tuli ihkuttelemaan että jatketaan Sallin kanssa koska se meni eilen niin kivasti ja sitten mut taas kehuttiin ihan maasta taivaisiin ^^ Että mä oon paras, jouh.
Hain Salperin tarhasta. Se oli hankalaa, niin vähän tilaa käännellä hevosta ja silti piti saada tarhan porttikin kiinni meidän perässä. Ensin Sallin takamus meinasi osua sähkölankoihin kun käänsin sen vähän varomattomasti. Kun portti oli kiinni yritin kääntää Sallin varovaisemmin -> Salli herkkänä kaverina ajatteli että pyysin sitä peruuttamaan kun yritin kääntää sen paikoiltaan. Pieni junttius tuskin olisi pahaksi, mutta hienoa että noin kiltisti haluaa totella. Ja sain mä sen sitten lopulta kääntymään, kipiteltiin ripeästi Sakarin ohi kun se huuteli meille hävyttömyyksiä.
Harjailin ponisen, varustin sen ja käveltiin kentälle. Tällä kertaa koitin vähän käskeä Sallia ja tultiinkin jo pikkasen ripeämmin kentälle. (ohitettiin ainakin kaikki matkan varrella kulkeneet etanat)

Poni kentälle ja nousin selkään. Lähdettiin kävelemään, käytettiin taas vain porttipäätä. Marianne jotain selitti että jos Salli olisi tänään reippaampi ja minä mietin että tänään uskallan käskeä sitä paremmin. Käveltiin ensin rauhallisesti, mä keskityin vain siihen että Salli pysyy uralla ja että se liikkuu. Vein pohkeen läpi tarvittaessa ja kyllä mä sain sieltä kaiveltua sellaisen mukavan ja tarpeeksi reippaan käynnin, heppakin alkoi noteerata pohkeen paljon paremmin. Välillä se yritti vähän tunkea sisälle, ei kauheasti kylläkään. Käänneltiin myös vähäsen, se oli ehkä vaikeampaa kuin eilen, mutta ihan ookoosti sekin toimi. Salli oli oikeastaan hyvin positiivinen alkukäynneissä etten sanoisi. Mariannekin oli ilmeisen tyytyväinen, ensin se tuumi että käynti on ihan hyvä, mutta pian se muuttuikin oikeasti hyväksi käynniksi. Hienoa.

Sitten siirryttiin kevyt raviin. Meillä oli tiesivulla ravipuomit ja porttipäässä oli yksi yksinäinen puomi. Tarkoituksena oli vain tulla ravipuomeja, puomeilla piti vähän nousta kevyt istuntaan. Lähinnä keskityttiin siihen tahtiin, että edettäisiin tarpeeksi. (joo, se yksinäinen puomi oli sellanen turha. Unohdettu. Kipiteltiin välillä sen yli joko ohjauksen puutteen tai huvin vuoksi)
Lähdettiin siitä sitten raviin ja aloitin tässä taas sen tietynlaisen eteenpäin ratsastuksen. Ravia eteen ja pohje läpi jollei se tehoa. Se toimi ihan hyvin, ei siinä mitään. Ongelma oli siinä, etten mä pyytänyt sitä ravia tarpeeksi. Salli on niin kovin iso (heh) joten sen hitaan puoleinen hipsuttelu tuntuu musta jo sellaiselta hyvältä ja aktiiviselta etenemiseltä (sitä se onkin, ainakin jos verrataan pieneen poniin ja sen mummoiluun ja niin)
Onneksi Marianne auttoi, karjui sieltä että eteenpäin, eteenpäin ja pohje läpi. Minä tein työtä käskettyä, vaikka toki ajoittain mietin että uskaltaako tässä enää enempää pyytää kun mehän juostaan jo ihan hurjan kovaa. Kyllä me hetkittäin saatiin sitä oikeasti etenevää ravia, reipasta liikettä. Suurin osa ajasta mentiin kuitenkin sitä hipsuttelua joka oli mun mielestä reipasta. Kai sekin on jo voitto etten sentään antanut sen ihan mummoilla mielensä mukaan?

Keventely oli jälleen kovin hankalaa. Jalustimet heiluivat ja riehuivat koko ajan. Välillä pompin taas ihan liian ylös. Oli se silti omalla tavallaan eilistä hallitumpaa.
Ja siis kääntyminen oli edelleen hankalaa. Eilistä hankalempaa. Salli jumiutui toisten perään ja uralle, sain aikani aina tahkota ennen kuin rouvaponi jaksoi kääntyä haluamaani suuntaan. Onneksi edes joitain kertoja onnistuttiin kääntymään hienossa yhteisymmärryksessä ja ainakin se oli erittäin positiivista että Salli jyräsi tosi paljon vähemmän ulospäin niillä volteilla. Eilen se ehkä kääntyi paremmin, mutta jyräili sitten takasin uralle ja suurenteli voltteja mielensä mukaan. Toki se tänäänkin vähän jyräsi ulos, muttei yhtään niin paljon. Sain ehkä käytettyä pohjetta siinä voltilla jotenkin paremmin tai sitten Salli oli vain kiltti.
Sitten ne ravipuomit. Päästiin puomeille joka kerta, se on jo voitto. Vähän turhan hidas vauhti vain melkein joka kerta. Päästiin sentään yli, kai se on tärkein. Salli lönkötti puomien yli oikein kiltisti ja kivasti ja mä yritin parhaani mukaan seistä jalustimilla. Joitain kertoja uskalsin nousta ylös ihan kiinni pitämättä, useimmiten koin kuitenkin turvallisemmaksi tukeutua kaulaan jotten ainakaan jäisi hurjasti jälkeen kun Salli loikkelehtii yli puomien. Hyvin pysyin ylhäällä vaikkei se tyyli välttämättä niin kaunis ollutkaan, heh.

Vaihdettiin suunta ja puomien väliä pidennettiin. Tää oli vähän hankalampi suunta, saatiin vielä vähemmän vauhtia kuin toiseen suuntaan. No, onneksi on sentään hevonen, se jaksoi mennä ne pidemmätkin välit vähän hitaammin (no okei, ekalla kerralla poni innostui liikaakin ja laukkaili pari ekaa puomia. Mä heiluin kuin merisairas siellä -> sain kehut :D Hah, ei mutta Marianne totesi että just tolleen, kaulasta kiinni jos mennään vähän reippaammin.) Muut kerrat mentiin ihan ravissa, mä yritin kaikkeni jotta pysyisin tasaisesti jalustimilla. Olihan se vähän hankalampaa, mutta onnistuin ihan tarpeeksi hyvin.
Vaihdettiin vielä kerran suuntaa ja pidennettiin väliä vielä kerran. Uskaltauduin kerran ravaamaan puomien yli pitämättä kiinni kaulasta, enkä edes heilunut sieltä mihinkään, hyvä minä. Ja yksi ongelma siinä oli, aina puomien jälkeen kun aloin keventää niin mä aloitin sellasella metri ylös-metri alas -kevennyksellä. Kun taistelin sain sitten loppuun pari matalampaa kevennyksen aloitusta.

Sitten vähän käveltiin. Salli ihan lösähti :D Joka kerta ku vaihdettiin tossa puomijutussa suunta niin me käveltiin aina sen verran että välejä pidennettiin. Ja joka kerta Salli luuli että nyt on välikäynnit ja hän lösähti täysin ja oli sitten suorastaan nääntyneen oloinen kun joutuikin heti takaisin raviin. Nyt se sitten otti rauhassa aikaisempien kertojen edestä ja lösöili menemään. Pikkasen pyysin ripeämpää käyntiä, annoin sen vähän löllötellä.

Seuraavaksi otettiin laukkaa. Muut puomit keskelle, se yksinäinen unohdettiin taas sinne eteen. Otettiin laukat yksi kerrallaan ja nyt - historiallinen hetki, MINÄ sain aloittaa. Kyynel.
Kokosin ohjat ja olin niin hurja että päätin koittaa nostaa käynnistä. Ja kaikki tekee aaltoja, sieltä meinaan nousi laukka, ja jopa melko nopeasti. Suoraan lösöistä välikäynneistä eikä kukaan muu ollut laukannut. Olemme parhaita.
Tarkoituksena oli siis vaan laukata siinä uraa pitkin. Mennä vaan laukkaa, ei mitään muuta. Hauskaa.
Salli nosti hienosti laukan ja sitten annettiin vaan mennä. Minä istuin parhaani mukaan ja se onnistui hyvin. Mä oikeasti istuin pätkittäin, ihan kunnolla istuin! Suurimman osan ajasta istuin silleen ilmavasti ja hetkittäin pompin vähän liikaa. Kokonaisuudessaan istuin kuitenkin ihan älyttömän hyvin siellä Sallin megamageessa laukassa, jes!
Laukka oli ihan kivaa. Vähän hidasta, Marianne komensi ratsastamaan aktiivisemmaksi. Parhaani mukaan koitin myötäillä jotten hidastaisi Sallia ja sitten koitin vähän ratsastaa pohkeella eteenpäin. Aikalailla samanlaisena se tahti taisi koko ajan pysyä, edettiin tasaisen varmasti. Kai se on ihan ookoo. Mulla oli kyllä hirveitä ongelmia jalkojen suhteen, ne rytkyivät ylös-alas, jalustimet leikkivät ja pohkeiden anto oli välillä niin vaikeeta kun jalat ei oikein pysyneet stabiileina. Mut ei se niin vakavaa, heh.
Pari kertaa Salli pudotti laukat kesken kaiken. Sain nostettua takaisin, poni oikeastaan siirtyi takasin laukkaan heti kun sain pyydettyä. Ja kyllä me vedeltiin sitä laukkaa yhtä kyytiä (miinus ne kaksi siirtymää) just tyyliin viitisen kierrosta. Pitkiä pätkiä, se oli varsin mukavaa. Mulla oli hauskaa kun koitin saada laukan pidettyä ja koitin vaan istua. Ja totta kai on aina niin nautinnollista kun koittaa istua siinä isohkossa laukassa, käy kivasti kuntoilusta ;)

Lopulta siirsin Sallin käyntiin, nätti siirtymä jossa istuin ihan kivasti. Tosin se mun visio "siirrytään suoraan laukasta käyntiin (tai edes kahen raviaskeleen kautta)" ei ihan toteutunut. Ehken mä uskonutkaan siihen :D
Vaihdettiin suunta ja laukattiin tähänkin suuntaan. Laukka nousi taas hyvin, mutta Salli rupesi vähän fletkuilemaan (tai vaihtoehtoisesti minä olin jo niin väsynyt että horjuin liikaa eteen) Laukka tipahteli aika monta kertaa tähän suuntaan, nousi kyllä aina tosi nätisti takaisin. Mä koitin taas vaan istua parhaani mukaan ja kannustaa ponia liikkeelle. Kivasti mentiin, laukkaaminen oli hauskasta.
Ja muuten. Kerran laukkailtiin puomin yli, heh. Mä en kauheasti ohjannut Sallia, joten kerran ajauduttiin puomille. Poni ponkaisi isohkolla laukka-askeleella ylitse. Suloista. Ja minäkin pysyin mukana.

Sitten otettiin vielä vähän loppuraveja. Jälleen ongelmana oli kääntyminen, kuinka vaikeaa. Muuten meni hyvin, uskaltauduttiin ravailemaan pidemmällä ohjalla ja aloin sitten (Mariannen käskytyksen takia) ratsastamaan ravia eteenpäin. Ja kyllä, heti kun minä keräsin kaiken rohkeuteni mukaan, niin hienostihan sain Sallin ravaamaan. Liikuttiin mukavan reippaasti eteenpäin, ja siis sillä tavalla reippaasti että jopa rouva opettaja sen kelpuutti. Hienoa :)

Sitten jäätiin kävelemään kun Marianne halusi keskustella syvällisesti.
Se oli tyytyväinen, heh. Hyvin meni. Ja se keksi myös nerokkuuteni syyn, kuulemma ei ole ihme että sisäistän asioita hyvin kun kerran kirjoitan ne aina tänne. Nerokasta, todella nerokasta! Mutta joo, hyvin meni. Ja minä olen hyvä, heh. Intohimoinen, heh.
Minäkin olen tosi tyytyväinen :) Vähän pelotti että toivottavasti tää nyt sujuisi (ei olisi kiva jos olisi mennyt huonosti kun nyt tulee lomakin) Ja joo. Salli oli hieno ja meni vallan hienosti, minä olin oikein hyvä. Kiva mennä puomeja, laukka oli tosi kivaa. Puomitkin menivät ihan mallikkaasti. Käynti oli hyvää. Olen varsin tyytyväinen.

Loppukäynnit olivat taas sitä ihme venkoilua kun Salli ois halunnut mennä keskikaartoon. Minä jumputan ponia uralle ja se vaan menee naama pitkänä ja koittaa hipsiä keskelle.
Lopulta saatiin mennä keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen nopeasti ja kirjoittelin kortin. Ja sitten kotiin.

Nyt sitten mahdollisesti todella, todella, todella pitkäksi ajaksi heipä hei. Mahdollisesti keksin jotain ja sitten olen silleen että trallaalla. Joo. Mutta kävi miten kävi niin nää seuraavat kaks viikkoa ovat ainakin hiljaisemmat :)

Matala lentoa

Päivää. Tänään oli sitten pikku-Jonna kuvaamassa, eli saimme videota. Ja vieläpä Sallista, hah. Ekaa kertaa siitäkin siis, enää näistä joilla olen enempi mennyt puuttuu vain Evita. Hienoa.

Eli mulla tosiaan oli Salli, tunnilla myös Pomo, Vinski ja Evita. Salli vain mun kanssani.
Kävin hakemassa Jonnasen, koska hän ei osannut viitsinyt tulla yksin. Sitten haettiin Salperi sisään, harjailtiin ja varustettiin tyttönen. Ja kentälle... jonne mentiin madellen.

Marianne totesi siinä portilla että ennakkoluulottomasti kokeillaan. Näin minäkin ajattelin, kheh. Kai mä jollain tavalla luotin siihen että tänään onnistuu edes kohtalaisesti, Salli oli silloin keväällä vähän erikoinen. Ja luotin myös siihen etten putoa, en mä voi nyt kolmatta kertaa peräkkäin Sallin selästä pudota. Toisaalta mua kyllä vähän pelotti se, että jos saan sen hevosen kuitenkin suuttumaan. Päätin ottaa hyvinkin rennosti ja rauhallisesti, ihan varmuuden vuoksi vain.
Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään alkukäyntejä.

Salli oli vähän säpäkkä. Se käveli ripeästi, katseli vähän ulospäin ja oli kauhean jännittyneen oloinen. Koitin pysyä rentona ja annoin ponin kävellä miten se haluaa. Uralla pysyminen oli välillä vähän hankalaa kun Sallin mielestä olisi pitänyt seurailla muita, välillä se vähän oikoi mutta onnistuin edes joskus saamaan ponin takaisin raiteilleen. Tehtiin voltteja ja ne oikeastaan onnistuivat hyvin. Heppa oli ihanan herkkä, pystyttiin tekemään voltteja "tekemättä mitään" Välillä jouduin minäkin kyllä vähän tahkoamaan kun Salli lähti karkaamaan, vaan tulipahan edes välillä niitä hyviä ja kivoja voltteja.
Saatiin siihen myös tällainen pikku tehtävä, piti pysäyttää - 10 askelta käyntiä - pysähdys - 9 askelta - pysähdys jne aina yhteen väliaskeleeseen saakka. Se kuulosti oikeastaan tosi hauskalta, mulla valitettavasti kesti sen aloitus vähän turhan kauan kun Salli päätti ettei suoraan kävely ole mahdollista vaan on yksinkertaisesti pakko koittaa tupata toisten perään. Kun lopulta sain neitiponin vakuutettua siitä ettei hevosten kuulu päättää suuntaa omin nokkineen, saatettiin kokeilla pysäytystehtävää. Se oli ihan ookoo, taidettiin kyllä jokanen pysähdys tehdä askeleen myöhässä ja jo kaksi väliaskelta osoittautui ihan mahdottomaksi tehtäväksi. Ennen sitä Salli kuitenkin pysähtyi oikein nätisti, seisoi paikallaan hienosti ja oli ihan tyytyväisen oloinen, joten se riitti minulle.

Lähdimme sitten tekemään voltteja. Kulmiin ja pitkien sivujen keskelle voltit, lyhyeltä sivulta käännyttiin aina keskihalkaisijalle jotta saatiin suuntakin vaihtumaan joka kierroksella. Marianne ei tykännyt Sallin matelusta, poni tosiaan lösähti. Ensin sillä oli kovakin kiire, mutta sitten se yllättäen päätti vain laiskistua. Mun piti saada pohje läpi ja hevosta eteen. Onnistuihan se sitten ajoittain, kun vaan uskaltauduin oikeasti käskemään enkä vaan hipsuttelemaan mukana. Mutta en mä halunnut suututtaa Sallia, joten kyllä me aika paljon tuhlattiin aikaamme myös mateluun. Voltit olivat ihan ookoo, vähän poni tunki ulos ja oli pikkasen hankalaa ajoittain, mutta joka kerta se kääntyi ja pysyttiin sillä omalla reitillä ihan kohtuu hyvin.

Siirryttiin sitten kevyt raviin. Piti vaan vähän ratsastaa eteen pitkillä sivuilla, lyhyillä hakea takaisin. Mä aloitin taas hissutellen. Rauhaisaa ravia, uraa pitkin. Koitin kevennellä kuten normaalit ihmiset, vähän toki hypin turhan ylös ja jalustimetkin vammailivat omiaan. Välistä se parani, kevensin vähän rauhallisemmin ja jalustimetkin pysyivät paremmin.
Ravissa tehtiin joitain ympyröitäkin. Se oli vaihtelevaa. Ensin Salli juurtui toisten perään eikä kääntynyt mihinkään, sitten se yllättäen kääntyikin tosi helposti ja keveästi ja sitten taas vähän juurruttiin. Ihan hyvin kuitenkin.
Kun sitten ravi sujui muuten hyvin, uskalsin vähän koittaa sitä eteenpäinratsastustakin. Vähän meinasin taas jäädä jälkeen kun Salli lähti vähänkin etenemään, mutten mä toivottavasti suuhun jäänyt kiinni. Pari vähän etenevämpää ravipätkää me saatiin, yleisesti ottaen se oli matelua. Ja pari kertaa kaahailtiin kentän toiseen päähän kavereiden perässä, eheh.

Käveltiin vähän väliin, Marianne selitti jotain että poni kääntyy nyt varsin hyvin, mutta ihan liian hitaaksi annoin sen jäädä.
Seuraavaksi otettiin sitten laukat. Harjoitusravia, piti tehdä vähän voltteja, sitten lyhyeltä sivulta laukannosto.
Olin yllättynyt kun siirryttiin harjoitusraviin, mä meinaan oikeastaan jopa istuin siellä. Silloinkin kun Salli lähti vähän kiihdyttelemään, ehkä vähän pompin, mutta ihmeen hyvin joka tapauksessa. Jes.
Meillä oli pikkasen erimielisyyksiä sen suunnan kanssa ja Salli vähän lösähteli aina välillä. Saatiin joitain voltteja sentään onnistumaan harjoitusravissakin ja koitin vähän naputella ponia mukavaan raviin.
Laukatkin olivat hyviä. Laukka nousi joka kerta ja jopa ihan helposti. Hah, ja laukka oli taas todellisen megalomaanista :D Eka nosto tuntui siltä kuin poni olisi tyyliin noussut takajaloilleen ja lähtenyt sitten pukkilaukkaa eteenpäin. Aika eri kaliiperia jos johonkin Nikkiksen pikku-ponilaukkaan vertaa.
Joo, laukka oli ihan mieletöntä. Ilmavaa ja mielenkiintoista. Samoin mun istunta. Vaikkakin on se sanottava että istuin mä siellä paremmin kuin oisin uskonut, melkein jopa satulassa välillä. Olihan se istunta aika ilmavaa ja jalat pomppivat ja kädetkin olivat ihan hukassa. Mutta parempi, en mä ainakaan pystysuoraa pomppimista harjoittanut. Laukka pysyi kivasti yllä kun pystyin jopa pikkasen huolehtimaan sen jatkumisesta. Ja Salli laukkasi mukavan anteeksiantavasti, ei vetässyt liinoja kiinni heti kun ratsastaja vähänkin heilahtaa eteenpäin :) Oikein kiva. Jalustimet eivät kyllä osanneet ollenkaan, koko ajan kengän koroissa.

Parin harjoitusravinoston jälkeen otettiin vielä jokunen nosto käynnistä. Onnistuivat nekin tosi hienosti, Salli näytti miten hienosti sitä osataankaan mennä.
Toiseen suuntaan otettiin vielä vähän nostoja, ensin harjoitusravista ja sitten käynnistä. Poni nosti hyvin, minä istuin ihmeen hyvin. Laukat tipahtelivat tähän suuntaan kyllä pikkasen herkemmin mutta muuten se oli vallan ookoo.
Sitten loppukäynnit.

Mä olin tyytyväinen, ei siinä mitään :) Vähän piti tunnustella, vähän piti varoa jonka takia ei nyt ihan kaikkea saatu irti, niin sanotusti, mutta tällaiseksi kerraksi tää oli hyvä. Istuin laukassa ookoosti, ravissa kivasti. Poni meni suunnilleen sinne minne piti. Ehkä eniten kaihersi se sisälle tunkeminen ja toisten seurailu. Muuten oli oikein hyvä kuitenkin.

Keskelle, alas selästä ja kohti tallia. Poneilla oli jotain ihmeellistä sätkyilyä matkalla talliin. Sallikin kokeili, iiks ja apua. Pysäytin hepan aina kun se yritti lähteä kipittelemään ja muutaman stopin jälkeen Salperikin osasi tulla varsin asiallisesti talliin. Harjailin hänet pois, sitten kuolaimet pesuun ja kortti kirjaukseen.
Ja jutusteltiin Jonnan kanssa. Ja Mariannen kissa, jota kutsun nyt Ramramiksi, halusi ihan välttämättä haistella Jonnan auton takarenkaita. Mä kävin sen sieltä noukkimassa ylös jottei Jonna ajaisi pikku kissaa ihan pannukakuksi :D
..Eikä aikaakaan kun Marianne juoksi tallista katsomaan ollaanko me kidnappaamassa Ramram mukaamme ja tuli sitten viemään sen minulta jotten vain varasta sitä :D
Ja kotiin.


Katselen noita videoita myöhemmin. Ja teen videota myöhemmin. Siihen ja huomiseen asti, näkemiin :)

Mietin onko pääni puusta (haaste)

Päätinpä tässä samantien tehdä tän. Tai siis silleen, kohta tulee tuntipostaus :)

Säännöt:

• Kerro 11 asiaa itsestäsi
• Vastaa haastajan 11 kysymykseen
• Keksi 11 uutta kysymystä
• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
• Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät 

(Ja ei, en haasta ketään koska olen mukava ihminen :) )

1. Williamilla menee hyvin tai ehkä huonosti. Tosi hankala sanoa :D Tiedättekös, koko ajan loukut mustuu ja ne kuolevat pois. Tosin tälläkin hetkellä siihen on kasvamma kuus uutta loukkua (joista osa on vähän mustia :/ ) joten en tiedä. Toisaalta se on elossa, toisaalta se näyttää kuolevalta. 

2. Olen keksinyt uuden harrastuksen. Katson pelivideoita youtubesta. Auts. 

3. Matkustetaan Hesaan tossa elokuun alussa! Kiehtovaa eikö vain? No ei, mutta keksin että täytyy päästä ihailemaan uljasta pääkaupunkiamme, varsinkin kun olen käynyt siellä ehkä korkeintaan viisi kertaa, ja viimeksi varmaan kymmenen vuotta sitten. Odotamme mielenkiinnolla löydämmekö takaisin.

4. Tosiasia kuitenkin on se, että mä vihaan Helsinkiä. Ällöttävä paikka, se on.. ihan kuin miljoona kaupunki. Tai siis, liian iso. Liikaa ihmisiä. Jotenkin likainen paikka. En tykkää ollenkaan. Enkä kyllä haluaisi mihinkään Las Vegasiinkaan mennä. (tai ehkä haluaisin, mielenkiinnosta. Samasta syystä mennään nyt Hesaankin)

5. Tykkään hipliä kaikkea. Ihanaa kosketella kaikkea mitä näkee :D Kaupassa pitää hipliä kaikki läpi, haluan tuntea miltä mikäkin pinta tuntuu. Se on kiehtovaa, uskomattoman mukavaa.

6. Olen niin lahjakas autolla ajaja, että meinasin tässä viikonloppuna ajella jälleen ojaan. Harrastan sitä varsinkin tuon yhden auton kanssa. Enkä edes tiedä miksi, varmaan pelkään ajaa keskemmällä jotten ajaisi vastaantulijoiden päälle. (Ja siis käytännössä "ajoin melkein ojaan" tarkoittaa suunnilleen sitä, että auton pyörät kolisi asfaltin reunaa pitkin.

7. Kapinoin yhä edelleen oikeinkirjoitusta vastaan. Sampoo. Oikeasti. Sampoo!? Kuulostaa siltä kuin se olisi Sampo-niminen henkilö, tai sitten se sampo jolla tehtiin kultaa Kalevalassa. Ihan sama vaikka kuinka kuuluisi kirjoittaa suomeksi, mä kirjoitan sen silti shampoo. Itkuparku. Samoin muutama muu. Vaikka eipä sillä, jogurtti (jonka kirjoitan myös ihan väärin ;) ) on ihan kiva sana tuollein. Tai se oli hirveetä kun se piti kirjottaa jotenkin silleen että yoghurtti (en edes osaa)

8. Mä olen elämäni aikana ostanut yhden (1) CD-levyn. Muut on jotain vanhoja tai poltettuja. Tämä ainoa ostamani on tuo Katri Helenan kokoelmalevy. Heh. Halusin sen oikeesti :D 

9. Jos jatketaan niin multa löytyy tasan yksi (1) vähän aikuismaisempi kirja/romaani (ne loput on jotain äiteen ja sen siskon vanhoja/jotain söpöjä heppakirjoja/rakkaita sarjakuvakirjoja) Se kirja on Lokero 21. Se taitaa myös olla ainoa kirja (sarjakuvia ei lasketa) jonka olen itse ostanut. 

...Ja miksi halusin ostaa sen.. "Nuori nainen, .... piiskaniskun jäljet. ..syöksyy alas portaita. ..ottaa panttivangeikseen eläviä ja kuolleita." Kuolema on hyvä. Ja kärsimys ;)

10. Kun mä pelaan jotain pelejä/katson videoita joissa on noita lappuja tai kirjeitä. Niitä kirjeitä joissa kerrotaan tyyliin että "nyt me tehdään näin ja näin.. mutta hei, nyt meni pieleen" "ollaan pulassa.. odotetaan apua" Ne surettaa mua aina hirveesti. Elän jotenkin niin tunteella, näen sieluni silmin kuinka ne jo kuolleet peliukot ovat kirjoittaneet ne. Se jotenkin liikuttaa sisäisesti. Yks esimerkki on Pokemonissa (heh :D) kun ne tiedemiehet kirjoittivat päiväkirjaa siitä kun he loivat ton Mewtwon. Ne kertoivat että he tekevät tällasen, se on tällanen ja nyt kävi huonosti. Sitten kun ne päiväkirjat on siinä tuhoutuneessa talossa.. Se liikuttaa ja koskettaa jotenkin, ne uurastivat ja tekivät ja sitten kävikin noin.

Heh, tunteella mukana

11. Nyt menee jotenkin jo vaikeaksi. Sitä paitsi pitäisi melkein jo nukkua. Sanonkin siis että mulla on tällä hetkellä ihanat lakanat. Asia jota en ymmärrä, miten lakanat voikin olla niin erilaisia? Jotkut on tosi lämpimiä ja pehmeitä, jotkut kovia ja viilempiä. Peitto on sama, patja on sama, silti se ero on niin huomattava.

1. Lempi karkki? Vedän kaikkea, siksi olen lihava. Kheh. En mä kyllä oikeasti tiedä, tykkään mustista karkeista (salmiakki!) suklaasta (mut onko se karkki) ja kai ne hedelmäkarkitkin on okei joskus.
2. Blogin pitämisessä inhottavinta? Ei mikään, rakastan kaikkea :D Ei oikeastikaan ainakaan vielä ole tullut mitään oikeastaan inhottavaa
3. Lempi TV-ohjelma? En mä kato mitään... Viimisin ohjelma jota katoin kunnolla oli Tanssin Superäidit :D Katoin varmaan viis jaksoa peräkkäin. Sit unohdin senkin. Putous on nyt sellanen jonka olen onnistunut pari viimeistä kautta katsomaan kokonaan. Mutten siis pidä siitä (en uudemmasta kaudesta siis pitänyt) 

Sanotaanko että lempi TV-ohjelma on just se mitä millonki sattuu telkkarista tulemaan kun mä sen avaan. Tosin Ostos-TV:tä tykkään kyl kattoa.
4.Minä vuonna olet syntynyt? -95, trololol. No, ei paras vuosi. Tai jos ollaan rehellisiä niin mä oisin halunnut syntyä.. ehkä -65. Se ois ollu hienoa. Ois saanu kattoa kun väritelkkarit tulee. Ois eläny 70-luvulla. Ois saanu elää sen kasari ajan (ja vielä niinku ollu nuori siinä 80-luvulla.) Muistais ysärin oikeasti hyvin. Olis ollut järjissään sillon ku vuosituhat vaihtu (mä muistan vaan sen että katoin jostain telkkarista ku tuli ihan hulluna niitä ilotulitteita. Mut ei sitä nyt viis veenä oikein tajunnu) Olis elelly niiden tiiliskivikännyköiden aikana, ois nähny ku tietokoneita alkaa tulee. Katkeruus, mutta onneksi oon sentään viime vuostuhannen puolella syntynyt. Parempi sekin kuin ei mitään :) (millasen romaanin saakaan kirjotettua)
5. Entä vuoden aikana? Keväällä. Romanttisesti sanottuna Justin Bieberin syntymäpäivänä kevään ekana päivänä.
6. Liikunnallinen vai ei liikunnalinen? Hmm. En oo nyt ihan varma mitä tää nyt sanoo, mutta siis minä olen ainakin erittäin epäliikunnallinen (vaikka olenkin nyt keksinyt että alan bodaamaan. Nostelen sit penkistä pari sataa ja sillee)
7. Oletko rasisti? Joo. Heh. Oikeastikin, heh.
8. Ärsyttävin asia hevosessa? Paha sanoa.. kavereiden seurailu, heh
9. Koulu vai esteet? Koulu. Tosin en kutsu mun ratsastusta kouluksi, korkeintaan wnb-kouluksi
10. Ratsastuskoulu vai harrastetalli? Tääkin on nyt vähän tällanen, kuulostavat samalta. Ratsastuskoulu siis, uskon tajuavani mitä tää tarkottaa
11. Testi oli? Ihan ookoo toki :) Tosin tuhlasin tähän ihan liikaa aikaa, aiai minua :D 

Pienen ponilapsen tuska

Heipä hei. Tänään tallille ja jee, mulla oli Nikkis :D Hihi. Nikkis oli kaikilla tunneilla ja meidän tunnilla oli lisäksemme Vinski, Pomo, Evita, Extra, Salli ja Simo.
Kattelin kun edellinen tunti koikkaloikkelehti yli esteiden ja sitten olikin meidän vuoromme selkäytyä. Pieni poni raasu, hän oli varmasti kovin pettynyt.

Nousin ponin selkään ja lähdettiin sitten tarpomaan eteenpäin. Poni oli vähän laiskimus, hän oli jo niin kaikkensa antanut. Lähdin hakemaan reippaampaa käyntiä, nyt kun mullakin oli selkeä kuva siitä millaista vauhtia poni milloinkin kulkee. Tehtiin voltteja ja se sama ongelma - poni hidastui volteilla aivan madoksi. Uralla se saattoi kulkea jopa melkein reippaasti, mutta voltilla se lösähti ja liikkui eteenpäin kahden askeleen minuuttivauhdilla. Päätin että nyt me kerrankin pistetään poni liikkumaan myös volteilla, kerrankin se oikeasti saa edetä. Kyllä me jonkin aikaa siitä vauhdista keskusteltiin, Nikkiksen mielestä pohjetta ei ihan aina tarvinnut kuunnella ja se oli vähän sellanen junttikakara, aina piti kokeilla kuinka pitkään saa mennä ihan niinkuin itseä huvittaa, minkä kaiken voi sitten jättää noteeramatta. Alkuun se oli siis sitä, että poni lösähti, minä tuuppailin eteen kaikin voimin, poni etenee ehkä hetken ennen kuin se taas lösähtää. Kun sitten lopulta totesin että pitää viedä vähän tarkemmin läpi nämä pyyntöni, niin alkoihan se siitä parantua: lopulta me tehtiin voltteja, joilla poni oikeasti käveli eteenpäin. Samoin uralla löydettiin sellainen ihan ookoosti etenevä käynti.

Nikkis jatkoi myös pieni muotoista pikku-ukkojen bongausta. Peltopään kulma = pahuuden linnake.
Marianne on siitä toitottanut että poni ei siellä mitään pelkää, kunhan laittelee omiaan jotta ei tarttis tehdä. Lähdin siis sillä ajatuksella liikkeelle, että poni ei siellä mitään pelkää joten se voi oikein hienosti mennä sinne kulmaan, ihan kyttäilemättä ja tunkematta sisälle. Vähän pieni poni yritti puskea ja kyttäillä, volteilla se jämähteli totaalisesti kun piti tuijotella pelottavaa kulmaa. Laitoin Nikkistä säälimättömällä tyylillä eteenpäin ja puskin sen kahta kauheammin aina takaisin uralle. Sekin alkoi oikeastaan parantua, ainakin poni alkoi kävellä siellä kulmassa ilman jumiutumisia. Eikä se siinä alkutunnista mitään ylimääräistä showta edes järjestänyt.

Tosin Mariannen palattua jätettiin se peltopää vähän käyttämättä, että saattoi sekin jotenkin auttaa. Noh, tuskin.
Ja siis yksi ärsyttävyys meidän touhussa oli, Nikkis valahteli muutamissa kohdissa uralle. Ja ura kun on tällä hetkellä se metrin monttu, niin niin. Ei ole hyvä mennä siellä. Lopulta kun sain itseni suoraksi ja ulkoavut kuntoon (ja ponin kuuntelemaan minua, heh) alkoi ponikin pysyä edes pikkasen paremmin siellä uran sisäpuolella.

Lähdettiin kevyt raviin. Ongelma oli yksinkertainen: tahti. Poni mennä lömpsötti hidasta ravia, vähän meinasi jopa hyytyä. Sitten taas hetkittäin se intoutui kiitämään alta kuin pieni keltainen ferrari. Ympyröillä poni hyytyi totaalisesti, sellaista pientä sipsutusta se ravi vain oli. Vaikeaa. Tai siis mun oli vaikeaa olla tasapainossa kun ensinnäkin poni on pikkasen piskuinen ja sitten kun se vielä ravailee noin epätasaisesti. Siellä mä heiluin oikein iloisesti suunnasta toiseen ja ratsastelin taas kädet suorina.

Mutta ei se katsokaas mitään, keksin että voisin tietenkin hakea reipasta ravia, aivan kuten tein käynnissäkin. Jälleen tarvittiin vähän keskustelua, mutta kun lopulta tajusin että voin ihan oikeasti käyttää raippaa myös pohkeen taakse (eikä se siis silti tarkoita että nyt poni juokset kuin olisi itse paholainen kintereillä) niin alkoi parantua huomattavasti. Nikkis alkoi kuunnella minua ja eteenpäinvieviä apuja ja kun saatiin vähän tasaisempi vauhti niin munkin keventelyni helpottui.
Poni alkoi siis kulkea tosi paljon paremmin. Se ravasi reippaasti ja tasaisemmalla tahdilla, joka säilyi jopa ympyröillä! Se ei enää hyytynyt melkein käyntiin, vaan selkeästi ravasi koko käännöksen. Hienoa me ;)
Nikkis kääntyi tosi kivasti, helposti. Joitain kertoja se valahti sinne uralle ja sitten meni hetki ennen kuin löydettiin paikka josta päästiin pois. Muuten se kääntyi aina kun pyysin ja meni todella hienosti ja asiallisesti. Lopulta meidän ongelmana olin siis lähinnä minä ja mun suorat tönkkökädet.

Käveltiin pikkasen ja jakauduttiin. Hevoset jäi porttipäähän, ponit meni peltopäähän. Otettiin harjoitusravia ja sitä sai sitten mennä ilman jalustimia halutessaan. Kuten arvata saattaa, jos kerran saa mennä niin tietenkin minä menen. Vaikka vähän epäilin, olin sen verran epätasapainoisen oloinen ja ponikin kyttäilee sitä kulmaa. Uskoin kuitenkin että pysyn kyydissä vaikka poni jotain pientä tekisikin. Enhän mä nyt mitään voi tippua, en. (paitsi Sallilta. Siltä mä nyt tipun aina :D)
Aloiteltiin sitten, piti vaan ravailla ja ottaa vähän siirtymiä. Poni oli päässyt lösähtämään välikäyntien aikana, joten jouduin jälleen aloittamaan ravin reipastamisella. Nyt mulla oli onneksi ne nappulat ja ajatus siitä mitä teen, sain sen puolesta ponin aika nopeasti tarpeeksi reippaaksi. Vähän tosin sitä tahdin hakua vaikeutti se ponin kyttäily, mutta elämän ei kuulukaan olla helppoa.
Eli joo, ensin ravi oli sellaista todella naurettavaa, oikein mummoravia. Poni ei edennyt mihinkään, paitsi silloin kun se lähti kaahaamaan pois pahasta kulmasta. Kulmaan oli kamalaa mennä, sitä tuijoteltiin korvat tanassa ja lapa sisälle pullottaen. Huih. Lähdettiin sitten työstämään sitä reippautta poniin. Nikkistä eteen ja jos se tuijotteli niin päätä sisään parhaani mukaan ja sisäpohkeella poni uralle. Ja tosiaan, kyllä se siitä jonkin ajan kuluttua tuli paljon paremmaksi, sitä kulmaa nyt koko ajan vähän kyttäiltiin, mutta ainakin mentiin sinne ja kuljettiin ihan ookoo ravia.

Tein joitain voltteja, joilla poni taas meinasi melkein hyytyä. Koitin taas parhaani mukaan pitää huolta siitä ettei poni vain pääse laiskistumaan käännöksissä ja sen lisäksi taistelin itseni kanssa - mikä siinä onkin että täytyy välillä vääntyä kaksin kerroin kaarteissa.
Kaiken tämän lisäksi koitin muuten myös istua oikeasti hyvin ja jopa niin ettei tyyliin jalat vispailisi koko aikaa. Mulla oli kuitenkin niin paljon pohdittavaa etten edes tiedä kuinka onnistuin, heh.
Pohjimmiltaan jäi kuitenkin varsin hyvä fiilis tästä harjoitusravista, mentiin ihan kivasti vaikka poni sitä kulmaa kyttäilikin.
Ja heh, niitä siirtymiä. En mä niitä kauheasti edes tehnyt, oli niin paljon kaikkea muuta. Muutaman siirtymän otin ja itseasiassa olin tosi tyytyväinen. Alkuun siirtymät oli löysempiä, mutta sen jälkeen kun poni oli saatu reippaaksi niin se siirtyi nätisti käyntiin (ja käyntikin pysyi ihan kivan etenevänä) ja raviin siirtymäkin tuli mukavan nopeasti ja keveästi.

Jatkettiin sitten laukalla. Sai laukata ilman jalustimia ja jos kerran saa niin tietenkin minä laukkaan :D Ilman jalustimia siis, me mitään nössöillä. (ehkä hetken nössöilin ja mietin miten pysyn kyydissä. Sit honasin että hei, olen kerran aikasemmin laukannut ilman jalustimia ja silloinkin menin Nikkiksellä. Eikä siitä ole edes montaa viikkoa aikaa. Että joo..)
Nikkis oli oikein hyväntuntuinen ja mulla oli hyvä fiilis tästä laukan nostamisesta. Poni oli reipas ja pohjekin meni sen verran läpi ettei hetkellinen hyytyminenkään haitannut. Uskoin siis että laukkakin tulee nousemaan ihan hyvin kun kerran ravikin jaksaa edetä noin kivasti. Nostettiin keskihalkaisijalta aina laukka, ensin vasempaan kierrokseen. Ja kuten epäilin, poni nosti laukat ihan kivasti, ei tullut yhtäkään epäonnistunutta nostoa, hah. Alkuun kyllä vaadittiin "jokunen" pohjeapu ennen kuin pikku poni jaksoi lähteä laukkaan, mutta kyllä se alkoi sitten nousta jo vähän vähemmilläkin pyynnöillä.

Laukka oli kivaa, heh. Poni nosti laukat tosi kivasti, nostelin tähän suuntaan aina ravista. Siis se ravi oli aina hyvää, tahti oli sopiva (ei mitään altajuoksemista) ja minä istuin hyvin, tai ainakin pomppimatta pahemmin. Laukka nousi joka kerta, vaikkakin alkuun vähän hitaammin. Ja minäkin istuin jo paljon paremmin siellä laukassa ilman jalustimia, jee :D No olihan se edelleen ihan julmetun vaikeaa, mutta parempaa kuitenkin. Jossain pätkässä seilasin satulassa sillen etukaarelta takakaarelle ja jossain pompin sivusuunnassa niin paljon että hyvä kun en pudonnut matkan varrelle. Mutta sitten oli paljon niitä hyviäkin pätkiä jolloin istuin satulassa, hetkittäin jopa pomppimatta, ja oikeasti kykenin ajattelemaan sitä istumistani. Koitin keskittyä lähinnä siihen että jos nyt ylävartalo ei seilaisi edes takaisin ja että takamus pysyisi penkissä. Jalat saivat elellä ihan omaa elämäänsä, niihin voidaan keskittyä joskus toiste. Kun sehän on ihan sama heiluuko jalat jossain maata kiertävällä radalla, ei se haittaa, mutta jos ylävartalo heijaa niin poni lopettaa laukan ja jos itse pompin niin se on epämiellyttävää ponille ja minulle, ainakin jos putoan sen tähden selästä. ;)

Poni laukkasi oikein kivasti, mä koitin vähän ratsastaa eteenpäin jottei se pudottelisi laukkoja kesken kaiken. Onnistuin jossain määrin, sain mä välillä ihan itse hiljentää. Ja ihana taas keskittyä siihen että laukasta raviin siirtymässä pitää istua suorassa, onnistuin mä taas pikkasen vähemmän pomppimaan ja hytkymään.
Laukka oli tosiaan itsessään oikein hyvää, poni laukkasi pientä töppölaukkaansa mukavalla temmolla eteenpäin uraa pitkin kun minä koitin lähinnä istua parhaani mukaan. Mutta oltiin me sitten hurjiakin, laukka meni niin hyvin joten keksin että mun on pakko koittaa tehdä ympyrä. Hah, mutta on se siis hurjaa, en oo ikinä ympyröitä tehnyt muuta kuin jalustimet jalassa ja satula selässä (eli sitä ilman satulaa laukkaympyrää ootellessa :D) Ensimmäinen ympyräyritykseni meni ihan pieleen, Nikkis ei halunnut siirtyä pois uralta. Seuraavalla kerralla tehtiin se, melkein poni lopetti laukan kesken, mutta kuin ihmeen kaupalla se jatkui ja poni kääntyi hienosti sellaiselle isolle ja holtittomalle ympyrälle. Ja olimme tehneet sen ja minä olin niin tyytyväinen itseeni.
Voimme siis jättää mainitsematta sen, siellä ympyrän keskivaiheilla roikun pitkin kylkeä (melkein ainakin) ja pompin taas ihan holtittomasti siellä, heh. Mutta siis sain itseni hilattua takaisin satulaan ja loppuympyrä meni kuin oppikirjoissa, joten ei tuokaan siis mitään haittaa.

Sitten vaihdettiin suunta ja laukattiin tähänkin suuntaan. Tää oli vaikeampaa, Nikkis kun kytsäili sitä kulmaa ja oli vallan kauhuissaan. Nostelin ravista ja käynnistä, laukka nousi taas kovin kivasti, vähän hitaasti kyllä välillä (ja varsinkin käyntinostot olivat tosi hitaita. Nousi kuitenkin, se oli tärkeintä)
Tähänkin suuntaan istuin laukassa ihan tälleen kivasti, vähän pompin ja hytkyin, mutta pysyinpä kyydissä, siinä se tärkein. Tähänkin suuntaan Nikkis ravasi hyvin ja teki ravista nättejä voltteja oli hyvä.
Mutta itse laukka oli vähän vaan hankalaa sen tosi pahan kulman takia :D Nikkis mennä tömpsötti pikku laukkaansa, sitten se hoksasi pahan kulman ja tunki sisälle ja jatkoi siinä laukkaa varsin tyytyväisenä. Ekalla kerralla se meni sen piikkiin etten ollut valmistautunut, seuraavalla kerralla päätin että olen tarkempi, pistän ponin jatkamaan uraa pitkin. Suunnitelmani oli hyvä, Nikkis ei vain tykännyt siitä. Poni pysyi joo lähempänä uraa, siellä missä piti. Mutta se tuli sen kulman sitten vauhdilla :D Lihapullaponi suorastaan kiihdytti menoaan ja viuhkaisi ohi kulman. Monta kertaa peräkkäin. Huh huh.

Välillä se ihan vaan kiihdytti laukkaa ja meni vaan oikein reippaasti uraa pitkin. Tää oli ihan ookoo, mitä nyt vähän häiritsi kun muutkin ponit veteli vähän kierroksia pienen ponin sekoilusta. Mä olin muuten ihan tosi hyvä. Tiedättekö, pysyin kyydissä ja istuin jopa suorassa! Oikeastaan, istuin miljoona kertaa paremmin mitä jalustimet jalassa, johtuen ehkä siitä ettei nyt ollut mitään mihin jännittyä. Kun poni lähti kiitämään niin vähän puristin jaloilla kiinni, mutta muuten istuin oikeastaan jopa rentona siellä ja lähinnä vaan otin pikku pidätteitä jotta saisin ponin rauhallisempaan laukkaan. Jee, upeaa minä!

Välillä poni sitten ei jaksanut vain kiihdytellä laukkaa, vaan se teki sellaisia suihkauslähtöjä ja jotain 90 asteen käännöksiä. Niissä otin yksinkertaisesti ponin heti kiinni ja ne suihkaukset jäivät ihan siihen pariin askeleeseen. Ja jälleen, istuin niin hyvin myös noissa pikku lähdöissä ja poni oli hallinnassa nopeammin kuin se oli edes lähtenyt. Olenko nyt edes vähän pro ;)

Paineltiin jonkin aikaa menemään tuollaista laukkaa johon kuului noita Nikkiksen reippailuita. Otin sitten pikkasen käyntiä sillä aloin olla itse niin väsynyt jo laukkailuun, vanha kun olen.
Mariannen tultua katsomaan otin vielä pari nostoa, nyt meni jo paremmin. Nikkis pysyi uralla, vauhtia tuli kyllä mutta otin niitä pidätteitä melkeinpä ennen kuin poni kerkesi kiihdytellä. Saatiin pari vähän hallitumpaa ja rauhallisempaa pätkää, jonka jälkeen annoin ponin kävellä ennen kuin otettiin loppukevyt ravit.

(yks Iinan kuva vielä, muut olikin Hennan :) )

Loppuravit oli ihan ookoo. Vähän poni tuhlasi aikaansa kyttäilyyn, mutta parin pikku kiihdytyksen jälkeen se rauhottui ja tyytyi vain pieneen mulkoiluun. Ravailtiin rauhaisasti uraa pitkin tällaista mukavaa ravia, keskityin nyt taas lähinnä siihen että tahti pysyisi edelleen hyvänä.
Sitten loppukäynnit.

(joo, tää teksti saatto taas olla semmonen tämmönen. Mä oon nyt väsynyt :D)
Hmm. Marianne oli kovin tyytyväinen ja se selitteli kauheasti kaikkea keskellä tuntiakin. Totesi että se olisi halunnut jatkaa Roosan kanssa, kokeilla sitä harjotusravi juttua, mutta nyt ei onnistunut.
Eikä se mitään, tuumasi se myös että pääsin pitkästä aikaa Nikkiksen selkään ja että oon alkanut pitämään siitä. Heh :3
Ja hyvin meni kuulemma, siitä sanottiin etten mä enää jännity jos tulee lähtö, vaan se jatkuu tosi hyvin ja samanlaisena kuin ennenkin, jeah. Ja poni laukkasi hyvin ja vaikka mitä teki hyvin.

Joo, eikä siinä mitään, mä olen tosi tyytyväinen. Pieni keltainen meni kauhean hienosti :) Oon tosi tyytyväinen siihen että saatiin ne voltit ja ympyrät onnistumaan, sen vauhdin puolesta siis. Kerrankin uskalsin oikeasti käskeä sen liikkeelle myös käännöksissä ja se tuotti tulosta. Ravissa oli vähän omaa tasapaino-ongelmaa, mutta muuten poni vallan hieno. Kääntyi hyvin ja oli mukavan asiallinen.
Ja totta kai ilman jalustimia meno oli tosi kivaa ja hienoa :D Ravi oli ihan ookoo hyvää ja laukkaan olen kovin tyytyväinen, varsinkin siis omasta puolestani. Upeaa hei, en pudonnut, tein ympyrän ja istuin jo noin paljon paremmin viime kertaan verrattuna.
Ja olin niin kauhean iloinen kun pääsin "pitkästä" aikaa Nikkiksellä, heh.

Loppukäynnit, poni kyttäili ja mulla oli vaikeuksia. Pää ei kääntynyt, ei millään. Harjoittelin vähän, koitin vähän käännellä ponin päätä ulos- ja sisäänpäin. Kyllä me lopulta päästiin pahan kulman ohi ihan nätisti ja sättäämättä mutta aikaa siinä kyllä meni.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Nikkis minä pääsin suihkuun ja sitten vippasin rouvaponin karsinaansa. Ja ei muuta kuin kotiin.

Ja tälleen aiheeseen liittymättömästi, kauhea ikävä myös toista pientä keltaista :( On siitä niin kauhean pitkä aika kun oon viimeksi pienellä pullaponilla mennyt, vieroitusoireet, heh. Kovin suloinen pieni pulla 

Yhä enemmän toisiimme takerrutaan

Hmm.. Jupina jupina -päivä. Tai ei oikeastaan. Osittain vain.
Musta tehtiin suoranaisen syväluotaava analyysi, olen kuulemma tosi hyvä, fiksu ja vähintään filmaattinen. Okei, toi viiminen oli tossa vaan hienouden vuoksi.
Hienoa! Tiedättekö kun mä olen tässä joka yö itkenyt itseni uneen kun olen miettinyt että nyt kaikki vihaavat mua kun taas sättäsin niin ja näin kauan ja sit rikoin sen mittanauhankin ja kaikkea! (Vaikka joo, en ees rikkonu sitä yksin. Ei siis voinut olla mun vika ;) ) Joten tosi kiva ettei tämä olekaan niin säälittävää kuin ajattelin. Tai on se, mulle vaan valehdeltiin.

Nerokkuus on joustava käsite. Mä olen vain niin tyhmä että se näyttää jo nerokkuudelta. Omituinen nero, joo.

Tallille sitten ja hei, mulla oli Roosa-poni, taas. Omalla tavallaan hauskaa kun oon nyt mennyt näin "monta" kertaa samalla ponilla. Ja hauskaa on myös se, etten ikinä arvaa että voisin mennä Roosalla, se on lähes viimeinen jonka uskon saavani, heh. No, tunnilla myös Pomo, Evita, Sakari ja Vinski. Roosa oli ollut ekalla tunnilla, joten harjailin sitä vain pikkasen. Roosa oli kamalan kaunis ja söpönen. Se seistä möllötti kuin aivokuollut, antautui kohtaloonsa kun minä harjailin häntä kauniiksi. Varustin ponin ja käppäiltiin kentälle vallan suloisesti (lue: madellen) Söpöä että poni on söpö kun se on aivan väsähtänyt.

Nousin selkään ja lähdettiin kävelemään. Roosa oli vähän, tai oikeastaan aika todella hidas. Hain ponia uralle ja reitille, sitten koitin saada meille sellaisen kivan ja Roosan mittakaavalla reippaan käynnin. Poni koitti alkuun tuppailla sisälle, kun ei hän voi siis mitenkään mennä kuten kaikki muut. Hän on erilainen, hänen pitää mennä keskellä ja duunailla omiaan ja blaablaa. Sain kuitenkin ponin jotenkin hallintaan ja päästiin liikkumaan kuten kuuluikin. Oikeastaan Roosasta kuoriutui varsin mallikelpoinen poni, hän alkoi odottaa että minä käänsin meidät kentän poikki, eikä vain runnonut vanhaa tuttua uraa pitkin toisten perässä. Jes!
Vauhti oli vaikeampaa, poni ei oikein vaivautunut liikkumaan. Sain ajoittain sellasta suht reipasta käyntiä, mutta kyllä se sitten taas lösähtikin. Pohje ei oikein ollut läpi, sanotaanko että pohje toimi vain puoliteholla. Sitten taas aina ei raippakaan olevinas auttanut, välillä taas auttoi niin paljon että rouvaponi vetäisi jo herneet nenäänsäkin. Mikäs siinä, olin tyytyväinen kun se alkoi edes suunnilleen edetä kun pyysin ja kun se ei lösöillyt koko aikaa.
Kääntyminen onnistui sitten kuitenkin ihan kohtalaisesti. Välillä vähän piti puskea ja vaikeilla, mutta kyllä se siitä. Ja minäkin jopa onnistuin välillä olemaan pumppaamatta silleen "pohje kiinni - pohje metrin verran irti kyljestä"

Alotettiin käynnin ratsastamisella, piti etsiä ensin hyvä tahti ja pian saatiin hidastaa käyntiä pätkän verran ja sitten laittaa eteen taas. Duppaduppadai. Poni ei oikein liikkunut, ei siis tarpeeksi. Vaikka tahti oli ihan ookoo mulle, niin ei se silti hyvin liikkunut. Alkuun me vaan koitettiin etsiä sellaista reipasta käyntiä. Sitten uskaltauduttiin vähän hidastelemaankin. Roosa hidasti varsin nätisti ja kun Marianne tuli melkein kädestä pitäen valittamaan vääryyksistä niin kyllä me alettiin saada poni jopa liikkeellekin. Vaikeaa se kyllä oli, ponilla ei ollut kovin yhteistyöhaluinen fiilis, näin suoraan sanoen.

Sitten lähdettiin kevyt raviin. Alkuun se oli aivan hirvittävän kamalaa. Poni ei jaksanut millään ravata ja ininiinini. Siellä me kökötettiin kentän keskellä, poni vain hyytyili ja potkiskeli ja kierteli paikallaan. Kun päästiin uralle niin eikös poni käsittänyt sen niin, että nyt on tarkoituksena juoksennella toisten takamuksissa kiinni. Minä yritin siinä kääntää, yritin todella. Nätisti, vähemmän nätisti, koitin olla kiskomatta ja välillä kiskoin ihan hulluna jo huomaamattani. Ja poni vain puksuttaa toisten perässä naama väärinpäin! Kerran otin sen käyntiin ja käänsin käynnissä voltin. Voi jumala kun oli sekin tahmeeta, poni ei edennyt mihinkään ja oli oikein sellanen... Siis jos hevosella ois ilme ja jos sen selkään näkis, niin olen täysin varma että ponilla oli ihan sellanen tällanen >:(( ilme koko ajan. "Minen mitään tee. Minen halu, minen jaksa. Itku parku poru"
Mariannekin alkoi ihmetellä mun kanssa kun ei siitä mitään tullut. Ei oikeasti, ei yhtään mitään. Mä vaan taistelin ja tahkosin ja Marianne yritti huudella viisaita alhaalta käsin. Lopulta sain ponin jonkun perästä pois, ja se oli ihan varmasti aikeissa juosta Pomon päälle (vaikka Marianne oli sitä mieltä ettei. Mutta se oli, se oikein valui sinne ulos) Lätkäsin raipalla taakse, Roosa suuttui ja veteli jokusen potkun siinä. Sen jälkeen jatkettiin ravia. Ja tadaa! Poni meni hyvin.

Käsittämätön se muutos (enkä muutenkaan olisi uskonut että paksukalloponi alkaa toimia sen pikku pukkisarjansa jälkeen noin hyvin, ainakaan ihan heti) Poni alkoi tuntua pehmeältä ja vastaanottavaiselta. Poni alkoi pärskiä ja tuntui niin ihanan rennolta että se oli ihan mieletöntä. Poni ravasi eteenpäin, se kääntyi, eikä kertaakaan enää jumiutunut kenenkään perään kiinni. Alkuun se oli niin sellanen epämiellyttävä ja oikein sellanen ettei sitä kiinnosta, mutta pikku tappelumme jälkeen siitä tuli niin ihana kuin Roosa osaa olla. Olin oikein tyytyväinen, se oli hienoa.
Tehtiin ravissakin noita pikku hidastuksia, lyhyet sivut hitaassa ravissa, pitkillä eteenpäin. Poni hiljensi hienosti, muutamaan otteeseen ei ihan mennyt läpi. Ja omalla tavallaan hauskana pidin sitä, että aina hiljentäessä poni dippasi päänsä ihan alas ja meni sellaista hidasta, melkein käynti -ravia. Eteenpäinkin se lähti jo paljon paremmin, välillä ei saatu kunnon liikettä, mutta useimmiten ainakin tuli sitä kivaa ja reipasta ravia, jes!

Käveltiin vähän ja sit oli laukan vuoro. Sakari ja Vinski jäi porttipäähän, muut menivät peltopäähän. Ja siis ihan vaan laukkaa siinä "ympyrällä" (puolet kentästä ei ole mikään ympyrä, mut anyway)
Sanotaanko vaikka että viime viikko meni niin älyttömän hyvin ettei nyt voi olettaa että aina sujuisi. Eikös?
Roosa muuttui taas sellaiseksi "mitään en muuten tee, en vahingossakaan" Siellä keskellä se kökötti, muuleili oikein. Pyörittiin pikku ympyrää, jos koitin saada eteenpäin niin tuli vähän potkua tai sitten hullunmoista kaahailua -> suoraan toisten kylkiin. Siihenhän me toki oltiinkin laukka nostamassa.
Välillä poni kävi vähänkin suurilla kierroksilla, se oikein yritti lähteä kisailemaan Pomon ja Evitan kanssa. En oikein halunnut päästää, ei sekään ihan tarkoituksena ollut.
Oikein mikään ei sujunut. Poni tunki minne sitä huvitti, eteenpäin ei liikkunut edes kirveellä. Tai no, toisten päälle se kyllä ajoittain halusi liikkua. Jokunen laukka-askel me sitten saatiin. En silti tiedä onko se hyvä asia, sellaista laukkaa että ponilla pyörii silmät päässä ja kontrolli on ihan olematon.
Siis joo, tosi turhauttavaa. Ja kun ei sille oikein saa taas tehtyä mitään. Poni ei mene reitille, ei. Jos laittaa eteen niin siellä on aina joku edessä. Ei toimi ollenkaan.

Lopulta kyllästyin ja yritin saada vain ravia. Kevyt ravia ensin, sitten ihan rauhallista harjotusravia. Mahdotonta oli sekin, ponilla kiisi herneet korvien välissä sellasta vauhtia ettei se nyt mitenkään voinut ravata, ei suinkaan. Joko hän potki takajaloillaan ja itki ettei hän tee kyllä yhtään mitään tai sitten hän kaahaili ja nosteli jotain laukkoja itse.
Lopulta saatiin ravia, se vaan oli niin pirun lösöä ravia ettei taas paremmasta väliä. Poni sammahteli kesken kaiken, ei mitenkään voinut ravata nätisti eteenpäin. Tekisipä mieleni hakata päätä seinään ;) No, saatiin sentään poni rauhallisemmalle mielelle ja onnistuttiin edes ravaamaan. Lopuksi otettiin vielä Mariannen painostuksesta yks nosto tuosta meidän rauhallisesta ravista. Poni nosti laukan ja laukkasi varsin nätisti, vaikkakaan ei se kääntyminen onnistunut. Ei se mitään, mä pidin yllä hyvää työskentelymieltä ja hoin ponille että "ei me mitään kääntyä haluttukaan vaan suoraan tänne baanataan, oli ihan tarkoituskin, joo hieno poni"

Käveltiin sitten taas vähän ja loppuravailtiin. JA JÄLLEEN poni aloitti sillä "mitään tee, njääh" -asenteella. Mä en jaksa käsittää :D Oliko se nyt noin tympääntynyt tai väsähtänyt, oikeasti koko ajan tuo samanlainen kivikova-muuli-mitään-en-tee -tyyli puski läpi.
Tapeltiin taas. Poni ei halunnut tehdä mitään, minä en halunnut että poni saa tahtonsa läpi. Aikamme kun taisteltiin ja kun minä taas melkein hermostuin niin kyllä se lopulta lähti taas toimimaan. Jälleen ponista kuoriutui mallikelpoinen yksilö, joka teki kuten arvon ratsastaja pyysi.
Loppukäynnit.

Marianne tuli toteemaan että lopulta se toimi raveissa. Ja kyllä se myönsi että poni toimi niissä alkuraveissakin, ja alkukäynneissäkin se oli kuulemma varsin hyvä. Mutta laukkaa se kummasteli :D
Ei hätää, minä valaisin. Selitin oikein tarmokkaasti että ongelmamme on se, ettemme osaa laukata jollemme mene harjoitusravia (totta kai on poikkeuksia. Mutta yleistettynä poni ei laukkaa hyvin jollei me mennä harjoitusravia. Koska olemme ponin kanssa niin palikoita ettemme pysty valmistautumaan laukkaan ilman kunnollista harjoitusravia)
Marianne ymmärsi ja mietti että täytynee sitten mennä harjoitusravia aina ja ikuisesti. Hyvä idea :)

Mä en oikeastaan tiedä sanonko olevani tyytyväinen vai en :D Siis ponihan oli varsin kamala ja mulla meni varsin kamalasti. Mä olen kuitenkin tyytyväinen siihen että saatiin se toimimaan. Ja todellakin se ero, aina ravissa oli ensin se kivikova pökkelö ja sitten se olikin yhtäkkiä todella mukava ja miellyttävä poni. Se oli hienoa, kovin palkitsevaa.
Mutta joo, olihan poni nyt ihan kamala eikä me oikein onnistuttu. Ei se aina voi sujua niin hyvin.

Keskelle ja alas selästä. Poni nuokkumaan talliin ja ripeästi varusteet pois. Sitten vein unissakävelijä-ponin tarhaan ja kruisailin kotiin.
Ja yksi kysymys; jos auto vilkuttaa että tadaa käännyn tonne, niin minkä ihmeen takia parin mopon on pakko pysähtyä just sinne risteykseen mihin se auto on kääntymässä. Olisko ollu kauhean vaikeeta pysähtyä sinne pikkasen aikasemmin, hmm.
Ihmismielenmysteerit, tosin ei sillä niin väliä. Kyllä mulla oli aikaa seistä siinä ;)

Lomalöysäilyä

Okei okei, otsikko vähän huijaa. Loma alkaa vasta ens viikon jälkeen. Mitä mä sit muka teen :( Loma on tympeää. Paljon mukavampaa tuo ojiin putoilu (minkäs sille voi, tarkoitushan oli hypätä sieltä sulavasti yli) ja silleen. No, lomaa on onneksi vain viis viikkoa, sitten alkaa koulu (tai pikemminkin työssäoppiminen, ne eivät ikinä pääse minusta eroon :/)

Tänään oli kauhean kiva päivä, vähän lämmin kyllä. Töistä kun lähdin niin ei taas meinannut bussissakaan tolpillaan pysyä, kauhea pelko että nukahdan ja löydän itteni jostain Uudestakaupungista. Kesän hyviä puolia, mutta ei se mitään. Ihanaa kun on lämmintä :)
Tallille kun pääsin niin jotenkin oli fiilikset kauhean korkealla. Se oli jotenkin ihastuttavaa, koko eka tunti meni ilman satuloita, toisella tunnilla vain yhdellä oli satula. Jotenkin kauhean söpöä kun kaikki mennä humpsuttelivat, löysäilivät kuuman päivän kunniaksi.
Mulla oli Roosa, tunnilla myös Pomo, Evita, Extra, Sakari, Salli. Roosa oli tokalla tunnilla ja ilman satulaa. Mitä siihen voi sanoa? Mulla ei ollut pienintäkään jaksamusta rahdata satulaa kentälle ja kuolin jo ajatellessani ponin satulointia kentällä siinä kolmessa kymmenessä plusasteessa. Ei siis pienintäkään epäilystä, päätin mennä ilman satulaa. Samoin menivät Evita ja Pomo, joten meidänkin tunnista puolet meni satulatta. Ihastuttava päivä sanoisinko, vain neljä ihmistä meni satulalla :D
Tosin pikkasen mä kyllä mietin, ei tää ihan tarkotuksena ollut. Epäilin ettei onnistu sillä poni oli niin laiskanpulskea ja kun se edellinenkin kerta meni vähän pipariksi.
Mutta hei, jos kerran lähes koko päivä menee ilman satuloita, niin kyllä silloin menen minäkin. Piste.

Edellisen tunnin päättyessä sipsuttelin Roosa-ponin luo ja edellinen ratsastaja vippasi mut kyytiin (sekin oli Milla. Söpöä oli siis sekin että taulussa luki kahden tunnin kohdalla Milla-Roosa) Sitten lähdettiin köpsöttelemään. Mentiin ihan rennosti, annoin ponin tallustella rauhallisella tahdilla eteenpäin. Käveltiin taas vaihteeksi poissa uralta ja koitin lähinnä keskittyä siihen ettei poni puske sisälle ja että se kulkisi suorana. Välillä Roosa yritti taas kyttäillä ja pällistellä, mutta pään asettelu sisälle auttoi. Se on oikeasti hienon näköistä, ensin antennit töröttävät ulos, mutta kun pää kääntyy niin samantien ne korvatkin lerpahtavat/kääntyvät sojottamaan mua kohti. Tämä olisi pitänyt keksiä jo aikoja sitten ;) siis pään kääntäminen sisään.
Tehtiin vähän voltteja ja oikeastaan Roosa oli kovin hyvä. Se kääntyi varsin nätisti ja liikkui reippaammin kun pyysin. Muutenkin poni oli oikeasti todella kivan tuntuinen. Ainoa ongelmamme olin minä, jotenkin olin niin vinossa ja häiritsin itseäni suunnattomasti kun tunnuin koko ajan vinoilevan. Aikani venkslattuani sain sitten itseni suoran tuntuiseksi, mutta tiedä häntä sitten taas.

Marianne ilmoitti meillekin että tänään on löllö päivä, ei me jakseta tehdä mitään joten mennään ihan vaan lösöillen. Lähdettiin siitä sitten raviin. Heh, mä siinä ensin ajattelin olevani nössö ja käyttäväni vain puolikasta kenttää, mutta totesin että mitäpä turhia. Ponikin onneksi ymmärsi idean, eikä säikähtänyt mitään sydänjuuriaan myöden, vaikka välillä hänen muka pitikin sisälle tunkea kun uralla ravailu oli muka aivan liian karmivaa.
Ravailtiin rauhaisaa ravia, mulle riitti että poni pikkasen lisäsi vauhtia pyydettäessä eikä siirtyillyt käyntiin omatoimisesti. Koitin välillä pikkasen kevennellä mutta kyllästyin siihen taas. Varsinkin sen jälkeen kun Marianne totesi ettei siinä nyt tapahdu mitään :D Olen huono! Keskityinkin sen sijaan taas rentoon ja ennen kaikkea suoraan istuntaan ja tein voltteja. Välillä lähdin taas taipumaan kaksin kerroin volteilla, mutta koitin työskennellä itseni kanssa ja pystyin jopa ajoittain istumaan suorassa. Ja siis poni oli ihan todella kiva. Se kääntyi hyvin, köpsötteli mukavan rauhaisana ja oli kaikin tavoin tosi miellyttävä. Pari kertaa joo meinattiin vähän juurtua uralle, mutta sitten kuitenkin käännyttiin niin pehmeästi että todella hienoa.

Sitten käveltiin pikkasen jottei vallan nuukahdettaisi. Poni nyt käytti kävelyn lähinnä ötököiden häätämiseen, pirulliset paarmat kun yrittivät syödä poniparan vallan hengiltä.
Rauhaisten kävelyjen jälkeen lähdettiin nostamaan laukkoja. Aloitettiin vasempaan kierrokseen, ihan omatoimista laukkaa.
Jälleen aloitettiin sellaisella tappelulla. Poni ei jaksanut ravata, eikä varsinkaan siihen suuntaan mihin piti. Mulla oli tietysti vähän turhan huterat oltavat, joten koitin ihan rauhassa saada ponin ymmärtämään että laukkaaminen olisi kauhean kiva idea. Ja siis, yllättävää kyllä, joko minä sain kerättyä itseni tai sitten poni vain sääli minua: hetken pyörimisen jälkeen sain sen oikeasti raviin ja reitille! Ensimmäinen nosto sen sijaan epäonnistui, poni oli turhan laiska eikä ollut vielä herännyt. Mutta sittenpä tuo oikeasti heräsi, ja se ihan jopa alkoi käydä kuumana. Eka nosto onnistui rauhallisesta ravista ja oikealta paikalta, vaan sen jälkeen poni lähti kipittelemään eikä uralle asti millään jaksettu mennä. No, ei se niin nuukaa, nosteltiin laukkaa sitten vähän keskemmältä kenttää, välillä toisten perään ja välillä ihan itsenäisesti. Poni oli vallan liekeissä kun hän paineli siinä menemään.
Laukat nousivat kauhean hyvin, oikeasti. Helposti ja mukavasti, ihan vaan pari pientä epäonnistumista. Alkuun nostelin ravista, mutta otin pari käynnistäkin kun ratsu oli tosiaan sen verran eteenpäinpyrkivällä päällä. Laukassa istuminen mulla sitten vähän feilasi, pompin ja olin tipahtaa sieltä kesken kaiken. Roosa oli kuitenkin niin tosissaan siinä suorittamassa ettei sitä haitannut mun säätäminen: poni mennä laukkasi ihan iloisesti kun minä melkein lennän kyydistä ja roikun sitten henkeni edestä harjassa kiinni. Välillä poni pudotti laukat itse, välillä minä siirsin ponirouvan raviin. Lähdin joka kerta siitä ajatuksesta että koitan saada ponin laukkaamaan niin pitkälle kuin vain onnistun, mutta välillä oli pakko hiljentää jotten olisi tömähtänyt tantereeseen.

Vaihdettiin sitten suunta, käveltiin pari kierrosta ja jatkettiin sitten laukoilla. Jälleen reitti oli vähän mielenkiintoinen, mutta mitäpä siitä. Tärkeintä oli jälleen se että poni nostaa laukan ja jatkaa omaa reittiään suoraan eteenpäin (ei siis juokse keskelle kavereiden luokse)
Poni oli edelleen ihan mieletön :) Laukat nousi todella hyvin, nostelin kai kaikki käynnistä kun poni oli niin mukava ja reipas. Ja jännittävä huomio, vasempaan kierrokseen pompin, hypin ja loikin laukassa, mutta oikeassa kierroksessa oikeasti istuin ja vain hetkellisesti lähdin vähän hytkymään. Kummassa vika, mussa vai ponissa. Joka tapauksessa hienoa että osasin edes toiseen suuntaan istua laukassa.
Ja siis joo. Laukat oli kivoja, poni mennä puksutti eteenpäin reippaasti ja laukkasi kauhean nätisti tarpeeksi pitkiä pätkiä. Eikä puhettakaan mistään keskelle juurtumisesta tai muusta leikkimisestä, hienosti mentiin kuten kunnon ponit ainakin.

Sitten vaan loppukäynnit. Nyt poni alkoi sitten kyttäillä. Oli kyllä vaikeeta, nyt ei oikein toiminut se pään kääntäminen. Tai kyllä se pää kääntyi, mutta sitten pullahti kai sisälapa sisälle ja mentiin iloista kylkimyyryä kun poni ei muka voinut kävellä rennon rauhallisesti pelottavien kulmien ohi. No, pysyi se ainakin käynnissä ja käyttäytyi koko tunnin niin hyvin että annoin ponille anteeksi.

Marianne oli tyytyväinen :D Kovin iloisena se kävi kysymässä miten meni.
Ja minä olin tositosi tyytyväinen. Siis että kun meni hienosti! En olis uskonut, se viime kerta meni oikeastaan tosi huonosti ja silloin oli hei viileetä ja kaikkea. Nyt poni oli niin hieno, ihan liekeissä. Hän meni ja yritti parhaansa ja oli vaan niin hieno ratsuponi kun voi olla :) Hieno aasimus hän on, ei siinä mitään.
JA ME HEI LAUKATTIIN NIIN HIENOSTI JA OMIN VOIMIN. Olen ylpeä, musta tulee niin inkkari ja täydellinen ilman satulaa ratsastaja. Ennen pitkää ainakin :D
Ja jes, päivän hienoutta paransi vielä se, että Elvis on parantumassa. Enää kuukausi kopissa ja sitten se saa jo alkaa liikkumaan. Se on elossa, se on parantunut (ainakin tähän mennessä) Hienoa, hienoa, pullaponi kuntoutuu :)

Käveltiin ja mentiin sitten keskelle. Alas selästä ja poni jonottamaan suihkuvuoroa. Marianne vakuutti Roosan siitä ettei se huku vaikka sitä suihkuteltaisiinkin, sitten heitin ponirouvan karsinaansa ja lähdin kotiin.

Hieno päivä, todella kiva kyllä kaikin tavoin :) Koko päivä ihan täydellinen, heh ;)

Kesä palasi

//Hei, huomaatteko :D Olen ihan hirmusen kekseliäs, tuolla on kolme otsikkoa peräkkäin jotka alkavat sanalla "pikku". Ehkä oon sittenkin mennyt sillä pikku ponilla liikaa :D

On muuten ihana katsoa noita videoita. Se tuo mieleen ajan ennen ajanlaskun alkua. Ihana katsoa sitä rätinää jota noihin vanhoihin videoihin tulee. Mainokset on ihan loistavia noissa :) Ostetuissa videoissa on lähinnä mainoksia toisista videoista, nauhotetuissa on taas niitä "oikeita" mainoksia. Ihanaa katsoa vaikka niitä vanhoja lelumainoksia, osan muistaa kovinkin elävästi. Ja tietenkin ne hauskan näköiset tv-ohjelma jutut siinä ennen kuin ohjelma alkaa. Sitä Onnenpyörää siinä ainakin mainostettiin, ihana. Kuuluu se kauhea säksätys kun se pyörii, ja olisko se sitten pysähtynyt siihen Rosvosektoriin. Heh, se sektori on ainoa mitä muistan siitä ohjelmasta. Kyllä mä sitä joskus katsoinkin, mutta eipä nuo jää niin hyvin muistiin.
Söpöjä. Ihan erilainen se fiilis jos vertaa joihinkin tympeisiin DVD:hin. Samaten niitä kasetteja, niitä radiokasetteja (mitä nimeltään ovatkaan) Kuuntelin niitäkin pitkästä aikaa, ihan loistavia :D Niitä lyhyitä satuja, punaisissa kaseteissa, niissä oli ne kirjat mukana. Ja jokainen kasetti alkoi sillä "kun kuulet tämän äänen -blingblig- on aika kääntää sivua"
Ihania, yksinkertaisen. Kamalaa vaan. Ne hajoaa, samoin niiden soittimet hajoaa. Ne on vähän niinkuin muinaisjäänteitä. Pitänee nauttia kun niitä on vielä mahdollisuus kuunnella ja katsella :)

Onneksi tämäkin liittyi asiaan. Mulla on ikäkriisi ;)
Tallille sitten vaan, ja siis mulla oli pieni Roosa. Tunnillamme myös Sakari, Kaisa, Salli, Vinski ja Reetta, sekä Kalifornia jonkin hetken. Ja Roosa oli ekalla tunnilla.
Ja minä jatkan pettymistä. Tai ehkä pettyminen on liian vahva sana. Toisaalta tää on kyllä ihanaa, ei oo pitkään aikaan ollut tällasta.. kutsuin sitä tuoreeksi rakkaudeksi :D Roosasta pidän, Elviksestä pidän, Pomosta pidän. Mutta Nikkis tuli vasta nyt. Hauskaa kun on niin.. no, tällasta alkuhuumaa. Niin sanoakseni. Harmi vaan kun poni on niin piskuinen. Emme kuitenkaan muistele sitä, emme.

Katselin vähän tunteja ja kävin ripeästi varustamassa Roosa-ponisen. Se oli niin rassukan näköinen, kauhean nuutunut. Siellä hän seisoi karsinan nurkassa, ilme oli niin apea ja koko ulkomuoto sellainen ettei hän jaksa eväänsä liikauttaa.
Julma maailma, minkäs sille mahtaa. Raahauduttiin siis ponin kanssa kentälle ja nousin sitten selkään.

Lähdettiin kävelemään, tänään olimme kovia jätkiä ja käytimme koko kenttää. Ja Roosa vasta kova jätkä olikin, kertaakaan ei poni säikähtänyt mitään. Lautasantennit kyllä töröttivät milloin minnekin ja vähän koitettiin liukua pois uralta kun vähän muka jännitti, mutta siinä kun ponin paukautti uralle ja käänteli sitä päätä sisään, niin ei meillä lopulta ollut mitään ongelmaa. Jee :D Poni eteni just niin reippaasti kuin vaadin, pyysin sellaista edes kohtuu etenevää käyntiä. En mä mitään reipasta tarvinnut, oli kuitenkin niin kuuma ja ponikin niin ressu.
Tehtiin pari volttia ja Roosakin lähes innostui kun pikku-Alpo juoksi laitumen reunalle meille ilkkumaan. Roosa-täti tuijotteli pikku vauvaa kuin alienia ja päästi jonkinmoisen töräyksen ilmoille. En sitten tiedä, ehkä poni oli niin järkyttynyt Pirjo-Petterin vapaasta kasvatuksesta että päätti ihan kertoa sen kaikelle kansalle, heh.

Mariannen saavuttua lähdettiin kevyt raviin. Kevenneltiin rauhaisasti menemään, lämmiteltiin niin sanoakseni. Tosin kauheasti ei tuossa ilman alassa lämmittelyä tarvittu.
Ponilla oli jälleen startissa vikaa, mutta kyllä se sieltä lähti. Alkuun mentiin sellaista mummoravia että oksat pois, mutta sitten minä vähän hermostuin. Tai kun poni erittäin törkeästi oikoi porttipäässä, eikä mitenkään suostunut menemään uralle vaikka niin halusinkin. Päätin sitten että hyvä on poni, sitten me liikutaan eteen jollei reitillä pysyttely sovi. Kenkäsin aasiponiin vauhtia ja siis yllättäen Roosa lähenteli jopa reipasta ratsua. Se pieni sisuuntuminen tuo näemmä tietynlaista voimaa ja tahtoa siihen käskyyn, ihan hyvä sekin.
Ravailtiin mukavan reipasta ravia eteenpäin, välillä piti vähän kaasutella lisää jottei heppa vallan hyytyisi, mutta mukavan reipas se oli lämpötilaan nähden. Tehtiin joitain voltteja, vähän ongelmia, joka kerta jouduin sen raipan siirtämään ulkokäteen jotta kääntyisi. Olen tässä miettinyt että mikä se juttu siinä on. Että hevoset yleensä kääntyy jos siirtää sen raipan. Ei sillä tarvi välttämättä edes koskettaa, riittää että se on sillä puolella. Onko se vaan se että "apua, raippa! Paree varmaan kääntyä tänne" vai heiluuko se raippa siellä jotenkin niin että se tehostaa, vai pitääkö ohjaa jotenkin eri tavalla kädessä. Mielenkiintoinen kysymys toki tämäkin.

Raippa ulkokädessä poni kääntyi useimmiten mallikkaasti, pari kertaa unohdimme kuinka käännytään ja kynnettiin vähän turhan paljon ohjassa roikkuen.
Ravi oli siis yhteenlaskettuna tosi kivaa, poni eteni ja kääntyi, pikkasen oli välillä ongelmia muttei se mitään. Selviydyimme yhdessä ja ponikin pysyi kivan rauhallisella mielellä :)

(luulen että harjoitellaan täydellistä istuntaa)

Sitten käveltiin jottei läkähdyttäisi. (Itseasiassa siellä ei edes ollut kovin kuuma? Vaikka asteita kyllä oli ja kentän laidalla istuessa meinasi läkähtyä. Ehkä olin vaan niin kylmä ämmä ponia kohtaan että viilennyin siinä itsekin)
Poni oli hauska, se lösähti ja alkoi sitten kytsäillä. Luulisi että se olisi voinut kävellä rauhassa ja lösöillä, mutta ei. Kyttäillä piti, voi kamala. Mutta kuten mainitsin, ei se mitään pelästynyt, kunhan sääteli antenneitaan.

Lähdettiin sitten harjoitusravailemaan. Vapaata harjoitusravia, siirtymiä sai ottaa vapaasti. Sitten kaksi kerrallaan käytiin ravailemassa ympyrällä Mariannen ympärillä, näytettiin megamageita siirtymiä. Poni lähti alkuun vähän luikeroimaan, eteneminenkin oli haasteellista. Kun aikamme tapeltiin ja minäkin rentouduin niin kyllä me sieltä taas yhteisymmärrys löydettiin ja homma lähti sujumaan. Poni ravasi taas sellaista mukavaa ja etenevää ravia, kunhan vaan ratsastin sitä välillä eteenpäin. Me jäätiin ekaksi ympyrälle Reetan kanssa. Alkuun oli vähän mielenkiintoista. Mä en ollut mukana siirtymissä ja Roosa koitti vähän eksyä ympyrältä. Marianne keskittyi sitten Reettaan joten sain ihan rauhassa hakea ponia toimimaan (Marianne häiritsee siis mua suunnattomasti)
Hevonen oli hetken päästä varsin hyvä. Se ravasi kivasti, pysyi ympyrällä. Ja oli sellainen suloinen, rennon rauhallinen. Siirtymät eivät olleet niin hyviä. Poni siirtyi käyntiin todella hyvin, useimmiten pelkällä istunnalla. (no pari kertaa se ei meinannut siirtyä käyntiin niin millään) mutta se raviin siirtyminen nyt oli ihan liian raskasta arvon ponirouvalle. Joka kerta sai ensin antaa pohjetta, sitten pohjetta ja raippaa ja vasta silloin poni lähti raviin. Siinä kun jatkettiin ja optimistisesti ajattelin että pian se herkistyy, niin eikös pian olla siinä tilanteessa että ponia saa alun raipan näpäytyksen jälkeen vielä puskea ja lätkiä eteenpäin ennen kuin se siihen raviin jaksaa siirtyä. Hmm..
Lopulta alkoi onneksi jo parantua, poni jaksoi siirtyä raviin muutaman pyynnön jälkeen ja saatiin me kai kaksi siirtymää joissa ratsu siirtyi raviin ensimmäisellä, ei toisella käskyllä.
Niin ja kuten arvata saattaa niin heti kun Marianne alkoi katsoa meitä, niin eikös just sillä sekunnilla Roosa lähtenyt puskemaan suoraan ulos ympyrältä ja sitä rataa :D Saatuani ponin raiteilleen päästiin esittämään joitain siirtymiä myös rouva opettajalle.

Ravailtiin vielä jonkin verran omatoimisesti toisessa päässä kenttää. Tein jokusen siirtymän ja vähän voltteja. Ajoittain oli oikeinkin hyvää ravia, mutta sitten se vain katosi ja jonkin aikaa lähinnä kiisteltiin siitä jaksaako poni ravata ja aikooko hän kääntyä kun minä pyydän. Tosin, edelleen, poni pysyi muuten mukavana, pehmeänä. Ei kyttäilty pelottavaa kulmaa eikä tapeltu ollenkaan. Hienoa me (;

Käveltiin taas vähän ja sitten oli vuorossa laukka. Voisin tähän nyt vielä pohtia että Roosan kanssa laukka sujuu kyllä todella paljon paremmin jos ollaan harjotusravailtu ennen sitä. Tai kun se harjotusravi on alla ja mä oon rauhallisempi. Sen huomasi taas tänään, laukka oli paljon helpompaa mitä se on viime aikoina ollut (kun ollaan laukattu suoraan kevyt raveista)
Tarkotuksena oli tehdä porttipäähän raviympyrä ja sen jälkeen nostaa laukka. Ravi oli alkuun todella hankalaa, poni vaan kaatui sisään ja ei viitsinyt tehdä mitään mitä halusin. Jatkoin kuitenkin parhaani mukaan, pidin ponin ravissa ja yritin pitää sen ympyrällä. Kolmannella yrittämällä ympyrä taisi jo onnistua aika nätisti ja päästiin jopa uralle. Ja laukkakin nousi jopa ekalla kerralla, joku pätkä mentiin siinä ennen kuin siirsin ponin raviin (kröhöm, taisinpa muuten joka kerta siirtää ponin ihan itse raviin. Heh)

Tulikohan meille yhteensä yks vai kaks epäonnistunutta nostoa. Laukka oli vallan kivaa sitten, poni melko säpäkkänä kiisi nostokohdalle, laukka nousi ihan ookoosti. Mä istuin hyvin ja ponikin laukkasi suloisesti eteenpäin. Ja tosiaan, taisin joka kerralla itse siirtää raviin ja oli muuten hienoa kun onnistuttiin laukkaamaan huimat puol kenttää yhtä kyytiä (huimaa koska oli näin lähellä ettei poni pudottanut jo puolessa matkassa raville) Raviympyräkin onnistui ihan hyvin, jos vaan sai ponin kääntymään.
Laukka meni tälleen alkuun siis tosi kivasti, ei siinä mitään. Mutta sitten se alkoi vähän takellella. Ja kun vaihdettiin suuntaa niin en mä oikein tiedä. Poni puski sisään eikä oikein kuunnellut, eteneminenkin väheni. Vähän oli tahmeaa. Saatoin saada pari pätkää nousemaan, ihan varma en kyllä ole. Sen kuitenkin tiedän että lopulta oltiin ihan umpikujassa. Poni seisoi keskellä kenttää, se ei kääntynyt eikä se edennyt. Me vaan pyörittiin pientä ympyrää akselimme ympäri. Jos koitin ohjata uralle niin poni meni sinne kuin sitruunan niellyt ja tuppasi takaisin keskelle heti jos koitin saada vauhtia ja jos taas koitin sieltä keskeltä vaan ratsastaa eteen niin poni lähti vaan vääntämään jotain juhannustansseja siinä.
Aikani mä yritin saada touhuumme jotain tolkkua siinä oikein onnistumatta. Lopulta totesin että hevonen on pakko saada liikkeelle ja lätkäsin taakse raipalla. Poni vallan hurjistui! Roosa oli ihan villi, sieltä tuli pari Roosan mittakaavalla suurta pukkia ja minäkin jopa heiluin siellä satulassa ihan kunnolla. Ehdin siellä jo miettiä että alkoiko poni nyt oikeasti niin villiksi että se pukittaa mut alas täältä :D
Rauhoituttuaan Roosa jaksoi edetä ja saatiin se pari askelta laukkaa johon olikin hyvä lopettaa.

Loppukäynnit. Marianne tuli kysymään että oliko Milla ihan jopa tyytyväinen tänään :D Todettuani että joo, lukuunottamatta laukan loppuosaan, tuli vastaukseksi että poni lösähti siinä. Sanotaanko että toivottavasti, tai siis jo se väsähti niin se on hyvä selitys. Parempi kuin se että suututin koko otuksen.
Mä olin tosiaan varsin tyytyväinen. Marianne kehui että poni oli rento ja suoritti tyytyväisenä mikä on aina hyvä. Ja siis poni oli vallan kiva, ihanaa kun se taas vaihteeksi eteni noinkin mukavasti eteenpäin :D

Käveltiin vain, ihan rauhassa. Roosa katseli kovin kiinnostuneena kun heppa-auto ajeli pois. Ei se silti tajunnut huudella hyvästejä vaikka sitä sille koitinkin ehdottaa :(

Keskelle ja alas selästä. Pieni poni talliin ja varusteet pois. Sitten vaan kuolainpesua ja kortin kirjausta ennen kuin lähdin pian kotiin. Nautiskelemaan tästä kahdenkymmenenviiden asteen lämpötilasta. Jos nyt totta puhutaan niin ei täällä ole edes kuuma, lämmin vain. Ihanaa.


Järkeni leikkaa kuin partaveitsi. Tämän päivän järkevyys hetki tuli koettua kun kävelin iloisesti nokkospuskaan. Totta kai olisin voinut ymmärtää että jos siinä on noin kymmenen julmetun isoa nokkosta, niin ehkei niihin ihan välttämättä kannata kävellä. Ei vaikka kuinka olisi farkut jalassa. Mutta ei kyllä tullut mieleen että nokkoset pistäisi vaatteiden läpi.