Vieraalla maalla kaukana

Päivää. Olin ratsastamassa.
Ennen kuin joku miettii niin ei, en ole elellyt mielikuvamaailmassa ja kuvitellut että tänään oli ratsastus, heh.

Luon tähän alkuspiikin, jos ei jaksa lukea niin tämän kappaleen voi myös skipata :D
Eli. Tässä oon jo aika monesti miettinyt että olisi kiva, ihan mielenkiinnosta, käydä jollain muulla tallilla. Irtotunnilla niinkuin. Oikeastaanhan oon miettinyt tätä viime vuodesta asti, mutta silloin en uskaltanut. Nyt kun alkoi tallin loma, niin aloin taas miettiä. Tässä on kaksi viikkoa tyhjää, miksi mä en voisi. Ja tällä kertaa olin tämän ajatukseni kanssa enemmän tosissani kuin viime vuonna.
Seuraavaksi piti miettiä että mihinpä sitä sitten menisi jos nyt uskaltaisin soittaa johonkin ja varata tunnin. Vaihtoehtoja oli käytännössä kolme, sillä minähän en ihan vieraalle tallille uskalla yksinäni mennä. Joko Varjo, Metsäkylä tai Alva. Koska en mä ole missään muualla käynyt ja koska vanhaa tallia ei lasketa mukaan. Varjo nyt toki putosi heti pois. Ei vain sen takia että oltiin siellä vuosi sitten, vaan myös sen takia etten mä sinne pääsisi. Metsäkylään taas ehkä omalla tavallaan halusin, mutta päädyin kuitenkin Alvaan. En ole siellä koskaan ollut ratsastamassa ja sinne oli yksinkertaisin soittaa.
Olin hurja, soitin tuossa viime viikolla. Eikä edes kestänyt kauan ennen kuin sain soitettua, pari minuuttia vain keräilin itseäni. Ja kuten ehkä ymmärsitte, olin siellä tänään, viiden tunnilla.
Olen ylpeä itsestäni, uskalsin soittaa :D Minä oon viimeksi tuntia varannut siinä kolmisen vuotta sitten kun soitin Mariannelle, heh. (ja totesinpa että mähän olen vuosittain käynyt "vierahissa" Viime vuonna Varjolla, edellisenä ja sitä edellisenä Metsäkylässä. Että sinäänsä jopa aika useasti käynyt vierailuilla.)


Tänään lähdin sitten matkaan ja oikeasti jopa uskalsin sinne tallille. Hienoa! Kävin vähän tsiikailemassa sitä taulua, mutta totesin että on varmaan helpointa pyytää selvitystä Sadulta. Tai siis kun listassa on kasa nimiä ja sitten on kysymysmerkkiä ja kaikkea. Järkevintä kysyä millä mä menen ettei tarvitse keksiä millä mä voisin mennä.
Sain selvitykseni ja mulle oli laitettu Emppu-poni. Se on kauhean söpö, olen aina pitänyt siitä.
Poni oli jo tunnilla, joten kiertelin vähän ympyrää ja ihastelin. Pitkästä aikaa Alvalla käymässä, piti nähdä mikä näyttää erilaiselta.

Tuntimme alkaessa mentiin kentän portille ja sitten päätettiin että minä ja yks tyttö vaihdetaan poneja, joten sainkin ratsukseni Samin. (ihan hyvä idea, on se ainakin isompi kuin ensimmäinen vaihtoehtoni)
Menin siis kentälle ja Sami-ponin luo. Nousin siitä selkään ja oli kyllä hivenen jännää :D Siis oikeasti, mulla on tällaisia ihme ajatuksia. Aina jos menen jonnekin vieraaseen paikkaan niin olen vähintään varma että kaikki hevoset ovat aivan sekopäisiä ja sitten ne vaan juoksevat ja lentelen kuin lentokone sieltä. Tähän mennessä mystiset ajatukseni ovat kuitenkin osoittautuneet idioottimaisiksi, vaan minkäs sille voi.
Samoin toki jännitti se, että tuleeko koko ratsastamisesta mitään. Että jos oon kuitenkin huono ja sitten vähintään nolaan itseni, entä jos mikään ei vain onnistu. Ja toki mä helpotan elämääni sillä että käytin kumisaappaita. Ne on huonot, yksinkertaisesti. Jalat vispaa niiden kanssa ihan tajuttomasti.

Nousin siis selkään ja jännitys kasaantui. Mulla oli sellainen olo että olen ihan uskomattoman korkealla ja jotenkin Samikin tuntui vähintään norsun kokoiselta. Kuvittelin vain koko ajan että nyt poni päättää lähteä menemään, heittää mut kyydistään. Kaikkea kamalaa tapahtuu. Jalustimetkin jäi vähän lyhyiksi, mutten jaksanut säätää niitä. Ei se niin nuukaa nyt ole.
(Pikkasen sekasta tämä on taas. Koitan kirjoittaa selkeämmin, kunhan pääsisin tästä kulttuurierosta yli)


Lähdettiin kävelemään. Tiedättekö mikä oli outoa? Mulla oli todella kotoinen olo. Vieras hevonen, vieras talli, ja silti mulla oli jotenkin todella hyvä ja tuttu fiilis. En tiedä, mutta jotenkin mun mielestä Sami vaikutti Elvikseltä. Jotenkin. Ulkonäöltä ainakin, mun pienessä mielessäni ne näyttävät samanlaisilta. Ja kun Sami mennä käppäili sitä käyntiä.. Mielenkiintoista, mutta todella mukavaa. Tykkäsin ponista tosi paljon alusta asti, mikä johtui varmasti siitä "samankaltaisuudesta"
Käveltiin ensin alkukäyntejä siinä. Minä koitin ihan vaan rentoutua ja fiilistelin sitä tunnetta. Tein vähän voltteja ja koitin saada Samin etenemään. Poni oli ensi alkuun pikkasen turhankin possu. Ei ihan mennyt pohje läpi, ei ihan voitu kääntyä. Poni koitti vähän kulkea toisten imussa ja oli välillä niin kauhean vaikeaa se määräämääni suuntaan kääntyminen. Sain Samin kuitenkin toisiin aatoksiin ja hetken vääntämisen jälkeen alkoi ratsu kulkea vähän paremmin siellä missä sen pitikin mennä. Eteneminen oli vaikeampaa, en ihan uskaltanut käskeä. Mua kuitenkin vähän jännitti ja hevonenkin tuntui niin pieneltä ja herkältä ettei sitä sopinut ihan tuhottomasti lätkiä liikkeelle. Poni meni kuitenkin ihan kohtalaisesti, kulki sinne minne piti ja liikkui edes ajoittain reippaasti.

Jäätiin sitten isolle pääty-ympyrälle (puolikas kenttä näin käytännössä) Taidettiin kävellä siinä ensin hetki, ja mulla oli suuria ongelmia saada Sami uralle :D Siellä oli tötteröt ja meidän piti mennä uralle, mutta se yksi kohta oli liian vaikea meille joten oikoiltiin sitä kulmaa vähän liikaa.
Siirryttiin sitten kevyt raviin. Ensin vaan ravailtiin ympyrällä. Keventäminen oli hankalaa. Jalustimet oli lyhyet ja ne kamalat saappaat. Loikin hullun korkealle, jalustimet seilasi jaloissa edestakaisin ja näytti varmasti karmivalta. Ja oikeastaan se ravi oli alkuun muutenkin ihan karmivaa. Samin mielestä meidän oli tarkoitus hillua toisten perässä ja oikeastaan me voitiin ihan hyvin vaikka kävellä jos etummaiset menee liian hitaasti. Aikamme tapeltiin, minä yritin kääntää ja Sami koitti kaikkensa jotten onnistuisi. Jos sainkin käännettyä niin poni hyytyi ja möllötti keskemmällä kunnes pääsi jatkamaan toisten perässä roikkumista.
Jonkin aikaa mentiin kuin pienet possujunalaiset, lopulta uskaltauduin laittamaan tahtoni läpi. Pari kertaa kun ajoin ponia säälimättömästi eteenpäin niin johan alkoi sujua. Poni ravasi kivasti ja kääntyi nätisti, jes :) Vähän laiskoja kyllä olimme, yritin parhaani mukaan ratsastella eteenpäin ja onnistuinkin sitten välillä. Toki Samikin oli ajoittain todella reipas ja ravaili hyvinkin etenevästi. (ja minäkin sitten alkujännittelyiden jälkeen totesin että on vain positiivista jos hevonen liikkuu, ja uskalsin rauhoittua myös reippaammassa ravissa)

Ympyrälle tehtiin yksi voltti joka oli merkitty tötteröillä. Sami oli ihan kivasti toiminnassa, joten muutamaa omaa virhearviontiani lukuunottamatta päästiin voltille oikein kivasti. Sain suunnilleen koko ajan käskyä asettaa enemmän ja yritin todella parhaani. Sain jotain tapahtumaan, vähän kääntyi nokka ja jopa suhteellisen pienillä käden liikkeillä. Keskityin vaan siihen asetukseen liikaa, jolloin Sami pääsi aina lösähtämään. Voltin alussa se saattoi ravata vielä ihan kivasti, mutta lopussa se meni pientä mummoravia kun en muistanut ratsastaa eteen. Kun sitten älysin keskittyä molempiin asioihin meni paremmin, poni eteni ja nenä kääntyi edes vähän.
Tehtiin tämä molempiin suuntiin ja onnistuttiin ihan nätisti. Tarpeeksi hyvin sanoisin. Sitten käveltiin pikkasen.

Kävelyn jälkeen aloiteltiin laukkailu. Käynnistä nostot, portin edestä nosto, noin puoli kierrosta laukkaa ja takasin käyntiin. Mä jännityin taas, heh. Heti kun tiesin että nyt laukataan niin Samikin lähti kulkemaan lyhyemmin ja pää korkeammalla. Olen ärsyttävä.
Me saatiin alottaa ja koitin olla ihan rauhassa. Jotten pilaisi nostoa omalla jännitykselläni. Onneksi ongelmaa ei tullut, laukka nousi tosi nätisti. Se oli hauskaa, laukka oli tosi pehmeää ja onnistuin alkuun istumaan todella hyvin. Valitettavasti aina hetken laukan jälkeen aloin vähän rytkymään siellä, joko en keskittynyt istumaan tarpeeksi tai sitten laukassa tapahtui aina jotain.

Laukat nousivat tosi hienosti. Ei niin mitään ongelmaa ja mitä enemmän nostettiin, sitä enemmän poni innostui ja sitä nopeammin myös nousi laukka. Alkuun meillä oli ongelma, ilmeisesti keskityin liikaa nostoon ja vääntelin Samia sisälle jonka takia ei päästy uraa pitkin, vaan oikastiin aina se ensimmäinen kulma. Kun lopulta tajusin pitää ponin suorana ja ohjata sitä eteenpäin myös noston aikana niin päästiin ihan hyvin sinne kulmaankin. Tosiaan, istuin kivasti. Alkuun oikein tosi hyvin, sitten vähän aloin irtoamaan penkistä, mutta sain sen useimmiten pelastettua. Kädetkin olivat kivasti mukana ja lopulta sain pidettyä kyynerpäänkin paremmassa kulmassa. Ja Sami siirtyi niin hienosti myös alaspäin laukasta. Mä istuin siirtymissä kivasti, suorana ja poni taas kuunteli kiltisti pidätteet ja rauhoittui nätisti kävelemään. Hienoa! (täähän oli varmasti se mitä mä eniten pelkäsin)

Vaihdettiin suunta. Poni alkoi jo käydä vähän kuumana ja meille iski valitettava ongelma. Poni kiskoi päätään, eteen ja alas. Joo-o, varmastikin johtui siitä että se oli sen verran innokas, jouduin vähän liikaa pidättelemään sitä.
Mutta kyllä, laukka sujui tähänkin suuntaan oikein kivasti. Nousi hyvin, Sami ei vaan millään malttanut kävellä nostopaikalle. Vähintään neljäsosa ympyrä ennen se alkoi oikein tahtia ja koitti vähän ravata ja olisi vaan niin mennyt. Eipä sekään sitten niin haitannut kun kuitenkin sain sen pidettyä käynnissä.
Laukka oli tähän suuntaan muuten varsin hyvää, ainoa ongelma oli se, että aina kun käännyttiin pois uralta sille ympyrälle niin joka ikinen kerta poni veti pään eteen ja vinoon ja meni kuin kameli. Mielestäni en edes ohjalla mitään tehnyt ja yritin koko ajan vaan rentouttaa kättä. Silti vaan joka kerta se meni oikein mielipuolisesti. Yhteisymmärryksemme kärsi. Jos sitä siis koskaan olikaan.

Sitten otettiin vähän loppukevyt ravia. Alkuun meinasin keikata hurjaan etukenooni kun Sami olikin vähän reippaampi, mutta sain itseni koottua suoraksi ja loppuravit mentiin oikein hyvin. Vähän poni kiskoi päätään, mutta kääntyi kuitenkin hyvin ja pysyi siinä ravissa.
Sitten käveltiin loppukäynnit koko kenttää käyttäen. Vaikka meilläkin on iso kenttä, niin tuolla ratsastaessa tuli olo kuin olisi ratsastanut meressä. Se oli jotenkin iso, laaja ja avara. Ihan mielenkiintoinen kokemus siis sekin.

Sitten kaartoon ja alas selästä. Sami jatkoi seuraavalle tunnille, joten saatoin vain maksaa ja lähteä käppäilemään kohti Heseä kotia.


Tämä oli ihan mukavaa :) Nyt on vain ensi viikko ratsastustaukoa, se on hyvä.
Sami meni mun mielestäni oikein hyvin. Se pään kiskominen oli vähän harmillinen, mutta muuten olen tyytyväinen meihin molempiin. Onnistuin kaikessa missä halusin, poni oli ihan suunnilleen hallinnassa. Ei se ainakaan niin huonosti mennyt kuin pelkäsin :D
Hauska poni, heh. Ja ihan mielenkiintoista tämäkin toki.
Yhden huonon puolen voin kertoa tämän kerran perusteella. Sijainti on kamala. Kamalan kuulosta kun autot ajelee koko ajan ohi, ärsyttävää.

Mutta nyt. Heipä hei. Nyt ei sitten tule ratsastuksesta kuin vasta kahden viikon päästä :)

Salli-kooste

Hei taas. Nyt sain videon valmiiksi ja paikoilleen ja se olisi tässä

Eli tiistainvideo ja täysin kooste (eli rytmitystä ei ole edes yritetty, heh)


Huomasin muuten että minähän istun oikein hyvin noissa laukka-ravi siirtymissä, suorana ja jopa aika tasaisesti.
Ja siis ihan kivalta tuo näyttää. Laukkaistunta on tuollaista ilmavaa, mutta ei se nyt ihan sellaiselta poninrääkkäys rytkymiseltäkään onneksi näytä. Ja tosiaan, yhden laukannoston käynnistä Jonna sai kuvattua. Ensin harmittelin kun se oli tuollainen huono, tuollainen löysä nosto (oli siellä varmasti jokunen ripeämpikin) mutta sitten kun tarkemmin kattelin niin tuohan on oikeastaan aika hyvä nosto. Tai siis se on ihan oikea käyntinosto, ilman raviaskelia. Varsin hienoa siis.

Nyt näkemiin taas :)

Gräänd Finaale

Yees, veri machio ja hienohieno. Heh. Seuraavat kaks viikkoa ovat varmaan vähän hiljaisempia koska Mariannella on loma. Ellen sit keksi jotain nerokasta, harkinnassa on, mutta katotaan uskallanko edes miettiä tarkemmin, hih.

Tallille joka tapauksessa. Taulua lukemaan ja mulla oli Salli, tunnilla myös Evita, Laki ja Pomo. Salli vain mun kanssani, jälleen. (eli tiedätte mitä se tarkoittaa: täydellisiä kuolaimia, täydellisiä suitsiristityksiä ja täydellisiä jalustimia. Koska mä olen täydellinen ;) )
Katselin vähän tunteja, auttelin pikkasen. Ja Marianne tuli ihkuttelemaan että jatketaan Sallin kanssa koska se meni eilen niin kivasti ja sitten mut taas kehuttiin ihan maasta taivaisiin ^^ Että mä oon paras, jouh.
Hain Salperin tarhasta. Se oli hankalaa, niin vähän tilaa käännellä hevosta ja silti piti saada tarhan porttikin kiinni meidän perässä. Ensin Sallin takamus meinasi osua sähkölankoihin kun käänsin sen vähän varomattomasti. Kun portti oli kiinni yritin kääntää Sallin varovaisemmin -> Salli herkkänä kaverina ajatteli että pyysin sitä peruuttamaan kun yritin kääntää sen paikoiltaan. Pieni junttius tuskin olisi pahaksi, mutta hienoa että noin kiltisti haluaa totella. Ja sain mä sen sitten lopulta kääntymään, kipiteltiin ripeästi Sakarin ohi kun se huuteli meille hävyttömyyksiä.
Harjailin ponisen, varustin sen ja käveltiin kentälle. Tällä kertaa koitin vähän käskeä Sallia ja tultiinkin jo pikkasen ripeämmin kentälle. (ohitettiin ainakin kaikki matkan varrella kulkeneet etanat)

Poni kentälle ja nousin selkään. Lähdettiin kävelemään, käytettiin taas vain porttipäätä. Marianne jotain selitti että jos Salli olisi tänään reippaampi ja minä mietin että tänään uskallan käskeä sitä paremmin. Käveltiin ensin rauhallisesti, mä keskityin vain siihen että Salli pysyy uralla ja että se liikkuu. Vein pohkeen läpi tarvittaessa ja kyllä mä sain sieltä kaiveltua sellaisen mukavan ja tarpeeksi reippaan käynnin, heppakin alkoi noteerata pohkeen paljon paremmin. Välillä se yritti vähän tunkea sisälle, ei kauheasti kylläkään. Käänneltiin myös vähäsen, se oli ehkä vaikeampaa kuin eilen, mutta ihan ookoosti sekin toimi. Salli oli oikeastaan hyvin positiivinen alkukäynneissä etten sanoisi. Mariannekin oli ilmeisen tyytyväinen, ensin se tuumi että käynti on ihan hyvä, mutta pian se muuttuikin oikeasti hyväksi käynniksi. Hienoa.

Sitten siirryttiin kevyt raviin. Meillä oli tiesivulla ravipuomit ja porttipäässä oli yksi yksinäinen puomi. Tarkoituksena oli vain tulla ravipuomeja, puomeilla piti vähän nousta kevyt istuntaan. Lähinnä keskityttiin siihen tahtiin, että edettäisiin tarpeeksi. (joo, se yksinäinen puomi oli sellanen turha. Unohdettu. Kipiteltiin välillä sen yli joko ohjauksen puutteen tai huvin vuoksi)
Lähdettiin siitä sitten raviin ja aloitin tässä taas sen tietynlaisen eteenpäin ratsastuksen. Ravia eteen ja pohje läpi jollei se tehoa. Se toimi ihan hyvin, ei siinä mitään. Ongelma oli siinä, etten mä pyytänyt sitä ravia tarpeeksi. Salli on niin kovin iso (heh) joten sen hitaan puoleinen hipsuttelu tuntuu musta jo sellaiselta hyvältä ja aktiiviselta etenemiseltä (sitä se onkin, ainakin jos verrataan pieneen poniin ja sen mummoiluun ja niin)
Onneksi Marianne auttoi, karjui sieltä että eteenpäin, eteenpäin ja pohje läpi. Minä tein työtä käskettyä, vaikka toki ajoittain mietin että uskaltaako tässä enää enempää pyytää kun mehän juostaan jo ihan hurjan kovaa. Kyllä me hetkittäin saatiin sitä oikeasti etenevää ravia, reipasta liikettä. Suurin osa ajasta mentiin kuitenkin sitä hipsuttelua joka oli mun mielestä reipasta. Kai sekin on jo voitto etten sentään antanut sen ihan mummoilla mielensä mukaan?

Keventely oli jälleen kovin hankalaa. Jalustimet heiluivat ja riehuivat koko ajan. Välillä pompin taas ihan liian ylös. Oli se silti omalla tavallaan eilistä hallitumpaa.
Ja siis kääntyminen oli edelleen hankalaa. Eilistä hankalempaa. Salli jumiutui toisten perään ja uralle, sain aikani aina tahkota ennen kuin rouvaponi jaksoi kääntyä haluamaani suuntaan. Onneksi edes joitain kertoja onnistuttiin kääntymään hienossa yhteisymmärryksessä ja ainakin se oli erittäin positiivista että Salli jyräsi tosi paljon vähemmän ulospäin niillä volteilla. Eilen se ehkä kääntyi paremmin, mutta jyräili sitten takasin uralle ja suurenteli voltteja mielensä mukaan. Toki se tänäänkin vähän jyräsi ulos, muttei yhtään niin paljon. Sain ehkä käytettyä pohjetta siinä voltilla jotenkin paremmin tai sitten Salli oli vain kiltti.
Sitten ne ravipuomit. Päästiin puomeille joka kerta, se on jo voitto. Vähän turhan hidas vauhti vain melkein joka kerta. Päästiin sentään yli, kai se on tärkein. Salli lönkötti puomien yli oikein kiltisti ja kivasti ja mä yritin parhaani mukaan seistä jalustimilla. Joitain kertoja uskalsin nousta ylös ihan kiinni pitämättä, useimmiten koin kuitenkin turvallisemmaksi tukeutua kaulaan jotten ainakaan jäisi hurjasti jälkeen kun Salli loikkelehtii yli puomien. Hyvin pysyin ylhäällä vaikkei se tyyli välttämättä niin kaunis ollutkaan, heh.

Vaihdettiin suunta ja puomien väliä pidennettiin. Tää oli vähän hankalampi suunta, saatiin vielä vähemmän vauhtia kuin toiseen suuntaan. No, onneksi on sentään hevonen, se jaksoi mennä ne pidemmätkin välit vähän hitaammin (no okei, ekalla kerralla poni innostui liikaakin ja laukkaili pari ekaa puomia. Mä heiluin kuin merisairas siellä -> sain kehut :D Hah, ei mutta Marianne totesi että just tolleen, kaulasta kiinni jos mennään vähän reippaammin.) Muut kerrat mentiin ihan ravissa, mä yritin kaikkeni jotta pysyisin tasaisesti jalustimilla. Olihan se vähän hankalampaa, mutta onnistuin ihan tarpeeksi hyvin.
Vaihdettiin vielä kerran suuntaa ja pidennettiin väliä vielä kerran. Uskaltauduin kerran ravaamaan puomien yli pitämättä kiinni kaulasta, enkä edes heilunut sieltä mihinkään, hyvä minä. Ja yksi ongelma siinä oli, aina puomien jälkeen kun aloin keventää niin mä aloitin sellasella metri ylös-metri alas -kevennyksellä. Kun taistelin sain sitten loppuun pari matalampaa kevennyksen aloitusta.

Sitten vähän käveltiin. Salli ihan lösähti :D Joka kerta ku vaihdettiin tossa puomijutussa suunta niin me käveltiin aina sen verran että välejä pidennettiin. Ja joka kerta Salli luuli että nyt on välikäynnit ja hän lösähti täysin ja oli sitten suorastaan nääntyneen oloinen kun joutuikin heti takaisin raviin. Nyt se sitten otti rauhassa aikaisempien kertojen edestä ja lösöili menemään. Pikkasen pyysin ripeämpää käyntiä, annoin sen vähän löllötellä.

Seuraavaksi otettiin laukkaa. Muut puomit keskelle, se yksinäinen unohdettiin taas sinne eteen. Otettiin laukat yksi kerrallaan ja nyt - historiallinen hetki, MINÄ sain aloittaa. Kyynel.
Kokosin ohjat ja olin niin hurja että päätin koittaa nostaa käynnistä. Ja kaikki tekee aaltoja, sieltä meinaan nousi laukka, ja jopa melko nopeasti. Suoraan lösöistä välikäynneistä eikä kukaan muu ollut laukannut. Olemme parhaita.
Tarkoituksena oli siis vaan laukata siinä uraa pitkin. Mennä vaan laukkaa, ei mitään muuta. Hauskaa.
Salli nosti hienosti laukan ja sitten annettiin vaan mennä. Minä istuin parhaani mukaan ja se onnistui hyvin. Mä oikeasti istuin pätkittäin, ihan kunnolla istuin! Suurimman osan ajasta istuin silleen ilmavasti ja hetkittäin pompin vähän liikaa. Kokonaisuudessaan istuin kuitenkin ihan älyttömän hyvin siellä Sallin megamageessa laukassa, jes!
Laukka oli ihan kivaa. Vähän hidasta, Marianne komensi ratsastamaan aktiivisemmaksi. Parhaani mukaan koitin myötäillä jotten hidastaisi Sallia ja sitten koitin vähän ratsastaa pohkeella eteenpäin. Aikalailla samanlaisena se tahti taisi koko ajan pysyä, edettiin tasaisen varmasti. Kai se on ihan ookoo. Mulla oli kyllä hirveitä ongelmia jalkojen suhteen, ne rytkyivät ylös-alas, jalustimet leikkivät ja pohkeiden anto oli välillä niin vaikeeta kun jalat ei oikein pysyneet stabiileina. Mut ei se niin vakavaa, heh.
Pari kertaa Salli pudotti laukat kesken kaiken. Sain nostettua takaisin, poni oikeastaan siirtyi takasin laukkaan heti kun sain pyydettyä. Ja kyllä me vedeltiin sitä laukkaa yhtä kyytiä (miinus ne kaksi siirtymää) just tyyliin viitisen kierrosta. Pitkiä pätkiä, se oli varsin mukavaa. Mulla oli hauskaa kun koitin saada laukan pidettyä ja koitin vaan istua. Ja totta kai on aina niin nautinnollista kun koittaa istua siinä isohkossa laukassa, käy kivasti kuntoilusta ;)

Lopulta siirsin Sallin käyntiin, nätti siirtymä jossa istuin ihan kivasti. Tosin se mun visio "siirrytään suoraan laukasta käyntiin (tai edes kahen raviaskeleen kautta)" ei ihan toteutunut. Ehken mä uskonutkaan siihen :D
Vaihdettiin suunta ja laukattiin tähänkin suuntaan. Laukka nousi taas hyvin, mutta Salli rupesi vähän fletkuilemaan (tai vaihtoehtoisesti minä olin jo niin väsynyt että horjuin liikaa eteen) Laukka tipahteli aika monta kertaa tähän suuntaan, nousi kyllä aina tosi nätisti takaisin. Mä koitin taas vaan istua parhaani mukaan ja kannustaa ponia liikkeelle. Kivasti mentiin, laukkaaminen oli hauskasta.
Ja muuten. Kerran laukkailtiin puomin yli, heh. Mä en kauheasti ohjannut Sallia, joten kerran ajauduttiin puomille. Poni ponkaisi isohkolla laukka-askeleella ylitse. Suloista. Ja minäkin pysyin mukana.

Sitten otettiin vielä vähän loppuraveja. Jälleen ongelmana oli kääntyminen, kuinka vaikeaa. Muuten meni hyvin, uskaltauduttiin ravailemaan pidemmällä ohjalla ja aloin sitten (Mariannen käskytyksen takia) ratsastamaan ravia eteenpäin. Ja kyllä, heti kun minä keräsin kaiken rohkeuteni mukaan, niin hienostihan sain Sallin ravaamaan. Liikuttiin mukavan reippaasti eteenpäin, ja siis sillä tavalla reippaasti että jopa rouva opettaja sen kelpuutti. Hienoa :)

Sitten jäätiin kävelemään kun Marianne halusi keskustella syvällisesti.
Se oli tyytyväinen, heh. Hyvin meni. Ja se keksi myös nerokkuuteni syyn, kuulemma ei ole ihme että sisäistän asioita hyvin kun kerran kirjoitan ne aina tänne. Nerokasta, todella nerokasta! Mutta joo, hyvin meni. Ja minä olen hyvä, heh. Intohimoinen, heh.
Minäkin olen tosi tyytyväinen :) Vähän pelotti että toivottavasti tää nyt sujuisi (ei olisi kiva jos olisi mennyt huonosti kun nyt tulee lomakin) Ja joo. Salli oli hieno ja meni vallan hienosti, minä olin oikein hyvä. Kiva mennä puomeja, laukka oli tosi kivaa. Puomitkin menivät ihan mallikkaasti. Käynti oli hyvää. Olen varsin tyytyväinen.

Loppukäynnit olivat taas sitä ihme venkoilua kun Salli ois halunnut mennä keskikaartoon. Minä jumputan ponia uralle ja se vaan menee naama pitkänä ja koittaa hipsiä keskelle.
Lopulta saatiin mennä keskelle, alas selästä ja poni talliin. Harjailin sen nopeasti ja kirjoittelin kortin. Ja sitten kotiin.

Nyt sitten mahdollisesti todella, todella, todella pitkäksi ajaksi heipä hei. Mahdollisesti keksin jotain ja sitten olen silleen että trallaalla. Joo. Mutta kävi miten kävi niin nää seuraavat kaks viikkoa ovat ainakin hiljaisemmat :)

Matala lentoa

Päivää. Tänään oli sitten pikku-Jonna kuvaamassa, eli saimme videota. Ja vieläpä Sallista, hah. Ekaa kertaa siitäkin siis, enää näistä joilla olen enempi mennyt puuttuu vain Evita. Hienoa.

Eli mulla tosiaan oli Salli, tunnilla myös Pomo, Vinski ja Evita. Salli vain mun kanssani.
Kävin hakemassa Jonnasen, koska hän ei osannut viitsinyt tulla yksin. Sitten haettiin Salperi sisään, harjailtiin ja varustettiin tyttönen. Ja kentälle... jonne mentiin madellen.

Marianne totesi siinä portilla että ennakkoluulottomasti kokeillaan. Näin minäkin ajattelin, kheh. Kai mä jollain tavalla luotin siihen että tänään onnistuu edes kohtalaisesti, Salli oli silloin keväällä vähän erikoinen. Ja luotin myös siihen etten putoa, en mä voi nyt kolmatta kertaa peräkkäin Sallin selästä pudota. Toisaalta mua kyllä vähän pelotti se, että jos saan sen hevosen kuitenkin suuttumaan. Päätin ottaa hyvinkin rennosti ja rauhallisesti, ihan varmuuden vuoksi vain.
Kiipesin selkään ja lähdettiin kävelemään alkukäyntejä.

Salli oli vähän säpäkkä. Se käveli ripeästi, katseli vähän ulospäin ja oli kauhean jännittyneen oloinen. Koitin pysyä rentona ja annoin ponin kävellä miten se haluaa. Uralla pysyminen oli välillä vähän hankalaa kun Sallin mielestä olisi pitänyt seurailla muita, välillä se vähän oikoi mutta onnistuin edes joskus saamaan ponin takaisin raiteilleen. Tehtiin voltteja ja ne oikeastaan onnistuivat hyvin. Heppa oli ihanan herkkä, pystyttiin tekemään voltteja "tekemättä mitään" Välillä jouduin minäkin kyllä vähän tahkoamaan kun Salli lähti karkaamaan, vaan tulipahan edes välillä niitä hyviä ja kivoja voltteja.
Saatiin siihen myös tällainen pikku tehtävä, piti pysäyttää - 10 askelta käyntiä - pysähdys - 9 askelta - pysähdys jne aina yhteen väliaskeleeseen saakka. Se kuulosti oikeastaan tosi hauskalta, mulla valitettavasti kesti sen aloitus vähän turhan kauan kun Salli päätti ettei suoraan kävely ole mahdollista vaan on yksinkertaisesti pakko koittaa tupata toisten perään. Kun lopulta sain neitiponin vakuutettua siitä ettei hevosten kuulu päättää suuntaa omin nokkineen, saatettiin kokeilla pysäytystehtävää. Se oli ihan ookoo, taidettiin kyllä jokanen pysähdys tehdä askeleen myöhässä ja jo kaksi väliaskelta osoittautui ihan mahdottomaksi tehtäväksi. Ennen sitä Salli kuitenkin pysähtyi oikein nätisti, seisoi paikallaan hienosti ja oli ihan tyytyväisen oloinen, joten se riitti minulle.

Lähdimme sitten tekemään voltteja. Kulmiin ja pitkien sivujen keskelle voltit, lyhyeltä sivulta käännyttiin aina keskihalkaisijalle jotta saatiin suuntakin vaihtumaan joka kierroksella. Marianne ei tykännyt Sallin matelusta, poni tosiaan lösähti. Ensin sillä oli kovakin kiire, mutta sitten se yllättäen päätti vain laiskistua. Mun piti saada pohje läpi ja hevosta eteen. Onnistuihan se sitten ajoittain, kun vaan uskaltauduin oikeasti käskemään enkä vaan hipsuttelemaan mukana. Mutta en mä halunnut suututtaa Sallia, joten kyllä me aika paljon tuhlattiin aikaamme myös mateluun. Voltit olivat ihan ookoo, vähän poni tunki ulos ja oli pikkasen hankalaa ajoittain, mutta joka kerta se kääntyi ja pysyttiin sillä omalla reitillä ihan kohtuu hyvin.

Siirryttiin sitten kevyt raviin. Piti vaan vähän ratsastaa eteen pitkillä sivuilla, lyhyillä hakea takaisin. Mä aloitin taas hissutellen. Rauhaisaa ravia, uraa pitkin. Koitin kevennellä kuten normaalit ihmiset, vähän toki hypin turhan ylös ja jalustimetkin vammailivat omiaan. Välistä se parani, kevensin vähän rauhallisemmin ja jalustimetkin pysyivät paremmin.
Ravissa tehtiin joitain ympyröitäkin. Se oli vaihtelevaa. Ensin Salli juurtui toisten perään eikä kääntynyt mihinkään, sitten se yllättäen kääntyikin tosi helposti ja keveästi ja sitten taas vähän juurruttiin. Ihan hyvin kuitenkin.
Kun sitten ravi sujui muuten hyvin, uskalsin vähän koittaa sitä eteenpäinratsastustakin. Vähän meinasin taas jäädä jälkeen kun Salli lähti vähänkin etenemään, mutten mä toivottavasti suuhun jäänyt kiinni. Pari vähän etenevämpää ravipätkää me saatiin, yleisesti ottaen se oli matelua. Ja pari kertaa kaahailtiin kentän toiseen päähän kavereiden perässä, eheh.

Käveltiin vähän väliin, Marianne selitti jotain että poni kääntyy nyt varsin hyvin, mutta ihan liian hitaaksi annoin sen jäädä.
Seuraavaksi otettiin sitten laukat. Harjoitusravia, piti tehdä vähän voltteja, sitten lyhyeltä sivulta laukannosto.
Olin yllättynyt kun siirryttiin harjoitusraviin, mä meinaan oikeastaan jopa istuin siellä. Silloinkin kun Salli lähti vähän kiihdyttelemään, ehkä vähän pompin, mutta ihmeen hyvin joka tapauksessa. Jes.
Meillä oli pikkasen erimielisyyksiä sen suunnan kanssa ja Salli vähän lösähteli aina välillä. Saatiin joitain voltteja sentään onnistumaan harjoitusravissakin ja koitin vähän naputella ponia mukavaan raviin.
Laukatkin olivat hyviä. Laukka nousi joka kerta ja jopa ihan helposti. Hah, ja laukka oli taas todellisen megalomaanista :D Eka nosto tuntui siltä kuin poni olisi tyyliin noussut takajaloilleen ja lähtenyt sitten pukkilaukkaa eteenpäin. Aika eri kaliiperia jos johonkin Nikkiksen pikku-ponilaukkaan vertaa.
Joo, laukka oli ihan mieletöntä. Ilmavaa ja mielenkiintoista. Samoin mun istunta. Vaikkakin on se sanottava että istuin mä siellä paremmin kuin oisin uskonut, melkein jopa satulassa välillä. Olihan se istunta aika ilmavaa ja jalat pomppivat ja kädetkin olivat ihan hukassa. Mutta parempi, en mä ainakaan pystysuoraa pomppimista harjoittanut. Laukka pysyi kivasti yllä kun pystyin jopa pikkasen huolehtimaan sen jatkumisesta. Ja Salli laukkasi mukavan anteeksiantavasti, ei vetässyt liinoja kiinni heti kun ratsastaja vähänkin heilahtaa eteenpäin :) Oikein kiva. Jalustimet eivät kyllä osanneet ollenkaan, koko ajan kengän koroissa.

Parin harjoitusravinoston jälkeen otettiin vielä jokunen nosto käynnistä. Onnistuivat nekin tosi hienosti, Salli näytti miten hienosti sitä osataankaan mennä.
Toiseen suuntaan otettiin vielä vähän nostoja, ensin harjoitusravista ja sitten käynnistä. Poni nosti hyvin, minä istuin ihmeen hyvin. Laukat tipahtelivat tähän suuntaan kyllä pikkasen herkemmin mutta muuten se oli vallan ookoo.
Sitten loppukäynnit.

Mä olin tyytyväinen, ei siinä mitään :) Vähän piti tunnustella, vähän piti varoa jonka takia ei nyt ihan kaikkea saatu irti, niin sanotusti, mutta tällaiseksi kerraksi tää oli hyvä. Istuin laukassa ookoosti, ravissa kivasti. Poni meni suunnilleen sinne minne piti. Ehkä eniten kaihersi se sisälle tunkeminen ja toisten seurailu. Muuten oli oikein hyvä kuitenkin.

Keskelle, alas selästä ja kohti tallia. Poneilla oli jotain ihmeellistä sätkyilyä matkalla talliin. Sallikin kokeili, iiks ja apua. Pysäytin hepan aina kun se yritti lähteä kipittelemään ja muutaman stopin jälkeen Salperikin osasi tulla varsin asiallisesti talliin. Harjailin hänet pois, sitten kuolaimet pesuun ja kortti kirjaukseen.
Ja jutusteltiin Jonnan kanssa. Ja Mariannen kissa, jota kutsun nyt Ramramiksi, halusi ihan välttämättä haistella Jonnan auton takarenkaita. Mä kävin sen sieltä noukkimassa ylös jottei Jonna ajaisi pikku kissaa ihan pannukakuksi :D
..Eikä aikaakaan kun Marianne juoksi tallista katsomaan ollaanko me kidnappaamassa Ramram mukaamme ja tuli sitten viemään sen minulta jotten vain varasta sitä :D
Ja kotiin.


Katselen noita videoita myöhemmin. Ja teen videota myöhemmin. Siihen ja huomiseen asti, näkemiin :)

Mietin onko pääni puusta (haaste)

Päätinpä tässä samantien tehdä tän. Tai siis silleen, kohta tulee tuntipostaus :)

Säännöt:

• Kerro 11 asiaa itsestäsi
• Vastaa haastajan 11 kysymykseen
• Keksi 11 uutta kysymystä
• Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
• Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät 

(Ja ei, en haasta ketään koska olen mukava ihminen :) )

1. Williamilla menee hyvin tai ehkä huonosti. Tosi hankala sanoa :D Tiedättekös, koko ajan loukut mustuu ja ne kuolevat pois. Tosin tälläkin hetkellä siihen on kasvamma kuus uutta loukkua (joista osa on vähän mustia :/ ) joten en tiedä. Toisaalta se on elossa, toisaalta se näyttää kuolevalta. 

2. Olen keksinyt uuden harrastuksen. Katson pelivideoita youtubesta. Auts. 

3. Matkustetaan Hesaan tossa elokuun alussa! Kiehtovaa eikö vain? No ei, mutta keksin että täytyy päästä ihailemaan uljasta pääkaupunkiamme, varsinkin kun olen käynyt siellä ehkä korkeintaan viisi kertaa, ja viimeksi varmaan kymmenen vuotta sitten. Odotamme mielenkiinnolla löydämmekö takaisin.

4. Tosiasia kuitenkin on se, että mä vihaan Helsinkiä. Ällöttävä paikka, se on.. ihan kuin miljoona kaupunki. Tai siis, liian iso. Liikaa ihmisiä. Jotenkin likainen paikka. En tykkää ollenkaan. Enkä kyllä haluaisi mihinkään Las Vegasiinkaan mennä. (tai ehkä haluaisin, mielenkiinnosta. Samasta syystä mennään nyt Hesaankin)

5. Tykkään hipliä kaikkea. Ihanaa kosketella kaikkea mitä näkee :D Kaupassa pitää hipliä kaikki läpi, haluan tuntea miltä mikäkin pinta tuntuu. Se on kiehtovaa, uskomattoman mukavaa.

6. Olen niin lahjakas autolla ajaja, että meinasin tässä viikonloppuna ajella jälleen ojaan. Harrastan sitä varsinkin tuon yhden auton kanssa. Enkä edes tiedä miksi, varmaan pelkään ajaa keskemmällä jotten ajaisi vastaantulijoiden päälle. (Ja siis käytännössä "ajoin melkein ojaan" tarkoittaa suunnilleen sitä, että auton pyörät kolisi asfaltin reunaa pitkin.

7. Kapinoin yhä edelleen oikeinkirjoitusta vastaan. Sampoo. Oikeasti. Sampoo!? Kuulostaa siltä kuin se olisi Sampo-niminen henkilö, tai sitten se sampo jolla tehtiin kultaa Kalevalassa. Ihan sama vaikka kuinka kuuluisi kirjoittaa suomeksi, mä kirjoitan sen silti shampoo. Itkuparku. Samoin muutama muu. Vaikka eipä sillä, jogurtti (jonka kirjoitan myös ihan väärin ;) ) on ihan kiva sana tuollein. Tai se oli hirveetä kun se piti kirjottaa jotenkin silleen että yoghurtti (en edes osaa)

8. Mä olen elämäni aikana ostanut yhden (1) CD-levyn. Muut on jotain vanhoja tai poltettuja. Tämä ainoa ostamani on tuo Katri Helenan kokoelmalevy. Heh. Halusin sen oikeesti :D 

9. Jos jatketaan niin multa löytyy tasan yksi (1) vähän aikuismaisempi kirja/romaani (ne loput on jotain äiteen ja sen siskon vanhoja/jotain söpöjä heppakirjoja/rakkaita sarjakuvakirjoja) Se kirja on Lokero 21. Se taitaa myös olla ainoa kirja (sarjakuvia ei lasketa) jonka olen itse ostanut. 

...Ja miksi halusin ostaa sen.. "Nuori nainen, .... piiskaniskun jäljet. ..syöksyy alas portaita. ..ottaa panttivangeikseen eläviä ja kuolleita." Kuolema on hyvä. Ja kärsimys ;)

10. Kun mä pelaan jotain pelejä/katson videoita joissa on noita lappuja tai kirjeitä. Niitä kirjeitä joissa kerrotaan tyyliin että "nyt me tehdään näin ja näin.. mutta hei, nyt meni pieleen" "ollaan pulassa.. odotetaan apua" Ne surettaa mua aina hirveesti. Elän jotenkin niin tunteella, näen sieluni silmin kuinka ne jo kuolleet peliukot ovat kirjoittaneet ne. Se jotenkin liikuttaa sisäisesti. Yks esimerkki on Pokemonissa (heh :D) kun ne tiedemiehet kirjoittivat päiväkirjaa siitä kun he loivat ton Mewtwon. Ne kertoivat että he tekevät tällasen, se on tällanen ja nyt kävi huonosti. Sitten kun ne päiväkirjat on siinä tuhoutuneessa talossa.. Se liikuttaa ja koskettaa jotenkin, ne uurastivat ja tekivät ja sitten kävikin noin.

Heh, tunteella mukana

11. Nyt menee jotenkin jo vaikeaksi. Sitä paitsi pitäisi melkein jo nukkua. Sanonkin siis että mulla on tällä hetkellä ihanat lakanat. Asia jota en ymmärrä, miten lakanat voikin olla niin erilaisia? Jotkut on tosi lämpimiä ja pehmeitä, jotkut kovia ja viilempiä. Peitto on sama, patja on sama, silti se ero on niin huomattava.

1. Lempi karkki? Vedän kaikkea, siksi olen lihava. Kheh. En mä kyllä oikeasti tiedä, tykkään mustista karkeista (salmiakki!) suklaasta (mut onko se karkki) ja kai ne hedelmäkarkitkin on okei joskus.
2. Blogin pitämisessä inhottavinta? Ei mikään, rakastan kaikkea :D Ei oikeastikaan ainakaan vielä ole tullut mitään oikeastaan inhottavaa
3. Lempi TV-ohjelma? En mä kato mitään... Viimisin ohjelma jota katoin kunnolla oli Tanssin Superäidit :D Katoin varmaan viis jaksoa peräkkäin. Sit unohdin senkin. Putous on nyt sellanen jonka olen onnistunut pari viimeistä kautta katsomaan kokonaan. Mutten siis pidä siitä (en uudemmasta kaudesta siis pitänyt) 

Sanotaanko että lempi TV-ohjelma on just se mitä millonki sattuu telkkarista tulemaan kun mä sen avaan. Tosin Ostos-TV:tä tykkään kyl kattoa.
4.Minä vuonna olet syntynyt? -95, trololol. No, ei paras vuosi. Tai jos ollaan rehellisiä niin mä oisin halunnut syntyä.. ehkä -65. Se ois ollu hienoa. Ois saanu kattoa kun väritelkkarit tulee. Ois eläny 70-luvulla. Ois saanu elää sen kasari ajan (ja vielä niinku ollu nuori siinä 80-luvulla.) Muistais ysärin oikeasti hyvin. Olis ollut järjissään sillon ku vuosituhat vaihtu (mä muistan vaan sen että katoin jostain telkkarista ku tuli ihan hulluna niitä ilotulitteita. Mut ei sitä nyt viis veenä oikein tajunnu) Olis elelly niiden tiiliskivikännyköiden aikana, ois nähny ku tietokoneita alkaa tulee. Katkeruus, mutta onneksi oon sentään viime vuostuhannen puolella syntynyt. Parempi sekin kuin ei mitään :) (millasen romaanin saakaan kirjotettua)
5. Entä vuoden aikana? Keväällä. Romanttisesti sanottuna Justin Bieberin syntymäpäivänä kevään ekana päivänä.
6. Liikunnallinen vai ei liikunnalinen? Hmm. En oo nyt ihan varma mitä tää nyt sanoo, mutta siis minä olen ainakin erittäin epäliikunnallinen (vaikka olenkin nyt keksinyt että alan bodaamaan. Nostelen sit penkistä pari sataa ja sillee)
7. Oletko rasisti? Joo. Heh. Oikeastikin, heh.
8. Ärsyttävin asia hevosessa? Paha sanoa.. kavereiden seurailu, heh
9. Koulu vai esteet? Koulu. Tosin en kutsu mun ratsastusta kouluksi, korkeintaan wnb-kouluksi
10. Ratsastuskoulu vai harrastetalli? Tääkin on nyt vähän tällanen, kuulostavat samalta. Ratsastuskoulu siis, uskon tajuavani mitä tää tarkottaa
11. Testi oli? Ihan ookoo toki :) Tosin tuhlasin tähän ihan liikaa aikaa, aiai minua :D 

Pienen ponilapsen tuska

Heipä hei. Tänään tallille ja jee, mulla oli Nikkis :D Hihi. Nikkis oli kaikilla tunneilla ja meidän tunnilla oli lisäksemme Vinski, Pomo, Evita, Extra, Salli ja Simo.
Kattelin kun edellinen tunti koikkaloikkelehti yli esteiden ja sitten olikin meidän vuoromme selkäytyä. Pieni poni raasu, hän oli varmasti kovin pettynyt.

Nousin ponin selkään ja lähdettiin sitten tarpomaan eteenpäin. Poni oli vähän laiskimus, hän oli jo niin kaikkensa antanut. Lähdin hakemaan reippaampaa käyntiä, nyt kun mullakin oli selkeä kuva siitä millaista vauhtia poni milloinkin kulkee. Tehtiin voltteja ja se sama ongelma - poni hidastui volteilla aivan madoksi. Uralla se saattoi kulkea jopa melkein reippaasti, mutta voltilla se lösähti ja liikkui eteenpäin kahden askeleen minuuttivauhdilla. Päätin että nyt me kerrankin pistetään poni liikkumaan myös volteilla, kerrankin se oikeasti saa edetä. Kyllä me jonkin aikaa siitä vauhdista keskusteltiin, Nikkiksen mielestä pohjetta ei ihan aina tarvinnut kuunnella ja se oli vähän sellanen junttikakara, aina piti kokeilla kuinka pitkään saa mennä ihan niinkuin itseä huvittaa, minkä kaiken voi sitten jättää noteeramatta. Alkuun se oli siis sitä, että poni lösähti, minä tuuppailin eteen kaikin voimin, poni etenee ehkä hetken ennen kuin se taas lösähtää. Kun sitten lopulta totesin että pitää viedä vähän tarkemmin läpi nämä pyyntöni, niin alkoihan se siitä parantua: lopulta me tehtiin voltteja, joilla poni oikeasti käveli eteenpäin. Samoin uralla löydettiin sellainen ihan ookoosti etenevä käynti.

Nikkis jatkoi myös pieni muotoista pikku-ukkojen bongausta. Peltopään kulma = pahuuden linnake.
Marianne on siitä toitottanut että poni ei siellä mitään pelkää, kunhan laittelee omiaan jotta ei tarttis tehdä. Lähdin siis sillä ajatuksella liikkeelle, että poni ei siellä mitään pelkää joten se voi oikein hienosti mennä sinne kulmaan, ihan kyttäilemättä ja tunkematta sisälle. Vähän pieni poni yritti puskea ja kyttäillä, volteilla se jämähteli totaalisesti kun piti tuijotella pelottavaa kulmaa. Laitoin Nikkistä säälimättömällä tyylillä eteenpäin ja puskin sen kahta kauheammin aina takaisin uralle. Sekin alkoi oikeastaan parantua, ainakin poni alkoi kävellä siellä kulmassa ilman jumiutumisia. Eikä se siinä alkutunnista mitään ylimääräistä showta edes järjestänyt.

Tosin Mariannen palattua jätettiin se peltopää vähän käyttämättä, että saattoi sekin jotenkin auttaa. Noh, tuskin.
Ja siis yksi ärsyttävyys meidän touhussa oli, Nikkis valahteli muutamissa kohdissa uralle. Ja ura kun on tällä hetkellä se metrin monttu, niin niin. Ei ole hyvä mennä siellä. Lopulta kun sain itseni suoraksi ja ulkoavut kuntoon (ja ponin kuuntelemaan minua, heh) alkoi ponikin pysyä edes pikkasen paremmin siellä uran sisäpuolella.

Lähdettiin kevyt raviin. Ongelma oli yksinkertainen: tahti. Poni mennä lömpsötti hidasta ravia, vähän meinasi jopa hyytyä. Sitten taas hetkittäin se intoutui kiitämään alta kuin pieni keltainen ferrari. Ympyröillä poni hyytyi totaalisesti, sellaista pientä sipsutusta se ravi vain oli. Vaikeaa. Tai siis mun oli vaikeaa olla tasapainossa kun ensinnäkin poni on pikkasen piskuinen ja sitten kun se vielä ravailee noin epätasaisesti. Siellä mä heiluin oikein iloisesti suunnasta toiseen ja ratsastelin taas kädet suorina.

Mutta ei se katsokaas mitään, keksin että voisin tietenkin hakea reipasta ravia, aivan kuten tein käynnissäkin. Jälleen tarvittiin vähän keskustelua, mutta kun lopulta tajusin että voin ihan oikeasti käyttää raippaa myös pohkeen taakse (eikä se siis silti tarkoita että nyt poni juokset kuin olisi itse paholainen kintereillä) niin alkoi parantua huomattavasti. Nikkis alkoi kuunnella minua ja eteenpäinvieviä apuja ja kun saatiin vähän tasaisempi vauhti niin munkin keventelyni helpottui.
Poni alkoi siis kulkea tosi paljon paremmin. Se ravasi reippaasti ja tasaisemmalla tahdilla, joka säilyi jopa ympyröillä! Se ei enää hyytynyt melkein käyntiin, vaan selkeästi ravasi koko käännöksen. Hienoa me ;)
Nikkis kääntyi tosi kivasti, helposti. Joitain kertoja se valahti sinne uralle ja sitten meni hetki ennen kuin löydettiin paikka josta päästiin pois. Muuten se kääntyi aina kun pyysin ja meni todella hienosti ja asiallisesti. Lopulta meidän ongelmana olin siis lähinnä minä ja mun suorat tönkkökädet.

Käveltiin pikkasen ja jakauduttiin. Hevoset jäi porttipäähän, ponit meni peltopäähän. Otettiin harjoitusravia ja sitä sai sitten mennä ilman jalustimia halutessaan. Kuten arvata saattaa, jos kerran saa mennä niin tietenkin minä menen. Vaikka vähän epäilin, olin sen verran epätasapainoisen oloinen ja ponikin kyttäilee sitä kulmaa. Uskoin kuitenkin että pysyn kyydissä vaikka poni jotain pientä tekisikin. Enhän mä nyt mitään voi tippua, en. (paitsi Sallilta. Siltä mä nyt tipun aina :D)
Aloiteltiin sitten, piti vaan ravailla ja ottaa vähän siirtymiä. Poni oli päässyt lösähtämään välikäyntien aikana, joten jouduin jälleen aloittamaan ravin reipastamisella. Nyt mulla oli onneksi ne nappulat ja ajatus siitä mitä teen, sain sen puolesta ponin aika nopeasti tarpeeksi reippaaksi. Vähän tosin sitä tahdin hakua vaikeutti se ponin kyttäily, mutta elämän ei kuulukaan olla helppoa.
Eli joo, ensin ravi oli sellaista todella naurettavaa, oikein mummoravia. Poni ei edennyt mihinkään, paitsi silloin kun se lähti kaahaamaan pois pahasta kulmasta. Kulmaan oli kamalaa mennä, sitä tuijoteltiin korvat tanassa ja lapa sisälle pullottaen. Huih. Lähdettiin sitten työstämään sitä reippautta poniin. Nikkistä eteen ja jos se tuijotteli niin päätä sisään parhaani mukaan ja sisäpohkeella poni uralle. Ja tosiaan, kyllä se siitä jonkin ajan kuluttua tuli paljon paremmaksi, sitä kulmaa nyt koko ajan vähän kyttäiltiin, mutta ainakin mentiin sinne ja kuljettiin ihan ookoo ravia.

Tein joitain voltteja, joilla poni taas meinasi melkein hyytyä. Koitin taas parhaani mukaan pitää huolta siitä ettei poni vain pääse laiskistumaan käännöksissä ja sen lisäksi taistelin itseni kanssa - mikä siinä onkin että täytyy välillä vääntyä kaksin kerroin kaarteissa.
Kaiken tämän lisäksi koitin muuten myös istua oikeasti hyvin ja jopa niin ettei tyyliin jalat vispailisi koko aikaa. Mulla oli kuitenkin niin paljon pohdittavaa etten edes tiedä kuinka onnistuin, heh.
Pohjimmiltaan jäi kuitenkin varsin hyvä fiilis tästä harjoitusravista, mentiin ihan kivasti vaikka poni sitä kulmaa kyttäilikin.
Ja heh, niitä siirtymiä. En mä niitä kauheasti edes tehnyt, oli niin paljon kaikkea muuta. Muutaman siirtymän otin ja itseasiassa olin tosi tyytyväinen. Alkuun siirtymät oli löysempiä, mutta sen jälkeen kun poni oli saatu reippaaksi niin se siirtyi nätisti käyntiin (ja käyntikin pysyi ihan kivan etenevänä) ja raviin siirtymäkin tuli mukavan nopeasti ja keveästi.

Jatkettiin sitten laukalla. Sai laukata ilman jalustimia ja jos kerran saa niin tietenkin minä laukkaan :D Ilman jalustimia siis, me mitään nössöillä. (ehkä hetken nössöilin ja mietin miten pysyn kyydissä. Sit honasin että hei, olen kerran aikasemmin laukannut ilman jalustimia ja silloinkin menin Nikkiksellä. Eikä siitä ole edes montaa viikkoa aikaa. Että joo..)
Nikkis oli oikein hyväntuntuinen ja mulla oli hyvä fiilis tästä laukan nostamisesta. Poni oli reipas ja pohjekin meni sen verran läpi ettei hetkellinen hyytyminenkään haitannut. Uskoin siis että laukkakin tulee nousemaan ihan hyvin kun kerran ravikin jaksaa edetä noin kivasti. Nostettiin keskihalkaisijalta aina laukka, ensin vasempaan kierrokseen. Ja kuten epäilin, poni nosti laukat ihan kivasti, ei tullut yhtäkään epäonnistunutta nostoa, hah. Alkuun kyllä vaadittiin "jokunen" pohjeapu ennen kuin pikku poni jaksoi lähteä laukkaan, mutta kyllä se alkoi sitten nousta jo vähän vähemmilläkin pyynnöillä.

Laukka oli kivaa, heh. Poni nosti laukat tosi kivasti, nostelin tähän suuntaan aina ravista. Siis se ravi oli aina hyvää, tahti oli sopiva (ei mitään altajuoksemista) ja minä istuin hyvin, tai ainakin pomppimatta pahemmin. Laukka nousi joka kerta, vaikkakin alkuun vähän hitaammin. Ja minäkin istuin jo paljon paremmin siellä laukassa ilman jalustimia, jee :D No olihan se edelleen ihan julmetun vaikeaa, mutta parempaa kuitenkin. Jossain pätkässä seilasin satulassa sillen etukaarelta takakaarelle ja jossain pompin sivusuunnassa niin paljon että hyvä kun en pudonnut matkan varrelle. Mutta sitten oli paljon niitä hyviäkin pätkiä jolloin istuin satulassa, hetkittäin jopa pomppimatta, ja oikeasti kykenin ajattelemaan sitä istumistani. Koitin keskittyä lähinnä siihen että jos nyt ylävartalo ei seilaisi edes takaisin ja että takamus pysyisi penkissä. Jalat saivat elellä ihan omaa elämäänsä, niihin voidaan keskittyä joskus toiste. Kun sehän on ihan sama heiluuko jalat jossain maata kiertävällä radalla, ei se haittaa, mutta jos ylävartalo heijaa niin poni lopettaa laukan ja jos itse pompin niin se on epämiellyttävää ponille ja minulle, ainakin jos putoan sen tähden selästä. ;)

Poni laukkasi oikein kivasti, mä koitin vähän ratsastaa eteenpäin jottei se pudottelisi laukkoja kesken kaiken. Onnistuin jossain määrin, sain mä välillä ihan itse hiljentää. Ja ihana taas keskittyä siihen että laukasta raviin siirtymässä pitää istua suorassa, onnistuin mä taas pikkasen vähemmän pomppimaan ja hytkymään.
Laukka oli tosiaan itsessään oikein hyvää, poni laukkasi pientä töppölaukkaansa mukavalla temmolla eteenpäin uraa pitkin kun minä koitin lähinnä istua parhaani mukaan. Mutta oltiin me sitten hurjiakin, laukka meni niin hyvin joten keksin että mun on pakko koittaa tehdä ympyrä. Hah, mutta on se siis hurjaa, en oo ikinä ympyröitä tehnyt muuta kuin jalustimet jalassa ja satula selässä (eli sitä ilman satulaa laukkaympyrää ootellessa :D) Ensimmäinen ympyräyritykseni meni ihan pieleen, Nikkis ei halunnut siirtyä pois uralta. Seuraavalla kerralla tehtiin se, melkein poni lopetti laukan kesken, mutta kuin ihmeen kaupalla se jatkui ja poni kääntyi hienosti sellaiselle isolle ja holtittomalle ympyrälle. Ja olimme tehneet sen ja minä olin niin tyytyväinen itseeni.
Voimme siis jättää mainitsematta sen, siellä ympyrän keskivaiheilla roikun pitkin kylkeä (melkein ainakin) ja pompin taas ihan holtittomasti siellä, heh. Mutta siis sain itseni hilattua takaisin satulaan ja loppuympyrä meni kuin oppikirjoissa, joten ei tuokaan siis mitään haittaa.

Sitten vaihdettiin suunta ja laukattiin tähänkin suuntaan. Tää oli vaikeampaa, Nikkis kun kytsäili sitä kulmaa ja oli vallan kauhuissaan. Nostelin ravista ja käynnistä, laukka nousi taas kovin kivasti, vähän hitaasti kyllä välillä (ja varsinkin käyntinostot olivat tosi hitaita. Nousi kuitenkin, se oli tärkeintä)
Tähänkin suuntaan istuin laukassa ihan tälleen kivasti, vähän pompin ja hytkyin, mutta pysyinpä kyydissä, siinä se tärkein. Tähänkin suuntaan Nikkis ravasi hyvin ja teki ravista nättejä voltteja oli hyvä.
Mutta itse laukka oli vähän vaan hankalaa sen tosi pahan kulman takia :D Nikkis mennä tömpsötti pikku laukkaansa, sitten se hoksasi pahan kulman ja tunki sisälle ja jatkoi siinä laukkaa varsin tyytyväisenä. Ekalla kerralla se meni sen piikkiin etten ollut valmistautunut, seuraavalla kerralla päätin että olen tarkempi, pistän ponin jatkamaan uraa pitkin. Suunnitelmani oli hyvä, Nikkis ei vain tykännyt siitä. Poni pysyi joo lähempänä uraa, siellä missä piti. Mutta se tuli sen kulman sitten vauhdilla :D Lihapullaponi suorastaan kiihdytti menoaan ja viuhkaisi ohi kulman. Monta kertaa peräkkäin. Huh huh.

Välillä se ihan vaan kiihdytti laukkaa ja meni vaan oikein reippaasti uraa pitkin. Tää oli ihan ookoo, mitä nyt vähän häiritsi kun muutkin ponit veteli vähän kierroksia pienen ponin sekoilusta. Mä olin muuten ihan tosi hyvä. Tiedättekö, pysyin kyydissä ja istuin jopa suorassa! Oikeastaan, istuin miljoona kertaa paremmin mitä jalustimet jalassa, johtuen ehkä siitä ettei nyt ollut mitään mihin jännittyä. Kun poni lähti kiitämään niin vähän puristin jaloilla kiinni, mutta muuten istuin oikeastaan jopa rentona siellä ja lähinnä vaan otin pikku pidätteitä jotta saisin ponin rauhallisempaan laukkaan. Jee, upeaa minä!

Välillä poni sitten ei jaksanut vain kiihdytellä laukkaa, vaan se teki sellaisia suihkauslähtöjä ja jotain 90 asteen käännöksiä. Niissä otin yksinkertaisesti ponin heti kiinni ja ne suihkaukset jäivät ihan siihen pariin askeleeseen. Ja jälleen, istuin niin hyvin myös noissa pikku lähdöissä ja poni oli hallinnassa nopeammin kuin se oli edes lähtenyt. Olenko nyt edes vähän pro ;)

Paineltiin jonkin aikaa menemään tuollaista laukkaa johon kuului noita Nikkiksen reippailuita. Otin sitten pikkasen käyntiä sillä aloin olla itse niin väsynyt jo laukkailuun, vanha kun olen.
Mariannen tultua katsomaan otin vielä pari nostoa, nyt meni jo paremmin. Nikkis pysyi uralla, vauhtia tuli kyllä mutta otin niitä pidätteitä melkeinpä ennen kuin poni kerkesi kiihdytellä. Saatiin pari vähän hallitumpaa ja rauhallisempaa pätkää, jonka jälkeen annoin ponin kävellä ennen kuin otettiin loppukevyt ravit.

(yks Iinan kuva vielä, muut olikin Hennan :) )

Loppuravit oli ihan ookoo. Vähän poni tuhlasi aikaansa kyttäilyyn, mutta parin pikku kiihdytyksen jälkeen se rauhottui ja tyytyi vain pieneen mulkoiluun. Ravailtiin rauhaisasti uraa pitkin tällaista mukavaa ravia, keskityin nyt taas lähinnä siihen että tahti pysyisi edelleen hyvänä.
Sitten loppukäynnit.

(joo, tää teksti saatto taas olla semmonen tämmönen. Mä oon nyt väsynyt :D)
Hmm. Marianne oli kovin tyytyväinen ja se selitteli kauheasti kaikkea keskellä tuntiakin. Totesi että se olisi halunnut jatkaa Roosan kanssa, kokeilla sitä harjotusravi juttua, mutta nyt ei onnistunut.
Eikä se mitään, tuumasi se myös että pääsin pitkästä aikaa Nikkiksen selkään ja että oon alkanut pitämään siitä. Heh :3
Ja hyvin meni kuulemma, siitä sanottiin etten mä enää jännity jos tulee lähtö, vaan se jatkuu tosi hyvin ja samanlaisena kuin ennenkin, jeah. Ja poni laukkasi hyvin ja vaikka mitä teki hyvin.

Joo, eikä siinä mitään, mä olen tosi tyytyväinen. Pieni keltainen meni kauhean hienosti :) Oon tosi tyytyväinen siihen että saatiin ne voltit ja ympyrät onnistumaan, sen vauhdin puolesta siis. Kerrankin uskalsin oikeasti käskeä sen liikkeelle myös käännöksissä ja se tuotti tulosta. Ravissa oli vähän omaa tasapaino-ongelmaa, mutta muuten poni vallan hieno. Kääntyi hyvin ja oli mukavan asiallinen.
Ja totta kai ilman jalustimia meno oli tosi kivaa ja hienoa :D Ravi oli ihan ookoo hyvää ja laukkaan olen kovin tyytyväinen, varsinkin siis omasta puolestani. Upeaa hei, en pudonnut, tein ympyrän ja istuin jo noin paljon paremmin viime kertaan verrattuna.
Ja olin niin kauhean iloinen kun pääsin "pitkästä" aikaa Nikkiksellä, heh.

Loppukäynnit, poni kyttäili ja mulla oli vaikeuksia. Pää ei kääntynyt, ei millään. Harjoittelin vähän, koitin vähän käännellä ponin päätä ulos- ja sisäänpäin. Kyllä me lopulta päästiin pahan kulman ohi ihan nätisti ja sättäämättä mutta aikaa siinä kyllä meni.
Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Nikkis minä pääsin suihkuun ja sitten vippasin rouvaponin karsinaansa. Ja ei muuta kuin kotiin.

Ja tälleen aiheeseen liittymättömästi, kauhea ikävä myös toista pientä keltaista :( On siitä niin kauhean pitkä aika kun oon viimeksi pienellä pullaponilla mennyt, vieroitusoireet, heh. Kovin suloinen pieni pulla 

Yhä enemmän toisiimme takerrutaan

Hmm.. Jupina jupina -päivä. Tai ei oikeastaan. Osittain vain.
Musta tehtiin suoranaisen syväluotaava analyysi, olen kuulemma tosi hyvä, fiksu ja vähintään filmaattinen. Okei, toi viiminen oli tossa vaan hienouden vuoksi.
Hienoa! Tiedättekö kun mä olen tässä joka yö itkenyt itseni uneen kun olen miettinyt että nyt kaikki vihaavat mua kun taas sättäsin niin ja näin kauan ja sit rikoin sen mittanauhankin ja kaikkea! (Vaikka joo, en ees rikkonu sitä yksin. Ei siis voinut olla mun vika ;) ) Joten tosi kiva ettei tämä olekaan niin säälittävää kuin ajattelin. Tai on se, mulle vaan valehdeltiin.

Nerokkuus on joustava käsite. Mä olen vain niin tyhmä että se näyttää jo nerokkuudelta. Omituinen nero, joo.

Tallille sitten ja hei, mulla oli Roosa-poni, taas. Omalla tavallaan hauskaa kun oon nyt mennyt näin "monta" kertaa samalla ponilla. Ja hauskaa on myös se, etten ikinä arvaa että voisin mennä Roosalla, se on lähes viimeinen jonka uskon saavani, heh. No, tunnilla myös Pomo, Evita, Sakari ja Vinski. Roosa oli ollut ekalla tunnilla, joten harjailin sitä vain pikkasen. Roosa oli kamalan kaunis ja söpönen. Se seistä möllötti kuin aivokuollut, antautui kohtaloonsa kun minä harjailin häntä kauniiksi. Varustin ponin ja käppäiltiin kentälle vallan suloisesti (lue: madellen) Söpöä että poni on söpö kun se on aivan väsähtänyt.

Nousin selkään ja lähdettiin kävelemään. Roosa oli vähän, tai oikeastaan aika todella hidas. Hain ponia uralle ja reitille, sitten koitin saada meille sellaisen kivan ja Roosan mittakaavalla reippaan käynnin. Poni koitti alkuun tuppailla sisälle, kun ei hän voi siis mitenkään mennä kuten kaikki muut. Hän on erilainen, hänen pitää mennä keskellä ja duunailla omiaan ja blaablaa. Sain kuitenkin ponin jotenkin hallintaan ja päästiin liikkumaan kuten kuuluikin. Oikeastaan Roosasta kuoriutui varsin mallikelpoinen poni, hän alkoi odottaa että minä käänsin meidät kentän poikki, eikä vain runnonut vanhaa tuttua uraa pitkin toisten perässä. Jes!
Vauhti oli vaikeampaa, poni ei oikein vaivautunut liikkumaan. Sain ajoittain sellasta suht reipasta käyntiä, mutta kyllä se sitten taas lösähtikin. Pohje ei oikein ollut läpi, sanotaanko että pohje toimi vain puoliteholla. Sitten taas aina ei raippakaan olevinas auttanut, välillä taas auttoi niin paljon että rouvaponi vetäisi jo herneet nenäänsäkin. Mikäs siinä, olin tyytyväinen kun se alkoi edes suunnilleen edetä kun pyysin ja kun se ei lösöillyt koko aikaa.
Kääntyminen onnistui sitten kuitenkin ihan kohtalaisesti. Välillä vähän piti puskea ja vaikeilla, mutta kyllä se siitä. Ja minäkin jopa onnistuin välillä olemaan pumppaamatta silleen "pohje kiinni - pohje metrin verran irti kyljestä"

Alotettiin käynnin ratsastamisella, piti etsiä ensin hyvä tahti ja pian saatiin hidastaa käyntiä pätkän verran ja sitten laittaa eteen taas. Duppaduppadai. Poni ei oikein liikkunut, ei siis tarpeeksi. Vaikka tahti oli ihan ookoo mulle, niin ei se silti hyvin liikkunut. Alkuun me vaan koitettiin etsiä sellaista reipasta käyntiä. Sitten uskaltauduttiin vähän hidastelemaankin. Roosa hidasti varsin nätisti ja kun Marianne tuli melkein kädestä pitäen valittamaan vääryyksistä niin kyllä me alettiin saada poni jopa liikkeellekin. Vaikeaa se kyllä oli, ponilla ei ollut kovin yhteistyöhaluinen fiilis, näin suoraan sanoen.

Sitten lähdettiin kevyt raviin. Alkuun se oli aivan hirvittävän kamalaa. Poni ei jaksanut millään ravata ja ininiinini. Siellä me kökötettiin kentän keskellä, poni vain hyytyili ja potkiskeli ja kierteli paikallaan. Kun päästiin uralle niin eikös poni käsittänyt sen niin, että nyt on tarkoituksena juoksennella toisten takamuksissa kiinni. Minä yritin siinä kääntää, yritin todella. Nätisti, vähemmän nätisti, koitin olla kiskomatta ja välillä kiskoin ihan hulluna jo huomaamattani. Ja poni vain puksuttaa toisten perässä naama väärinpäin! Kerran otin sen käyntiin ja käänsin käynnissä voltin. Voi jumala kun oli sekin tahmeeta, poni ei edennyt mihinkään ja oli oikein sellanen... Siis jos hevosella ois ilme ja jos sen selkään näkis, niin olen täysin varma että ponilla oli ihan sellanen tällanen >:(( ilme koko ajan. "Minen mitään tee. Minen halu, minen jaksa. Itku parku poru"
Mariannekin alkoi ihmetellä mun kanssa kun ei siitä mitään tullut. Ei oikeasti, ei yhtään mitään. Mä vaan taistelin ja tahkosin ja Marianne yritti huudella viisaita alhaalta käsin. Lopulta sain ponin jonkun perästä pois, ja se oli ihan varmasti aikeissa juosta Pomon päälle (vaikka Marianne oli sitä mieltä ettei. Mutta se oli, se oikein valui sinne ulos) Lätkäsin raipalla taakse, Roosa suuttui ja veteli jokusen potkun siinä. Sen jälkeen jatkettiin ravia. Ja tadaa! Poni meni hyvin.

Käsittämätön se muutos (enkä muutenkaan olisi uskonut että paksukalloponi alkaa toimia sen pikku pukkisarjansa jälkeen noin hyvin, ainakaan ihan heti) Poni alkoi tuntua pehmeältä ja vastaanottavaiselta. Poni alkoi pärskiä ja tuntui niin ihanan rennolta että se oli ihan mieletöntä. Poni ravasi eteenpäin, se kääntyi, eikä kertaakaan enää jumiutunut kenenkään perään kiinni. Alkuun se oli niin sellanen epämiellyttävä ja oikein sellanen ettei sitä kiinnosta, mutta pikku tappelumme jälkeen siitä tuli niin ihana kuin Roosa osaa olla. Olin oikein tyytyväinen, se oli hienoa.
Tehtiin ravissakin noita pikku hidastuksia, lyhyet sivut hitaassa ravissa, pitkillä eteenpäin. Poni hiljensi hienosti, muutamaan otteeseen ei ihan mennyt läpi. Ja omalla tavallaan hauskana pidin sitä, että aina hiljentäessä poni dippasi päänsä ihan alas ja meni sellaista hidasta, melkein käynti -ravia. Eteenpäinkin se lähti jo paljon paremmin, välillä ei saatu kunnon liikettä, mutta useimmiten ainakin tuli sitä kivaa ja reipasta ravia, jes!

Käveltiin vähän ja sit oli laukan vuoro. Sakari ja Vinski jäi porttipäähän, muut menivät peltopäähän. Ja siis ihan vaan laukkaa siinä "ympyrällä" (puolet kentästä ei ole mikään ympyrä, mut anyway)
Sanotaanko vaikka että viime viikko meni niin älyttömän hyvin ettei nyt voi olettaa että aina sujuisi. Eikös?
Roosa muuttui taas sellaiseksi "mitään en muuten tee, en vahingossakaan" Siellä keskellä se kökötti, muuleili oikein. Pyörittiin pikku ympyrää, jos koitin saada eteenpäin niin tuli vähän potkua tai sitten hullunmoista kaahailua -> suoraan toisten kylkiin. Siihenhän me toki oltiinkin laukka nostamassa.
Välillä poni kävi vähänkin suurilla kierroksilla, se oikein yritti lähteä kisailemaan Pomon ja Evitan kanssa. En oikein halunnut päästää, ei sekään ihan tarkoituksena ollut.
Oikein mikään ei sujunut. Poni tunki minne sitä huvitti, eteenpäin ei liikkunut edes kirveellä. Tai no, toisten päälle se kyllä ajoittain halusi liikkua. Jokunen laukka-askel me sitten saatiin. En silti tiedä onko se hyvä asia, sellaista laukkaa että ponilla pyörii silmät päässä ja kontrolli on ihan olematon.
Siis joo, tosi turhauttavaa. Ja kun ei sille oikein saa taas tehtyä mitään. Poni ei mene reitille, ei. Jos laittaa eteen niin siellä on aina joku edessä. Ei toimi ollenkaan.

Lopulta kyllästyin ja yritin saada vain ravia. Kevyt ravia ensin, sitten ihan rauhallista harjotusravia. Mahdotonta oli sekin, ponilla kiisi herneet korvien välissä sellasta vauhtia ettei se nyt mitenkään voinut ravata, ei suinkaan. Joko hän potki takajaloillaan ja itki ettei hän tee kyllä yhtään mitään tai sitten hän kaahaili ja nosteli jotain laukkoja itse.
Lopulta saatiin ravia, se vaan oli niin pirun lösöä ravia ettei taas paremmasta väliä. Poni sammahteli kesken kaiken, ei mitenkään voinut ravata nätisti eteenpäin. Tekisipä mieleni hakata päätä seinään ;) No, saatiin sentään poni rauhallisemmalle mielelle ja onnistuttiin edes ravaamaan. Lopuksi otettiin vielä Mariannen painostuksesta yks nosto tuosta meidän rauhallisesta ravista. Poni nosti laukan ja laukkasi varsin nätisti, vaikkakaan ei se kääntyminen onnistunut. Ei se mitään, mä pidin yllä hyvää työskentelymieltä ja hoin ponille että "ei me mitään kääntyä haluttukaan vaan suoraan tänne baanataan, oli ihan tarkoituskin, joo hieno poni"

Käveltiin sitten taas vähän ja loppuravailtiin. JA JÄLLEEN poni aloitti sillä "mitään tee, njääh" -asenteella. Mä en jaksa käsittää :D Oliko se nyt noin tympääntynyt tai väsähtänyt, oikeasti koko ajan tuo samanlainen kivikova-muuli-mitään-en-tee -tyyli puski läpi.
Tapeltiin taas. Poni ei halunnut tehdä mitään, minä en halunnut että poni saa tahtonsa läpi. Aikamme kun taisteltiin ja kun minä taas melkein hermostuin niin kyllä se lopulta lähti taas toimimaan. Jälleen ponista kuoriutui mallikelpoinen yksilö, joka teki kuten arvon ratsastaja pyysi.
Loppukäynnit.

Marianne tuli toteemaan että lopulta se toimi raveissa. Ja kyllä se myönsi että poni toimi niissä alkuraveissakin, ja alkukäynneissäkin se oli kuulemma varsin hyvä. Mutta laukkaa se kummasteli :D
Ei hätää, minä valaisin. Selitin oikein tarmokkaasti että ongelmamme on se, ettemme osaa laukata jollemme mene harjoitusravia (totta kai on poikkeuksia. Mutta yleistettynä poni ei laukkaa hyvin jollei me mennä harjoitusravia. Koska olemme ponin kanssa niin palikoita ettemme pysty valmistautumaan laukkaan ilman kunnollista harjoitusravia)
Marianne ymmärsi ja mietti että täytynee sitten mennä harjoitusravia aina ja ikuisesti. Hyvä idea :)

Mä en oikeastaan tiedä sanonko olevani tyytyväinen vai en :D Siis ponihan oli varsin kamala ja mulla meni varsin kamalasti. Mä olen kuitenkin tyytyväinen siihen että saatiin se toimimaan. Ja todellakin se ero, aina ravissa oli ensin se kivikova pökkelö ja sitten se olikin yhtäkkiä todella mukava ja miellyttävä poni. Se oli hienoa, kovin palkitsevaa.
Mutta joo, olihan poni nyt ihan kamala eikä me oikein onnistuttu. Ei se aina voi sujua niin hyvin.

Keskelle ja alas selästä. Poni nuokkumaan talliin ja ripeästi varusteet pois. Sitten vein unissakävelijä-ponin tarhaan ja kruisailin kotiin.
Ja yksi kysymys; jos auto vilkuttaa että tadaa käännyn tonne, niin minkä ihmeen takia parin mopon on pakko pysähtyä just sinne risteykseen mihin se auto on kääntymässä. Olisko ollu kauhean vaikeeta pysähtyä sinne pikkasen aikasemmin, hmm.
Ihmismielenmysteerit, tosin ei sillä niin väliä. Kyllä mulla oli aikaa seistä siinä ;)