Kuolleet hyppivät silloille

Olkootkin että se oli vain kala. Oliskohan pitänyt ottaa mukaan sieltä, ehkä sen ois voinut elvyttää? Siltä tosin taisi puuttua puolet mahasta, mutta joo.

Tallille taas tänään ja jatkoin Sallin kanssa. Tunnilla myös Kaisa, Sakari ja Jack. Salli oli toisella tunnilla joten keskityin tuntien toljotteluun. Kävin mä tosin vähän Simoa taluttamassa ja parit hemmotkin heitin satulaan. Olin niinkin aktiivinen (; On se kuitenkin hauskaa. Ku oon tässä viime aikoina leikkinyt lähinnä vanhaa ja väsynyttä, en jaksa.

Tuntimme alkoi, joten menin Sallin luo ja kiipesin selkään. Lähdettiin kävelemään ja Salli kyllä aloitti erittäin reippaasti. Pian se kuitenkin hyytyi, johtui kyllä varmaan lähinnä siitä että mä tuskastelin jalustinten ja oman vinouteni kanssa. Korjailujen jälkeen jatkettiin ja lähdin ratsastamaan Sallia eteenpäin. Alku aina hankala, mutta lopulta poni jaksoi liikkua ja pysyi ihan mukavan etenevässä käynnissä. Vähän voltteja, joille poni kääntyi tosi kivasti. Koitin jopa keskittyä pieneen asetukseen, taisin jopa onnistua. Salli oli ihan kiva ja käveltiin oikein nätisti.

(Iinan kuvia taas. Onneksi osaan keventää tosi liioitellusti (: )

Lähdettiin sitten kevyt raviin. Ja mulla vähän vispasi tuo tasapaino taas. Seilasin hieman liikaa ja jäin vähän jälkeen kun oli olevinas niin iso ravi ja kaikkea. En kyllä nyt ymmärrä itseäni, oliko tämä viime viikko niin järisyttävä vai mikä, tuntui etten ole muka ratsastanut aikoihin, enkä varsinkaan Sallilla.
Työskenneltyä itseni kanssa, aloin pysyä jo jonkinmoisessa tahdissa enkä hukkunut koko ajan omiin seilailuihini.
Sen jälkeen ajateltiin sitä tahtia. Sain Sallia tosi kivasti taas eteenpäin ja se liikkui oikein mukavasti. Tosin tänään vaadittiin vielä vähän lisää, Marianne halusi että vien loppuun asti jotta Salli pääsee ravaamaan kunnolla. Mikäs siinä, poni lähti vieläkin etenevämpään raviin ja minä koikkelehdin kyydissä kuin merisairas. Vähän turhan korkea kevennys, vähän heilui jalat. Tai pikemminkin pelkkä oikea jalka. Koitin korjailla taas itseäni, mutta ainakin heppa eteni ja ravasi hyvin.

Ja tälleen omien tuntumieni perusteella sanoisin että tänään hevonen kääntyi paremmin kuin viime viikolla. Kyllä se välillä vähän juurtui uralle, varsinkin silloin kun ratsastin eteenpäin. Voi johtua siitä että silloin aina menetin itseni ja koikkelehdin liikaa ja sen takia ei ratsu sitten kääntynyt. Näitä joitain juurtumisia lukuunottamatta Salli kuitenkin kääntyi oikein nätisti, suunta ei päässyt vaihtumaan ja tietkin olivat melkein sellaisia kuin suunnittelin. (Vähän liian isoja, hieman tungettiin vastaan taas. Mutta periaatteessa)
Ja kuinka voi se katse ärsyttää :D En mä osaa katsoa eteenpäin, osaan vaan tuijotella sitä hiekkaa. Tässä on kuitenkin se hyvä puoli, että ehkei sitä hiekan tuijottelua huomaa niin helposti kuin kaulan tuijottelua, heh.
Mutta oikeasti, luulen että voisi hevoset kääntyä/edetä paremmin jos minä katsoisin eteen, en eteen ja alas. Se on vaikeaa. Koitan oikeasti keskittyä. Kun katsoo eteenpäin niin iskee vaan sellanen olo ettei pysy edes kyydissä, jotenkin se tasapainottaa kun pudottaa katseen alas. Mielenkiintoista.

(valkkaanko nyt ihan tahallani näitä "osaan ratsastaa kuten huomaatte" :D Yritän keksiä niitä mitä en ois viimeksi lykännyt tänne)

Siirryttiin käyntiin ja lähdettiin taivuttelemaan hevosia s-kirjaimille. Jee! Nyt kun vihdoinkin tiesin mitä tehdä.
Jäin porttipäähän kun katsoin että siellä oli kivasti tilaa ja lähdin sitten pyörittelemään ponia volteille. Oikealle Salli taipui tosi hyvin, pää kääntyi hyvinkin pitkälle ja poni pysyi suhteellisen tyytyväisen oloisena (että ehkä onnistuin olemaan nykimättä ohjia täysin epäjohdonmukaisesti) Vasen suunta oli vaikeampi, ei se taipunut niin paljon. Kyllähän se pää sisälle tuli ja kaula taipui, muttei kuitenkaan niin syvälle kuin oikeaan kierrokseen. Enkä mä sitten saanut vaikka parhaani yritin. Ehkä hetkeksi se saattoi taipua suunnilleen yhtä syvälle kuin oikeaan, muttamutta.
Marianne sieltä totesi että tein hienon ratkaisun. "Sitä kulmaa se Salli aina kyttää ja nyt Milla päätti että jumpataan täällä ihan rauhassa" Vitsit kun olinkin hei piiloviisas, en edes ajatellut sitä noin syvällisesti :D Hyvä idea kyllä, täytyy myöntää.

Siellä oli neljä puomia, tasaisesti keskihalkaisijalla. Jokaisen piti kävellä puomin ympärillä ympyrää tehden. Jokaisella oli siis käytännössä neljäsosa kenttää käytössään. Tai ainakin teoriassa, heh.
Laukat otettiin ympyrällä jottei aina vain puksuteltaisi uraa pitkin. Jännittävää, erittäin.
Ensin olin päädyssä, mutta vaihdoin sitten toiselle keskiympyrälle Sakarin ja Kaisan väliin. Sitten lähdin koittamaan sitä laukannostoa. Salli ei ihan käynnistynyt toivomallani tavalla, joten laukka ei noussut ihan ekoilla yrityksillä, eikä varsinkaan käynnistä. Taisin sitten ottaa nostoja vähän miten sattui, välillä ravista ja välillä käynnistä.
Aloittelin vasempaan kierrokseen. Ensin tosiaan tuli jokunen nostonyritys ennen kuin tärppäsi ja Salli lähti rytkimään laukkaa eteenpäin. Olin maalaillut vähän piruja seinille ja ajatukseni olivat oikeassa. Välillä onnistuttiin melkein kääntymään ympyrälle (no joo, ehkä ympyrä venyi kymmenellä metrillä. Joka tapauksessa) mutta välillä sitten poni iski vaihteet päälle ja laukkasi täysillä suuntaan x ja sitten löydettiinkin itsemme aivan väärältä ympyrältä. Uhups.
Minä yritin istua hyvin ja jumputtaa Sallia ympyrälle. Koitin vähän hidastaa laukkaa jottei poni kerkiäisi vain kadota toisten ympyröille ennen kuin huomaan. Silti ei oikein onnistunut, hanailtiin vaan vähän missä sattui. Laukka sentään pysyi ihan kohtuullisesti yllä, saatiin edes jonkun aikaa aina kärvistellä surkeudessamme.

Otin siinä raippaakin sitten ulkokäteen ja tein vähän tehokkaammin selväksi ettemme voi lähteä ympyrältämme. Salli alkoikin kääntyä paremmin, ikävä sivuvaikutus vain oli se ylimaallinen vauhdin lisäys jonka ansiosta minä olin vähän taas irti penkistä ja vinona ja kaikkea. Kuinka vaikeaa voikin olla. Aloin siinä olla jo aivan väsähtänyt ja kuollut, pah. Liian iso laukka, kovin raskasta rytkiä siellä mukana. Tosin kunto kasvaa, se on aina hyvä.
Laukatessamme vaihtui yllättäen suunta, mutta päätin että sama kai se on kokeilla miten oikea kierros onnistuu. Nostettiin uusi laukka ja jatkettiin. Meni paremmin. Erittäin paljon paremmin. Kyllä ne ympyrät tähänkin suuntaan venyivät, muttei ainakaan karattu toiselle puolelle kenttää tai muutakaan. Ja saatiin me pari oikeaa ympyrää ilman ylimääräistä venymistä, jee!
Sitten Marianne sanoi että voisin kävellä. Nössöt kävelee jos niitä väsyttää + ei voitu millään jättää tähän tota laukkaa kun meni niin köyhästi. Otin vielä pätkän tähän suuntaan, sain hyvän ympyrän ja kävelin sitten vähäsen. Ja tein välikuolemaa.
Mutta sitten kun siinä aikaa oli niin päätin että sama kai se on kokeilla vielä uudelleen sitä vasenta kierrosta. Nostin laukan ja pistettiin menemään. Ja onnistuimme, kaksi ympyrää peräkkäin, ainoa ongelma oli se että poni meinasi hyytyä kesken kaiken. Hienoa me :) Onnistumisen jälkeen saatettiin kävellä hyvillä mielin.

Otettiin vielä vähän loppuraveja. Ravailtiin ihan rennon rauhallisesti, pikkasen ravia eteen aina välillä. Kääntelin vähän ympyröitä ja välillä jouduttiin vähän miettimään osataanko kääntyä vai juostaanko vain toisten perässä.
Sitten vain loppukäynnit.

Mikäs tässä, ihan kivasti. Sinäänsä hauskaa, mulla oli sellanen olo että laukka meni tosi huonosti. Nyt olen kuitenkin todennut että meidän piti laukata ympyrällä, joten siihen nähden meni hyvin. Ympyrällä on vaikeaa, varsinkin kun en osaa ihan niin hyvin istua Salperin pikku-laukassa. Ehkä tässä joku päivä opin vähän paremmin ohjaamaan laukassa, mutta sitä odotellessa tää meni hyvin. Saatiin ympyröitä, vähän karkailtiin mutta mikäpä siinä. Ravissa poni oli oikein kiva ja etenevä ja s-kirjaimilla taipui nätisti. Että tänään oikeastaan ainoa ongelma olin minä, oikea jalka heilui ihan älyttömästi, jalustimia pudottelin vähän laukassa (jonka ansiosta vedin taas tyylikästä laukkaa yhdeksänkymmenen asteen kulmassa) ja jäin vähän jälkeen ponin kyydistä.
Ainakin poni oli positiivinen ja oikein kiva (:

Loppukäynnitkin olivat hei kivat! Salli ei edes tunkenut keskelle, JEEEEEEEEJEJEJ. Oikeasti. Se oli ihastuttavaa.
Lopulta sitten keskelle ja alas selästä. Poni karsinaan ja harjailin sen nopeasti. Sitten vaan kuolaimia pesemään ja Mariannea odottelemaan. Siinä se juoruili, ei sopinut keskeyttää, heh.

Keskusteltiin koulusta ja sitten Marianne kysyi olenko jo kyllästynyt Salliin. Selkeään tapaani ilmaisin etten mää nyt kyllästynyt ole, mutta sit toisaalta ehkä vähän, muttei niinku käytännössä ja on se niinku kiva, mutta ois niinku kiva mennä jollain muulla taas mut ei sillä niin väliä. Kai siitä sen pointin sai selville, lupasi tuo ainakin valita mulle jotain kivaa ja "uutta" huomiseksi :) Oon miettinyt kuinka rentoa tulee siitä kun pääsee laukkaamaan ihan millä vaan muulla. Oikeasti. Tuo Sallin laukassa rytkyminen käy niin työstä, millä vaan mulla on niin helppoa. Tai kevyttä ainakin.

Ja sitten.. Kysyin jotain harvinaisen omituista. Tai siis omituista kun ottaa huomioon että minä kysyin sitä.
Että mahdettaisko "ehkä voida, sattumalta jos voitais, ei mikään pakko, muttamutta mahdollisesti kuitenkin" hypätä. Niinku kerran. Ei enempää. Mutta kerran.
Todella erikoista. Mutta totesin kuitenkin ettei olla käytännössä hypätty kertaakaan (joojoo, niitä kolmen puomin kasoja keväällä. En laske niitä) ja että periaatteessa voisin haluta hypätä niinku edes kerran. (ja mieluusti siis jotain muuta kuin niitä kolmen puomin kasoja) Tai no edes kerran ja edes kerran. Kerran on ihan riittävästi :D Viime vuonna hypättiin jo ihan liikaa.

Mutta joo. Kyllähän tuo senkin lupasi että voidaan. Joten katsotaan, katsotaan. Pääsispä taas kattomaan miten tällä kertaa käy. Tää mun esteiden hyppääminen on kyllä suunnattoman tavoitteellista, aina vaan katon miten käy ja kokeilen meniskö paremmin ku viimeksi. Mutta ehkä tällä tahdilla, kerran-kaks vuodessa, ei voi niinku odottaakaan sen suurempaa.

"Mun hevonen"

Marianne keksi mun blogille uuden nimen. Siitä tulee nyt "Mun hevonen" Sit mietin että jatkeeksi (joka tällä hetkellä on tuo tuntiratsastajan jorinoita) täytyy tietenkin pistää "jonka minä pilaan" ;)
Joo, se on nyt kovin innoissaan pienestä Salli-ponista. Kuten ehkä huomaa :D Mä lähinnä kauhulla odottelen koska iskee joku päivä jolloin Salli päättää kyllästyä ja sitten kaikki menee pieleen ja kuollaan kaikki. Kovin positiivista.
No, ehkä ei. Ainakaan ihan heti siis käy niin. Ja siis joo, omalla tavallaan minäkin oon ihan innoissani tästä Salperista. On mennyt kivasti, tää on ihan hauskaa. Koitetaan koko ajan parantaa (ei suinkaan huonontaa kerta kerralta) Mutta sitten taas toinen puoli musta sanoo että mä oon mennyt Sallilla jo kolme viikkoa, ja ois niin kiva taas mennä ihan millä vaan muulla. - Sinänsä koomista, mä kuulostan enemmän siltä ku olisin mennyt ponilla kolme vuotta, en viikkoa. Heh. Mutta tosiaan, olen mä kuitenkin yhä innoissani tästäkin, ei ole vielä sellanen "emmää kestä enää tätä samaa hevosta!!11"


Kuten ehkä aavistitte, oli mulla Salli, tunnilla myös Evita, Laki, Vinski, Pomo ja Roosa. Salli oli toisella tunnilla. Ja sitten sain ilmoituksen että Henna haaremeineen olisi tulossa katsomaan (ja kuvaamaan, mikä tärkeintä) minua. Mikäs siinä, saa sitä tulla jos nyt noin innoissaan ovat :D Tämä tieto vasta innoittikin, jee tarvitsen Sallista paljon kuvia, joo tosi hyvä että meen Sallilla just tänään.
Katselin tunteja ja hain pyhiinvaeltajat parkkipaikalta. Sitten kiirehdinkin jo kentälle ja nousin selkään.

(eilinen tämä tosin on. Ei tänään ollut noin aurinkoista, ainakaan koko aikaa.

Ja kuvat on Iinan. Saan niitä Hennalta sitten mahdollisesti ens viikolla :) )

Salli oli aikamoisen taitava. Se seisoi rintamasuunta kohti porttia, joka oli kaiken lisäksi auki. Mä olin aivan sata prosenttisen varma että poni menee ja hiippailee sieltä ulos sillä välin kun minä säätelen jalustinten kanssa. Vaan ei. Poni seistä pönötti paikoillaan ja kun pyysin sen liikkeelle niin Salli teki 90 asteen käännöksen pois päin portista ja lähti köpsöttelemään kovin tyytyväisenä uraa pitkin. Wau hei, ponihan oli hieno heti alkuun.

Käveltiin vähän uraa pitkin ja aloiteltiin taas tahdilla. Poni oli alkuun vähän hidas ja mateleva. Aina se hidastui takaisin kun sain sitä hieman eteenpäin. Lopulta alettiin saada idea läpi ja pohje alkoi toimia -> Salli kulki mukavan reippaasti, välillä lösähteli mutta lähti etenemään kun sitä pyysin.
Kääntäminen oli ihan hyvää myös. Kyllä se tässä alkukäynneissä kääntyi oikein nätisti ja minä koitin lähinnä keskittyä edes pieneen asetukseen ja pyöreisiin ympyröihin. Ajoittain se kyllä näytti jo hyvältä, ainakin siis mun silmiin. Tiedä häntä miltä se sitten ulospäin näytti.
Ja hei, kulmissa kävely oli taas oikeastaan melko helppoa. Vähän se oikoi jolloin tie oli vähän turhan pyöreä, muttei se kuitenkaan tunkenut pois niistä kulmista.

Lähdettiin sitten kevyt raviin. Aloitettiin oletettavasti hakemalla reippautta ja tahtia. Hetken aikaa jouduttiin taas työskentelemään ajatuksen kanssa, siitä se sitten lähti. Salli ravaili mukavan reippaasti ja oli oikein kiva. Ja mäkin keikuin kyydissä ihan kivanoloisesti, mitä nyt välillä hukkasin itseni ja aloin könöttelemään tai loikin ylös liikaa. Ja siis taas huomasin tuijottelevani kenttää. Yritän kääntää todella taidokkaan näköisesti mutta kattelen sitten hiekkaa. Pah, että olevinas mä kyllä katon sinne minne menen, mutta liian alas. Pääni painaa liikaa kun oon liian viisas tähän maailmaan (:

Kääntäminen ravissa oli tänään taas pikkasen hankalampaa. Suunta pääsi taas kerran vaihtumaan ja heppa vähän jämähteli toisten imuun roikkumaan. Vänkäämisen jälkeen se sitten irrottautui sieltä, mutta mutta.
Eikä siis sillä, ei se taaskaan kuitenkaan huonosti mennyt. Hyvin tuo kääntyi, vedeltiin jotain omia pylpyröitä välillä kun tulikin ahtaampaa ja Salli kääntyi tosi nätisti niillekin. Se vaan kun tänään tuli taas vähän enemmän ja vähän suurempia jumahteluja toisten perään.
Ja sitten oli niitä: minä ratsastan eteenpäin - poni katsoo että jaa, nyt pitää siis juosta kuin tuuli tuon kaverin perään - ja sitten ollaankin taas ihan jumissa.

(rasti seinään, taas ajantasaisia kuvia! Eli tän päivänen kuva)

Käveltiin vähän. Yllättävää, siellä pikkasen satoi, eikä aurinkokaan juuri paistanut. Jotenkin sitä ajatteli että tänään olisi sitten viileä päivä, ei kuuma. Mitä vielä, siellä oli tukalampaa kuin eilen kun oli niin uskomattoman kosteeta ja lämmintä. Ja mä ratsastin puolet ajasta sokkona, koko ajan lasit ihan huuruissa :D

Lähdettiin sitten harjoitusravailemaan, jeah! Piti ravailla ja sitten ottaa vähän käyntisiirtymiä omatoimisesti.
Ravi oli kovin mielenkiintoista. Siis kääntäminen oli jopa hankalampaa kuin kevyt ravissa. Yleensähän harjoitusravissa on niin helppoa kun ei tarvi keskittyä mihinkään, mutta nyt oli tyystin toisin päin. Salli jumahteli kavereiden perään, tunki vasten pohjetta volteilla ja oikoi kulmia oikein iloisesti. Välillä onnistuttiin löytämään sisäinen kouluratsukkomme ja tehtiin ihan kivojakin voltteja, mutta sitten se vaan katosi ja puksutettiin kuin pahaiset possut junassa. Ja mulla oli vähän liiallinen ohjaan takertuminen, ei sopisi panikoida niin kauheasti.
Kun kerran kääntyminen oli noinkin hankalaa, niin päätinpä sitten keskittyä edes etenemiseen. Liikkuihan se hevonen paljon paremmin jos siihen edelliseen harjoitusraviin vertaa. Salli alusta alkaen liikutteli karvajalkojaan reippaammin, se ei taantunut siihen köpsköps jogi-raviin. Olihan se ravi silti aika hidasta, tempoltaan kovin rauhallista. Olipahan ravia sentään. Koitin mä välillä herätellä ratsua, laitoin sitä vähän eteenpäin ja koitin saada vähän liikettä lisää (jotta olisi vaikeampi istua siellä, onhan se nyt ihan huijausta istua hyvin kun poni matelee) Hieman taisi lisääntyä vauhti. Hyvin vähän ja hetkittäin vain. Kummallista kuinka hankalaa voikaan olla tämä harjoitusravin eteenpäin ratsastaminen, heh.

Otin sitten muutamat siirtymät kun olin saanut ravin tahdin kelvolliseksi. Koitin tehdä ne mahdollisimman pienin avuin. Muutama onnistui, mutta suurimmassa osassa oli pakko ottaa ohjaltakin pidätettä. Salli kyllä hidasti ihan ookoosti, mutta se käyntiin siirtyminen jäi uupumaan. Ne pari käyntiaskelta alkoivat lopulta muistuttaa jo kävelyä, eivät matelua ja raviin siirtymät olivat ihan kelvollisia ainakin loppua kohden.

Sitten oli laukka. Vapaata laukkaa taas. Mä päätin nostaa harjoitusravista, oli kauhea draivi päällä sen suhteen (tai ehkä vaan ärsytti se kuinka hankalasti se ravi meni)
Laukat oli oikeastaan aika huonoja. Nostot olivat mun osaltani parempia, mutta Sallin osalta jopa huonompia kuin eilen. En tosin tiedä, ilma oli aika tukala. Ehkä se johtui siitä ;)
Joo, sain valmisteltua nostot paremmin ja ne ajoittain jopa muistuttivat laukannostoja, eivät mitään rusennuksia. Salli tosin nosti eilistäkin löysemmin ja tuli aika paljon epäonnistuneita nostoja.
Laukka oli taas aika laiskaa, tuntui ihan kauhealta kun eilen se laukkaili niin reippaasti. Ja kääntäminen oli täysin mahdotonta. Sallin mielestä tarkoituksena oli juosta milloin kenenkin perässä. Laukasta kääntyminen ei tullut kuuloonkaan kun meidän piti juosta toisten perässä. Useimmiten se mun "käännyhän tonne" -pohje tarkoitti Sallin mielestä kuta kuinkin "juokse niin lujaa kuin kintuistas pääset just tuon edessä olevan kaverin perään!!" -pohjetta. Tosin oli se kääntyminen aika hankalaa myös ravista tai käynnistä. Kun meidän niin piti seurata! :(
Lopulta sain mystisen voimaannuksen ja Salli alkoi jopa kääntyä. Uskomatonta.
Olkoonkin että ne käännökset oli vähän myöhässä ja oli vähän huonoja ja vähän sitä ja tätä. Tärkeintä oli se, että heppa alkoi lopultakin kääntyä myös laukassa. Kävin sitten vähän kentän toisessa päässä laukkaamassa jotain ympyrää, jottei Sallille tulisi kummallisia mielihaluja toisten seuraamisen suhteen.
Ja tiedättekö, mähän istuin jo ihan mahtavasti :D Hah
Siellä oli paljon pätkiä joissa istuin ihan pomppimatta. Välillä istuin sitten "ilmavasti" ja hetkittäin sitten pompin vähän hurjemmin. Mutta niin paljon istuin oikeasti kunnolla, jes.
No okei joo, jalat olivat ihan kamalasti. Toinen jalustin putosi pari kertaa ja jalat oli ihan jännittyneinä ja jäykkinä ja pomppivat kyljillä kuin hullut. Ja totesin että tänään mun laukkakäännöksiä taisi lievästi vaikeuttaa sisäpohje, joka hakkasi vähän turhankin paljon kylkeä. Aijai.
Voisin kyllä ehkä pikku hiljaa ajatella myös niitä jalkoja. Tosin kun se on sinäänsä vaikeaa, mitä huonommin mun jalat on, niin sitä paremmin mä istun satulassa :D

Laukat putoilivat vähän kesken kaiken, se hieman häiritsi ympyrä yrityksiä. Ja kun tänään ei oikein edes noussut takasin. Mä taisin kyllä olla jo turhan nuutunut, nojailin varmaan vähän liikaa eteenkin jo. On se vaan niin raskasta.

Sitten vaan loppukäynnit. Ja lasit ihan huurussa. Päätinpä sitten siivota ne ja se oli kuulemma harvinaisen järkevä idea :D Mä nyt ajattelin ettei Salli siitä mihinkään sinkase JA jos se sinkasis niin minä tietenkin ninjailisin itseni ja pysyisin selässä ihan todella loistavasti.
Käytiin vähän Mariannen halittavana. Muttei Salli enää toista kertaa sinne jaksanut mennä.

Marianne oli kovin tyytyväinen. Taas. Olen hauska :D
Se intoili että nyt sopii niin hyvin ja on niin mun hevonen (ainakin vielä. Talvella en sit osaa taas ratsastaa niinku yhelläkään hevosella) Ja tänään liikuttiin alusta asti hyvin. Se on hyvä

Mä olin tyytyväinen kokonaisuuteen. Käynti oli oikein hyvä, kevyt ravi oli myös hieno. Poni eteni ja oli oikein kiva, vaikka välillä vähän kääntymisongelmat iskikin. Harjoitusravi oli vähän hankalampaa, ainakin edettiin jo paremmin. Ja no laukka oli varmaan huonointa koko kolmen viikon ajalta. Tosin mä kyllä istuin niin stygesti, ei voi muuta sanoa.

Loppukäynnit olivat hirveät. Niinhän ne yleensä on.
Pieni Salperi-neiti yritti joka toinen metri tunkea ihan väkisin sinne keskelle, koska hän nyt niin haluaisi seistä siellä keskikaarrossa. Niin olisi kiva seistä ja näyttää nätiltä. Voivoi.
Mutta kuten todettua, ei sovi elellä kuin pellossa. Ja peltolaiset seisoo keskikaarrossa vaikka tuntia on vielä jäljellä. Piste.

Lopulta päästiin Sallin odottamaan keskikaartoon ja alas selästä. Sitten vaan talliin. Jouduttiin kävelemään Laki-ponin perässä joten koitin opettaa Sallia kävelemään hitaasti. Minun tahdissani.
Ei se osannut :D Minä matelin ihan hitaasti, Salli kyllä hidasti mutta aina se käveli niin nopeasti että jäin jälkeen. Mutta itse asiassa Salli kuitenkin honasi ihmeen hyvin mitä halusin. Kun lähdin reippaammin kävelemään niin Sallikin melkein lähti (okei, sitä sai vähän kannustaa mukaan) mutta kun sitten hidastin, niin Salli hidasti myös todella hienosti. Vaikka se vauhti olikin siis liian kova, niin hiljensi edes hieman. Se on hyvä alku. Meistä tulee nyt seuraavaksi ponikuiskaajia :)

Poni karsinaan ja varusteet pois. Ja sitten vain ripeästi kotiin, iloisesssa vesiripottelussa.

Pitkään on sujunut

Niin se muuten menee aina, tänä vuonna tuntui vähän venyvän mutta kyllähän se taas toimii. Kesällä sujuu, varsinkin loppukesästä. Menee kivasti. Kohta menee taas vähän huonommin.
Ja oikeastaan ei se edes mene huonommin talvella. Mä vaan ajattelen niin. Se ei ole huonommin menemistä jos ei ole ihan samanlaista kun on kenttä lumessa ja sitä rataa.

Tallille tosiaan, pikkasen tosin myöhässä. Ei ollut mun syytä, olin jumissa Turussa. Ainakin teoriassa.
Mukavan lämmin päivä taas, oikein kiva. Mulla oli Salli-poni, edelleen, ja tunnillamme myös Sakari, Pomo, Kaisa ja Jack. Ei nyt millään pahalla, mutta onpa muuten tyhmä nimi. Tai ei ehkä tyhmä, tulee vaan ensimmäisenä mieleen sellanen silmälappu-heppa, joka ärisee lailla piraatin. Hmm.
Salli oli toisella tunnilla, joten kattelin vaan. Kovin lämmintä oli, ihan hyvä. Kenttä pölysi ja hevoset lösöilivät. Näytti tiedättekö todella hyvältä, heh.

Tuntimme alkoi, joten kipsuttelin pienen Sallin luo ja nousin satulaan. Säätelin jalustimia ja Sallilla oli kauhea kiire. Mä nyt uskon että sillä oli kiire työskentelemään eikä suinkaan esimerkiksi portille. Lähdettiin siitä sitten kävelemään ja koitettiin taas parhaamme.
Ensin yritin vähän vauhdittaa Sallia. Se jäi hitusen vaisummaksi kuin viime viikolla. Kyllähän se välillä ihan eteni, mutta välillä tuli vain se laiskuus enkä vaan jotenkin saanut (tai viitsinyt saada..) ponia kunnolla kävelemään. Ja varsinkin siellä peltopäässä käveltiin kuin täit tervassa. Se tosin oli oletettavaa, hiekka on siellä vielä raskaampaa. Mutta tosiaan vaisummaksi se jäi, vähän laiskemmaksi. Kyllä me ajoittain onnistuttiin kävelemään ihan kivasti.
Kääntäminen onnistui taas oikein nätisti, välillä meinasi Salli puskea ohi mutta taipui kuitenkin tahtooni. Yritin siinä vähän keskittyä nätteihin voltteihin ja ympyröihin, pieneen asetukseen ja vaikka mihin. Tuntui vain siltä että Salli käytti aina tilaisuuden hyväkseen ja löysäili kaikki ympyrät ihan onnellisena. Kyllä me lopulta löydettiin jonkinlainen yhteisymmärrys ja ihan kivoja volttejakin.
Vaikka se asetus ehkä olikin vähän vähäinen. Tosin ei se haittaa, ne olivat vain alkukäynnit.

Siinä Mariannen palattua lähdettiin kevyt raviin. Ensin haettiin vähän eteenpäin, se Sallin lähtövauhti on vain jotain niin naurettavaa :) Tosin annoin sen jäädä vähän hitaaseen raviin. En tiedä oliko mulla joku "kuumakin on, en nyt jaksa" vai mikä, mutta koko ajan annoin vähän anteeksi ja annoin ponin mennä vähän hitaammin. Nojaa, ei kai se mitään. Kauheesti ainakaan.
Teinkin sitten ympyröitä kun en kerran vauhtiin niin keskittynyt. Ja täytyypä sanoa että Salli oli tänään erikoisen huono kääntymään. Enpä tiedä mikä oli ongelmana, mutta ei se näinä parina viikkona ole kyllä ihan noin hankalasti kääntynyt. Positiivisesti voidaan kuitenkin sanoa että meni se siis silti varsin kivasti, mutta hankalampaa se oli. Salli siis vähän jumahteli toisten perään, vähän oli hankaluuksia päästä kääntymään. Sitten mentiin vähän kamelina kun minä yritän väen vängällä ponia kääntää ja Salli vain luuhaisi kaverin imussa. Sitten toki pikkasen tungettiin pohjetta vasten, koitettiin vähän suurennella tai pienennellä voltteja. Ajoittain oltiin vähän hukassa ja jouduttiin vähän vänkäämään. (Ja kerran vaihtui jopa suunta kun en saanut sitä Sallia kääntymään. Haluan nyt siis ainakin uskoa ettei sitä ole ihan hetkeen tapahtunut) Mutta sitten taas loksahdeltiin kohdalleen ja poni meni oikein nätisti ja kääntyi oikein asiallisesti.
Ja löydettiin me sitä vauhtiakin ajoittain. Varsinkin sen jälkeen kun Mariannekin mainitsi että mennään liian hitaasti. Kyllä mä Sallin sain liikkeelle, ponikin jopa liikkui oikein iloisen oloisena. Enpä silti jaksanut aiemmin hakea reipasta ravia kuin hetkittäin. Välillä voi mennä vähän hitaammin.

Ja mainittava on se, että mullakin meni jo pikkasen paremmin toi keventely. Tai siis kivaa ja okei keventelyähän se on nyt ollut oikeestaan  koko ajan, mutta tänään pysyi jalustimetkin jo melkein paikallaan. Joitain kertoja ne heittelivät sivusuunnassa ja turhan usein oli taas jalustimet kengän koroissa. Mutta tää on kuitenkin positiivista ja mennään eteenpäin -> sillon viime viikolla jalustimet oli koko ajan ihan liian sivulla, seisoin melkeen sen turvakumilenkki-systeemin päällä.

Käveltiin sitten vähäsen. Salli hieman lösähti taas, mutta kerrankin se jopa oli "reipas" Tai siis kerrankin se oikeasti lähti jopa hieman (vain hieman) etenemään kun pohjetta painoi. Kerrankin! Uskomatonta ;)

Seuraavaksi otettiin vaan laukkaa. Nosteltiin miten haluttiin ja hanailtiin laukkaa miten haluttiin. Kuuman päivän löysäilyä ilmeisesti.
Mä päätin ottaa nostot harjoitusravista. Ihan vaan koska harjoitusravi oli silloin viimeksi niin noloa, että kyllähän sen on nyt mentävä paremminkin. Sallia raviin ja aloiteltiin.
Salli oli kovin mukava :) Se oli reipas ja kivan etenevä. Ravasi hyvin, kääntyi nätisti. Oikein kiva. Ja mäkin istuin varsin nätisti ravissa.
Laukannostot olivat ihan kohtuullisia. En nyt tiedä, oikeasti ne nostot olivat huonoimpia aikoihin :D Kerran me oikeasti epäonnistuttiin, koko pitkä sivu vaan kaasuteltiin ravia eteenpäin. Olen aivan järkyttynyt, heh.
No joo, tätä epäonnistumista lukuunottamatta laukat kyllä nousivat suunnilleen siellä missä piti. Mutta.. Joko mulla oli laukannosto erittäin huono tai sitten oli jokin muu. Veikkaan kyllä itseäni. Jokainen laukannosto meni vähän sellaseksi.. Ne oli vähän hutiloituja, vähän turhan pusertavia. Sellasia että hupsis, koitinpa nostaa, no eipä noussu, no rusennetaan koni laukkaan, joo kato onnistu, kiva juttu.
Laukannostoapujeni loistokkuuden ansiosta myös Salli nosti laukat aika löysästi. Vähän sellanen särkyminen laukkaan. Että joo, ei kovin hyviä. Kyllä ne on parempia ne kunnon pomppasut siihen laukkaan.
Mutta siis siltä kantilta ihan kohtuullisia nostoja, että ainakin suurin osa niistä ihan onnistui.

Laukka itsessään oli kuitenkin varsin hauskaa. Salli oli reipas. Se oikeasti meni jopa eteenpäin, jopa ihan reippaasti. Yllättävää, tosin positiivisesti, "kerrankin se laukkaa!"
Joo, laukka oli kivaa. Mä koitin vain istua rauhassa ja nätisti siellä. Ensin otettiin parit pätkät suoralla uralle, mutta päätin että pakko on harjoitella sitä kääntämistäkin. Ne laukkaympyrät oli vähän siinä ja siinä. Kyllä poni kääntyi, kyllä ympyrät onnistuivat. Se vaan kun ne pikkasen venahtivat. Ja sekin kun siellä oli puomeja edessä ja sitten vähän kompuroitiin niitten yli. Ihan vahingossa vaan. Kun meidän piti kääntyä ennen niitä.
No, ainakin ympyrät olivat siinä suhteessa parempia että laukka pysyi ihan eri tavalla yllä kuin aiemmin. Salli joitain kertoja stoppasi ennen minua (mutta näistäkin osa oli mun omia könöilyjä/erittäin huonoja käännöksiä jolloin jäätiin jumiin) Tai hetkinen. Joo, tais se pari kertaa hidastaa ns. ilman syytä.
Jalustimen kanssa oli vaan alkuun vaikeuksia. Ei se pysynyt jalassa alkuun, joten tein jotain harvinaisen omalaatuisia "kallistun tässä yheksänkymmenen asteen kulmaan kun suoraan istuminen on mahdotonta ilman jalustinta" -ympyröitä. Lopulta sain jalustimen pysymään, mutta jalan rentous on toki aika häilyvä käsite.

Toiseen suuntaan laukat olivat myöskin ihan kivoja, poni kääntyi ihan kohtuullisesti ja meni hyvin. Päätinkin sitten ottaa siihen loppuun vaan mukavaa laukkaa uraa pitkin, käännettiin vaan sen verran että päästiin ohi. Ja mä jopa istuin ihan todella kunnolla siellä. Ihan oikeasti, ihan ilman pomppimista. Toki jalat oli jännittyneet ja sojottivat ties minne, mutta tärkeintä on se, että edes hei sen pätkän mä istuin satulassa! Wouh, mikä saavutus tämä onkaan.
Ryskyteltiin pari kierrosta, ponia käyntiin. Olin oikein tyytyväinen, vaikkakaan ei tämä ihan parhammistoa ollut. Multa suli jotain tärkeää mitä ilmeisimmin, heti menee näin paljon huonommin :D Lohduttavaa on kuitenkin se, että vähän huonommin mennyt tunti oli kuitenkin näin onnistunut ja positiivinen.

Otettiin vielä loppukeventelyt. Salperi oli taas sitä mieltä että kääntyminen on kovin hankalaa, ainakin hänelle, joten jouduttiin taas vähän miettimään onnistuuko se kääntyminen vai ei. Samaten poni oli niin kaikkensa antanut että hänestä löytyi lopulta vain sellaista hipsutteluravia. Koitettiin vähän saada ravia eteenpäin ja hieman käänneltiinkin. Sitten vaan käyntiin.

Marianne oli oikein tyytyväinen. Siinä se riemuitsi kuinka kivasti poni kääntyy ja istuminen on niin paljon parempaa siinä laukassa. Ja ponikin menee jo vähän pyöreämpänä. Ja kaikki on niinku loistavaa :)
Jaa-a. Se on hyvä jos Marianne on taas sitä mieltä että se menee pyöreämpänä. Siitä tulee aina sellainen hyvä fiilis, jokin on ehkä onnistunut. Se kuulostaa hyvältä.
Mäkin olin tyytyväinen. Salli oli laukatessa kovin positiivinen ja liikkui niin mukavasti eteenpäin. Ja hei, tänään ei ollut mitään maata kaatavaa ongelmaa niiden kulmien kanssa, Salli vähän katteli muttei se häirinnyt meitä sen enempää. Jee!
Ja siis kyllähän tää ylipäänsä meni oikein kivasti. Kaikki toimi varsin nätisti. Se vaan että vertailtuna poni oli hitaampi (koska joku ei laittanut sitä eteenpäin) ja se kääntyi huonommin.

Käveltiin loppukäynnit ja käveltiin Mariannen perässä. Se oli noloa, Marianne pääsi suunnilleen karkuun kun me Sallin kanssa madeltiin perässä :p
Keskelle ja alas selästä. Poni karsinaan ja harjailin sen pikaisesti. Kirjailtiin kortti ja pesin vähän Sallia. Se oli kauhuissaan, silmät seisoen se katsoi minua kun julkesin vielä tulla hänen arvoisuutensa kastelemaan.

Mutta heipä hei nyt taas.

What If I Wanted To Fight

Tallille siis, ihastuttava ilma. Lämmintä, aurinkoista. Ei kuitenkaan huiman kuuma. Suloista suorastaan :) Minäkin olin aivan puolikuollut, lähinnä ehkä Sallin laukan takia. Liian isoa ja hankalaa, varsinkin loman jälkeen. Mutta mitäpä tässä, jatketaan itsensä kiduttamista.

Mulla oli Salli, kuten ehkä arvata saattoi. Tunnilla myös Sakari, Simo ja Roosa. Salli vain mun kanssani, joten katsoin ensin tunteja, otin Sallin mukaani ja harjasin tyttösen puhtaaksi ja kauniiksi. Varustin sen, vaikkei Salli ollutkaan aivan samaa mieltä ja sitten käppäiltiin yhteistuumin kentälle.
Valmistauduin selkäännousuun ja Marianne tuli heti ilmoittamaan että jos nyt jatketaan Sallin kanssa. Sen jälkeen se ovelasti ja muka huomaamattomasti kurkisti Sallin selän yli, varmaan tarkistaakseen miltä mun ilme näyttää moisen toteamuksen jälkeen :D Meillä on töitä, joten mikäpä tässä. Jatketaan pois.

Kyytiin ja lähdettiin kävelemään, jälleen käytettiin vain kentän puolikasta. Lähdin samalla ajatuksella kuin eilen, eläintä eteen ja kaikki toimimaan mahdollisimman hyvin. Eteneminen hoitui jälleen jopa helposti, sain Sallin kulkemaan ja pieniä pätkiä se jopa ihan oikeasti käveli aktiivisen ripeästi eteenpäin. Muun ajan se käveli tarpeeksi reippaasti, lukuunottamatta niitä hetkellisiä lösähdyksiä. Hieman poni katseli kulmia, onhan se porttipää niin kauhean eksoottinen, muttei se käynnissä niin hirveästi tunkenut tai oikonut. Yleensä se oli pikemmin niin, etten mä itse tajunnut että kenttä jatkuu vielä viisi metriä tötteröiden jälkeen, jonka takia ei oltu lähelläkään kulmia. Tötteröt hämäsivät minua, se oli varmasti tarkoituksenakin.
Tehtiin hieman voltteja ja koitin asetella Sallia. Kyllä ratsu kääntyi ihan hyvin näin käynnissä. Ehkä se oli kuitenkin pikkasen hankalampaa kuin eilen, mutta ihan asiallisesti se kuitenkin meni.

Mariannen palattua lähdettiin kevyt raviin. Lähdin liikkeelle suurella tarmolla ja ensin taas ponia eteen, se kun käsitti ravailun sellaisena löysänä hölkkäilynä. Ravia saatiin taas kivasti eteen, ei siinä kauan mennyt ennen kuin meillä oli se kiva ja sopiva ravi. Mutta kääntyminen oli ihan vähän vaikeampaa kuin eilen. Salli vähän jumahteli toisten perään, tunki pohjetta vasten. Ei pahasti, mutta oli se kuitenkin huonompi kuin eilen. Koitin parhaani ja jäätiin välillä vähän pyörimään ympyröille, viemään sisäpohjetta ja asetusta läpi. Sitä tosin tehtiin lähinnä siksi että rouvaponi päätti jälleen kytsäillä niitä kulmia ja oli muka ihan pakko oikoa monella metrillä sieltä. Jonkin ajan kuluttua parani, edelleen se saattoi ajoittain jumahtaa toisten imuun, mutta ainakin se kääntyi useimmiten ihan kivasti ja pysyi uralla oikomatta kulmia kauheasti.
Ja joo, mun keventely oli pikkasen hankalampaa kuin eilen, varsinkin reippaammissa raveissa. Mutta oli myös vähän pidemmät jalustimet, ja oli se silti yllättävän tasaista.
Otettiin siinä myös pari kertaa ihan kunnolla ravia eteenpäin, pisteltiin poniin liikettä pitkillä sivuilla. Kun ensin muistuteltiin että hän osaa kyllä liikuttaa jalkojaan niin kyllähän sieltä lopulta löytyi vallan mageeta ravia. Melkeenpä lensin takakautta kyydistä kun ratsu lähti turhankin tarmokkaasti liikkelle, heh.

Käveltiin hieman ja Salli lösähti. Ihan kamalia noi välikäynnit kun ponirassu aina lösähtää noin kamalaksi :D Yritin patistella sitä liikkeelle, mutta se tuntui olevan aika tyhjän kanssa.
Lähdettiin sitten tekemään tehtävää. Kokorataleikkaata koko ajan. Ja siis tarkoituksena oli että ensin me välikäyntien jälkeen kerättiin ohjat todella hiitaaasti ja rauhallisesti. Hyvin rauhallisesti jotta hevonen ei hyppäisi jännittyneeksi vaan pysyisi rentona ja rauhallisena. Kun ohjat oli kädessä, lähdettiin tekemään lävistäjiä. Aina kun meni kentän poikki, tuli päästää ohjaa löysäksi ja ratsastaa käyntiä eteenpäin. Taas tätä, harjoitellaan että saataisiin hevonen venyttämään ja pysymään tuntumalla. Ihanaa, tää on niin hauskaa.

Tein ensin pari lävistäjää ihan normaalilla käynnillä, kosken ymmärtänyt että piti jo aloittaa. Ehkä se oli ihan hyvä, keskusteltiin Sallin kanssa siitä meneekö pienet ponit suorassa kentän poikki vai kiemurteleeko ne kuin kastemadot. Samoin mietiskeltiin kuuluko pienten ponien kävellä aktiivisesti eteenpäin vai saako ne matoilla kuin puolikuolleet.
Sitten lähdettiin tekemään. Ja onnistuttiin jopa ilmeisesti aika hyvin. Kun mä päästin ohjaa, niin Salli lähti tosi kivasti alaspäin ohjan mukana. Samaten eteenpäin ratsastus onnistui kivasti, heppa lähti hienosti venyttämään askellustaan ja meni ainakin omasta mielestäni todella hyvin. Olin ilmeisen oikeassa, Marianne kehui että tehdään oikein ja kysyi että kai nyt tuntuu kuinka selkä toimii eri tavalla. Ja siis joo, se pyöri silleen.. tasaisesti?
Tehtiin näitä, Salli oli joka kerta tosi kiva. Venyi ja valui nätisti, ja mä keräsin ohjat aina silleen hitaasti ja rauhallisesti ja hevonen nousi sitten nätisti sieltä alhaalta taas ylös. Todella hyvä :)

Lähdettiin sitten harjoitusraviin. Jatkettiin kokorataleikkaita, nyt vain mentiin normaalia ravia ja otettiin muutaman askeleen käyntisiirtymä lävistäjän keskelle. Tämä oli hankalampaa. Salli truelännenratsuna päätti että nyt mennään oikein siistiä jogia tässä. Ihan kiva ehkä, mutta mä halusin että me liikuttaisiin eteenpäin reippaasti. Sain sen sitten hetkellisesti liikkeelle, sitten se taas lösähti, liikkeelle, lösähdys. Tahti ei vain säilynyt, poni halusi mieluummin mennä mateluraviaan. Ja siis ne käyntisiirtymät. Olivat joo, ihan ookoo toisaalta. Salperi siirtyi käyntiin nätisti. Alkuun se oli aina ihan laiskimus siinä käynnissä, aina hurja läsähdys ja niin hidasta käyntiä kuin se vain pääsi. Emme tietenkään sallineet sitä, joten lopulta poni alkoi oikeasti kävellä myös niissä käyntisiirtymissä. Ensin myös ravisiirtymät olivat oletettavasti todella löysiä, mutta kun käynti eteni niin siirtymä raviinkin oli paljon nopeampi ja vaivattomampi. Vaan se suuri ongelma oli se porttipää. Kun tehtiin kokorataleikkaata joka meni sinne porttipään poninsyöjä kulmaan niin johan oli hankalaa. Rouvaponi veteli kiemuraa ja oli aivan hyytynyt kun ei hän niin mitenkään voi mennä sinne peloittavaan kulmaan. Tie kärsi aika pahasti, samoin ravisiirtymät.
Mutta muuten meni tuokin ihan ookoosti. Ehkä se kuitenkin oli tunnin huonoin osa :D

Aloiteltiin vuorostaan laukkaaminen. Ensin kokorataleikkaa harjotusravissa, laukannosto lyhyeltä sivulta, pitkä sivu laukkaa ja keskiympyrä. Aloitettiin vasempaan kierrokseen.
Ensin tehtiin yhtä aikaa ja porukka vähän sumppuuntui. Päästiin kuitenkin Sallin kanssa luikuroimaan. Vähän siinä ennen nostokohtaa me kiemurreltiin, ratsulla oli vähän liian kiire nostoon. Laukka nousi kivasti ja sitten koitettiin taas parhaamme. Istuin taas ihan kivasti. Tai oikeastaan se oli sellasta että ensin istuin tosi kivasti ja jeejee. Vaan sitten käy jotain kummaa ja mä yhtäkkiä horjahdan etukenoon ja pomppaan tyyliin metrin ilmaan satulasta. Sellanen "apuaa!1" Sitten pitää hetken ajan etsiä istuntaa ja kyllä se sieltä lopulta löytyy... kunnes tulee taas "apuaa!1" ja alotetaan alusta :D En tiedä tapahtuuko laukassa silloin jotain vai väsähdänkö vaan aina välillä istumiseen. No, vähän se joka tapauksessa häiritsi, Salli hiljenteli ja pudotteli laukkaa kun kuski kerran rupeaa pomppimaan ja könöämään siellä.
Otin kai pari nostoa tässä ensin. Nousi hyvin, laukka oli ihan kivaa. Ympyrätkin ookoo. Ongelmana oli se laukan pudottelu, mutta joo. Ainakin reitille kääntyi ja sainpahan laukan aina takaisin.
Sitten otettiin yhdet nostot yksitellen, kivasti meni tuokin, ja vaihdettiin suunta.

Oikea kierros oli jälleen paljon vauhdikkaampi, mistä lie johtuu, heh. Otettiin nostot yksitellen joten lähdin sieltä sitten kokorataleikkaalle. Salli oli ihan iskussa, sellasta ravia että "ny mää nostan laukan, ihihi" Pian se sitten rauhottui kun tajusi ettei laukata. Marianne vaan kommentoi että siinä oli ensin hyvä ravi, mutta sitten sä huomasit että pompit siellä :d Kinasteltiin siinä, en muuten taatusti hiljentänyt sitä, ihan itse se sen teki :D
Joo, laukka nousi hyvin ja oli sellaista vauhdikasta. Ja sitten lähdettiin taas oikein hienosti kääntämään ympyrälle. Puolet onnistui, sitten Salli honasi että kaverit on tuolla, minä täällä, ja siitä sitten jatkettiin tosi tyylikkäästi toisten luo. Perhana. Tosin tää suunta oli eilenkin hankalampi kääntää.
Ei muuten riittänyt yks kerta. Ei edes kaks tai kolme. En muista kuinka monta kertaa me mentiin joko iloisesti uraa pitkin tai vielä iloisemmin päin kavereita. Hah, kuinka säälittävää. Tosin voinko edes puolustautua sillä että oli aika hankalaa, laukassa kääntäminen on vähän vaikeaa ja sitten on vielä tollanen pupujussi laukkakin. Aina kun Salli päätti poiketa reitiltä niin mä pomppasin vähän sivulle ja varsinkin loppua kohden meinasin ja tipahtaa kyydistäkin kun olin jo itse kovin väsähtänyt siellä taiteilemiseen.

Tosiaan. Me koitettiin ja koitettiin. Ensin vähemmän, sitten enemmän. Aina pieni Salli-poni vain liirasi ulos sieltä. Välillä putosi laukatkin ja kaikkea. Positiivista on se että sainpahan ainakin laukat tosi kivasti aina takaisin. Otettiin siellä sitten jokunen kierros laukkaa, joka kerta yritettiin ympyrää. Lopulta todettiin että pakko saada tämä eläin kääntymään, tein ensin yhden ympyrän porttipäähän kavereiden ympärille. Se onnistui, joten jatkettiin uusin voimin ja lähdin tekemään ympyrää siihen mihin se kuului tehdä. Ja joo, tällä kerralla onnistui. Vähän levahti, mutta ainakin kääntyi ja pysyi laukkakin yllä, hallelujaa!
Ei sitä toki siihen jätetty. Rääkätään ponia, rääkätään minua. Mä jatkoin suorastaan hullun kiilto silmissä ympyrällä pyörimistä. Seuraava ympyrä oli jo ihan hyvä. Mitä nyt Salli meinasi livahtaa ja kun sain sen kääntymään niin loikkasin itse niin sivulle että putosi sisäjalustin. Nössöt ne jalustimilla ratsastaa, joten jatkettiin vielä. Vähän riskaabelia se toki oli, jos se nyt meneekin niin pieleen kuin olla ja voi. Mutta otin silti sen riskin, hah. Tää ympyrä ei ollut enää ihan niin hyvä, levisi vähän liikaa. Ja taas kun sain Sallin kääntymään niin enkös mä jälleen loikannut sivulle ja hukannut sen toisenkin jalustimen. Nössöt keskeyttää kesken ympyrän tuumin nerokkaasti ja jatketaan. Halusin päästä ympyrän puolikkaan loppuun ja tehdä siirtymän pitkälle sivulle, hienosti ja valmistellusti.
Sanotaanko että idea meinasi olla todella typerä. Näin ainakin tuumin siinä vaiheessa kun roikuin kyljellä harjassa kiinni. Salli tosin laukkasi nätisti ja mäkin sain lennettyä takaisin satulaan. Vielä kerran toistin tämän upean lisätehosteen. Mikäs siellä hokiessa etten varmasti tipu.
Sitten tehtiin hieno siirtymä ja käyntiin. Mä olin taas niin kuollut. Ja nytpä on ainakin huomattu että Sallilla on sitten ehkä kuitenkin pikkasen liian iso laukka, ei siellä kerran meinannut lainkaan pysyä ilman jalustimia :D Ehkä se tästä

Käveltiin ja sitten loppukäynnit. Ensimmäistä kertaa ei muuten ollut kauheeta tahkomista, jes! Poni käveli kivasti uraa pitkin, vähän koitti tunkea keskelle. Mutta siis tosi vähän

Mä olen varsin tyytyväinen. Osittain parempi kuin eilen, osittain huonompi. Tänään se liikkui todella paljon paremmin, tosi kiva. Laukka oli ihan okei, mitä nyt tuo oikea kierros :D On se kääntäminen muka noin vaikeeta. Ja siis oon varmaan eniten tyytyväinen niihin käyntipidennyksiin. Tykkään tosta tehtävästä (jota tehtiin sillon Elviksen kanssa, kevyt ravissa kanssa ja oli niin hienoa ja voivoi. Pullaponi meni hienosti :) )

Keskelle ja alas selästä. Ponineiti talliin ja harjailin sen nopeasti pois. Tänään muuten onnistuin jo paljon paremmin harjaamaan Salli-ponin pään. Tuntuu että eilenkin se oli varsinainen mahdottomuus kun ei hänen päähän nyt voi koskea, ja nyyhkis. Tänään poni oli paljon suvaitsevampi.

Korttia kirjaamaan ja kuulemma Mariannella on kovin paljon aikaa ylipuhua mut estekisoihin. Heh, enpä ihan usko. Ylipäänsä en mä oo tänä vuonna hypänny niinku kertaakaan (huomatkaa, en pidä niitä kolmen puomin kasoja esteinä, enkä varsinkaan sitä Kaisalla kaahailua esteratsastuksena :D Kamikaze-ratsastusta se oli) Ja oikeestaan vaikka olisinkin niin ei mua innosta yhtään. Ei kinosta.
Ja joo, miten vaan, mutta niinku niin. Tietenkin voi mennä puomiluokkaan jos haluaisi, tietenkin voisi mennä. Asia on nyt kuitenkin niin, ettei kiinnosta senkään vertaa :D Tai siis.. En mä menisi puomiluokkaan, kuten en menisi raviohjelmaan. (ellei olisi jotain järjellistä syytä. Ja vaikka järjelliseksi kelpuuttaisi "haluun kisata" niin ei ole sitäkään syytä tällä hetkellä) Ja syynä on ihan se, että koen sen turhana. Tietyllä tavalla.

Mutta joo. Tällä hetkellä ollaan taas siinä tilanteessa ettei mua kiinnostaisi vaikka osaisinkin. Kuinka turhaa hei, hypitään joiden keppien yli hei :D
Sen sijaan koulukisa nolausta voisin mennä jatkamaan vaikka heti. Se olisi hienoa hei.
Heh. Tosin ehkä on hyvä jos menee mahdollisimman pitkään ennen kuin taas pääsisi. Tiedättekös, ehkä sitten olisi toivoa siitä että osaisi jotain :)

Mutta heipä hei, huomenna mennään Helsinkiin, joten jos minusta ei kuulu voidaan lehti-ilmoituksiin pistää että "kadonnut Hesassa" (ja nimenomaan sit Hesassa että porukkaa ärsyttää)

Turtanat jatkavat hommia

Huomatkaa, intouduin tekemään bannerin. Joo, tuo huomaamaton häivytys on yhäkin työn alla, heh. Mutta muuten se on ihan ookoo, aika vaalea. Kaksi keltaista ponia (koska blogin teema on keltainen) ja yksi kaunis koulurata-laukka-kuva.
Yksi virhe siinä on, pari juttua unohdin. Unohdukset eivät kuitenkaan haittaa, tuo virhe kyllä hieman :D Luotan siihen ettei sitä huomaa. Ainakaan kovin hyvin.

Tänään tallille, pitkästä aikaa. No, en mä viime viikolla ollut ratsastamassa, ja onhan se muutenkin ihan eri asia olla jossain muualla ja niin. Ja kaiken lisäksi satoi vettä! Ei onneksi enää illalla, pari pisaraa ajoittain. Ja siis hyvä kun sataa vettä edes vähän. Tekee hyvää.

Tosiaan, tallille ja tadaa, mulla oli Salli. Tunnilla myös Sakari, Vinski, Reetta ja Kaisa, Salli oli toisella tunnilla. Hah, oikein hyvä. Vähän kyllä epäilin tuleeko touhustani yhtään mitään, olen sitä mieltä että Salli on kuitenkin sen verran epävarma ratkaisu mulle, varsinkin loman jälkeen. Pitää kuitenkin luottaa itseensä ja hyökätä suden suuhun, kyllä se siitä.
Katselin vähän tunteja ja pieni Elvis-pulla oli pihalla. Se oli hienoa :)

Sitten vaan Sallin luo ja selkään. Lähdettiin rauhaisasti kävelemään, käyttäen vain puolikasta kenttää. Mulla oli vähän ideana että koittaisin parhaani, yritin saada parhaan mahdollisen startin loman jälkeen. Käveltiin uraa pitkin ja koitin vähän keskustella Sallin kanssa. Alkuun oli hankalaa. Poni ei ihan viitsinyt kääntyä, valui uralle ja oli erittäin hidas. Lähdin siitä käynnistä ja itse asiassa sain Sallia eteenpäin. Hyvin jopa, niin ainakin uskon. Käynti tuntui jopa reippaalta ja hyvältä.
Kääntyminen oli vaikeampaa, vähän Salli koitti seurailla ja vähän valuttiin. Ja mullakin oli niin ajatus mukana, pah. Oon ollu jo muutaman päivän vähän pimeänä -> liikkunut liian vähän ja syönyt liikaa. Joten tuossa alkukäynneissä tajusin vähän väliä että matkustelen vaan kyydissä kun on taas vähän sumentunut ajatus. Tämän ansiosta suunnan löytyminen oli hieman hankalaa, loppua kohden parani, Salli alkoi melkein jo pysyä uran tuntumilla ja kääntyi suunnilleen kun pyysin. Ei sopisi läskeillä tähän tyyliin, kuten muistamme "liike saa kehon voimaan hyvin"

Mariannen palattua siirryttiin kevyt raviin, ihanaa. Nyt pääsee oikeasti liikkeelle, josko ajatuskin kirkastuisi :D
Sallin käynnistyminen oli taas niin uskomattoman hankalaa, mutta kun raviin päästiin niin lähdin heti miten ratsastamaan ponia eteenpäin. Ei sovi matoilla, ei toki. Kevyt ravi oli oikeastaan alusta asti todella kivaa. Ensinnäkin mun keventäminen oli ihan normaalia! Ei mitään koikkelehtimista, ei mitään ongelmaa keventää "ison hevosen" ravissa. Olin jopa tasapainossa siellä, hah. Salli kääntyi alusta asti todella hyvin. Ainoa oli se, että se pikkasen tykkäsi valua ulos, muttei se niin haitannut. Ei juurruttu toisten perään, käännyttiin volteille ja ympyröille todella nätisti ja jopa ihan yhteisymmärryksessä. Ja sain jopa sen ravin kivan reippaaksi. Salli eteni kivasti, välillä hän meinasi hyytyä mutta aina päästiin jatkamaan siistiä ravia. Koitettiin pari kertaa vähän tuupata ravia vielä lisää eteenpäin, kerran onnistuttiin hyvin mutta silloin Salli ilmeisesti oli kuvitellut että kaahataan  jonkun Kaisan perään ja oltiin siellä sitten hetken aikaa tahkoamassa.
Todella hyvin. No joo, pienenä ongelmana oli pelottava kulma, neitiponi päätti että se on hurjan pelottava jonka takia kulma piti oikoa iloisesti ulos tuijotellen ja lapa sisälle pullottaen. Joitain kertoja yritin ja tahkosin mutten vain onnistunut saamaan hevosta kulmaan. Lopulta Marianne käski kääntää päätä sisään ja kiusata sitä hevosta tekemällä voltteja siihen kulmaan. Tehtiin joitain voltteja, mä asettelin Sallin päätä sisään ja muutaman pyörylän jälkeen heppa ymmärsi että kulmasta on pakko mennä. Jes! :)

Käveltiin vähän ja taivuteltiin hevosia pidemmällä ohjalla. Ensin oli vaikeaa. Marianne käski tehdä "s-kirjaimia" En oikeasti tiedä mitä ne tarkoittavat, joten teen aina vaan jotain kiemurauraa ja koitan taivutella. Näin tein nytkin, sain ponin päätä vähän kääntymään ja trallalaa. Lopulta Salperilta meni vähän hermot ja sitten oltiin vähän jumppelissa :D Päätin että jatketaan nyt vaan suoraa uraa, jätetään taivuttelu. Käytin siinä ilmeisesti vähän liikaa ohjaa ja jätin toisen ohjan liian löysäksi. Ja kun Sallikaan ei ihan tajunnut että yritin kääntää sen päätä, en suinkaan ohjata sitä takaisin uralle.
Noh, käveltiin vähän ja sitten Marianne tuli auttamaan. Ja tajusin mitä tarkoittaa Mariannen s-kirjain. Ensin voltti toiseen suuntaan, siitä suoristus, sitten voltti toiseen suuntaan ja takaisin. Se oli nerokasta. Heh, tai ainakin sillä tiellä oli todella helppoa tehdä tätä asetusta ja taivutusta.

Käytännössä niinkuin tolleen :D Toki pienempänä.
Tosiaan, Marianne auttoi meitä. Ensin toiseen suuntaan voltti, sitten toiseen suuntaan voltti. Salli lösähti, se oli todella hidas. Mutten oikein osannut keskittyä sen vauhdittamiseen kun piti miettiä milleen me nyt taivutellaan tätä ponia ja kaikkea.
Sitten sain yksin kokeilla. Onnistui, ja todella hyvin varsinkin toiseen suuntaan. Salli honasi todella hyvin mikä oli homman nimi ja kun minäkin sain selvän ja helpon tien (pieni voltti on todella helppo tie jos asetusta ajatellaan) niin sehän oli hienoa. Pää tuli sisälle todella hyvin ja pyörittiin kaunista pientä ympyrää ja Sallikin toivottavasti vetristyi edes vähän.

Tosin sitten kun piti jatkaa suoraa uraa niin tuli vaikeuksia. Pienikin ohjasote tarkoitti Sallin mielestä pienellä ympyrällä pyörimistä. Jonkun aikaa kun vaan ratsastin eteenpäin juuri ohjaan koskematta tajusi hevonenkin että tarkoituksena on kulkea uraa pitkin.
Otettiin sitten seuraavaksi laukkaa. Salli oli kuulkaas niin mato kuin hevonen voi vaan olla. Se mennä löllötteli todella laiskanpulskeaa käyntiä eteenpäin, enkä enää oikeastaan edes saanut sitä etenemään. Ja kun siis otin suurimman osan nostoista käynnistä, oli tuskallista laahustaa kuin kuolleet sinne nostopaikalle :D

Eka nosto ravista, Salperi nosti tosi hienosti ja sitten pisteltiin menemään. Tarkoituksena oli laukata ja tehdä keskiympyrä tötsien ympärille.
Nostot olivat ihan hyviä. Hitaita ja laiskoja toki kun poni ei kerran edennyt lainkaan mutta nousi ainakin hyvin ja viimeistään kai kolmannella pyynnöllä. Laukka oli ihan okei. Salli aloitti rauhallisella ja tasaisella laukalla, mutta kyllä se siitä vähän jaksoi innostuakin loppua kohden. Minä istuin ihan ookoosti, pompin toki mutta parhaani yritin. Ajoittain onnistuin, jalat vähän kyllä hyppelivät. Ja siis kun vaihdettiin suuntaa, niin Salli lösähti ihan täysin. Laukat oli hitaita, pudotteli keskenkin. Mäkin sitten aloin ilmeisesti väsyä. Lopulta onneksi ymmärsin istua vielä suorempana, vähän takakenossakin ja niin jaksoi Sallikin laukata edes vähän paremmin.

Tosiaan, laukka oli ihan hyvää ja kivaa. Ratsastaa sai eteenpäin ja kyllä se tipahteli kesken kaiken. Alkuun saatiin ympyrä siten, että poni pudotti kesken laukan mutta sain sen takaisin ja ympyrän loppuun. Sitten tuli jokunen epäonnistuminen, Salli ei vain kääntynyt ja pudotti laukan. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, käänsin kunnolla ja nostin takaisin jos putosi. Saatiin sitten ihan kivoja ympyröitä, vaikka ehkä korkeintaan yksi onnistui ilman laukan loppumista. Toiseenkin suuntaan ympyrät onnistuivat, mitä nyt laukka ei pysynyt yhtään yllä ja ekalla kerralla poni vain kaahasi ohi tehtävän :D
Siirtymät raviinkin olivat jopa ihan kivoja. Ainakin siis ne jotka tein itse. Istuin ihan hyvin, suorassa ainakin toivoakseni. Ja siirryttiin oikein nätisti silloin kun halusin.

Sitten vain loppukäynnit ja mä olin niin kuollut. Ei näin, heh.

Marianne oli kovin tyytyväinen :) Kyseli mitä mieltä mä olin ja oli vaan niin tyytyväinen siihen kuinka hyvin se tänään sujui.
Kyllähän se sujui, olen tyytyväinen. Kaikki meni nätisti, paremmin kuin viimeksi. Mikä on kuitenkin ihme, muakin jännitti pikkasen ja olin ihan väsynyt ja tauko ja kaikkea. Mieltsii, heh. Ja siis niin. Laukassa saatiin käännettyä ja nostettua takasin, tosi hyvä. Ravi oli erittäin ja todella kivaa. Ja saatiin suunnaton ahaa-elämys siinä taivuttelussa. Oikein hyvä.

Mutta loppukäynnit oli kamalat :D Ne on nyt olleet aina. Salli on niin lösö ja yhyy ja sitten se koittaa tunkea keskelle ja sitten sitä ottaa päähän kun ei se pääse :( Sitten vähän kyttäillään kulmaa ja oi'otaan. Ärsyttävää :D Vaikka ne on loppukäynnit niin ei silti ihan pellolle sovi heittäytyä, eikä varsinkaan kökötetä keskellä seisomassa ennen aikaisesti.

Lopulta päästiin keskelle ja alas selästä. Sitten ponia talliin. Marianne oli ilmeisesti tosi tyytyväinen, matkalla se totesi että olisko tässä mulle nyt hevonen :D Niin niin, tai siis ihan kivahan Salli on. Mutta olen silti tällainen outo lapsi, enkä pidä tuosta määritelmästä. Voin kyllä, ainakin tällä hetkellä, mennä Sallilla. Ei siinä mitään, ihan hyväkin voi olla jos menisi jollain enempi ja siis Salli on kuitenkin hauskanen. Mutten mä mitään monta kuukautta jaksa samalla mennä, edelleenkään. Tykkään niin monista hevosista etten voi :D

Mutta joo, Marianne oli sitä mieltä että jollain tavalla Salli sopii mulle ja että tänään oli niin vaan hyvä päivä kun ei tullut edes mitään tappelua. Jeah. Hyvä näin :)
Harjailin pienen Salperin pois ja lähdin sitten kotiin päin.

Kolme, kaksi ja yksi

Kolme vuotta tulee ihan juuri, parin viikon päästä, täyteen.

Kuulostaa jotenkin paljolta, hah. Kolme vuotta. (Kokonaisuudessaan oon ratsastanu 4 ja puol vuotta. Melkeen viis. Kamalaa. Kolme on parempi)

Tein toki myös kolmen vuoden videon. Se on traditio, ainakin ollut kolmen vuoden ajan :)
Ja se olis tässä   (ja ainakin sen pitäisi toimia, heh)


Oon tässä taas lukenu blogin ekoja tekstejä. Se on niin mieletöntä vaan. Ensinnäkin mä olen kirjoittanut niin nuijasti kuin voi ihminen kirjoittaa :D Ei sillä että tälläkään hetkellä kirjottaisin hyvin, mutta oikeasti. No, minä olin lapsi (kheh, nyt olen aikuinen) Huomaa myös että vaatimustaso on noussut. Siellä saatoin kertoa väistättäväni tai istuvani laukassa. Ehkä joskus, vahingossa. Mutta suurin osa niistä on sellaisia ettei ne nykyään menisi ihan väistätyksestä tai istumisesta.

Ja oikeasti, mä en saanut Elvistä nostamaan vasempaan kierrokseen laukkaa. Se on hauskaa. Miten se on muka ollut jotenkin vaikeaa? Se ettei Pomo nostanut laukkaa on ehkä vielä jotenkin ymmärrettävää (se lähti nousemaan kun tajusin pitää ohjat tuntumalla koko noston ajan) mutta ettei Elvis nosta vasempaan.
On se hienoa. Nykyään on sentään oikeita ongelmia (joille toivottavasti voi joidenkin vuosien jälkeen naureskella kuinka älyttömiä ongelmia sitä voikin olla)

Kun mä tein sitä kahden vuoden videota niin sitä oli melkeen pudottaa silmät päästään kun se ratsastus oli niin eri maailmasta. Se eka vuosi näytti köpöttelyltä, selässä keikkumiselta ja satunnaisilta onnistumisilta. Toinen vuosi näytti aivan erilaiselta. Se näytti (verrattuna) ratsastukselta. Kuinka hienoa.
Kun tätä ja viime vuotta vertaa ei ole ihan sellaista eroa. Ajoittain näyttää menevän huonommin kuin vuosi sitten, heh.

Sanoisin että eroa on silti. Ajatuksessa ja sisäisesti ainakin. Ja se laukassa istuminen on vaan niin uskomatonta viime vuoteen verrattuna, se on ainakin suuri parannus ;)

Mutta siis. Ajatus alkaa muuttumaan enemmän ratsastukseen päin, alkaa pikku hiljaa tulemaan järkevyyttä ja tajua siihen mitä tekee. Vaatimustaso totta kai nousee koko ajan.
Kyllä mä siis joka tapauksessa sanon että viime vuodesta on kehitytty tosi kivasti.


Vaan kyllä täytyy sanoa että tää vuosi on ollut suunnattoman tylsä kuvattava. Pomoa ja Pomoa, kerran oli Nikkis ja kerran Salli. Kuinka tylsää :D


Kolme vuotta. Hah, onhan se tosi vähän. Mutta joo, nyt heipä hei ja näkyillään vasta tiistaina :)

Turha (banneri)

Leikin yli-innokasta, heti kun joku sanoo että saa tehdä niin minä teen. Oli mitä vaan muuta, oli kello mitä vaan, hah. Josta puheenollen haluaisin tehdä itellenikin uuden bannerin kun on uusia kuviakin. En oo vaan vielä inspiroitunut. Inspiroidun vaan toisten bannereista :'3

Tosiaan:

Joo, se näyttää varmasti kauhealta isoksi klikattuna koska läpinäkyvä tausta.

En tiedä, mutta itse asiassa mä jopa suunnilleen pidän tästä. Tai okei, mä tykkään kaikista mun bannereista :D Innostuin väritoiveista, joten lykkäsin ne kaikki siihen, toivottavasti ei oo liian sekameteliä. Ja taistelin ikuisuuden että sain ton näyttämään hyvältä myös valkoisella taustalla, muun värisista taustoista en tiiä, mutta toivon että se näyttää hyvältä (paremmalta) niissä.

Kuten huomaa, turha teksti ja silti aloitin jo ylimääräisen selityksen. Innostavaa, ens viikolla pääsee ratsastamaan ja kirjoittamaan taas.