Valokuvia

Ei ihan vielä. Tänään olin tallilla, kuvailemassa vähän Hennaa. Ihastuttava ilma, vähän kylmä tosin :D
Ei mitään ihmeellistä. Katseltiin tunteja, kuvailin upeita kuvia (tietenkin siis, heh) ja sitten mentiin pistämään Roosa pois. Se oli suloinen, poni suorastaan halaili mun kanssa :) Se halusi halailla mua koska en ollut kiusaamassa sitä tunnilla, varmasti.
Vaan sitten kun poni jäi yksin karsinaansa niin eihän siitä tullut mitään. Ensin se houdinoi itsensä ulos sieltä ja sen jälkeen se hakkasi karsinan ovea niin kauan että Mariannella meni hermot ja mun piti käydä heittämässä Roosa pihalle.
Keskustelimme syvällisiä ja lähdettiin takaisin kotiin.

Nyt voidaan jatkaa tärkeämmästä aiheesta, eli kuvista. Ne ovat oikein hauskasia, tykkään tosi paljon :)
Eli ensin viime viikon keskiviikon kuvat, jotka ovat Hennan ottamia, sen jälkeen sitten tämän viikon keskiviikon kuvia jotka ovat Iinan ottamia :)

Ilmeilyni kertoo viisaudesta

Tää on hauskaa, mä oon aina noin huvittuneen näkönen kun hömpsötellään kevyt istunnassa menemään :)

Osaa nyt jopa rajasin, vihdoinkin osasin

Evitahan näyttää jo ihan ratsureimalta

Suunta ei toimi, mutta vauhti korvaisi

Kattokaa ku mamma on ferrari

Ponilla on kovin vetävä laukka-askel. Mä oon ihan vakavana tuolla :D 

Mut sit on taas hauskaa, ilmeisesti molemmilla

Poni kiitää pienillä karvakoivillaan

Miten söpis :D 

Takas raviin, istunta lähentelee perfektoa

Kaikkemme annettiin ;)

Mystisesti kuva vaihtoi paikkaansa. Tää on kuitenkin tää "HYVÄ KUN JAKSOIT LAUKATA"

Poseerattiin, mutta kärsivällisyys oli hyve jota ei Evitalle ole suotu

Mitä teet kun menet Evitalla. Vastaus: Leikit

Ihme hoomoilas ilme :D 

Hieno paksu rouva

Pidän sen tunnelmasta

Kaksi pientä elefanttia marssi näin..

Evita oli fiksu

Ja näin vaihtui päivä (valoisampaan) ja seuraavat ovat Iinan kuvaamia :)

Tästä kuvasta täytyy kyllä sanoa että olin positiivisesti yllättynyt, kuvittelin Evitan selässä istumisen näyttävän tosi kamalalta. Ja kattokaa ny kuinka nätti ponikin on

Tämä esittänee sisäänpäin asetusta. Evita on ihan kouluponi 

Tästä tunnista tuli suhteessa paljon tosi kivoja laukkakuvia. Kaikki näyttää hyvältä, ainakin mun mielestä. Tämä on hieno esimerkki, poni on ihan tosissaan menossa, kuten minäkin ja muutenkin nätti kuva :)

Okei okei, korjaan. Minä olin tosissani menossa, poni ajatteli vain hyytymistä.

Kun kattoo tota mun katsetta voidaan todeta että joko vaihdetaan suuntaa, tai sit vaan asettelen ulospäin. Veikkaan jälkimmäistä :D 

Minä näytän aivokuolleelta, poni on ihan vakava. Mutta tämä edustaa sitä hienoa laukkakuvaa. 

Hih, Evita näyttää ihan lihapullalta ^^

Sporttinen poni. Joka on ihan vinossa. Ja ratsastajan jalka harittaa mystisesti. 

Ja näin se epätoivo purkautui ulos. "HIENOA OSASIT LAUKATA YHDEN PÄTKÄN NOIN NÄTISTI :)))" Ja Evita on ihan coolisti.

Saatoin innostua, mutta nää oli kovin kivoja kuvia kaikki. Tosi nättejä ja positiivisia ja tykkäsin :) Oikein kivoja. Mutta nyt lopetellaan näihin mustavalkoisiin tunnelmiin. Mä nimittäin tossa tallilta lähtiessäni totesin että en oo muistanut syödä tänään, joten ehkä sitäkin sopisi harjoittaa.. näin muutaman tunnin myöhässä :D
Heipä hei :)

Vakavasti otettavat tätiratsut

Ilmeisesti mä laskeudun hevosen tasolle. Mutta niinhän lapsienkin tasolle pitää laskeutua kun niille puhuu, jotta niin.
Tänään olen ajellut ympäri Turkua, ja en muuten eksynyt kertaakaan. Hah. Se on sitten toinen juttu montako kertaa ihan pikkasen törttösin toisten edessä. Njääh, tärkeintä on että pääsin minne piti.
Ja tallillehan mun oletettavasti piti päästä :)

Mulla oli Evita, tunnilla myös Sakari, Simo ja Pomo. Evita oli ensimmäisellä tunnilla. Istuskelin kentän laidalla keskustelemassa syvällisiä ja katselin tuntia. Lopulta kävin varustamassa Evitan ja lyllerrettiin kentälle. Kuolleetkin olisivat ohittaneet meidät.. Kuinka noloa.

Nooh. Nousin selkään ja lähdettiin kävelemään. Evita oli vähän laiskimus. Mummeli raahautui eteenpäin mahdollisimman hitaasti. Lähdin vähän pamauttelemaan ratsutammaani eteenpäin. Vähän hankalaahan se oli, lopulta se tuotti edes jonkinlaista tulosta. Hetkittäin Evita käveli reippaasti eteenpäin. Tehtiin voltteja, joille poni meinasi hyytyä. Kun tarpeeksi jaksoin ratsastaa eteen, liikkui hevonenkin edes suunnilleen eteenpäin koko voltin ajan. Kauhean raskasta tämä, heh. Ainakin reitti oli hyvä, mitä nyt pikkasen meinattiin oikoilla kulmissa.

Mariannen palattua jäätiin päätyyn ympyrälle. Ympyrä merkittiin neljällä tötteröllä, reitin piti olla kaunis ja pyöreä jotta voitaisiin harjoitella asettamista. Tarkoituksena oli asettaa sisäänpäin joka toisella tötsällä ja joka toisella sitten ulospäin. (ja kaulakin sai taipua, ei tarvinnut olla vain asetusta) Tötteröiden välissä piti suoristaa hevonen ihan rauhallisesti molemmille ohjille.
Aloiteltiin siis. Ensin tämä oli kamalan vaikeaa. Evita asettui ja taipui ihan ookoosti sisälle, mutta ulospäin se oli tyystin mahdotonta. Minä tuijottelin hevosen päätä (tykkään tuijotella hepan päätä jos koitan asetella/taivutella :D Mistäs mä muuten tietäisin kääntyykö se pää) ja en suonut pienintäkään ajatusta kääntämiselle. Tämä johti sitten suunnilleen siihen että Evita-raukka kuvitteli että haluan sen kääntyvän ulospäin ja sitten mennä tömpsöteltiin vähän pöllön puoleisesti siellä ympyrällä. Marianne auttoi ja totesi että ponia sopisi toki kääntää sen ulkopohkeen kanssa ja että mun pitäisi katsoa sinne minne menen. Kovin loogista ja se jopa auttoi. Eivät ne ulkoasetukset mitään täydellisyyden huipentumia olleet, mutta parempia. Lopputulos oli siis vallan hyvä: Evitan pää ja kaula kääntyivät niin ulos kuin sisäänkin, ulos vähän vähemmän mutta kuitenkin. Reitti pysyi suunnilleen, vähän heppa valui asetuksen puolelle, mutta se johtui siitä etten pystynyt pitämään hevosta suorasssa jos pää piti kääntää johonkin suuntaan. Ja tiedättekö mitä, Evita oli jopa tosi reipas! En sitten tiedä ärsyttikö sitä jo se mun venklaaminen, koko ajan väänneltiin päätä suuntaan jos toiseenkin, vai reipastuiko se mun aktiivisen pohkeenkäytön ansiosta. Vaan oli kuinka oli, se rillutteli reipasta käyntiä, näin lähellä ettei siirtynyt raviinkin.

Mutta kuinka moni yllättyy jos totean että sitten kun raviin piti lähteä niin sittenhän heppa oli tyystin väsähtänyt. Siinä minä potkin ja tuskastelin että josko pieni kurvikas voisi millään siirtyä raviin. Kyllähän se puolen ympyrän jälkeen siirtyi raviin, siihen "kuolleetkin-ohittavat" raviin. Kuinka ärsyttävää!
Minä yritin innostaa ponia etenemään. Ei auttanut, minä kuntoilin meidän molempien edestä kun Evita keskittyi hölköttelyyn ja käyntiin hyytyilyyn. Sitten meidän piti vielä kaiken lisäksi tehdä noita asetuksia ravistakin. Ensin koitin vain saada ponia eteen, eteen ja eteen. Lopulta päätin että pakko kai on koittaa suorittaa tehtävääkin, mutta sehän oli varsin säälittävää kun hevonen ei oikein muuta tehnyt kuin hyytyillyt käyntiin kun jouduin leikkimään sen ohjan kanssa. Sain mä sieltä muutamat asetukset sisälle, ulos ei oikein ottanut onnistuakseen.
Sitten vaihdettiin suunta ja jatkettiin vaikeaa esitystämme. Parit asetukset onnistuivat, muuten elukka hyytyili ja oli niin laiskimus. Lopulta luovuin toivosta, istuin alas ja kenkäilin otukseen vähän vauhtia. Helpottui kun saatoin keskittyä vain Evitan vauhdittamiseen, me melkein ravattiin kuin hevoset. Asetuksetkin onnistuivat paremmin, saattoi vasta-asetuksessakin tapahtua jotain.

Siirryttiin käyntiin ja laukat otettiin vuorotellen. Aloitettiin vasempaan, kovin vaikeaan kierrokseen. Huomasi että se oli vaikea kierros, samaten huomasi että Evita oli kovin väsähtänyt. Ei sieltä irronnut kuin hitusen ravia. Sain sitten raipan. Ja tota noin.. Sanotaanko että joo, Evita on tasainen. Tasainen ravi, kaikki liikkeet todella tasaisia ja pieniä. Paitsi silloin kun se menee sitä kaahailuravia tai railakasta laukkaansa. Silloin siellä on täydellisen mahdotonta istua. Tai en mä pysty. Pompin ihan hulluna siinä kiitoravissa, ja se sekopäinen "mennään täysii!" laukka on sellasta tehosekotusta etten mä siellä kyllä istu millään tavalla. Joten kun me se raippa saatiin, niin niin. Siis kyllä sieltä sitten nousi jonkun verran laukkaa, en kiellä sitä. Se vaan oli kamalaa. Mä en pysynyt siellä mitenkään, olin ihan sekaisin. Tiputin jalustimet ja Marianne huutelee ettei siellä mitään jalustimia tarvitse. Pah, osoitin sen täysin vääräksi heilumalla kyljeltä kyljelle ja makaamalla välillä kaulallakin. Olkoot kuinka muka tasainen ja olkoot kuinka mahdotonta pudota sieltä, mutta kyllä mä olen aina ihan varma että tipun sieltä. Roikun vaan niin taktisesti harjassa etten sentään alastaudu.
Mutta joo, kovin turhauttavaa tuo laukka. Se oli surkeaa. Mä en pysty istumaan siellä. Masennus. Mä osaan istua Sallinkin laukassa jo niin hyvin, sitten en pysty mummelin laukassa istumaan. Tosin se oli sitä epätasapainoista "juostaan-täysillä-karkuun" laukkaa. Silti.

Vaihdettiin suuntaa ja tyrkkäsin raipan pois. Ensinnäkin Evita oli jo kerännyt tarpeeksi kierroksia loppulaukkohin, ja sitä paitsi mä mieluummin vaikka löllötän laiskaa ravia eteenpäin ja yritän nostaa laukkaa, kuin pompin ja hytkyn kuin idiootti siellä kyydissä kun en osaa siellä istua. Aijai.
Evita tosiaan oli innokas, ihan reipas. Laukka nousi vähän löllösti kuitenkin, mutta tulipahan vähän sitä laukkaa. Ja onnistuin istumaankin kun laukka oli jotain muuta kuin ihmeellistä kaaahausta. Se vaan kun sitten kävi jotain ja jotenkin mystisesti saatiin se jalustimen kumilenkki lentämään :D Marianne haki sen ja iski sen paikoilleen. Tänä aikana päätin että vielä on saatava laukkaa, parempaa laukkaa.
Siinä me mentiin. Oltiin ihan vakavia pienen, pyöreän ja kirjavan kanssa. Tassuteltiin eteenpäin ja sitten nostettiin laukka. Nousi hyvin, vaikken muistakaan nousiko se käynnistä vai ravista. Ja sitten annettiin palaa. Istuin kyydissä ja kannustin ponimusta eteenpäin. Evitakin oli ihan vakavana suorittamassa, mummeli paineli eteenpäin kovin nätisti. Se keräsi jopa pikkasen vauhtia, joten harjoitin taas tätä mun täydellisyyttä hipovaa kevyt istuntaa, heh. Paineltiin innokkaasti menemään, sitten vaan poni käyntiin ja kehuja taitavalle mammalle. Mä olin oikeastaan jo ihan epätoivoinen ton laukan kanssa, se oli hirveää. Vaan tuo viimeinen pätkä oli niin hyvä, että siinä suorastaan unhoitti aikaisemman epäonnistumisen. Oikein positiivista.

Otettiin vielä vähän kevyt ravia ympyrällä. Päästin Evitaa pidemmälle ohjalle ja koitin vähän asetella sitä. Mammarainen alkoi kiskomaan ohjaa jo pikkasen enemmän, ja oli muutenkin kovin väsähtänyt.
Jäätiin siitä käyntiin, tehtiin vähän s-kirjaimia. Teräshermo-Evitakin jopa säikähti. Se kauhistui mökää katsomossa ja oikeasti laukkasi karkuun iso maha heiluen ;) Lopulta muumimamma vakuuttui ettei hän ole kuolemanvaarassa ja taipui ihan kivasti vaikka vauhti olikin kovin kuollutta.

Marianne oli ihan tyytyväinen läpi tunnin. Se vaan kun poni oli kovin hidas, kheh. Mutta taipui se kuulemma kuitenkin kivasti ja silleen.
Ja kehuja mun istumisesta, niin on hyvää ja kivaa. Se on kiva, oikein mukavaa että jotain osaan. Mutta mä en silti ymmärrä mikä siinä mun istunnassa on muka niin hyvää että kaikki sanoo siitä :p Könöttelen eteen ja kädet on ihan suorina ja jalat harittaa. Ylipäänsä mun istuminen näyttää mun mielestä lähes samalta kuin kaikkien muidenkin. Ilmeisesti siinä kuitenkin on oltava jotain kun niin monet sitä kehuu. Tämä on mysteeri, todella. Tai sitten kaikki vain huijaavat minua.
Joo, mutta olin pohjimmiltaan kovin tyytyväinen pieneen mummeliin. Ajoittain pieni epätoivo, mutta se taipui ja asettui kivasti (myös vasta-asetukseen jota en ole tyyliin ikinä kunnolla tehnyt) Ja viimeinen laukkapätkä oli kovin mukava.

Käveltiin ja keskelle. Sitten vain alas ponin selästä ja talliin. Ja voi pientä raukkaa :D En mä tiedä oliko siellä muka noin kuuma, vai tekikö Evita muka niin raskaasti töitä vai mikä mielenhäiriö sillä oli, mutta se oli kauttaaltaan ihan märkä. Ehkä se on talvikarva.
Vaan oli miten oli, sen oli päästävä pesulle. Se vasta olikin jänskää. Suoriuduin kuitenkin ihan itse, luotin siihen että Evita tosiaan on kiltisti ja nätisti. Ja olihan se, mä pesin ponin kunnolla ja hartaasti ja tehtiin siinä vähintään Niagaran putous siihen tallipihaan. Mutta musta oli niin kiva katsoa kun se lika oikein valui pois Evitasta. Heh.
Poni vain pois ja lähtöä tekemään.

Toivepossuttelua

Heipä hei :) Tänäänpä pääsin kivasti autolla tallille. Ja huomenna, hihi. Oikein hauskaa. Enkä edes ajellut mummonjen päälle ja leikin ihan true-peruuttajaa. Mutta autolla on niin kivaa peruutella, se on niin jotenkin.. yksinkertaista.

Joo, taulussa luki että mulla olisi Salli, mutta se vaihdettiin sitten lennossa koska Salli oli vähän väsyneen näköinen, parempi että se pääsi lepäilemään. Joten mulle tuli sitten Roosa, joka oli jo toisella tunnilla. Mukanamme olivat myös Sakari, Kaisa, Vinski ja Jack.
Kattelin vähän tunteja ja kävin taluttamassa Simoa. Poniparka, se oli aivan järkyttynyt kun ihravuori-Evita tulla tömisteli laukkaa hänen peräänsä, heh.

Tunti alkoi joten hipsuttelin pienen Roosan luo. Pitkästä aikaa, heh. Kiipesin kyytiin väärältä puolelta (josta sain heti huomiota. Järkeväähän tuo vain on, me olemme Roosan kanssa nyt niin suoria ja monipuolisia ja jne :) ) ja säätelin itseni kanssa. Kauhean vaikeaa tuo jalustinten mittailu ja sitä rataa.

Lähdettiin lopulta kävelemään. Aloiteltiin ihan rauhassa, mä vähän tunnustelin taas Roosa-porsasta. Ensin haettiin poni uralle, se kun tuntui kuvittelevan että on ihan okei hillua keskellä kenttää ja oikoa kulmia. Merkillisiä ideoita. Kun saatiin suunta kuntoon ja huomasin että poni jopa kääntyy volteille kauniisti, saatettiin aloittaa vauhditus. Vähän se oli vetelää, ei poni oikein millään muka jaksanut edetä...
Okei, suoraan sanottunahan se oli ihan toivotonta, heh. Lopulta sain Roosaa sen verran eteenpäin että se liikkui edes vähän paremmin. Hidashan se oli silti, mutta päästiin me vähän parempaan suuntaan siitä totaalimatelusta.

Mariannen palattua se vuodatti surunsa ja murheensa ja totesi että sen takia hän päätti olla meille oikein kiva, saataisiin toivoa mitä tehdään (mä oletin sen menevän ihan eri suuntaan. Tiedättekö, ensin tuo "käsi kipee ja kaikki huonosti" jotenkin ajattelin että se tietenkin jatkuisi että "kostan sen teille, buahahaahah!!!!" Pettymys)
Ensin käveltiin ja ei oikein saatu kiinni Mariannen ideasta. Lopulta onnistuttiin ymmärtämään ja siirryttiin siitä kevyt raviin jossa piti ottaa vähän temponvaihteluita.
Aloitin sillä ravilla, Roosa kun oli taas sitä mieltä ettei hän varmasti vaivaudu ravaamaan. Hetken aikaa pyörittiin ympyrää, lopulta päästiin raviin, tosin suloisen pukkipotkusarjan siivittämänä. Pienen mielenosoituksensa jälkeen poni alkoi toimia kivasti ja alistui kohtaloonsa. Rouva ravasi kivasti eteenpäin (hitaasti, mutta ainakin se pysyi ravilla :D ja kyllä se ajoittain reipastui kun oikein pistin kaiken tarmoni peliin) ja se jopa kääntyi suhteellisen nätisti. Pari kertaa oltiin aivan tuuliajolla ja poni juurtui uralle, mutta muuten se kääntyi melko helposti ja oli oikein kiva.

Kun kevyt ravi toimi muuten hyvin, aloittelin sen tempon muutoksen. Pitkille sivuille reippaampaa ravia ja lyhyille sivuille koitin vähän hidastaa ihan pienillä pyynnöillä. Aloitetaan nyt sillä että koko ajan se liikkui laiskasti, kyllä. Ne temmon lisäyksetkin olivat vain sitä laiskanpulskeaa ravia. Ei kuitenkaan voida vertailla täydellisyyteen, pitää katsoa laajasti. Poni lähti useimmiten etenemään kun pyysin ja hidasti ravia tosi hienosti. (Suorastaan luonnollisen hyvin, kheh) Joten vaikka tahti oli erittäin laiska, niin kyllä mä kuitenkin olin tyytyväinen. Poni kuitenkin toimi muuten hyvin ja liikkui ihan järkevästi. Se liikkuminen on hei niin pieni osa ;)

Sitten käveltiin vähän ja Marianne kyseli että mitäs me sit haluttais tehdä. Toivetunti eikä kukaan ollut oikeasti sanonut vielä mitään!
Tiedättekö, mulla on jo pitkään pyörinyt mielessä että olispa kiva jos tehtäis väistöjä. Ei olla ikuisuuksiin tehty niitä. En kuitenkaan ihan heti ensimmäisenä viittinyt huudella väistöjä, tiedä häntä vaikka saisin joukkohivutuksen :D Lopulta joku päätti ehdottaa että mentäis harjoitusravia (jes) ilman jalustimia (jee!) Marianne ei tainnut oikein uskoa ehdotusta. Tai kovin se siellä ainakin naureskeli.
Kyllä se sitten kysyi että halutaanko oikeesti mennä harjotusravia ilman jalustimia. Mä nyökyttelen ihan innoissani ja lisään siihen että tehdään sit kanssa väistöjä. Me ollaan nyt ihan tätiryhmä.

Kukaan muu ei sanonut mitään, kukaan ei edes lytännyt meidän ideoitamme, joten kyllä Mariannekin siihen sitten suostui. Jalustimet ylös ja lähdettiin ravailemaan. Väistöjä otettiin taas niin että keskihalkaisijalle ja siitä vuoronperään oikealle ja vasemmalle. Erittäin yksinkertaista.
Hetken tahkoamisen jälkeen sain Roosan raviin ja jonkin ajan kuluttua ravi alkoi jopa toimia. Tai kun se alkoi taas sillä että Roosa joko vähän juoksi alta tai sitten tunki minne sitä huvitti. Lopulta poni ymmärsi ettei laukata vielä, ja ravi parani huomattavasti.
Tahti oli hidas. Kovin hidas. Erittäin hidas. Yritin vähän vauhdittaa pientä lihavaa rouvaa, mutta kun ei se oikein ottanut onnistuakseen. Poni vain mennä tepsutti rauhallista raviaan. Sama kai tuo, yritettiin sitten edes keskittyä väistöihin. Alun haparoinnin jälkeen Roosa alkoi kääntyä hyvin sinne keskihalkaisijalle ja kai niistä väistöistäkin alkoi tulla edes jotain. Ei ne toki mitään hienoja ja oikeaoppisia väistöjä olleet, mutta tyydyin nyt ihan jo siihen että poni edes pikkaisen mateli sivulle päin. Ja tässä siis onnistuttiinkin, pikkasen liikuttiin sivulle, hyvin laiskasti ja pienin askelin ja vähän vimpulassakin. Ei se niin vakavaa.

Sitten käveltiin pikkasen ja aloitettiin laukkaaminen. Alku aina hankala. Pyörittiin vähän keskellä kun en taas muka löytänyt tilaa johon voisin ruoskia pienen ponin. Lopulta saatiin vähän tilaa, Roosakin lähti raviin ja laukka nousi tosi nätisti, vaikkakin ennen sitä piti vähän heilutella takakoipia kun pikkasen ärsytti. Laukka oli kuitenkin ihan kivaa, poni laukkasi eteenpäin, minä istuin hyvin ja kaikki oli positiivista. Paitsi se että oikastiin jonkun Vinskin perään. Mutta kaikki muu.

Toiseen suuntaan meni paremmin kun ponikin oli jo hereillä. Laukat nousi tosi nätisti, oikeastaan Roosa nosteli niitä itse. Ajattelin sen nyt niin että parempi jos poni nyt itse on innoissaan menossa, joten pieni porsas sai tämänkin anteeksi :D
Tähän suuntaan pysyttiin paremmin siellä missä halusin, Roosakin kääntyi jopa pari kertaa laukassa kentän poikki. Upea saavutus, heh. Ja ihan reippaasti se mennä tömpsötti eteenpäin, vähän nyt laukat tipahteli.

Sitten loppukäynnit.
Marianne tuli irvistelemään että kuulemma Roosa oli ihan hyvä idea. (extempore idea) Ja siinä oli jotain hyvääkin.
Mä olen periaatteessa varsin tyytyväinen. Pitkästä aikaa Roosalla ja kuitenkin se meni noinkin positiivisesti. Se vauhti vaan, mutta kyllä me se siitä vielä saadaan :)

Käveltiin rennon rauhallisesti, vähän tämäkin tampio yritti sinne keskelle tunkea. Voi voi :)
Sitten keskelle ja alas selästä. Poni oli kovin fiksu. Siinä se seistä tönötti vaikka kaverit menivät jo kaukana edellä. Talliin käveltiin oikein viisaasti, ja karsinassa odoteltiin kovin hienosti että otetaan suitset pois. Aasiponi näytti olevansa järjen ruumiillistuma.
Kirjottelin kortin ja huristelin sitten tänne. Joo, tänne hyvä ilmaus :)

Evitavideo

Joten sähläsin jotain kasaan. Se olisi tässä ja kyllä tuo ainakin eilen toimi, heh.

Sanottakoon vielä että laatu on vähän huono, heiluva jne koska satoi vettä. Ja tosiaan, hieno punainen muovipussi pilkistelee välillä. :D Ei tuo niin vakavaa.
Jaajaa. Osittain meni paremmin kuin ajattelin, osittain ehkä vähän huonommin (tai ehkä se oli kuvakulma/videoiden vähyys :B)
Vaan ainakin kevyt istunta näyttää välillä siltä että siinä oli syvällisempi idea kuin "heittäydy etukenoon ja toivo parasta"

Mutta tiistaina jatketaan, kuvia tulee Evitasta sitten joskus kun ne saan :)

Kuin jytisevä laukkaratsu

Mikäli olette kiinnostuneita niin huomatkaa toki edellinen postaus, kuvia ja video viime viikosta.

Ja tosiaan, tänään oli kuvaajaa, Henna ja Tiia. Kuvat saan taas joskus, videot taas haluan katsoa ennen kuin teen mitään koostetta. Joten odotellaan :)

Tallille siis ja lukemaan taulua. Mulla oli Evita, hah. Vaihtelua todella, hyvin yllättävää. Evita oli toisella tunnilla ja meidän kanssamme seikkailivat Simo, Sakari, Salli, Vinski ja Roosa. 

Hilluiltiin vähän tallissa ja surkuteltiin karmivaa vesisadetta joka ei oikein ottanut loppuakseen. 

Sitten vain kentän laidalle ja lopulta kipsutin Evitan luo ja kiipesin kyytiin. Leveä mammarainen, pitkästä aikaa. Säädin jalustimia ja kaikki sujui hienosti niin kauan kunnes Marianne viskoi puomeja -> Evita järkyttyi ja totesi ettei paikoillaan seisominen millään sovi. Lopulta onnistuttiin seisomaan tarvittavan kauan ja saatuani itseni kuntoon lähdettiin kävelemään alkukäyntejä. 

(joo, videokameran tekosia :D Parempi kuin ei mitään?)

Aloitettiin kävelemällä uraa pitkin ja aloittelin jälleen tahdilla ja reippaudella. Evita oikeastaan lähti kävelemään todella kivasti eteenpäin, käynti tuntui hyvältä ja etenevältä. Tehtiin vähän voltteja, joille mamma kääntyi hienosti. Otettiin ihan vaan rauhassa ja lömpsöteltiin uraa pitkin suhteellisen rauhallisesti.

Tehtiin alkukäynneissä vähän kahdeksikkoa. Jokaisella oli oma puomi jonka ympärillä piti tehdä pientä kahdeksikkoa, asetella ja taivutella hevosia. Ensin meidän kahdeksikko oli vähän iso ja levahtanut, Evita on niin kovin iso ja kaikkea. Uskaltauduin sitten tekemään pienempiäkin pyörylöitä, poni kääntyi oikeastaan aika nätisti. Ongelmallisinta oli oikean kierroksen pikku voltti, Evita valui ulos ja pieni voltti vähän levisi.

Loppua kohden alkoi vain vauhti hyytymään, löntysteltiin kovin raskaasti reitillämme. Jotta ihan kohtuullisesti se meni.

Jatkettiin uraa pitkin ja lähdettiin kevyt raviin jossa piti tehdä jonkinnäköistä kiemurauraa ja vähän eteenpäinratsastuksia. Vähän kesti taas käynnistely, mutta kyllä sieltä lopulta löytyi jo raviakin. 

Tehtiin tosiaan tiesivulta kiemurauria, sai itse päättää montako kiemuraa siihen tekee. Ja yritin kyllä parhaani, todella. Silti se meni oikeastaan aina ihan pieleen. Sain Evitan käännettyä kyllä kentän poikki, mutta sitten siellä se alkoi hyytyä ja kun koitin sitten kääntää uudelleen kentän poikki niin ei se vain onnistunut. Evita aina joko hyytyi käyntiin ja sitten sain tuupata sitä eteenpäin kaikin voimin jolloin tie meni pieleen tai sitten se ei vain kääntynyt siihen suuntaan mihin piti. Enpä tiedä, ehken jotenkin osannut ohjata sitä tarpeeksi, ehkä Evita oli sen takia kauhistunut siitä vaihtoehtojen määrästä. Joka kerta se ryykäsi väärään suuntaan vaikka mitä yritin. Vaikeaa. Suurin onnistumisemme oli löysä ja kiemurteleva kolmikaarinen kiemuraura jossa ei ollut muuta hyvää kuin se, että ainakin heppa kääntyi oikeaan suuntaan, eikä siirtynyt käyntiin välissä.

Eteenpäinratsastus kuitenkin korvasi olemalla miljoona kertaa parempaa kuin kolmikaarisen yrityksemme. Evita suorastaan rykäisi liikkeelle kun vähän kenkäsin siihen vauhtia. Se ravasi ripeästi ja minä keventelin niin rauhallisen oloisena siellä. Tasainen ravi, heh.

Jätettiin sitten kiemuraurat ja ravailtiin vaan pikkasen tuota reipasta ravia ympäri kenttää. Evita oli aktiivinen ja reipas, hyvää ravia ainakin vauhdin osalta. Tehtiin myös vähän noita ympyröitä ja yllättäen kääntymisessä ei ollut mitään ongelmaa. Hyviä käännöksiä tuli, tiet pysyivät sellaisina kuin halusin. Mielenkiintoista.

Käveltiin hieman. Sitten aloiteltiin laukka. Marianne päätti että laukataan tallisivu, saa päästellä ja nousta kevyt istuntaan, mutta suoraa uraa olisi tarkoitus laukata koska oli sen verran märkää.

Aloitettiin siis. Ensin yritin nostaa, mutta Evita oli vallan lösähtänyt. Pikkasen se kiihdytti ravia, mutta se oikeastaan ravasi hitaammin kuin alkuraveissa. Uusi yritys, tällä kertaa Evita suorastaan räjähti. Se vain kun se räjähti ennen minua :D Mä olin vasta suunnitelemassa laukkaamista kun mamma jo rykäisi laukkaan ja pisteli menemään jättäen nuoremmatkin taakseen. Hetken aikaa kauhistelin että apua kuinka kovaa tämä hevonen kulkeekaan, mutta sitten päätin kokeilla sitä kevyttä istuntaa ja antaa vaan palaa. 

Kevyt istunta oli tänään sellaista "heittäydy etunojaan ja tukeudu kaulaan" Ei siis mitään suunnitelmallista kevyt istunta treeniä, ei. Pidin tärkeänä vain sitä että pysyisin ylhäällä ja että saisin Evitan laukkaamaan tarpeeksi pitkälle.

Ensimmäinen laukka oli väärää laukkaa, samoin toinen. Ja toisessakin laukassa oli melko reippaasti tuota vauhtia.

Seuraavaksi mun käskettiin valmistella paremmin. Ja kun oikein valmistelin ja asettelin niin kyllähän sieltä löytyi myös se ihan oikea laukka ja kaiken lisäksi vauhti oli hillityn hallittua. Oikein kiva.

Vaihdettiin suunta ja jatkettiin. Jotenkin huomasi että oikea kierros oli Evitalle mieluisampi. Heti nousi ja vielää todella keveästi. Oikeastaan seuraavaksi oltiinkin jo siinä tilanteessa että mummeli kävi suorastaan kuumana. Evita-mamma mennä sipsutteli pientä ravia etummaisen perässä kun hänellä oli niin kamala kiirus päästä laukkaamaan. Minä yritin vaan pidätellä jottei aivan villiinnyttäisi. Käyntiä ei silti ponilta irronnut, se oli liian innoissaan laukkaamassa. 

Annoinkin sitten anteeksi ja otettiin pari seuraavaa nostoa siitä Evitan pikkuisesta sipsutus ravista. Ja sehän suorastaan räjähti. Heti kun sai luvan niin mummeli lähti kuin ohjus. Hevonen ryskytti menemään niin kovaa kyytiä kuin se vain pienistä karvajaloistaan pääsi, heh. Ja minä koitin istumista. Se oli liian helppoa, kun vain pysyi suorana niin siellä jo suunnilleen istui kunnolla.

Jooh, toinen räjähtävä lähtö oli vielä räjähtävämpi, mentiin vielä reippaammin. Se vaan kun innostettiin Roosaakin pikkasen liikaa :D Päätinkin siis ettei voida ottaa ihan noin räjähtäviä nostoja enää, tein vähän käyntivolttia ja kun sitten mentiin nostamaan oli pieni kirjava jo kovin väsähtänyt. Laukka nousi mutta vauhti oli poissa. Oikein hieno.

Sitten vain käveltiin.

Marianne totesi että meni tuo paljon paremmin kuin viimeksi. Vaan en mä kuollaksenikaan muista miten se viimeksi meni, saatika koska olisin viimeksi Evitalla mennyt. Marianne sanoi että ainakin sen mielestä se oli sellanen kerta kun Evita vähän kipitteli ja kaikki oli outoa ja minä kiljahtelin kyydissä. Kaiken muun minä uskoin, mutten tuota viimeistä. Ei se onneksi ollutkaan totta, heh.

Mutta tuntui tuo kuitenkin ihan tyytyväinen olevan. Minäkin olin, ei siinä. Ne kolmi(tai useampi)kaariset tuottivat hieman päänvaivaa mutta muutenhan mummeli oli vallan edukseen. Se liikkui kivasti ja kääntyi hyvin. Homma toimi ihan tälleen nätisti.

Loppukäynnit olivat kamalat, Evitakin oli sitä mieltä että meidän tulisi seistä keskikaarrossa :D Mikä tämä juttu nyt muka on, me ei todellakaan seistä keskellä!

Ja lopultahan päästiin keskelle seisomaan, vielä kaksi minuuttia etuajassakin. Vein Evitaisen talliin ja harjailin sen nopeasti. Sättäiltiin jotain omaa, kirjoiteltiin kortti ja lähdettiin takaisin kotiin :)

Ja tosiaan, teen koosteen kunhan kerkiän. Näin

Lisää kuvia ja video

Eli viime viikon keskiviikosta sain nyt materiaalit, joten aloitetaan niillä.

Video on tässä


Ja kuvia, jokunen:

Ponilla on kunnon laukka

Ja kunnolla asennetta

Ja minä olen liian väsynyt, en pysy edes suorassa ;) Ärsyttävintähän on se, että koko ajan yritin kaikkeni jotta olisin suorassa enkä könöttäisi

Kovin söpösiä. Salli oli oikein söpö, heh :)