Parantumista manan majoilta

Nyt olen taas ollut kipeä. Tai siis taas, pitkästä aikaa. Pitkään pallottelin menenkö tänään vai en, mutta olen kuitenkin terve vaikken ruumiin ja sielun voimissa olekaan. Ajattelin myös että ehkä tämä tallille meno auttaisi tuskissani, ehkä paranen nyt lopullisesti.

Mulla oli Pomo, taas näin vaihteeksi. Tunnilla myös Evita, Elvis, Vinski ja Kaisa, Pomo oli tokalla tunnilla. Katselin siinä vain tunteja vaikka olinkin nerokkaasti ajatellut etten istuisi siellä palelluttamassa itseäni. Minkäs sille voi, en jaksanut nousta. Kun meidän tunti alkoi, pääsin kipsuttelemaan Pomo-ponin luo. Nousin siitä selkään harvinaisen avuttomasti ja lähdettiin käppäilemään alkukäyntejä.

Oletettavasti olin vähän ulkona. Vähän pimeänä. En niinkuin oikein ollut täysillä mukana. Se huononsi tuntisuoritusta, en pystynyt tekemään täysillä. Tosin ei ponikaan ollut parhaimmillaan tänään, jo edellisellä tunnilla se oli laukannostoissa fletku ja mun kanssa se oli jotenkin kova ja tympeä. Osittain se toki johtui minun säätelystäni, mutta ei Pomo silti ollut yhtä hyväntuulinen kuin se on viime aikoina ollut. (tai ainakin parina viime tuntina. En voi mitenkään muistaa sen pidemmällekään)

Käveltiin alkukäyntejä siis. Vähän kääntelin Pompelin nokkaa sisälle kun se tuijotteli ja koitin saada sen hitusen asettumaan kulmissa. Samaten  koitin väännellä ponin pois uralta ja kulkemaan reippaasti. Reipas tahti löytyi tänään oikeastaan yllättävän hyvin. Sen sijaan kääntyminen ja uralta pois pysyminen olivat työn ja tuskan takana. Poni vain valui, eikä oikein tuntunut kuuntelevan. Mäkin tietenkin vähän poissa ajatuksistani koitin sitten keksiä kuinka hevosia käännetään. Kyllä sieltä sitten volttejakin tuli ja reitti pysyi, mutta vähän venkoamista esiintyi ajoittain ja oli muutenkin jotenkin raskasta tämä touhumme. Pomo vähän raahaantui vastahkoisesti näihin juttuihin joita pyysin. Tai silleen, kauhean vaikea selittää näitä mystisiä tuntojani ;)
Ja voih, tänään oli vallan kamalana ongelmana se, kun minä en ollut rentona. Jännityin aina välillä, ajoittain lähes kauhistuin kun poni olikin reipas. Tän lisäksi en pystynyt istumaan mukana vaan olin jäykkä. Jäykkä kuin rautakanki. En pystynyt pyytämään kunnolla kun en istunutkaan edes sinnepäin, kunhan kökötin koko tunnin jännittyneenä irti ponista.

Alkukäynneissä kuljettiin loivalla ovaaliympyrällä ja tehtiin vähän siirtymiä askellajin sisällä. Vähän hitaampaa käyntiä ja reippaampaa käyntiä. Hidastaminen oli vähän hankalampaa, Pomo ei hidastanut aaiiiivaaan hitaaksi vaan teki vain jotain sinnepäin. Vasempaan kierrokseen ei meinannut löytyä edes sitä sinnepäin hidastusta. Reipas käynti löytyi paremmin, poni kulki ajoittain jopa pehmeän pyöreästi, liikutteli jalkojaan ja minäkin onnistuin istumaan mukana paremmin. Että kyllä me sentään pätkittäin löydettiin sitä "ratsastamisen" makua, heh.

Lähdettiin siitä sitten kevyt raviin, jolloin Pomon yhteistyöhaluttomuus taas jotenkin puski läpi. Alkuun ravi oli harvinaisen kamalaa. Pompeli oli tympeä ja minä jännityin kun poni kyttäili ja välillä jopa kiihdytteli. (ja kuinka pitkään olen ollut jännittelemättä, näin se vaan menee)
Ensin ravailtiin rauhaksiin, etsin kevennystä. Lähdin nyt pimeyksissäni meinaan keventelemään ylitse vuotavan isosti. Samaten tunsin koko ajan katoavani ravista, tein jotain mielenmatkoja siinä välissä :D Löydettyäni pienemmän kevennyksen sain tatsia koko hommaan ja musta alkoi taas tuntua siltä että olen mukana (vaikka olinkin heti ihan puolikuollut... Hmm..)
Valitettavaa kyllä, kääntämisongelmat jatkuivat ravissakin. Olihan se odotettavissa, mun kääntäminenkin oli kaameeta sähläämistä. Saatiin me sentään joitain voltteja tehtyä joista muutamat olivat jopa hyviä. Ja totta kai paremmin onnistui vasempaan kierrokseen, kyllä se oikeaankin välistä kääntyi. Vaan välillä oli vain juostava Elviksen perässä.

Kevyt raveissa jatkettiin vain rauhaisaa ovaalilla ratsastelua. Siitä lähdettiin tekemään vähän siirtymiä. Tein pari noita käyntisiirtymiä ja niissä saatiin taas sitä hyvää fiilistä. Poni siirtyi käyntiin kun minä istuin alas ja pidättelin mielikuvallisesti (en julkea sanoa että istunnalla koska en oikeasti tiedä mitä se mun yritys aina on) Raviin siirtymät vuorostaan olivat löysempiä, mutta kuitenkin.
Saatiin siitä myös istua harjoitusraviin. Epäilin jaksanko ja kykenenkö istumaan alas kun tuo keventelykin oli ollut niin raskasta. Intouduin kuitenkin yrittämään. Harjoitusravi olikin sitten tosi pätkittäistä. Välillä Pompeli vähän juoksi alta ja tahti oli kiireinen. Välillä mun oli vaan pakko könähtää eteen ja siirtää poni nopeasti käyntiin kun maha lähti sattumaan. (ja se loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin)
Mutta oli siellä sitten hyviäkin pätkiä. Niitä joissa minä istuin hyvin ja rauhassa, Pompeli ravasi mukavan tahdikkaasti ja jopa reippaasti. Tehtiin siinä sitten voltteja ja muuta mukavaa, niitä siirtymiä en oikein edes jaksanut tehdä noissa kohdissa kun mulla oli hyvät fiilikset.

Sitten käveltiin pikkasen väliin ennen laukkoja.

Tänäänkin valmisteltiin laukkoja voltilta ja käynnistä. Tosin tänään voltti olikin pitkän sivun alussa. Ja tämähän oli vaikeaa, toki osasyynä vaikeuteen oli myös mun vamoilut ja ponin lösöys. Mutta oli tuo tehtävä silti hankalampi kuin se "voltti-lyhyen-sivun-keskellä"
Minä siinä aloitin ja ponihan oli jo lähes menossa kun vasta käänsin voltille. Volttiin koitin joka kerta keskittyä, kääntää ja asettaa. Volttiin olin oikeastaan jopa tyytyväinen, suurimmaksi osaksi poni asettui ihan kohtalaisesti ja reitti pysyi ihan nättinä. Siitä jatkettiin voltti loppuun uralle ja tadaa, laukka ei noussut! Poni ravasi ensin rauhallisemmin, sitten reippaammin. Laukkaa en saanut nostettua ja tuskailustani johtuen en pystynyt edes valmistelemaan uutta nostoa ravista. Dääm.

Seuraavalla kerralla laukka nousi. Vähän myöhässä ja löysästi, mutta nousi kuitenkin. Laukassa mä istuin ihan kivasti, jalustimet nyt pääsivät karkaamaan. Ja siirtymä ravin kautta käyntiin oli oikein nätti ja asiallinen. Jee!
Tän jälkeen tuli vielä yksi tai kaksi onnistunutta (ja hidasta) nostoa ja yksi epäonnistuminen. Kyllä huomasi kuinka vaikeaa mulla oli se laukannostaminen tänään. Mä en istunut siellä satulassa kunnolla. Enkä pystynyt pyöräyttämään istuntaa mukaan. Enkä edes saanut sisäpohjetta siististi eteen. Siis kaikki nämä jo suht yksinkertaisiksi muodostuneet asiat olivat tämän sairaspäivän takia totaalisen mahdottomia ;) No, ulko-ohja oli sentään kädessä hyvin, se on positiivista.

Vaihdettiin suunta ja otettiin laukkoja oikealle vielä. Nyt se voltti tehtiin pitkän sivun loppupuolella, siinä sai jokusen askeleen mennä suoraan ennen kuin joutui jo kääntämään (koska en halunnut laukata sinne porttipäähän asti. Turvallisuuskysymys, heh)
Tämä suunta oli huomattavasti parempi. Pomo pysyi kuulolla eikä yrittänyt häseltää ennen volttia laukalle. Nostot onnistuivat jokainen, vaikka se useamman yrityksen vaatikin. Ja jälleen saatoin keskittyä istumiseeni ja päästiin laukkaamaan vähän pidempää pätkää. Olin varsin tyytyväinen.

Loppukäynnit sitten vain.
Marianne oli tyytyväinen laukannostoihin (olen entistä varmempi että se hallusinoi omiaan siellä kentällä :D) vaikka myönsi ponin olevan löysä.
Ja siis olen mä sinäänsä ihan tyytyväinen. En ollut täydessä vedossa, joten ei voitu olettaakkaan että menee ihan perfektosti. Siellä oli nuo muutamat pätkät jolloin sujui: käynnissä, harjotusravissa ja oikeassa laukassa. Ja kun suurin ongelma oli oikeastaan se, etten kyennyt istumaan mukana, alhaalla. Tunsin olevani jäykkä ja irtonainen. Se korjaantuisi (saisi ainakin luvan kun aiemminkin on onnistunut) heti kun tää maha tulis kuntoon.. Mutta oli miten oli, olen ihan tyytyväinen. Ei tää parasta ollut, mutta näillä lähtökohdilla ihan tarpeeksi hyvä.

Keskelle ja alas selästä. Ja voi, poni oli tänään salakavala. Se käveli portille ihan rentona, ei edes vilkuillut pimeyteen. Se käänsi takamuksensa pimeydelle nätisti, käveli jokusen metrinkin nätisti. Kun se sitten päättää heittää ninjaloikan eteenpäin, pah. Siis ei taatusti mitään pelännyt, kunhan periaatteen vuoksi riekkui. Ponin pirulainen (:
Harjailin ponisen nopeasti ja kuolainpesun ja kortin kirjauksen jälkeen lähdinkin kotio. Kuolemaan näemmä, ugh. Kovin on tuskallista taas tällä hetkellä.

Myötäilyjä ja myötäämisiä

Ja tänään tuuli. Katsokaa, katsokaa, näin se talvi tulee, kylmää on koko ajan. Ja silti tänäänkin oli kuutisen astetta lämmintä - lähes helle siis. Enkä tiedä, kirjoittaminen on kamalan hankalaa, hidasta ja kirjoitusvirheitä ihan hirveästi. Luulen että olen kirjoittanut liikaakin sitä opinnäytetyötä, ei määräänsä enempää osaa kirjoittaa kunnolla ja oikein.

Tallille siis kuitenkin ja hei, mulla oli Pomo. Tunnilla myös Evita, Elvis, Vinski ja Nikkis, Pompeli oli ollut ekalla tunnilla. Ihan kiva (heh, oikein kiva) mutta tällä hetkellä mulla on pakkomielteitä Elvikseen. Voinen kuitenkin puolustautua sillä, että en mä sillä ole nyt mennyt paljon, pari kertaa vain. Ja ääh, oon ollut kauhean innoissani siitä suuresta kehityksestä joka on pullaponin kanssa tullut ja sitten minua näin rankaistaan enkä koskaan sillä pääse ;) Toisaalta se ei haittaa niin paljon, sillä samaan aikaan mä oon ihan tajuttoman ylpeä tästä tosiasiasta että mä pystyn Pomolla menemään vaikka on syksy.
Näinä edellisinä syksyinähän se on ihan oikeasti ollut niin etten mä ole voinut mennä millään muulla kuin Elviksellä, koska kaikkien muiden kanssa se on ollut heti niin että minä kökin etukenossa ja hepat sinkoilee ja minä jännityn. Ja tokihan siis Elviskin sinkoili koko ajan, mutta siellä en itse jännittynyt ihan niin pahasti (tarkoittaa suunnilleen sitä että ainakin uskalsin pienellä keltaisella ratsastaa. Muiden kanssa se oli vähän niin ja näin) Enkä mä toki jonkun Pompelin kanssa edes ole aiemmin juuri ollenkaan syksyisin mennyt, eihän siitä olisi mitään tullut kun muinakin vuodenaikoina se oli kauhean hankalaa. On tämä sitten hieno syksy, näin paljon olen mennyt Pomolla ja silti olen pysynyt kyydissä ja poni on ollut rauhallinen, ihan vain muutamia lähtöjä silloin ja tällöin. Olen niin ylpeä meistä (ja itsestäni, näin on alkanut matkani teräshermoksi)

Mutta mutta. Tänään pääsin auttamaan Nikkiksen kanssa, ihan kivaahan tuo. Vanhalla tallillahan sitä toki tuli auteltua aloittelijoita, alkeiskursseilla ja muilla. Nykyään se onkin melko harvinaista ja ihan kivaa vaihtelua näin välillä. Minä mennä solkotin kaikkea ja koitin olla kovinkin asiantuntevanoloinen. Sitten kävin vähän käyskentelemässä Nikkiksen kanssa kentän puolella, ennen kuin menin harjaamaan hiukkasen ratsuani. Sillä oli taas päivänsäde-päivä. Siis mikään ei ollut hyvin ja kaikki oli tyhmää ja itkuparkuporu. Ponilla oli tappajailme päällä ja siinä se koitti toivottaa minut jonnekin kauas pois. Onneksi Pomo kompensoi pöllöä käytöstään ja käveli kentälle niin suloisesti. Siellä kentän portillakin se seisoi niin rentona, rauhallisena ja ennen kaikkea paikallaan etten olisi uskonut. Siis eihän Pomo (ainakaan minun kanssani :D) seiso ikinä tinttaroimatta.

Käveltiin kentälle ja nousin selkään. Sitten lähdettiin kävelemään ja jopas oli poni kiikkerän tuntuinen sen pullavan Evitan jälkeen. Ihan kuin olisi vanhan lankun päällä istunut. Minäkin tunsin kököttäväni siellä ihan vinossa ja kaikki oli ihan vinossa. Siis jotenkin toinen istuinluu alempana ja edempänä ja kädet olivat ihan eri kohdissa ja olkapäät eri tasolla ja kaikki ihan vimpulassa! Tai sitten olen vain ylineuroottinen.
Otettiin siinä rauhassa alkukäyntejä, minä haeskelin taas tatsia Pomoon. Kun löysin rennon istunnan ja ohjat käteen saatoin alkaa keskittyä myös ponin kulkuun. Vähän laiskanpuoleista se oli, joten ratsastin mahdollisimman pontevasti ratsuotusta eteenpäin. Tehtiin voltteja ja hain sitä asetuksen tapaista ja yritin myös parhaani mukaan kääntää nokkaa sisälle kun Pomo tuntui keskittyvän ihan johonkin muuhun kuin minuun. Kyllä se kääntyi ihan hyvin, välillä vähän löysästi. Vaan asetus oli täysin kadonnut tämän suunnattoman tauon aikana. Toiseen suuntaan heppa tuntui kävelevän pää ulkona, toiseen suuntaan muuten vain puupökkelönä. Pitkällisen säätämisen jälkeen sain ponin edes ajattelemaan pään sisälle kääntämistä, mutta asetus tuntui silti jäävän kovin vajaaksi. Käyntiä sen sijaan löydettiin jopa tosi kivasti kun uskaltauduin taas oikeasti ratsastamaan eteen. Askel oli mukavan reipasta ja keinuvaa ja poni tuntui varsin hyvältä.

Mariannen palattua se lykkäsi taas noita puomeja. Neljä puomia, vähän niinkuin pitkillä ja lyhyillä sivuilla yhdet. Sitten oli neljä tötsää merkkaamassa reittiä joka oli sellainen ison ovaalin tapainen. Harjoittelimme myötäämistä, tosin suuremmassa mittakaavassa kuin eilen. Tarkoituksena oli kävellä ovaalilla ja aina kun mentiin puomin yli piti myödätä molemmilla ohjilla, niin että koko tuntuma katosi. Sen lisäksi tötteröiden kohdalla tehtiin johtava ohjasote, haettiin vähän tuntumaa suuhun ja tälleen.
Tämä tehtävä oli jo sen takia erittäin hyvä että mun oli yksinkertaisesti pakko hakea kyynerpääkulma ja ohja tuntumalle. Pahahan sitä on myödätä (ellei sitten vie koko kroppaa eteen) jos käsi on jo valmiiksi suorana. Ajoittain käsi pääsi karkaamaan suoraksi, mutta löysin oikeastaan aika hyvin tuon kulman käteenkin, ja Pomo pysyi ohjan päässä kivasti ja tuntui hyvältä.

Keskityin edelleen reippaaseen askellukseen ja sitten lähdin ohjaamaan rauhassa yli puomien ja siitä nuo myötäykset. Muutamat myötäykset tein niin, että heittäydyin etukenoon kun ne kädet olivat liian suorina. Kun käsi pysyi oikein niin myötäykset onnistuivat oikein hyvin. Koitin myös taistella taas sen nyrkin kanssa ja oikeastaan ohjat eivät pahemmin edes valuneet.
Reittikin pysyi tosi hyvin. Päästiin puomien yli ja heppa kulki siellä missä piti. Johtavalla ohjasotteella koitin vähän kääntää ponin päätä menosuuntaan. Välillä onnistui ihan kohtalaisesti, mutta välillä sitten ei.
Paitsi silloin kun Kalifornia tuli sinne. Siis parilla ponilla vähän kilahti, Pomo kuitenkin pysyi rauhassa ja oli nätisti. Silti sen maailma järkkyi kun kehtasikin ylimääräinen heppa tulla kentälle meidän kanssamme ja joitain kierroksia se tunki ulos reitiltä, ilmeisesti ideana oli mennä näyttämään toiselle kaapin paikka.

Kun oltiin käyntiä väännetty molempiin suuntiin siirryttiin kevyt raviin. Pomo oli tosiaan alkuun vähän kipsutteleva kun se Kalifornia tuli, hui kamala! Hetken hölmöilyn jälkeen poni kuitenkin rauhoittui ja alkoi taas keskittyä olennaiseen. Ravissa oli tarkoituksena ravata näiden puomien yli, ensin muutama kierros niin että puomin päällä myödättiin molemmilla ohjilla, sen jälkeen piti myödätä pelkällä sisäohjalla ja taputtaa hevosta kaulalle sillä sisäkädellä.
Siinä kun raviin lähdettiin niin olin alkuun jotenkin ihan hukassa. Pieni ja reipas poni, apua :D Jouduin vähän hakemaan sitä kevennystä ja tietynlaista tahtia siihen meininkiin. Ensin poni vähän kipitteli, jopa lähes altajuoksevasti, sitten se lösähti ja jäi vähän pohkeen taakse ja takajalatkin laahasivat kuulemma liikaa. Kun siitä ratsastin vähän eteenpäin ja yritin parhaani mukaan aktivoida niitä peräpuolen jalkoja alkoi poni liikkui oikein kivanoloisesti. Se oli mukavan etenevä ja kuulolla, jalatkin nousivat ilman jatkuvaa kolinaa.

Heh, nää molemmilla ohjilla myötäykset olivat todella vaikeita. Minä tipuin aina hirveään etukenoon, en vaan pysynyt suorana. Työllä ja tuskalla koitin pysyä suorana ja suoristaa vain kädet, mutta ei se tainnut ihan täydellisesti onnistua missään vaiheessa. Onneksi vaihdettiin sitten siihen sisäkädellä taputteluun joka oli todella paljon helpompaa. Muutamat myötäykset menivät vähän päin puuta, käsi oli liian suorana jolloin minä etukenouduin, heiluin eikä taputuskaan ottanut onnistuakseen. Suurimmaksi osaksi kuitenkin onnistuttiin oikein kivasti, pysyin suorana ja osuin sillä sisäkädellä jopa kaulalle vaikkei sitä ehkä ihan taputukseksi voi kutsua. Sanoisin ehkä pikemminkin kosketus.
Tehtiin myös joitain voltteja ja hienosti kääntyi poni ja vielä molempiin suuntiin. Ei niin mitään ongelmaa, olin kovin tyytyväinen.

Wruum!

Istuttiin sitten harjoitusraviin ja jatkettiin samaan tapaan. Harjoitusravissa oli muutamia mielenkiintoisia seikkoja. Ensimmäinen oli positiivinen: kerrankin tahti säilyi. Poni ei siirtynyt käyntiin kun istuin, ei kiihdytellyt eikä hidastellut. Marianne oli oikein tyytyväinen tahtiimme ja käski lähinnä ratsastaa niitä takajalkoja aktiivisemmiksi. Muutamina hetkinä poni tuntui vähän siltä että se lähtee kaahaamaan, mutta pääsääntöisesti todella mukavan ja jopa rennon tuntuinen poni.
Oli siinä silti jotain negatiivistakin, nimittäin Pomo painoi ohjalle vähän liikaa. Harjoitusravit ratsastin kädet ihan suorina kun en saanut ratsua lyhenemään ja tämän ansiosta myötäykset olivat eteenpäin heilumista. On se kauhean hankalaa. Sen takia oli myös pieniä vaikeuksia istua harjoitusravissa, käsien suoruus ajoi vähän eteenpäin.

Käveltiin pari kierrosta ennen laukkoja.
Laukat oli tarkoitus nostaa ihan harjotusravista ja laukata tallipitkä sivu. Se muuttui taktisesti käyntinostoiksi kun hepat olivat sen verran virkeitä.
Mä aloitin ja nostin heti ensin käynnistä. Nousi vähän viiveellä ja väärä laukkakin vielä. Korjasin sen ja se korjaus oli hirmusen hieno. Kun sieltä nousi se oikea laukka jota mentiin muutama askel, niin se poni laukkasi niin hyväntuntuista laukkaa että wau. Mariannekin kehui meidän tyylikästä ja hyvää laukkaamme.

Tämän jälkeen otin yhden noston harjoitusravista, mutta Pomo oli niin innoissaan että koin järkevämmäksi nostaa käynnistä. Laukat nousivat tosi kivasti, oikeita laukkojakin mielestäni. Kertaalleen poni pudotti laukan kesken kaiken, ja tämäkin korjaus tuntui tosi hyvältä, jotenkin se laukka jatkui niin mielettömän hyvänä. Yksi laukannostokin oli niin ponteva ja ainakin uskon että nimenomaan hyvällä tavalla. Pomo lähti oikeasti voimalla siihen laukkaan, melkein säikähdin että nyt se lähti jo lapasesta kun se lähtö oli niin voimakas, hypähtävä. Sekin laukka oli nättiä, tosin siinä sitten keskenkaiken Marianne huutelee että jarruta Milla ja jarruttelen sitten ihmeissäni. Nikkis oli lähtenyt peräämme turhankin innokkaasti ja mun jarrutellessa päätti Pomokin vähän pukittaa ja loikata jotain ylimääräistä. Sen jälkeen herra rauhoittui.

Ehdin tähän suuntaan ottamaan melko monta nostoa. Laukka oli kivaa ja jatkui niin pitkään kuin halusin, ja sen jälkeen poni siirtyi oikein fiksusti käyntiin. Ratsu pysyi koko ajan rauhallisena ja laukkasi oikein tasaisen varmasti. Ja minä istuin niin kivasti, hihi! Oikeasti, en pomppinut, kädet sain mukaan ja sain taas keskityttyä jalkoihin, jotka pysyivät ainakin oikeaan kierrokseen tosi kivasti paikoillaan. Jes!
Otettiin vasemmallekin jokunen nosto, käynnistä tähänkin suuntaan. Pomo oli jotenkin löysempi, laukat tuppasivat nousemaan viiveellä. Istuin kuitenkin ihan hyvin ja poni meni minne halusin joten ihan hyvin se meni tähänkin suuntaan. Ja olin hurja ja laukkasin jopa kahdesti yhden puomin yli. Ja molemmilla kerroilla Pomo ylitti sen yhden puomin kunnon kamikaze-loikalla ja molemmilla kerroilla minä rytkyin kyydissä ja päästin ohjat puolet pidemmäksi jotten roikkuisi ohjassa kiinni. Onneksi Pompeli sentään oli ajantasalla ja ymmärsi käyttäytyä asiallisesti kun minä en osannut.

Sitten käveltiin loppukäynnit. Pomo pusutteli Mariannea ihan lennossa ja otti se pari raviaskeltakin kun keltaiset ponit skitsoilivat. Fiksu otus (:

Marianne tosiaan oli ilmeisen tyytyväinen ponin liikkumiseen, laukkaan ja mun myötäilyyn. Jeah.
Mä olin kauhean tyytyväinen. Poni kääntyi, liikkui varsin nätisti, oli aikuismainen, laukat olivat mielettömän kivoja ja myötäily onnistui. Suoriuduttiin kaikesta varsin näppärästi, ainakin mun mielestäni :)

Sitten keskelle ja alas selästä. Ja lähdettiin talliin päin. Marianne käski pysäyttää ponin kolme kertaa portilla ja tämä auttoi - Pomo käveli rennon rauhallisesti ohi pelottavan portin. Tosin sitten muut hevoset skitsosivat takana, jonka takia ponirassukin otti pari raviaskelta ja katseli hätääntyneenä taakseen. Hyvin rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä hän siis oli.
Poni karsinaan, varusteet pois ja nopea harjaus. Sitten korttia ja kirjaamaan ja kotiin päin.

Kun ei vaan inspaa

Wou, sain uuden puhelimen. Käytännössähän mulla on nyt kolme puhelinta, voi vaikka vaihdella päivittäin, heh. Tämän puhelimen suuri etu on toki se, että tällä voi ottaa kuvia! Ja joo, siis pystyi sillä edelliselläkin ottamaan, mutta nää kuvat on nyt noin kolme kertaa isompia ja nämä saa jopa koneelle. Hieno päivä ;)

Kutsuin tätä ^ epätoivoiseksi yritykseksi tehdä opinnäytetyötä. Tosin mä oon nyt ihan liekeissä ton työn suhteen, en muuta tekiskään kun opinnäytetyötä :D Siitä tulee hieno, ainakin haluan uskoa siihen.

Mutta joo, tänään olikin tallipäivä. Kovin loistokas päivä, koulun jälkeen vaikeudet alkoivat. Siellä satoi vettä, joka ajoittain muistutti jotain rännäntapaista. Mun sateenvarjo vähintään kuoli matkan varrelle kun siellä tuuli niin hirmuisesti. Ja bussista hajosi pyyhkijät. 

Luonnonvoimia uhmaten pyöräilin tallille ja sitten se suuri pettymys. Mulla oli Evita, tunnilla myös Kaisa ja Kitty, Evita oli toisella tunnilla. 

Voihan nyyh. Ei inspiroinut, ei niin alkuunkaan. Siis plääh! Nyt just ei vaan kiinnosta möhkäle-hevoset, ja nyt olen tuomittu tuolla paksulla kirjavalla menemään (joojoo, kaksi kertaa peräkkäin on todellinen tuomio)

Huoh. No, jäädyin sitten kentän laidalla ja itkin krokotiilin kyyneliä. Kävin myös vähän keskustelemassa ihmisten kanssa ja lopulta pääsin sitten kiipeämään paksumahan kyytiin. Ja kuten ehkä arvata saattaa, tällä kertaa oli se raippakin matkassa.

(vahinkosalama :D Sininen heppa)

Nousin tosiaan selkään ja johan mamma aloitti ihmeellisellä sättäämisellä. Se kipitteli käyntiä harvinaisen jännittyneenä ja kun se huomasi että toverit lähtivät portista, niin sehän läksi. Maha heiluen muumimamma laukkasi portille, minä lähinnä kummastelin selässä että kuinkas se nyt noin. Parin kierroksen ajan se sättäsi omiaan, sitten rauhoittui vähän. Tai ainakin sen verran ettei enää tuntunut siltä että hevonen katoaa alta minä hetkenä hyvänsä. 

Alkukäynneissä koitin ensinnäkin istua hyvin. Tunsin keikkuvani ihan vinossa ja jalustimetkin oli eri mittaset ja kaikki oli minua vastaan. Sen jälkeen lähdin etsimään jonkinmoista tahtia siihen meidän menoomme. Evita oli joissain kohdissa ihan sätky mutta sitten se taas lösähti ja pisti madellen menemään. Kenkäsin välillä käyntiä eteenpäin ja kyllä sieltä ihan hyvä tahtikin löytyi. Ajoittain hidastuttiin mutta ihan okei kuitenkin.

Tein vähän voltteja ja koitin pitää käynnin reippaana myös käännöksissä. 

Aloitettiin käynnissä salmiakkikuviolla. Salmiakkikuvio, joka oli merkitty tötsillä, tötsän jälkeen pysähdys ja siitä osittainen takaosakäännös. Tötteröiden välissä niillä suorilla oli sitten puomit joiden yli piti mennä ja vähän myödätä aina. Lähdin siitä ponin kanssa reitille ja koitettiin hakea hyvää liikettä. Vähän tuo himmasi ja meinasi jopa hyytyä välillä, mutta kun pohkeella tarpeeksi tämäytti ja muistutti raipalla niin sai Evita sen ruhonsa liikkeellekin. Puomien ylitys meni ihan kivasti. Muutamia kertoja hevonen livahti ja luikersi ohitse vaikka olevinas kaikkeni yritin. Suurimmaksi osaksi puomien ylitykset kuitenkin olivat todella fiksuja ja harkittyja. Nämä pysähdyksetkin olivat ihan kivoja. Alkuun Evita pysähtyi kyllä kivasti, mutta käännös oli sellainen ulos karkaava. Työstettiin asiaa ja keskusteltiin ponin kanssa ja kyllä se sieltä sitten lopulta lähti sujumaan - etujalat menivät ristiin eikä hevonen venynyt ja valunut minne sattuu. Tosin tietenkin juuri silloin kun Marianne katsoi alkoi Evita kääntyä omatoimisesti jo pysähdyksissä. Kun sain sen taas seisomaan ja odottamaan niin saatiin jopa ihan hyvääkin palautetta. 

Jätettiin sitten vielä pysähdykset pois ja tehtiin käännökset suoraan käynnistä. Alku oli hankala, Evita vain valui ja luikersi ja oikoi kaikki puomit. Kuitenkin loppua kohden parani ja onnistuttiin tekemään pari todella mielettömän kivaa käännöstä suoraan käynnistä. Olin tosi tyytyväinen käyntiin kyllä, vaikka inspiraatio ennen tuntia olikin hukassa :) (tosin mulla on ongelma. Jalka ei pysy paikallaan Evitalla mentäessä. Käynnissä mun jalat heiluivat koko ajan silleen pohkeita antaen. Enkä siis vaan saanut niitä paikoilleen! On tämä elämä vaikeaa)

(kumarretaan niinku yhessä)

Lähdettiin siitä sitten kevyt raviin (jotenkin tuntuu että pitkästä aikaa sitäkin lajia ;) ) Kevyt ravissa jatkettiin salmiakkikuviolla, puomit tosin otettiin pois. Ja käännökset tehtiin siis ravistakin samalla ajatuksella. 

Evitalla oli taas tahti hukassa. Se oli pikkasen lösö. Laiskimus. Sai ratsastaa eteenpäin, raipallakin uskalsi muistuttaa eikä mummoa edes liiemmin tuntunut kiinnostavan. Yritin kuitenkin kerrankin hakea sille sellaisen reippaan ja etenevän ravin, joka pysyisi mahdollisimman samanlaisena. Ei mitään etanamatelua eikä sellasta että ensin juostaan ja sitten hyydytään. Onnistuinkin ihan kohtuullisesti. Siis välillä muori pääsi hyytymään, mutta aika kivasti tuo kuitenkin liikkui ja eteni.

Minä keventelin ihan kemposti, täysin vinossa ja kamalasti ja vihaan Evitan satulaa ja sitä rataa. Ja ponikin keksi välillä lähteä valumaan suuntaan jos toiseen ja minä koitin taistella reitin kanssa.

En mä oikein tiedä näistä kulmista ravissa. Ne olivat aika löysiä ja leveitä. Ei se oikein onnistunut, ravin positiivisuus taisikin melkein rajoittua tohon liikkumiseen. Joka tosin on aika positiivista mutta kuitenkin.

Otettiin vähän välikäyntiä ja Marianne tuli ihmettelemään miten on mennyt. Se oli kovin tyytyväinen jo nyt, minä en sitten niinkään. Käynti kyllä oli hyvä, mutta tää kevyt ravi ei niinkään. Vähän mitään sanomatonta se kuitenkin oli. 

(ja jotta olisi mahdollisimman sekaista niin vielä tää Iinan ottama kesältä. Täytyypä sanoa että lahjakkaan näköstä toi laukkaaminen)

Seuraavaksi otettiin sitten harjotusravia. Pistettiin neljä puomia, reitti oli vähän pyöreämpi kuin alkuun. Piti ihan vaan harjoitusravailla ja aina kun ylitti puomin tuli myödätä oikein liioitellusti sisäohjalla. 

Lähdettiin siitä harjoitusraviin ja Evitalla oli taas ihan omat kuvionsa. Alkuun se juosta kipitti, mutta sitten mamma väsähti ja se hyytyili parin askeleen välein. Aikani juntattuani jaksoi ponikin taas liikkua ja saatiin ajoittain todella kivaa ravia joka eteni hienosti :)

Välillä Evita karkasi reitiltä mutta muuten tuo meni ihan asiallisesti. Yliteltiin puomeja, ravi oli suurimmaksi osaksi oikein kivaa. Koitin istua eteenkönöttämättä ja vaan pumpata sitä heppasta eteenpäin jottei se jämähtäisi. Ja sitten myötäilin, sisäkäsi eteen kun ylitettiin puomi. 

Harjotusravin jälkeen käveltiin pari kierrosta ja otettiin loppuravit. Ravailin löysemmällä ohjalla uraa pitkin ja annoin Evitan valita tahdin. Sehän tarkoitti sitä että ravattiin mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, hyvä kun askellajin raviksi tunnisti. No, sama kai tuo.

Sitten loppukäynnit. 

Ja Marianne tuli taas jutustelemaan. Sen mielestä meni kauhean hyvin, poni meni nätissä muodossa, liikkui hienosti, pysyi reitillä ja kaikki oli vähintään täydellisyyttä hipovaa. Että en mä sit tiedä mitä ja ketä se mahto katella.

Mä oon ihan tyytyväinen käyntiin ja harjoitusraviin. Ajoittain Evita liikkui ihan hyvin eteenpäin. Mutta vähän tollasta.. ongelmia oli ja siis vähän tollasta tasapaksua. Ei se niin ihmeellisen hyvin nyt mennyt. Muuta kuin siis käynti ja harjotusravi. Ja niin, tokihan käynti ja harjoitusravi oli vähintään puolet tunnista. You know. 

Tai siis toisaalta oon joo tyytyväinen, ihan kivasti. Toisaalta ei inspiroi joten ei ole hyvät fiiliksetkään. 

Marianne taas ei ymmärtänyt kun ei inspiroi. Kun meni niin hyvinkin, heh. Eipä silti, turhautuneisuus. Potenssiin sata.

Keskelle sitten ja alas selästä. Marianne ei myöskään ymmärtänyt miten on mahdollista että mulla menee aina selkä kipeeksi kun ratsastan Evitalla. Se on kuulemma "viimeinen hevonen jolla sen uskoisi tapahtuvan" Silti, aina. Joka ikinen kerta :D Evita on tuskainen hevonen. (ja sain elämänohjeita taas "hyvä, pidä vaan toi et koskaan ei mikään suju eikä onnistu, aina pitää pyrkiä parempaan") 

Mummeli alkoi inspiroida minua miljoona kertaa enemmän heti kun pääsin pois sieltä selästä. Se oli kauhean söpönen. Vein muumimamman talliin ja harjailin siitä niitä karvoja pois. Söpönen. Sillä oli myös pirun söpö naapuri, se on sellainen poninkasvoinen otus. Ja tiedän että poninkasvoinen on uskomattoman kuvaava sana :D 

Siitäpä vaan korttia kirjaamaan ja kotiin.

Ja mitäpä tässä, kunhan ei vaan olisi huomenna Evitaa (eikä Kaisaa) niin olisin tyytyväinen. Täähän on hauskaa, ei oo tällasta turhautuneisuutta ollut sitten sen kun olin tuhottoman kyllästynyt Elvis-poniin.

Ei Muumitaloa lukita yöksi..

Eilen oli hirmumyrsky. Tunnitkin peruttiin.
Arvasin sen, ja ihan rehellisesti sanottuna melkein mietin jättäisinkö suosiolla väliin. Joten ehkä oli ihan hyvä kun ne tunnit oli peruttu. Mä meinasin ihan lähteä lentoon kun koitin kävellä siellä, heh.

Tänään olikin täydellisen upea ilma, ihan eilisen vastakohta. Tallille siitä ja opastelin joitain ihmisiä. Ja luin taulun: Evita? Tunnilla myös Elvis, Pomo, Vinski, Laki ja Kitty, Evita oli tokalla tunnilla.
Olin kovin hämmentynyt, tätä mä lähes viimeiseksi odotin. Ja kenties suoraan sanottuna olin hivenen pettynytkin. Kai se on niin että mieluummin Evita kuin Kaisa, mutta ainakin tällä haavaa olen sitä mieltä että kaikkein mieluiten en menisi kummallakaan. Olenpa tökerö immeinen (;

Katselin vähän tunteja ja lopulta pääsin raahustamaan Muumimamman luo. Se oli edeltävällä tunnilla ollut kauhean räjähtävä, joten en uskaltanut ottaa sitä raippaa mukaan. Siinä teinkin sen elämäni suurimman virheen..

Evita ihan totisena menossa. Ja reippaana toisin kuin tänään, kheh

Kiivettyäni satulaan lähdettiin rauhaisasti kävelemään. Tosin en tarkoittanut sillä rauhaisalla mitään matelua, kuten Evita tuntui asian käsittävän. Mamma luikuroi sivulta sivulle, liikkui mahdollisimman hitaasti ja käytti kaiken kapasiteettinsa pimeyden ihailuun. Minä koitin istua parhaani mukaan ja hakea sitä heppasta suoraksi. Vaikeaa se oli, kyllä Evita aina suostui palaamaan uralle harharetkiltään, mutta sitten se samantien unohti jutun jujun ja jatkoi keskellä hillumistaan. Argh! Samaten mä yritin puskea mummeliin vähän vauhtia. Paino sanalla yritin, olisi ollut oikeasti jopa positiivista jos heppa olisi lähtenyt juoksemaan alta tai vedellyt railakasta pukkilaukkaa ympäri kenttää tai jotain. Siis kuinka tuskallista voikaan olla kun koittaa potkia sitä moottoria käyntiin mutta arvon karvakoipi vain köpöttelee niin mahdollisimman hitaasti, ettei uskoisi noin ison hevosen siihen edes kykenevän. Lopulta, kun olin saattanut itseni henkihieveriin, alkoi Evitakin kävellä. Hitaasti siis, mutta ero oli huomattava alun löllöttelyyn. Tosin sitten volteilla se vähäinenkin vauhti pääsi kuolemaan. Voltit onnistuivat kuitenkin muuten tosi kivasti, Evita kääntyi nätisti ja harjoitettiin vähän asetteluakin. Ja tehtiin vähän pysähdyksiä, niissä Evita oli kauhean taitava. Pysähtyi nätisti ja seisoi paikallaan. Välillä meinasi koivet lähteä omia aikojaan talsimaan, mutta hienosti tajuttiin seistä paikoillaan kun pyysin. Jotain positiivista :D

Tänään harjoiteltiin "kouluradalle sisääntuloa" minkä varmasti pystyy käsittämään siten, että lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja keskelle kiva pysähdys. Ensin otettiin joitain pysähdyksiä uralla omaan tahtiin. Evitan vähäinenkin vauhti tuntui katoavan pysähdyksiin, mutta pysähtyipä edes kivasti. Mitä nyt vähän kiskottiin ohjia..
Aloitettiin sitten pysähdykset keskihalkaisijalla. Tänään oli jotenkin hurjan ruuhkaista, kauhea jono koko ajan tehtävällä. Olinkin iloinen että Evita kääntyi ja seisoi kun pyysin, ei siis jyrätty yli risujen ja pienten ponien. Näiden pysähdysten pienoinen ongelma oli Evitan mönkelöinti suuntaan ja toiseen. Se kiemurteli kamalasti ja muutamat pysähdyksetkin menivät niin, että pysähdyttyään kirjava käänsi ruhonsa neljäkymmentäviisi astetta vasemmalle. Se siitä suorasta pysähdyksestä. En saanut heppaa pysymään suorana, pysähdyksestä eivät olleen kovin kivoja tässä keskihalkaisijalla. Keskityinkin sitten edes hyvään reittiin, mamma meni tosi hienosti keskihalkaisijan loppuun asti ja kääntyi oikeaan suuntaan.

Jatkettiin keskihalkaisijat käynnissä, mutta otettiin pitkät sivut harjoitusravissa.
Se vasta oli tuskallista :D Pieni kirjava etana oli aivan väsähtänyt. Sain mä sen ravin kaiveltua, mutta työn ja tuskan takana se oli ja itse ravikin oli sellaista hiiidaaasta eteenpäin hölkkäilyä ettei paremmasta väliä. Huh hei, onneksi edes pari viimeistä ravipätkää olivat edes aluksi melkein reippaita.

Jatkettiin sitten koko homma harjoitusravissa. Jos olen aiemmin valittanut kuinka tuskallista möngertämistä koko touhu oli, niin en edes tiedä mitä tästä voi sanoa. Välillä löytyi vähän sitä laiskaa köpöttelyä. Välillä minä vain potkin ja mummeli käyskentelee tyynen rauhallisena mistään mitään tajuamatta. Mulla meni jalat pois paikoiltaan ja sain kauheaa reeniä kun koitin pusertaa ponia liikkeelle siinä juuri onnistumatta. Pienen hetken se ravasi kohtuu reippaasti, mutta suurimmaksi osaksi käveltiin ja vähän ravattiin ja hyytyiltiin ja kääks.
Sain pari pysähdystä tehtyä ravista. Ne olivat aika huonoja, monen monta käyntiaskelta tuli väliin ja Evita ei käynnistynyt pysähdysten jälkeen sitten mitenkään. Jos haetaan jotain positiivista niin olipa ainakin kiva matkustella kyydissä ohjat pitkinä kun ravi oli niin tasaista ja heppakin kulki oikeaan suuntaan vaikka ohjat roikkuivat suunnilleen polvissa. Evitan hyvät puolet ;) Tätä se on, kyllästyn yrittämiseen ja sitten heitetään ohjat pois ja matkustellaan. Tosin tuota en kenenkään muun kanssa julkea tehdä, johan sieltä lentäisi kaaressa alas.

Sitten otettiin vielä vähän laukkaa. Toinen pitkä sivu laukkaa, ei sen ihmeempää. Vaan oli sekin ihan liian hankalaa tänään. Ensin tuli vähän löysää ravia. Sitten tuli reipasta ravia. Sitten tulikin jos sitä oikeasti reipasta ravia, ja kerrankin pystyin siinä ravissa istumaan ilman että meinasin pudota.
Lopulta se sitten lähti. Evita lähti vyörymään laukkaa eteenpäin ja minä istuskelin kyydissä kaikkeni antaneena. Olemme voittajia!

Sitten jäätiinkin loppukäynteihin (tästä tais tulla ihan maailman lyhyin postaus tänään.)
Minä leikin, oli jalat ja selkä niin kipeinä. Nostelin siis jalkoja ylös ja jumppailin, samalla kun Muumimamma laahusti kaikkensa antaneena eteenpäin.
Jaahas. Mitä tästä voi muuta sanoa kuin että suunnattoman turhauttavaa. Pieniä ilonpilkahduksia, kun edes hetkittäin otuksen ruho liikkui. Mutta turhauttavaa, suorastaan hirveää, heh. Rouva hevonen ei oikein jaksanut ja minä puursin senkin puolesta. Eikä vaan oikein mikään onnistunut.

Keskelle ja alas, on mamma kuitenkin tosi söpönen :)
Joo, lähdettiin talliin. Ja heh, Vinski ei uskaltanut tulla, joten mammamörssärin oli pakko mennä edeltä. Evitaa ei hetkauttanut, vähän hän hätääntyi kun Vinski-herra alkoi skitsoilla. Vein mamman karsinaan ja koitin vähän harjailla siitä tuota karvaa pois. Kyllä sitä lähti ja olisi lähtenyt varmaan muutama jätesäkki jos olisi oikein harjaillut. Järkytys tuota karvamönkelöä (:

Banneri (turhuus :) )

Lähes menetin toivoni siihen, saanko noin monta kuvaa mahdutettua kivan näköisesti yhteen banneriin. Lopulta onnistuin omasta mielestäni ainakin ihan kohtalaisesti, ei se sentään niin sekametelisopalta näytä :D 

Ah, toivottavasti tämä taas kelpaa. Mulla on taas tämä "ihan se on täydellinen" mutta oon aivan varma että jonkin ajan kuluttua alan katella että tuossa on virhe ja tuo on huonosti, heh. Ikuisuusongelma sekin.

Mutta joo, tosiaan. Mää oon täl haavaa iha tyytyväine. Ja bannerihan on sitten Emmalle

 

Ilonpäivät

Johan oli taas kovin hauskaa. Siis ponilla oli jotain omaa hauskaa, mutta oli mullakin ihan kivaa. Onhan se nyt kiva jos ponilla on kivaa, eikös.

Tallille ja jatkoin Pomon kanssa. Tunnilla myös Vinski, Evita, Elvis, Roosa ja Kitty, Pomo vain mun kanssani. Katselin siinä hetken tunteja ja kävin hakemassa pienen ponin sisälle. Taas se tuli portille vastaan ja käveli tyytyväisenä talliin vaikka vieressä mellastikin jokin pellonmuokkauskone. Ponihan osaa olla fiksu niin halutessaan!
Harjailin Pomon ja valitettavasti sen fiksuus ja yhteistyökykyisyys loppui siihen. Herra ruttunaama, mikään ei miellyttänyt, koko ajan oli kiukuteltava ihan normaaleista asioista. Kaikki oli vaan ihan tyhmää hänen mielestään.

Saatuani kiukkuponin varusteisiin lähdettiin sinne kentälle ja taas koeteltiin Pompelin hermoja kun jouduttiin odottelemaan kentän ulkopuolella hetken ajan. Poni seisoi jonkin aikaa ihan nätisti, mutta sitten se ei enää jaksanut vaan rupesi tinttaroimaan edes takaisin kuin pieni lapsi. Ponin pöljämys suorastaan.

Päästiin lopulta sinne kentälle, joten kiipesin kyytiin. Pomon seisomiskiintiö oli täynnä, joten se viisaana otuksena lähti kävelemään kun minä vielä taiteilin itseäni satulan puolelle. Siinä vaiheessa annoin mennä (vaikkei olisi saanut, aijai) en jaksanut takoa ponin päätä seinään että se tajuaisi nämä ihan perusasiat.
Aloiteltiin taas näillä vapaamuotoisilla alkukäynneillä. Ratsastin Pomoa eteenpäin ja tänään vaadin vähän enemmän sitä liikettä, joten lopputuloksena oli oikein kiva ja reipas käynti. Sitten tehtiin voltteja ja asettelin taas parhaani mukaan. Tänään Pompeli oli paljon terävämpi pohkeelle, se kääntyi todella paljon paremmin kuin eilen.
Ja tiedättekö mikä oli suuri juttu minulle? Poni vähän taas katseli puimureita ja toisia hevosia, mutta aina kääntelin sen pään pois ja blaablaa. Mutta tiedättekö kun samaan aikaan mä oikeasti ajattelin että ei tässä hätää, Pomo on niin kauhean viisas, ei se mitään pelästy. Hallelujah! Pomo, suuri demoniponi joka ei koskaan mitään muuta teekään kuin pelästy ja lähde menemään (minun mielestäni siis), oli vihdoin ja viimein poni, joka on niin viisas ettei se tee mitään typerää. Vihdoin ja viimein ollaan päästy näin pitkälle, minä oikeasti kykenen luottamaan siihen että poni on aikuismainen eikä tee mitään. Siis vaikka tässä on jo jonkun aikaa luotettu siihen etten minä nyt putoa sieltä vaikka se lähtisi menemään, niin en mä silti ole aiemmin uskonut sitä, ettei poni voisi lähteä. Tämä oli todella iso askel minulle (ja vielä isompi ihmiskunnalle, heh) Tuntuu muutenkin että Pompelin pelottavuustaso on laskenut huomattavasti sen ilman satulaa keekoilun jälkeen. Pomostahan on tullut lähes pullaponiin verrattava otus. Se jos mikä on hyvä :)

Kun oltiin kävelty, ilmoitti Marianne että tänään tehdäänkin vähän eri tavalla = lähdette nostelemaan laukkoja. Lyhyillä sivuilla (tosin ei käytetty koko kenttää) oli merkitty voltti, eli samaan tapaan kuin eilen, ensin käyntivoltti jolla hidastettiin ja taivuteltiin ja voltin jälkeen laukannosto ja laukkaa pitkällä sivulla. Ja aloitettiin siis oikeaan kierrokseen. Minä toki tyylilleni uskollisena jännityin hieman kun tuli tuollainen ilmoitus ("siis apua niinku, eihän tää voi laukata nyt vielä, ei ikinä onnistuta!") Pomo lähti vähän valumaan uralle kun minä jännityin, joten koitin rauhoittaa oman mieleni.

Lähdinkin sitten heti suorittamaan. Otin oikein härkää sarvista ja päätin että minä olen ensimmäinen joka laukkaa, sittenpä laukka on ainakin omaa saavutustani :D Voltille poni kääntyi oikein kivasti, vähän rauhallisessa tahdissa tosin. Kun koitin sitä laukkaa nostaa, niin sieltä tuli vain ravia. Hidastelin ja valmistelin sitten uudestaan ja nostin pitkältä sivulta uudemman kerran. Tällä kertaa laukka nousi. Heh, ponin laukka oli oikein mummolaukkaa, se ei pyörinyt yhtään ja köpöteltiin todella hitaasti menemään. Kyllä se sieltä ajanmyötä parani, laukka lähti etenemään ja pyörimään paremmin. Onhan se nyt ihan loogistakin että ensimmäinen laukannosto on vähän löysempi kun ei nyt sitä raviakaan otettu.
Päätin heti tässä ensimmäisessä laukassa olla hurja ja tehdä ympyrän. Pitkän sivun lopussa lähdin kääntämään ja olin pudottaa silmät päästäni kun se poni oikeasti kääntyi! Herran jumala, me tehtiin oikeasti tosi kivakin ympyrä. Siis oikeaan kierrokseen, ekasta laukasta. Pomo oli varmaan sairas tai jotain, noin hyvin toimi heti ekalla yrittämällä. Ihan oikeastikin, sen laukkaympyrän ainoa vika oli se kökkölaukka. Muuten se oli hyvä. Mä käänsin kohtuu järkevästi, ympyrä oli aika pieni (ei mikään puoli kenttää sinne tänne) laukka pysyi yllä ja minä jopa istuin ihan hienosti. Mieletöntä! Muita ympyröitä en oikeeseen kierrokseen tehnytkään kun tuntui tila loppuvan, mutta tämä oli jo niin mieletön saavutus, varsinkin kun tosiasia on se että tuo oikealle kääntyminen on ollut niin mahdottoman hankalaa.

Otettiin siinä sitten ihan reippaasti laukannostoja. Jostain kumman syystä tuo toinen pää tuppasi aina ruuhkautumaan, mutta suuressa luottamuksessani uskaltauduin ravailemaan kentän poikki toiseen päähän yksinäni nostelemaan, mitäpä turhia mä siellä kasassa pyörisin. Tänään laukannostot olivat huomattavan paljon parempia kuin eilen. Laukat nousivat suurinpiirtein ekalla pyynnöllä, muutamat ehkä hieman hitaammin. Ja lopulta alkoivat nousta taas enemmän istunnan kuin pohkeen kautta. Laukka oli tahdiltaan oikein kivaa, rauhallista ja mukavaa.
Ja nyt kun otettiin tuota laukkaa noin paljon, niin minä keskityin kerrankin oikein todenteolla mun laukkaistuntaan. Ensin lähdin siitä että istuisin satulassa heijaamatta ylävartalolla edestakaisin. Silloin kun keskityin istuntaan, niin en mä pomppinut. Sitten kun keskittyminen herpaantui niin aloin pikkasen irtoilemaan. En nyt sanoisi että hulluna pompin silloinkaan, mutta vähän ilmavammin istuin kuitenkin. Keskityin vähän noihin mun käsiin, ne tuntuivat jäävän välillä jälkeen ja nykivän vähän liikaa. Kädet löysivätkin paikkansa aika ajoittaisesti. Välillä pysyivät hyvin mukana kunnes sitten katosivat taas hetkeksi.
Kerrankin minä myös keskityin jalkoihin laukatessa. Hain jalkoja suoriksi, kantapäätä kevyesti alas ja sitä että ne jalustimet pysyisivät jalassa. Tämä olikin vaikeampaa, jalat kun heiluivat välillä ikään kuin pohkeita antaen, joskus toinen jalka sojotti eteen enkä mitenkään saanut sitä osoittamaan alaspäin. Tämän lisäksi jalatkin vaan jännittyivät ja sitten jouduin varvistelemaan etten pudottaisi jalustimia. Suurta keskittymistä nämä jalat siis vaativat, ja onneksi siitä oli edes jotain hyötyä. Muutamissa pätkissä jalat pysyivät kuten niiden kuuluukin.

Osan siirtymistä hitaampaan askellajiin tein mahdollisimman nopeasti, osan taas rauhallisesti ravin kautta. Ravin kautta sujui paremmin, Pomo pysyi rauhallisessa ravissa ja siirtyi nätisti. Mahdollisimman nopeat käyntiin siirtymät taas olivat harvinaisen hitaita, heh. Mulla oli myös lieviä vaikuksia istua noissa siirtymissä, pompin parissa viimeisessä laukka-askeleessa, samoin kuin siinä laukan jälkeisessä ravissa. Yritin parantaa sitäkin, mutta tämä jäi nyt vähän vajaaksi.
Otettiin laukannostoja melko paljon. Pomo oli tähän suuntaan ihan fiksu. Laukka oli rauhallista ja pyörivää, siirtymät tulivat nopeasti ja suunta pysyi oikeana. Laukatkin olivat oikeita ja nousivat tosiaan varsin ripeästi.
Tosin tänään menomme ei ollut ihan niin rauhallista kuin eilen :D Pari kertaa Pompeli säikähti muiden mukana ja otti pikkaisen tuota reipasta ja turhan pomppuisaa laukkaa. Minä koitin sitten roikkua kyydissä ja saada ponin hidastamaan. Eipä noissa mitään käynyt, kaikki pysyivät selässä, enkä edes traumatisoitunut (toisin kuin poni. Yhden lähdön se päätti stoppaamalla Mariannen luo. Siinä poniraukka hinkkasi päätään Marianneen ja aneli apua. Ja oli naurunalaisena, poni traumatisoitui niin pahasti että sen oli mentävä halittavaksi kesken kaiken)

Vähän se näiden lähtöjen takia tuli kiireiseksi ja kyttäili vähän enemmän. Tein voltteja ja koitin rauhoittaa ponin käynnin jottei ihan villiinnyttäisi.

Otettiin siinä sitten toiseenkin suuntaan tätä laukkaa. Poni alkoi olla jo kovin virkeä. Muutamat laukannostot tähän vasempaan kierrokseen epäonnistuivat, mutta suurimmaksi osaksi Pompeli oli niin reipas että pieni pyöräytys riitti laukka-avuksi.
Alkuunhan laukka oli ihan kivaa ja suhteellisen rauhallista tähänkin suuntaan. Ainoastaan käynnissä PomPom oli turhankin kiireinen ja yritti ennakoida nostoa. Mutta sitten se poni ilmeisesti innostui vähän turhankin paljon, ja kesken rauhallisen laukan se päättikin pistää ihan ranttaliksi. Nanosekunnissa poni kiihtyi reippaaseen laukkaan ja sitten se hyppeli iloisesti menemään :D Kiikuin parhaani mukaan kyydissä ja ponin rauhoituttua koitin ottaa vieläkin rauhallisempia nostoja.

Tämän omatoimisen irroittelunsa jälkeen Pomo oli todella virkku, jonka takia otin käyntiä vähän pidempään ja nostin muutamat laukat vasta pitkällä sivulla. Jottei poni heittäytyisi aivan villiksi. Taktiikkani toimi, poni laukkasi taas rauhassa. Siirtymät alas nyt alkoivat hieman venyä, mutta ratsu pysyi rauhallisena ja hallinnassa, joten se riitti.
Tähän suuntaan tehtiin sitten jonkin verran noita ympyröitä ja muita käännöksiä. Osa ympyröistä oli vallan hyviä, mutta välistä se heppa vaan pääsi valumaan liikaa. Ja mulla sojotti taas oikea jalka suorana eteenpäin, yöks. Ja tehtiin mitä taiteellisin ympyrä, Pomo valui liikaa joten laukattiin siinä ihan vahingossa kahden vierekkäin olevan puomin yli. Minä nousin siinä vaan vähän ylös satulasta ja pyysin ponilta anteeksi kun sen siihen ohjasin, heh. No, ponihan loikkasi yli vähän isommalla laukka-askeleella ja taisipa tuo vaihtaa laukankin samalla, Marianne nimittäin valitti vastalaukkakaarteista, ja olen täysin varma että ennen puomeja se laukka oli kyllä oikea. (niin, niin siis, oikeastihan mä kyllästyin tohon laukkailuun ja reenailin ihan tosissani noita laukanvaihtoja ja vastalaukkakaarteita. Et sillee)

Laukkailtiin vielä, ihan hyvin ja rauhallisesti. Kunnes poni päätti kuumentua taas ihan pikkasen liikaa. Jälleen se kesken rauhallisen laukan ryykäisi menemään ja sitten laukkailtiin hetken aikaa aivan päättömästi. Kun hiljennettiin totesi Marianne että meidän laukkamme olivat nyt tässä, tosin kaikki muutkin jäivät siinä heti käyntiin.

Sitten käveltiinkin loppukäynnit ja taivuteltiin hevosia. Mä taivuttelin jotain s-kirjaimen tapaista, alkuun Pompeli oli ihan fiiliksissä ja oli vähän turhankin virkeän oloinen, mutta pian se rauhoittui ja löntysteli taas rauhallisesti.

Hah, Marianne ei pitänyt siitä että Pomo pääsi vähän railakkaaksi ja että minä kiikuin etukönössä siellä. Kyllähän mä parhaani mukaan istuin, mutta välillä taas heilahdin sinne eteenpäin. Tosin se oli tyytyväinen laukassa istumiseeni ja siihen että sain niitä ympyröitä tehtyä.
Minä olin siis varsin tyytyväinen. Hieman erikoisempi tunti, onhan niitä käynti-ravi tunteja, mutta tämä oli ensimmäinen käynti-laukka tunti. Ihan hyvä kyllä, pääsi taas vääntämään sitä laukkaa ja vähän kääntelemään. Oikein hyvä. Pompeli oli kiva, vaikkakin vähän tuota.. irrottelua nyt esiintyikin. Tää oli kyllä erikoista, yleensä Pomo menee aina laukassa niin kivasti ilman mitään ylimääräisyyksiä. Ehkä se vaan oli sitä mieltä ettei ole päässyt tarpeeksi laukkaamaan ;)
Mutta tosiaan. Laukka meni hyvin. Tehtiin ympyrää molempiin suuntiin, minä pysyin kyydissä. Ja tämä suunnaton luottamuksen osoitus Pomolle oli kyllä niin hieno asia. Oikein kiva päivä tämä

Keskelle ja alas selästä. Ja jes, Pomo kompensoi tuntipöllöilyjään ja käveli koko matkan nätisti tallille. Kerran se vähän ravasi kun Vinski-herra pöllöili takana, mutta muuten tultiin oikein rennon rauhallisina. Harjailin ponisen pois nopeasti ja kävin kirjaamassa kortin, ennen tuota toivotonta kotimatkaa. Mun mielestä nerokas idea voisi olla neonvalot jokaiseen kuoppaan ja monttuun, tai sitten vaihtoehtoisesti kunnon valonheittimet mun pyörään. Olisi vaan niinku ihan kiva nähdä ne kuopat ennen kuin ajaa niihin. (;

Kolkutellaan valon porteilla

Voihan nyyhkis. Taas on pimeetä iltasin :( On se vaan kamalaa. Kohta on pimeää koko ajan. No, odotan sitä talvipäivänseisausta, sitten voi taas neuroottisena tuijotella että jee, nyt on jo näin valoisaa!

Mutta sitä odotellessa täytyy kärsiä tässä pimeydessä. Sateessa. Onneksi oli edes lämmin.
Raahauduttuani tallille käväisin lukemassa taulun ja kuten arvasin oli mulla Pomo. Tunnilla myös Kaisa, Vinski, Evita, Elvis ja Nikkis, Pomo oli tokalla tunnilla. Katselinkin siis tunteja ja kävin pikkasen pikakävelemässä Kittyn vieressä. Ja sydän syrjällään mä jouduin tsiikaamaan kun Pompeli oli hurja. Siellä se otti vähän lähtöjä ja oli välistä kuin tulisilla hiilillä. Apuvaa :D Kai mä koitin puhua itselleni järkeä "mitäs luottamusta tämäkin on jos panikoin sen perusteella kuinka tällä tyypillä menee" mutta toisaalta vähän pelkäsin sitä jos mua vaikka alkaakin jännittää ponin kyydissä.

No johan poni näyttää pieneltä ja minä harvinaisen vamolta.

Tuntimme alettua menin Pomon luo ja nousin siitä kyytiin. Sitten lähdettiin kävelemään. Ja turhaan minä etukäteen jännäsin, poni käyttäytyi suoranaisen mallikelpoisesti koko tunnin. Loppukäynneissä se hätkähti (= tipahti noin kaksi milliä alas päin ja käänsi päätään suuntaan x) mutta muuten ratsu oli kuulolla ja rauhallinen, ei kyttäillyt jännittyneenä, eikä karkaillut mihinkään. Mutta kuten taas huomataan, niin minä olen kehittynyt. Tämä on ollut hieno syksy ainakin tähän mennessä. Siis jos verrataan edellisiin syksyihin, silloin tunnit on menneet aina siihen että hevoset vaan juoksee alta ja tekee lähtöjä. Mites nyt? Monen monta tuntia on ollut, jolloin hevonen ei ole tehnyt mitään pöllöä. Ja jos heppa nyt kerran säikähtää tai lähtee vähän reippaammin, niin onhan se aika kaukana noihin edeltäviin syksyihin. Tätä mä itse asiassa olen odottanutkin - rauhallista syksyä. Mähän en ole edes pudonnut tässä syksyn aikana kertaakaan. (toki kannattaa varmaan julistaa tälleen, katotaan vaan mitä huomenna tapahtuu)

Lähdettiin siitä kävelemään alkukäyntejä. Hain siinä pikku hiljaa ponille hieman etenevämpää käyntiä, sillä se suorastaan mateli. Sen lisäksi tehtiin voltteja ja koitin asetella ratsua parhaani mukaan. Nyt tuntui löytyvän asetus paljon paremmin kuin ennen, kevyt asetus tuli lähes itsekseen. Vauhtiakin löytyi sitten lopulta ihan tarpeeksi. Ja tosiaan, kyllä Pomo vähän katseli taas kaikkea. Kuitenkin se oli pikemminkin sellaista "mitäs tuolla tapahtuu" ei mitään paniikinomaista "mitä mä nyt voisin pelästyä" tyylistä. Kääntelin ponin nokkaa sisälle jotta se keskittyisi asiaan eikä siihen maisemien katseluun.
Käynti oli lopulta siis ihan hyvää. Siis ihan kivaa. Oikeastaan ainoa ongelma oli se, että Pompeli kääntyi välistä niin julmetun löysästi. Jotenkin ei pohje mennyt läpi käännökseen ja heppa vain valui ja valui, ennen kuin sain sen lopulta kääntymään. Ajoittain käännyttiin kohtuu terävästikin, mutta.

Mariannen palattua lähdettiin kevyt raviin. Poni lähti ihan näppärästi tuohon raviin ja se alkoikin oikein kivasti. Keventelin rauhassa, tahti oli hyvä ja rauhaisa. Ja siis ylipäänsä ravi vaan tuntui hyvältä.
Kääntämisen kanssa oli vähän tahkottava, mutta oikeastaan sekin sujui jo lähes tulkoon hyvin. Siis siihen oikeaan kierrokseen. Välillä poni pääsi valumaan uralle. Eikä se aina kääntynyt, vaan ravaili tympeästi kaverin persuksissa. Kuitenkin kun aikani rämpläsin (ja kun käänsin hyvässä kohdassa) niin kyllä se poni oikeasti jopa kääntyi. Löysästi molempiin kierroksiin, mutta kääntyipä kumminkin. Olin iloinen kun me pitkästä aikaa oikeasti tehtiin ympyröitä myös tuohon hirveän vaikeaan oikeaan kierrokseen.
Vaikeaa se oli silti, Pomo hukkui ulko-ohjalta ja sehän tuota kääntämistä taas vaikeutti. En oikein osaa pitää sitä siellä. Vasempaan kierrokseen poni kääntyi tänään jostain syystä melkeinpä huonosti. Tai kyllä se kääntyi, asettui pikkasen. Mutta se oli niin pirun löysää. Se valui liian pitkälle, ei kääntynyt terävästi. Loppua kohden myös iski joku uran kyntämisvimma, ja jouduttiin tässäkin kierroksessa vähän vääntämään kättä siitä haluaako poni nyt oikeasti juosta uraa pitkin vai kääntyykö se kun minä nätisti pyydän.

Istuttiin siitä harjoitusraviin. Piti tehdä ympyröitä ja siirtymiä käyntiin. Ja harjoitusravia väännettiin vain vasempaan kierrokseen. Mä jouduin vähän tappelemaan Pomon kanssa kääntymisestä, sitten taas jotkut käännökset onnistuivat ilman ongelmia.
Keskityin taas suuresti että istun paikoillani ja että poni ravaa hyvässä tahdissa ja järjestyksessä eteenpäin. Tein voltteja, hain asetusta. Ja koitin pitää jalat paikallaan, keskiviikkona ne nimittäin heiluivat liikaa (johtui kyllä lätäköistä mutta joka tapauksessa) Otin myös noita käyntisiirtymiä, ja jopa keskityin niihin tänään kunnolla. Alkuun poni siirtyi todella löysään käyntiin ja siirtyi raviin vasta hetkellisen potkimisen jälkeen. Kun oikeasti ratsastin siirtymääkin eteenpäin, sain sieltä tosi kivaa ja oikeasti reipasta käyntiä ja raviinkin poni siirtyi ihan ensimmäisestä pohkeesta :) Kerrankin näin - käyntiin siirtymät taas eivät olleet niin hyviä, poni siirtyi hitaasti. Mutta tosiaan kun yleensä siirtymät alas on hyviä, mutta käynti lagaa ja raviin siirtymät on hitaita ja huonoja.

Ja en todella tiedä mikä mulla oli, mutta olin lähellä kuolemaa siellä jostain syystä. Teki niin pahaa tuo harjoitusravailu, vaikkei me sitä edes kauan harjoitettu. Yhh.

Käveltiin pikkasen ja otettiin tuota laukkaakin taas "pitkästä" aikaa. Lyhyelle sivulle voltti jolla hidastettiin käyntiä ja sitten tästä hidastetusta käynnistä nostettiin laukka pitkälle sivulle ja sai tehdä jotain ympyrää.
Poni kääntyi kivasti siihen voltille ja hidastuikin nätisti joka kerta.
Ja hei, laukannostot olivat, *kuka arvaa?*, löysiä! (kaikki on kovin löysää tänään) Siis Pomo kyllä nosti joka kerta, mutta aina tarvittiin se pari pohjeapua ja vähän sellaista kannustusta että jos nyt herraponi jaksaisit. Ja sitten vähän viiveellä sieltä tuli se laukka.
Laukattiin ensin vasempaan kierrokseen, joten olin hurja ja yritin tehdä ympyrääkin. Eka yritys meni pieleen kun Pomo karkasi ja siirtyi käyntiin, mutta sen jälkeen tuli pari hienoa ympyrää. Vähän mun kääntäminen on köyhää, mutta ainakin tuli ympyrä, laukka pysyi yllä, minä istuin. Ja se mihin olin oikeasti tosi tyytyväinen: siirsin ponin laukasta raviin ja jatkettiin rauhallista harjoitusravia jonkin aikaa ennen kuin siirsin käyntiin. Suuri juttu, mutta oikeasti. Kun silloin joskus ei voitu Pomon kanssa ravata laukkojen välissä. Se oli joko käyntiä tai kiitoravia, ei välimuotoa. Mutta nyt se pysyi rauhallisessa ravissa, pienellä nätillä pyynnöllä. Olen kauhean ylpeä meistä (:

Oikeaankin kierrokseen otettiin laukannostoja, jotka jatkoivat löysää linjaa. Tosin se itse laukka ei enää niin löysää ollutkaan, ponihan oli suoranaisen virkeä. Tästä syystä en edes jaksanut yrittää ympyröitä, vaan koitin istua vaan ja etsiä vähän hitaampaa vauhtia. (tänään muuten osasin taas istua laukassa. Luojalle kiitos siitäkin)
Mariannea sitten ärsytti meidän laukannostojen löysyys, joten yhden laukan jälkeen se käski mun siirtää käyntiin ja heti kun poni käveli tuli sieltä komento että nyt nostat uudestaan. Minä taisin itsekin pelästyä kun käsky kävi niin äkkiä, joten pamautin sieltä nopeasti laukkapohkeen ponille. Pomokin lähes järkyttyi, mutta tulipa ainakin terävä nosto kun ratsuruuna hypähti laukkaan. No, vauhti pysyi hallinnassa kuitenkin että en mä niin pahasti ponia sentään pelästyttänyt. Eikä tuo herätys auttanut kuin tuossa yhdessä laukannostossa, sen jälkeen löysäiltiin taas, heh.

Sitten loppukäynnit, joissa otin parit kunnon taivutukset molempiin suuntiin. Pomolta kääntyi kaula oikein hyvin, joten sai poni kävellä ihan rauhassa loppuajan.
Marianne oli kauhean tyytyväinen. Siis todella :D Siellä se hehkui kuinka kivasti meni ja kaikki ratsastivat niin hyvin.
Olin minäkin tyytyväinen. Poni oli löysä, pah. Mutta siis muuten. Laukassa istuin, tehtiin ympyröitä, ja se laukan jälkeinen harjotusravi oli niin hienoa ja jotenkin suuri saavutus (vaikka ollaan me ennenkin onnistuttu. Ei tosin varmaan noin rentoina kylläkään) Heh, ja vihdoinkin käännyttiin edes joten kuten sinne oikeallekin :D

Keskelle ja alas selästä. Pompeli tuli taas kuin pölvästi talliin, jossa harjailin hänet nätisti ennen kuin jätin sen rauhassa syömään. Sitten kotiin päin.