Hyvää meininkiä

Eilen olin ratsastamassa, sillä töiden takia joudun nyt käymään vähän extempore näillä tunneilla. Mulla oli ratsuna Vinski, tunnilla myös Nikkis, Simo ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Hain hepan tarhasta ja harjailin sen nopeasti siistiksi. Sitten lähdettiin kentälle ja aloiteltiin ratsastamaan.

Alkukäyntejä kun lähdettiin kävelemään, oli Vinski lähinnä vain laiska. Ja minä taas jotenkin onneton, kun en oikein saanut pyydettyä ponia kunnolla liikkeelle, saati sitten asettumaan läpi. Jotenkin on helppo jättää kesken kun kyseessä on niin "iso" ja massava hevonen, jotenkin ei riitä itseluottamus asioiden hoitamiseen. Saatiin kuitenkin muutamat väistöpätkät kokeiltua alkukäynneissä Vinskin vetreyttämiseksi (ne menivät aikalailla peräpää edellä, mutta samapa tuo) ja käännyttiinkin ihan hyvin.
Ja kyllä se ajoittain käveli varsin nätisti. Pitäisi vaan vaatia vieläkin enemmän, jotta Vinski olisi aktiivisempi ja paremmin avuilla.

Kun siirryttiin kevyt raviin, alkoi meidän hetkellinen tappelu ja yhteistyökatkos. Juostiin vähän aitaa päin, sitten toisten perässä ja lopuksi lyllerreltiin kuin pienet etanat paikasta toiseen. Kun sain rauhoitettua oman pakkani ja pyydettyä Vinskin vain suoraksi ja raviin, helpottui homma huomattavasti. Otettiin parit ekat kierrokset löysästi ja rauhassa, mutta sen jälkeen uskalsin jo pyytää ravia eteenkin. Tehtiin hieman temponlisäystä pitkille sivuilla, pyörittelin jokusen ympyrän ja hain hyvää tatsia siihen meidän tekemiseen. Olin ihan tyytyväinen, vaikka yhä voisi olla aktiivisempaa, heppa paremmin avuilla ja homma muutenkin sujuvampaa.

Käveltiin hetki ja sitten kulutettiinkin laukkaan hieman enemmän aikaa. Aloitettiin oikeaan kierrokseen ja laukattiin ihan kunnolla useampi minuutti putkeen. Kunto oli loppua kesken, heppa oli löysä kuin mikä ja homma oli raskasta. Vaan meni se silti kokonaisuudessaan hyvin! Nostoista osa oli löysempiä, jotkut terävämpiä. Vinski hieman tiputteli laukkaa alas ja könkkäsi hitaanpuoleisesti eteenpäin. Kerran myös karattiin reitiltä toisten kentän puolikkaalle.
Muuten se meni kuitenkin kivasti, minä istuin aika nätisti (jalustimia lukuunottamatta), Vinski kääntyi myös ympyröille, reitti säilyi ja laukkakin pysyi yllä ihan mukavasti. Saatiin rauhaisaa menoa ja metrejä alle.
Käveltiin hetki välissä ja jatkettiin laukkaa vielä samaan suuntaan, joka muuttikin koko homman aivan täysin - Vinski suorastaan ryhdistäytyi ja reipastui. Laukka ei ollut enää mitään väkisin puskettavaa tai löysää, vaan pyörivää ja kevyempää. Jes! Olin tosi tyytyväinen tähän muutokseen, jonka jälkeen vaihdettiin suunta ja käveltiin jälleen hetki.

Toiseen suuntaan laukka pyöri jotenkin heikommin ja tuntui melkein kuin oltaisiin könkätty väärää laukkaa. Lopulta löytyi kyllä kevyempi ja joustavampi meno siihen laukkaankin, joten ei siinä mitään. Tähän suuntaan aloin olla jo väsynyt, joten mun istunta kärsi aika vahvasti ja käännöksissä kaaduin välillä vähän turhankin rajusti sisälle ja kädet pääsivät vaeltamaan. Meni se kuitenkin oikein mukavasti, eikä siinä mitään vikaa kyllä ollut.

Lopuksi kevenneltiin vielä loppuravit. Marianne käski asetella, tehdä ympyröitä, myödätä ja ratsastaa takajalat aktiivisiksi. Ensin se oli hivenen haparoivaa ja Vinski suostui venymään vain hiukan ja pätkittäin eteen ja alas. Lopulta kuitenkin saatiin ravia irtonaisemmaksi ja rullaavammaksi, kaulaa pidemmäksi ja hevonen rennoksi. Se oli suunnaton voitto, josta sain olla varsin ylpeä. Hyvä minä ja hyvä me!

Käveltiin vielä loppukäynnit ja jäätiin keskelle. Vinski pääsi suihkuun rankan työurakan päätteeksi ja minä lähdin kotiin nukkumaan ja valmistautumaan uuteen työpäivään. Nyt on sentään yksi vapaapäivä, josta pitää kai yrittää nauttia, mutta päässä lähinnä pyörii huoli siitä, tulenko koskaan olemaan tarpeeksi hyvä töissä vaiko en. Sinäänsä turha huoli kun hyvin kuitenkin sujuu, mutta mistäpä sitä koskaan silti tietää.
Hyvää yötä tai aamua, minä menen nyt nukkumaan.

Maastomotskari vauhdissa

Huomisen tunnit on peruttu joidenkin oriesittelyjen takia. Siksipä olin jo tänään ratsastamassa, mulle oli isketty Nikkis, tunnilla myös Vinski, Evita, Jack, Pomo ja Elvis, Nikkis vain mun kanssani.
Ensin hieman siistin Nikkiksen harjoja, lopulta kävin hakemassa myreän akan sisälle. Poni tuli jälleen portille vastaan, vähän viiveellä vain. On se sitten suloinen!

Harjailin Nikkiksen, josta lähti karvaa kuin pienestä armeijasta. Karsinan pohja näytti siltä että poni oli vähintään nyljetty. Vedeltiin kuteet niskaan ja lähdettiin kentälle ponin kanssa.

Kentälle päästyämme Marianne ehdottikin jos mentäisiin maastoon. Siis maastoon, olen siellä ollut viimeksi kai kolme-neljä vuotta sitten kun oltiin maastoilemassa Varjotallilla. Hirveää hinkua ei sinäänsä tuohon maastoiluun ole ollutkaan, mutta omalla tavallaan olen jopa toivonut että pääsisin käymään maastossa. Ihan vain vaihtelun vuoksi.
Päätettiin lähteä, Marianne otti Vinskin alleen ja me päästiin pikkuponin kanssa heti toisiksi jonoon. Sitten lähdettiin kohti suuria seikkailuja.

..Polvet vähän tutisten. Kyllä mua jännitti ihan tarpeeksi - ei mitenkään maata kaatavasti, mutta selvästi kuitenkin. Olin supertyytyväinen ratsuvalintaani, sillä en tiedä olisinko monenkaan muun kanssa edes uskaltanut mennä maastoon ihan omin avuin (vaikka Marianne kertoilikin että Nikkis varmaan virittäytyy maastossa ja voi jopa pukitella. Poni on silti niin pieni ja turvallinen ja muutenkin luotettava; siis loistava maastoratsu epävarmalle tädille).

Voidaan sanoa että Nikkis oli ihan todella reipas. Se puksutti kuin pieni juna ja hyppi koko ajan raville. Sen vauhdin takia mäkin olin kyydissä aivan ylijännittyneenä, vähän irti satulasta ja hösläsin. Sain kuitenkin yllättävän hyvin rentouduttua ja pidettyä keltaisen salaman aisoissa. Eikä ainakaan jännittänyt hirveästi, kroppa vain jäykistyi, mutta muuten pysyin ihan kunnossa ja ruumiini voimissa.
Ja siis olihan se mukavaa. Pieni Nikkis töpötti niin innokkaana menemään. Päästiin ravaamaankin, jolloin saatiin ohittaa Vinski, jottei ferrarin tarvitse kulkea ison valkean perässä. Poni kipsutti hurjaa hölkkää ja täti oli tipahtaa kyydistä. Välillä vaihtui laukalle kun joku teki jotain takana ja Nikkis otti pientä kipinää siitä. Oltiin kuitenkin koko ajan hallinnassa ja fiilis oli hyvä. Hei, mä oikeasti ravasin ensimmäisenä! Mikä saavutus!

Sitten lähdettiin Vinski kärjessä rämpimään pitkin metsiä. Kokeiltiin polkuja, joita Marianne on käyttänyt viimeksi kymmenen vuotta sitten ja... no.. Siltä se kyllä näyttikin :D
Polut olivat kasvaneet umpeen, täynnä oksia ja kantoja. Nikkistä ei paljoa kiinnostanut epätasainen pohja, vaan ravata olisi pitänyt ja märimmät kohdat pompittiin jollain laukalla yli. Siinä missä poni koki jotain jumalkompleksia, rukoilin minä ettei poni vetäisi nokilleen kun sen oli pakko pitää niin hervotonta kiirettä siellä umpimetsässä. Hengissä kuitenkin selvittiin, päästiinpä vähän ravaamaan laukkaamaan pitkin metsäpolkuakin. Poni oli vallan innoissaan ja meni niin hyvällä fiiliksellä siellä.

Kun lopulta selvittiin takaisin oikealle tielle ja käveltiin kotiin, aloin minäkin viimein rentoutua. Nikkis ei enää häslännyt niin paljon, joten mäkin sain oman selkäni liikkumaan ja takamuksen penkkiin. Mutta kyllä, oli se kokemus ja oli varsin hauskaakin. Kiva oli päästä turbomummon kanssa rämeikköjä tarpomaan!
Käveltiin tallille ja alas selästä, jonka jälkeen harjailin keltuaisen nopeasti, ennen kuin lähdin kotia kohti.

Oli mukavaa. Sujuvaa. Olin tyytyväinen. Nyt on taas maastoiltu, seuraavaa kertaa voikin katsoa muutaman vuoden päästä taas ;)

Heti sujuu, kun lisää rautaa

(Otsikko lie hieman karikatyyrinen ja humoristinen.)
Tänään jatkoin Vinskin kanssa, tunnillamme myös Nikkis, Pomo ja Evita, Vinski vain mun kanssani. Aamu oli vallan raikas ja kostea, mutta kylmä ei silti päässyt olemaan.
Mariannehan silloin viimeksi kyseli että koska ajattelin hommata kannukset, joten olin viikon alussa käynyt heti hakemassa ne kotiin ja mallaillut piikkejä saappaisiin kuin pikkulapsi jouluna. Jotenkin olen niin kauan odottanut että Marianne asiasta sanoisi, sillä minähän en tietenkään ole voinut tai halunnut kysyä moisesta. Tiedä vaikka sanottaisiin etten missään nimessä voi kannuksia hommata... Heh.
Tänään kannukset pääsivät siis kokeiluun. Onhan mulla silloin koulukisoissa Pomon kanssa ollut kannukset jalassa, mutta silloinkin ne olivat niin löysällä, että lähinnä pyörivät jaloissa kun koitin saada ponia edes ravaamaan. Tällä kertaa sain kiristettyä ne kyllin kireälle ja pääsin oikeasti kokeilemaan kuinka käy - jos suolistan Vinskin tuntini aikana, niin sitten haudotaan kannukset jonnekin kaapin nurkkaan odottamaan parempia aikoja, mutta jos (ja kun) niiden kanssa ei ole ongelmaa, ajattelin käyttää nyt jatkossa aina, mitä nyt ei ilman satulaa eikä Jackin kanssa. (+ muut mahdolliset kerrat jolloin en halua moisia päälläni pitää.)

Hain Vinskin tarhasta ja harjasin sen karvattomaksi. Kiskottiin kuteet itse kunkin päälle ja sen jälkeen kipsuteltiin kentälle. Nousin selkään ja lähdimme kävelemään.

Alku meni vain ihmetellessä ja testaillessa. "Jos jalka on näin, kannus ei osu. Jos se on näin, se osuu." Pikkuhiljaa uskaltauduin ratsastamaan käyntiä eteenpäin ja sainkin Vinskistä irti ihan mukavaa ja rullaavaa käyntiä. Ilma olikin nyt suotuisampi, oli sen verran viileää että herra proomu jaksoi peräti kävellä.
Tein hieman voltteja ja käveltiin vain maisemia ihaillen. Vinski toimi vallan mukavasti, oli suht reipas ja kääntyi kiltisti.

Siirryttiin kevyt raviin ja alettiin tulla puomeja - molemmilla pitkillä sivuilla oli kolme toisesta päästä korotettua ravipuomia. Ekat kerrat olivat vähän löysiä, tuntui että poni hyytyy puomeille ja kolisteltiin menemään. Marianne käski ottaa takajalat paremmin toimintaan ja aktivoimaan ravia. Siinä meni hetki aikaa, kun etsin säätöjä ja yritin saada takajaloista vastetta. Lopulta kuitenkin onnistui ja ravi muuttui täysin, Vinskistä tuli reippaampi, ilmavampi, jopa isompi kuin ennen. Fiilis oli tosi hyvä, kun ravista tuli niin aktiivista ja mukavaa, jonka ansiosta päästiin puomienkin yli tosi siististi!
Puomit menivät hyvin, tahti oli tosi kiva pienen väännön jälkeen, eikä käännöksissäkään ollut ongelmia. Oli tosi helppo tehostaa pohjetta jos Vinski koitti sluibailla sisälle tai ei olisi kääntynyt. Homma tuntui varsin yksinkertaiselta ja olin supertyytyväinen.

Lisättiin verryttelyyn vielä pääty-ympyrät laukassa. Hetken jännitin sitä, saanko Vinskin kääntymään, vai rullataanko täysillä ravipuomeille laukassa. (Ja sen lisäksi mielessä kävi myös kauhukuvat siitä, kuinka teurastan Vinskin, kun puristun jaloilla kiinni valkean proomun kylkiin.)
Pelot olivat turhia, sillä ihan ekasta askeleesta lähtien mulla oli tippua leuka paikoiltaan. Jotenkin olin odottanut ettei se laukka nyt ihan onnistu, ei ainakaan heti. Mutta mitä vielä: laukka nousi tosi hyvin, nopeasti ja keveästi. Mä istuin oikein kivasti, mitä nyt vähän irtoilin ja mikä tärkeintä jalat pysyivät rentoina, suorina ja paikoillaan! Ero siihen normaaliin "kantapäät nousee, jalat puristaa ja varpaat sojottavat eri ilmansuuntiin" oli melkoinen. Nyt mulla oli kerrankin sellainen olo että hei - mä istun ja ratsastan, enkä vain roiku kuin perunasäkki. Totta kai tämä suuri kehitys johtui ihan vain siitä, etten nyt voinut tai uskaltanut puristautua kylkiin kiinni, mutta oli se silti aika mageaa. Mä pystyn selvästikin istumaan myös jalkojeni kanssa ainakin suht hyvin. Sitä ei vain huomannut ennen kuin oli pakko.
Okei, kyllähän tämänkin tunnin aikana jalustimet heiluivat hieman ja katosikin joku jalustin kertaalleen. Plussan puolella silti!

Niin, siis juuri tätä ei tainnut tapahtua kertaakaan tänään. Tai ainakin oletan että Vinski olisi huomauttanut asiasta (ja itsekin olisin tuntenut sen :D)

Laukka meni muutenkin hy-vin! Oikein tosi hyvin, olin niin iloinen. Nousi oikein hyvin ja kivasti koko ajan, pysyttiin rytmissä, saatiin suoritettua tehtävää koko ajan ongelmitta. Laukka pyöri ihan kivasti, minä istuin, Vinski kääntyi ja kaikki tuntui loistavalta. Ainoastaan laukka-ravi-siirtymät horjuttivat mua vähän liiankin kanssa.

Käveltiin välikäyntejä ja sen jälkeen jatkettiin laukalla. Pitkällä sivulla oli kolme toisesta päästä korotettua laukka puomia innarivälein. Ensin ympyrällä laukka kuntoon, sitten puomien yli.
Ensimmäinen yritys oli aikalailla huono. Se alkoi hyvin, vaikka laukannostot olivatkin jo alkutuntia huonompia. Mutta siis ensin sain laukan pyörimään hyvin, takajalkoihin tapahtumaan jotain ja laukka tuntui ympyrällä varsin hyvältä. Puomeille mennessä päästin kuitenkin koko pakan käsistä ja taisin vain keskittyä rukoilemaan jumalaa, samalla kun Vinski päätti leikkiä lentokonetta ja hypellä puomien yli pitkänä kuin nälkävuosi. Ok.
Seuraavalla kerralla laukka ei ollut ympyrällä ihan yhtä hyvä, mutta nyt muistin ainakin jollain tasolla keskustella hevosen kanssa myös sen suoran aikana, jolloin tuloksena oli lyhyempi humma ja tahdikkaat puomien ylitykset. Tosin jalustin putosi ja meikä kiikkui kuin puu myrskytuulessa. Olin silti tyytyväinen, niin kovin iloinen. Se tuntui jo hyvältä ja onnistuneelta.

Vielä yksi laukka tähän suuntaan, joka olikin sitten kaikkein paras. Nosto taas hieman haparoiden, mutta nyt löytyi pyörivä, kootumpi laukka. Reitti oli hyvä, minä olin hyvä, suoralla sain pidettyä hepan kasassa ja puomit ylittyivät melko ammattimaisesti. Loistavaa!
Toiseen suuntaan päästiin tekemään kertaalleen ja se olikin varsin hieno kerta. Se vaan kun kädet eivät meinaa pysyä yhdessä, vaan seilaavat metrin päässä toisistaan näin laukkaympyröillä. Vaan joo, laukka pysyi hyvänä, Vinski oli loistava ja ylitys oli ihan mieletön. Vitsit! Se oli oikeasti aivan tosi hieno veto. Kevenneltiin loppuraveja, jotka olivat löysät ja vetelät, mutta venyipä Vinski edes hieman pidemmäksi. Sitten käyntiin ja loppukäynnit.

Jollei käynyt ilmi, olin supertyytyväinen! Olisipa pitänyt hommata kannukset aikaisemmin, kun ne noin hyvin ratsastavat ;)
Njoo, se meni tosi tosi hyvin. Yllättävän paljon parempaan kuosiin sain jalkani laukassa, kun oli vaan pakko istua edes suunnilleen oikein. Laukka oli ihan mielettömän kivaa ja onnistunutta ja muutenkin kaikki tuntui sujuvan. Hienohieno Vinski!
Mariannekin kävi vielä kehumassa laukan, joka oli tosi hyvä. Ja vielä ihan omaa ansiotani, joka sai fiiliksen yhä paremmaksi. Jes! Onnistuin.

Alas selästä ja Vinski talliin. Harjailin sen todella hyvin, sillä karvaa lähti yhä aika paljon. Sitten heppa tarhaan ja Laki-ponille sama karvanpoistokäsittely. Se vaan että jos Vinskistä lähti karvaa, niin Lakista sitä lähti ehkäpä nelinkertaisesti enemmän. Koko karsina oli loppujen lopuksi täynnä valkeita karvatuppoja ja pikkuponi näkyi laihtuneen ainakin satakiloa. Reippauskin näkyi palanneen Lakiin, kun koko matkan tarhalle poni tepsutti pikkuravia ja oli niin kiltti ja ihastuttava.
Lopuksi kävin vielä heittämässä Vinskille loimen päälle tarhaan. Ruuna tuijotti mua ensin kuin halpaa makkaraa ja oli peruuttaa paikalta, mutta uskaltautui sitten seisomaan kiltisti paikoillaan, kunnes saatiin mekko tiukasti päälle. Sen jälkeen lähdin kotiin, kerrankin jotain oikeasti saavuttaneena!

Ensi viikon jälkeen alkaakin työt ja saan auton kesän ajaksi. Ratsastuspäivät voivat siis vaihdella aika radikaalisti kun en tiedä milloin olen töissä ja kuinka usein päädyn tallille. Toiveena olisi käydä nyt kesän ajan 1-2 kertaa viikkoon, riippuen miten on tilaa, aikaa ja rahaa. Vaan se jää nähtäväksi.

Hiio-hoi Hopea!

Tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Evita ja Nikkis, Vinski jatkoi vielä toiselle tunnille. Siitä vaan harjailemaan vanhaa herraa, sitten varusteisiin ja lopulta kentälle. Aurinko porotti, kenttä pöllysi ja kesä oli selvästi täällä!

Kuvat tältä päivältä, kiitokset sekä Hennalle, että Tiialle!

Parit ekat kävelykierrokset käytettiin ihan vain lönköttelyyn ja lämmöstä nauttimiseen. Sen jälkeen alkoi kuitenkin totinen työskentely, kun pamauttelin Vinskiä liikkeelle ja lähdin taivuttelemaan ponia volteille. Vinski oli varsinaisen hidas ja laiska, mikä johtui ehkä lähinnä siitä lämmöstä, joka nyt on näin yllättäen pamahtanut. Ennen pitkää alkoi hevonen kävellä edes suht etenevästi. Volteille käännyttiin ongelmitta ja jonkinmoista asetustakin löydettiin.
Ylipäänsä käyntiin olin varsin tyytyväinen. Vähän löysiä oltiin molemmat, mutta jos lämpö on tullut jäädäkseen, niin kyllä tähän taas tottuu.

Siirryttiin kevyt raviin, eikä nyt ollut tietoakaan siitä viime kerran kiemurtelusta ja tappelusta. Ilman ongelmia heppa siirtyi raviin, kääntyi alusta asti ja minä saatoin lähinnä istua ja ihmetellä. Tai no okei, en ihan voinut vain hengailla, sillä vauhtia oli ratsastettava reippaasti lisää. Vähän vaivalloista ja löysää ravi oli, mun keventelykin oli niin tönkköä kun ei oikein edetty. Sain silti välillä muutaman reippaammankin askeleen, kun Vinski vaivautui liikuttamaan takajalkojaan.
Tänään keskityinkin paljon käsieni asentoon. Kyynerpääkulmaan ja hevosen lyhentämiseen. Se sujuikin sinäänsä ihan hyvin, Vinski ei painanut ohjalle oikeastaan yhtään, vaan pysyi kevyenä ja miellyttävänä. Siinä vaan on edelleen parannettavaa, että saisin pidettyä kädet tasassa. Kuvista näkee kuinka oikea käsi on koko ajan edempänä kuin vasen, mikä on suunnattoman ärsyttävän näköistä.

Lopuksi istuin hieman vielä harjoitusravissa ja puksuteltiin menemään. Vinski kääntyi hyvin, taipuikin ihan volteille. Ravi oli ihan kyllin reipasta ja fiilis varsin hyvä. Käveltiin sitten hiukan välikäyntejä ennen laukkaa.

Laukkaan tuli ensin käskynä vain laukata suoraa ja tehdä vähän ympyröitä. Kun nostin laukan ja lähdin suorittamaan, käski Marianne hakea ympyröille kokoamista ja hevosta lyhyemmäksi. Sisäpohkeella piti saada takajalat toimimaan, laukka aktiiviseksi, mutta silti heppa lyhyeksi ja kootummaksi. Helposta laukkailusta muodostuikin siis kunnon työtä, sillä tämä oli oikeasti ehkä vähän turhankin hankalaa.
Vinski oli laukassakin aika löysä, joten jouduin suorilla ratsastamaan kunnolla eteen ja ympyröilläkin aktivoimaan, jottei laukka kuolisi kesken kaiken. Silti tipahdeltiin raville muutamaan otteeseen, vaan sujui se silti suurimmaksi osaksi hyvin.

Minä istuin tänään oikeastaan aika hyvin. Irtoilin välillä, mutta muuten olin oikeastaan tyytyväinen. Siinä pieniä ympyröitä tehdessäni Marianne vain huuteli pitämään ulkokädenkin kyljen tuntumassa. Sen lisäksi piti saada se sisäpohje toimintaan ja Vinski herkistymään. Koska tarkoituksena oli tehdä voltteja, en saanut kiskoa jottei laukka kuolisi ja tietysti piti istua oikeasti hyvin. Jotenkin se kaikkeen keskittyminen ja kauhea stressi siitä laukan kuolemisesta tekivät sen, että tämä oli todella rankkaa näinkin lämpimällä säällä.
Alku menikin hieman huonommin, ympyrät levisivät turhankin isoiksi, laukka oli könkköä, Vinski ei liikkunut missään vaiheessa ja tiputeltiin raville. Hevonen kyllä kääntyi aina kun halusin ja oli oikeinkin hallinnassa, mutta se ei vain sujunut.

Tarpeeksi kauan kun tätä veivattiin ja otettiin vauhtia, löytyi se oikea moodi hevosellekin. Se oli aika magea hetki, kun Vinski lähti laukkaamaan aivan eri tavalla kuin alkutunnista. Laukka lähti nousemaan ylös, se eteni ilman jatkuvaa varmistelua ja istuminen helpottui älyttömästi. Ympyrät pienenivät, saatiin laukka säilymään kaarteiden läpi paremmin ja yksinkertaisesti homma alkoi viimein tuntua helpolta, ei sellaiselta väkisin vääntämiseltä.

Käveltiin hetki kun odoteltiin toisten lopettavan laukkailunsa. Sitten olivat vuorossa erittäin pikaiset loppukeventelyt - joista Vinski oli täysin eri mieltä. Minä pyysin vain ja ainoastaan ravia, mutta Vinskipä päätti heittäytyä täysin vinoksi ja kävellä päin aitaa. Hetken hämmentelin kyydissä, sitten keskemmälle ja paukuttelin hepan nopeasti raviin. Suostui vanha ukko ravaamaan ne muutamat kierrokset sopusoinnun vallitessa, jonka jälkeen käveltiin loppukäynnit.

Olin kyllä ihan supertyytyväinen tähän ja varsinkin siihen laukkaan. Se lähti rullaamaan niin hyvin ja kerrankin sain ratsastettua laukkaa selvästi paremmaksi. Nyt vain jatketaan nousujohteella.

Keskelle, alas selästä ja Vinski jatkamaan. Minä kuvailin, ennen kuin lähdin takaisin kotia kohti.

Lämmintä vappua

Jo vain iski hyvä ilma näin vappuaatoksi, oli oikein ilo mennä ratsastamaan pienen kirjavan Jackin kanssa, tunnillamme myös Pomo, Nikkis ja Evita, Jack vain mun kanssani.
Ainoa harmillinen piirre tässä päivässä oli se, että mä olin (ja olen) kipeänä, tällä kertaa ihan oikeasti. Se vähän kulutti, mutten kuitenkaan pystynyt jättämään väliin.. Koska, niin..

Harjailin Jackien, joka vaihtoi karvaa oikein urakalla. Heittelin ponin varusteisiin ihan rauhassa ja sitten tepsuteltiin kentälle ja kiipesin kyytiin.

Tämänkin kertaisista kuvista kiitos Hennalle!

Kenttä oli hyvässä kunnossa, aurinko paistoi, Jack oli reipas ja fiilis oli omaa olotilaa lukuunottamatta oikein hyvä. Tämän pienen miinuksen takia otinkin päivän tavoitteeksi vain sen, että mennään Jackien kanssa rennosti, eikä esimerkiksi toisteta sitä viimekertaista "laukataan päättömästi kaksikymmentä kierrosta putkeen koska en saa hevosta hidastamaan"-kohtausta. Jack oli tosiaan alkuun ihan reipas ja virittäytynyt, joten pitäydyttiin poissa siitä pelottavammasta päästä ja tehtiin vähän voltteja. Lopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ja päätin että kyllä me pystytään sinne porttipäätyynkin ratsastamaan - eihän siinä ole mitään ongelmaa.
Eikä muuten ollutkaan. Vaikka mua vähän jännittikin Jackin reagointi, mutta ei poni kuin hieman tuijotellut ja välillä virittäytynyt. Suurimmaksi osaksi kuljettiin kuitenkin ilman mitään ongelmaa, rauhallisina ja kivoina. Tehtiin voltteja, asettelin hevosta, parit pysähdyksetkin uskaltauduttiin tekemään. Jackiekin vetelöityi nopeasti, eikä enää oikein jaksanut liikkua. Annoin sen tänään vähän madella ihan jo saavutetun rentouden takia - otetaan taas hitaasti kun tauon jälkeen lähden ponia ratsastamaan. Ensin rentous, myöhemmin sitten vauhti, kun minäkin olen täysissä ruumiin voimissa.

Seuraavaksi siirryttiin kevyt raviin. Tässäkin ajattelin ensin, etten mene porttipäähän ollenkaan, mutta jo parin kierroksen jälkeen löysin itseni päädystä kokeilemassa että "ehkäpä olen saanut Jackin kuulolle, eikä se kyylää täällä mitään!"
Onneksi olen niin pöljä ja kokeilunhaluinen, sillä nämä onnistumiset todellakin edistävät menoani. Päästiin ihan rauhassa ravailemaan myös siellä "muka-niin-pelottavassa-porttipäässä", jota olin näemmä ihan turhaan pelännyt.

Muutenkin kevyt ravi meni ainakin huomattavan paljon paremmin kuin viimeksi. Jack nyt oli hieman hidas ja takajalkoja olisin alusta asti saanut aktivoida enemmän. Kyllä mä lopulta uskalsin pyytää raviakin hiukan eteen, jotta saatiin edes jonkinlaista lennokkuutta meidän hölkkään. Pyörittelin ravia ympyröille, aseteltiin ja taivuteltiin. Jonkun siirtymänkin kokeilin.
Jack oli mukavan rento ja kuuliainen, pyöreähkö ja ohjalla. Sitä oli oikein mukava ratsastaa, kun hevonen tuntui taas kuuntelevan täysin ja miettivän mitä minä pyydän. Ainoastaan silloin iski pieni paniikki itse kenenkin pöksyyn, kun ne hurjan pelottavat pienet ponit tulivat kohti karvajalkaa, ilmiselvästi aikeinaan syödä varomaton Jack! Onneksi hevonen piti karvoistaan huolen, eikä päästänyt ketään lähimaillekaan ;)
Olin oikein tyytyväinen raviin, vaikken sille oikein mitään jaksanutkaan tehdä. Mukavaa hölkkäilyä. Hetkisen istuin alas harjoitusraviinkin, ihan vain tsekkauksen vuoksi. Osasin istua ja voitiin siirtyä käyntiin.

Välikäyntien jälkeen otettiin laukkaa pareittain. Marianne käski mun nostaa ympyrälle laukkaa, mutta se taisi pikemminkin tarkoittaa sitä, että Jack ei saa kaahata suoraa uraa kuin karvainen moottoripyörä. Otinkin laukkaa siinä aina vaihtelevasti puolta kenttää käyttäen - välillä hieman suoraan, sitten pari ympyrää ja taas toiseen paikkaan ympyrää tekemään. Laukka nousi tosi hyvin ja oikeaan kierrokseen tipahti alas vain kerran. Muuten mentiin reippaasti ja kivasti eteenpäin, ilman pelkoakaan ylimääräisistä siirtymistä. Istuminen tuntui omasta mielestäni ihan hyvältä, mitä nyt välillä irtoilin enemmän ja kuvien mukaan kökötin taas vähän turhankin etukenossa. Noin muuten olin kuitenkin suht tasainen ja laukan mukana, jonka ansiosta siirtymä raviinkin tuli jälleen lähinnä istunnan kautta!
Jack kääntyi hyvin, tähän suuntaan se ei edes kantannut nyt mitenkään hirveän pahasti ja muutenkin laukasta jäi tosi hyvä fiilis. Kyllä se tästä taas lähtee, oli tosi kiva kun pystyin oikeasti keskittymään istumiseeni ja varsinkin niihin jalkoihin, jotka sojottavat suuntiin x, y ja z joka kerta.

Toiseen suuntaan laukka oli löysempää. Oli lämmin ja Jack hikosi karvapeitteensä alla, joten ei herra oikein jaksanut enää edetä. Vasempaan kierrokseen laukka pääsi kuolemaan jokusen kerran ja muutenkin se pyöriminen oli vähän kehnompaa kuin aiemmin. Nostot olivat ihan ok, mitä nyt onnistuivat vain käynnistä jostain syystä, heh.
Näissä kaarteissa Jack tuntui kaatuvan sisälle vähän enemmän ja muutenkin mökeltävän huonommin eteenpäin, mutta muuten voisi sanoa että laukka oli kuitenkin ihan hyvää. Mentiin minne halusin, päästiin vähän pidempääkin suoraa eteen ja Jack suoritti hyvällä fiiliksellä. Olin oikein iloinen tähän.

Otettiin vielä loppuraveja, joissa poni sai pidempää ohjaa ja pyysin ravia mahdollisimman isoksi. Ihan hirveän hyvin heppa ei kuitenkaan venynyt, ei niin kuin mihinkään suuntaan, mutta pysyipä ohjastuntumalla pidemmälläkin ohjalla, eikä alkanut tuntua muutenkaan itsemurhalta se meno.
Käyntiin ja käveltiin.

Olin mä oikein tyytyväinen. Se meni tosi hienosti, vaikkakin laiska oli. Se oli kuitenkin just niin hyvä kuin jaksoin tänään ratsastaa ja olipa rento, kuuliainen ja kiltti. Onnistui kaikki minkä pitikin ja hommat skulasivat. Oikein hyvä siis.

Keskelle, alas selästä ja poni harjaukseen. Pitkästä aikaa harjailin Jackin pois pihalla, sitten vein sen tarhaan ja parin kuvan jälkeen jo kiirehdinkin kotiin sairastamaan.

Hyvää vappua joka tapauksessa!

Mörrimöykky ja kuski

Pieni valkea mörrimöykky nimeltä Vinski odotteli karsinassa, ei-niin-kovin-innokkaana töihin lähdössä. Vähän tuntui maailma harmittavan ja kaikki oli huonosti, vaikka välillä vanha ukko jaksoikin seistä harjattavana oikein nätisti. Varusteetkin saatiin päälle ihan sievästi, vaikka vähän omia mielipiteitä esitettiinkin. Sitten tepsuteltiin kentälle, seuranamme Evita, Elvis ja Pomo, Vinskikin joutui jatkamaan seuraavalle tunnille.

"Teenkö, meenkö? Koitas arvata."

Kuvat tältä päivältä, kiitos Hennalle tavalliseen tapaan (:

Akka pomppasi kyytiin ja lähdettiin kävelemään valkean humman kanssa. Se olikin ihan jees - Jackin jälkeen Vinski vaan tuntui hitaalta kuin uppoava Titanic, joten käytin aika paljon aikaa siihen eteentuuppimiseen. Saatiin ihan mukava käynti aikaiseksi kun tarpeeksi keskusteltiin ja voltitkin onnistuivat varsin kivuttomasti. Asetus oli vain vähän sitä ja tätä ja ohjatkin loppuun asti ihan löysinä. Vinski on liian pitkä, enkä nyt taas osaa lyhentää sitä lainkaan.

Vaan kun tuli käskyksi siirtyä kevyt raviin ja tehdä pitkille sivuille voltit ja lyhyille pääty-ympyrät niin eihän siitä herranen aika ollut tulla yhtään mitään! Enkä edes tiedä missä ihmeessä se vika oli.
Yritin vain siirtää raviin, mutta Vinski ei muuta kuin kaatunut aivan holtittomasti vuoronperään kumpaankin suuntaan. Olin hivenen äimänä siellä kyydissä kun Vinski tarjosi välillä sulkua, välillä väistöä ja välillä vain kaatui lapa edellä kavereiden perään. Ponilla oli muutenkin tosi yrmeä yleisolotila oikeastaan koko härdellin ajan, se tuntui melkein siltä, että pukittaa kuskin pian tantereeseen ja siirtyy aroille laiduntamaan. Se oli ihan ihmeellistä. Ei siis vain se, että nyt pitkästä aikaa en todellakaan tiennyt mitä tehdä ja miksi en saa hevosta kulkemaan kuten haluan... Vaan ehkä enemmän se, että Vinski tuntui todella ärsyyntyneeltä ja siltä, ettei sitä kiinnosta pätkääkään tehdä sitä mitä pyydän. En osaa nyt edes syyttää vain itseäni tai sitä, että olisin yhtäkkiä unohtanut kuinka ratsastetaan (vaikka joo, ei asiaa varmaan helpottanut kun keikuin jalustimilla ja etukenossa). En vaan usko että olisin vain unohtanut kaiken ja hukannut senkin mitä muka tein noin väärin, ettei Vinski kulkenut lainkaan.

Jonkin aikaa tapeltiin siellä ja pyörittiin toisten keskellä. Lopulta tein sotasuunnitelman - käänsin Vinskin toiseen suuntaan, ratsastin sen sieltä suoraan kentän poikki. Vinski yritti tässäkin kaatua kuin puu myrskytuulessa, mutta nyt tarpeeksi vahvasti pakotin sen haluamaani suuntaan. Sitten siirryttiin raviin ja ravattiin pari metriä ja naps -> kaikki sujui taas kuten normaalisti.

Se oli kuin eri hevonen. Ei tietoakaan ärripurreilusta, ei mitään ongelmaa missään. Käännyttiin kevyesti ja helposti, liikettä sai pyytää ilman ärtsyilyjä ja mentiin ihan hyvällä fiiliksellä. Ei ehkä niin hyvällä kuin yleensä, mutta sata kertaa paremmalla kuin puoli minuuttia sitten. Tehtiin Vinskin kanssa kivoja voltteja, joilla ravi kuoli aivan täysin kun en saanut takajalkoja kyllin aktiiviseksi, enkä heppaa tarpeeksi taipumaan. Ympyrät sujuivat rutiinilla, eikä niissä ollut mitään vikaa. Vinski hölkkäili mukavasti ja eteni ihan hyvin.
Sitten vaihdettiin suunta ja kaikki meni alkuun hyvin. Kunnes taas kuin salama kirkkaalta taivaalta: "en käänny, en mene, en ravaa, en tykkää, mä tiputan sut tyhmä ratsastaja". Vinski kaatui päin aitoja, seuraili muita ja minä tuskailin kun en osannut asiaa korjata, en niin kuin lainkaan. Siirryttiin käyntiin ja käveltiin, jolloin Vinski taas rentoutui ja saatiin homma kuntoon.

Lopuksi laukkaa pitkille sivuille. Käytettiin siis koko kenttää, joten sai oikein kunnolla suoraa ja niellä kilometrejä. Tässä oli vähän se, että jokainen nosto oli aivan surkea. Vinski koitti kaatua milloin sisälle, milloin ulos, se ei liikkunut ja nostot olivat tosi jähmeitä ja sellaisia, että hevosta tuntui vain kyrpivän koko touhu. Laukka sen sijaan olikin taas oikein kivaa ja mukavaa. Aika tosi hidasta, jonka takia mun istuminen oli yhtä tuuppimista, mutta muuten. Vinski piti laukan yllä ihan hyvin, joten päästiin pidempääkin suoraa laukaten. Tehtiin muutamia ympyröitä, joille heppa kääntyi suurimmaksi osaksi tosi kivasti (pariin kertaan se ei kääntynyt ollenkaan, mutten viitsinyt sen enempää tapella). Ainoa ongelma olivat ne nostot, joissa jouduttiin oikein vääntämään kättä sen kanssa voiko Vinski mennä suoraan, vai täytyykö hänen kaatua kuin puolikuollut lapamato.

Lopulta jäätiin käyntiin ja käveltiin loppukäynnit.

Joo-o. Siinä oli hyvää pätkää, mihin olen tyytyväinen, mutta oli tuo nyt kyllä tosi outoa. Ettei se vaan sujunut, eikä mennyt hyvin. Noh, saas nähdä. Sinäänsä olen kyllä tyytyväinen, ei tuossa mitään.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Vinski jäi, minä kävin kuvailemassa ja sitten kotiin.
Ja torstaina tallille. Tällä kertaa mies pääsee ponin kyytiin, minä tulen vain katselemaan.

Paluu koulupenkille

Kesä alkaa olla hiljalleen täällä, aurinko paistaa ja linnut laulavat. Mulla oli tänään pitkästä aikaa Jack, tunnilla myös Evita ja Pomo, Jack jatkoi toiselle tunnille.
Hiljalleen olenkin odotellut uutta sessiota Jackien kanssa - se on kiva ja ihana, mutta vaatii toisaalta niin paljon, että sen kanssa on jopa raskasta ratsastaa. Kun kuitenkin hevonen tekee niin hyvällä fiiliksellä koko ajan ja kun sen toisaalta saa myös kulkemaan niin mielettömän hyvin.. Suorastaan addiktoivaa.

Harjailin hummasta ylimääräiset karvat pois, heitin sen varusteisiin ja sitten lähdettiin kentälle. Kyytiin kiivettyäni ei Jackillä ollut enää aikaa odottaa, joten jalustinsäädöt saivat odottaa.

Tämänpäiväisiä. Kiitos Hennalle!

Jack oli ihan jännittävä pitkästä aikaa. Ei nyt lamauttavan jännittävä, mutta pikkuisen tärinää aiheuttava. Jotenkin tuli kai sellainen olo etten voi osata ratsastaa näin hyvää ja herkkää hevosta, vaikka se pari kuukautta sitten onnistuikin vallan mainiosti.
Pienestä epävarmuudesta huolimatta alkukäynnit sujuivat mallikkaasti. Jack oli reipas ja ripeä, mutta sain sen kuulolle ja kävelemään rauhassa. Volteille poni kääntyi ja taipui hyvin, pysähdykset löytyivät ongelmitta ja tehtiinpä hivenen pohkeenväistöäkin. Siinä olisin voinut pyytää enemmän, mutta tuli niitä väistöaskelia näin nysvätenkin.

Se hienoinen epävarmuus heijastui raviin sitten tosi pahasti ja olin suorastaan kankea kun lähdettiin hölkkäämään. Siitä huolimatta Jack ravasi rauhassa ja oli oikein kiltti, ei toteuttanut kauhukuviani jostain epämääräisestä kaahauksesta.
Mutta kun! Meidän piti ravissa tulla kolmea toisesta päästä korotettua puomia, jotka oli ravivälein asetettu pitkälle sivulle. Kun ekan kerran sitten pahaa-aavistamattomina tultiin sinne lyhyelle sivulle, josta aukesi tie noille - ah niin ihanille - puomeille, löysi Jack itsestään uuden vaihteen. Eikä siinä mitään, ei se hevonen muuta kuin kiihdyttänyt.
Vaan kun siellä kyydissä oli rautakangen niellyt täti, jonka puntit tutisivat, niin se sama tätihän otti ja horjasti hevosen kiihdyttäessä yllättäen. Heppa taas kuuliaisena poikana siirtyi laukkaan. Ja sitten laukattiin.

Ja laukattiin muuten ihan urakalla. Se oli oikeastaan aika säälittävääkin jo, kun kymmenettä kierrosta vedetään sillä samalla ympyrällä. Mä yritin istua, mutta en sitten ilmeisesti onnistunut. Keikuin vähän etukenossa, irti, ohja yritti pidättää, mutta Jack ei vain tajunnut, kun en kyennyt kunnolla istumaan. Sitten vähän jännitin ja vähän turhauduinkin lopulta, kun kuvittelin meidän laukkaavan hamaan tappiin asti sillä ympyrällä :D
Lopulta kyllästyin ympyrällä laukkaamiseen, joten otettiin täyttä laukkaa toiseen päähän kenttää. Sielläkin tämä sama rundailu meinasi jatkua, mutta aloin jo itse horjua niin pahasti, että Jack taisi ymmärtää ettei akka oikein taidakaan olla mukana tässä kuviossa. Niinpä pikku kirjava siirtyi raviin ja käyntiin. Jes.

"Niin mitä? Ai laukkaa?! Okei, multa luonnistuu!"

Mitään pahaa Jack ei tehnyt missään vaiheessa, se ei ollut ollenkaan huono tai edes räjähtänyt. Se vain laukkasi, eikä yksinkertaisesti ymmärtänyt siirtyä käyntiin kun en onnistunut pyytämään oikein. Heh. Ihan kuin silloin vuosi sitten, kun laukattiin pari kierrosta epätoivoisesti, kun en vain saanut heppaa raville. Ihan käsittämätöntä, mutta ei siinä auta kuin oppia istumaan. Muuten saa sitten laukata vaikka koko päivän.

Kun Jack oli viimein siirtynyt käyntiin, uskallettiin siirtyä raviin. Parit ympyrät, hieman puolipidätettä ja hidasta kevennystä. Tehtiin ympyrälle puomien yli sille lyhyelle sivulle jossa Jack oli räjähtänyt - ei ongelmaa. Sen jälkeen hölkkäiltiin korotetuille puomeille, vähän liian kovaa, mutta kuitenkin täysin hallinnassa ja hyvällä meiningillä. Aivan loistavaa.
Ylitettiin ne puomit useampaan otteeseen, ensin vähän liian nopeasti, mutta lopulta kyllin hitaasti ja rauhallisesti. Heppa vaan alkoi loppua kohden vähän väsähtää, kenties hurja laukkailu talvikarvoissa ei ihan ole sitä ideaaliliikuntaa näin ensimmäisinä lämpiminä päivinä. Ponin väsymys näkyi sinä pienenä kiskomisena ja kuolaimen allekin painumisena. Hyvin karvakoipi kuitenkin tsemppasi ja jaksoi innostuakin välillä puomeille.

Siirryttiin käyntiin ja käveltiin sillä välin kun Pompeli otti laukkaa. Jack oli aivan kauhuissaan kun Marianne maiskutteli ja oli lähdössä matkaan kun häntä muka niin komenneltiin!

Voihan etukönö ja jännitys. Sentään Jack meni rentona (ja pyöreänä) suuren osan ajasta.

Lopulta otettiin Jackien kanssa laukkaa ihan luvan kanssa. Pääty-ympyrällä, oikeaan kierrokseen yliteltiin kahta puomia (aina kun osuttiin niille). Laukka nousi hyvin, minä istuin ihan suht hyvin ja Jack liikkui tosi hyvin. Se oli reipas ja etenevä, pysyi reitillä, mitä nyt vähän kaahasi ja kaatui.
Tosin reitin hienosäätö oli aika kaukaa haettua. Hevonen vaan ohitteli puomit ja ympyrästä tuli enemmänkin soikea. Keskityin kuitenkin ensin vain hyvään istuntaan ja laukkaan, jotten säheltäisi liikaa.
Kun sitten oma jännitys oli taas kurissa ja itseluottamus kaivettu kenttähiekoista, uskaltauduin ihan ratsastamaan niitä pohkeita läpi. Hieman kovempaa painetta kirjava kaipasi, jonka jälkeen puomienkin ylitys onnistui ihan ongelmitta myös laukassa.

Toiseen suuntaan meinattiin ensin laukata samassa kohdassa, mutta heti noston jälkeen totesin, että Jack ottaa liikaa kipinää pitkästä sivusta, johon puomit aukesivat. Siksipä siirryttiin toiseen päähän laukkaamaan, siellä yliteltiin vain yhtä puomia. Vasen kierros sujui paljon paremmin, heppa ei kantannut ja kiemurrellut niin paljon, vain pari kertaa heitteli puomin ohi ja oli muutenkin toimivampi. Ongelmana oli vain se, että poikkeuksetta herra juoksi sen puomin päältä, niin että takajalat kolisivat. Marianne käski valmistella puomin ylityksen paremmin ja monen epäonnistuneen kierroksen jälkeen se onnistuikin - päästiin sujuvasti, tasaisesti ja pehmeästi yli, puomia kolistelematta. Kerrankin tuntui siltä kuin sitä puomia ei edes olisi ollut siinä alla. Se oli sellainen suuri onnistumisen hetki, johon oli loistava lopettaa.

Kevenneltiin hiukan loppuraveja, päästin hieman pidempää ohjaa, mutta tällä kertaa Jack ei oikein valunut ja venynyt. Johtunee siitä, etten ihan täysillä ratsastanut sitä ja vaatinut oikein mitään.
Lopulta käyntiin ja loppukäynnit.

Jack oli vallan mahtava. Marianne kehui tahtia, sitä rentoutta ja meininkiä. Mitä nyt se alun perusjännitys, siitä vaan pitää päästä eroon, kun sille ei mitään syytä ole.
Hih, Jackillä oli tosi kiva mennä taas pitkästä aikaa. Se on niin herkkä, niin kiva, niin antoisa. Raskasta se on, mutta kun oikeasti toimii ja hevonen on rento ja rauhallinen, niin fiilis on mitä parhain. "Hei, mä sain tän menemään, mä osaan oikeasti!"

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Jack jäi hommiin, minä taas kuvailin ja lopulta kävin maastossa taluttamassa.

Tämä ei liity mihinkään, mutta katsokaa - Nikkiksellä on punaiset suitset :D