Astetta sujuvampaa

Tänään taas Pomolla, tunnilla myös Vinski, Evita ja Elvis, Pomo jatkoi vielä toiselle tunnille.
Poni tuli taas harjattua enemmän ja vähemmän yhteisymmärryksessä ja varusteiden laiton jälkeen kentälle.

Siitä vain selkään ja liikkeelle. Kenttä oli hieman märkä ja poni senkin takia hieman hidas, joten alkukäynneissä keskityttiin todella vahvasti liikkumiseen. Pyysin kunnolla ja useampaan otteeseen, jolloin sain Pompelin ihan mukavaan ja aktiiviseen käyntiin. Välillä poni hidastui hiukan, mutta lähti liikkeelle kun uudelleen pyysin. Toinen keskittymisen aihe oli se asetus, joka viime kerralla jäi aivan vajaaksi ja epäonnistuneeksi. Nyt tein alusta asti mahdollisimman hyvää työtä sen suhteen, potkin sisäpohjetta läpi ja koitin vain pitkäpiimaisesti pyytää ja pyytää. Pomo olikin paljon parempi kuin viimeksi, eikä vain purrut vastaan. Olisi se edelleen saanut asettua rehellisemmin, herkemmin, ei niin kaulaa kääntäen ja väännön jälkeen. Mutta perhana - ainakin sain sen nokan sisälle käännöksissä, toisin kuin viimeksi!

Keskityin pitämään kädet koukussa ja mieluusti pitämään ne tarpeeksi matalina, kun viimeksi taisin taas ratsastaa kädet katossa, kuten useimmiten näiden ponien kanssa. Käynti menikin kokonaisuudessaan oikein hyvin, poni toimi ja liikkui kivasti.

Lähdettiin kevyt raviin. Jokin siinä ekassa ravisiirtymässä muuten mättää, oikeastaan aina Pompelin kanssa tulee sellainen hetkellinen "ei, en taatusti lähde suorana raviin, vaan vedän niskan jäykäksi ja kaadun suuntaan x". Sitten parin pohkeen ja muistutuksen jälkeen poni lähtee raviin ja onkin yllättäen taas miljoona kertaa tyytyväisempi kuin siirtymän aikaan. En sitten tiedä valmistaudunko jotenkin liiallisesti siihen raviin siirtymiseen, ei Pomo tuota silloin tee kun tehdään perättäisiä käynti-ravisiirtymiä, ainoastaan silloin kun pidemmän käynnin jälkeen haluan sen siirtyvän raviin.

Kevyt ravi meni varsin mukavasti. Jouduin taas alkuun pyytämään ravia ja takajalkoja liikkeelle jatkuvasti, mutta kun lopulta pohje meni läpi, alkoi Pomostakin kuoriutua vallan reipasta ravia. Tuntui että se lähti lähes ajatuksenvoimalla reippaampaan raviin volttien jälkeen ja oikeasti kulki eteenpäin pelkän matelemisen sijaan. (Mutta kuulemma se voisi olla vielä inan reippaampi ja takajalat hieman paremmin alla. Se on sellainen pikkulisäys kaikkeen tekemiseen ja sen jälkeen kuulemma mentäisiin Pomon kanssa tosi hyvin.)
Koitin saada ponin edes hiukan rentoutumaan niskastaan, jottei se juoksisi pää ylhäällä ja jännittyneenä. Sain ainakin kyynerpäitä kulmaan ja ehkä Pomokin suvaitsi hiukan rentoutua, mutta on se edelleen todella hankalaa, eikä asetuksen läpimenemättömyys ihan auttanut.  Kyllä se näin ravissakin antoi hiukan myöden ja vähän käänsi nokkaa sisälle käännöksissä, mutta edelleenkään se ei ollut rento ja vastaanottavainen, enemmänkin teki kun oli pakko. No, viime kertaa parempi silti, mutta..

Siirryttiin käyntiin, käveltiin muutamaan kertaan kahdeksikkoa, jolla oli tarkoituksena keskittyä suoruuteen ja asettamiseen kulmissa. Tämä sujui hienosti, Pompels käveli ja teki juuri niin vinoja teitä kuin ratsastaja päätti ratsastaa.

Seuraavaksi jatkettiin kahdeksikkoa harjoitusravissa. Tässä kävi joku täydellinen yhteyskatkos, ensin Pomo ei lähtenyt raviin, vaan tehtiin muutama erikoinen "kaadun vasemmalle, oikealle, vasemmalle ja taas oikealle". Kun lopulta suoristuttiin ja päästiin raviin, oli homma edelleen vähän vajaata. Pomo tipahteli uralle, ei suostunut tulemaan ylös sieltä ja kääntäminenkin oli hitusen hankalaa. Ravi oli hidasta ja kaikki takkuili. Hetki hakattiin päätä seinään, vaihdettiin raippa huonommalle puolelle ja johan rupesi sujumaan. Pomo lähti kääntymään paremmin, pysyi suorempana ja käyttäytyi fiksummin. Pyysin raviakin eteen ja kaikki oli ihan jees. Ei se silti hyvä ollut, vähän sellaista pullan vaivaamista ja koko ajan pelkäsin että koskahan poni ei enää toimikaan. Onnistuttiin kuitenkin vääntämään kasikkoa, kunnes jatkettiin harjoitusravia vielä hetki uraa pitkin.
Se oli helpompaa, löydettiin yhteistä säveltä, poni kääntyi ja ravasi ehkä asteen aktiivisemminkin. Rentoutuikin mokoma, kun lähdettiin keventelemään, se jopa oikeasti venytti ja pysyi pidempää pätkää edessä ja alhaalla kuin yleensä.

Siitä käyntiin ja käveltiin.
Poni oli siis selvästi parempi kuin viimeksi, mutta hienosäätö kyllä takkuaa ihan selvästi. Mä osaan jo ratsastaa sitä tuhat kertaa paremmin kuin aiemmin, sillä nykyään poni kuitenkin toimii ja kulkee mukavasti, mutta! Se hienosäätö, se että tietäisin mikä toimii jos asetus ei mene läpi tai että saisin sen oikeasti rentoutumaan. Sitä en osaa Pompelin kanssa oikeastaan yhtään tehdä ja mennään kuin sokea rampaa ohjaten. No, ehkä se tästä, kun vaan tarpeeksi kauan yritetään ja erehdytään. Joka tapauksessa olin oikein tyytyväinen suoritukseemme. Kuten Marianne sanoi, sen pitäisi olla vähän parempi. Mutta millä se vähä saadaan? Sitä en ihan vielä tiedä :)

Keskelle, Pomo jatkoi töitä. Itse kuvailin hetken, jonka jälkeen hilpaisin kotia kohti.
Ensi viikolla en sitten tallille menekään. Saa nähdä meneekö ihan kahden viikon päähän seuraava ratsastus, vai yritänkö ensi viikon jälkeen mennä jonain ylimääräisenä päivänä. We see.

Jäykkäniska

On näemmä ollut kiirettä ja väsymystä, kun olen tämän täysin unohtanut jo muutamana päivänä!

Lauantaina olin kuitenkin tuttuun tapaan ratsastamassa, tällä kertaa Pomon kanssa, tunnilla myös Elvis, Vinski ja Artsi, Pomo vain mun kanssani. Harjailin ponin nopeasti ja heitin sen varusteisiin, jonka jälkeen kentälle ja selkään.

Oli muuten hyvä ilma, kenttäkin oli niin kuiva että se jopa pölysi. Näin syyskuussa!
Aloitettiin alkukäynneillä. Puskin ponin reippaaseen askellukseen ja tein sen kanssa voltteja, jotka osoittautuivat oikeaan suuntaan todella hankaliksi. Ei muita ongelmia, poni kääntyi kyllä, mutta se asettaminen oli täysin mahdotonta. Poni vain puri kiinni kuolaimeen, eikä suostunut edes harkitsemaan periksi antamista. Kokeilin kaikkea mitä osasin, mutta poni ei vain antanut periksi tai rentoutunut, punki vain vastaan kuin betonimuuri. Annoimme siis olla ja tyydyimme todella huonoon suoritukseen, mutta enpä yksinkertaisesti pystynyt parempaan.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia, lämmiteltiin ponit tehtävää varten. Tässä nyt ei suurempia ongelmia ollut, sain ponin ihan kivaan raviin, käännyttiin hyvin, toteltiin kaikkea. Jäykkyys nyt jäyti edelleen, eikä poni taipunut yhtään haluamaani suuntaan. Muuten kuitenkin homma sujui ja Pomo tuntui mukavalta. (Jos nyt voi sanoa että se umpijäykkänä tuntuu mukavalta.)

Siitä sitten käveltiin ja aloitettiin tehtävä. Tehtiin etuosakäännöksiä vähän kuin suoraan käynnistä ja käännöksen jälkeen nostettiin laukka. Hyvin menevä ja mukava tehtävä, enkä oikeastaan ehtinyt edes miettiä kuinka onnistun moisessa. Tai siis kun mullahan olisi pitänyt olla ongelmia ponin pysäyttämisen kanssa, mutta nyt tähdet olivat kohdillaan eikä pysäyttämisessä tai hidastamisessa ollut mitään ongelmaa!

Tehtiin ensin muutama käännös vain pysähdyksestä ja kokeiltiin nappulat kuntoon. Poni pysähtyi hyvin, asettui sen verran että päästiin lykkimään pyllyä sivulle ja kääntyi ihan todella hyvin. Omassa ratsastuksessani suurin vika oli liiallinen käden lukittaminen ja vetäminen, kun en oikein muistanut rentoutua silloin kun poni lähti kääntymään. Työstin asiaa kuitenkin koko ajan ja sen ansiosta saatiin paljon sulavampia ja rennompia käännöksiä.
Etuosakäännökset sujuivat myös käynnistä todella hyvin. Sain ponin hidastamaan ja pyöräyttämään pyllynsä molempiin suuntiin ja käytännössä ongelmitta. Jossain vaiheessa aloinkin miettiä miten tämä voi edes mennä näin hyvin - siis Pomon kanssa, jota en osaa edes hidastaa!?

Laukannostot suoraan käännöksen jälkeen olivat todella hyviä vasemmalle, todella huonoja oikealle. Oikea laukka oli aivan könkköä, puolet ajasta luulin että laukkasimme väärää laukkaa (ilmeisesti emme kuitenkaan ihan aina tehneet niin), laukka ei pyörinyt ja meno tuntui lähinnä tervassa rämpimiseltä. Poni pudotti laukan hyvin herkästi alas ja kääntyminenkin oli superhankalaa. Laukat nousivat kehnosti ja koko homma oli vähän puoliteholla väännettyä.

Vasen kierros sen sijaan oli aivan loistava. Nostot olivat parhaimmillaan keskivaiheilla tehtävää, jolloin poni tuntui aivan ajatuksen voimalla siirtyvän laukkaan. Niin pehmeää ja upeaa se oli, olin suunnattoman tyytyväinen. Viimeiset nostot hidastuivat sitten jo liikaa ja tuli jotain väärääkin laukkaa, mutta parempia silti kuin toiseen kierrokseen.
Vasen laukka oli noin tuhat valovuotta oikeaa edellä, se pyöri ongelmitta, poni eteni ja tuntui hyvältä. Hirveän pitkiä matkoja ei yleensä laukattu, enemmän keskityin nostoihin, mutta muutamat ympyrätkin päädyin pyöräyttämään, jotta saataisiin hiukan liikettä poniin. Siirtymät raviin olivat hyviä ja minä istuin niissä jopa paikoillani kuin oikein yritin. Olin kyllä niin tyytyväinen tähän vasempaan laukkaan, se oli varsin loistavaa.

Ravailtiin vielä kevyesti loppuun. Marianne käski pyytää ponia oikein reippaaksi ja eteen, joka onnistuikin pienen muistuttelun jälkeen. Poni ravasi reippaasti, venytti välillä hieman rennommaksi ja pärski tyytyväisenä.
Käynnissä taivuteltiin vielä kunnolla kaulaa sisälle s-kirjaimilla. Tässä se jäykkyys oikein eskaloitui, vasemmalle sain Pomon taipumaan, mutta oikealle en niin millään. Poni vain jäykisti niskan ja kulki pää ylhäällä, mikä ei nyt ihan ollut tarkoituksena. Marianne tuli sitten auttamaan, jolloin saatiin Pomo hiukan rentoutumaan, mutta senkin jälkeen jouduin näkemään hirveästi vaivaa, ennen kuin lopulta sain oikeaa taivutusta myös oikealle. Sen jälkeen ponille ohjaa ja loppukäynnit.

Keskelle, alas selästä ja kävin harjaamassa ponin pois. Heitin pikku-Pomon tarhaansa, katsoin itse hetken tuntia ja sitten takaisin kotia päin.

Iloinen poni ja ponityttö

Tänään oli ratsastuspäivä ja suureksi ilokseni sain tällä kertaa alleni Nikkis-ponin, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Elvis, Nikkis jatkoi toiselle tunnille.
Hain pienen pyörylän tarhasta, suorastaan hölkättiin talliin ja pistettiin pikkuponi kuntoon. Sen jälkeen lähdettiin kentälle - ihan yhtä reippain askelin ja kiipesin kyytiin.

Kuvista kiitos Hennalle ja Tiialle!

Ratsastaja selässään ei ponilla ollutkaan enää niin kamala kiire, vaan jouduin peräti raipalla muistuttamaan useamman kerran, että tarkoituksena olisi kävellä reippaasti eteenpäin, eikä vain hyytyä niille sijoilleen ja oikoa kulmia. Nikkis tajusi jutun jujun jo noin kymmenen muistutuksen jälkeen ja vaivautui oikeasti kävelemään eteenpäin, sen pelkän möngerryksen sijaan. Kuinka fiksu poni!
Käynnissä pyöriteltiin voltteja, koitin saada tappikaulaa hiukan antamaan periksi ja asettumaan. Hankalaa oli, Nikkis kun oli mielestään rautakanki töppöjalkojen päällä. Rouva antoi kyllä lopulta vähän periksi ja asettui vallan kauniisti. Tehtiin myös muutamia askeleita väistöä, joka sujui varsinkin toiseen suuntaan todella mallikkaasti. Toisessa suunnassa kaaduttiin hiukan epätoivoisemmin, muttei sekään mitään huonoa kyllä ollut.

Siirryttiin kevyt raviin ja lämmiteltiin. Meillä oli joitain yksittäisiä ja kaksittaisia puomeja joita yliteltiin ravissa ja muuten lähinnä hain Nikkikseen vauhtia ja taipumista. Molemmat olivat hivenen hankalia, vauhti sammui kaarteisiin aika pahasti, sillä ovathan asettuminen ja eteenliikkuminen täysin mahdottomia suorittaa samaan aikaan. Tehtiin tässä ravissakin muutamat väistätykset, jotka Nikkis hoisi oikein hyvin. Vähän kaatumista siihen hankalampaan suuntaan, mutta muuten. Tosi jees ja olin tyytyväinen.
Vauhtia ponista kuitenkin irtosi varsin hyvin, saatiin reipasta ravia ja pitkillä sivuilla pyysin ponia vielä asteen reippaammaksi. Hienosti pikkuinen suoritti ja jaksoi, vaan kyllä loppua kohden alkoi iskeä taas se vallaton väsymys. Puomien ylittämisestä tuli kauhean raskasta, eikä ihan jaksettu enää liikkua eteenpäin. Muuten poni oli kuitenkin erittäin toimiva, kääntyi ja kuunteli varsin nätisti. Miinus muutamat kulmien oikomiset ynnä muut pienet. Tyhmähän poni olisi jollei edes hiukan kokeilisi rajojaan!

Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin, tehtiin voltteja toisella pitkällä sivulla ja toinen sivu painateltiin laukkaa. Tässä vaiheessa Nikkis totesi, että hän on tehnyt töitä jo aivan liikaakin, joten enää ei liikkuminen onnistu niin mitenkään. Pari kertaa kun koitettiin ylittää ravipuomit, töksähti poni niille sijoilleen puomien eteen ja ylitti ne maksimissaan hitaassa käynnissä, jalkojaan hitaasti nostellen. Ravi oli myös superhidasta ja kääntymiset todella hankalia, kuinkas nyt pieni poni voisi edes harkita tekevänsä enää mitään kun kaikki on niin rankkaa ;)
Ihan hyvin saatiin silti tehtyä voltteja ja puomeja lukuunottamatta ponikin pysyi ravissa. Ennen laukannostokohtaa poni vielä seilasi sisälle, vaikeuttaen nostoa huomattavasti, mutta onneksi sain välillä paukutettua sisäpohkeen läpi ja ponin uralle, jotta saataisiin laukattua pidempää pätkää kerrallaan.

Laukat kuitenkin menivät ihan hyvin, ponin väsymyksestä huolimatta. Nostot olivat asteen hitaita, mutta kuitenkin siistejä ja istuntapainotteisia. Poni eteni kivasti, jatkoi laukkaa niin kauan kuin pyysin, itse sain istuttua alas ja ponikin eteni. Oikein hieno Nikkis!
Käveltiin hetki ennen toisen suunnan laukkoja ja tässä välissä päätin nykäistä jalustimetkin kaulalle. Ajattelin että viipotetaan vain ja pidetään hauskaa (ja kyllä, ilman jalustimia meno on hauskaa).

Toiseen suuntaan mentiin vain harjoitusravia, ylitettiin yksittäisiä puomeja ja laukattiin toinen pitkä sivu. Pieni käyntipaussi teki tehtävänsä ja Nikkis olikin yllättäen täynnä virtaa. Kun siirryttiin raviin, lähti poni heti hönkäämään aivan täysillä eteen, se suorastaan liiteli puomien yli. Laukka nousi ajoittain jopa räjähtävästi ja laukassa oli todellakin sitä tahtia eteen. Hauskinta tosin oli se, että muuten poni oli kyllä kuin rasvattu salama, mutta auta armias kun tehtiin voltteja, niin yllättäen ei rouva jaksanutkaan liikkua enää yhtään mihinkään ja jalkojen liikuttelu oli raskaampaa kuin juoksuhiekassa. Suoran jälleen avautuessa pisti poni tuulemaan ja ravasi kuin tuulispää eteenpäin!

Ravi meni vallan hyvin, erittäin reippaasti, mutta muuten siististi. Laukat nousivat erittäin helposti ja tosiaan, poni pisti ihan kunnolla menemään. Ei ainakaan jääty toisia hitaammaksi, kun turbomummo paineli eteenpäin. Itse sain istuttua siellä varsin hyvin, enkä pudonnut kyydistä, joten olen tyytyväinen. Pariin kertaan oli tosin se muksahtaminenkin jokseenkin lähellä, kun Nikkis päättikin esitellä estekykyjään tuon yksittäisen puomin päällä ja pariin kertaan ihan oikeasti loikkasi sen yli. Itse kun en moista taituruutta odottanut, joten heiluin kyydissä kuin merisairas, ponin vain paahtaessa eteenpäin.

Pari kertaa laukka tipahti kesken, muutamat ympyrätkin tehtiin ja kaikki sujui hyvin. Vauhdikkaasti, mutta hyvin. Kyydissä lähinnä nauratti kun poni oli niin iloinen ja energinen, eikä tuntunut saavan tarpeekseen. Lopulta lopetettiin superhyvään onnistumiseen, jossa saatiin hienoa laukkaa, hyvä ympyrä ilman raville tiputtamista ja kaksi nättiä puomin ylitystä. Poni sai kävellä hetken, ennen loppuraveja.

Loppuravit poni sai ravata pitkällä ohjalla ja Nikkis oli tosi kiva ja rentokin. Puksuteltiin hetki, sitten käyntiin ja käveltiin, kunnes jämähdettiin keskelle ja keltainen sai jäädä seuraavan ratsastajan kanssa töihin.

Hih, Nikkis on sitten kiva poni! Keltaiset ponit ovat niin mahtavia. Meillä oli todella hauskaa ja poni suoritti varsin kivasti. Kyllä se ihan asiantunteva ratsuhevonen on!

Poni jäi tosiaan töihin, joten itse lähinnä kuvasin hetken ja lähdettiin sitten kotia kohti.

Uutta sujumista

Eilen menin Elviksellä, tunnilla myös Nikkis, Simo, Vinski ja Artsi, Elvis jatkoi vielä toiselle tunnille. Hain siis keltaisen salaman tarhasta, harjasin sen ja vetäisin varusteisiin. Sitten tepsuteltiin kentälle ja kiipesin selkään taas pitkästä aikaa väärältä puolelta.

Kuvista kiitos Hennalle!

Lähdettiin siitä kävelemään alkukäyntejä. Elvis oli hieman pohkeen takana ja kyyläili taas jokaista kulmaa. Pyysin ponia etenemään kunnolla, enkä antanut sen oikoa niitä pelottavia päätyjä. Tehtiin voltteja, jouduin hieman moukaroimaan sisäpohjetta läpi, jotta poni antaisi asetuksessa edes hiukan periksi. Se on jotenkin vaikeaa. Elvis kyllä asettuu, mutta ei tunnu että se olisi silleen rennosti läpi.
Käynnissä poni eteni ihan ookoosti, mutta kyllä sen liikkeen eteen joutui välistä tekemään ihan hirveästi töitäkin. Pulla kuitenkin rentoutui kun pyysiin käyntiin tarpeeksi tahtia, eikä sitten ehtinyt edes yrittää sitä kulmien oikomista jännittyneenä.

Siirryttiin raviin. Meillä oli molemmilla pitkillä sivuilla ravipuomit ja pääty-ympyröillä puomit, joita sitten yliteltiin ja ravailtiin menemään oikein iloisesti. Poni oli vähän hidas ja löysähkö, mutta toisaalta myös kovin jännittynyt niissä pelottavissa kohdissa. Haettiin tuntumaa ja tahtia, tehtiin voltteja, aseteltiin reippaasti ympyröillä. En antanut Pullan karata porttipäästä mihinkään, koitin pitää paletin kasassa. Puomit ylittyivät ihan nätisti, mitä nyt välillä tuntui että oltaisiin voitu mennä vähän aktiivisemmin niiden yli. Vauhtia kyllä tuntui olevan kylliksi, mutta takajalat vähän laahasivat, joten ylitys oli jokseenkin vaivalloista.
Mitä kauemmin mentiin, sitä kivemmaksi Elvis kyllä muuttui. Se oli rennompi ja vastaanottavaisempi, ei vain kiiruhtanut karkuun ja hölmöillyt. Poni tuntui tosi kivalta ja mukavalta, vaikka olisikin voinut olla vielä inan aktiivisempi ja rennompi.

Käveltiin, jonka jälkeen lähdettiin harjoitusraviin. Harjoitusravia ensin hetki, sitten lisättiin pääty-ympyröille laukannostot.
Siinä kun lähdettiin raviin, oli poni ensin ihan menofiiliksissä: juoksi alta ja nosteli laukkaa. Kun sain sen rauhoittumaan, loppui vauhti taas ihan täysin, että kun laukata ei saa, niin sitten ei tehdä kyllä mitään! Hetken ajan paukutin eläimeen vauhtia, jonka jälkeen päästiin tekemään voltteja ja käyntisiirtymiä, joita oli tarkoitus tehdä pitkillä sivuilla.

Harjoitusravissa minä istuin hyvin, poni meni kivasti, asetuttiin ja käännyttiin oikein fiksusti. Käyntisiirtymätkin tulivat varsin rentoina ja kevyinä, joten olin oikein tyytyväinen. Tosin ehti Elvis olla ihan pöljäkin: ravattiin ja yritin siinä tehdä ympyrää, mutta ponipa katsoi että voi ei - tuossa laukkaa Vinski, ja tuossa on Nikkis ja tuossa menee Artsi = en siis voi ravata tätä volttia tässä, en niin mitenkään. Poni siirtyi tyynenrauhallisesti käyntiin, eikä millään suostunut siirtymään raviin, vaikka kuinka pyysin ja tämäyttelin. Hän vain käveli ja ihmetteli, ei vain pysy se sielunmaisema kasassa kun on niin paljon pelottavia hevosia joka paikassa. Niinpä mulla meni hiukan hermot ponin porsasteluun, näpäytin pikkaisen raipalla, josta poni suuttui niinkin paljon että heitti peräti pikkaisen takapuoltaan ja siirtyi raviin. Jouduttiin sen jälkeen etsimään hetki sitä tahtia ja ravia, sillä Elvis oli taas laukkaamassa joka paikkaan, mutta ainakin laukannostoista tuli tuhat kertaa aktiivisempia ja raviinkin löytyi uutta virtaa.

Laukannostot meillä sujuivat varsin kivasti. Ensin laukattiin helpompaan vasempaan kierrokseen, johon laukat nousivat istuntapainotteisesti, helposti ja herkästi. Laukka pysyi yllä aivan ongelmitta, poni kääntyi tosi kivasti, minä istuin loistavasti, laukkakin oli varsin aktiivista ja pyörivää. Saatiin se pari ympyrää aina peräkkäin, jonka jälkeen ravi jatkui. Raviin siirtymissä oli ainoana ongelmana mun eteen valahtaminen, on jokseenkin hankala istua suorana.
Oikeaan kierrokseen jouduin enemmän valmistelemaan ja työskentelemään. Siitä huolimatta eka laukka oli varmaan paras, todella hyvä nosto ja oikea laukka. Laukkakin säilyi ja liikkui hyvin eteen.

Sen jälkeen tuli jokunen ongelma kerta, hevoset olivat edessä, joten Elvis ei joko kääntynyt kunnolla tai tiputti laukan kesken alas. Pari väärää laukkaakin tuli ja lopulta Elvis oli niin väsähtänyt, ettei hän oikein olisi enää jaksanut laukata, joten lopetettiin vain lyhyeen oikeaan laukkaan ja annoin ponin kävellä loppukäynnit.

Pulla oli niin mainio ja meni kyllä tosi kivasti tänään. Oli taas enemmän sitä samaa meininkiä kuin aiemmin, kun vähän enemmän menin ponin kanssa. Oli helpompi ratsastaa sitä.

Käveltiin, keskellä ja alas selästä. Elvis pääsi maastoon fiilistelemään, kun taas minä jatkoin matkaani kotia kohti.

Pieni kultainen Elvis

Ratsastamassa olin taas eilen ja suureksi yllätyksekseni sain alleni Elvis-ponin. Johan nyt on maailmankirjat sekaisin, sain taas mennä Pullasella, enkä edes ole moisia pyytänyt!
Tunnilla olivat myös Artsi, Vinski ja Evita, Elvis jatkoi vielä toiselle tunnille. Hainkin siis ponin tarhasta, harjasin sen nopeasti ja vetäisin varusteet päälle, jonka jälkeen mentiin kentälle ja kiivettiin selkään.

Lähdettiin kävelemään alkukäyntejä, joissa yritin ratsastaa ponin mahdollisimman hyväksi. Pyysin käyntiä eteen, käytettiin lähes koko kenttää (en viitsinyt väkisin paukuttaa ponia porttipäähän joka näin käynnissä oli superjännittävä) ja pyöriteltiin voltteja. Elvis ei oikein meinannut antaa periksi asetuksessa, vaan pikemminkin suihki päätään milloin mihinkin suuntaan. Välillä poni sentään antoi periksi ja asettui rennommin, ei niin epätasaisesti ja kummallisesti. Eteen se liikkui oikein kivasti kun muutaman kerran pyysin ja keskittyi ainakin suurimman osan ajasta asiaan.

Siirryttiin kevyt raviin ja tehtiin paljolti voltteja ja ympyröitä. Päätyihin ympyrät, toisella pitkällä sivulla lisää voltteja ja toisella vasta-asetusta, jotta saataisiin hepat asettumaan ja rentoutumaan.
Ravissa Elvis keskittyi enemmän minuun kuin tuijotteluun, joten päästiin porttipäähänkin lähes ongelmitta. Alkutunnista poni oli siellä superjännittynyt ja yritti kipittää alta, mutta oli kuitenkin ihan ratsastettavissa, eikä päässyt karkaamaan turvallisemmille vesille. Ravi oli tahdiltaan ihan hyvää, loppua kohden vaan tuntui poni hieman väsähtävän ja löysäilevän helpommin. Elvis kääntyi hyvin ja asettuikin, mutta oli kyllä turhan jännittynyt. Se ei aina vastannut asetukseen kovinkaan rennosti, eikä oikein pyöristynyt, vaan enemmänkin kipitteli. Ajoittain meno tuntui paremmalta ja poni rennommalta. Muuten meni kuitenkin hyvin, yliteltiin hieman ravipuomeja, vasta-asetus löytyi hyvin ja keskityin lähinnä kehumaan ponia mahdollisimman paljon, jotta sillä olisi hyvä fiilis tästä työskentelystä.

Käveltiin hetki, jonka jälkeen jatkettiin samalla kaavalla, mutta harjoitusravissa ja pääty-ympyrät laukassa.
Harjoitusravi meni oikein hyvin, mitä nyt poni innostui ihan täysin. Pulla tarjosi laukkaa milloin volttien jälkeen, milloin juuri ennen päätyä. Kun käänsin volteille ja pidin ponin ravissa, se hyytyi täysin ja löllötteli menemään. Kun kuitenkin saatiin jonkinlainen yhteisymmärrys sen vauhdin suhteen, meni ravi vallan kivasti. Eihän ne pari laukka-askelta siellä välissä mitään haittaa.

Laukkoihin olin muuten ihan supertyytyväinen! En pistänyt suuria odotuksia sen porttipään laukan suhteen, sillä ajattelin että tietysti poni baanaa karkuun, enkä pysty tekemään asialle mitään koska "en osaa niin hyvin ratsastaa laukkaa". Mutta vielä mitä! Poni oli tietysti hieman jännittyneempi siellä päässä, mutta siitä huolimatta laukat se nosti kuin kello, pelkkä istuinluun pyöräytys riitti mukavan reippaisiin nostoihin. Laukka pysyi varsin ongelmitta yllä varsinkin tähän vasempaan ja helpompaan kierrokseen. Ympyrät olivat siistejä, saatiin tehtyä niin monta kuin itse halusin. Siirtymät alas olivat hallittuja, minäkään en pomppinut ihan niin pahasti kuin olisin voinut. Ja istuin laukassakin todella hyvin, ehdin peräti keskittyä käsiin ja jalkojen paikoillaan pitämiseen, kun ei tuntunut se istuminen ollenkaan hankalalta. Aivan loistavaa.

Ennen toista suuntaa käveltiin hetki ja sitten kokeiltiin oikeaan kierrokseen. Tiesin että kääntyminen tulee olemaan hankalampaa tähän suuntaan, joten pidin raipan ulkokädessä ja lähdin kokeilemaan. Ekat yritykset olivat vähän vaikeita kun Elvis vain kaatui ulos, eikä oikein meinannut kääntyä. Kosketus raipalla ja muutama ympyrä joiden aikana puskin sen ulkopohkeen läpi auttoivat jo kovin. Sen jälkeen ongelmana olikin liiallinen varmistelu ulko-ohjalta, jonka takia laukka tipahteli kesken. Se saatiin korjattua rennolla istunnalla ja muutamalla ympyrällä joilla en antanut Elviksen siirtyä raviin, vaan maiskuteltiin vain lisää vauhtia. Muutaman säätökierroksen jälkeen poni toimikin tosi hyvin ja saatiin hyvät ympyrät, nostot ja laukat myös vaikeampaan kierrokseen. Jesjesjes!

Nämä ovat tosiaan viimekerralta kun Elviksellä menin. Pieni poni

Lopuksi ravailtiin pidemmällä ohjalla. Elvis ei rentoutunut lainkaan sillä tavalla kuin silloin aiemmin kun sen kanssa menin, mutta ainakin se hieman venytti alaspäin ja otti rauhallisemmin. Tehtiin paljon ympyröitä, yritin houkutella ponia parhaaseen mahdolliseen venytykseen ja fiilisteltiin vain loppuun. Kyllä Pullaponi on sitten kiva!
Käveltiin ja jäätiin keskelle.

Se on niin kiva ja suloinen pieni poni. Ja menikin hyvin, laukkoihin olin niin supertyytyväinen. Kyllä tässä koko ajan eteenpäin mennään, se on hienoa huomata.

Poni jäi tosiaan töitä jatkamaan ja itse kiiruhdin kiireellä omiin töihini. Ensi viikolla katsotaan sitten uudemman kerran.

Ulkoilemassa

Tänään sain ratsukseni Jackin, tunnilla myös Elvis ja Vinski, Jack vain mun kanssani. Koska kerrankin olin niin hyvässä ajassa ja koska edeltävä tunti oli maastossa, päätin harjata Jackien niin kiiltäväksi ja kauniiksi kuin vain mahdollista. Pieniä puutteita siihen jäi, mutta osittain valkoinen hevonen ei vain oikein muutu hohtavaksi vaikka kuinka jynssäisi.

Kun edeltävä tunti palasi maastosta, ilmoitti Marianne että kenttä on niin märkä ja upottava, että meidänkin on mentävä maastoon. Ok ja ihan mukavaa, paitsi että enhän minä mitenkään selviä maastossa Jackin kanssa!

Epäilyistäni huolimatta keräsin rohkeuteni rippeet ja yritin uskotella itselleni ettei hommassa ole mitään ongelmaa ja voisin olla ihan rentona kun Jack on niin kiva ja kiltti.
Sitä poni toki olikin. Käveltiin koko matka Vinskin hännässä, Jack oli reipas ja iloinen, täti jäykkä kuin rautakanki. Hammasta purren sain kuitenkin pidettyä itseni kurissa ja selvisin koko matkan ihan ilman apua.

Maastossa mentiin aika pitkälti käyntiä, sitten ravailtiin hiukan tietä pitkin. Sieltä jatkettiin metsään umpirämeikköjä tutkimaan. Lopulta saavuttiin laukkamäelle, joka oli tarkoituksena tulla pariin kertaan. Ensin laukattiin pitkähkö mäki ylös, minä rukoilin matkan aikana lähinnä jumalaa, mutta loppulaukasta uskalsin jo nauttiakin kun totesin että Jack laukkaa oikein kiltisti Vinskin perässä.
Mutta meni se myös kovaa. Ylämäki ja poni oikein keräsi takajalat alle ja painoi menemään. Herranen aika, minä vain kiikuin jalustimilla ja koitin olla häiritsemättä jottei kaaduttaisi ja sitten vain fiilistelin. ...Ja toivoin parasta.

Kauniisti kuitenkin mentiin, heppa pysähtyi kun Vinskikin pysähtyi. Seuraavalla kerralla tultiin laukkamäki ravilla ylös, sekin sujui rennosti ja rauhassa.
Mutta sitten piti tehdä niin, että Vinski meni laukassa ja meidän muiden piti myöhemmin tulla ravia perässä. Jack kyllä seisoi mäen alapuolella ihan nätisti vaikka Vinski laukkasi ylös, mutta kun oli tarkoituksena mennä se mäki ylös, niin heppahan painalsi laukkaa koko matkan. Mä yritin sitä hiljentää, mutta tulokset olivat aika laihoja, kun en todellakaan uskaltanut kunnolla pyytää ja tuntui turvallisemmalta vain roikkua kyydissä. Kyllä Jack pysähtyi kun oli saanut laukattua Vinskin luokse ja sen jälkeen jatkettiinkin matkaa pois laukkamäeltä.

Ravailtiin vielä hiukan metsäpolkuja pitkin ja lopulta käveltiin kotiin. Vasta kotimatkalla minäkin uskalsin ihan kunnolla rentoutua ja istua alas. Vaan pointsit kirjavalle, joka ratsastajan jännityksestä huolimatta käyttäytyi tosi mallikkaasti ja toimi hyvin. Aika ihana heppa.

Kun saavuttiin tallille, pääsi pikku heppa karsinaan syömään ja itse lähdin kotiin. Nyt on tullut kyllä käytyä maastossa ja on tullut testailtua erilaisia hevosiakin. Ihan mielenkiintoista ja huomaa että maastojännitys on laimenemaan päin. Tai siis, uskalsin laukata ja vielä Jackien kanssa. Se oli kyllä ehdottomasti jo jotain ja olen todella tyytyväinen meihin molempiin. Hieno ukkeli!

Hyvän loman alku

Tänään on tosiaan ensimmäinen lomapäivä näitä yhdeksästä! Sen kunniaksi piti (tietenkin) mennä tallille ja sain yllätyksekseni Elvis-ponin, tunnilla myös Evita, Vinski ja Nikkis, Elvis jatkoi toiselle tunnille.
Hih, Pullaponi! Pitkästä aikaa ja vieläpä tällaisena päivänä. Jes! Hain ponin tarhasta, josta kipittikin vallan reippaasti mukaani. Harjasin ponin huolella, manguin että pääsisin ilman satulaa ja heitin suitset ponin päähän. Sitten mentiin reippaasti kentälle ja minä pungersin itseni epätoivoisesti selkään. Housut eivät veny, siitä se vain johtuu ;)

Vielä ei ole tarjota kuin näitä vanhoja kuvia. Pikku Pullis!

Kun pääsin selkään, lähdettiin kävelemään. Tarkoituksena oli ottaa rennosti ja löllötellä, sillä olin edelleen aivan rättiväsynyt. Halusin vain pallotella ponin kanssa ihan rauhassa ja mukavasti. Valitettavasti kuitenkin viereisellä pellolla seisoi traktori eikä moinen epäkohta tietenkään jäänyt Elvikseltä huomaamatta. Se paikoillaan seisova traktori oli superjännittävä ja sitä oli tuijotettava kuin maailman seitsemättä ihmettä, onhan se nyt aivan tavatonta että siellä peltojen keskellä on joskus jopa traktori!
Alkuun meillä meni hieman aikaa ihan siinä, että Elvis yritti livahtaa huomaamattomasti takavasemmalle ja oikoa koko tiesivun, jottei hän vain joutuisi liian lähelle poninsyöjämörköä. Mulla taas oli pieni epävarmuus oman pysymiseni suhteen, joten aloitettiin volteilla ja sisäpohkeen läpi potkimisella. Muutaman kierroksen jälkeen poni jo ymmärsi että sisäpohjetta pitää kuunnella, eikä suuresta kauhusta huolimatta voi tunkea sisälle ja juosta karkuun.

Rentoutunut se ei silti oikein missään vaiheessa, vaan aina traktorin lähellä piti korvien sojottaa ja käyntikin jännittyi kamalasti. Välillä poni ei olisi millään kääntynyt sitä hurjaa otusta kohti, mutta toimi ihan hyvin kun muutaman kerran muistutin pohkeen olemassa olosta. Tehtiin muutamat pysähdykset ja jopa pari väistätystä, joissa itse taisin olla tuhannen kiemuralla, mutta Elvis suoritti hyvin. Siitä superpelottavasta traktorista huolimatta, heh.

Seuraavaksi otettiin kevyt ravia. Minä tosin en taaskaan keventänyt, lähinnä koska Elvis oli edelleen turhan jännittynyt. Tehtiin paljon ympyröitä ja voltteja, välillä ratsastin ponia runsaasti eteen, jotta saataisiin edes hiukan sitä ravia auki ja pitenemään. Poni kun lähes koko ajan tikutti kuin pikku-Singeri, mikä taas ei ollut oikein hyvä.
Elvis toimi sinäänsä ihan hyvin, muutaman kerran poni ei viitsinyt kääntyä ja piti muistutella pohkeesta taas reippaammin. Se alkoi koko ajan pysyä paremmassa tahdissa, ilman sellaista jatkuvaa kiihdyttelyä ja jännittymistä. Asetus tuli ihan kivasti, ympyrät sujuivat. Ainoastaan rentous jäi uupumaan aika tehokkaasti, kun ponilla tuntui olevan muuta tekemistä ja minä taas ei ilmeisesti ihan löytänyt Pullan nappuloita tämän tauon ja satulattomuuden takia.

Käveltiin hetki, jonka jälkeen lähdettiin laukkaamaan. Hyvin vapaasti, joten otin silleen rauhassa ja helpoimman kautta. Ensin koitettiin laukata traktorin ohi, mutta lopputuloksena oli sisälle kaatuva ja hölmöilevä Pullis ja ratsastaja joka roikkui epämääräisesti kyydissä.
Sen jälkeen otettiin selkeämpi suunnitelma. Pyörittelin pari laukkaympyrää päädyssä, kaukana traktorista. Kun tuntui että löysin sen tatsin istumiseen ja ponikin tuntui hyvältä, alettiin laukkaamaan myös pitkää sivua traktorin ohi. Ekalla kerralla piti taas hiukan paukutella sisältä, mutta sen jälkeen poni suoristui ja ymmärsi voivansa laukata myös suorana, ilman turhaa keilaamista milloin mihinkin suuntaan.

Laukat nousivat nyt ihan hyvin tähän vasempaan kierrokseen. Pystyin käyttämään istuntaa mukana, Elvis oli vaan aika laiska ja kaatuileva, jonka takia nostot oli hitaan puoleisia. Kun kuitenkin nousi, olivat ne nostot onnistuneita ja kivoja. Laukassa poni eteni vallan nätisti, kääntyi hyvin, eikä pölöillyt jännittyneenä oikeastaan yhtään. Siirtymät alaskin sujuivat ja meikäläinen taas istui superhyvin siellä kyydissä. Hiukan välillä eksyin selän keskikohdalta jonnekin, mutta suurimmalta osin istuin mukana ilman pomppimisia ja säilyin hyvin mukana kaikkien ympyröidenkin ajan. Jes!

Oikea kierros olikin selvästi hankalampi. Pariin kertaan tuli väärää laukkaa, kääntämistä ei edes yritetty sillä tiesin etten saisi sitä ulkopohjetta läpi ilman satulaa. Niinpä laukattiin vain pitkää suoraa, varsin reippaasti eteenpäin. Ei oikein meinannut löytyä raviakaan kun en saanut kunnolla istuttua niitä siirtymiä alas. Elvis kuitenkin meni kiltisti, vaikkakin reippaasti ja suurempia ajattelematta. Tehtiin muutamat nostot pysähdyksestä asti, ne toimivat yllättävän hyvin, vaikkakin hitaan puoleisesti jälleen.

Lopuksi kevenneltiin hiukan loppuraveja. Mä keventelin välistä vähän, mutta suurimmaksi osaksi vain haettiin rentoutta, eikä sitä perushäsläämistä. Elvis alkoi tässä jopa oikeasti ihan rentoutua, sille uskalsi päästää ohjaa ja tahti säilyi hyvänä ja rauhallisena. Tätä ravia oli niin kiva puksutella menemään pikku Pullaponin kanssa, meillä oli hauskaa ja rentoa.
Jäätiin käyntiin ja käveltiin.

Oli oikein hauskaa, poni on niin söpö ja pieni ja ihanainen :) Todella mukava alku tälle lomalle, kyllä tästä taas jaksaa! Ja olen vain niin ylpeä itsestäni kun nykyään pystyn ratsastamaan laukkaakin ilman satulaa, ainakin jossain määrin. En olisi joskus uskonut, kun kolmekin askelta oli ylitsepääsemätön suoritus ;)

Keskelle, Elvikselle satula ja martingaali päähän ja sitten lähdin itse kotiin, toisen tunnin jatkaessa maastoon. Hyvä päivä ja hyvä aamu, oikein tosi hyvä!