Tappijalka ja sula kenttä

Kesää on tässä odoteltukin ja nyt viimein alkaa tuntua aika hyvältä. Oli hyvin lämmin, kenttä sula (hiukan kova ja kostea joo, mutta sula) ja mä menin Nikkiksellä. Jotenkin olen tässä keväisin aina päässyt yrmeän akan kanssa menemään ja laukkailemaan sen kanssa kevätiloja rinnoista ulos.
Tunnillamme olivat myös Artsi, Vinski, Jack ja Pomo, Nikkis vain mun kanssani. Pieni poni tuli harjattua ja varustettua, jonka jälkeen siirryttiin kentälle ja selkään.

Ja uusia kuvia, kiitos Hennalle!

Nikkis on sitten hauskanen ja olin ihan fiiliksissä kun mamman selkään taas pitkästä aikaa pääsin. Onhan se nyt ihan mahtava ja niin reipas ja mukavakin. Tai okei, ei se niin reipas ja innokas ollut. Pikemminkin pysähdeltiin odottamaan Pompelia (menin vielä lankaankin, kun ei se viimeksi ole tuollaista tehnyt) ja käveltiin hitaasti kuin puolikuolleet. Aloitinkin heti ruoskimaan ponia liikkeelle, jottei aivan juurruttaisi maahan kiinni. Muutama volttikin heitettiin, jotta saisin tappikaulaa asettumaan ja taipumaan - vaikeaa oli, mutta kyllä se hiukan antoi periksikin. Suurimmaksi osaksi pyysin vain vauhtia ja koitin saada Nikkiksen liikkeelle. Hetken ajan sitä sai naputella ja vaatia, jonka jälkeen alkoi se omakin moottori löytyä ja jatkuvan työntämisen pystyi lopettamaan.

Kevyessä ravissa jatkettiin samalla teemalla, eli hevosta eteen. Yllättävän nopeasti Nikkis kuitenkin antautui kohtaloonsa ja alkoi liikkua eteenpäin oikeasti reippaasti. Sen jälkeen mentiinkin oikein hyvin, pariin kertaan poni yritti olla kääntymättä, mutta totteli kun tarpeeksi käskin. Saatiin ympyrät väänneltyä ja kunnolla ravia eteenpäin... Kunnes poni sitten alkoi väsähtää ihan oikeasti. Saatiin jäädä kävelemään paria kierrosta muita ennen, sillä akka oli vakuuttunut siitä, että on tehnyt ainakin kymmenen kertaa enemmän töitä kuin kaikki muut.

Positiivisena yllätyksenä voisin kyllä sanoa, että Nikkis oli varsin kevyt koko ajan. Ei väsyessäänkään maannut ohjalla, vaan tsemppasi kyllä tosi kivasti. Välikäyntien aikana ylitaivuttelin vähän molempiin suuntiin, mikä ponin mielestä oli aivan valtavan kamalaa, eihän se tappikaula nyt millään voi taipua yhtään mihinkään.

Seuraavaksi väkerrettiin ravi-käyntisiirtymisiä harjoitusravissa. Tämä sujuikin ihan suunnattoman hyvin, muutaman toiston jälkeen ponista tuli herkkä ja etenevä. Siirtymät toimivat molempiin suuntiin hienosti ja kevein avuin, ja liike pysyi koko ajan reippaana ja kunnollisena.
Sen jälkeen otettiin laukka-käyntitehtävää (siis kyllä, viimein laukkaa!) Tultiin kahdeksikkoa, sen keskiosa käynnissä puomien yli ja vuoron perään molemmille ympyröille laukannostot.

Puomien ylitys oli meille hivenen hankalaa. Vaikka koitin mennä hyvässä rytmissä puomeille, oli Nikkis sitä mieltä että välit ovat hänelle aivan liian pitkät, jonka takia poni pysähteli puomien päälle ja pariin kertaan jopa oikoi ne kokonaan. Ei taidettu kertaakaan päästä siististi ja ykkösellä yli, vaan aina tuli ainakin yksi pysähdys.
Laukka olikin vaihtelevaa. Mua nyt jännitti jotenkin ihan kamalasti, jonka takia pieni tappijalkaponi oli mitä loistavin valinta. Vasemmalle Nikkis nosti laukat erittäin vinona ja hyvin hitaasti. Kaaduttiin lapa edellä sisälle ja lopulta muutaman pyynnön jälkeen laukka nousi. Se kyllä pyöri ihan mukavasti ja tuntui hyvältä, mutta nostot olivat hiukan onnettomia. Sen lisäksi minä hukkasin jalustimen joka välissä tässä kierroksessa.

Oikea taas oli ponin mielestä huomattavasti lystikkäämpi suunta. Heti ekalla kerralla kun käänsin ponin oikealle, se nosti laukan itse ja pisti baanaten. Muutaman kerran räjähdettiin laukkaan suoraan puomeilta ja mentiin hurjaa kyytiä, tehtiin pari ympyrääkin kun ponilla sitä intoa tuntui piisaavan. Annoin keltaisen ihan edetä, mitä nyt vähän hidastin jottei aivan kiitäen mentäisi. Mutta sanoisin että meillä oli ihan kivaa. Vaikka laukannostoista puhuminen taitaa olla hieman liioittelua, puolet ajasta kun poni taisi enemmänkin itse räjähtää siihen menoon tässä oikeassa kierroksessa.

Käveltiin vielä loppukäynnit, joissa Nikkiskin pelästyi sen parin askeleen verran. Keskelle, alas selästä ja poni talliin. Tarhaan kävellessä poni löysi sen oman motivaationsa liikkua ja akka suunnilleen ravasi koko matkan tarhaan.
On se sitten söpö. Ja on kesä.
Ja laukattiin.
Jes!

Viimeiset talvenhetket

Mulla oli tänään Jack, tunnilla myös Elvis, Artsi ja Nikkis, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että tänään Jackistä ei lähtenyt enää yhtään niin paljon karvaa kuin viimeviikkoina. Kesä tulee ja joku muukin näkee vaivaa sen harjaamiseksi! Poni tuli varustettua ja sitten hilpaistua kentälle. Joka oli jäässä ja ihan märkä, mutta yritän lohduttautua sillä, että talven on nyt hiljalleen loputtava.

Aloitettiin tunti alkukäynnillä, jossa tarkoituksena oli tehdä runsaasti voltteja ja taivutella hevosia. Könkkäämistähän vielä tämäkin tunti oli, mutta kuten sanottua on Toivossa hyvä elää. Jack oli varsin mukava, etenevän reipas, hieman heikosti taipuva, mutta asiallinen kumminkin. Väännettiin volteilla, koitin keskittyä omaan istumiseeni ja hevosen aktivointiin pienoisen hidastumisen jälkeen.

Suurinosa tunnista käytettiin tehtävällä, jossa tultiin lyhyt sivu käynnissä, lyhyeltä sivulta ulospäin voltti ja loppuosa kevyt ravissa. Homma sujui hyvin, mitä nyt varsinkin alkuun Jack oli varsin höslä käyntihetkillä ja minä keikuin sitä 10 senttiä eteen ja taakse, kun en jotenkin osannut rentoutua suoraksi kun hevosella oli kiire. Myöhemmin homma alkoi kuitenkin rauhoittua, jolloin saatiin voltti ja kulmat oikein kivoiksi ja onnistuneiksi. Ravi olikin todella mukavaa, sain viimein tunnusteltua oikean kevennyksen sitä katsomatta, poni hölkkäili rennosti mutta kuitenkin reippaana eteen ja päästiin tekemään muutamaa ympyrääkin kun kenttä ehti auringon lämmössä sulaa paremmaksi.

Käveltiin hetkinen välissä ja loppuun tehtiin vielä kunnon serpentiiniä kentän poikki ja välimatkat harjoitusravissa. Serpentiini oli ihan ok, olisin vaan voinut enemmän keskittyä hevosen taivutteluun ja suoristamiseen. Odotan kuitenkin niin armotta kesää, että alkaa nysväily tulla jo korvista ulos (jos ensi talvesta saisi edes asteen paremman?)
Harjoitusravi olikin todella mukavaa ja ihanaa. Sellaista sunnuntairavia, mutta hevonen oli rento, akka istui hyvin kyydissä, aurinko paistoi ja lämmitti. Joten annoin mennä vaan ja fiilistelin. Kun se kesä joskus alkaa, ehditään taas oikeasti työstämään kunnon liikettä ja muuta tuollaista, nyt ei jaksa enää.

Käveltiin, keskelle ja alas selästä. Poni pääsi maastoon seuraavan tunnin kanssa ja itse sain häipyä kotiin.
Ensi viikolla kuulemma on lämmin. Toivon todella että päästäisiin jo tekemään jotain. Varsinkin laukkaamaan, rajansa kaikella - niillä laukkatauoillakin ;)

Omatoimista ravailua

Mulla oli tänään Jack, tunnilla lisäksemme vain Vinski ja Evita, Jack jatkoi toiselle tunnille. Heppa selvästi ottaa kesän tulon tosissaan ja pudottaa nyt karvaa oikein urakalla, joten harjailtua tuli irtokarvaa varsin huolella ja varustettua pikaisesti. Siitä kentälle ja selkään.

Oli kyllä ärsyttävää. Kenttä oli pelkkää hiekkaa joo, mutta ihan umpijäässä ja suli sopivasti seuraavalle tunnille. Niinpä pääsimme vain könkkäämään kovalla kentällä, joka hitaasti mutta vähän turhan epävarmasti suli ja pehmeni. Äh, joo, haluaisin jo pikkuhiljaa päästä laukkailemaankin, mutta eipä onnistunut ei.
Käveltiin alkuun käyntiä, paljon voltteja ja muutama pysähdys. Jack oli oikein mukava, rento ja toimiva. Mä panostin omaan suoruuteeni ja käsien kyynerpääkulmaan, jonka lisäksi koitin saada Jackiä hieman pyöristymään. Välillä onnistui paremmin, välillä ei ihan niin hyvin.

Sen jälkeen otettiin kevyttä ravia, joka oli kyllä todella mukavaa. Jack hölkkäsi rennosti, otti rauhassa, mä sain keskittyä omaan istumiseeni, tehtiin ympyröitä ja koitettiin kerätä ponia lyhyemmäksi ja vähän takajalkoihin aktiivisuutta. Vähän vain, koska kenttä oli aika kova ja Jackiekin liikkui varsin laiskasti ja hitaasti, tiedä sitten johtuiko lämmöstä vai pohjasta.
Välissä tehtiin myös serpentiiniuraa käynnissä ja harjoitusravia välimatkoilla.

Sen jälkeen tulikin puksuteltua ravia hiukan omatoimisemmin. Mitään kummempaa ei oikein pystytty tekemään, joten ravailin hyvän tovin alhaalla istuen, koittaen saada Jackiä reippaammaksi ja aktiivisemmaksi. Poni tuntui varsin hyvältä, pärski ja oli rento. Kerran vain hiukan säikähti, mutta niin muuten säikähdin minäkin kun jostain kuului ihan hirveä ääni, enkä todellakaan tiedä mikä sen edes aiheutti.

Jackiestä tuli varsin laiskanpulskea, joten lopulta keventelin ja annoin heppaselle ohjaa. Se venytti kauniisti alas ja hölkkäili tyytyväisenä, kunnes jäätiin käyntiin ja taivuteltiin reilusti sisälle. Siitä loppukäynnit ja keskelle.
Alas selästä, poni jäi tunnille ja itse lähdin potemaan talvimasennusta. Millähän todennäköisyydellä ensi viikolla olisi lämmintä ja sulaa?

Myrskyn jälkeen on poutasää

Eikä edes haittaa vaikka satoi lunta. Kenttä oli superhyvä lumesta huolimatta (ok, olisi se saanut sulaa kaikki poiskin, mutta mennään nyt tällä), ilma oli hyvä, lämmin ja aurinkoinen. Ja poni oli mahtava, tuntikin mukavan väljä.
Menin Jackillä tosiaan, tunnilla myös Evita, Artsi ja Vinski, Jack vain mun kanssani. Harjatessa ja varustaessa heppanen oli jälleen varsin kyrsiintynyt ja ilmeili jotain omiaan. Karsinan ovelle poni saapui kuitenkin hörökorvaisena ja iloisena kuten aina.

Muutama tämänpäiväinen käyntikuva :)

Hilpaistiin kentälle ja selkään vaan. Täynnä luntahan se oli, mutta silti pehmeä, pitävä ja hyvä. Varsinkin kaiken jään ja muun hirveyden jälkeen.
Alkukäynnit kävelimme porttipäässä koska siellä oli enemmän lunta ja Marianne kaipaili poneille hankitreeniä. Jack oli tietenkin sitä mieltä että naapuritalo on epäilyttävä ja porttipäässä on todella jännittävää, mutta vain yhden säpsähdyksen jälkeen poni jo malttoi rauhoittua ja rentoutua. Pyörittiin vapaamuotoisesti puolikkaalla kentällä, tehtiin serpentiinejä ja voltteja, taivuttelin Jackiä ja yritin säilyttää sen rentona. Lumenvastus oli aika voimakas, Jackiestäkin ehti tulla alkukäyntien aikana jo varsin laiska. Valitettavasti täällä en saanut takajalkoja kunnolla toimimaan, sillä pienikin eteenratsastus lähinnä vain jännitti koko hevosen. Tyydyttiin siis rennompaan ja laiskempaan suoritukseen, parempi kai niinkin kuin silmät päässä pyörien ja kaikelle säpsähdellen.

Kevyttä ravia tultiin suorittamaan kentän paremmalla puolelle, joka onkin tutumpi ja turvallisempi (paitsi ihmiset, ne olivat kauhean jännittäviä. Kaikkihan on oikeastaan jännittävää!) Täälläkin ideana oli vain talloa ympäri kenttää, käännellä ja ennen kaikkea saada ravia eteenpäin. Nyt oli kunnon baanaa ja hyvä pohja, joten hevoset saivat availla paikkojaan talven jäljiltä. Aurinko paistoi ja kaikki olivat tyytyväisiä, ravia sai ottaa kunnolla ja elämä hymyili. Ihanaa!

Ravissa aloitettiin sellaisella altajuoksemisella, mutta pian rauhoituttiin ja Jackiekin hiffasi että tulee muuten melkoisen hiki kun juoksee menemään pikkuhangessa. Pian poni olikin vallan ryytynyt ja sitä joutui peräti ratsastamaan eteenpäin. Marianne käski mua istumaan suorempana, kädet paremmassa kulmassa ja takajalat liikkeelle. Ja niinpä sitten tehtiinkin, koitin kerätä väsähtänyttä ponia pienempään kerään, pysyttelin suorassa viimeisillä voimillani ja kaivelin takajalkoja menoon mukaan. Jack yritti ja teki todella hienosti ja ravi parani noin tuhat kertaa paremmaksi. Ainoa miinuspuoli oli kyydissä killuva täti, joka oli kuolla vatsalihasten olemattomuuteen. Kyllä muuten tehtiin töitä, vaikkei mitään sen suurempaa tehtykään. Tehtiin silti.

Käveltiin välissä ja lopuksi paukuteltiin muutama kierros harjoitusravia. Jack oli intopiukeana, eikä millään meinannut ymmärtää ettei nyt saa laukata täysillää! Jumputeltiin sitten vain ravia, tehtiin käyntisiirtymiä. Siirtymät olivat tänään todella heikkoja, ei meinanneet pidätteet mennä läpi. Sen lisäksi minä huojuin siellä ravissa varsin epämääräisesti. Muuten sujui ihan nätisti kumminkin.
Käveltiin loppukäynnit ja todettiin, että meni muuten oikein kivasti. Ihana pieni kirjava.

Alas selästä, poni talliin ja harjailtiin kauan ja hartaasti irtokarvoja pois. Loimi niskaan ja Jack pihalle, jonka jälkeen takaisin kotiin. Oli kiva päivä :)

Peruspalikoita

Tänään oli vuorossa ponivoimaa Pomon kanssa, tunnilla myös Vinski, Jack, Evita, Elvis ja Nikkis, Pomo jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Poni tuli harjattua pikaisesti hampaiden laulaessa ja varusteetkin nakattiin lähes yhteisymmärryksessä päälle. Sen jälkeen kentälle, joka oli osittain ihan oikeasti sula. Siellä oli siis HIEKKAA!!

Joskus kenttä oli uusi. Nykyään aidat on nurin.

Lähdettiin kävelemään siinä alkukäyntejä kentällä, jonka urat olivat ihan hiekalla. Voi herran jeesus ja sitä rataa. Nyt sai viimein käskeä ihan rauhassa käyntiä eteen, ilman pohdintaa siitä, millainen pohja poniparalle onkaan. Toki keskeltä kenttä oli vielä jäinen ja kökkö, mutta edes uralla pystyi paahtamaan jo huoletta. Poni saikin kävellä käyntiä eteen sielunsa kyllyydestä, jonka lisäksi hiukan käänneltiin voltteja ja fiilisteltiin keväistä ja lämmintä ilmaa.
Käynnissä tehtiin asetuksia, ihan rauhassa ensin sisälle, sitten ulos ja lopuksi neljän askeleen jälkeen vaihdellen. Pomo oli varsin mukava, vasemmalle se asettui huonommin ja puri vastaan viimeiseen asti, mutta taipui lopulta ja asetus löytyi sen jälkeen varsin mutkatta.

Ravia tehtiin ensin alhaalla istuen ja vain puoli kenttää kerrallaan. Pomo oli oikein innokas ja reipas, ravi pyöri paremmin hyvän pohjan ansiosta ja kaikki oli oikein kivaa. Siirtymät olivat nättejä ja vain kerran Pompeli esitti sen "kaadutaan randomista tänne, njähnjäh"-kuvionsa. Sen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen suunnasta ja homma toimi paremmin. Ravailtiin ja käveltiin pätkissä, tehtiin samalla asetuksia ja fiilisteltiin.

Lopuksi ravailtiin vielä kevennellen ympäri kenttää. Annoin pitkälti Pompelin ravata vain uraa pitkin, sillä sulalta pohjalta jäälle kääntymään tuntui liian ilkeältä tempulta. Muutama ympyrä oli kyllä tilan takia pakko tehdä, niille poni kääntyi ihan nätisti. Ensin hieman tahkottiin, mutta sen jälkeen poni keveni ja toimi superkivasti. Otettiin kaikkein sulaneimmalla pätkällä vähän reippaampaa ravia jotta poni pääsisi availemaan paikkojaan pitkän talven jälkeen, tehtiin hiukan ympyrää ja ravailtiin vain. Oli kyllä mukavaa, niin rentoa ja ilma oli vallan ihana. Vielä se kesä tulla puksuttaa, nyt siitä voi olla jo varma.

Käveltiin loppukäynnit, jonka jälkeen keskelle ja alas selästä. Poni jäi tunnille, minä kävin kuvaamassa ja häivyin sitten kotiin.

Osataanko me sittenkin?

Tänään pääsinkin kokeilemaan menoa Vinskin kanssa, tunnillamme myös Elvis, Evita, Artsi ja Nikkis, Vinski vain mun kanssani. Täytyy kyllä sanoa etten ollut aivan innoissani - viimeiset kerrat kun ovat menneet niin huonosti, enkä tiennyt uskonko pieneenkään parantumiseen. Kehittelin tosin varasuunnitelman ja päätin, että jos koko tunti on yhtä tiiliseinän kaivamista, niin kysyn jos pääsen seuraavalle tunnille jonkun kiltin ponin kanssa. Just in case.

Kiipesin kentällä kyytiin ja lähdimme kävelemään. Alkukäynneissä tehtiin hurja määrä voltteja ja ympyröitä, joilla Vinski toimi oikein moitteettomasti. Käynti eteni superhyvin, volteilla löytyi asetusta eikä missään ollut oikein mitään kyseltävää. Homma sujui ja oli rentoa, onhan se ihan mukava olla välillä pappahepan selässä, joka ei hätkähdä juuri mistään.

Reilujen alkukäyntien jälkeen alettiin tehdä käynnissä väistöä ja harjoitusravia. Käännyttiin käynnissä hiukan ennen uraa, väistätettiin uralle, välimatka ravissa ja sitä rataa. Epäilys oli valtava ja mua jopa jännitti, sillä samoinhan se on edelliskerroilla mennyt - ensin hyvin käyntiä, sitten ravia ei päästäkään yhtään.
Tänään hommassa oli kuitenkin ihan eri meininki, enkä todellakaan tiedä minkä takia nyt kaikki sujuikin oikein nätisti. Väistöt olivat aika hankalia oikealle, mutta vasemmalle heppakin väisti. Vasemmalle tuli teräviä askeleita, eikä ihan joka kerralla kaaduttu. Oikealle taas lähinnä möngerreltiin lapa edellä kaatuen, joissain väleissä ehkä muutama oikea askelkin tehden. Selkeästi väistöt ovat hankalia, siis erittäin hankalia.

Ravi sen sijaan oli mutkatonta ja mukavaa. Vinski siirtyi raviin sen kummempia protestoimatta ja tyyliin ensimmäistä ravia lukuunottamatta tehtiin joka kerta ympyrä tai jopa kaksikin. Eikä mitään. Ei siis mitään ongelmaa. Ei juostu toisten perään, ei tahkottu, ei tapeltu. Ei. Muutama piimäsempi ohjasote ja pari tämäytystä pohkeella ja heppakan teki niin kilttinä ja kuuliaisena. Joo. Kyllä löi pää vähän tyhjää, sillä mulla ei edelleenkään ole hajuakaan minkä hemmetin takia pari vikaa kertaa olivat noin hankalia. Siis.. Ihan käsittämätöntä!
Ravi oli hyvää, Vinski ihan ookoosti etenevä ja akkakin istui nätisti kyydissä.

Lopuksi käänneltiin hevosia serpentiiniuralla. Vinski taipui, rentoutui alemmas ja oli todella mukava. Se oli koko tunnin erittäin mukava, ainoa miinus oli ohjalle painaminen, jota en taaskaan ihan saanut korjattua. Toisaalta - olin niin hämmästynyt siitä ravista, etten edes pahemmin yrittänyt korjata.
Ehkä tähdet olivat vaan tänään suotuisammassa asennossa, ken tietää. Käveltiin siinä vain loppukäynnit ja venyteltiin vähän itse kumpikin. Sen jälkeen ponia talliin ja tarhaan ja itse takaisin kotiin.

Irtonaisuus

Tänään mulla oli Jack, tunnilla myös Artsi, Pomo, Elvis, Nikkis ja Simo, Jack jatkoi vielä seuraavalle tunnille.

Tänään oli selvästi erilainen päivä viimeaikoihin verrattuna. Jack oli suunnattoman reipas ja todella herkkä, se oikeasti reagoi kun akka huojui kyydissä hieman levottomasti. Sen lisäksi jo alkukäynneissä poni hiukan hiihteli alta ja oli huomattavan paljon räjähdysalttiimpi kuin viime tuntien aikana.
Alkukäynneissä saatiin kuitenkin rentoutta hevoseen ja tehtiin pohkeenväistöjä. Väistöt olivat vaikeita, eikä oikein sujunut. Välillä tuli hyviäkin askelia ja onnistuneen oloisia pätkiä. Sitten taas ei vuorostaan tapahtunutkaan yhtään mitään ja homma oli hiukan tervassa juoksemista. Pelkkä takapäänväistätys aitaa vasten onnistui sen sijaan tosi hyvin, että ehkä pyynnöissäni ja jatkuvassa satulasta irtoamisessa on jotain vikaa.

Siirryttiin kevyt raviin ja ravailtiin ympäri kenttää, joka oli vaihteen vuoksi aika hyvässä kunnossa. Tässäkin Jackie pitkästä aikaa esitteli sellaista villimpää puoltaan ja oikeasti jopa juoksi alta ja muutenkin oli kovin jännittynyt muiden hevosten seurasta. Pätkittäin sain hevosta rentoutumaan kyllä, mutta oikeastaan vasta sitten alkoi tapahtua kun Marianne käski ottaa kunnon pidätteen ja myötäyksen. Sen avulla Jack selvästi rentoutui, myötäsi ja hidasti. Heh, oli sekin taas hankalaa.
Heppa oli jonnin verran herkillä silti, vaikka suurimman osan ajasta ihan rentona menikin. Muutama hetkellinen säikähdys pääsi tapahtumaan, jonka lisäksi käytin ilmeisesti ulkopohjetta kulmissa liiankin voimakkaasti, jolloin Jackie kuuliaisena poikana juoksi kuin pienen pieni ferrari eteenpäin.

Käveltiin ja tehtiin pituushalkaisijoita ja volttikahdeksikkoa. Ravailtiin hiukan pitkiä sivuja alhaalla istuen ja sen jälkeen jäätiinkin jo loppukäynteihin.

Tästä jäi sinäänsä oikein hyvä mieli, meni kivasti ja kenttäkin oli jonnin verran parempi. Kun vaan tulisi kesä, niin ehkä tämäkin lähtisi taas kulkemaan paremmin.