Talvikumit alle ja lomille

Viimeinen tunti, eikä siitä ole oikeastaan muuta sanottavaa kuin se, että kenttä ei ole varmaan ikinä ole ollut noin huono. Se oli jäässä, se oli täynnä vettä, ponit upposivat välillä metrin maan sisään ja välillä taas kuljettiin mäkien päältä. Se oli kamala, ihan hirveä. Lähinnä teki mieli vain seistä keskellä kenttää, sillä jo käveleminen tuntui aivan kamalalta idealtakin.

Menin kuitenkin Jackiellä, tunnilla oli myös Artsi ja Pomo, Jack vain minun kanssani.

Joo, olin ihan jännittynyt koko ajan, koska poni ei tietenkään liikkunut tasaisesti kun kenttä oli ihan kökkö. Ihan vaan käveltiin ja koitettiin jaksaa tämän pimeän talven läpi. Otettiin vähän harjoitusravia pitkillä sivuilla (= pari askelta ravia kun jaksoi) mutta se oli aika turhauttavaa kun kenttä oli mitä oli.
Ei siinä sen kummempaa. Selvittiin ja toivottavasti jatkossa on parempaa, ei tästä muuta voi sanoa.

Huomenna siis joulujuhlat ja sitten pari viikkoa joululomaa. Oikein hyvää joulua ja joulun aikaa siis kaikkialle - olkoon jäävallit ja loskakelit suotuisia!

On kyllä komiat kelit

Sitähän ne. Taas satoi vettä ihan urakalla ja kenttä oli täynnä vettä. No, sentään tänään menin pitkästä aikaa Jackillä, tunnilla myös Evita, Nipsu, Pomo ja Artsi, ja Jackie jatkoi vielä seuraavalle tunnille.
Jack oli suhteellisen hyväntuulinen. Vähän hän oli sitä mieltä että satulaa ei tarvita, eikä poni aivan arvostanut korvan harjaamista, joten korvahan jäi niin täyteen savea kuin vain mahdollista on. Yritimme kuitenkin parhaamme.

Kiitos kuvista Hennalle! Ei vaan ilma kovinkaan imarrellut.

Okei, eli joo. Pitkästä aikaa Jackillä, se olikin melkein koko postauksen tärkein ja jännittävin asia. Kenttä oli mälsä, ilma oli mälsä ja kaikki oltiin enemmän tai vähemmän tympiintyneitä kun tuulee ja vettä tulee niskaan. Yh. Tunnin aiheena oli siis jälleen se perus: kävellään ja hölkätään, hölkätään ja kävellään.

Jack oli aika hidas, mikä nyt saattaa johtua jo siitä, että ei kai kukaan hullukaan tuolla nyt kovin innoissaan jaksa mennä?! Ihan hyväntuntuinen se joka tapauksessa oli, vähän oli asettaminen hankalaa ja poni ei tuntunut antavan periksi. Tosin, vikaa oli myös satulan yläpuolella, sillä en taas ihan täysillä uskaltanut pyytää. Onhan Jackie nyt hurja hevonen, en kai minä pitkän tauon jälkeen mitään ihan uskalla pyytää.
No, sain sitä välillä hiukan aktivoimaan takajalkojaan, pysyin suht rentona (mitä nyt se kylmyyskin jännittää koko kehoa) ja sain hiukan vaadittua asetustakin läpi. Mentiin sillä ja haaveiltiin Espanjan auringosta.

Hölkkäily sujui nätisti. Vähän Jackie oli alussa väistämässä ja jännittymässä muista hevosista, mutta kun itse pysyin mukana ja rentona, uskoi ponikin ettei häntä syödä tällä kertaa. Muuten, eipä siinä sen ihmeempiä. Oli kiva mennä Jackillä kun kaikki vaan tapahtui ihan ajatuksenvoimalla ja oli helppoa ja kivaa. Paitsi ettei ollut kamalan kivaa, mutta sille ei nyt voi mitään.

Joo, käveltiin ja ravailtiin. Loppukäynneissä heittäydyin heti alas selästä, en pystynyt enää kököttelemään siellä yhtäkään käyntipätkää. Oli kylmää, oli mälsää, mutta sentään poni oli vallan söpö taas kerran.

Ensi viikolla on vielä ratsastus. Ehkä joululoman jälkeen on sitten jo paremmat kelit ja sen jälkeen kesä sieltä jo tuleekin.

Itsenäistä ratsastusta

Tänään oli Suomi 100v-bileitä joka paikassa, joten tallilla ei ollut juuri ketään. Itse olin yksin tunnilla Elvis-ponin kanssa, eikä muillekaan tunneille tullut kuin muutama ihminen. Mariannekin oli lähetellyt viestejä että voisinko tulla myöhemmälle tunnille, mutta ne olivat tulleet niin myöhään, että meikähän oli jo lähes perillä. Eipä se tosin mitään, ihan kiva ratsastella taas pitkästä aikaa ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Kenttä oli vähän kova ja tilsoja keräävä, mutta kuitenkin sinäänsä ihan ookoo. Hiekkaa näkyi, kenttä pehmeni kun siinä kulki ja käytettiin Elviksen kanssa pelkkää suurehkoa soikiota, jotta saataisiin uraa vähän paremmaksi meidän allemme. Alkukäynneissä työstin Elviksen kanssa ihan vain sitä asettumista ja kunnon taipumista. Se on vähän lastentuntimoodissa, Mariannekin sanoi että se nykyään tykkää niin seurailla toisia ja kulkea pökkelönä. Nyt ei ollut ketään seurattavaa, joten ainoa ongelmakohteemme oli se pehmittely ja taivuttely. Elvis oli aika jäykkä ja vähän jopa laittoi vastaan kun koitin saada sitä asettumaan. Vasenta pohjetta sai ihan huolella paukutella läpi, jottei poni vain kaatuisi vastaan ja taivutusta sai pyytää hyvinkin pitkapiimaisesti ennen kuin poni suostui antamaan periksi. Saatiin lopulta kuitenkin oikein hyvää taivutusta ja Elvis tuntui jopa hiukan rentoutuvan ja pyöristyvän siinä työstäessä.

Tehtiin käynnissä myös pikkuväistöjä, hiukan uralta sisemmälle ja siitä väistätettiin pari askelta takaisin uralle. Väistöt sujuivat oikealle tosi kivasti ja olin tyytyväinen, saatiin varsin jyrkkää väistöä, suoralla ponilla - mitä nyt ratsastaja oli jäykkä kuin rautakanki taas vaihteeksi. Sain lopulta istuttua rentona alhaalla, vaikka teinkin jotain. Oli se silti vaikeaa.
Väistöt vasemmalle olivat huonompia, sillä vasemmat avut eivät olleet niin hyvin läpi. Elvis kaatui lapa edellä apujen läpi, vaikka suoristelin sitä parhaani mukaan. Ihan ookoo pätkiä tuli tähänkin suuntaan, mutta oltaisiin voitu mennä tasaisemminkin.

Seuraavaksi kevenneltiin ravia. Se oli vähän hidasta ja mentiin vain rauhaksiin uraa pitkin, sillä ponihan kompuroi vähän väliä tilsoihinsa. Vähän yritin saada takapäätä liikkeelle ja asettelin sisälle ja ulos aina ajoittain, jotta poni taipuisi ravissakin. Muuten sitten hipsuteltiin ja koitettiin pysyä pystyssä.
Ravin jälkeen Marianne iski meiltä tilsat irti ja jatkettiin välikäynneillä. Marianne häipyi hoitamaan aitabisneksiä, joten jäätiin kävelemään ja tekemään pientä asettelutyötä keskenämme. Jonkin ajan kuluttua Marianne huuteli että voisin kyllä ottaa laukatkin siinä samalla, joten tein työtä käskettyä ja aloitin vasempaan kierrokseen. Jo ennen tuntia Marianne oli sanonut että Elviksellä on nyt ollut vähän siinä ongelmaa, että kun ratsastajat irtoavat satulasta, poni levähtää pitkäksi, eikä laukka pysy yllä. Mun pitäisikin siis vaikka ihan näpäyttää raipalla vähän, jotta poni jatkaisi nätisti sitä laukkaa.

Vasen kierros oli tosi hyvä. Nostettiin laukka, meikä pomppi siellä taas ensin kuin jauhosäkki, mutta sain hiukan kerättyä itseäni muutaman metrin jälkeen ja lopputuntia kohden muistin viimein miten laukassa istutaan (jalkoja lukuunottamatta, jalustimet eivät pysy päkiällä niin millään). Elvistä ei ratsastajan heikko istuminen juurikaan haitannut, vaan poni laukkaili iloisesti menemään. Kovassa vauhdissa tilsojakaan ei kerääntynyt, joten saatiin painella oikein tyytyväisinä ja sydämemme kyllyydestä. Otettiin tähän vasempaan kierrokseen useampi kierros laukkaa, halusin vain että Elvis laukkaa iloisesti ja minä istun hyvin. Molemmat toteutuivat. Sitten siirsin ponin käyntiin ja vaihdettiin suunta.

Oikea kierros oli selvästi hankalampi, sillä nyt ne vasemmat avut olivat ulkona ja Elvis oli edelleeen aikalailla vastaan vasenta pohjetta, eikä vasen ohjakaan ollut tuntumalla. Siksipä tämä laukka alkoi silleen, että laukka nousi joo, mutta sitten lähes joka kerta siellä samoilla nurkilla Elvis liirasi liikaa ulos ja tiputti laukan siinä samalla alas. Ja minä taas istuin kaikki siirtymät tosi surkeasti, joten takaisin nostot olivat välillä tosi hitaita ja heikkoja. Välillä taas nousi suunnilleen askeleessa takaisin.
Mutta tosiaan, tässä oli ongelma ja tämä oli ratkaistava, kun Mariannekaan ei ollut siinä antamassa valmiita vastauksia. Ensimmäisenä päädyin ihan vain näpäyttämään raipalla ja nostamaan laukan takaisin. Elvis-poni päätti taas nostaa laukan, pukittaa hiukan protestiksi tästä kamalasta vaatimustasosta, mutta toisaalta, kyllä se sen pukin jälkeen laukkasikin tuhat kertaa paremmin. Silti seuraavillakin kerroilla Elvis pääsi liiraamaan ulos ja tiputtelemaan laukkaa. Tässä päädyin ihan vain siihen, että täytyy oikeasti ratsastaa vähän paremmin. Keräsin ulko-ohjaa paremmin käteen, paukutin ulkopohjetta kunnolla läpi niissä käännöksissä, näpäytin raipalla vauhtia nostoihin ja koitin vain kunnolla ratsastaa eteen, jos poni tuntui vähänkin siltä että se hidastaisi. Saatiin onnistuneita kierroksia, muutamia epäonnistumisia ja lopulta päätin että nyt, kaksi kierrosta, ei stoppeja ja sitten antaa olla. Sain ihan tosissani pitää sitä ulko-ohjaa kädessä sen pyykkinarun sijasta ja ratsastin väsähtänyttä ponia ihan kunnolla eteen. Mutta niin vain se suoritti reitin ja vieläpä laukassa. Siispä käyntiin ja Mariannekin palasi juuri sopivasti katsomaan että poni pystyy yhä laukkaamaan, vika on siis vain ratsastajissa. Poni on fine.

Otettiin laukkaa vielä vasempaan kierrokseen Mariannen katseen alla ja tämähän sujui ihan yhtä hyvin kuin aiemminkin. Marianne hiukan kaipaili enemmän takajalkoja toimintaan, mitä yritinkin tehdä, mutta oli se vähän sellaista tuon pohjan kanssa. Ei ihan uskalla vaatia täysillä, ettei poni sitten räjähdä ja katko paikkojaan tai jotain.

Loppuravit sain suorittaa omien halujeni mukaan. Vasempaan kierrokseen hölkkäiltiin ihan vaan rauhassa lyhyin ohjin, jottei poni menisi nokilleen. Oikeaan kierrokseen tehtiin ravia ehkä kierros ja sitten poni sai jäädä kävelemään. Se kompuroi niin paljon, ettei viitsinyt ravailla. Taluttelin loppukäynnit, jonka jälkeen poni pääsi tarhailemaan. Meikä taas kävi kuvailemassa ja varustamassa Pasi-ponia ennen kuin liukenin taas kotiin.

Taitaa olla enää pari ratsastusta jäljellä ennen joululomaa. Täytyy suoriutua hyvin, jotta ensi vuonna voi mennä vielä paremmin.
Tänään oli ainakin tosi kiva tunti. Meillä meni kivasti ja hommat sujui, vaikka pohja vähän heikko olikin. Ja olihan se nyt kivaa, ratsastaa yksinään ja jopa osin itsenäisesti. On se niin erilaista olla rauhassa omine ajatuksineen kaikkien tuntivuosien jälkeen.

On hyvä lopettaa kun menee hyvin

Eiköhän se näin ole. Lauantaina mulla oli Vinski, tunnilla myös Artsi, Pomo ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ja tosiaan, Vinski ainakin näillä näkymin lähti uusia hommia kokeilemaan ja vähän lomailemaan, joten mahdollisesti tämä oli viimeinen kerta ison valkean kanssa. Jos oli, niin ei ainakaan jäänyt mitään hampaankoloon, sillä meillä oli kivaa ja homma sujui tosi hienosti.

Kenttä oli kiva ja ponikin lähes hereillä, joten lähdettiin kentälle ja hypättiin kyytiin. Alkukäynneissä panostin lähinnä siihen eteenpäin liikkumiseen, muutamia voltteja tehtiin ja haettiin asetusta. Vinski oli tällä kertaa varsin hidas ja laiskakin. Sain sen liikkumaan ihan mukiinmenevästi, mutta ei me mitään ihmeellistä liikettä ja muuvsia kuitenkaan tällä kertaa saatu irti. Poni kuitenkin meni hyvillä mielin ja toimi hyvin, joten ei tuossa mitään.

Kevyttä ravia hölkkäiltiin kenttää ympäri. Hiukan märkää ja Vinski oli hidas, mutta mentiin sillä mitä tarjottiin. Kuivemmalla sivulla kaivelin Vinskistä ulos niin reipasta ravia kuin vain lähti, joka oli ihan ookoota. Ei mitään kunnon ravilisäystä, mutta jonkinmoista reippautta edes. Ympyröitä pyöriteltiin ja koitin hiukan lyhennellä heppaa siitä kunnon laamamoodista lyhyemmäksi. Ihan hyvät setit, ei ainakaan ihan kädet suorina ja ponin turpa maata viistäen menty.

Otettiin nyt myös laukkaa, oikein virkistävää taas vaihteeksi. Laukattiin vuoronperään, me saatiin Vinskin kanssa pyörittää kenttää ympäri. Vinski oli suhteellisen innokas laukkailemaan, mitä nyt märemmällä sivulla laukka kuoli ja oli tippua aina vähän alas. Minä istuin suht ookoosti siellä, Vinski laukkasi kuin vanha tekijä, ei nyt mitään käännelty tai muuta ihmetelty. Kunhan istuttiin alas ja väännettiin kenttää ympäri. Molemmat suunnat menivät tosi kivasti ja sitten oltiin laukattu tarpeeksi meidän makuumme.

Lopuksi vedettiin vielä hiukan loppuraveja. Vinski oli rento ja iloinen, toimi moitteetta ja meillä oli kivaa. Hyvä fiilis vaikka lopettaa tähän vanhan ukon kanssa.
Harjoiteltiin myös vähän parempia ravisiirtymiä. Siis pitäisi enemmän tehdä puolipidätteitä ennen ravisiirtymää, eikä vaan paukuttaa vauhtia. Kun tein huolellisesti, teki Vinski niin nätisti siirtymän että ai että.

Lopuksi käveltiin ja keskelle. Poni pääsi tarhaan lepäilemään ja minä lähdin kotiin päin taas.

Uusi hattu ja homma luistaa taas

Tänään mulla oli taas Vinski, tunnilla myös Evita, Artsi ja Jack, Vinski vain mun kanssani. Ilma oli ihan kiva, kenttä vaan litimärkä, mutta eiköhän siihen ole jo totuttu. Laahustimme ponin kanssa paikalle ja hypättiin kyytiin, kahlaamaan jälleen pitkin kenttää.

Eipä tässä ollut tänään mitään ihmeellistä. Käveltiin hiukan, Vinski-poika sai tehdä parhaansa mukaan töitä. Sitten tehtiin kevyttä ravia, jota heppa suoritti superkivasti. Ei tarvinnut juurikaan tapella, vaan liideltiin oikeinkin fiksuina ympäri kenttää, käännyttiin ja saatiin takajalkoihin hiukan puhtia. Ongelmana oli lähinnä vaan käsien turha suoruus, mutta muuten meni oikein hyvin ja homma sujui vallan mainiosti. Ehkä nyt vielä lisää olisi voinut olla voimaa siinä menossa, mutta kenttä oli mitä oli, joten ei kai me ihan ihmeitä taivailta nyt tuoda.

Käveltiin aina välissä ja otettiin vähän vielä harjoitusravia ennen loppuraveja. Harjoitusravikin meni hyvin, mitä nyt Vinski välillä kuvitteli olevansa niin väsynyt, ettei hän muka voinut ravata ja kääntyä samaan aikaan. Vika saatiin kyllä korjattua ja homma sujui taas, samoin loppuravit menivät letkeästi ja suhteellisessa yhteisymmärryksessä.

Kunpa vaan kenttä kuivuisi ja saisi tehtyä vähän enemmän. Siihen asti ratsastellaan ja yritetään parhaamme.

Vanha herra ja rauhaisaa menoa

Tänään mulla oli Vinski, tunnilla myös Pomo, Artsi, Evita, Nipsu ja Elvis, Vinski vain mun kanssani. Ihan hyvä juttu että pääsin vanhan ukon kyytiin, sillä olisihan se kovin ikävää ottaa lentää heti seuraavaksi alas, kun en ole kypärääkään ehtinyt vielä uusia.

Harjailin Vinskin kuntoon ja lähdettiin kentälle. Märkää oli ja sadetta tihutti ja tuuli ihan järkyttävästi. Samaa settiä kuin yleensäkin siis.

Käveltiin alkukäyntejä suurimpia lätäköitä väistellen. Ilma oli ikävä ja pohja heikohko, joten Vinski varoi sitä tosi paljon ja oli huomattavasti hitaampi kuin yleensä. Pyysin sitä hiukan eteen ja pari volttiakin tehtiin, mutta joo. Odotellaan parempia pohjia.

Kevyttä ravia otettiin hiukkasen. Se alkoi tappelulla, mutta sain sitten Vinskin eteen ja ravaamaan uraa pitkin kiltisti. Hidastahan se ravi oli, eikä Vinski tosiaan edes tuntunut laiskalta. Vain superhitaalta ja varovaiselta, joten annoin sen mennä vähän kuin hidastetussa elokuvassa.
Tehtävänä tehtiin kunnon serpentiiniä kentän poikki käynnissä ja pitkät sivut tultiin harjoitusravissa. Tämä meni ihan kivasti, mitä nyt Vinski oli hidas käynnissä ja hidas ravissa. Tehtävä kuitenkin sujui, joten se oli tärkeintä.

Lopuksi otettiin vielä loppuravit, jotka menivätkin aika lailla sotiessa. En oikein saanut tilaa rätkäistä Vinskiä eteen, joten se raviin siirtyminen meni tappeluun, kaarteluun ja hidasteluun. Lopulta kun mulla meni hermot, päätin että mennään vaikka isomman oikeudelta toisten päältä, mutta nyt on pakko saada eläin liikkeelle. Kun muutaman kerran päräytin ravia eteen, niin Vinskikin osasi taas ravata suoraan, kääntyäkin hiukan ja muutenkin homma meni ihan nätisti ja yhteisymmärryksessä.
Siitä käveltiinkin vain loppukäynnit ja poni pääsi seisomaan pihalle alkavaan sateeseen.

Olispa kesä, heh. Tai edes valoisaa, niin tekisi jo paljon.

Hullun hommaa koko poneilu

Tänään olin jälleen pikkuisen Pomon selässä, tunnilla myös Vinski, Artsi ja Evita, Pomo vain mun kanssani. Pomo oli vallan aktiivinen siinä tunnille lähtöä odotellessa oli hilpaista tyytyväisenä ulos tallista omin lupineen.

Lähdettiin kentälle ja kiipesin kyytiin. Kenttä oli pitkästä aikaa ihan superhyvä, joten tänään koitin ratsastaa poniakin taas ihan kunnolla eteen ja vääntää asetusta läpi. Mariannekin kasaili puomeja ja oli ihan sellaista tekemisen meininkiä kelirikkojen jälkeen.

Tehtiin kevyt ravissa ravipuomeja toisella pitkällä sivulla, käänneltiin voltteja ja ratsasteltiin ihan kunnolla. Mariannella oli kova keskittyminen meihin ja sain taas pitkästä aikaa ihan kunnolla työskennellä ilman taukoja. Ponin piti ravata kunnolla eteen (ja niin se hemmetti soikoon ravasikin, olin ihan fiiliksissä kun poni pisti menemään). Piti tehdä pienehköjä voltteja jotta saisin välillä Pomon asettumaan, taipumaan ja kokoamaan itseään. Sitten vähän puomeja ja taas ravia kunnolla eteen ja ponia auki. Olin todella tyytyväinen, vaikka tässä ravissa ajoittain katosikin hiukan ulko-ohjan tuntuma eikä poni ihan kääntynyt  niin kuin halusin. Se saatiin kuitenkin joka kerta korjattua ja poni kääntymään ja se tuntui superhyvältä ja helpolta sitten lopulta.

Istuttiin siitä alas harjoitusraviin, tehtiin edelleen hiukan ravivoltteja, toisella pitkällä sivulla käyntisiirtymiä ja toisella sitten nostettiin laukkaa pitkästä aikaa. Oli kyllä oikein kivaa tämäkin, ne siirtymät ovat edelleen selvästi vaikeimpia mulle, mutta ravi sujui, ponikin ihan kääntyi ja laukka nousi tosi nätisti parilla ekalla kerralla. Istuin siellä, homma sujui ja oli iloista.
Se vaan että heti jo toisella laukkapätkällä poni vähän innostui ja lähti vähän turhan reippaasti. Ei nyt pahasti, mutta lähti kumminkin. Siksipä toiseen suuntaan otettiin laukat varovaisemmin. Nyt myös poni hiukan katoili ulko-ohjalta enemmän, mutta sain sen aina ihan hallintaan, laukka nousi hyvin, tehtiin superhyvä laukkaympyrä ja homma sujui.

Kunnes taas nostettiin laukka. Se alkoi hyvin, mutta sitten poni pukitti ja lähti vähän enemmän menemään. Säilyin siellä kyydissä jollain tavalla, mutta toki siinä vaiheessa alkoi sitten jäädä vähän sellainen epäilys selkärankaan - onhan Pomo kuitenkin superhurja poni, enkä muutenkaan pysy siellä.

Laukat jätin siihen, olin kuitenkin tosi tyytyväinen. Hallitut pätkät olivat tosi hyviä, poni oli ravissa ihan hemmetin hyvä ja meno oli vallan sujuvaa. Hiukan ulko-ohja ja kääntyminen vaihtelivat, mutta kuitenkin.
Loppuraveja päätin sitten kevennellä, ajatuksena oli mennä rauhassa ja jopa vähän jäädä toiseen päätyyn ympyrälle. Valitettavasti en sitten kuitenkaan saanut ponia oikein enää kääntymään (hah) ja se kyttäili vallan kauheasti siellä porttipäässä jotain. Koitin saada ponin keskittymään, mutta lopulta se ei sitten vaan kestänyt, vaan lähti sitten täysillä paahtamaan. Meikähän tiesi jo hyvin ajoissa etten siellä enää pysy kun poni painelee kuin pikkuinen ferrari ja olinkin jo tipahtamassa oikealle kyljelle. Kuitenkin poni heitti vielä jonkun ninjaloikan, jolloin lensin vielä vähän ylemmäs ja täysin epähallitusti vasemmalle kyljelle. Ja oli muuten hirveää, en ole koskaan tippunut noin pahasti. Selkä sattui, ilmat lähti ja pää tärisi kun lensin suunnilleen pää edellä alas. Ai hemmetti.
Sen verran päädyin takaisin selkään että kävelin muutaman kierroksen täällä turvallisemmassa päässä. Olin kuitenkin sen verran kipeä ja jännittynyt ihan jo sen takia, etten viitsinyt kauemmin olla, vaan poni pääsi talliin ja tarhaan ja minä parantelemaan itseäni.

Huh hei. Olenkin aika hyvin säästynyt näiltä hurjemmilta putoamisilta, yleensähän olen tyyliin jaloilleen tullut tai tehnyt hallittuja laskeutumisia. Eipä tässäkään onneksi sen pahempaa, mutta kyllä hetken olin niin pahoissa tuskissa siellä kuralammikoiden keskellä, että hiukan jo epäili mielenterveyttä kun täysin vapaaehtoisesti siellä ponin selässä kiikkuu. No, Pomo oli tuota lukuunottamatta oikein hyvä ja fiksu ja meni hienosti.